Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmässähän mennään aina tyhmimmän tahdissa. Esim ystäväryhmä, jossa älykkyyseroja on jonkinverran luonnostaan, mutta yleensä ollaan aika samantasoisia ja sitä gaussin käyrän suurinta massaa. Kuitenkin joukossa voi olla huippuälykäskin.
Mutta jotta yhteinen puhelu toimisi, pitää edetä jankaten tyhmimmän hitaan ymmärryksen mukaan. Ehkä joukossa on vielä joku hieman epäterveesti narsistinen huomiohakuinen henkilö. Sellainen juuri keskitason ylittävä älykäs, joka on koko elämänsä saanut melko myönteistä palautetta kyvyistään, koska ne osuvat suuren yleisön ymmärrysalueeseen. Tämä henkilö täyttää joka toisen puheenvuoron omalla paremmintietämisellään. Tässä vaiheessa älykäs sitten onkin jo hiljaa ja omissa mietteissään.
Tämä tyhmimpien tahdissa -ilmiö olisi tärkeää yrittää ymmärtää. Suomi pienenä maana pärjää kansainvälisesti kapean sektorin pitkällejalostetuilla tuotteilla, eikä meillä olisi varaa hylkiä lahjakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noista ihan tutkimuksiakin muuten tehty, että erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavat ovat huomattavasti epätasaisempia kyky- ja taitoprofiililtaan kuin esimerkiksi hieman normaalia älykkäämmät.
Esim. 120 älykkyysosamäärällä menestyvät elämässä ja koulussa suhteellisen hyvin. Mutta kun älykkyysosamäärä on yli 150 niin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia sosiaalisessa elämässä, koulunkäynnissä ja työelämässä.
Ihan tutkimuksia nämä ovat, eli tilastoja, eivät toki lakeja. On siis syytä olettaa, että keskimäärin erittäin korkea älykkyysosamäärä on yhteydessä epätasaiseen taitoprofiiliin ja erilaisiin haasteisiin elämässä.
Kyllähän se voi huippuälykästä vituttaa, kun ympärillä on oman mittapuun mukaan vain imbesillejä, jotka ei ymmärrä mistään mitään ja vielä jurputtavat jostain niinkin epäoleellisesta kuin sosiaalisista taidoista.
Näinpä. Mua niin huvittaa sisarus joka on ns. huippuälykäs mutta ei ymmärrä asioita jotka ovat selviä meille keskiälykkäille. Minä mieluummin ymmärrän ihmisiä ympärilläni kuin olisin jonkun vaikean alan huipputaitaja, sen verran vaikeaa on hänen sosiaalinen kanssakäynti muiden kanssa.
Olen myös mieluummin fiksumpi kuin toinen sisarukseni jolla ei ole logiikan hippustakaan. Koen elämäni helpommaksi kuin mitä heillä kummallakaan on. Keskellä on kiva olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noista ihan tutkimuksiakin muuten tehty, että erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavat ovat huomattavasti epätasaisempia kyky- ja taitoprofiililtaan kuin esimerkiksi hieman normaalia älykkäämmät.
Esim. 120 älykkyysosamäärällä menestyvät elämässä ja koulussa suhteellisen hyvin. Mutta kun älykkyysosamäärä on yli 150 niin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia sosiaalisessa elämässä, koulunkäynnissä ja työelämässä.
Ihan tutkimuksia nämä ovat, eli tilastoja, eivät toki lakeja. On siis syytä olettaa, että keskimäärin erittäin korkea älykkyysosamäärä on yhteydessä epätasaiseen taitoprofiiliin ja erilaisiin haasteisiin elämässä.
Kyllähän se voi huippuälykästä vituttaa, kun ympärillä on oman mittapuun mukaan vain imbesillejä, jotka ei ymmärrä mistään mitään ja vielä jurputtavat jostain niinkin epäoleellisesta kuin sosiaalisista taidoista.
Näinpä. Mua niin huvittaa sisarus joka on ns. huippuälykäs mutta ei ymmärrä asioita jotka ovat selviä meille keskiälykkäille. Minä mieluummin ymmärrän ihmisiä ympärilläni kuin olisin jonkun vaikean alan huipputaitaja, sen verran vaikeaa on hänen sosiaalinen kanssakäynti muiden kanssa.
Olen myös mieluummin fiksumpi kuin toinen sisarukseni jolla ei ole logiikan hippustakaan. Koen elämäni helpommaksi kuin mitä heillä kummallakaan on. Keskellä on kiva olla.
Pystytkö antamaan esimerkkejä, mitä selviä asioita ei ymmärrä? Vai eikö vain ole samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
78 sivua paskantärkeiden, ylimielisten mukaälykköjen kirjoittamaa viestejä *itkunauruhymiö*
Oi Sokrates, sulle olis hommia!
