Lue keskustelun säännöt.
Perintö -valtakirja , nyt kaduttaa
04.08.2020 |
Hirveä tilanne. Noin kymmene vuotta sitten (olin 19-v, eli täysi ikäinen). Sain kuulla että isovanhempani olivat jättäneet omaisuutensa puoliksi minulle ja äidilleni. Tuolloin isäni pyysi valtakirjan jotta voisi hoitaa perintöön liittyvät käytännön asiat puolestani. Annoin valtakirjan, mutta en rehellisesti ymmärtänyt mitä se lopulta tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Nyt olen ruvennut miettimään asiaa ja sitä miksi en ikinä saanut tietää mikä perintö oli. Siitä lähtien vanhempani ovat eläneet omaa elämäänsä ja minä omaani. Nyt olen rahapulassa ja kysyin isältäni onko minun mahdollista saada esim siitä saamastani perinnöstä jotain. Hän sanoi että perintö on kesämökissä ja heidän asunnossaan jotka saan sitten aikanani. En tajua tästä mitään. Eikö isovanhempani olisi testamentannut koko omaisuutensa vain äidilleni jos tarkoitus oli vain se että saan perinnön sitten vamhempieni jälkeen. Miksi edes mainita minua testamentissä. Isäni antoi joskus ymmärtää että kyse on lähinnä veroasioista, mutta onkohan näin? Minulla oli lämpimät ja hyvät välit isovanhempiini ja he tukivat minua taloudellisesti eri elämänvaiheissa. Onko tähän mitään järkevää selitystä vai onko isäni jotenkin väärässä..!?!
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä vaikuttaa siltä, että vanhemmat säästivät tässä tyttärensä monelta huolelta ja murheelta. Tyttö on vielä 29-vuotiaana persaukinen ja haikailee kymmenen vuotta vanhan perinnön perään. Liekö edes luottotiedot kunnossa? Perintö menisi velkojille eli rakkaat asunnot ja kesämökit olisi laitettu myyntiin polkuhinnoin.
Vaikka olisi luottotiedot kunnossa, niin pankista ei saa velkaa perintöveron maksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tuli mieleen, että vaikka testamentti olisi ollutkin, niin vanhemmat ovat voineet hävittää sen, jolloin jako on mennyt normaalien perintösäännösten mukaan, eli äiti on perinyt kaiken. Ehkä testamentin tarkoituksensa on ollut vähentää perintöveron kokonaismäärää perinnön jakautuessa kahtia, mutta jostakin syystä äiti on sitten siitä ajatuksesta luopunut ja päättänyt pitää koko perinnön itse. Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu.
Jos yllä oleva on liian kaukaa haettu, niin luulisi ap:lle jääneen mieleen, jos hän on allekirjoittanut perinnöstä luopumisilmoituksen. Joka tapauksessa kannattaa nyt viimein ottaa asiasta selvää, muuten se jää loppuelämäksi kalvamaan mieltä. Jos välit vanhempiin menee sen takia, niin syy kyllä on vanhempien.
Jos vanhemmat olisivat hävittäneet testamentin, ap:ltä ei olisi tarvittu allekirjoitusta yhteenkään paperiin, koska ap ei olisi silloin ollut pesän osakas.
Todennäköisesti ap on valtakirjassa valtuuttanut isänsä/äitinsä myymään jotain kuolinpesän omaisuutta (esim. Isovanhemman asunnon) ja mahdollisesti käyttämään myynnistä saadut rahat johonkin.
Jos luit tekstin: "..Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu." Eli siis valtakirjaa ei ole tarvittukaan, kun äiti on muuttanut mieltään....
Eihän tuo toisessa kappaleessa esittämäsi mitenkään selvennä asiaa. Ap ei ole saanut mitään, eikä ole maksanut mistään perintöveroa. Jos olisi valtuuttanut myymään, niin olisi ensin pitänyt saada omistukseensa. Voi-voi.
Vierailija kirjoitti:
Näin Salatut elämät -juristina sanoisin, että omistat osuuden vanhempiesi talosta ja kesämökistä. Joko talot pitäisi myydä kokonaan ja rahat jakaa teidän kesken tai sitten vanhempasi maksavat sinun osuutesi pois (vaikka lainan avulla, jos ei muuten).
