Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luuleeko joku tosissaan, että kalliit asiat ovat jotain IMAGONPÖNKITYSTÄ?
18.07.2013 |
Panee miettimään, onko tuollaisen luulijoilla itse jotenkin itsetunto heikoilla.
Kyllä ihmiset ostaa asioita ja harrastaa asioita ennen kaikkea ja lähinnä vain omaksi ilokseen. Yhtäkkiä ja yllättäen kalliit vaatteet ovat kestävämpiä ja parempia kuin kuin keskimäärin halvat. Hyvässä ravintolassa saa parempaa ruokaa kuin Rossossa. Ulkomailla hyvässä hotellissa on kivempi lomailla kuin Pisulahdessa teltassa. Kallis auto on parempi ajaa kuin halpa käytetty "ritsa".
Vitut siitä, mitä naapuri siitä ajattelee, ei tavaroilla voi todistaa muutenkaan kenellekään mitään, korkeintaan sitä, että on halunnut ja kyennyt satsaamaan rahaa johonkin.
Kommentit (126)
No, kyllähän se imagonpönkitystä silloin on, kun niitä tavaroita ja niiden kalleutta tarvitsee joka välissä tuoda esiin, ja se on todella tavallista.
Silloinkin se on imagonpönkitystä, kun vaikkapa auton valintaan vaikuttaa se, millaisia autoja naapurustossa on, ja sekin on todella yleistä.
Se on imagonpönkitystä myös silloin, kun täällä keskustelupalstalla päivitellään naapurin lasten kurjaa kohtaloa, kun heillä ei ole iPhonea ja kalliita merkkifarkkuja.
Minäkään en väitä, että kaikki ostaisivat kalliita tavaroita imagoaan pönkittääkseen, mutta kyllä se vain valitettavan yleistä on, että niitä hankintoja tehdään sen perusteella, millainen kuva halutaan antaa itsestä ulospäin. Kalliita tavaroita hankitaan myös täyttämään jotakin sisäistä aukkoa, ja esimerkiksi lapsille korvataan läsnäolon puutetta sillä, että he saavat yllin kyllin tavaraa.
Nykyaikana yletön kuluttaminen on minusta myös tyhmyyttä, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta, koska kukaan ei enää voi väittää olevansa tietämätön siitä, kuinka kulutamme koko ajan yli sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Minusta kallliiden tavaroiden hankkimisessa ei ole mitään pahaa, mutta jatkuvasti uusien tavaroiden hankkimisessa sen sijaan on, olivat ne sitten kalliita tai halpoja. Usein vain niillä, jotka niitä kalliita tavaroita hankkivat, tuntuu myös olevan suurempi tarve hankkia jatkuvasti jotakin uutta, ja kasvattaa lapsensakin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:08"]
Jos lapselle ostetaan ensipuhelimeksi kosketusnäytöllinen älypuhelin (siis jollein ekaluokkalaiselle), niin mun mielestä se on pröystäilyä.
Jos ostetaan joka vuosi uusi talvivaatekerta vaikka edellinen on sopiva, hyväkuntoinen- pröystäilyä.
Jos ostetaan kaksilitrainen mersu sitä varten, että kuljetaan 2km matka töihin ja kerran vuodessa pidempi reissu jonnekin -pröystäilyä
Yli varojensa eläminen ja näyttämisen halu on pröystäilyä. Joku oikeasti nauttii ja saa elämänsisältöä siitä, että "omistaa" lainarahoilla kaiken ympäriltään. Joku toinen ajattelee, että "onpas naurettavaa ja tarpeetonta".
[/quote]
Komppi 19:lle. Se, että sinusta joku on tarpeetonta, ei tiedätkös ystäväiseni kerro tai todista yhtään mitään siitä, onko se toiselle tarpeetonta.
Jos sinä et osaa käyttää älypuhelinta, ei se tarkoita, etteikö se naapurin ekaluokkalainen osaisi - kenties on pienestä pitäen räplännyt vanhempien Ipadia. Nykylapset oppivat tietokoneen käytön (varsinkin tabletien näyttöjen) jo kolmevuotiaana, jos sellainen on kotona käytössä.
