Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Jos mietitään ihan objektiivisen loogisesti vaikka mitattavia luonnontieteitä. Onko lääketiede kehitetty koska sairaudet kiinnostavat, vai siksi, että ihmiskunta selviytyy paremmin? Onko matematiikkaa kehitetty, koska on kiva pyöritellä numeroita ja lausekkeita? Se on kehitetty keinoksi arvioida ja jäsennellä kokonaisuuksia. Miksi moraali on kehittynyt osaksi yhteiskuntaa, arvaatko? Ei, vastaus ei ole, jotta humanistit voisivat päteä. Tunteillakin on tarkoituksensa ja logiikka. Selviytyminen. Se ei toivomalla muuksi muutu, vaan on tarkoituksenmukainen osa ihmisyyttä ja masilmaa. Se, joka ei näin perustavaa osaa maailmasta huomioi todellisuuden tai abstraktien ideoiden havainnoinnissa, ottaa parhaimmillaankin todellisuuden hyvin kapeasti huomioon. Ihan tosiasioita, joiden merkityksen voi ihan ilman sen kummempia tunnekuohuja tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
No oikeassa elämässä älykkyys ei ole minkäänlainen selitys tunnevammaisuudelle, empatiakyvyttömyydelle tai moraalittomuudelle.
Ei ole tunnevammaisuutta myöntää, että evoluutiossa tunteet ovat kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet lajiamme sopeutumaan ja selviämään hengissä. Mitään yhteyttä totuuteen niillä ei ole.
Totuus on se, että olemme kemiallinen oikku, joka maailmankaikkeuden kokonaisuudessa jää mitättömäksi häivähdykseksi kun aurinko poksahtaa.
Ihmisten on turha kuvitella, että meillä olisi jokin arvo. Meidän asemamme maailmankaikkeudessa on täsmälleen sama kuin hyttysen asema kämmenemme alla. Maailmankaikkeus ei mittaa meille arvoa yhtään sen enempää kuin me mittaamme hyttyselle.
Kaiken lisäksi sellaisetkin ihmiset, jotka esiintyvät empaattisena, saattavat syödä lihaa, matkustella ja tuhota luontoa ja eläinten elinympäristöjä jne. Näistä tunneihmisistä syntyy vaikutelma, että heidän tunteillaan ei ole moraalista perustaa vaan niiden tarkoitus on ainoastaan palvella turvallisuudentunnetta.
Ei ole tunnevammaisuutta tiedostaa tunteiden syntyhistoria, mekanismit ja merkitys. Jokainen älykäs ja vähemmän älykäskin pystyy toki siihen. On tunnevammaisuutta kieltää tunteiden olemassaolo, vaikutus ja merkitys. Tunteeton älykäs ei ole kuin vajavainen tietokone, jonkinlaista loogista laskentaa yrittävä mutta omillekin (tunteista johtuville) vaikuttimilleen sokea pölhö. Tunteet huomioiva älykäs on ihminen, jolla on suuri potentiaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Et sinä kyllä mikään älykäs ole, jos kuvittelet, että hyttynen on maailmankaikkeudelle arvoton. Etkä oikein taida olla kovin perillä faktoistakaan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
On äärimmäisen arroganttia ja tunteellista kuvitella näkevänsä jonkin "totuuden" muita paremmin. Se ei ole järin älykästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Nuo luettelemani ominaisuudet eivät ole millään tavalla sidoksissa älykkyyteen. Olen opiskellut ja työskentelen tälläkin hetkellä sellaisessa paikassa, johon yleisesti älykkäinä pidettyjä ihmisiä on kasautunut ja suurimmalla osalla nuo ominaisuudet on kyllä ihan kohdillaan. Silti jotkut tietyillä mittareilla älykkäät ihmiset eivät todellakaan ole millään lailla sopeutuvaisia ympäröivään todellisuuteen ja keskittyvät lähinnä kehumaan itseään ja väheksymään heitä, jotka eivät yllä älyllisesti samalle tasolle heidän kanssaan. Huolimatta siitä, että nuo "vähemmän älykkäät" tekisivät oman osuutensa paljon paremmin kuin joku "huippuälykäs".