Tältä se minustakin kuulostaa. Isähän sanoi että omaisuus on näissä kiinteistöissä. Ala siis periä vanhemmiltasi vuokraa kun asuvat osittain omistamassasi talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tuli mieleen, että vaikka testamentti olisi ollutkin, niin vanhemmat ovat voineet hävittää sen, jolloin jako on mennyt normaalien perintösäännösten mukaan, eli äiti on perinyt kaiken. Ehkä testamentin tarkoituksensa on ollut vähentää perintöveron kokonaismäärää perinnön jakautuessa kahtia, mutta jostakin syystä äiti on sitten siitä ajatuksesta luopunut ja päättänyt pitää koko perinnön itse. Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu.
Jos yllä oleva on liian kaukaa haettu, niin luulisi ap:lle jääneen mieleen, jos hän on allekirjoittanut perinnöstä luopumisilmoituksen. Joka tapauksessa kannattaa nyt viimein ottaa asiasta selvää, muuten se jää loppuelämäksi kalvamaan mieltä. Jos välit vanhempiin menee sen takia, niin syy kyllä on vanhempien.
Jos vanhemmat olisivat hävittäneet testamentin, ap:ltä ei olisi tarvittu allekirjoitusta yhteenkään paperiin, koska ap ei olisi silloin ollut pesän osakas.
Todennäköisesti ap on valtakirjassa valtuuttanut isänsä/äitinsä myymään jotain kuolinpesän omaisuutta (esim. Isovanhemman asunnon) ja mahdollisesti käyttämään myynnistä saadut rahat johonkin.
Jos luit tekstin: "..Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu." Eli siis valtakirjaa ei ole tarvittukaan, kun äiti on muuttanut mieltään....
Eihän tuo toisessa kappaleessa esittämäsi mitenkään selvennä asiaa. Ap ei ole saanut mitään, eikä ole maksanut mistään perintöveroa. Jos olisi valtuuttanut myymään, niin olisi ensin pitänyt saada omistukseensa. Voi-voi.
Ennen kuin perintö jaetaan, vainajalta jääneen omaisuuden omistaa jakamaton kuolinpesä. Jos kuolinpesän omaisuutta halutaan myydä, pitää olla suostumus (tai valtakirja) jokaiselta kuolinpesän osakkaalta. Minäkin olen allekirjoittanut tällaisia valtakirjoja, vaikka perintöä ei ole vielä jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ja säilytä välit vanhempiisi.
Jos vanhemmat kavaltaa lapsen rahat, he eivät ansaitse mitään kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon itse kärsinyt perintöriidan ja lukenut paljon aiheeseen liittyen. Lisäksi opiskelen oikeustiedettä.
Tuo sinun tilanne kuulostaa siltä, että olet luopunut perinnöstäsi eli et ole ollut ikinä kuolinpesän osakas. Verot tulevat kaikissa tapauksissa maksettavaksi kuolinpesän osakkaille, vaikka pesää ei jaettaisi.
Eli käytännössä sinun perintösi on mennyt isällesi ja äidillesi puoliksi, niin se menisi myös ilman testamenttia jos esim. menehtyisit.
Kannattaa selvittää tuo asia ja tietenkin se on sinun suoja, ettet ole ymmärtänyt mitä tapahtuu. Esim. ikäsi ja se, että luotit vanhempaasi varmasti vaikuttavat. Sitäpaitsi verojen kannalta on hölmöä kierrättää omaisuutta vanhempien kautta sinulle. Joudut itse sitten aikanaan maksamaan verot tuosta samasta omaisuudesta mistä vanhempasi jo maksoivat.
Et kyllä todellakaan ole oikiksessa, kun olet noin kujalla perinnönjaosta. 😂 Jos olisit oikiksessa tajuaisit myös olla levittämättä epävarmaa tietoa, josta voi olla haittaa. T. Oikkari
No kerro nyt sitten arvon oikkari, miten tämä asia menee?
Tuuthan AP sitten kertomaan miten kävi. Tää on kyllä kiinnostava keissi.