Jos sinä et piittaa muodista tai tarvitse kaksia ulkoiluvaatteita (niitä tarvitsee useampia, jos paljon ulkoilee, että niitä voi kuivata ja pestä ja vaikkapa pitää välillä ip-kerhossa tai vaikkapa mökillä varalta), se mollaamasi naapuri ehkä piittaa ja/tai tarvitsee...
Se mersu saattaa olla hyvä, koska autolla pääsee myös harrastuksiin, kauppoihin jnejne. Sinähän et perheen kaikkea autonkäyttötarvetta oikeasti tiedä. Turvallinen autohan se on ja varmasti hyvä ajaa.
Ja niin edelleen.
Toisin sanoen: älä käytä omia mieltymyksiäsi universaalina mittapuuna sille, mitä muut saavat pitää hyvänä tai tarpeellisena.
Sitä paitsi: pröystäily tarkoittaa sitä, että se toinen on hankkinut jotain sen TAKIA, että HALUAA pröystäillä. Sinähän et voi oikeasti tietää kenenkään motiiveja sille, mitä hän kaupasta ostaa.
ap
Imagonpönkitystä se on silloin, kun sen tekee köyhä juntti velaksi.
Naisten vaatteista en tiedä, mutta ainakin miesten vaatteissa on ilmiselvää, että nämä yleisimmin himotut brändit eivät kuulu laadukkaimpien joukkoon. Valtaosa tunnetuimmista brändeistä kohdistaa huikean osan kustannuksistaan markkinointiin ja mainontaan. Siksi ihan jo maalaisjärjellä ajateltuna on ilmeistä, että näissä tuotteissa maksetaan suhteessa tolkuttomasti mielikuvista. Tähän päätelmään ei liity itsetunto tai kateus.
Katsotaan vaikkapa Bossin mallistoa, kun se monille miehille ja heidän vaimoilleen edustaa parempaa väkeä. Englantilaiset käsintehdyt goodyear welt -popot saa melkein samaan hintaan kuin Bossin liimapohjaiset rouskut. Tai käsintehdyn parhaasta nahasta tehdyn vyön saa halvemmalla kuin Bossin puoliksi muovisen tekeleen. Laatutietoisen valinta? No ei.
Se, että halutaanko tunnettuja "fiinejä" brändejä ostaa muille näyttämisen vuoksi, oman fiiliksen parantamiseksi vai paremmasta tietämättömyyden vuoksi, onkin vaikeampi kysymys. Itse saan parin viikon päästä ensimmäisen räätälinpukuni, mistä olen todella innoissani. Se on täsmälleen makuni mukainen, istuu tietenkin täydellisesti ja on erittäin laadukasta materiaalia ja työtä. Sellaisen puvun kantamisesta minulle nousee väkisinkin hymy huuleen, vaikka asiaan perehtymätön ei näekään hintalappua tai sisäpuolen viimeisteltyjä yksityiskohtia. Miksipä ei brändituotteiden kantamisessakin voisi olla monella samanlainen "vilpitön" fiilis?
Ehkä kyseessä onkin useimmiten jokin yhdistelmä noista kolmesta vaihtoehdosta. Ajatellaan usein paremmasta tietämättä, että nyt minulla on huippulaadukas vaate, ja sellaisen pitämisestä tulee itselle hyvä ja itsevarma fiilis. Toisaalta ei liene pelkkää kateutta väittää, että monelle on myös itsetuntoa kohottavaa ja sosiaalisen nousun mahdollistavaa, kun muut näkevät hintalapun paidan rinnuksessa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:24"]
No, kyllähän se imagonpönkitystä silloin on, kun niitä tavaroita ja niiden kalleutta tarvitsee joka välissä tuoda esiin, ja se on todella tavallista.
Silloinkin se on imagonpönkitystä, kun vaikkapa auton valintaan vaikuttaa se, millaisia autoja naapurustossa on, ja sekin on todella yleistä.
Se on imagonpönkitystä myös silloin, kun täällä keskustelupalstalla päivitellään naapurin lasten kurjaa kohtaloa, kun heillä ei ole iPhonea ja kalliita merkkifarkkuja.
