Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa olenko oikeasti älykäs, mutta peruskoulussa ja lukiossa sain lähes pelkkiä kymppejä nollapanostuksella.
Oli aika, jolloin suoritin jatkuvasti. Olin äärimmäisen tietoinen itsestäni ja ylianalysoin jokaisen tilanteen, koska muuten oloni oli turvaton. Usein ajattelin sen olevan osoitus hyvästä huomiokyvystä, nyt tiedän, että trauma oli tehnyt hermostostani yliaktiivisen.
Olen oppinut suhtautumaan omiin ajatuksiin kuin koneena, joka vain toistelee muilta kuulemiansa asioita monotonisesti. Ajatukset eivät ole faktaa, vaan lapsena opittu narratiivi. Sitä kutsutaan myös egoksi.
Mielestäni tietoisuustaito on todellista älykkyyttä. Se, että osaa nähdä asiat korkeimmasta minästä, tasolta, joka ei tuomitse, ei arvota eikä määrittele. Joka tuomitsee asiat ainoastaan siltä kantilta, ovatko ne hyväksi itselle vai ei, sisäinen vanhempi. Se on sellaista älykkyyttä, joka sallii kaikille muille ihmisille ja myös itselle täyden tilan olla sellaisia kuin ovat ja saa näkemään, että niukkuus ja yltäkylläisyys ovat enimmäkseen mielentiloja (allekirjoitan tämän itsekin todella köyhänä ja sairaana ihmisenä). Tuo kuin itsestään useimmat hyveet.
Tällainen älykkyys on monella tavoin valinta ja resurssien kysymys, ei niinkään synnynnäinen asia. On pitkälti sattumaa, törmääkö ihminen koskaan materiaaleihin (sisältöihin, kirjoihin, mentoreihin), jotka auttaisivat häntä saavuttamaan hermostollisen tilan, jossa pelontunne ei ole estämässä häntä laajentamasta ajattelua oman hyödyn ulkopuolelle. Ei myöskään ole ihmisen itsensä päätettävissä, kuinka pahasti hän traumatisoituu. Trauma tekee hermostosta kroonisesti yliaktiivisen niin, että ajattelu ja puhe tapahtuu autopilotilla sen perusteella, minkä ihminen vaistomaisesti kokee pitävän hänet turvassa. Koska se vaihtuu hetkestä hetkeen, tällaisen ihmisen sanomat asiat ovat jatkuvasti ristiriidassa toistensa kanssa. Se tulkitaan vähä-älyisyytenä.
Eli älykkyys on sitä, että ymmärtää että älykkyyden käsite niin kuin kaikki muutkin käsitteet ovat vain narratiivi, johon ihminen on kiinnittynyt ja jota hän käyttää coping-välineenä, kun ei ole lapsena saanut esimerkkiä terveellisemmästä tavasta ymmärtää maailmaa ja lievittää stressiä. Kun tämän pystyy näkemään, voi sitten tietoisesta minästä lähtien päättää, mikä on oikeasti tärkeää - älykkyys voi olla myös aito arvo, mutta saattaa käydä niinkin, että huomaa että henkilökohtaisen turvallisuuden- ja merkityksellisyyden tunteen löytyessä sillä ei enää olekaan juuri merkitystä. Ehkä älykkyys on juuri sitä, että ei pyri älykkyyteen, vaan pyrkii olemaan hyvä ihminen ja voimaan hyvin, eikä välitä siitä, vaikka vaikuttaisi yksinkertaiselta näin toimiessaan.
Tässä nyt joitain ajatuksia. En henkilökohtaisesti arvosta kirjaviisautta tai nopeaa ja loogista päättely- ja hahmotuskykyä, vaikka niistä oikein käytettynä on valtavasti hyötyä. Olen pohjimmiltani täysi humanisti :)
Tulinpa lukemaan tämän vielä uudestaan, että mitä tuli kirjoitettua. Sama ihminen vielä täällä. Edellinen teksti siis keskittyy ajatukseen siitä, että mielestäni on paljon merkittävämpi asia olla tietoinen siitä, mitä merkityksiä antaa omille kognitiivisille taidoilleen ja miten arvottaa itsensä muihin nähden niiden perusteella, kuin että millaiset ne kognitiiviset taidot varsinaisesti ovat. En siis kiellä, etteikö ihmisten ajattelu- ja hahmotusnopeuksissa ja laajuuksissa yms. ole merkittäviäkin eroja, sekä synnynnäisiä että ympäristön luomia. Totta kai on olemassa ns. nopeampia ja hitaampia aivoja. Ja niiden kaikkien koulutus on tärkeää mm. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmien ymmärtämiseksi ja innovatiivisuuden kehittämiseksi. Mutta Mensan testeillä tai vastaavilla ei ole siinä mitään merkitystä - ihmisen älykkyys ei muutu siitä, tietääkö hän sen itse vai ei. Sitä pystyy vallan mainiosti käyttämään yhteiseksi hyväksi ilman, että edes tietää olevansa älykäs, ehkä jopa helpommin näin. Älykkyydestä itsestään keskustelu ei vie maailmaa eteenpäin. Se taas vie, että puhutaan siitä, miten voimme suhtautua älykkyyteen niin, että se ei tule kollektiivisen oikeudenmukaisuuden, itsetunnon, onnellisuuden ja rauhan tielle.
