Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Viranomaishallintoa toteuttavilla viranomaisilla on tunteet, mikä johtaa/johtaisi väistämättä kuitenkin korruption eri muotoihin. Ei ne ilmiöt sitoudu termeihin, "viranomainen=on neutraali, politiikka=peliä" vaan noudattelevat aina samoja vakiintuneita mekaniikkoja termeistä huolimatta. Kuka valvoisi kattavaa hallintoa? Kasautunut, eriytynyt valta johtaa vielä todennäköisemmin väärinkäytöksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Päätöksiä pitää tehdä tunteella tai tämä maailma on aika kamala paikka. Sinun kaltaistasi en huolisi johtajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen usein asioita paljon pidemmälle kuin muut ympärilläni. Tämä luo osaltaan epävarmuutta ja myös paineita siitä, että olisin jotenkin vastuussa muiden lyhytnäköisestä toiminnasta. Huomaan paljon asioita ja koen, että minun pitää huomata ne muidenkin puolesta. Toiminnaltani olen kuitenkin ihan rehellisen hidas. Muut ehtivät tarttua toimeen ja astua ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin askeleen, kun itse möllötän lähtöviivalla pohtimassa jotain kymmenettä askelmaa. Sen jälkeen onkin sitten kirittävää ja ihmeteltävää, kun niitä ensimmäisiä askeleita ei olekaan otettu kuten ajattelin ja on ajateltava uudestaan. Erittäin nopeissa, ihan refleksinomaisuutta vaativissa tilanteissa olen aivan onneton. Jos kompastun, aika todennäköisesti myös kaadun. Ja kouluaikana nauroin itsekin maalivahdin "kyvyilleni".
Olen mielestäni hyvä näkemään varsinkin muiden ihmisten erilaisia vahvuuksia, enkä voi sietää minkäänlaista ylimielisyyttä.
Ilahduttavaa tietää, että älykkäitä ihmisiä on niin erilaisia. Itsekin ajattelen asioita pidemmälle, ja näen asioiden kauaskantoiset vaikutukset, mutta olen ajattelultani taas nopea. Ehkä se on supersankarivahvuuteni, että pystyn karsimaan ns. väärät vastaukset, eli turhat ja toimimattomat vaihtoehdot normaalia nopeammin. Välillä muiden kanssa olo on kuin vitsiä kuunnellessa, itse hoksaan pointin jo ennen kuin vitsi on kerrottu loppuun, ja tuntuu, että muiden reaktioita saa odotella maalissa hämmästyttävän pitkään. En silti sitä merkkinä siitä, että ne kaikki muut olisivat itseäni yksinkertaisempia, heillä vain toimivat aivot eri tavalla. Itselläni esimerkiksi muisti on kuitenkin melko huono, jos en varta vasten paina jotain mieleen. Ihailenkin hyvämuistisia ihmisiä, jotka saavat kaivettua hämmästyttävän paljon tietoa pääkoppansa uumenista, minun päässäni tuntuu olevan sata turvalukkoa ja kassakaappia kaiken sinne varastoidun tiedon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Päätöksiä pitää tehdä tunteella tai tämä maailma on aika kamala paikka. Sinun kaltaistasi en huolisi johtajaksi.
Maailma olisi aika kamala paikka, jos ihmiset laajemmin ajattelisivat noin. Itse teen vapaaehtoistyötä, pyrin kokemaan ja tuntemaan mahdollimman paljon. Rakastan ihmisiä, luontoa, yhteiskuntaa ja eläimiä.
En ajattele juuri koskaan numeroita . Pyrin tekemään päätökseni rationaalisella intuitiolla, niinkuin me kaikki. En pyydä rahaa mistään, en ole ahne , autan ihmisiä.
En ole käynyt testeissä, mutta olen varmaan keskiverto. Itse olen suuntautunut taiteisiin ja kulttuuriin, kieliin - minulla on taito abstrahoida motiivi ja teema ulos taideteoksesta ja tulkita, analysoida sitä. Kielet jäsentyvät päässäni luovasti epäloogisesti - olisi kauheaa olla insinööri, kauppatieteilijä, joille logiikka on numeroita, ei filosofiaa. Olen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Päätöksiä pitää tehdä tunteella tai tämä maailma on aika kamala paikka. Sinun kaltaistasi en huolisi johtajaksi.