Minäkään en väitä, että kaikki ostaisivat kalliita tavaroita imagoaan pönkittääkseen, mutta kyllä se vain valitettavan yleistä on, että niitä hankintoja tehdään sen perusteella, millainen kuva halutaan antaa itsestä ulospäin. Kalliita tavaroita hankitaan myös täyttämään jotakin sisäistä aukkoa, ja esimerkiksi lapsille korvataan läsnäolon puutetta sillä, että he saavat yllin kyllin tavaraa.
Nykyaikana yletön kuluttaminen on minusta myös tyhmyyttä, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta, koska kukaan ei enää voi väittää olevansa tietämätön siitä, kuinka kulutamme koko ajan yli sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Minusta kallliiden tavaroiden hankkimisessa ei ole mitään pahaa, mutta jatkuvasti uusien tavaroiden hankkimisessa sen sijaan on, olivat ne sitten kalliita tai halpoja. Usein vain niillä, jotka niitä kalliita tavaroita hankkivat, tuntuu myös olevan suurempi tarve hankkia jatkuvasti jotakin uutta, ja kasvattaa lapsensakin siihen.
[/quote]
Mistä sinä tiedät, miksi joku ostaa sellaisen auton kuin ostaa? Tai miksi ostaa lapsilleen heidän toivomiansa vimpaimia ja vermeitä? Oikeasti!
Tuo besserwisserointi, että oletetaan tietävän, miksi joku jotain ostaa ("halusi vaan paremman kuin meillä" jne.) on todella typerää.
Ehkä ko. perhe ei täytä yhtikäs mitään tyhjiötä, heillä vaan on rahaa ostaa vähän vähemmänkin tärkeitä asioita.
Sinänsä rojun haaliminen tosiaan on epäekologista. Siksikin kannattaisi ostaa laatua...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan miten vaan. mutta kun jo iso osa ns. välttämättömistä tarpeista on ihan vaan markkinamiesten luomia, niin mitenhän suuri osa onkaan noista kalliimmista harrastuksista "omaksi ilokseen"...
Minua tökkivät nämä laadukkuus ja kestävyys -puheet. Kaikki olisi hyvin, jos hankittaisiin vain muutama laadukas, kallis ja kestävä vaate/tavara, mutta kun se kulutus ei kuitenkaan taida määrällisesti oikeasti vähentyä, vaikka henkkamaukkaa samalla paheksutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos välität vitut siitä, mitä naapuri ajattelee niin miksi ihmeessä välität, jos joku kuvittelee kalliiden tavaroidesi olevan imagonpönkitystä?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:29"]
Naisten vaatteista en tiedä, mutta ainakin miesten vaatteissa on ilmiselvää, että nämä yleisimmin himotut brändit eivät kuulu laadukkaimpien joukkoon. Valtaosa tunnetuimmista brändeistä kohdistaa huikean osan kustannuksistaan markkinointiin ja mainontaan. Siksi ihan jo maalaisjärjellä ajateltuna on ilmeistä, että näissä tuotteissa maksetaan suhteessa tolkuttomasti mielikuvista. Tähän päätelmään ei liity itsetunto tai kateus.
Katsotaan vaikkapa Bossin mallistoa, kun se monille miehille ja heidän vaimoilleen edustaa parempaa väkeä. Englantilaiset käsintehdyt goodyear welt -popot saa melkein samaan hintaan kuin Bossin liimapohjaiset rouskut. Tai käsintehdyn parhaasta nahasta tehdyn vyön saa halvemmalla kuin Bossin puoliksi muovisen tekeleen. Laatutietoisen valinta? No ei.
Se, että halutaanko tunnettuja "fiinejä" brändejä ostaa muille näyttämisen vuoksi, oman fiiliksen parantamiseksi vai paremmasta tietämättömyyden vuoksi, onkin vaikeampi kysymys. Itse saan parin viikon päästä ensimmäisen räätälinpukuni, mistä olen todella innoissani. Se on täsmälleen makuni mukainen, istuu tietenkin täydellisesti ja on erittäin laadukasta materiaalia ja työtä. Sellaisen puvun kantamisesta minulle nousee väkisinkin hymy huuleen, vaikka asiaan perehtymätön ei näekään hintalappua tai sisäpuolen viimeisteltyjä yksityiskohtia. Miksipä ei brändituotteiden kantamisessakin voisi olla monella samanlainen "vilpitön" fiilis?