Suhtaudun älykkyyteen ja älykkyystesteihin hiukan varauksella, nuorempana vielä enemmän, minkä vuoksi en ole koskaan maininnut teini-ikäisenä saamaani testitulostani kenellekään muulle kuin miehelleni, joka varmasti saisi minua korkeamman tuloksen testistä. Hän on superlahjakkuus matematiikassa.
Siitä huolimatta iän myötä on käynyt selväksi, että älykkyys ei ole kiinni omista valinnoista, kasvatuksesta, resursseista (niin kuin viestissäsi kirjoitat), vaan kyllä kyse on geeneistä. Esimerkiksi lasten älykkyydessä on huomattavia eroja. Erot älykkyydessä selittävät paljon yhteiskunnan eriarvoisuuttakin, mutta eivät missään tapauksessa oikeuta jättämään heikompiosaisia vaille apua. Päinvastoin näen asian niin, että ne joille on paljon annettu, ovat velvollisia tekemään paljon muiden eteen yhteiseksi hyväksi.
Älykkyyden merkitys on poliittisesti epäkorrekti aihe, mutta kykyjen hyödyntämisen näkökulmasta olisi hyväksi tarkastella asioita myös älykkäiden ongelmien kannalta. Minua tutkinut psykologi oli viisas pannessaan minut älykkyystestiin, kun minut lähetettiin koulusta tutkittavaksi poissaolojen takia. En juuri käynyt koulua, mutta koulumenestys oli erinomainen. Kyseessä ei ollut käytöshäiriö, vaan se, että koin tuhlaavani koulussa aikaani. Vasta yliopistossa pääsin nauttimaan opiskelusta ja opetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI / KTM / ÄO 135 kirjoitti:
Kannatan persuja ja Trumpia. EIkä tämä ole provo vaan ihan totta.
Persuilla on joitain hyviä pointteja, mutta sinisilmäinen kannattaminen viestii lähinnä naiiviudesta, eikä älykkyydestä. Sama Trumpin kohdalla, tuhatkertaisena. Toisaalta älykkyys ei estä olemasta vähintään lievästi kajahtanut, mistä Mikael Jungner on hyvä esimerkki.
Älyllisesti epärehellinen vastaus. Tällainen ärsyttää ja ihmetyttää jatkuvasti lukijaa joka ei tarkkaile maailmaa tunteiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mensa on keskiälykkyyden yläpuolella olevien järjestö, vaan mitään kompleksista ei vaadita 135 pisteen tehtävän suoritukseen.
Jos rajana olisi 160 ja järjestössä olisi kotimaan <200 älykkäintä, Mensa olisi totisesti älykkyysjärjestö joka otettaisiin tosissaan. Nyt se on vain narsististen tavisten hupikerho, joka ei nauti kunniaa osakseen.
Mutta itse aiheeseen; ei kummempaa kuin laatikon ulkopuolella ajattelu ja norsunluutorninäkemykset. 1. persentiili, tarkempaa mittausta ei ole tehty
Tässä kommentissa on muutama rippunen ymmärtämättömyyttä, ja se kaipaa oikaisua. Älykkyyden testaaminen toimii kohtuullisesti 100:n ympärillä, mutta vedenpitävä testitulos esimerkiksi äo:lle 160 vaatisi niin laajaa tutkimusta ja kalibrointia, ettei se ole käytännössä mahdollista. Normaalijakaumaa ymmärtävät käsittävät heti, millaisia tilastoja kuuden keskihajonnan päässä tarvittaisiin. Mensan sisäänpääsyraja on suhteellisen alhainen juuri siksi, että mittarin vajavaisuus tiedostetaan. Jos rajoja nostettaisiin erityisesti, todellisia älykköjä päädyttäisiin karsimaan pois.