Joku ihmetteli, että jos se testamentti olisi hävitetty, mihin tarvittaisiin AP:n allekirjoitusta. Ei mihinkään, mutta jos AP kyseli perinnön perään, iskä kuittasi kyselyt kertomalla, että perinnön vastaanotto on työlästä, hän voi hoitaa sen tyttärensä puolesta. Muutenhan kusetus ei olisi onnistunutkaan, kun AP oli tietoinen, että hänelle on jotain tulossa.
Tai sitten se AP:n tieto oli väärä, mummo oli muuttanut testamenttiaan tai sitä ei koskaan ollutkaan, ja isä ei halunnut pahoittaa AP:n mieltä, joten lapsen asiasta kysellessä iskä keksi tällaisen verukkeen, jolla sai työnnettyä asian käsittelyn hamaan tulevaisuuteen.
Okei, tuo viimeisin oli jo Salkkari-juonenkäänne. Onkohan niillä kässäritiimissä tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos AP ei ole maksanut perintöveroa, ja asia on varmistettu jo Verohallinnosta, on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: Joko hän on verottajan silmissä tehokkaasti luopunut perinnöstä tai sitten perintö on ollut niin pieni, ettei siitä ole määrätty perintöveroa.
Kuulostaa vähän jonkinlaiselta kusetukselta.
Sitten se seuraava neuvo: Älä usko palsta-Pirjoihin, älä minuunkaan. Kunhan lämpimikseni kirjoittelen kotisohvalta mutu-asenteella. Sen verran sanon kuitenkin, että hyvin itsevarmasti tuolla aika moni kirjoitteli asioista, joista ei tunnu tietävän käytännössä yhtään mitään.
Verottaja toimittaa aina kotiosoitteeseen perintöveropäätöksen riippumatta siitä, että tuleeko perintöveroa maksettavaksi vai ei. Olen ollut kolmessa kuolinpesässä osakkaana ja kolmesta olen saanut päätökset kotiin - 2 päätöstä nollaverolla, 1 päätös verolla. Viimeisin 2018 tehty päätös löytyy myös omavero.fi:stä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perinn%C3%B6njako/
Verottajalle pitää toimittaa perinnönjakokirjan kopio
Olet oikeassa. Mutta jakokirjaa ei toimiteta perintöverotusta varten, vaan siksi, että verottaja voi sen perusteella lakkauttaa kuolinpesän.
Mihinkähän vaatimus jakokirjasta perustuu? Me emme ole toimittaneet jaetusta kuolinpesästä jakokirjaa verottajalle. Kuolinpesälle saapuneen nollaveroehdotuksen jälkeen ilmoitimme verottajalle, että kuolinpesä on jaettu, ei enää varoja/omaisuutta ja kuolinpesän voi lakkauttaa, niin verottaja lakkautti pesän sillä ilmoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tuli mieleen, että vaikka testamentti olisi ollutkin, niin vanhemmat ovat voineet hävittää sen, jolloin jako on mennyt normaalien perintösäännösten mukaan, eli äiti on perinyt kaiken. Ehkä testamentin tarkoituksensa on ollut vähentää perintöveron kokonaismäärää perinnön jakautuessa kahtia, mutta jostakin syystä äiti on sitten siitä ajatuksesta luopunut ja päättänyt pitää koko perinnön itse. Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu.
Jos yllä oleva on liian kaukaa haettu, niin luulisi ap:lle jääneen mieleen, jos hän on allekirjoittanut perinnöstä luopumisilmoituksen. Joka tapauksessa kannattaa nyt viimein ottaa asiasta selvää, muuten se jää loppuelämäksi kalvamaan mieltä. Jos välit vanhempiin menee sen takia, niin syy kyllä on vanhempien.
Jos vanhemmat olisivat hävittäneet testamentin, ap:ltä ei olisi tarvittu allekirjoitusta yhteenkään paperiin, koska ap ei olisi silloin ollut pesän osakas.
Todennäköisesti ap on valtakirjassa valtuuttanut isänsä/äitinsä myymään jotain kuolinpesän omaisuutta (esim. Isovanhemman asunnon) ja mahdollisesti käyttämään myynnistä saadut rahat johonkin.
Jos luit tekstin: "..Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu." Eli siis valtakirjaa ei ole tarvittukaan, kun äiti on muuttanut mieltään....