Maailma olisi aika kamala paikka, jos ihmiset laajemmin ajattelisivat noin. Itse teen vapaaehtoistyötä, pyrin kokemaan ja tuntemaan mahdollimman paljon. Rakastan ihmisiä, luontoa, yhteiskuntaa ja eläimiä.
En ajattele juuri koskaan numeroita . Pyrin tekemään päätökseni rationaalisella intuitiolla, niinkuin me kaikki. En pyydä rahaa mistään, en ole ahne , autan ihmisiä.
En ole käynyt testeissä, mutta olen varmaan keskiverto. Itse olen suuntautunut taiteisiin ja kulttuuriin, kieliin - minulla on taito abstrahoida motiivi ja teema ulos taideteoksesta ja tulkita, analysoida sitä. Kielet jäsentyvät päässäni luovasti epäloogisesti - olisi kauheaa olla insinööri, kauppatieteilijä, joille logiikka on numeroita, ei filosofiaa. Olen mies
Minusta tunteet eivät ole yksistään hyvä suuntaviitta päätöksentekoon, ne ovat niin subjektiivisia. Eettinen pohdinta (myös faktat huomioiden) on se, mikä sekä sisältää tunteiden ja inhimillisyyden huomioimisen että pyrkii kuitenkin objektiiviseen, yleisesti hyödylliseen lopputulokseen.
Virkamiehet eivät voi tehdä päätöksiä tunteella. On ymmärrettävä, että ihmisten arvot ja niistä heräävät tunteet vaihtelevat yksilöittäin. Oma tunne ei välttämättä ole se ainoa oikea tapa suhtautua muita koskevaan asiaan. Eettinen pohdinta täytyy ulottaa myös omaan toimintaan ja sen vaikutuksiin, valtasuhteet huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on täysin käsittämätöntä että ihmiset uskoo jumaluuksiin, kyllä se kertoo karua tarinaa ajattelun tasosta.
Minusta taas on erikoista, että ihmiset eivät ymmärrä, että uskonnossa on kyse USKOSTA ( vaikka se aika selvästi sanan nimessä on ilmaistu), eikä tiedosta. Uskonnon ei ole tarkoituskaan olla tieteellisesti pätevää ja todistettua. On syytä lähestyä tätä asiaa täysin eri näkökulmasta; siitä että ihminen on hengellinen olento,jonka tyypillinen piirre on hakea tarkoitusta olemassaololleen ja jotain suurempaa tarkoitusta. Se voi olla uskonto,se voi olla muu henkinen kokemus tai merkitys, mutta yhtä kaikki kaikki kuvaa samaa.
On niin putia, ettei tästä asiasta ole ymmärrystä kovinkaan monella. Aina vaan vedotaan siihen, että " uskovaiset luulee jumalan olevan totta"-höpinään.Niin... Ihminen hakee uskosta turvaa ja lohtua kuolemanpelkoon ja myös jonkinmoista selitystä elämän tarkoitukselle ja ihmisen olemassaololle. Monelle se riittääkin. Entäs me, jotka emme ole saaneet mieltä tyydyttävää ja rauhoittavaa vastausta mistään? Alkumasennuksen jälkeen (alkoi noin 45 vuotta sitten lukioikäisenä) olen yrittänyt pikkuhiljaa sopeutua siihen, ettei elämällä ole sen kummempaa tarkoitusta ja siitä pitäisi vaan yrittää nauttia niin paljon kuin voi ja olla hyvä lähimmäisille. Vaan kun siitä on tehty melkoisen vaikeaa...