Loppukaneettina: erinäiset nettitestit antavat vääristyneen korkeita tuloksia, koska korostunut selkääntaputtelu saa ihmisiä koukkuuntumaan testien tekoon. Jos itsensä haluaa ja uskaltaa testata vedenpitävästi, on käytävä virallisissa testeissä. Netissä usein esitellään myös historiallisten nerojen "arvioituja äo-lukemia". Nämä ovat useissa tapauksissa idealisoituja myyttejä super-neroista. En itse olisi lainkaan yllättynyt, vaikka esim. Einsteinin todellinen mitattu äo-lukema olisi "vain" haitarissa 130-140. Älykkyys on vain yksi työkalu ja osa palapeliä, luovuus ja muut luonteenpiirteet täytyy laskea tähän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa olenko oikeasti älykäs, mutta peruskoulussa ja lukiossa sain lähes pelkkiä kymppejä nollapanostuksella.
Oli aika, jolloin suoritin jatkuvasti. Olin äärimmäisen tietoinen itsestäni ja ylianalysoin jokaisen tilanteen, koska muuten oloni oli turvaton. Usein ajattelin sen olevan osoitus hyvästä huomiokyvystä, nyt tiedän, että trauma oli tehnyt hermostostani yliaktiivisen.
Olen oppinut suhtautumaan omiin ajatuksiin kuin koneena, joka vain toistelee muilta kuulemiansa asioita monotonisesti. Ajatukset eivät ole faktaa, vaan lapsena opittu narratiivi. Sitä kutsutaan myös egoksi.
Mielestäni tietoisuustaito on todellista älykkyyttä. Se, että osaa nähdä asiat korkeimmasta minästä, tasolta, joka ei tuomitse, ei arvota eikä määrittele. Joka tuomitsee asiat ainoastaan siltä kantilta, ovatko ne hyväksi itselle vai ei, sisäinen vanhempi. Se on sellaista älykkyyttä, joka sallii kaikille muille ihmisille ja myös itselle täyden tilan olla sellaisia kuin ovat ja saa näkemään, että niukkuus ja yltäkylläisyys ovat enimmäkseen mielentiloja (allekirjoitan tämän itsekin todella köyhänä ja sairaana ihmisenä). Tuo kuin itsestään useimmat hyveet.
Tällainen älykkyys on monella tavoin valinta ja resurssien kysymys, ei niinkään synnynnäinen asia. On pitkälti sattumaa, törmääkö ihminen koskaan materiaaleihin (sisältöihin, kirjoihin, mentoreihin), jotka auttaisivat häntä saavuttamaan hermostollisen tilan, jossa pelontunne ei ole estämässä häntä laajentamasta ajattelua oman hyödyn ulkopuolelle. Ei myöskään ole ihmisen itsensä päätettävissä, kuinka pahasti hän traumatisoituu. Trauma tekee hermostosta kroonisesti yliaktiivisen niin, että ajattelu ja puhe tapahtuu autopilotilla sen perusteella, minkä ihminen vaistomaisesti kokee pitävän hänet turvassa. Koska se vaihtuu hetkestä hetkeen, tällaisen ihmisen sanomat asiat ovat jatkuvasti ristiriidassa toistensa kanssa. Se tulkitaan vähä-älyisyytenä.
Eli älykkyys on sitä, että ymmärtää että älykkyyden käsite niin kuin kaikki muutkin käsitteet ovat vain narratiivi, johon ihminen on kiinnittynyt ja jota hän käyttää coping-välineenä, kun ei ole lapsena saanut esimerkkiä terveellisemmästä tavasta ymmärtää maailmaa ja lievittää stressiä. Kun tämän pystyy näkemään, voi sitten tietoisesta minästä lähtien päättää, mikä on oikeasti tärkeää - älykkyys voi olla myös aito arvo, mutta saattaa käydä niinkin, että huomaa että henkilökohtaisen turvallisuuden- ja merkityksellisyyden tunteen löytyessä sillä ei enää olekaan juuri merkitystä. Ehkä älykkyys on juuri sitä, että ei pyri älykkyyteen, vaan pyrkii olemaan hyvä ihminen ja voimaan hyvin, eikä välitä siitä, vaikka vaikuttaisi yksinkertaiselta näin toimiessaan.