Lähipiirini ymmärtääkseni sijoittaa minutkin tuohon huippuälykkäiden joukkoon, mutta silti olen sitä mieltä, että loppupeleissä asenne ratkaisee.
Älykäs ihminen pystyy katsomaan asioita sen verran laajasti, että ymmärtää sen, että kaikilla oman osuutensa hyvin tekevillä on oma paikkansa. On ihan turha katsoa ketään nenänvartta pitkin vain sen takia, ettei toinen ymmärrä kvanttifysiikkaa tai differentiaaliyhtälöitä. Nablaaminen ei automaattisesti tarkoita älykkyyttä.
Älykäs ihminen arvostaa myös kanssaihmistä, joka tekee oman osuutensa omien kykyjensä mukaan. Ja älykäs ihminen pystyy keskustelemaan ilman ylemmyydentunnetta myös ns. tavisten kanssa. Ei se älykkyys kovin pitkälle auta, jos ei ole valmis tekemään myös töitä menestyksensä eteen ja se vaatii sitä, että tulee toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Se on myös älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeton älykäs ei ole kuin vajavainen tietokone, jonkinlaista loogista laskentaa yrittävä mutta omillekin (tunteista johtuville) vaikuttimilleen sokea pölhö. Tunteet huomioiva älykäs on ihminen, jolla on suuri potentiaali.
Omasta mielestäni tunteiden merkitystä korostavat ihmiset ovat lopulta vain äärimmäisen itsekkäitä. Tunteet ovat heille pelkkä väline oman mielihyvän maksimointiin, mutta varsinaista empatiaa he eivät tunne.
Jos ihmiset laajalti tuntisivat empatiaa, esimerkiksi markkinataloutta ei olisi, koska se on järjestelmä, jossa heikompiosaiset orjuutetaan parempiosaisten palvelemiseen.
Parhaiten empatia toteutuu uskonnollisissa piireissä, missä se on sidottu periaatteisiin. Liberaali koulutetun kaupunkilaisen empatia on yksinkertaista lapsen tunnetta, jossa tunteen taustalle ei oleteta mitään pysyvämpää vaan se on pelkkä omaa tarvetta palveleva kuohahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus;
Mietin usein miksi ihmiset haluavat pitää kiinni länsimaisista, luterilaisista normeista, vaikka niiden noudattaminen heikentää heidän mielenterveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikas kriittisesti. Toistuvasti ihmettelen (ja petyn), miksi valtaosa ihmisistä kulkee kuin lammaslauma. Hyvin harva siinä laumassa katsoo sivulle.
Luen paljon ja mietin asioita. Kuvittelen tilanteita. Toisinaan on yksinäistä. Vanhojen kavereiden kanssa voin keskustella joistain asioista, työkavereiden kanssa en juuri mistään minua kiinnostavasta. Kaipaan opiskeluaikoja, silloin törmäsin mielenkiintoisiin tyyppeihin.
Tuntuu kuin tyhmyys ja urpous olisi nykyisin hyve. Tyhmyys on lisääntynyt aivan valtavasti.
En tiedä olenko älykäs, mutta tunnistan, kun kohtaan itseäni älykkäämmän. Niitä vaan tulee vastaan kovin harvoin.
-mies
Mistä tunnistat?
Oletetaan, että harrastat jalkapalloa ihan hemmetin paljon. Sekä teoriassa, että käytännössä. Suunnilleen koko elämä on mennyt jalkapallon parissa. Sitten tapaat satunnaisen kulkijan. Hän kertoo olevansa myös erittäin kova jalkapallomies. Kun keskustelette, niin hyvin nopeasti huomaat, että tyyppi ei tiedä mistään yhtään mitään. Toistelee vain lehdistä opittuja kommentteja, eikä syvempää ymmärrystä ole.
