Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Tohtori kirjoitti:
Itse olen hyvin korkeasti koulutettu ja kiinnostunut fysiikasta, kemiasta biologiasta ja Historiasta, kuvataiteista ja geologiasta yms.
Oikeastaan kun kävelen ulkona näen kuinka maailma oikeasti toimii.
Ymmärrän kaikkien asioiden toimintaperiaatteen, tiedän miten kasvien molekyylibiologia toimii. miten maaperä on muodostunut. Tiedän miten toimivat koneet ja fysiikan niiden takana. Mikroaaltouunit, sähkö, TV, tietokone, puhelimet, jne... Ihan kaiken.
Yleensä kun keskustelen muiden kanssa huomaan että he eivät tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ympärillä on ja miksi ympäröivä maailma on sellainen kuin se on.
Ihmiset käyttävät laitteita ja kasvattavat kukkia, elävät elämäänsä eivätkä tiedä miten asiat heidän ympärillään toimivat.
Koen monet aikuiset kuin pikkulapsiksi.
Älykkyys toimii parhaiten tieteen ja tutkimuksen alalla. Ei kai saa toivottua (en tiedä) vaikutusta ihmisten kanssa muissa merkeissä oleillessa. Mietin miten maailma makaisi jos suurin osa olisi niillä nykyisen superälykkäiden lukemilla. Epäilen että joitain vaikeuksia olisi silti. Kaikki ei kelpuuta elämän tarkoitukseksi olla vaan älykäs, sitäkin on vain siksi että useimmat ovat tyhmempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsinyt näitä muita kommentteja lukea, mutta varmaan joku toinenkin on jo suositellut, että käy(kää) Mensan testissä, niin kyllä se sitten selviää! :)
Tohtori kirjoitti:
Itse olen hyvin korkeasti koulutettu ja kiinnostunut fysiikasta, kemiasta biologiasta ja Historiasta, kuvataiteista ja geologiasta yms.
Oikeastaan kun kävelen ulkona näen kuinka maailma oikeasti toimii.
Ymmärrän kaikkien asioiden toimintaperiaatteen, tiedän miten kasvien molekyylibiologia toimii. miten maaperä on muodostunut. Tiedän miten toimivat koneet ja fysiikan niiden takana. Mikroaaltouunit, sähkö, TV, tietokone, puhelimet, jne... Ihan kaiken.
Yleensä kun keskustelen muiden kanssa huomaan että he eivät tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ympärillä on ja miksi ympäröivä maailma on sellainen kuin se on.
Ihmiset käyttävät laitteita ja kasvattavat kukkia, elävät elämäänsä eivätkä tiedä miten asiat heidän ympärillään toimivat.
Koen monet aikuiset kuin pikkulapsiksi.
Terveisin Jesse 15 v.
Vierailija kirjoitti:
Havainnoida tarkoittaa tiedon vastaanottamista ympäristöstään aistien välityksellä.
Ap jotenkin hakoteillä kysymyksen asettelussaan.
Mutta vastaukseni siis on, että aistien välityksellä, kuten muutkin ihmiset.
Se, miten kukin käsittelee, jäsentää ja analysoi havaintojaan saati tekee niiden perusteella oivalluksia, on toinen juttu, ja siinä älykkyydelläkin on merkitystä. Havainnoinnissa kuitenkin olennaista on näön, kuulon haju- ja makuaistien sekä tuntoaistin tarkka toiminta varsinaisen älykkyyden sijaan.
(en, tiedä, jos joku on saman asian ketjussa jo maininnut, en jaksanut lukea, kuin ekan sivun melkein loppuun, kovin raskaslukuista jaanausta)
"Havainnoida tarkoittaa tiedon vastaanottamista ympäristöstään aistien välityksellä."
Kyllä, näin se aisteihin perustuva havainnointi toimii, jokaisella. Miksi otsikon kysymys sitten on laadittu muotoon, mistä saa erilaisen käsityksen, koska aistit on kuitenkin kaikilla samat. Miksi kysytään yhdeltä ryhmältä kysymys, mihin kuka tahansa osaa vastata, koska kaikilla on samat aistit?
