Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Löysin vakoiluohjelmat koneista 2001 ja aloin kusettaa sitä täböllä tuottaen mitä sattuu materiaalia. :) Suosittelen. Testatkaa välillä nielivätkö kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Päätöksiä pitää tehdä tunteella tai tämä maailma on aika kamala paikka. Sinun kaltaistasi en huolisi johtajaksi.
TUNTEET YLEENSÄ VALEHTELEVAT, SANOVAT ASIANTUNTIJATKIN.
VAI, ETTÄ TUNTEELLA VAIKKA IHMISIÄ TUOMITSEMAAN,.EI ENEMPÄÄ VOIS METSÄÄN MENNÄ.
En ole älykäs mutta katselen maailmaa kolmiulotteisesti ja esim.
tunteita ja musiikkia värien kautta.
Haloo!
Eikö peräänkuulutettu oikeasti älykkäitä?
Miksi ihmeessä luen tällaista soopaa????
Tarkoititko oikeasti älykkäitä, vai ihmisiä jotka koulutuksensa takia kokevat olevansa älykkäitä, vai ihmisiä jotka ovat tehneet jonkin älykkyysosamäärää mittaavan testin ja kokevat tuloksen takia olevansa älykkäitä? Kaikki näistä on kovin eri asioita. Vastaus kysymykseesi, kivuliaasti ja tuskallisesti, suurimmaksi osaksi jollain tavalla turrutettuna etten sekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.
Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.
Et ole älykäs, olet sairas.[/quote
Ei sairaus poissulje älykkyyttä. Esimerkiksi psykopaatit ovat älykkyysosamäärältään keskitasoa huomattavasti korkeammalla.
Kun kuuntelen keskusteluja, niin olen kehittänyt mielessäni jo monet ratkaisut asiaan, mitä toiset vasta jahkaavat. Voin piilovaikuttaa mielipiteisiin ja lopputulemaan, vaikka en sitä teekään kuin itselle tärkeissä asioissa. En ole pohjimmiltani vaikuttajayyyppi. Lisäksi on pakko tunnustaa miten vähän tietämystä ja osaamista joillakin on ihan elämisen perusasioista. Tämä on joskus hämmästyttävää ja toisaalta suuri ihmettelynaihe minulle pohdittavaksi. Etenkin niiden osalta, jotka tuovat naivisti asian esille. Ja nyt en tarkoita sellaista faktatiedon puutetta, se on ymmärrettävää vaan yleisiin elämäntaitoihin ja -tapahtumiin liittyvää asiaa, mikä itsellä menee suoraan vain omaan ajatteluun ja käsittelyyn. Ehkä olen sitten introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä AP:n kysymyksen asetteluun voisi soveltaa Gardnerin lahjakkuusreoriaa.Teoriaan vedoten on erilaisia älykkyyden lajeja,joiden mukaan ihmiset käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoititko oikeasti älykkäitä, vai ihmisiä jotka koulutuksensa takia kokevat olevansa älykkäitä, vai ihmisiä jotka ovat tehneet jonkin älykkyysosamäärää mittaavan testin ja kokevat tuloksen takia olevansa älykkäitä? Kaikki näistä on kovin eri asioita. Vastaus kysymykseesi, kivuliaasti ja tuskallisesti, suurimmaksi osaksi jollain tavalla turrutettuna etten sekoa.
Eiköhän tällä tarkoiteta sitä mitä älykkyydellä tarkoitetaan. Vaikuttaa kokoajaan siltä, että ihmiset haluavat keksiä omia määritelmiä älykkyydelle.
Älykkyys on nyt kuitenkin psykologian saralla varmasti yksi parhaiten ja helpoiten määriteltävissä oleva asia. Vähän kuten 60 metriä juoksua voisi olla juoksunopeuden kohdalla.
Ensin määritellään mitä mitataan ja sitten se mitataan ja tulokset sitten laitetaan paremmuusjärjestykseen. Siinä ei kenenkään tarvitse kokea mitään, vaan tulokset kertoo. Jos teet testin ja pärjäät siinä erittäin hyvin olet älykäs.
