Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Hauskaa, että vauva-palstalla kaikki älykkyys-keskustelut on nykyään nostettu poiminnoiksi sivun ylälaitaan. Ylläpidossa selvästi on tiedostettu keskustelun tason tarvitsevan kohennusta.. :D
jos kaikki ihmiset ajattelisivat vain olem,assaolon merkitystä ja maailman syntyä
kukaan ei lisääntyisi
On tarkoituksen mukaista että eläimillä on vain vietit
esim kukaan ei opeta jänikselle kuinka ollaan jänis
se lisääntyy ja käyttäytyy kuin jänis.
Ihmiselle vanhemmat opettaa mitä on olla ihminen..
Toki älykkäätkin voi tehdä lapsia, samoin kuin otamme eläintenpentuja tyydyttääksemme hoivaviettiä.
No pointtia tässä kommentissa ei ole, mutta en ole itse älykäs.
Jokainen kuvittelee juuri itsensä olevan Älykäs ja muiden vähemmän älykkäitä. Älykkyyttä tärkeämpi on Viisaus = Älykkyys + Kokemus. Siksi älykkäät Nuoret voivat tehdä tyhmiä virheitä, kun ei ole kokemusta päätösten seurauksista. Älykäs ihminen ymmärtää, ettei kukaan voi olla kaikessa Älykäs, jokaisella on omat älykkäät alueensa ja jokainen on tyhmä jossakin alueessa. Älykäs ihminen usein käyttää liikaa pelkkää teoria tietoa ja Viisas ihminen taas ymmärtää kuinka riittämätön hän vieläkin on ollakseen todella Älykäs tai Viisas! Viisas ihminen ymmärtää antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden tuntea itsensä Älykkääksi ja tarvittaessa auttaa häntä kasvamaan Viisaaksi :)
Älykkyyttä on niin monenlaista. Tunnen vähemmän koulutettuja mutta monipuolisia, ratkaisukeskeisiä ja - kykyisiä neroja. Valitettavasti myös akateemisia, täysin pökkelöitä tunneilmaisussaan ja avuttomuudessaan sekä ilkeydessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika menee sen ihmettelemiseen, miten kukaan tässä maailmassa ikinä selviytyy mistään, kun kaikki asiat on niin vaikeita ja monikerroksisia. Ootte sitte varmaan kaikki "oikeesti älykkäitä".
Tästä tuli mieleen, että kun olin teini, sain aina välillä kuulla jotain sen suuntaista, kuin 'miten sä ajattelet totakin noin monimutkaisesti, miten sä jaksat ajatella niin kauheesti, pitääks kaikki miettiä niin vitsi Syvällisesti tai jotain, niin vitsi tuhannesta näkökulmasta'. Silloin n 16 vee kävi mielessä, pitäisikö joskus sanoa, että no, ei siitä kyllä niin kauheesti vaivaa ollut. (Jos asia on itselle melkein itsestäänselvä, mutta toiselle veisi ilmeisesti paljon, paljon energiaa pähkäillä se loppuun saakka, niin mitä siitä voi nyt sitten sanoa...?? Ehkä parempi, ettei mitään...?)
Ensi kerralla sanot, että pitäisikö sinun ajatella vähän enemmän niin ymmärtäisit, miksi on hyväksi ajatella aina silloin tällöin enemmän 🤓
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on vetänyt kuin paska kärpäsiä, narsisteja vastaamaan näköjään. Hei kuulkaa se itsensä kehuminen ei ole älykkyyttä🤗😂
Kyllä on, kun sen tekee ollen rehellinen omalle itselleen. Tyhjänpäiväinen kehuminen on asia erikseen.
Älykäs. Olenko? Näin minua aina kutsutaan muiden toimesta, se mikä on älykkyyttä ja mikä opittua on välillä haastavaa erottaa. Yritän oppia kaikesta jotain ja havainnoida omia virheitäni ja päätellä mistä ne johtuvat ja miten niitä voi korjata. En pidä mitään persoonassani olevaa semmoisena etteikö se voisi muuttua. Virheiden havaitseminen usein on jopa haastavampaa kun niiden korjaaminen. Itsekritiikki ja hyvä itsetunto on vaikea yhdistää.. Arvioin myös muita aktiivisesti ja tahdon keskustella heidän kanssaan heidän kiinnostuksenkohteistaan enkä omistani, tällä tavalla saan parempaa keskustelua aikaiseksi.