Oletin kyseessä olevan analyyttisen näkemyksen hakeminen havaitusta maailmasta, siitä miten kukin sen kokee kohdallaan. Olin väärässä ja pahoittelen väärää ymmärrystäni lauseen tarkoituksesta. Yritän parantaa tapani.
Saatan kiinnostua jostain tietystä asiasta aivan ylivertaisesti. Se voi liittyä toki johonkin muodikkaaseen teemaan kuten teknologia, koronaan liittyvät kysymykset, politiikka, ilmastonnmuutos, feminismi. Usein se myös saattaa olla jokin täysin olematon teema, kuten vaikka jonkin artistin elämä, tietty ruokalaji, kaupunginosa, susipaska elokuva tai vaikkapa pornotähti. Minun on yksinkertaisesti tiedettävä asiasta kaikki ja samallla yhdistelen aiheeseen muuta tietoa, teoriaa ja erilaisia lähestymiskulmia. En pyri muodostamaan asiasta omaa mielipidettä. Lähinnä mietin minkälaiset ulkoiset vaikutteet ovat muovannneet asiaa sellaiseksi mitä se on, mikä on tämän aihepiirin vaikuttavuus ja suhde muihin asioihin ja käsitteisiin tai miten tämä asia on muokannnut ympäristöänsä. Lopputulosena on kasa tietoa ja reflektoinnin tuloksena syntynyt näkemyksellisyys. Ja tämä prosessi on usein lähes automaattinen, en tietoisesti ala tutkimaan tai pohtimaan mitään asiaa. Mulla on siis hyvin vähän mustavalkoisia mielipiteitä yhtään mistään, mutta toisaalta aika paljon turhaa tietoa ja välillä jopa ihan jotain omaa sanottavaa sinänsä tutuista asioista.
Ja en tiedä olenko mitenkään oikeasti älykäs, mutta mielestäni mulla on jotenkin poikkeava kiinnostus tietooon ja sen jäsentelyyn, enkä samanlaista piirrettä ole huomannut kovin monissa muissa ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin nyt ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten älykkäät ajattelevat, ja millaisia johtopäätöksiä näistä esimerkeistä he tekevät. Odottelen vielä, aika ympäripyöreitä vastauksia tullut.
Olen päässyt tekemään töitä useiden itseäni älykkäämpien ihmisten kanssa (oma mensan mittaama äo 140) ja he ovat kovin erilaisia. Voivat olla täysin toivottomia monissa asioissa ja ajatella osan asioista puhtaalla "asenteella" - eli väärin.
Esimerkiksi saatetaan kehua jonkun yrttiteen hyviä ominaisuuksia ilman mitään tietoa sen todellisesta koostumuksesta, ihan vaan siksi että se on hippiä ja siistiä. Hetken päästä puhutaan jostain bakteeritaudista ihan oikeilla argumenteilla. Kypsymättömyyttä ehkä, mutta jos väitöksestäkin alkaan olla jo yli 10 vuotta... Toisaalta muistan väitelleeni joskus hänen kanssaan avaruuden asioista ja jäin aivan alakynteen. Hämmentävintä oli, että kyse ei ollut tiedollisesta erosta, vaan käsityksellisestä kyvystä. Omat aivoni eivät vaan yksinkertaisesti taipuneet niin nopeasti niin mutkalle, kuin olisi pitänyt.
Sitten yhden fyysikon kanssa pohdittiin sitä miten asiat hahmottaa. Kovin ovat erilaisia ihmiset... tämä fyysikko (mielestäni itseäni hiukan älykkäämpi) oli kovasti johdonmukaisen tekstin ja kaavioiden kannalla, muodostaa johtopäätöksensä niistä. Kausaalisesti, A:sta seuraa B ja siitä sitten johtopäätös C.