Älykkyys ja varsinkin älykkyysosamäärä on aina suhteellinen. Ihan kuten vaikka juokseminen. Joskus vaikka maailman nopein mies juoksi 15 sekuntia 1000 vuotta sitten sen matkan mitä nyt kuka tahansa tavis juoksee samassa ajassa. Niin tuo mies oli todella nopea aikanaan. Mutta nyt tavis.
Minulla ei ole mitään tietoa miksi joku kuvittelee olevansa älykäs, mutta minusta, jos hänelle ne viralliset testit on tehty ja erittäin hyvin niissä pärjännyt, hän on älykäs. Vaikka olisi luonteeltaan törppö, rikollinen, moraaliton ja jopa kouluttamaton.
Ja jos niistä testeistä ei vaan millään saa hyvää tulosta, vaikka millaista paperia olisi kädessä ja koulua käyty, niin jotain jää henkilöltä uupumaan älykkyydessä.
Ihan kuten juoksu, jos ei vaan millään pääse jonkun aikarajan alle, niin silloin ei vaan voi olla nopea juoksija, vaikka miltä tuntuisi sisäisesti ja taas jos aina se 10 sekuntia alittuu, niin pakko se muiden on vaan todeta, että nopea on, vaikka luonteessa olisi parantamisen varaa.
Äly ei ole tunne, vaan pikemmin aivojen taito ja jokainen voi käyttää sitä tai olla käyttämättä. Jopa töissä. Kuten nopea juoksija voi olla juoksematta. Eikä siinä bussipenkin vieressä istuva tyyppi kykenee sanomaan, sen toisen juoksutaidoista mitään.
Vastaat ap:lle kivuliaasti ja tuskallisesti. Miksi ihmeessä? Eiköhän olisi jo aika vaihtaa paikkaa ja sitä mitä seuraa, jos nykytilanne on tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyydellä viitataan ominaisuuksiin joita minulla ei ole, joka loogisesti osoittaa missä ihmiskunnan ongelma on.
Aloittajan kysymyksen asettelusta päätellen hänkin on tavallaan älykäs.
,aiheuttaa tunteita ja hakee reaktioita. Onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös näen nopeasti asiat laajemmin ja kokonaisuutena.
En jää jumiin johohonkin pikkuseikkaan vaan mietin heti eteenpäin.
Tämä tapahtuu itsestään ja usein niin ettei ajatuksia pidä ikäänkuin pakottaa.
Ajatukseni kulkevat nopeasti ja myös entiset päätelmät ja kokemukset ko. asiasta tulevat heti mieleen automaattisesti.Joskus on vaikeaa kun itse on jo edennyt ja luonut kokonaisuutta ja eri näkökantoja ja vaihtoehtoja ja muut vielä ovat siinä alkuasetelmassa tai hiukan edenneet.
Nopea ajattelu on plussa, mutta joskus miinus kun on jotenkin erilainen aivoiltaan kuin suurin osa muista.
Olen joskus miettinyt miltähän tuntuisi elää päivä muiden aivoilla.
Tietenkin sitten haluaisin palata omiin aivoihini takaisin.
Samaistun pitkälti tähän. Haluan lisätä joitain huomioita:
Älykkyys on potentiaalista laskentatehoa. Älykkyys ei automaattisesti tarkoita laadukasta ajattelua, vaan laadukas ajattelu on taito, jonka voi oppia. Vähän sama kuin kokonaisuuksienkin luominen on taito, jonka voi oppia ja tarvitsee monesti kaverikseen tietoa aiheesta. Ajattelun ja oppimisen nopeus linkittyy toki monesti älykkyyteen.
Tunnen joitain melko älykkäitä ihmisiä, jotka eivät silti ole kovin hyviä ajattelemaan esimerkiksi ratkaisuja ongelmiin, koska he jäävät jumiin johonkin epäolennaisuuksiin tai sortuvat liialliseen autismiin. Älykkyys onkin mielenkiintoinen toki myös siksi, ettei se ole kaiken kattava ominaisuus, vaan voidaan myös ajatella, että siinä on erialisia alalajeja tai painotuksia. Tästä on toki psykologiassa erilaisia näkemyksiä.