Ja samoin toisinpäin. Kun kohtaan älykkään ihmisen, niin aika nopeasti huomaan, jos tyyppi on älykäs. Kerran juttelin erään lestadiolaismummon kanssa. Hän oli kaukainen sukulainen ja tapasimme sattumoisin sukujuhlissa. Itse olin vähän alle kolmikymppinen mies ja hän oli noin 75 vuotias. Meidän elämänpiirissämme ei ollut mitään yhtymäkohtia, mutta juttelimme silti pitkään. Hänen kanssaan oli erittäin kiinnostavaa keskustella. Hän oli älykäs, terävä ja moraaliltaan erittäin vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Njää. Et oo ymmärtänyt ihmisten eroavaisuuksia. Ihmiset voivat olla yhtä älykkäitä mutta toinen antaa enemmän painoarvoa systeemin toimivuudelle ja toinen ihmisten onnellisuudelle. Molemmille on paikkansa. Se on vain arvovalinnan tai luonteenpiirteiden ero. Toinen haluaa ensisijaisesti toimivan ja loogisen systeemin. Toinen haluaa ensisijaisesti systeemin jossa ihmiset ovat onnellinen ja joka huomioi jokaisen tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Ja vaikka on totta, että elämämme täällä on lyhyt ja sinänsä arvoton, jotenkin aika on kulutettava. Itse ainakin olen tyytyväinen järjestäytyneestä yhteiskunnasta, jossa käytettävissäni on wifi -yhteys, jotta voin kuluttaa aikaani tähänkin joutavuuteen. Moraalittomassa, epäjärjestäytyneessä anarkiassa tätäkään olisi tuskin saatu aikaan millään mielekkäällä tavalla ja tyytyisin lähettämään jotain savumerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus;
Mietin usein miksi ihmiset haluavat pitää kiinni länsimaisista, luterilaisista normeista, vaikka niiden noudattaminen heikentää heidän mielenterveyttään.
Ei liity ap otsikkoon, mutta heitän vastapallon.
Lieneekö tuohon ylläolevaan syynä se, että muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia? Churchillin sanotaan kommentoineen demokratiasta, että se on huonoin valtiomuoto ikinä -ellei oteta huomioon niitä muita.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan mitä typerykset tekevät ja teen itse päinvastoin.
Typeryksetkin tekevät joskus oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on yllättänyt minut siinä, miten yksinkertaisia ihmiset voivat olla ja vielä suurella prosenttiosuudella. Peukutusten perusteella yli 90% alapeukuttaa faktoja ja asiat menevät tunteisiin.
Ei yleensä alapeukuteta faktoja, vaan mielipiteitä, joko oletettuja tai todellisia. Useinhan kerrotut faktat on valikoitu tietyn mielipiteen tueksi, eikä puolueettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Ymmärrän mitä tarkoitat, ja olen sinänsä samaa mieltä, että suuremmassa mittakaavassa meidän tarpeemme ja toiveemme ovat mitättömiä ja monille tämä ajatus on epäilemättä sen vierran epämiellyttävä, että mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi. Siitäkin huolimatta tunteet ovat olennainen komponentti jokaisen ihmisen ajattelussa, ja luulen monen älykkään ihmisen huijaavan itseään kuvittelemalla ettei tämä myös koskisi heitä itseään. Kenties tunteet eivät vaikuta huippuälyykkääseen ihan samalla tavalla kuin vähemmän onnekkaaseen kanssaihmisieen, mutta vaikuttaa kuitenkin. Ilman tunteita ei ole tavotteita, ei arvomaailmaa, ja kaikki on tällaiselle yksilölle täydellisen yhdentekevää. Sinunkin kirjoituksestasi käy ilmi, että et suinkaan ole mitenkään tunteeton tätä aihetta kohtaan, vaan se kiinnostaa ja innostaa sinua syvästi. Ja hyvä tietysti niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Et sinä kyllä mikään älykäs ole, jos kuvittelet, että hyttynen on maailmankaikkeudelle arvoton. Etkä oikein taida olla kovin perillä faktoistakaan,