Omasta mielestäni tuo ajattelu on "pöljää" (kaikella ystävyydellä!), sillä arkimaailman johtopäätöksissä on otettava huomioon vaikka mitä, eikä niitä kaikkia asioita voi edes listata etukäteen. Siksi itse suosin tapaa, jossa on laajalti katseltu yksityiskohtia, erilaisia riippuvuuksia ja eri osapuolien reunaehtoja. Sitten ne asiat ovat ikään kuin isolla lattialla levällään kaikki, samaan aikaan ja sitä katsellaan yläpuolelta. Lennellään edes takaisin ja tutkitaan jotain yksityiskohtaa, sitten tehdään taas hetki jotain muuta. Juodaan kahvit. Sitten jutellaan jonkun kanssa ja sitten taas katsotaan sitä taulua. Ja sitten, ihan välähdykenomaisesti tulee se idea, miten sen kokonaisuuden voisi saada toimimaan. Aina jää tietysti jotain kriittisiä kohtia, mutta usein ratkaisut ovat löytyneet noin.
Kaikki tuo valmistelu on aivojen härnäämistä ja tulos tulee kyllä sitten lopulta sieltä. Jotenkin se johdonmukainen eteneminen on liian laput silmillä menemistä... ratkaisee usein laskutehtävän, mutta ei reaalimaailman ongelmaa.
Sitten joskus opiskeluaikana olin yhden toisen fyysikkoneron kämppiksenä. Se saattoi murtautua johonkin tietojärjestelmään ihan vaan katsomaan, että miksi sieltä oli käyty sen palvelimella. Ja keitteli omia räjähteitä huvikseen jne... aito tietotekninen guru. Toisaalta sitten kun koriin tultiin niin saattoi pysähtyä ovelle miettimään että mitä nyt pitää tehdä. Hmmmmm... aaa, tosiaan! Avaimet esiin ja avataan ovi!
Tämä viimeisin selvästi uppoutui omaan maailmaan ja itse teen samaa. On vaikea ratkoa oikeasti vaikeita asioita moniajona, normaalin arjen yhteydessä. Isojen ongelmien pohtiminen vie helposti viikkoja, eikä sitä oikein voi mitenkään kuvata, ei siinä ole mitään järjestystä. Ongelmasta kolutaan kaikki nurkat, täysin epäsäännöllisessä järjestyksessä. Sitten kun kaikki oleelliset vaihtoehdot on jotensakin hyvin hahmotettu, on aika tehdä jotain johtopäätöksiä. Aiemmin ei voi sanoa oikein mitään. Tai voi, mutta kanta saattaa muuttua täysin päinvastaiseksi hetken päästä.
Ja kuten alussa sanoin, älykkyys ei vielä paljoa ratkaise. Voi olla vaikka mikä nero, mutta ei osaa pedata sänkyään jne.
Vierailija kirjoitti:
Tohtori kirjoitti:
Itse olen hyvin korkeasti koulutettu ja kiinnostunut fysiikasta, kemiasta biologiasta ja Historiasta, kuvataiteista ja geologiasta yms.
Oikeastaan kun kävelen ulkona näen kuinka maailma oikeasti toimii.
Ymmärrän kaikkien asioiden toimintaperiaatteen, tiedän miten kasvien molekyylibiologia toimii. miten maaperä on muodostunut. Tiedän miten toimivat koneet ja fysiikan niiden takana. Mikroaaltouunit, sähkö, TV, tietokone, puhelimet, jne... Ihan kaiken.
Yleensä kun keskustelen muiden kanssa huomaan että he eivät tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ympärillä on ja miksi ympäröivä maailma on sellainen kuin se on.
Ihmiset käyttävät laitteita ja kasvattavat kukkia, elävät elämäänsä eivätkä tiedä miten asiat heidän ympärillään toimivat.
Koen monet aikuiset kuin pikkulapsiksi.
Älykkyys toimii parhaiten tieteen ja tutkimuksen alalla. Ei kai saa toivottua (en tiedä) vaikutusta ihmisten kanssa muissa merkeissä oleillessa. Mietin miten maailma makaisi jos suurin osa olisi niillä nykyisen superälykkäiden lukemilla. Epäilen että joitain vaikeuksia olisi silti. Kaikki ei kelpuuta elämän tarkoitukseksi olla vaan älykäs, sitäkin on vain siksi että useimmat ovat tyhmempiä.