Eihän tuo toisessa kappaleessa esittämäsi mitenkään selvennä asiaa. Ap ei ole saanut mitään, eikä ole maksanut mistään perintöveroa. Jos olisi valtuuttanut myymään, niin olisi ensin pitänyt saada omistukseensa. Voi-voi.
Ennen kuin perintö jaetaan, vainajalta jääneen omaisuuden omistaa jakamaton kuolinpesä. Jos kuolinpesän omaisuutta halutaan myydä, pitää olla suostumus (tai valtakirja) jokaiselta kuolinpesän osakkaalta. Minäkin olen allekirjoittanut tällaisia valtakirjoja, vaikka perintöä ei ole vielä jaettu.
Jakamattoman kuolinpesän omistusoikeus on ajatusharha, sillä kuolinpesä ei ole oikeushenkilö noin niinkuin varsinaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tuli mieleen, että vaikka testamentti olisi ollutkin, niin vanhemmat ovat voineet hävittää sen, jolloin jako on mennyt normaalien perintösäännösten mukaan, eli äiti on perinyt kaiken. Ehkä testamentin tarkoituksensa on ollut vähentää perintöveron kokonaismäärää perinnön jakautuessa kahtia, mutta jostakin syystä äiti on sitten siitä ajatuksesta luopunut ja päättänyt pitää koko perinnön itse. Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu.
Jos yllä oleva on liian kaukaa haettu, niin luulisi ap:lle jääneen mieleen, jos hän on allekirjoittanut perinnöstä luopumisilmoituksen. Joka tapauksessa kannattaa nyt viimein ottaa asiasta selvää, muuten se jää loppuelämäksi kalvamaan mieltä. Jos välit vanhempiin menee sen takia, niin syy kyllä on vanhempien.
Jos vanhemmat olisivat hävittäneet testamentin, ap:ltä ei olisi tarvittu allekirjoitusta yhteenkään paperiin, koska ap ei olisi silloin ollut pesän osakas.
Todennäköisesti ap on valtakirjassa valtuuttanut isänsä/äitinsä myymään jotain kuolinpesän omaisuutta (esim. Isovanhemman asunnon) ja mahdollisesti käyttämään myynnistä saadut rahat johonkin.
Jos luit tekstin: "..Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu." Eli siis valtakirjaa ei ole tarvittukaan, kun äiti on muuttanut mieltään....
Eihän tuo toisessa kappaleessa esittämäsi mitenkään selvennä asiaa. Ap ei ole saanut mitään, eikä ole maksanut mistään perintöveroa. Jos olisi valtuuttanut myymään, niin olisi ensin pitänyt saada omistukseensa. Voi-voi.
Ennen kuin perintö jaetaan, vainajalta jääneen omaisuuden omistaa jakamaton kuolinpesä. Jos kuolinpesän omaisuutta halutaan myydä, pitää olla suostumus (tai valtakirja) jokaiselta kuolinpesän osakkaalta. Minäkin olen allekirjoittanut tällaisia valtakirjoja, vaikka perintöä ei ole vielä jaettu.
Jakamattoman kuolinpesän omistusoikeus on ajatusharha, sillä kuolinpesä ei ole oikeushenkilö noin niinkuin varsinaisesti.
Kyllä kuolinpesä toimii vastaavalla kuin yhtymä. Sillä ei ole omistajia, vaan osakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tuli mieleen, että vaikka testamentti olisi ollutkin, niin vanhemmat ovat voineet hävittää sen, jolloin jako on mennyt normaalien perintösäännösten mukaan, eli äiti on perinyt kaiken. Ehkä testamentin tarkoituksensa on ollut vähentää perintöveron kokonaismäärää perinnön jakautuessa kahtia, mutta jostakin syystä äiti on sitten siitä ajatuksesta luopunut ja päättänyt pitää koko perinnön itse. Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu.
Jos yllä oleva on liian kaukaa haettu, niin luulisi ap:lle jääneen mieleen, jos hän on allekirjoittanut perinnöstä luopumisilmoituksen. Joka tapauksessa kannattaa nyt viimein ottaa asiasta selvää, muuten se jää loppuelämäksi kalvamaan mieltä. Jos välit vanhempiin menee sen takia, niin syy kyllä on vanhempien.