Tässä nyt joitain ajatuksia. En henkilökohtaisesti arvosta kirjaviisautta tai nopeaa ja loogista päättely- ja hahmotuskykyä, vaikka niistä oikein käytettynä on valtavasti hyötyä. Olen pohjimmiltani täysi humanisti :)
Tulinpa lukemaan tämän vielä uudestaan, että mitä tuli kirjoitettua. Sama ihminen vielä täällä. Edellinen teksti siis keskittyy ajatukseen siitä, että mielestäni on paljon merkittävämpi asia olla tietoinen siitä, mitä merkityksiä antaa omille kognitiivisille taidoilleen ja miten arvottaa itsensä muihin nähden niiden perusteella, kuin että millaiset ne kognitiiviset taidot varsinaisesti ovat. En siis kiellä, etteikö ihmisten ajattelu- ja hahmotusnopeuksissa ja laajuuksissa yms. ole merkittäviäkin eroja, sekä synnynnäisiä että ympäristön luomia. Totta kai on olemassa ns. nopeampia ja hitaampia aivoja. Ja niiden kaikkien koulutus on tärkeää mm. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmien ymmärtämiseksi ja innovatiivisuuden kehittämiseksi. Mutta Mensan testeillä tai vastaavilla ei ole siinä mitään merkitystä - ihmisen älykkyys ei muutu siitä, tietääkö hän sen itse vai ei. Sitä pystyy vallan mainiosti käyttämään yhteiseksi hyväksi ilman, että edes tietää olevansa älykäs, ehkä jopa helpommin näin. Älykkyydestä itsestään keskustelu ei vie maailmaa eteenpäin. Se taas vie, että puhutaan siitä, miten voimme suhtautua älykkyyteen niin, että se ei tule kollektiivisen oikeudenmukaisuuden, itsetunnon, onnellisuuden ja rauhan tielle.
Suhtaudun älykkyyteen ja älykkyystesteihin hiukan varauksella, nuorempana vielä enemmän, minkä vuoksi en ole koskaan maininnut teini-ikäisenä saamaani testitulostani kenellekään muulle kuin miehelleni, joka varmasti saisi minua korkeamman tuloksen testistä. Hän on superlahjakkuus matematiikassa.
Siitä huolimatta iän myötä on käynyt selväksi, että älykkyys ei ole kiinni omista valinnoista, kasvatuksesta, resursseista (niin kuin viestissäsi kirjoitat), vaan kyllä kyse on geeneistä. Esimerkiksi lasten älykkyydessä on huomattavia eroja. Erot älykkyydessä selittävät paljon yhteiskunnan eriarvoisuuttakin, mutta eivät missään tapauksessa oikeuta jättämään heikompiosaisia vaille apua. Päinvastoin näen asian niin, että ne joille on paljon annettu, ovat velvollisia tekemään paljon muiden eteen yhteiseksi hyväksi.
Älykkyyden merkitys on poliittisesti epäkorrekti aihe, mutta kykyjen hyödyntämisen näkökulmasta olisi hyväksi tarkastella asioita myös älykkäiden ongelmien kannalta. Minua tutkinut psykologi oli viisas pannessaan minut älykkyystestiin, kun minut lähetettiin koulusta tutkittavaksi poissaolojen takia. En juuri käynyt koulua, mutta koulumenestys oli erinomainen. Kyseessä ei ollut käytöshäiriö, vaan se, että koin tuhlaavani koulussa aikaani. Vasta yliopistossa pääsin nauttimaan opiskelusta ja opetuksesta.
Niinpä. Älykkyyden ongelmat ovat harvoin tunnistettuja. Valitettavasti myöskään kaikki psykologit eivät ole fiksuja, kuten sinun kohdalle osunut. Lapsen tai nuoren on vaikea tunnistaa omaa älykkyyttään, joten on vaikea tajuta mistä ongelmat johtuvat. Vasta vanhempana alkaa ehkä ymmärtää sitä omaa älyään. Se on pitkä tie. Olisi toivottavaa että ympärillä olevat ihmiset auttaisivat niiden asioiden ymmärtämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI / KTM / ÄO 135 kirjoitti:
Kannatan persuja ja Trumpia. EIkä tämä ole provo vaan ihan totta.
Persuilla on joitain hyviä pointteja, mutta sinisilmäinen kannattaminen viestii lähinnä naiiviudesta, eikä älykkyydestä. Sama Trumpin kohdalla, tuhatkertaisena. Toisaalta älykkyys ei estä olemasta vähintään lievästi kajahtanut, mistä Mikael Jungner on hyvä esimerkki.
Älyllisesti epärehellinen vastaus. Tällainen ärsyttää ja ihmetyttää jatkuvasti lukijaa joka ei tarkkaile maailmaa tunteiden perusteella.