"Älykkyys toimii parhaiten tieteen ja tutkimuksen alalla."
Tuo on varmaan yleinen, mutta valitettavasti kapea näkemys. Hyvät sosiaaliset taidot, kyky ratkaista ongelmia, kyky ajatella monipuolisesti ja loogisesti, yms., toimii hyvin missä tahansa työssä. Monimutkaisten asioiden laaja-alainen hallitseminen on tärkeä ja kysytty taito, mistä maksetaan hyvää palkkaa. Sellaisiin töihin hakiessa, yksi oleellinen osa rekryprosessia on äo testi. On aloja, joissa vain keskiarvoa älykkäämmät pärjäävät menestyksekkäästi ja sen lisäksi heidän pitää olla kuin kala vedessä kaikkien mahdollisten erilaisten ihmisten kanssa työskennellessä. He ovat harvinaisia, mutta heitä on.
Äly ei ole elämän tarkoitus ja useimmat muut eivät ole tyhmempiä. On olemassa vain erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellinen älykkyys on yhdistelmä luovuutta, logiikkaa, muistia ja ongelmanratkaisukykyä. Sekä kielellistä lahjakkuutta, jolla tuo tieto käsitteellistetään ymmärrettävään muotoon.
"Todellista älykkyyttä" ei ole olemassakaan. On olemassa monta eri asiaa mitkä pistämme aina älykkyyden piikkiin, vaikka esim ongelmanratkaisukyky on myös taito eläimillä joilla ei ole minkäänlaista tietoisuutta. On olemassa sienirihmastolajeja jotka osaavat ruokaa etsiessään "kartoittaa" ympäristönsä ja siten väistää esteitä, umpikujia ja paikallaanpyörimistä. Meidän oma keho on erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka suuri määrä yhteen hiileen puhaltavia aivottomia pieniä asioita voivat tehdä hyvinkin monimutkaisia ja fiksuja asioita.
Siksi älykkyys tulee aina kategorisoida eri kasteihin. Esimerkkinä varikset ja oravat ovat ongelmanratkaisukyvyiltään ja suunnitelma-älykkyydeltään delfiinien yläpuolella mutta pidämme delfiinejä "älykkäämpinä" koska heillä on erittäin korkea sosiaalinen älykkyys. Ja delfiinien rakkaudenosoitukset kanssatovereilleen resonoivat meidän sosiaalisten eläinten mieliin paremmin kuin varisten kyky avata monimutkaisia lukkoja tai oravan kyky teeskennellä ruuan hautaamista jos näkee kilpailevan oravan vakoilevan sitä.
Voisko kuitenkin silläkin olla jtn tekemistä asian kanssa, että kautta aikojen nainen on ollut enemmän vastuussa perheen pienokaisista ja kotiin sidotuista kotitaloustöistä? Siinäpä ei suurperheen ohessa jää aikaa muuhun, kuin päivästä selviämiseen ja yöllä nukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan kiinnostua jostain tietystä asiasta aivan ylivertaisesti. Se voi liittyä toki johonkin muodikkaaseen teemaan kuten teknologia, koronaan liittyvät kysymykset, politiikka, ilmastonnmuutos, feminismi. Usein se myös saattaa olla jokin täysin olematon teema, kuten vaikka jonkin artistin elämä, tietty ruokalaji, kaupunginosa, susipaska elokuva tai vaikkapa pornotähti. Minun on yksinkertaisesti tiedettävä asiasta kaikki ja samallla yhdistelen aiheeseen muuta tietoa, teoriaa ja erilaisia lähestymiskulmia. En pyri muodostamaan asiasta omaa mielipidettä. Lähinnä mietin minkälaiset ulkoiset vaikutteet ovat muovannneet asiaa sellaiseksi mitä se on, mikä on tämän aihepiirin vaikuttavuus ja suhde muihin asioihin ja käsitteisiin tai miten tämä asia on muokannnut ympäristöänsä. Lopputulosena on kasa tietoa ja reflektoinnin tuloksena syntynyt näkemyksellisyys. Ja tämä prosessi on usein lähes automaattinen, en tietoisesti ala tutkimaan tai pohtimaan mitään asiaa. Mulla on siis hyvin vähän mustavalkoisia mielipiteitä yhtään mistään, mutta toisaalta aika paljon turhaa tietoa ja välillä jopa ihan jotain omaa sanottavaa sinänsä tutuista asioista.