Siitä kyllä yli puolet on käsittämätöntä jankutusta jostain Beirutin tapahtumista kun pari itsensä tyhmäksi myöntävää keskustelijaa yrittää kärttää muilta jotain 10-sivuisia esseevastauksia asiaan, josta kellään keskusteluun osallistujalla ei ole ollut mahdollisuuttakaan suorittaa minkäänlaista omakohtaista havainnointia muuten kuin median kautta.
Joku kyseli perusteluja Beirutin tapahtumille.
Kävisikö Illuminati Card Gamen kortti, ”New World Order”.
Aliotsikko on World War Three. Ja kartan keskiössä Beirut – ja myöhemmin kokonaan hävitettävä Damaskus (Jes. 17:1)
http://www.thepukki.fi/blog/post/new-world-order-ja-kolmas-maailmansota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi oikein katsoa kuin kämmen silmien edessä sormien rakosista kurkistellen. Eikä sekään hyvältä näytä!
Vanhoja brismoja vhs-nauhalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ajan ihan pihalla. Havannoin kainaloon asennetun anturini kautta maailmaa. Avaruuskeijut käy välillä tervehtimässä tapettiliisteriä syövällä mutiluksella.
Sokeritoukat istuu lämpöpatterin reunalla ja soittaa funk-sooloa, jonka oletat tulevan naapurisi perseistä.
Ihmettelet miten rytmikkäästi naapuri laskettelee ja odottelet sekuntikellon kanssa milloin puhallus vaimenee.
Kyllähän se vaimenee lopulta, mutta silloin televisiosta käynnistyy lempiohjelmasi.
Seon Brisma.
Olet lahjakas Juutalainen.(poistoon meenee..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Tämä on NIIN totta.
Mulla on onneksi muutama ystävä, jonka kanssa voi puhua aihekeskeisesti kunnolla.
Luulen että Suomessa pitäisi koulussa opettaa väittelyä eli keskustelua jossa pitää pysyä aiheessa, esittää mielipiteensä perustellen. Lisäksi pitää pystyä kuuntelemaan muita keskustelijoita.
Eron huomaa selvästi kun samassa keskustelussa on esim. amerikkalaisia. He selvästi kuuntelevat mitä muut sanovat, ja usein viittaavat omassa puheenvuorossaan siihen mitä joku edellinen puhuja sanoi.
Suomessa on myös tyypillistä ottaa asiat henkilökohtaisesti, ei osata erottaa yleistä yksityisestä eikä mielipiteitä omasta identiteetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, olen huomannut myös suomalaisissa ihmeellisen asian: harva pystyy keskustelussa tajuamaan kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa.
Ihan palvelualallakin sen huomaa. Jos haet vaikka koon 38 sinistä villakangastakkia, melkein 100% myyjä lähtee hakemaan villakangastakkia, palaa jossain vaiheessa erikseen kysymään koon ja tuo sitten punaisen takin, jolloin joudut muistuttamaan että pyysit sinistä.
Jos kahvilassa haluat vaikka kofeniinitonta kahvia soijamaidolla, satavarmasti kysytään erikseen kerran tai kaksi sekä mitä maitoa halusin jne... Yleensä vielä varmistan kahvin saadessani että olihan se kofeiiniton ja usean kerran on käynyt niin että keskittyessään soijamaitoon, myyjä on unohtanut sen kahvin laadun.
Ihme kyllä, en ole muualla huomannut samanlaista ongelmaa. USA:ssahan tuollaisilla suomalaisaivoilla olisi aika tuskaa olla töissä esim. Starbucksissa :D
Suomalaiset eivät käytä juurikaan aivokapasiteettia sosiaaliseen elämään vaan siinä suhteessa mennään luonnonlapsina. Käytännön selviämiseen panostetaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan et voittanut tällä palstalla. Kiitos kuitenkin tuomastasi viihteestä
Tuliko tänne joku voittamaan? Tuo on sinun mielikuvituksesi tuotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
78 sivua paskantärkeiden, ylimielisten mukaälykköjen kirjoittamaa viestejä *itkunauruhymiö*
Oi Sokrates, sulle olis hommia!
Siitä kyllä yli puolet on käsittämätöntä jankutusta jostain Beirutin tapahtumista kun pari itsensä tyhmäksi myöntävää keskustelijaa yrittää kärttää muilta jotain 10-sivuisia esseevastauksia asiaan, josta kellään keskusteluun osallistujalla ei ole ollut mahdollisuuttakaan suorittaa minkäänlaista omakohtaista havainnointia muuten kuin median kautta.
Joku kyseli perusteluja Beirutin tapahtumille.
Kävisikö Illuminati Card Gamen kortti, ”New World Order”.