Mikä tässä oli argumenttisi? Jos jotain punaista lankaa tästä ketjusta löytyy, se on älykkäiden "leiriytymättömyys" ja molempien osapuolten ymmärtäminen. Tästä seuraa se, että lähes kaikki poliittiset puolueet näyttäytyvät jollain tavalla kelvottomina ja todellista maailmaa yksinkertaistavina. Siksi äänestäminen on ainaista tällä hetkellä "vähiten huonon" vaihtoehdon etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katso itseäni erityisen älykkääksi, mutta kyllä sitten pysyn yleensä mukana kun lähdetään ironiaan ja sarkasmiin ja sardonismiin. Tykkään noiden lajien älykkääsä käytöstä
Vierailija kirjoitti:
En katso itseäni erityisen älykkääksi, mutta kyllä sitten pysyn yleensä mukana kun lähdetään ironiaan ja sarkasmiin ja sardonismiin. Tykkään noiden lajien älykkäästä käytöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeton älykäs ei ole kuin vajavainen tietokone, jonkinlaista loogista laskentaa yrittävä mutta omillekin (tunteista johtuville) vaikuttimilleen sokea pölhö. Tunteet huomioiva älykäs on ihminen, jolla on suuri potentiaali.
Omasta mielestäni tunteiden merkitystä korostavat ihmiset ovat lopulta vain äärimmäisen itsekkäitä. Tunteet ovat heille pelkkä väline oman mielihyvän maksimointiin, mutta varsinaista empatiaa he eivät tunne.
Jos ihmiset laajalti tuntisivat empatiaa, esimerkiksi markkinataloutta ei olisi, koska se on järjestelmä, jossa heikompiosaiset orjuutetaan parempiosaisten palvelemiseen.
Parhaiten empatia toteutuu uskonnollisissa piireissä, missä se on sidottu periaatteisiin. Liberaali koulutetun kaupunkilaisen empatia on yksinkertaista lapsen tunnetta, jossa tunteen taustalle ei oleteta mitään pysyvämpää vaan se on pelkkä omaa tarvetta palveleva kuohahdus.
Olet oikeassa siinä, että liika tunteiden korostaminen on tuonut politiikkaan vaarallisen elementin: asioita ei tarvitse enää perustella ja argumentoida, jos ne herättävät positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia. Täysi tunteettomuus ja moraalittomuus ei kuitenkaan sekään johda muuhun kuin dystopiaan yhteiskunnallisella tasolla. Markkinatalous ei ole mikään viisastenkivi, vaan parempi ja ekologisempi yhteiskuntajärjestys olisi todellakin toivottava. Kommunismi-kokeilut osoittivat kuinka haastavaa tämä kuitenkin on. Älykäs kokee helposti maailmantuskaa tästä yhteiskunnan epätäydellisyydestä.
Herkko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katso itseäni erityisen älykkääksi, mutta kyllä sitten pysyn yleensä mukana kun lähdetään ironiaan ja sarkasmiin ja sardonismiin. Tykkään noiden lajien älykkäästä käytöstä
Ole hyvä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeton älykäs ei ole kuin vajavainen tietokone, jonkinlaista loogista laskentaa yrittävä mutta omillekin (tunteista johtuville) vaikuttimilleen sokea pölhö. Tunteet huomioiva älykäs on ihminen, jolla on suuri potentiaali.
Omasta mielestäni tunteiden merkitystä korostavat ihmiset ovat lopulta vain äärimmäisen itsekkäitä. Tunteet ovat heille pelkkä väline oman mielihyvän maksimointiin, mutta varsinaista empatiaa he eivät tunne.
Jos ihmiset laajalti tuntisivat empatiaa, esimerkiksi markkinataloutta ei olisi, koska se on järjestelmä, jossa heikompiosaiset orjuutetaan parempiosaisten palvelemiseen.
Parhaiten empatia toteutuu uskonnollisissa piireissä, missä se on sidottu periaatteisiin. Liberaali koulutetun kaupunkilaisen empatia on yksinkertaista lapsen tunnetta, jossa tunteen taustalle ei oleteta mitään pysyvämpää vaan se on pelkkä omaa tarvetta palveleva kuohahdus.
Olet oikeassa siinä, että liika tunteiden korostaminen on tuonut politiikkaan vaarallisen elementin: asioita ei tarvitse enää perustella ja argumentoida, jos ne herättävät positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia. Täysi tunteettomuus ja moraalittomuus ei kuitenkaan sekään johda muuhun kuin dystopiaan yhteiskunnallisella tasolla. Markkinatalous ei ole mikään viisastenkivi, vaan parempi ja ekologisempi yhteiskuntajärjestys olisi todellakin toivottava. Kommunismi-kokeilut osoittivat kuinka haastavaa tämä kuitenkin on. Älykäs kokee helposti maailmantuskaa tästä yhteiskunnan epätäydellisyydestä.
