Mieheni alkaa tapaamaan esikoistaan?
Erosi naisesta raskaus aikana ja tavannut lapsen vain kerran, tämän olessa vielä vauva. Yhteisiä lapsia meillä on 2 (poika ja tyttö) ja nyt alkanut puhumaan tuosta esikois lapsestaan. Pelkään että mies rikkoo perheemme ja haluaa alkaa leikkimään isää, myös esikoiselleen. Lapsi asuu äitinsä ja tämän uuden perheen kanssa naapuri kaupungissa, joten välimatkakaan ei olisi este. En tiedä miten yhteiset lapsemme reagoi tähän tai kuinka pystyn selittämään tilanteen. Surettaa niin meidän lapsien puolesta :/ Toivon niin paljon lasten vuoksi ettei miehen ex anna miehelle oikeutta tavata lastaan koskaan!
Eikä tarvitse huutaa että olen itsekäs. Kyllä minä tuon kestäisin, mutta lapset voi reagoida vahvasti.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 22:57"]
Hmm...toivotko samaa omille lapsillesi, jos tulee ero? Kyse on siitä, että sinä olet mustasukkainen tuolle lapselle, älä naamioi omaa mustasukkaisuuttasi lapsiin. Lapsista voi olla jopa jännää saada uusi sisko tai veli.
[/quote]
En tietenkään toivo! Enkä olisi toivonut miehen hylkäävän esikoistaan, mutta näin kuitenkin kävi. En ole mustasukkainen tälle lapselle, miksi olisin? Miehen esikoinen täytti alku kestä 5vuotta, joten tuskin hänkään sopeutuisi ilman ongelmia!
[/quote]
Mistäs sinä sen tiedät? Monet sopeutuvat uusiin äiti- ja isäpuoliin, miksei isään? Kyllä sinä olet mustasukkainen, vaikka tietenkään et sitä myönnä. Pelkäät yhtä perijää lisää, mutta kun se perimisoikeus on joka tapauksessa!
[/quote]
Tiedän että perijöitä on useampi ja testametti on tehty. Lasta on muistettu testamentissä myös ja tulee samaan himpun enemmän ikäänkuin "korvauksena".
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:28"]
Mistä hÄn voisi olla katkera? Vain siitä ettei lähentymistä nyt tapahdu. Minusta olisi. Fiksua että tapaisitte, siis te aikuiset.
[/quote]
Kasvettuaan siitä kun isä hylkäsi hänet pienenä.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:09"]
En kerta kaikkiaan tajua miten se lapsi voisi tuhota perheenne. Miehesi käytöshän nimenomaan osoittaa hyvää vanhemmuutta!
[/quote]
Olisiko hyvää vanhemmuutta ollut aiheellistä kalastella aikaisemmin? Lapsi on jo 5vuotta ei siis mikään sylivauva enään. Täytyy luottaa siihen ettei lapsen äiti anna miehen tavata lasta!
[/quote]
Miksi ei antaisi?
[/quote]
Miksi antaisi? Antaisiko itse syödä rusinat pullasta?
Rusinoita pullasta ei ole enään tarjolla ;) En ikinä riistäisi lapseltani oikeutta isään.
Niinä tämä esikoinen kuin teidän yhteisetkin lapset tulevat vihaamaan miestäsi ja teidän yhteiset sinua myös, jos eivät saa tutustua isoon sisarukseensa. Voipi olla, että isovanhempana et sitten näe lapsenlapsiasi. sellaistako tulevaisuutta haluat?
Miehesi on täysi paska, jos ei taistele tapaamisoikeuksista. Ja sinä et ole sen parempi, jos et miestäsi kannusta tässä asiassa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 01:11"]
Niinä tämä esikoinen kuin teidän yhteisetkin lapset tulevat vihaamaan miestäsi ja teidän yhteiset sinua myös, jos eivät saa tutustua isoon sisarukseensa. Voipi olla, että isovanhempana et sitten näe lapsenlapsiasi. sellaistako tulevaisuutta haluat?
Miehesi on täysi paska, jos ei taistele tapaamisoikeuksista. Ja sinä et ole sen parempi, jos et miestäsi kannusta tässä asiassa.
[/quote]
Käsi ylös kuinka moni OIKASTI antaisi lapsensa hylänneen miehen "hyvittää tekojaan" viiden vuoden jälkeen?