Pidän itseäni aika älykkäänä ja huomaan sen esimerkiksi siinä, että olen yleensä paremin kartalla kuin vaimoni joka on apulaisprofessori & dosentti. Älykkyys tulee esille esim. siinä, että pärjään aika hyvin monen tyyppisissä yleistietoa käsittelevissä tietokilpailuissa ja pystyn osallistumaan hyvin monen tyyppisiin keskusteluihin. Parhaiten ehkä älykkyys tulee esille kun tapaan itseäni älykkäämpiä ihmisiä - tajuan kyllä aika hyvin jos joku on todella skarppi tavalla tai toisella. Ehkä älykkyys on sitä, että tajuaa oman älykkyytensä rajat :-).
Älykäs ei aktiivisesti havainnoi mitään, kaikki on automaattista tuntemista! Läsnäoleva energia " tuntuu", sen laadun tunnistaa ja reagointi ( jos tarpeellista)on automaatio. Ei tarvi miettiä, että mitenkäs nyt! Monet tilanteet kannattaa sivuuttaa neutraalisti. Älykäs ei helposti provosoidu. Tällaista enimmäkseen😉
Itse olen hyvin korkeasti koulutettu ja kiinnostunut fysiikasta, kemiasta biologiasta ja Historiasta, kuvataiteista ja geologiasta yms.
Oikeastaan kun kävelen ulkona näen kuinka maailma oikeasti toimii.
Ymmärrän kaikkien asioiden toimintaperiaatteen, tiedän miten kasvien molekyylibiologia toimii. miten maaperä on muodostunut. Tiedän miten toimivat koneet ja fysiikan niiden takana. Mikroaaltouunit, sähkö, TV, tietokone, puhelimet, jne... Ihan kaiken.
Yleensä kun keskustelen muiden kanssa huomaan että he eivät tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ympärillä on ja miksi ympäröivä maailma on sellainen kuin se on.
Ihmiset käyttävät laitteita ja kasvattavat kukkia, elävät elämäänsä eivätkä tiedä miten asiat heidän ympärillään toimivat.
Koen monet aikuiset kuin pikkulapsiksi.
Kyynisellä huvittuneisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että vauva-palstalla kaikki älykkyys-keskustelut on nykyään nostettu poiminnoiksi sivun ylälaitaan. Ylläpidossa selvästi on tiedostettu keskustelun tason tarvitsevan kohennusta.. :D
Ehkä niin, mutta ketjun otsikko kattaa valtavan laajan alueen. Vaikka otsikko sinänsä on helppo ja viaton "miten havainnoitte maailmaa", se käsittää kuitenkin kaiken kaikesta. Jos siihen kirjoittaa tyhjentävän vastauksen, kukaan ei jaksa sitä lukea. Ja toisaalta taas lyhyt vastaus ei kerro oikeastaan mistään mitään. Voisi olla hyvä asia, jos otsikossa rajattaisiin asioita, mihin olisi mahdollista vastata lyhyesti, tai ainakin lyhyemmin, kuin maailmatasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika menee sen ihmettelemiseen, miten kukaan tässä maailmassa ikinä selviytyy mistään, kun kaikki asiat on niin vaikeita ja monikerroksisia. Ootte sitte varmaan kaikki "oikeesti älykkäitä".
Tästä tuli mieleen, että kun olin teini, sain aina välillä kuulla jotain sen suuntaista, kuin 'miten sä ajattelet totakin noin monimutkaisesti, miten sä jaksat ajatella niin kauheesti, pitääks kaikki miettiä niin vitsi Syvällisesti tai jotain, niin vitsi tuhannesta näkökulmasta'. Silloin n 16 vee kävi mielessä, pitäisikö joskus sanoa, että no, ei siitä kyllä niin kauheesti vaivaa ollut. (Jos asia on itselle melkein itsestäänselvä, mutta toiselle veisi ilmeisesti paljon, paljon energiaa pähkäillä se loppuun saakka, niin mitä siitä voi nyt sitten sanoa...?? Ehkä parempi, ettei mitään...?)