Tuo on pelottavaa jopa. Sitä oletti että boomerit voisi olla ensimmäinen sukupolvi ilman sotaa sitten kolmilukuisten vuosilukujen. nyt näyttää että olin liian toiveikas
Suren. Miksi pitäisi iloita että on älykkäämpi kuin suuri osa kanssakulkijoista? Kun sain tuloksen (wais ) , olin järkyttynyt, kuinka vähän mielestäni tiedän ja ymmärrän, kuinka vähän sitten ymmärtävät esim. poliitikot, nuo jotka päättäävät yhteisistä asioistamme.
Ihmiskunnalla ei ole toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI / KTM / ÄO 135 kirjoitti:
Kannatan persuja ja Trumpia. EIkä tämä ole provo vaan ihan totta.
Persuilla on joitain hyviä pointteja, mutta sinisilmäinen kannattaminen viestii lähinnä naiiviudesta, eikä älykkyydestä. Sama Trumpin kohdalla, tuhatkertaisena. Toisaalta älykkyys ei estä olemasta vähintään lievästi kajahtanut, mistä Mikael Jungner on hyvä esimerkki.
Älyllisesti epärehellinen vastaus. Tällainen ärsyttää ja ihmetyttää jatkuvasti lukijaa joka ei tarkkaile maailmaa tunteiden perusteella.
Mikä tässä oli argumenttisi? Jos jotain punaista lankaa tästä ketjusta löytyy, se on älykkäiden "leiriytymättömyys" ja molempien osapuolten ymmärtäminen. Tästä seuraa se, että lähes kaikki poliittiset puolueet näyttäytyvät jollain tavalla kelvottomina ja todellista maailmaa yksinkertaistavina. Siksi äänestäminen on ainaista tällä hetkellä "vähiten huonon" vaihtoehdon etsimistä.
Tämä on totta. Itse en äänestä, vaikka olen perehtynyt politiikkaan ja puolueohjelmiin. Näen systeemin turhana illuusiona äänestämisen vaikutusvallasta.
Ensinnäkin, puolueet ovat ihmiset, jotka siinä sillä hetkellä vaikuttavat. Kukaan ei jaksa jatkuvasti ajatella yhteistä hyvää ja kokonaisuuksia, vaan he käyvät töissä ja tekevät (välillä) parhaansa. Politiikassa on liikaa liikkuvia osia sekä agendojen ristiriitaa, jotta päätöksenteko olisi tehokasta. Puolueilla on hieman eri painotuksia, mutta oikeasti kaikki on samaa huttua eri asuun puettuna. Yksi tavoitteellinen poliitikko ei systeemissä paljon saa aikaan, koska kätensä ovat sidotut systeemin lainalaisuuksien edessä. Uskon myös vallan korruptoivaan vaikutukseen.
Sitten itse äänestäminen. Joko ihmiset äänestävät tiettyä puoluetta tavan vuoksi, huomaamatta, että siitä ydinjoukon muuttuessa saattaa olla aika vähän jäljellä. Toisaalta jos vaihdellaan puoluetta agendojen vaihtelun mukaan, ei ole takeita puolueen "suorituskyvystä" uusien ongelmien äärellä. Suurin osahan äänestäjistä ei edes ymmärrä politiikan systeemejä ja täten omaa parastaan äänestyskäyttäytymisessä koska ei mietitä syy-seuraussuhteita, joten itselleni äänestäminen tuntuisi älylliseltä epärehellisyydeltä; tukisin systeemiä johon en usko, vain jotta saisin valheellisen tunteen "vaikuttamisesta" ja osallisuudesta. Se tuntuu ikäänkuin ongelman mahdollistamiselta. Opiskelen yhteiskuntatieteitä, joten poliittinen osallistumattomuus on kuin petturuutta :D Mutta mitä enemmän tietää.... Suosisin suoraa kansanäänestystä, vaikka tätä pidetään usein uhkana kansalaisten osaamattomuuden tai "tyhmyyden" vuoksi. Kuitenkin asioista päättävät poliitikot ovat myös kansalaisia, heikkouksineen ja rajoituksineen. Sen lisäksi nykyinen systeemi mahdollistaa epäterveet rakenteet ja erilaisten, päätöksenteon tarkoituksesta irrallisten vaikuttimien voimat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei älykäs ihminen kirjoittele vauvapalstalla siitä, miten älykäs hän on. Hän tekee jotain sillä älykkydellään.
Täällä on selkeästi paljon ihmisiä, jotka luulevat olevansa älykkäitä.
Mensan nettitesti ei kerro mitään sinun älykkyydestä. Kuka tahansa voi saada siitä korkeat pisteet.