Kaikki tunnustetut lapset perivät lakiosan isänsä jälkeen. Jos jollekulle testamentataan enemmän, toiset perijät voivat riitauttaa asian.
Voi, kuinka tekopyhä keskustelu tämäkin! Oikeasti hei, kuka haluaa vieraan lapsen sotkemaan perheensä kuvioita? Ja oikeasti kuvitteletteko, että miehelle rakkaus lapseen syntyy tuosta vaan biologian pohjalta? Yhteistä aikaa ja rakkautta lapsen äitiin ei tarvita lainkaan? Ei miehellä ole automaattisesti sidettä lapseensa kuten naisilla.
Sinänsä ap, miehesi on siinä oikeassa, että lasta olisi syytä tavata. Saattaa olla, että lapsi mieltää isäpuolen niin paljon isäkseen ja ovat tiivis perhe, ettei sinulla ole "vaaraa" siitä, että teillä alkaisi usein ja pitkiä aikoja käydä vieras. Lapselle oikeankin isän tunteminen on pitkän päälle tärkeää, vaikka isä olisi elämässä vähemmänkin. Minusta miehesi velvollisuus on noista tunnejutuista huolimatta ottaa kontakti lapsen äitiin ja kysellä tapaamismahdollisuuksista. Yritä ajatella asia rikkautena teidän yhteisille lapsille ja ei vanhemman rakkaus ole rajallista. Sitä riittää kaikille ja voisin lyödä ison vedon, ettei tuo vanhin lapsi tule koskaan niin rakkaaksi miehelle kuin teidän yhteiset, jotka ovat kasvaneet isäänsä kiinni. (ala-arvoisesti sanottu, mutta totuushan tuo on)
En ymmärrä aloittajaa, miten aikuiset ihmiset voivat olla niin minä minä ja vielä kerran minä!
Sehän on lapsen oikeus tuntea biologinen vanhempansa, hieno juttu että mies on aikuistunut ja tajuaa jotain!
Olen nähnyt useammankin surullisen tapauksen kun ihmisille ei ole kerrottu edes oikeaa isää. Niiden mietteiden kanssa on sitten aika tekeminen aikuisena kun niitä alkaa pohtimaan ja on todella kauheaa jos ei koskaan saa edes tietää saati tavata vanhempaansa, se vasta voi olla vahingollista. Kaikken oikeus olisi saada tietää mistä on tullut.
Mulla on lähisuvussa kaksi tapausta, jossa lapsille on esitelty isän lapsi aiemmasta suhteesta tai lyhyestä raskausaikana päättyneestä suhteesta. Näissä tapauksissa tosin isä oli jonkinlaista yhteyttä pitänyt lapseen harvakseltaan, puolisisarukset eivät vain hänestä olleet tienneet. Puolisisarukset tapaavat toisiaan silloin tällöin, ovat olleet toistensa isoissa juhlissa jne, eivät ole erittäin läheisiä mutta varmasti tyytyväisiä, että sukulaisuudestaan tietävät.
Ei lasten tarvitse tietää aikuisten suhdekiemuroita tai kuka on jättänyt kenet. Viisivuotiaan ei tarvitse alkaa kutsua biologista isää isäkseen, jos on kutsunut isäksi isäpuoltaan. Kolme- ja päälle yksivuotiaat taas ei osaa asiasta mitenkään traumatisoitua. Vaikea kuvitella miten AP:n perhe tuohon hajoaisi. Ei tunnu ensimmäiseltä vaihtoehdolta, että viisivuotias alkaisi nyt viettää viikonloppuja teillä, ihan vieraiden ihmisten luona, vaan luultavammin tutustuisi isäänsä hiljakseen ensin kahdestaan. Mikäli äitinsä edes idealle lämpiää (oliko se isyys tunnustettu, en huomannut). Omat lapsesi voivat olla paljon isompia kun sisarukset aikanaan tapaavat ja ehtivät hyvin siis kasvaa tietäen muualla asuvasta sisaruksesta, niin että tapaaminen ei ole mikään yllätys.