Tämä tuntuu tutulta. Jokaisesta ongelmasta etsii aina vaihtoehtoa, mikä tuntuisi olevan looginen ratkaisu ja sitten etsii monista mahdollisista tavoista sitä oikeaa, toteuttaa se ratkaisu, mikä on helpoin ja nopein. Ja se etsiminen on nopeaa.
Jos ryhmässä jollakin on hyvä idea ja hänellä on keino toteuttaa se, hyvin usein kysyn; oletko ajatellut tällaista tapaa toteutukseen. No vastaus useimmiten on, "en minä sitä noin ajatellut, mutta noinhan se pitää tehdä". Näihin ajatuksiin ei kulu aikaa juuri mitään.
Looginen ajattelutapa ongelman ratkaisuun voi olla riesakin, jos toinen ei ymmärrä sitä. Silloin pitää aina perääntyä ja antaa hänen toteuttaa asia oman ajatuksensa mukaan. Kuitenkin joka kerta hän toteaa, että se looginen vaihtoehto olisi sittenkin ollut helpompi.
Hyvin tärkeää on ollut oppia tunnistamaan ihmisten mielentiloja hyvin pienistä asioista (eleet, ilmeet, yms.). Se oppi on ollut kaikkein hyödyllisin työelämässä menestymiseen. Hyvät sosiaaliset taidot ovat tämän opin seuraus ja avain hankaliksi tunnettujen ihmisten piilotetun ystävällisyyden esiin kaivamiseen. On hämmästyttävää, miten nopeasti hankala ihminen muuttuu (kuvaannollisesti) parhaaksi ystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että vauva-palstalla kaikki älykkyys-keskustelut on nykyään nostettu poiminnoiksi sivun ylälaitaan. Ylläpidossa selvästi on tiedostettu keskustelun tason tarvitsevan kohennusta.. :D
Ehkä niin, mutta ketjun otsikko kattaa valtavan laajan alueen. Vaikka otsikko sinänsä on helppo ja viaton "miten havainnoitte maailmaa", se käsittää kuitenkin kaiken kaikesta. Jos siihen kirjoittaa tyhjentävän vastauksen, kukaan ei jaksa sitä lukea. Ja toisaalta taas lyhyt vastaus ei kerro oikeastaan mistään mitään. Voisi olla hyvä asia, jos otsikossa rajattaisiin asioita, mihin olisi mahdollista vastata lyhyesti, tai ainakin lyhyemmin, kuin maailmatasolla.
Ajattelinkin ennemmin niin, että omaa viiteryhmää koskevien aloitusten näkyvyydellä yritetään kosiskella älykkäämpiä ihmisiä kokemaan palsta enemmän omakseen, jotta he osallistuisivat täällä muhunkin keskusteluun enemmän.
Mielikuva älykkäistä kun kaiketi usein on se, että heillä on kyky nostaa keskustelun tasoa. Itse en tätä varauksetta allekirjoita ja tässäkin ketjussa näkyy hyvin se kääntöpuoli, että kommentit herkästi jäävät pyörimään tietyn narsistisen pätemisen ympärille, vuorovaikutuksen jäädessä taka-alalle. Keskustelu ei silloin ole hedelmällistä, vaikka aihe muuten olisikin kiintoisa.
Toisaalta mm. se mainitsemasi kysymyksen asettelu tässä tilanteessa myös ohjaa itsekeskeisempään selostukseen, jolloin voidaan ajatella, että tarkoitus on puhtaasti oman kokemuksen jakaminen irrallaan muiden kokemuksista. Keskustelupalstojen vakiintunut kulttuuri muutenkin on nykyään sellainen, että pitkien ja syvääluotaavien viestien jakaminen ei asiaan kuulu: niitä ei kirjoiteta, eikä trollien ja muiden kummajaisten keskellä hyviäkään viestejä usein ajatuksella jakseta edes lukea.