Potentaalinen laskentateho helpottaa oppimista ja monimutkaisten asioiden ajattelua. Syväajattelu on raskasta ja resursseja kuluttavaa, joten se ei ole välttämättä erityisen mielekästä. Toki kaikilla ihmisillä tulee tässä rajat jossain pisteessä vastaan. Esimerkiksi älykkäällä yksilöllä voi olla peruskoulussa helppoa yltää suhteellisen vähällä vaivalla kiitettäviin tuloksiin, mutta tämä ei sitten lukiotasolla ja yliopistossa yksin enää riitäkkään, jos opiskelutaidot ovat jääneet vajavaiseksi.
Tässä pari lempisitaattiani liittyen älykkyyteen, viisauteen ja laadukkaaseen ajatteluun:
"Viisas mies tietää, ettei mitään voi koskaan tietää"
Kaikki tieto on hypoteeseja ja todennäköisyyksiä, emme voi olla täysin 100% varmoja kovinkaan monesta asiasta. Toki tämä on vain teoreettinen viitekehys, arkisessa arjessa elämme todennäköisten faktojen kanssa, mutta jossain määrin tämä ajatus saa pitämään tietynlaisen nöyryyden tiedon edessä. Karsastan paljon mustavalkoista JOKO-TAI -ajattelua, koska usein se on virheellistä. Todellisuus on harmaiden sävyjä täynnä. Toki tarvitsemme yksinkertaistuksia ymmärtääksemme monimutkaista maailmaa edes osittain, mutta yksinkertaistuksiin ei kannata rakastua, koska silloin sulkee oven kehitykseltä. Surullisesti tämä näkyy vaikkapa jenkkien poliittisessa keskusteluilmapiirissä.
"Viisautta on pystyä näkemään vastakohdat ja kohoamaan niiden yläpuolelle"
Liittyy myös edelliseen. Meidän ei aina tarvitse rakastua johonkin näkemykseen ja alkaa toitottamaan sitä "totuutena", kun äärimmäisen harva asia lopulta on sitä. Mitä jos voinkin nähdä ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä, ilman että jotenkin otan ne osaksi omaa persoonaani ja egoani. Tieto on vain tietoa, ei sen kanssa tarvitse mennä naimisiin. Yksinkertaisuuksiin rakastuminen pahimmillaan estää löytämästä ratkaisuja ja pääsemästä lähemmäs todellisuutta.
Hyvä esimerkki tästä on maahanmuuttokeskustelu. Maahanmuutto on todella monimutkainen aihe, johon liittyy paljon muuttujia. Toisaalta tarvitsemme työvoimaa, toisaalta emme halua päätyä Ruotsin tilanteeseen, mutta nämä eivät ole ainoat tekijät. Poteroitunut huutelu kummastakin ääripäästä on vahingollista totuuteen pääsemisen kannalta ja järkevien ratkaisujen löytämisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös näen nopeasti asiat laajemmin ja kokonaisuutena.
En jää jumiin johohonkin pikkuseikkaan vaan mietin heti eteenpäin.
Tämä tapahtuu itsestään ja usein niin ettei ajatuksia pidä ikäänkuin pakottaa.
Ajatukseni kulkevat nopeasti ja myös entiset päätelmät ja kokemukset ko. asiasta tulevat heti mieleen automaattisesti.Joskus on vaikeaa kun itse on jo edennyt ja luonut kokonaisuutta ja eri näkökantoja ja vaihtoehtoja ja muut vielä ovat siinä alkuasetelmassa tai hiukan edenneet.
Nopea ajattelu on plussa, mutta joskus miinus kun on jotenkin erilainen aivoiltaan kuin suurin osa muista.
Olen joskus miettinyt miltähän tuntuisi elää päivä muiden aivoilla.
Tietenkin sitten haluaisin palata omiin aivoihini takaisin.
Minulla on aivan samanlainen tilanne. Muiden hidas pähkäily turhauttaa. Tapa hahmottaa maailmaa ja ympäristöä on erilainen kuin tavallisilla ihmisillä. Lisäksi muistini on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari lempisitaattiani liittyen älykkyyteen, viisauteen ja laadukkaaseen ajatteluun:
"Viisas mies tietää, ettei mitään voi koskaan tietää"
Kaikki tieto on hypoteeseja ja todennäköisyyksiä, emme voi olla täysin 100% varmoja kovinkaan monesta asiasta. Toki tämä on vain teoreettinen viitekehys, arkisessa arjessa elämme todennäköisten faktojen kanssa, mutta jossain määrin tämä ajatus saa pitämään tietynlaisen nöyryyden tiedon edessä. Karsastan paljon mustavalkoista JOKO-TAI -ajattelua, koska usein se on virheellistä. Todellisuus on harmaiden sävyjä täynnä. Toki tarvitsemme yksinkertaistuksia ymmärtääksemme monimutkaista maailmaa edes osittain, mutta yksinkertaistuksiin ei kannata rakastua, koska silloin sulkee oven kehitykseltä. Surullisesti tämä näkyy vaikkapa jenkkien poliittisessa keskusteluilmapiirissä.