Ja en tiedä olenko mitenkään oikeasti älykäs, mutta mielestäni mulla on jotenkin poikkeava kiinnostus tietooon ja sen jäsentelyyn, enkä samanlaista piirrettä ole huomannut kovin monissa muissa ihmisissä.
Valtava tiedonjano on poikkeava ominaisuus valtavirrasta, kuten olet varmasti huomannut. Se on merkki älystä ja toinen merkki on kykysi prosessoida asioita, niiden mittasuhteita ja kaiken suhteellisuutta, mikä vaikuttaa näkemykseesi. Se, ettet näe samoja piirteitä kovin monessa ihmisessä, kertoo myös omaa kieltään asiasta. Koetko usein olevasi outo lintu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen älykkyys on yhdistelmä luovuutta, logiikkaa, muistia ja ongelmanratkaisukykyä. Sekä kielellistä lahjakkuutta, jolla tuo tieto käsitteellistetään ymmärrettävään muotoon.
"Todellista älykkyyttä" ei ole olemassakaan. On olemassa monta eri asiaa mitkä pistämme aina älykkyyden piikkiin, vaikka esim ongelmanratkaisukyky on myös taito eläimillä joilla ei ole minkäänlaista tietoisuutta. On olemassa sienirihmastolajeja jotka osaavat ruokaa etsiessään "kartoittaa" ympäristönsä ja siten väistää esteitä, umpikujia ja paikallaanpyörimistä. Meidän oma keho on erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka suuri määrä yhteen hiileen puhaltavia aivottomia pieniä asioita voivat tehdä hyvinkin monimutkaisia ja fiksuja asioita.
Siksi älykkyys tulee aina kategorisoida eri kasteihin. Esimerkkinä varikset ja oravat ovat ongelmanratkaisukyvyiltään ja suunnitelma-älykkyydeltään delfiinien yläpuolella mutta pidämme delfiinejä "älykkäämpinä" koska heillä on erittäin korkea sosiaalinen älykkyys. Ja delfiinien rakkaudenosoitukset kanssatovereilleen resonoivat meidän sosiaalisten eläinten mieliin paremmin kuin varisten kyky avata monimutkaisia lukkoja tai oravan kyky teeskennellä ruuan hautaamista jos näkee kilpailevan oravan vakoilevan sitä.
Äskettäin julkaistiin tutkimus, missä harakka määriteltiin kaikkein älykkäimmäksi olioksi, siis ihmistäkin älykkäämmäksi. Puut käyttävät sienirihmastoa kuituyhteytenä muihin puihin. Puut keskustelevat keskenään. Kun kirahvi syö akaasian lehtiä, puu varoittaa muita akaasioita ja ne kaikki alkavat erittää jotain pahanmakuista ainetta, mitä kirahvi ei syö. Tämä varoitus tulee ilmateitse. Kirahvin pitää kulkea pitkähkö matka vastatuuleen, että se voi löytää puita, mitkä eivät vielä eritä sitä suojaavaa ainetta. Luonto on monimutkainen systeemi ja me pikkuhiljaa alamme ymmärtää sitä.
Sanoit "todellista älykkyyttä ei ole". Voit olla oikeassa. Ne testit missä minä kävin työpaikkaa hakiessani (3 kertaa), olivat loogisten väittämien vertailua ja niistä epätosien väittämien tunnistamista. Eli monta väittämää, joista x määrä oli epätosia. Väittämät oli monitahoisia ja erot niissä oli hyvin pieniä nyansseja. Kyseessä oli siis, karkeasti sanottuna, luetun ymmärtämisen testi. Pääsin kaikkiin kolmeen hakemaani työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen älykkyys on yhdistelmä luovuutta, logiikkaa, muistia ja ongelmanratkaisukykyä. Sekä kielellistä lahjakkuutta, jolla tuo tieto käsitteellistetään ymmärrettävään muotoon.