Jos vanhemmat olisivat hävittäneet testamentin, ap:ltä ei olisi tarvittu allekirjoitusta yhteenkään paperiin, koska ap ei olisi silloin ollut pesän osakas.
Todennäköisesti ap on valtakirjassa valtuuttanut isänsä/äitinsä myymään jotain kuolinpesän omaisuutta (esim. Isovanhemman asunnon) ja mahdollisesti käyttämään myynnistä saadut rahat johonkin.
Jos luit tekstin: "..Ap:n kirjoittamaa valtakirjaakaan ei ole tarvittu." Eli siis valtakirjaa ei ole tarvittukaan, kun äiti on muuttanut mieltään....
Eihän tuo toisessa kappaleessa esittämäsi mitenkään selvennä asiaa. Ap ei ole saanut mitään, eikä ole maksanut mistään perintöveroa. Jos olisi valtuuttanut myymään, niin olisi ensin pitänyt saada omistukseensa. Voi-voi.
Ennen kuin perintö jaetaan, vainajalta jääneen omaisuuden omistaa jakamaton kuolinpesä. Jos kuolinpesän omaisuutta halutaan myydä, pitää olla suostumus (tai valtakirja) jokaiselta kuolinpesän osakkaalta. Minäkin olen allekirjoittanut tällaisia valtakirjoja, vaikka perintöä ei ole vielä jaettu.
Jakamattoman kuolinpesän omistusoikeus on ajatusharha, sillä kuolinpesä ei ole oikeushenkilö noin niinkuin varsinaisesti.
Kyllä kuolinpesä toimii vastaavalla kuin yhtymä. Sillä ei ole omistajia, vaan osakkaita.
Yhteenliittymä, ei yhtymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui! Mutta eikö tällaiseen voi löytyä jotain järkevää selitystä? Isovanhempani ovat kyllä maksaneet kesämökkimme mutta se oli jo aikoja sitten. Minun verotiedoissa ei ole maksettua perintöveroa ja tosiaan kuulema isovanhempieni hetu tarvitaan perunkirjan saamiseksi. En tiedä mitä teen. Isäni on aina ollut ihan kelpo kansalainen noin muuten..!?
Liekö pesä jakamatta, jos et ole saanut laskua perintöverosta? Jospa melkein kaikki varat ovat kiinni asunnossa ja kesämökissä ja vanhempasi halusivat säästää sinut laskulta, jota sinulla ei olisi varaa maksaa myymättä niitä.
Tämä on varmaan kerrottu jo moneen kertaan, että jakaminen ei vaikuta mitään perintöveron maksamiseen. Jos sinulle itsellesi ei ole tullut veroa maksettavaksi, sen on ehkä maksanut joku muu. Veron on jo vanhentunut, vaikka olisi jäänyt maksamatta silloin aikanaan, lähes kymmenen vuotta sitten.
Kuinka monessa vuodessa vanhentuu kavallus? Siitähän on kyse, jos sinä et omaa perintöäsi ole saanut.
Mitä siinä testamentissa luki?
Valtakirja oikeuttaa nimenomaan jakamiseen. Jos perintöön on kuulunut kiinteistö, sen omistuksesta on on rekisterimerkinnät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos AP ei ole maksanut perintöveroa, ja asia on varmistettu jo Verohallinnosta, on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: Joko hän on verottajan silmissä tehokkaasti luopunut perinnöstä tai sitten perintö on ollut niin pieni, ettei siitä ole määrätty perintöveroa.
Kuulostaa vähän jonkinlaiselta kusetukselta.
Sitten se seuraava neuvo: Älä usko palsta-Pirjoihin, älä minuunkaan. Kunhan lämpimikseni kirjoittelen kotisohvalta mutu-asenteella. Sen verran sanon kuitenkin, että hyvin itsevarmasti tuolla aika moni kirjoitteli asioista, joista ei tunnu tietävän käytännössä yhtään mitään.
Verottaja toimittaa aina kotiosoitteeseen perintöveropäätöksen riippumatta siitä, että tuleeko perintöveroa maksettavaksi vai ei. Olen ollut kolmessa kuolinpesässä osakkaana ja kolmesta olen saanut päätökset kotiin - 2 päätöstä nollaverolla, 1 päätös verolla. Viimeisin 2018 tehty päätös löytyy myös omavero.fi:stä.