Miksi haittaisi se, ettei tarkoitusta olisi? Onko edes niin, vai käsitämmekö sen väärin? Tarkoitus - sekä terminä että käsitteenä - on keksitty, sovittu asia. Mitä se edes meinaa ja mikä sen perimmäinen tarkoitus (hah) on? Kysehän on lopulta siitä, mitä kukin hlökohtaisesti asiasta tuntee ja sen voi oikeastaan päättää, sen mikä se lopulta on. Ristiriitaisia tunteita luullakseni luo vain se, että mietimme keksittyä asiaa niin paljon ja lisäksi sille vielä annetaan hirveän korkeat odotukset, mikä vaan peruseläminen ei riitä alkuunkaan. Ja silti me vain elämme, tarkoituksen kanssa, sitä miettimättä tai sitä löytämättä. Koska kukaan ei voi sanoa, mikä se objektiivisesti voisi olla. Silloin mikään ei myöskään täytä määritelmää. Ei tule sitä päivää, kun voi löydä empimättä raksin "tarkoitus" - ruutuun. Jos luulee voivansakin, lomakkeen tarkastaja on todennäköisesti eri mieltä ehtojen täyttymisestä. Ehkä tarkoitus on miettiä tarkoitusta? Siinäkin aika kuluu ihan samoin :)
Tuota henkilökohtaista tunnetta juuri tarkoitan sillä henkisyydellä/ hengellisyydellä/ uskonnolla/ merkityksen etsinnällä. Ihminen on hengellinen olento ja vaikka mitään oikeaa vastausta tähän uskonto/ tarkoitus -asiaan koskaan saadakaan, ei ihminen lakkaa sitä loputtomasti hakemasta jollain syvätasolla. Jos tuota ominaisuutta ei olisi, olisimme vain loogisesti toimivia, asioita ja elämää hallitsevia olentoja, jotka ei näkisi yhteyttä muihin, ainakaan muiden lajien rai luonnon välillä. Ei olisi kuin alku ja loppu, turha pohdinta mistään muusta. Ei olisi merkityksiä millään asioilla, kaikki olisi vain sitä, miltä näyttää ja mitä tiede todistaa. Ei olisi halua kokea ihmeitä, taivastella asioiden tärkeyttä, ei kykyä upota täydelliseen läsnäoloon ja antautua elämänvirran kannateltavaksi.
Ihmisen henkisyys on itse asiassa kaikessa, mutta emme vain meinaa nähdä sitä. Siksi se usein vääntyy pudoiksi keskusteluiksi siitä, onko esim. joku "uskonto totta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännää että puolet ihmisistä on keskimääräistä älykkäämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipide_1 kirjoitti:
Olen perinteisellä mittapuulla mitattuna älykäs (>99%, >135). Ennen virallisen testin tuloksia pidin itseäni suhteellisen tyhmänä, koska en käyttäytynyt sosiaalisissa tilanteissa samoin kuin muut. Jälkeenpäin ymmärrän, että ongelma oli enemmänkin siinä, että ongelmanratkaisijan luonne on vaikea yhdistelmä puhtaasti sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Siinä missä muut haluavat vain keskustella, en pysty olemaan ajattelematta ratkaisua keskusteltuihin ongelmiin. Välillä ajaudumme vaimoni kanssa samasta aiheesta pieniin riitoihin.
Älykkyys vaikuttaa minulla lähinnä asioihin, mistä olen itse kiinnostunut. Opin toki nopeasti, mutta minulla ei ole motivaatiota oppia esimerkiksi taiteen historiaa, koska se ei kiinnosta minua. Kompleksien yhteyksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen vaikeiden ongelmien ratkaisun avaimena on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa suurimpaan osaan työkavereistani. Huomaan yllättyväni melko usein siitä, miten mielestäni helpoissa asioissa monet tarvitsevat apua. Heilläkin on arvokas asema työssä jota tekevät, mutta ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole heidän vahvuutensa. Yleensä heidän vahvuutensa on pehmeissä taidoissa, joissa itse en välttämättä loista.