Ei silti ole hyvä asia totuutta peitellä, asia nyt vaan on niin että tällainen lapsi on olemassa ja hänellä on isä, ja sen asian kanssa hyvin pystyy elämään. Voi olla että tulee vaikeita kysymyksiä vastattavaksi joskus, mutta taaskin, tehty mikä tehty, turha totuuden läpikäymistä asianomaisen kanssa on pelätä. Sukulaisuus ei ole mikään pikkujuttu, eikä se häviä sillä että ei vain puhuta asiasta. Ikävämpää asian selvittämisestä tulee, kun totuus tulee lopulta yllättäin ilmi, ja lapset (kaikki) tajuaa että heiltä on tietoisesti pimitetty asiaa.
Lapsilla ja nuorilla on yleensä erittäin vahva oikeustaju, ja ellei ap:n mies nyt ota vastuuta myös esikoisestaan, voi olla, että juttu kääntyy häntä vastaan vahvastikin, jos (kun) lapset myöhemmässä vaiheessa kuulevat isosiskostaan. Minä ainakin halveksisin ihmistä, joka ei pitäisi minkään sortin yhteyttä omaan jälkeläiseensä.
Sairaita olette, "antaisi" pitää yhteyttä. Ei se vaimo ihan kaikesta päätä. Mies on nyt vasta kasvamassa aikuiseksi, ehkä. Ei tuo lapsi perhettä riko. Vai luuletko että miehesi jättää sinut ja teidän lapsen ja alkaa elää tuon lapsen kanssa (jota äiti tuskin miehelle kokonaan antaa). Hän kyllä tulee jättämään teidät, mutta jonkun kolmannen naisen takia, ei tuon lapsen. On täysin irrationaalista pelätä tuollaista, olet sairas ja ikävä ihminen, ansaitsette miehen kanssa tosiaan toisenne. Saattaahan hän myös toisaalta haluta tällä lapsella kokeilla, miten se etävanhemmuus toimii ja jos se toimii kivasti, niin ryhtyä etävänhemmaksi myös teidän lapsille.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 01:11"]
Niinä tämä esikoinen kuin teidän yhteisetkin lapset tulevat vihaamaan miestäsi ja teidän yhteiset sinua myös, jos eivät saa tutustua isoon sisarukseensa. Voipi olla, että isovanhempana et sitten näe lapsenlapsiasi. sellaistako tulevaisuutta haluat?
Miehesi on täysi paska, jos ei taistele tapaamisoikeuksista. Ja sinä et ole sen parempi, jos et miestäsi kannusta tässä asiassa.
[/quote]
Käsi ylös kuinka moni OIKASTI antaisi lapsensa hylänneen miehen "hyvittää tekojaan" viiden vuoden jälkeen?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:11"]
Esikoinen kuuluu sinun ja miehesi perheeseen, halusit tai et.
Vai eikö miehesi kertonut lapsestaan ennen kuin vasta nyt?
[/quote]
Tiesin. En kuitenkaan uskonut koskaan haluavan tavata tätä lasta.
[/quote]
Huh huh. Ap, sinä olet niitä ihmisiä, joiden ei koskaan ikinä pitäisi tehdä lapsia. Oikeasti. Äidiksi sopiva nainen olisi asettanut seurustelun ehdoksi sen, että mies kasvaisi aikuiseksi ja alkaisi tavata OMAA LASTAAN.
Uskon että miestä on vaivannut lapsensa hylkääminen siitä saakka kun teidän yhteinen esikoinen syntyi. Hän haluaa korjata virheensä ja siihen hänellä on täysi oikeus.
Teidän lapset ovat pieniä ja eivät ymmärrä olla kateellisia isommalle sisarukselle. Ongelma on ainoastaan sinun ap.
Jos mies on tunnustanut isyytensä niin toki hän saa tapaamisoikeuden.
Kiinnostaisi tietää tietääkö tämä 5 v isästään vai luuleeko isänsä olevan äitinsä uuden miehen. Tuossa on tietenkin ongelma jos isyysasiaa ei ole kerrottu 5-vuotiaalle.
Minä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei ne aikaisempien suhteiden lapset aina helpota ja rikasta elämää. Täysi syy ap:lla olla huolissaan.
Ap:n kannattaa nyt keskittyä ja korostaa omaa perhettä miehelle, perheen merkitystä. Ei kannata alkaa keskustelemaan aikaisemman suhteen lapsesta, sen olemassa olo on ilmaa sulle. Jos miehesi alkaa siitä puhua, niin kerrot kaiken, mitä ko. lapsen tunnustaminen ja teidän elämään tulo aiheuttaa ja, että sinä et halua lasta elämääsi. En kyllä nää yhtään syytä, että miksi lapsi pitäisi ottaa elämään. Lapsen äitihän on halunnut lapsen alunperin ilman lapsen biologista isää.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 10:19"]
Minä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei ne aikaisempien suhteiden lapset aina helpota ja rikasta elämää. Täysi syy ap:lla olla huolissaan.