Aliotsikko on World War Three. Ja kartan keskiössä Beirut – ja myöhemmin kokonaan hävitettävä Damaskus (Jes. 17:1)
http://www.thepukki.fi/blog/post/new-world-order-ja-kolmas-maailmansota
Miksi tällaisiin ketjuihin salaliittoteoreetikot pesiytyvät? Raamattu on erikseen, mutta salaliittoteoriat typerää länkytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Tämä on NIIN totta.
Mulla on onneksi muutama ystävä, jonka kanssa voi puhua aihekeskeisesti kunnolla.
Luulen että Suomessa pitäisi koulussa opettaa väittelyä eli keskustelua jossa pitää pysyä aiheessa, esittää mielipiteensä perustellen. Lisäksi pitää pystyä kuuntelemaan muita keskustelijoita.
Eron huomaa selvästi kun samassa keskustelussa on esim. amerikkalaisia. He selvästi kuuntelevat mitä muut sanovat, ja usein viittaavat omassa puheenvuorossaan siihen mitä joku edellinen puhuja sanoi.
Suomessa on myös tyypillistä ottaa asiat henkilökohtaisesti, ei osata erottaa yleistä yksityisestä eikä mielipiteitä omasta identiteetistä.
Tämä. Tuo on raivostuttavaa. Olen todennut saman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, olen huomannut myös suomalaisissa ihmeellisen asian: harva pystyy keskustelussa tajuamaan kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa.
Ihan palvelualallakin sen huomaa. Jos haet vaikka koon 38 sinistä villakangastakkia, melkein 100% myyjä lähtee hakemaan villakangastakkia, palaa jossain vaiheessa erikseen kysymään koon ja tuo sitten punaisen takin, jolloin joudut muistuttamaan että pyysit sinistä.
Jos kahvilassa haluat vaikka kofeniinitonta kahvia soijamaidolla, satavarmasti kysytään erikseen kerran tai kaksi sekä mitä maitoa halusin jne... Yleensä vielä varmistan kahvin saadessani että olihan se kofeiiniton ja usean kerran on käynyt niin että keskittyessään soijamaitoon, myyjä on unohtanut sen kahvin laadun.
Ihme kyllä, en ole muualla huomannut samanlaista ongelmaa. USA:ssahan tuollaisilla suomalaisaivoilla olisi aika tuskaa olla töissä esim. Starbucksissa :D
Eräs ulkomailta Suomeen muuttanut (hyvin älykäs) tuttu puhui samaa, että Suomessa asiakaspalvelijat ymmärtävä huonosti kysymyksiä. Sitä on vaikea itse suomalaisena huomata, ja nythän on asiakaspalvelu netissä, joten liekö käyttöliittymissä vastaavaa logiikan puutetta.
Meillä tyypillinen tutustumiskeskustelu menee niin että jokainen kertoo ”minulla on näin”, ”minäpä tein näin” jne, eli puhutaan itsestä sen sijaan että tutkailtaisiin toisia vuorovaikutuksen suhteen, heitellen keskustelun palloa edestakaisin. Suomen kielen olen lukenut olevan talonpoikaisena kielenä hyvin konkreettinen, sanotaan juuri niinkuin asia on, ehkä vuorovaikutusta ilmiönä ei hahmoteta? Tämä voisi tehdä kulttuuriin pienen autistisen vivahteen, tartutaan asiaan eikä nähdä suurempaa kokonaisuutta.
Olen Mensan jäsen. Juuri näin kauniin naisen kadulla. Ajattelin: "Kaunis nainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, olen huomannut myös suomalaisissa ihmeellisen asian: harva pystyy keskustelussa tajuamaan kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa.
Ihan palvelualallakin sen huomaa. Jos haet vaikka koon 38 sinistä villakangastakkia, melkein 100% myyjä lähtee hakemaan villakangastakkia, palaa jossain vaiheessa erikseen kysymään koon ja tuo sitten punaisen takin, jolloin joudut muistuttamaan että pyysit sinistä.
Jos kahvilassa haluat vaikka kofeniinitonta kahvia soijamaidolla, satavarmasti kysytään erikseen kerran tai kaksi sekä mitä maitoa halusin jne... Yleensä vielä varmistan kahvin saadessani että olihan se kofeiiniton ja usean kerran on käynyt niin että keskittyessään soijamaitoon, myyjä on unohtanut sen kahvin laadun.
Ihme kyllä, en ole muualla huomannut samanlaista ongelmaa. USA:ssahan tuollaisilla suomalaisaivoilla olisi aika tuskaa olla töissä esim. Starbucksissa :D
Eräs ulkomailta Suomeen muuttanut (hyvin älykäs) tuttu puhui samaa, että Suomessa asiakaspalvelijat ymmärtävä huonosti kysymyksiä. Sitä on vaikea itse suomalaisena huomata, ja nythän on asiakaspalvelu netissä, joten liekö käyttöliittymissä vastaavaa logiikan puutetta.