Ehkä kyseessä onkin useimmiten jokin yhdistelmä noista kolmesta vaihtoehdosta. Ajatellaan usein paremmasta tietämättä, että nyt minulla on huippulaadukas vaate, ja sellaisen pitämisestä tulee itselle hyvä ja itsevarma fiilis. Toisaalta ei liene pelkkää kateutta väittää, että monelle on myös itsetuntoa kohottavaa ja sosiaalisen nousun mahdollistavaa, kun muut näkevät hintalapun paidan rinnuksessa.
[/quote]
Totta. Ja laadusta tosiaan voi nauttia ihan vilpittömästi.
Bossiin en ota kantaa, mutta varmaan on noin. Harvalla kuitenkaan on kovin tarkkaa tietoa laatueroista, sinulla selvästi on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:30"]
Minua tökkivät nämä laadukkuus ja kestävyys -puheet. Kaikki olisi hyvin, jos hankittaisiin vain muutama laadukas, kallis ja kestävä vaate/tavara, mutta kun se kulutus ei kuitenkaan taida määrällisesti oikeasti vähentyä, vaikka henkkamaukkaa samalla paheksutaan.
[/quote]
Tämä. Kun ei niitä laadukkaita ja kalliita vaatteita tai tavaroita yleensä kuitenkaan käytetä loppuun asti, vaan muutaman vuoden päästä ostetaan uudet. Ihan vain siksi kun vanhat on tyhmän väriset / ei enää muodissa tms. Kyllä mä ymmärrän että ostetaan yksi kallis ja laadukas villapaita sen sijaan ettei tarvitse ostaa kymmentä akryylineuletta halpisketjusta, mutta kun sitten seuraavana vuonna ostetaan taas kallis ja laadukas villapaita, siltä merkiltä mikä sattuu sinä vuonna olemaan trendikäs.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:30"]
Minua tökkivät nämä laadukkuus ja kestävyys -puheet. Kaikki olisi hyvin, jos hankittaisiin vain muutama laadukas, kallis ja kestävä vaate/tavara, mutta kun se kulutus ei kuitenkaan taida määrällisesti oikeasti vähentyä, vaikka henkkamaukkaa samalla paheksutaan.
[/quote]
Ei tietenkään välttämättä vähenekään. Mutta silloinkin siinä taitaa olla motiivina kiinnostus vaatteista ja muodista enemmän kuin halu näyttää muille (keille ihmeen "muille")!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri, joka on tuollainen pröystäilijä.
Käsittämättömintä mun mielestä oli, kun se oli ostamassa asuntoa. Valkkasi tiettyjä kaupunginosia, joista sen haluaa. Ymmärrettävää, kukapa näin ei tekisi? Kyllähän sitä varmaan jokainen haluaa mahdollisimman hyvälle alueelle, mahdollisimman hyvään asuntoon jne.
MUTTA.. Nämä kaupunginosat oli valittu vain ja ainoastaan sen mukaan, miten arvostettuja ne on. Kun kyselin, että mitä hän itse kaipaa asunnoltaan ja asuinalueeltaan (palvelut yms), niin katsoi mua silmät teelautasina, että noihan on ihan sivuseikkoja, pääasia, että on hyvä alue. Ja siis hyvä silleen, että voi sitten rinta rottingilla kertoilla missä asuu.
Hän asui tällaisella ns. vanhalla hyvämaineisella okt-alueella pk-seudulla ja jaksoi kyllä joka yhteydessä hehkuttaa sitä ja selittää minkäkokoinen piha, miten iso talo jne.
Jätti toki kertomatta, että asui tuossa talossa alivuokralaisena kellariasunnossa.