Ap:n kannattaa nyt keskittyä ja korostaa omaa perhettä miehelle, perheen merkitystä. Ei kannata alkaa keskustelemaan aikaisemman suhteen lapsesta, sen olemassa olo on ilmaa sulle. Jos miehesi alkaa siitä puhua, niin kerrot kaiken, mitä ko. lapsen tunnustaminen ja teidän elämään tulo aiheuttaa ja, että sinä et halua lasta elämääsi. En kyllä nää yhtään syytä, että miksi lapsi pitäisi ottaa elämään. Lapsen äitihän on halunnut lapsen alunperin ilman lapsen biologista isää.
[/quote]
Haloo. Ei ole kyse ap:sta eikä ap:n lapsista eikä edes tämän esikoisen äidistä. On kyse LAPSESTA ja LAPSEN OIKEUKSISTA. Siinä nämä kaksi naista ovat ilmaa.
Tsemppiä ap!
Täällä vastaa taas nämä mutu-ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta asiasta, luulevat vain, että näin minä itse toimisin. Tosiasiat ovat sitten ihan eri asioita.
Miettikäähän uudestaan omalle kohdalle!! Ensinnäkin, kun mies on lähtenyt odotusaikana herää kysymys, onko lapsi tehty yhteisestä toiveesta. Siksi miehellä on saattanut kestää näin kauan hyväksyä asia, jos siis on kyse vain naisen halusta pitää lapsi.
Eli teille tulisi tämmöinen lapsi sitten ihan puskan takaa. Minä ainakin miettisin, että miten yhteistyö lapsen äidin kanssa sujuu. Entä, jos hän haluaa hankaloittaa meidän elämää ja alkaa mahdollisesti kostaa miehelle jättämisen lapsen kautta?
Ikävä kyllä KAIKKI naiset eivät ole yhtä tasapainoisia ja oikeudenmukaisia kuin av-mammat :), joiden sydän on avoinna rakastamaan ihan kaikkia lapsia ja tottakai ottamaan heidät avosylin vastaan <3
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 10:42"]
Tsemppiä ap!
Täällä vastaa taas nämä mutu-ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta asiasta, luulevat vain, että näin minä itse toimisin. Tosiasiat ovat sitten ihan eri asioita.
Miettikäähän uudestaan omalle kohdalle!! Ensinnäkin, kun mies on lähtenyt odotusaikana herää kysymys, onko lapsi tehty yhteisestä toiveesta. Siksi miehellä on saattanut kestää näin kauan hyväksyä asia, jos siis on kyse vain naisen halusta pitää lapsi.
Eli teille tulisi tämmöinen lapsi sitten ihan puskan takaa. Minä ainakin miettisin, että miten yhteistyö lapsen äidin kanssa sujuu. Entä, jos hän haluaa hankaloittaa meidän elämää ja alkaa mahdollisesti kostaa miehelle jättämisen lapsen kautta?
Ikävä kyllä KAIKKI naiset eivät ole yhtä tasapainoisia ja oikeudenmukaisia kuin av-mammat :), joiden sydän on avoinna rakastamaan ihan kaikkia lapsia ja tottakai ottamaan heidät avosylin vastaan <3
[/quote]
Et näköjään ole lukenut ketjua huolella. Ap tiesi kusipäämiehensä hylkäämästä lapsesta jo seurusteluaikana.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 01:39"]
Kaikki tunnustetut lapset perivät lakiosan isänsä jälkeen. Jos jollekulle testamentataan enemmän, toiset perijät voivat riitauttaa asian.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Mikäli lakiosat jaetaan lain mukaan saa loput testamentata kelle vain, myös yhdelle lakiosansa saaneista.
Testamenttia ei voi riitauttaa tai ainakaan yksikään kunnon juristi ei sitä tee koska häviö on varma.
Mistä hÄn voisi olla katkera? Vain siitä ettei lähentymistä nyt tapahdu. Minusta olisi. Fiksua että tapaisitte, siis te aikuiset.