"Viisautta on pystyä näkemään vastakohdat ja kohoamaan niiden yläpuolelle"
Liittyy myös edelliseen. Meidän ei aina tarvitse rakastua johonkin näkemykseen ja alkaa toitottamaan sitä "totuutena", kun äärimmäisen harva asia lopulta on sitä. Mitä jos voinkin nähdä ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä, ilman että jotenkin otan ne osaksi omaa persoonaani ja egoani. Tieto on vain tietoa, ei sen kanssa tarvitse mennä naimisiin. Yksinkertaisuuksiin rakastuminen pahimmillaan estää löytämästä ratkaisuja ja pääsemästä lähemmäs todellisuutta.
Hyvä esimerkki tästä on maahanmuuttokeskustelu. Maahanmuutto on todella monimutkainen aihe, johon liittyy paljon muuttujia. Toisaalta tarvitsemme työvoimaa, toisaalta emme halua päätyä Ruotsin tilanteeseen, mutta nämä eivät ole ainoat tekijät. Poteroitunut huutelu kummastakin ääripäästä on vahingollista totuuteen pääsemisen kannalta ja järkevien ratkaisujen löytämisen kannalta.
Tähän sanoisin, että höpö höpö.
Vetämällä pataan kaikkia vihervassari homoja
Vierailija kirjoitti:
Minä myös näen nopeasti asiat laajemmin ja kokonaisuutena.
En jää jumiin johohonkin pikkuseikkaan vaan mietin heti eteenpäin.
Tämä tapahtuu itsestään ja usein niin ettei ajatuksia pidä ikäänkuin pakottaa.
Ajatukseni kulkevat nopeasti ja myös entiset päätelmät ja kokemukset ko. asiasta tulevat heti mieleen automaattisesti.Joskus on vaikeaa kun itse on jo edennyt ja luonut kokonaisuutta ja eri näkökantoja ja vaihtoehtoja ja muut vielä ovat siinä alkuasetelmassa tai hiukan edenneet.
Nopea ajattelu on plussa, mutta joskus miinus kun on jotenkin erilainen aivoiltaan kuin suurin osa muista.
Olen joskus miettinyt miltähän tuntuisi elää päivä muiden aivoilla.
Tietenkin sitten haluaisin palata omiin aivoihini takaisin.
Nopeaa ajatuksenkulkua kannattaa hyödyntää välimerkkien käytön opettelussa.
Tunnistan tuttujen ja vieraittenkin ihmisten tunnetilat heidän ilmeistään,
Alue: Aihe vapaa
Entä jos se nähtävissä oleva (emme aina voi tietää lopputulosta) yleinen hyöty on se, mitä aidosti tavoittelee ja haluaa? Se usein palvelee yksilöäkin monella tavalla jatkossa, osa vaan ei näe edes tätä. Lisäksi se käy usein järkeen ja kaikki muu vaikuttaa perustelemattomalta, kun vertailee. Itse ainakin toimin tähän tähtäävästi, koska se on minulle jostain syystä itsessään tärkeää ja mielekästä. Olen kiinnostunut kokonaisuuksissa, seurauksista ja eri vaihtoehtojen tutkimisesta. Yleisesti optimaalisin ratkaisu tyydyttää itsessään, se on kiistämättä paras siinä hetkessä. Olen kiinnostunut siitä, miten asiat ovat. En siitä, mitä itse uskottelen itselleni. Haluan löytää optimaalisimman ratkaisun vaadittavien kompromisseineen, ja sen löytyminen tyydyttää. En jää vaille mistään, mitä kuvittelisin haluavani, mutten edes tarvitse.