Hyönteiset ovat välttämättömiä ekosysteemille. Jos linnut ja hyönteiset kuolevat, kuolemme mekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Ymmärrän mitä tarkoitat, ja olen sinänsä samaa mieltä, että suuremmassa mittakaavassa meidän tarpeemme ja toiveemme ovat mitättömiä ja monille tämä ajatus on epäilemättä sen vierran epämiellyttävä, että mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi. Siitäkin huolimatta tunteet ovat olennainen komponentti jokaisen ihmisen ajattelussa, ja luulen monen älykkään ihmisen huijaavan itseään kuvittelemalla ettei tämä myös koskisi heitä itseään. Kenties tunteet eivät vaikuta huippuälyykkääseen ihan samalla tavalla kuin vähemmän onnekkaaseen kanssaihmisieen, mutta vaikuttaa kuitenkin. Ilman tunteita ei ole tavotteita, ei arvomaailmaa, ja kaikki on tällaiselle yksilölle täydellisen yhdentekevää. Sinunkin kirjoituksestasi käy ilmi, että et suinkaan ole mitenkään tunteeton tätä aihetta kohtaan, vaan se kiinnostaa ja innostaa sinua syvästi. Ja hyvä tietysti niin.
Itse taas ajattelen, että ihminen, joka kuvittelee, että ihminen tai hyttynen on arvoton maailmankaikkeudelle, on tyhmä.
Jos nyt on olemassa jokin maailmankaikkeus - ja tällä hetkellä näyttäisi silmiini siltä, että on - kyllä asiat ovat niin, että sille ovat arvokkaita kaikki siinä vaikuttavat ja olevat olennot. Niin hyttynen kuin ihminen epäloogisine, ristiriitaisine ja epärationaalisine ajatuksineen ja tunteineen. Ja on epärationaalista olettaa, että ihminen kykenisi johonkin täysin arvovapaaseen loogiseen ajatteluun.
On tietysti toki niin, että kaikkea aikansa, dinot elivät hetkensä ja näyttäisi siltä, että ihminen puuhaa ahkerasti itseään samaan jamaan, paljolti tietysti juuri edellä mainittujen piirteidensä vuoksi.
Ja sinne se jää, maailmankaikkeus rullaamaan radalleen.
Älykkyydestä ja tunteista vielä. En oikein ymmärrä mitä tarkoittaa tunne- mitä ne ovat?
Sen sijaan myötätunnon ymmärrän. Voi olla että myötätunto on ainoa todellinen tunne. En ymmärrä lainkaan niitä ihmisiä jotka höpisevät tunteista.
Itselläni on oletus että oikeasti älykkäät ihmiset eivät sekoita ns. tunteitaan faktoihin. En ole varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Liittyy se sikäli älykkyyteen, että älykäs ei oleta elämälle perustaa, mitä siinä ei ole.
Yleensäkin älykkään merkki on se, ettei hän sekoita tunteita tosiasioihin. Moraali on tunnetta, joten älykkäälle moraalia ei ole.
Älykäs pysyy yhteismitallisten ja objektiivisesti mitattavien asioiden parissa.
Tämän vuoksi älykkäitä pidetään usein tunnekylminä ja laskelmoivina. Siksi he ovat myös yleensä luonnontieteilijöitä, joita ei humanistinen ihmisarvohumppa kiinnosta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa.
Tämä on aivan totta, mutta tuollaisessa ajattelussa tavoitteena ei ole totuus vaan tarkoitus. Älykäs näkee totuuteen, koska hän pystyy karsimaan kaiken ylimääräisen kuonan pois tosiasioiden päältä.
Vähemmän älykäs sotkeutuu tunteisiinsa eikä erota faktoja tunteista. Fakta on se, että olemme maailmankaikkeudelle arvottomia samalla tavalla kuin hyttynen. Tunteita tarvitsemme vain harhan tuottamiseen, jotta jaksaisimme elää. Harha on kuitenkin harha, vaikka se tekisikin elämästämme elämisen arvoisen.