Ei tule aina päätöstä kaikille osakkaille. Minä ihmettelin aikanaan, kun minulle ei tullut mitään tietoa, mutta päätös 0-maksusta oli tullut vain yhdelle, pesänhoitajana toimineelle osakkaalle.
Jos kyse olisi veroasioista, ap olisi saanut koko perinnön suoraan itselleen, koska äidin kautta tulevasta perinnöstä maksetaan verot uudestaan.
Nyt sitten osa meni äidilleen ja osan vanhemmat ovat sijoittaneet asuntoon ja kesämökkiin.
Tämähän kuitenkin tekee ap:stä kyseisten kiinteistöjen (osa)omistajan, joten hänhän voisi alkaa vaatia vanhemmiltaan jonkinlaista vuokraa ko, kiinteistöjen käytöstä, varsinkin jos ei niitä itse käytä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse olisi veroasioista, ap olisi saanut koko perinnön suoraan itselleen, koska äidin kautta tulevasta perinnöstä maksetaan verot uudestaan.
Nyt sitten osa meni äidilleen ja osan vanhemmat ovat sijoittaneet asuntoon ja kesämökkiin.Tämähän kuitenkin tekee ap:stä kyseisten kiinteistöjen (osa)omistajan, joten hänhän voisi alkaa vaatia vanhemmiltaan jonkinlaista vuokraa ko, kiinteistöjen käytöstä, varsinkin jos ei niitä itse käytä.
Voihan siinä testamentissa olla ollut hallintaoikeus ap:n äidille. Ap:n pitäis nyt ihan ensimmäiseksi saada nähdäkseen sen testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon itse kärsinyt perintöriidan ja lukenut paljon aiheeseen liittyen. Lisäksi opiskelen oikeustiedettä.
Tuo sinun tilanne kuulostaa siltä, että olet luopunut perinnöstäsi eli et ole ollut ikinä kuolinpesän osakas. Verot tulevat kaikissa tapauksissa maksettavaksi kuolinpesän osakkaille, vaikka pesää ei jaettaisi.
Eli käytännössä sinun perintösi on mennyt isällesi ja äidillesi puoliksi, niin se menisi myös ilman testamenttia jos esim. menehtyisit.
Kannattaa selvittää tuo asia ja tietenkin se on sinun suoja, ettet ole ymmärtänyt mitä tapahtuu. Esim. ikäsi ja se, että luotit vanhempaasi varmasti vaikuttavat. Sitäpaitsi verojen kannalta on hölmöä kierrättää omaisuutta vanhempien kautta sinulle. Joudut itse sitten aikanaan maksamaan verot tuosta samasta omaisuudesta mistä vanhempasi jo maksoivat.
Vtut valtakirja ole mitään perinnöstä luopumista.
Voithan sä antaa jollekin valtakirjan hoitaa vaikka sun pankkiasioitakin, paketin hakua, lääkkeiden hakua etkä sä sillloin luovu kaikista tileillä olevista rahoista tai paketista tai lääkkeistä.
Suksi nyt kuuseen stana idioot hämmentämästä.
Kiitos haukuista. No ei sitä luopumista millään valtakirjalla tietenkään tehdä, oletan että tässä ap on sekoittanut termit keskenään. Kyseessä olisi siis ollut perinnöstä luopuminen, ei mikään "valtakirja". Pakko tässä on ollut tapahtua luopuminen, jos AP ei ole edes veroja maksanut. Eli oletan ettei ole ollut mitään valtakirjaa tai jos on, niin lisäksi on erikseen tehty perinnöstä luopuminen.
Ole hyvä.
Alä oleta mitään vaan pysytään tekstissä.
Ap kertoi selvästi tehneensä valtakirjan - ei perinnöstä luopumista. Ne ovat täysin kaksi eri asiaa.
Kun jankkaamiseltanne kerkeätte, niin miettikää voiko avoimella asianajovaltakirjalla luopua perinnöstä toisen puolesta. Jos se todella on mahdollista, niin onpa liian löysä meininki. Jotenkin mieltäisin, että valtakirjan antaja ei tule aina ajatelleeksi mitä kaikkea se mahdollistaa. Kuitenkaan rahavaroja ei voi nostaa avoimella valtakirjalla, niin jotenkin luulisi sen koskevan myös tilannetta, jossa kieltäytyy jostakin potentiaalisesti rahallisesti hyvinkin arvokkaasta (toki joskus, onneksi harvoin, se perintö on pelkkä riesankappale).