Joten kyllä niitä vain on, jotka suorastaan elää sille, että mitä muut ajattelee. Mua toi kaveri jaksaa aina ihmetellä, kun elän mikä tuntuu hyvältä ja mihin on varaa, että eikö mua esim. hävetä ostaa kirpparilta vaatteita, mitä jos joku saa tietää :-o Ja ennen kaikkea, kun saatan hyvinkin mainostaa iloisena, kun olen löytänyt jonkun mieleisen tuotteen vaikkapa huutonetistä. On kuulemma noloa a)ostaa käytettyä b) kertoa vielä, että on ostanut käytettyä
Jos minulla olisi oikeasti rahaa, panostaisin hyvämaineisten pienyrittäjien laadukkaseen käsityöhön. Palkkaisin puusepän luomaan kauniin ruokailuryhmän, kävisin räätälillä teetättämässä aikaa ja kulutusta kestävän vaatekerran, jota voi sitten asusteilla ja muilla muokata, teettäisin uniikkikoruja hopeasepillä, hoitaisin itseäni ja matkustelisin ympäriinsä elämästä nauttien, viis vesiaten köyhien ajatuksista.
Sen takia on vaikea ymmärtää jotain Vuittonin tusinatuotteita, joita roikkuu joka bloggarin käsivarrella. Kyllähän nekin on käsityönä tehty ja näin, mutta kun sellaisen voi nähdä jonkun 16-kesäisen muikkelin pyöränkorissa, niin eipä se paljon ilahduttaisi :D
Ylipäätään olen sitä meiltä, että merkki ja kallis hinta ei vielä takaa laatua, ja siksipä jonkun huippubrändien suosiminen tuntuu vähän typerältä esittämiseltä:
"mulla on rahaa kuin roskaa, joten ostin tän lagerfeldin rätin, joka ei istu kauheen hyvin. Vähän on outo vempula kans. Mut hei, lagerfeld!!!"
Kaikki varmaan muistaa Todella Upeeta -sarjan Edwinan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:29"]
ihan miten vaan. mutta kun jo iso osa ns. välttämättömistä tarpeista on ihan vaan markkinamiesten luomia, niin mitenhän suuri osa onkaan noista kalliimmista harrastuksista "omaksi ilokseen"...
[/quote]
Ihan miten vaan, mutta mitä VÄLIÄ sillä on, saako joku nautintoa harrastuksesta myös siksi, että kokee sen muidenkin suosimaksi ja trendikkääksi? Ei hän silti sitä harrasta muille näyttääkseen, vaan edelleen omaksi ilokseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:30"]
Minua tökkivät nämä laadukkuus ja kestävyys -puheet. Kaikki olisi hyvin, jos hankittaisiin vain muutama laadukas, kallis ja kestävä vaate/tavara, mutta kun se kulutus ei kuitenkaan taida määrällisesti oikeasti vähentyä, vaikka henkkamaukkaa samalla paheksutaan.
[/quote]
Ei tietenkään välttämättä vähenekään. Mutta silloinkin siinä taitaa olla motiivina kiinnostus vaatteista ja muodista enemmän kuin halu näyttää muille (keille ihmeen "muille")!
ap
[/quote]
Eikös täällä jo tultu siihen tulokseen, että kukaan muu ei voi tietää mikä on motiivi jonkun tavaran hankintaan? Mun mielestä ei voi sanoa, että motiivina on todennäköisesti enemmän kiinnostus muotiin kuin imagonpönkitys, koska mistä sinä sen tiedät?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:30"]
Ap, jos välität vitut siitä, mitä naapuri ajattelee niin miksi ihmeessä välität, jos joku kuvittelee kalliiden tavaroidesi olevan imagonpönkitystä?
[/quote]
En välitäkään, kunhan ajankulukseni ihmettelen näitä palstamammojen aloituksia, joista joka toinen tuntuu nyt tänään taivastelevan sitä, miten naapuri täyttää tyhjyyttään ostelemalla merkki-sitä-ja-tätä ja pönkittääkseen imagoaan.
Tyhmyys ärsyttää, vaikkei se minun omiin valintoihini vaikutakaan yhtään mitenkään.
ap
Vaikka mulla on älypuhelin ja lapseni osaa sitä käyttää, niin silti hänellä on minun vanha tavallinen nokia koska a)haluan valvoa lapseni median käyttöä tyrvallisuussyistä b) tavallinen puhelin on pienempi ja kestävämpi- parempi pitää ulkona leikkiessä mukana c) vanha puhelimeni oli ehjä ja tarpeeton -ei ollut tarvetta ostaa lapselle uutta puhelinta, kun hän sai mun vanhan.