Älykäs ei etsi elämälle arvoa vaan hänelle tärkeitä ovat tosiasiat.
Ymmärrän mitä tarkoitat, ja olen sinänsä samaa mieltä, että suuremmassa mittakaavassa meidän tarpeemme ja toiveemme ovat mitättömiä ja monille tämä ajatus on epäilemättä sen vierran epämiellyttävä, että mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi. Siitäkin huolimatta tunteet ovat olennainen komponentti jokaisen ihmisen ajattelussa, ja luulen monen älykkään ihmisen huijaavan itseään kuvittelemalla ettei tämä myös koskisi heitä itseään. Kenties tunteet eivät vaikuta huippuälyykkääseen ihan samalla tavalla kuin vähemmän onnekkaaseen kanssaihmisieen, mutta vaikuttaa kuitenkin. Ilman tunteita ei ole tavotteita, ei arvomaailmaa, ja kaikki on tällaiselle yksilölle täydellisen yhdentekevää. Sinunkin kirjoituksestasi käy ilmi, että et suinkaan ole mitenkään tunteeton tätä aihetta kohtaan, vaan se kiinnostaa ja innostaa sinua syvästi. Ja hyvä tietysti niin.
Puhutteko te nyt tunteista vai arvoista? Vai moraalista? Ovat kuitenkin ihan eri asioita ja älykkyyteen kuuluu se, että tunnistaa myös ne arvot ja moraalikäsitykset, jotka kytkeytyvät alkeelliseenkin sosiaalisuuteen ja ovat yhteiskunnan perusteita. Myös ihmisapinoilla ja muillakin eläimillä on havaittu jotain arvojen, moraalin ja tunteiden tapaisia ominaisuuksia, jotka ovat laumaidentiteetin perusta.
Toisaalta tässä tuntuu olevan se oletus, että tunteet ovat jotain turhaa evoluution tuomaa painolastia, jonka älykäs osaa sen vuoksi jättää huomiotta. Tämä oletus on kuitenkin mielestäni täysin perusteeton. Tutkimusten mukaan tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia mm. silloin kun pitää tehdä jonkinlainen päätös, oli se päätös sitten miten pieni tai suuri tahansa. Ihminen jolta on esimerkiksi aivovaurion seurauksena vaurioitunut kyky tuntea tunteita, ei kykene enää tekemään päätöksiä. Kaikki lopputulokset ovat siis tällaiselle ihmiselle lopulta täysin samanarvoisia, kun ei ole tunteita kertomassa mikä on haluttu päämäärä. Tunteet eivät siis ole mikään älyn vastakohta, vaan olennainen osa ihan kaikkien ihmisten toimintakykyä.
Mitä tulee ihmisarvoon ja muihin humaaneihin arvoihin, on totta että ne ovat tavallaan kuvitteellisia asioita, jotka ovat olemassa vain koska päätämme niin. Toisaalta kun lukee eläinten käyttäytymisestä enemmän, huomaa pian ettei luonnossa päde mitkään anarkian lait. Laumaeläimillä näin yleensä on hierarkiansa ja sosiaaliset sääntönsä, joita ei parane rikkoa jos ei halua päällensä muun lauman pikaista tuomiota. Voisi siis sanoa niin, että tietyt tarkasti artikuloidut lait voivat kyllä olla kulttuurimme luomuksia, mutta se että lajillamme ylipäätään on sääntöjä ja moraalisia koodeja pohjaa huomattavasti syvemmälle biologiaamme. Ja se että meillä on kyky luoda monimutkaisia yhteisöjä, jotka kykenevät yhteistöhön ja yhteisiin sääntöihin on meille lajina epäilemättä nimenomaan hyödyksi, eikä haitaksi kuten joku ylimielinen omien teidensä kulkija saattaa kuvitella.