Mensan testi ei ota huomioon kaikkia asioita. Olen tavallinen tollo, mutta saisin musiikillisesta älykkyydestä huippupisteet. Osaan myös säveltää. On aika mahdotonta säveltää hyvää sävellystä ilman musikaalista älykkyyttä. Tämä ei ole itsensä kehumista. Olen hyvin rajoittunut ihminen sekä tavallinen tollo. En osaa edes laittaa hyvin ruokaa, riittää kun lämmittää purkkihernekeittoa. Tekisin kaiken väärin koska en ymmärrä asiasta juuri mitään. Mutta pakko on kohta kuitenkin uskoa tämän ketjun perusteella, että muusikkoja kiinnostaa paljon enemmän ympärillä olevat asiat kuin ns. älyköitä. Pitäkää tunkkinne.
Jos olet musikaalisesti noin älykäs, niin mikä on nimesi, että voimme vahvistaa tämän?
Koska musikaalisesti lahjakas ja älykäs olisi myös menestynyt tällä alalla.
Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja lähetä ensin mailia.Viestitellään ensin. Harkitsen voinko luottaa sinuun. En halua että tiedät minusta mitään. Voit vaikka iskeä puukon selkään. Jos tulisin luottamaan, voisit kuulla säveltämääni musiikkia. Varoitan kuitenkin, että tuskin tulen luottamaan. En pysty luottamaan keneenkään.
Se, että osaa säveltää musiikkia ei oikein kuvaa mitään älykkyydestä. Kuka tahansa voi oppia säveltämään musiikkia, jos vain sitä haluaa tehdä.
Voit sinä tosiaankin säveltää, ihan ok. Voit tehdä vaikka teoreettisesti hienon fuugan, minkä tahansa. Täysin idioottomaisesta lyhyestä teemasta, siitäkin voi tehdä varsin hienon sävellyksen. Siinäpä se. Mutta kaikista vaikein ongelma on tämä: jos siinä ei ole henkeä, se ei ole sävellys. Kokeile, en aliarvioi sinua. Sitten pitäisi olla ns. sisäinen kuulo. Se on synnynnäistä. Olen tosin huomannut että sitä on mahdollista opettaa. Mutta yksi asia on varma: oppisit soittamaan erästä instrumenttia hyvin. Saat rahasi takaisin jos et opi. Opit kuitenkin.
Osaispa olla musikaalisesti lahjakas. Siis soittaa hyvin. Ja vedota tunteisiin ja aisteihin niin hyvin kuin ne lahjakkaat osaavat. Itsellä ei ole yhtään mitään lahjakkuuksia tähän musikaalisuuteen. Kuvataiteellisesti minut ollaan koettu lahjakkaaksi, ja moni on kertonut haluavansa minun lahjakkuuden sillä saralla. Ja niin, myös sillä koulumenestyksen saralla. Tasan ei käy lahjat, eikä motivaatio.
Musikaalisuus on ihmisen perusominaisuu. Täydellisen epämusikaalisia henkilöitä on vain noin 1 prosentti. Jossain aivojen lohkossa ( oliko tuo otsalohko?) on jokin häiriö. Henkilön on silloin mahdotonta erottaa esim. kaikille tuttua kahta erilaista melodiaa toisistaan. Kaiken todennäköisyyden mukaan olet siis musikaalinen. Oppisit ihan varmasti soittamaan hienosti. Tiedän kokemuksesta. Tosi surullista miten yleisesti ihmiset luulevat olevansa epämusikaalisia. Rohkaisen kaikkia. Tsemppiä!
T. Muusikko, instr.op. säv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisista syistä teillä on tutkittu älykkyyttä psykologin testeillä?
adhd testeissä tuli käytyä läpi myös waissit yms. neuro-psykologin luona.
Vierailija kirjoitti:
adhd testeissä tuli käytyä läpi myös waissit yms. neuro-psykologin luona.
Tiedätkö, että tehdäänkö ne vakiona ADHD-testien yhteydessä vai oliko siinä joku, mikä herätti huomiota, että sinun kohdallasi älykkyys saattaisi vaikuttaa oireisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI / KTM / ÄO 135 kirjoitti:
Kannatan persuja ja Trumpia. EIkä tämä ole provo vaan ihan totta.
Persuilla on joitain hyviä pointteja, mutta sinisilmäinen kannattaminen viestii lähinnä naiiviudesta, eikä älykkyydestä. Sama Trumpin kohdalla, tuhatkertaisena. Toisaalta älykkyys ei estä olemasta vähintään lievästi kajahtanut, mistä Mikael Jungner on hyvä esimerkki.
Älyllisesti epärehellinen vastaus. Tällainen ärsyttää ja ihmetyttää jatkuvasti lukijaa joka ei tarkkaile maailmaa tunteiden perusteella.