Olisi kyllä hauska nähdä, saataisiinko keskustelukulttuuriin muutosta, jos yhdessä tuumin alettaisiin itsepäisesti haastaa näitä vakiintuneita tapoja ja sekä kirjoittaisimme että lukisimme kommentit täällä ajatuksella, pyrkien aitoon keskusteluun.
Saa liittyä mukaan haasteeseen. ;)
Onko sellaisia oikeasti? Tietenkin voi olla esim. matemaattisesti lahjakas, mutta ei se tarkoita sitä että olisi yleisnero. En ole nähnyt kenenkään reagoivan mitenkään esim. siihen, että kiina on luvannut tapporahaa amerikkalaissotilaista. Aivan kuin kaikki nerot nukkuisivat sikeästi.
En välitä ihmisten seurassa, vaan viihdyn parhaiten omien proggisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sellaisia oikeasti? Tietenkin voi olla esim. matemaattisesti lahjakas, mutta ei se tarkoita sitä että olisi yleisnero. En ole nähnyt kenenkään reagoivan mitenkään esim. siihen, että kiina on luvannut tapporahaa amerikkalaissotilaista. Aivan kuin kaikki nerot nukkuisivat sikeästi.
Mitä hyötyä näkisit reagoinnista Kiinan toimintaan? Miten mielestäsi Kiinan toimintaan pitäisi reagoida?
Nämä asiat ovat tiedossa, mutta mitä niille pitäisi tehdä yksilötasolla täällä, on aivan eri asia.
En suostu olemaan huolissani asioista, joille en voi tehdä mitään. Kenenkään ei kannattaisi tehdä sitä. Suurvaltapolitiikka kuuluu suurvalloille ja ne tekevät sitä politiikkaa, kukin omalla tavallaan. Niitä ei kiinnosta meidän huolemme, tai mielipiteemme.
Havainnoida tarkoittaa tiedon vastaanottamista ympäristöstään aistien välityksellä.
Ap jotenkin hakoteillä kysymyksen asettelussaan.
Mutta vastaukseni siis on, että aistien välityksellä, kuten muutkin ihmiset.
Se, miten kukin käsittelee, jäsentää ja analysoi havaintojaan saati tekee niiden perusteella oivalluksia, on toinen juttu, ja siinä älykkyydelläkin on merkitystä. Havainnoinnissa kuitenkin olennaista on näön, kuulon haju- ja makuaistien sekä tuntoaistin tarkka toiminta varsinaisen älykkyyden sijaan.
(en, tiedä, jos joku on saman asian ketjussa jo maininnut, en jaksanut lukea, kuin ekan sivun melkein loppuun, kovin raskaslukuista jaanausta)
Vau, osasit ylivertaisuusvinouman vieraskielisen nimityksen. Aloitus on aika haastava, koska suuri osa "oikeasti älykkäistä" ihmisistä kärsii jossain määrin huijarisyndroomasta, sen takaa on vaikea tunnistaa älykkyyttä/poikkeuksellisuutta. Eri tyyppisen älykkyyden lisäksi vaikuttaa myös näkökulma, ihmisen oma käsitys voi poiketa huomattavasti toisten näkemyksestä.
Tästä tuli mieleen, että kun olin teini, sain aina välillä kuulla jotain sen suuntaista, kuin 'miten sä ajattelet totakin noin monimutkaisesti, miten sä jaksat ajatella niin kauheesti, pitääks kaikki miettiä niin vitsi Syvällisesti tai jotain, niin vitsi tuhannesta näkökulmasta'. Silloin n 16 vee kävi mielessä, pitäisikö joskus sanoa, että no, ei siitä kyllä niin kauheesti vaivaa ollut. (Jos asia on itselle melkein itsestäänselvä, mutta toiselle veisi ilmeisesti paljon, paljon energiaa pähkäillä se loppuun saakka, niin mitä siitä voi nyt sitten sanoa...?? Ehkä parempi, ettei mitään...?)