Tässähän on edelleen mahdollista, että AP nimittää asiakirjaa väärin ja on allekirjoittanut perinnöstä luopumista koskevan asiakirjan suoraan ja on ymmärtänyt allekirjoittaneensa vain valtakirjan, tai sitten, jos perinnöstä luopuminen avoimen asianajovaltakirjan kautta on mahdollista, niin sitten sellaisen.
Tai sitten se perintö on ollut niin pieni, että AP:n ei ole tarvinnut maksaa perintöveroa.
AP:n kannattaisi nyt ensin pyytää vaikka Digi- ja väestötietovirastosta isovanhempien henkilötunnukset ja sitten niiden avulla Verohallinnosta perukirjat. Siitä AP sitten näkee onko hän ollut pesän osakas vai ei. Ja onko testamenttia ollut (tai ainakin onko se tullut Verohallinnon tietoon). Onhan sekin mahdollista, että testamentti on tehty, mutta sitä on säilytetty piironginlaatikossa, ja se on sieltä kadonnut tiettömille teille syystä tai toisesta.
t. eri
Pysytään taas tekstissa.
Ei ollut kyse avoimesta valtakirjasta vaan valtakirjasta. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Alkää laittako sanoja AP suuhun, kiitos.
Voi hyvänen aika. Siis AP on allekirjoittanut "jotain" 19-vuotiaana. Miten sä voit edes olettaa, että hän osaa nyt tässä käyttää ihan täsmälleen oikeita termejä jostain asiakirjoista? Ite jumitut noihin sanamuotoihin, kun pitäis miettiä tätä kokonaisuutena. Hän nyt on päättänyt sitä kutsua valtakirjaksi vaikkei se välttämättä edes ollut valtakirja kun ei osaa edes sisältöä eritellä.
Syy miksi ei osaa eritellä valtakirjan sisältöä, voi olla se, että on vain allekirjoittanut sen ja vanhemmat ovat laatineet valtakirjan lopullisen sisällön sen jälkeen kertomatta ap:lle totuutta, valheita kyllä. Tällaisia kuspäävanhempiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse olisi veroasioista, ap olisi saanut koko perinnön suoraan itselleen, koska äidin kautta tulevasta perinnöstä maksetaan verot uudestaan.
Nyt sitten osa meni äidilleen ja osan vanhemmat ovat sijoittaneet asuntoon ja kesämökkiin.Tämähän kuitenkin tekee ap:stä kyseisten kiinteistöjen (osa)omistajan, joten hänhän voisi alkaa vaatia vanhemmiltaan jonkinlaista vuokraa ko, kiinteistöjen käytöstä, varsinkin jos ei niitä itse käytä.
Jos vanhemmat ovat lyhentäneet olemassa ollutta asunto- ja mökkilainaansa AP:lta kavalletuilla perintörahoilla tai vaihtoehtoisesti käyttäneet rahoja ko. kiinteistöjen ja/tai omaisuuserien ostoon, niin ei se AP:sta osaomistajaa tee. Rikoksen uhrin kylläkin, jos kyseessä on tosiaan tuollainen kusetus.
Jos Pekka varastaa minulta satasen ja ostaa sillä romuauton, se romuauto ei ole minun, vaikka Pekka käyttikin siihen rahaa, joka kuuluu minulle. Sen sijaan Pekka on velvollinen kyllä maksamaan satasen takaisin, ja saa tukun muita kuluja, jos jää kiinni ja tuomitaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen huoltaja ei voi edustaa lasta tämän perintöasiassa.
Koskee alaikäistä lasta.
Olet oikeassa. Mutta jakokirjaa ei toimiteta perintöverotusta varten, vaan siksi, että verottaja voi sen perusteella lakkauttaa kuolinpesän.
Perintöverot määrätään perukirjan perusteella. Minäkin olen maksanut vuonna 1992 perintöverot perinnöstä, jota ei ole vielä jaettu (eikä jakokirjaa ole siis vielä tehty).