Mikä tässä oli argumenttisi? Jos jotain punaista lankaa tästä ketjusta löytyy, se on älykkäiden "leiriytymättömyys" ja molempien osapuolten ymmärtäminen. Tästä seuraa se, että lähes kaikki poliittiset puolueet näyttäytyvät jollain tavalla kelvottomina ja todellista maailmaa yksinkertaistavina. Siksi äänestäminen on ainaista tällä hetkellä "vähiten huonon" vaihtoehdon etsimistä.
Tämä on totta. Itse en äänestä, vaikka olen perehtynyt politiikkaan ja puolueohjelmiin. Näen systeemin turhana illuusiona äänestämisen vaikutusvallasta.
Ensinnäkin, puolueet ovat ihmiset, jotka siinä sillä hetkellä vaikuttavat. Kukaan ei jaksa jatkuvasti ajatella yhteistä hyvää ja kokonaisuuksia, vaan he käyvät töissä ja tekevät (välillä) parhaansa. Politiikassa on liikaa liikkuvia osia sekä agendojen ristiriitaa, jotta päätöksenteko olisi tehokasta. Puolueilla on hieman eri painotuksia, mutta oikeasti kaikki on samaa huttua eri asuun puettuna. Yksi tavoitteellinen poliitikko ei systeemissä paljon saa aikaan, koska kätensä ovat sidotut systeemin lainalaisuuksien edessä. Uskon myös vallan korruptoivaan vaikutukseen.
Sitten itse äänestäminen. Joko ihmiset äänestävät tiettyä puoluetta tavan vuoksi, huomaamatta, että siitä ydinjoukon muuttuessa saattaa olla aika vähän jäljellä. Toisaalta jos vaihdellaan puoluetta agendojen vaihtelun mukaan, ei ole takeita puolueen "suorituskyvystä" uusien ongelmien äärellä. Suurin osahan äänestäjistä ei edes ymmärrä politiikan systeemejä ja täten omaa parastaan äänestyskäyttäytymisessä koska ei mietitä syy-seuraussuhteita, joten itselleni äänestäminen tuntuisi älylliseltä epärehellisyydeltä; tukisin systeemiä johon en usko, vain jotta saisin valheellisen tunteen "vaikuttamisesta" ja osallisuudesta. Se tuntuu ikäänkuin ongelman mahdollistamiselta. Opiskelen yhteiskuntatieteitä, joten poliittinen osallistumattomuus on kuin petturuutta :D Mutta mitä enemmän tietää.... Suosisin suoraa kansanäänestystä, vaikka tätä pidetään usein uhkana kansalaisten osaamattomuuden tai "tyhmyyden" vuoksi. Kuitenkin asioista päättävät poliitikot ovat myös kansalaisia, heikkouksineen ja rajoituksineen. Sen lisäksi nykyinen systeemi mahdollistaa epäterveet rakenteet ja erilaisten, päätöksenteon tarkoituksesta irrallisten vaikuttimien voimat.
Sveitsissä tietämykseni mukaan äänestetään paljon melko suorasti, tänne muuttanut kaveri alkaa kuulemma laiskistua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adhd testeissä tuli käytyä läpi myös waissit yms. neuro-psykologin luona.
Tiedätkö, että tehdäänkö ne vakiona ADHD-testien yhteydessä vai oliko siinä joku, mikä herätti huomiota, että sinun kohdallasi älykkyys saattaisi vaikuttaa oireisiin?
Diagnoosia tukemaan vaan, ja niissä testeissä näkyy selvästi jos on adhd. (ainaki minun kohdalla).
Ei tehdä aina nuita testejä,jos muuten selvää laittaa dg.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun meillä on maamme älykkäimmät ihmiset tässä ketjussa, niin ihan ohiksena kysyisin nyt mitäs mieltä olette tästä Beirutin keissistä?
Alkakaas kertomaan. On tosi mielenkiintoista, kun olette kaikki 130-190 äo:n jengiä, niin teillä on varmaan hyviä mielipiteitä.
Surullinen välinpitämättömyyden aiheuttama tragedia. Maailma on kuitenkin täynnä tragedioita, joten en näe tarpeelliseksi pohtia aihetta sen enempää. Jos näistä surullisista uutisista maailmalta ei olisi oppinut irtautumaan, olisi mieli jatkuvan masennuksen alla. Ehkä itsekästä, mutta informaatioyhteiskunnassa välttämätön selviytymiskeino.
Ei liity suoraan asiaan, mutta kauan aikaa sitten tunsin tytön joka oli vanhempien julistama nero ja itsekin uskoi siihen. Kävi testeissä eikä enää koskaan puhunut että on viisaampi kuin muut, ei tainnu mennä hyvin ne testit.