"Todellista älykkyyttä" ei ole olemassakaan. On olemassa monta eri asiaa mitkä pistämme aina älykkyyden piikkiin, vaikka esim ongelmanratkaisukyky on myös taito eläimillä joilla ei ole minkäänlaista tietoisuutta. On olemassa sienirihmastolajeja jotka osaavat ruokaa etsiessään "kartoittaa" ympäristönsä ja siten väistää esteitä, umpikujia ja paikallaanpyörimistä. Meidän oma keho on erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka suuri määrä yhteen hiileen puhaltavia aivottomia pieniä asioita voivat tehdä hyvinkin monimutkaisia ja fiksuja asioita.
Siksi älykkyys tulee aina kategorisoida eri kasteihin. Esimerkkinä varikset ja oravat ovat ongelmanratkaisukyvyiltään ja suunnitelma-älykkyydeltään delfiinien yläpuolella mutta pidämme delfiinejä "älykkäämpinä" koska heillä on erittäin korkea sosiaalinen älykkyys. Ja delfiinien rakkaudenosoitukset kanssatovereilleen resonoivat meidän sosiaalisten eläinten mieliin paremmin kuin varisten kyky avata monimutkaisia lukkoja tai oravan kyky teeskennellä ruuan hautaamista jos näkee kilpailevan oravan vakoilevan sitä.
Äskettäin julkaistiin tutkimus, missä harakka määriteltiin kaikkein älykkäimmäksi olioksi, siis ihmistäkin älykkäämmäksi. Puut käyttävät sienirihmastoa kuituyhteytenä muihin puihin. Puut keskustelevat keskenään. Kun kirahvi syö akaasian lehtiä, puu varoittaa muita akaasioita ja ne kaikki alkavat erittää jotain pahanmakuista ainetta, mitä kirahvi ei syö. Tämä varoitus tulee ilmateitse. Kirahvin pitää kulkea pitkähkö matka vastatuuleen, että se voi löytää puita, mitkä eivät vielä eritä sitä suojaavaa ainetta. Luonto on monimutkainen systeemi ja me pikkuhiljaa alamme ymmärtää sitä.
Sanoit "todellista älykkyyttä ei ole". Voit olla oikeassa. Ne testit missä minä kävin työpaikkaa hakiessani (3 kertaa), olivat loogisten väittämien vertailua ja niistä epätosien väittämien tunnistamista. Eli monta väittämää, joista x määrä oli epätosia. Väittämät oli monitahoisia ja erot niissä oli hyvin pieniä nyansseja. Kyseessä oli siis, karkeasti sanottuna, luetun ymmärtämisen testi. Pääsin kaikkiin kolmeen hakemaani työpaikkaan.
Olisiko sinulla suosittaa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta?
Syvällä pettymyksellä ja masennuksella. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän harmittaa nähdä, miten ihmiset toistavat samoja kaavoja. Tästä maailmasta ja ihmisistä vois olla teoriassa vaikka mihin, mutta silti ihmisyyden perimmäiset synnit voittavat aina ja historia todellakin toistaa itseään. Kyseessä on siis enemmänkin ihmisyyden ominaisuus, eikä vika, minkä vuoksi elämästä nauttimisen pyrkimystä varjostaa aina harmitus omasta tyytymättömyydestä tähän maailmaan (mm. ihmisten pinnallisuus, ahneus, itsekkyys).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän väärä palsta etsiä oikeasti älykkäitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suren länsimaisen vapaan aidosti liberaalin kulttuurin rappiota, ja tätä salakavalaa kommunismin uutta nousua, uusilla nimillä ja uusilla ahdistavilla dogmeilla..