Jos työmatkat on lyhyitä ja autoa tarvitaan lähinnä kauppareissuille prismaan, niin kyllä minusta on älytöntä ostaa auto joka sopisi paremmin maantieajoon kuin kaupunkikäyttöön. Yhtä naurettavaa kuin ostaa omat lasketteluvarusteet yhtä laskettelukertaa varten.
JA kyllä minäkin ulkoilen. En silti tarvitse joka vuosi uusia ulkoiluvaatteita. Kenkiä ehkä useammin sillä käyn juoksemassa.
Minun pikkumustani on ostettu neljä vuotta sitten lindexiltä: ei mitään vikaa vaikka ei olekaan chanelia.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:43"]
Jos minulla olisi oikeasti rahaa, panostaisin hyvämaineisten pienyrittäjien laadukkaseen käsityöhön. Palkkaisin puusepän luomaan kauniin ruokailuryhmän, kävisin räätälillä teetättämässä aikaa ja kulutusta kestävän vaatekerran, jota voi sitten asusteilla ja muilla muokata, teettäisin uniikkikoruja hopeasepillä, hoitaisin itseäni ja matkustelisin ympäriinsä elämästä nauttien, viis vesiaten köyhien ajatuksista.
Sen takia on vaikea ymmärtää jotain Vuittonin tusinatuotteita, joita roikkuu joka bloggarin käsivarrella. Kyllähän nekin on käsityönä tehty ja näin, mutta kun sellaisen voi nähdä jonkun 16-kesäisen muikkelin pyöränkorissa, niin eipä se paljon ilahduttaisi :D
Ylipäätään olen sitä meiltä, että merkki ja kallis hinta ei vielä takaa laatua, ja siksipä jonkun huippubrändien suosiminen tuntuu vähän typerältä esittämiseltä:
"mulla on rahaa kuin roskaa, joten ostin tän lagerfeldin rätin, joka ei istu kauheen hyvin. Vähän on outo vempula kans. Mut hei, lagerfeld!!!"
Kaikki varmaan muistaa Todella Upeeta -sarjan Edwinan? :D
[/quote]
;-) jeps muistan.
Vuittoneista sen verran, että entäpä, jos sen ostaa VAIKKA se onkin pissislaukku, koska ei piittaa siitä, vaikka se tulisi jonkun teinin kädessä vastaan. Ihan vaan siksi ostaa, että tykkää sen ulkonäöstä? (Minulla ei ole vuittonia eikä muitakaan kalliita laukkuja, en ole laukku-friikki - mutta ymmärrän, että joku on niistä innostunut enkä mene leimaamaan häntä sen takia imago-pröystäilijäksi)
Sinänsä tuo käsityöläisten suosiminen on hyvä juttu minustakin, ja itsekin teen sitä. Varmaan vaan sitäkin joku pitää imagon pönkityksenä, "sille ei kelvannyt Askon sohvat, piti teettää sekin jollain v...tun puusepällä ja verhoilijalla"...
Joten ihan kaikkea voi joku pitää pröystäilynä.
Sekin, että ostat paistijauhelihaa tavallisen sijasta, voi jonkun mielestä olla typerää pröystäilyä...
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:24"]
No, kyllähän se imagonpönkitystä silloin on, kun niitä tavaroita ja niiden kalleutta tarvitsee joka välissä tuoda esiin, ja se on todella tavallista.
Silloinkin se on imagonpönkitystä, kun vaikkapa auton valintaan vaikuttaa se, millaisia autoja naapurustossa on, ja sekin on todella yleistä.
Se on imagonpönkitystä myös silloin, kun täällä keskustelupalstalla päivitellään naapurin lasten kurjaa kohtaloa, kun heillä ei ole iPhonea ja kalliita merkkifarkkuja.
Minäkään en väitä, että kaikki ostaisivat kalliita tavaroita imagoaan pönkittääkseen, mutta kyllä se vain valitettavan yleistä on, että niitä hankintoja tehdään sen perusteella, millainen kuva halutaan antaa itsestä ulospäin. Kalliita tavaroita hankitaan myös täyttämään jotakin sisäistä aukkoa, ja esimerkiksi lapsille korvataan läsnäolon puutetta sillä, että he saavat yllin kyllin tavaraa.