Meillä tyypillinen tutustumiskeskustelu menee niin että jokainen kertoo ”minulla on näin”, ”minäpä tein näin” jne, eli puhutaan itsestä sen sijaan että tutkailtaisiin toisia vuorovaikutuksen suhteen, heitellen keskustelun palloa edestakaisin. Suomen kielen olen lukenut olevan talonpoikaisena kielenä hyvin konkreettinen, sanotaan juuri niinkuin asia on, ehkä vuorovaikutusta ilmiönä ei hahmoteta? Tämä voisi tehdä kulttuuriin pienen autistisen vivahteen, tartutaan asiaan eikä nähdä suurempaa kokonaisuutta.
Olen toisaalta huomannut sen, että suomalaisilla on huomattavasti paremmat luetun ymmärtämisen taidot kuin ulkomaalaisilla. Muistaakseni se johtuu osittain suomen kielestä, mutta koulujärjestelmä vaikuttaa siihen myös. Suomen kieli äidinkielenä kehittää kielellistä ajattelua eli luetun ymmärtäminen on parempi vieraallakin kielellä. Mutta se on Suomen ongelma, että täällä tasapäistetään siihen pisteeseen asti, että kuihdutaan pois maailman markkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.
Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.
Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.
Tämä on kyllä totta. :)
Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.
Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen.
Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.
Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.
Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.
Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, olen huomannut myös suomalaisissa ihmeellisen asian: harva pystyy keskustelussa tajuamaan kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa.
Ihan palvelualallakin sen huomaa. Jos haet vaikka koon 38 sinistä villakangastakkia, melkein 100% myyjä lähtee hakemaan villakangastakkia, palaa jossain vaiheessa erikseen kysymään koon ja tuo sitten punaisen takin, jolloin joudut muistuttamaan että pyysit sinistä.
Jos kahvilassa haluat vaikka kofeniinitonta kahvia soijamaidolla, satavarmasti kysytään erikseen kerran tai kaksi sekä mitä maitoa halusin jne... Yleensä vielä varmistan kahvin saadessani että olihan se kofeiiniton ja usean kerran on käynyt niin että keskittyessään soijamaitoon, myyjä on unohtanut sen kahvin laadun.
Ihme kyllä, en ole muualla huomannut samanlaista ongelmaa. USA:ssahan tuollaisilla suomalaisaivoilla olisi aika tuskaa olla töissä esim. Starbucksissa :D
Eräs ulkomailta Suomeen muuttanut (hyvin älykäs) tuttu puhui samaa, että Suomessa asiakaspalvelijat ymmärtävä huonosti kysymyksiä. Sitä on vaikea itse suomalaisena huomata, ja nythän on asiakaspalvelu netissä, joten liekö käyttöliittymissä vastaavaa logiikan puutetta.
Meillä tyypillinen tutustumiskeskustelu menee niin että jokainen kertoo ”minulla on näin”, ”minäpä tein näin” jne, eli puhutaan itsestä sen sijaan että tutkailtaisiin toisia vuorovaikutuksen suhteen, heitellen keskustelun palloa edestakaisin. Suomen kielen olen lukenut olevan talonpoikaisena kielenä hyvin konkreettinen, sanotaan juuri niinkuin asia on, ehkä vuorovaikutusta ilmiönä ei hahmoteta? Tämä voisi tehdä kulttuuriin pienen autistisen vivahteen, tartutaan asiaan eikä nähdä suurempaa kokonaisuutta.
Olen toisaalta huomannut sen, että suomalaisilla on huomattavasti paremmat luetun ymmärtämisen taidot kuin ulkomaalaisilla. Muistaakseni se johtuu osittain suomen kielestä, mutta koulujärjestelmä vaikuttaa siihen myös. Suomen kieli äidinkielenä kehittää kielellistä ajattelua eli luetun ymmärtäminen on parempi vieraallakin kielellä. Mutta se on Suomen ongelma, että täällä tasapäistetään siihen pisteeseen asti, että kuihdutaan pois maailman markkinoilta.
Suomen kielessä on minusta aina ollut ihanaa se, että jokainen ilman koulutustakin periaatteessa pystyy puhumaan vaikeista aiheista. Esim. cortex vs aivojen kuorikerros on ihan ymmärrettävä asia.
Ehkä tämä käy esimerkkinä myös älykkäiden ajatusmaailmasta, aina tulee jotain uutta innostavaa pohdintaa mieleen.
Pyh, pyh. Maailma se kulkee tyhymät ihmettellööö.
Kyllähän se voi huippuälykästä vituttaa, kun ympärillä on oman mittapuun mukaan vain imbesillejä, jotka ei ymmärrä mistään mitään ja vielä jurputtavat jostain niinkin epäoleellisesta kuin sosiaalisista taidoista.