Tämä! En ehkä ole erityisen älykäs, mutta kauhulla seuraan miten sosialismi valtaa yhteiskuntaa hurrikaanin lailla - ja tämä on loppujen lopuksi liberalismin syytä. Valtavat globaalit monsterit
jotka "vapaa" kilpailu on luonut, hallitsevat maailmaa, johtaen lopulta siihen, että mikään sinun ei oikeasti ole sinun - käyttäytymistäsi, liikkumistasi, kaikkia mielenkiinnon kohteitasi, ystävyys- ja perhesuhteitasi - ihan kaikkea seurataan ja hyödynnetään, eikä todellakaan sinun hyväksesi.Tämä lisättynä arvoyhteiskuntaan, jossa mm.
omistamista halveksutaan ja yhteisomistusta ihannoidaan, johtaa todellakin kommunismin uuteen, uljaaseen nousuun, kuten sanoitkin. Ja kansa hurraa, moraalisessa ylemmyyskiimassaan. En olisi ikinä uskonut, että tämä on mahdollista!
Tässä ei nyt ollut ajatuksen hiukkaakaan muutakuin, että omat aatteet ahdistavat enemmän kuin spandex vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vähän väärä palsta etsiä oikeasti älykkäitä. :)
Kyllä täällä ihan fiksujakin kirjoittajia liikkuu. Viihdettähän tämä on. Joskus täytyy älykkäänkin pohtia muita kuin työasioita. Itte ainakin haluan havainnoida maailmaa täältäkin kautta.
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni älykkäänä, mutta en vain saa mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta useimpiin. Haluaisin vaihtaa sanoja ja ajatuksia "'älykkäämmästä aiheestata" mutta ei, pitää vain jauhaa paskaa. Tosin sorrun siihen itsekin ruokapöydässä.
Aika samoilla vesillä ja mitä tämä monesti tuo on yksinäisyyttä porukassa ja yleensä kaikkealla. Monilta puuttuu kyky perusasioihin, kuten syy/seuraus asioiden havainnointiin isossa kuvassa tai oikeasti itsenäisiin analyyttisiin näkemyksiin asioista. Tästä tuleekin paljon johdonmukaisuuden puutteita ja sitten esimerkiksi ihmetellään kuinka tuo koira käyttäytyy noin ilman sitä ymmärrystä miten itse käyttäytyy aiheuttaen käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin nyt ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten älykkäät ajattelevat, ja millaisia johtopäätöksiä näistä esimerkeistä he tekevät. Odottelen vielä, aika ympäripyöreitä vastauksia tullut.
Olen päässyt tekemään töitä useiden itseäni älykkäämpien ihmisten kanssa (oma mensan mittaama äo 140) ja he ovat kovin erilaisia. Voivat olla täysin toivottomia monissa asioissa ja ajatella osan asioista puhtaalla "asenteella" - eli väärin.
Esimerkiksi saatetaan kehua jonkun yrttiteen hyviä ominaisuuksia ilman mitään tietoa sen todellisesta koostumuksesta, ihan vaan siksi että se on hippiä ja siistiä. Hetken päästä puhutaan jostain bakteeritaudista ihan oikeilla argumenteilla. Kypsymättömyyttä ehkä, mutta jos väitöksestäkin alkaan olla jo yli 10 vuotta... Toisaalta muistan väitelleeni joskus hänen kanssaan avaruuden asioista ja jäin aivan alakynteen. Hämmentävintä oli, että kyse ei ollut tiedollisesta erosta, vaan käsityksellisestä kyvystä. Omat aivoni eivät vaan yksinkertaisesti taipuneet niin nopeasti niin mutkalle, kuin olisi pitänyt.
Sitten yhden fyysikon kanssa pohdittiin sitä miten asiat hahmottaa. Kovin ovat erilaisia ihmiset... tämä fyysikko (mielestäni itseäni hiukan älykkäämpi) oli kovasti johdonmukaisen tekstin ja kaavioiden kannalla, muodostaa johtopäätöksensä niistä. Kausaalisesti, A:sta seuraa B ja siitä sitten johtopäätös C.