Nykyaikana yletön kuluttaminen on minusta myös tyhmyyttä, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta, koska kukaan ei enää voi väittää olevansa tietämätön siitä, kuinka kulutamme koko ajan yli sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Minusta kallliiden tavaroiden hankkimisessa ei ole mitään pahaa, mutta jatkuvasti uusien tavaroiden hankkimisessa sen sijaan on, olivat ne sitten kalliita tai halpoja. Usein vain niillä, jotka niitä kalliita tavaroita hankkivat, tuntuu myös olevan suurempi tarve hankkia jatkuvasti jotakin uutta, ja kasvattaa lapsensakin siihen.
[/quote]
Mistä sinä tiedät, miksi joku ostaa sellaisen auton kuin ostaa? Tai miksi ostaa lapsilleen heidän toivomiansa vimpaimia ja vermeitä? Oikeasti!
Tuo besserwisserointi, että oletetaan tietävän, miksi joku jotain ostaa ("halusi vaan paremman kuin meillä" jne.) on todella typerää.
Ehkä ko. perhe ei täytä yhtikäs mitään tyhjiötä, heillä vaan on rahaa ostaa vähän vähemmänkin tärkeitä asioita.
Sinänsä rojun haaliminen tosiaan on epäekologista. Siksikin kannattaisi ostaa laatua...
ap
[/quote]
Kyllähän se on ihan yleistä tietoa, että auton valinnassa imago on yksi merkittävimpiä kriteerejä. Aika vahvasti kiellät todellisuuden, jos väität, että ihmiset hankkivat autonsa sen konkreettisten ominaisuuksien perusteella. Samoin esimerkiksi kalliiden merkkivaatteiden myynti perustuu kokonaan siihen, että niitä käyttävät ihmiset haluavat antaa itsestään tietynlaisen kuvan ulospäin, eikä niillä edes tänä päivänä ole juuri mitään tekemistä kestävän laadun kanssa. Niiden ei ole tarkoituskaan kestää. Missään muissakaan tavaroissa kalleus ei ole mikään laadun tae enää.
Joka tapauksessa on tyhmää ja vastuutonta ostella lapsille koko ajan uutta tavaraa, oli syy siihen mikä tahansa. Kaikkein huonoin puoli siinä on, että opetetaan lapset sellaiseen materialismiin. Jos tavaroista tulee ihmisille noin tärkeitä, se joka tapauksessa kielii jonkinlaisesta tyhjiöstä, siitä, ettei ihmisillä ole hyvä olla itsensä kanssa. Tavara kun ei ole tärkeää silloin, kun asiat ovat oikeasti hyvin.
Mutta jokainenhan saa uskotella itselleen, mitä haluaa. Jokainen tekee omat valintansa. Surullisinta tuossa on se, että nuo ihmiset eivät itse kanna kaikkia seurauksia valinnoistaan, vaan heidän lapsensa saavat ne kannettavakseen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:08"]
Jos lapselle ostetaan ensipuhelimeksi kosketusnäytöllinen älypuhelin (siis jollein ekaluokkalaiselle), niin mun mielestä se on pröystäilyä.
Jos ostetaan joka vuosi uusi talvivaatekerta vaikka edellinen on sopiva, hyväkuntoinen- pröystäilyä.
Jos ostetaan kaksilitrainen mersu sitä varten, että kuljetaan 2km matka töihin ja kerran vuodessa pidempi reissu jonnekin -pröystäilyä
Yli varojensa eläminen ja näyttämisen halu on pröystäilyä. Joku oikeasti nauttii ja saa elämänsisältöä siitä, että "omistaa" lainarahoilla kaiken ympäriltään. Joku toinen ajattelee, että "onpas naurettavaa ja tarpeetonta".
[/quote]
Lainarahalla?
Se, ettei sinulla ole rahaa, EI tarkoita ettei kenelläkään muullakaan ole.
[/quote]
Eihän tuossa tekstissä puhuttukaan siitä etteikö kenelläkään voisi olla rahaa vaan niistä, joilla sitä ei ole, mutta leikkivät, että on eli elävät velaksi. Sellaisiakin on vaikket sinä sellainen olisikaan ;-)