Omasta mielestäni tuo ajattelu on "pöljää" (kaikella ystävyydellä!), sillä arkimaailman johtopäätöksissä on otettava huomioon vaikka mitä, eikä niitä kaikkia asioita voi edes listata etukäteen. Siksi itse suosin tapaa, jossa on laajalti katseltu yksityiskohtia, erilaisia riippuvuuksia ja eri osapuolien reunaehtoja. Sitten ne asiat ovat ikään kuin isolla lattialla levällään kaikki, samaan aikaan ja sitä katsellaan yläpuolelta. Lennellään edes takaisin ja tutkitaan jotain yksityiskohtaa, sitten tehdään taas hetki jotain muuta. Juodaan kahvit. Sitten jutellaan jonkun kanssa ja sitten taas katsotaan sitä taulua. Ja sitten, ihan välähdykenomaisesti tulee se idea, miten sen kokonaisuuden voisi saada toimimaan. Aina jää tietysti jotain kriittisiä kohtia, mutta usein ratkaisut ovat löytyneet noin.
Kaikki tuo valmistelu on aivojen härnäämistä ja tulos tulee kyllä sitten lopulta sieltä. Jotenkin se johdonmukainen eteneminen on liian laput silmillä menemistä... ratkaisee usein laskutehtävän, mutta ei reaalimaailman ongelmaa.
Sitten joskus opiskeluaikana olin yhden toisen fyysikkoneron kämppiksenä. Se saattoi murtautua johonkin tietojärjestelmään ihan vaan katsomaan, että miksi sieltä oli käyty sen palvelimella. Ja keitteli omia räjähteitä huvikseen jne... aito tietotekninen guru. Toisaalta sitten kun koriin tultiin niin saattoi pysähtyä ovelle miettimään että mitä nyt pitää tehdä. Hmmmmm... aaa, tosiaan! Avaimet esiin ja avataan ovi!
Tämä viimeisin selvästi uppoutui omaan maailmaan ja itse teen samaa. On vaikea ratkoa oikeasti vaikeita asioita moniajona, normaalin arjen yhteydessä. Isojen ongelmien pohtiminen vie helposti viikkoja, eikä sitä oikein voi mitenkään kuvata, ei siinä ole mitään järjestystä. Ongelmasta kolutaan kaikki nurkat, täysin epäsäännöllisessä järjestyksessä. Sitten kun kaikki oleelliset vaihtoehdot on jotensakin hyvin hahmotettu, on aika tehdä jotain johtopäätöksiä. Aiemmin ei voi sanoa oikein mitään. Tai voi, mutta kanta saattaa muuttua täysin päinvastaiseksi hetken päästä.
Ja kuten alussa sanoin, älykkyys ei vielä paljoa ratkaise. Voi olla vaikka mikä nero, mutta ei osaa pedata sänkyään jne.
Aloin lukemaan tätä keskustelua siinä toivossa, että sanoisipa joku normaalien asioiden ratkaisun olevan monitahoista suoraviivaisen sijasta ja sitä pitää selvittää usein arjen askareiden keskellä siellä ajatuksissa taustalla ajossa. Näin olen huomannut asioiden olevan ja yleensä muuttujia on liikaa, silloin pitää valita tärkeimmät. Välillä kun ajatus kulkee, niin alkaa tulemaan nopeasti tulosta, mutta välillä ne jäävät taustalle pyörimään ja valmista voi tulla vasta viikkojenkin jälkeen. Suoraviivaisuus sopii niille, ketkä osaavat ulkoa sujuvasti kaikki kaavat ja muut vakiot.
Elän Raamatun ohjeiden suuntaan. En vertaile itseäni muihin. On älykkyyttä katsoa elämän jälkeiseen tulevaan. En siis aseta itseäni Jumalan yläpuolelle.
Niin sinähän olet siis opiskellut näitä asioita. Vai vertaatko itseäsi antiikin filosofeihin, jotka mistään mitään tietämättä loivat teoriat, joiden pohjalle sinunkin opettelemasi asiat on rakennettu?
Todellinen älykkyys on yhdistelmä luovuutta, logiikkaa, muistia ja ongelmanratkaisukykyä. Sekä kielellistä lahjakkuutta, jolla tuo tieto käsitteellistetään ymmärrettävään muotoon.