Työelämässä taitoa on arvostettu ja olen hypännyt monen perinteisen urastepin yli ja aloitettuani viimein alalla, josta olen itse innostunut, olen alle kolmessa vuodessa ylennyt nuoresta asiantuntijasta tekniseksi vetäjäksi ja arkkitehdiksi, mikä usein vie yli kymmenenkin vuotta. Tein pitkään töitä asiakaspalvelussa, koska en oikein tiennyt mitä haluan tehdä ja nöyrästä köyhän talon pojasta on hassua miten työstä saatu kompensaatio on yli nelinkertaistunut asiakaspalvelutyöhön nähden.
Maailmankuvasta vielä sen verran, että suhtaudun maailmaan kuten kaikkiin muihinkin asioihin: faktalähtöisesti. Minulle tunteet ovat täysin yhdentekeviä, kun puhutaan isosta kuvasta ja esimerkiksi politiikasta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että maailmassa on paljon isoja päätöksiä ja hankkeita, joiden pääasiallinen veturi on tunteet, eikä fakta. Maailmankuvani on tavallaan hyvin mustavalkoinen, ymmärrän toki harmaan sävyt, mutta mielestäni maailma olisi paras mahdollinen paikka, jos kaikki päätökset pohjautuisi kylmästi numeroihin. Salainen unelmani onkin maailma, jossa on koko maailman kattava viranomaishallinto, eikä politiikkaa olisi olemassakaan.
Päätöksiä pitää tehdä tunteella tai tämä maailma on aika kamala paikka. Sinun kaltaistasi en huolisi johtajaksi.
Maailma olisi aika kamala paikka, jos ihmiset laajemmin ajattelisivat noin. Itse teen vapaaehtoistyötä, pyrin kokemaan ja tuntemaan mahdollimman paljon. Rakastan ihmisiä, luontoa, yhteiskuntaa ja eläimiä.
En ajattele juuri koskaan numeroita . Pyrin tekemään päätökseni rationaalisella intuitiolla, niinkuin me kaikki. En pyydä rahaa mistään, en ole ahne , autan ihmisiä.
En ole käynyt testeissä, mutta olen varmaan keskiverto. Itse olen suuntautunut taiteisiin ja kulttuuriin, kieliin - minulla on taito abstrahoida motiivi ja teema ulos taideteoksesta ja tulkita, analysoida sitä. Kielet jäsentyvät päässäni luovasti epäloogisesti - olisi kauheaa olla insinööri, kauppatieteilijä, joille logiikka on numeroita, ei filosofiaa. Olen mies
Minusta tunteet eivät ole yksistään hyvä suuntaviitta päätöksentekoon, ne ovat niin subjektiivisia. Eettinen pohdinta (myös faktat huomioiden) on se, mikä sekä sisältää tunteiden ja inhimillisyyden huomioimisen että pyrkii kuitenkin objektiiviseen, yleisesti hyödylliseen lopputulokseen.
Virkamiehet eivät voi tehdä päätöksiä tunteella. On ymmärrettävä, että ihmisten arvot ja niistä heräävät tunteet vaihtelevat yksilöittäin. Oma tunne ei välttämättä ole se ainoa oikea tapa suhtautua muita koskevaan asiaan. Eettinen pohdinta täytyy ulottaa myös omaan toimintaan ja sen vaikutuksiin, valtasuhteet huomioiden.
Ihminen, joka pyrkii "yleishyödylliseen" eettiseen toimintaan ei koskaan elämässään tee , kuten juuri hän haluaisi. Tässä kohdin ihmiset jakaantuvatkin niihin , jotka aina tekevät kuten haluavat, ja niihin, jotka eivät koskaan tee mitä haluavat. Kumman arvelette olevan tyytyväisempiä elämäänsä? Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, toinen jättää aina nälän tunteen ja pelkän kaipauksen, toivon, missä ei koskaan saavuteta täyttymystä, se on luonteeltaan olemassa-olon siirtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännää että puolet ihmisistä on keskimääräistä älykkäämpiä.
Siis "älykkäitä" laumaihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
On se jännää että puolet ihmisistä on keskimääräistä älykkäämpiä.
Ei välttämättä. Asia riippuu älykkyyden jakaumasta. Jos älykkyyden jakauma on symmetrinen massakeskipisteen suhteen, niin tällöin asia on niinkuin sanot, ei muutoin. Älykkyys ei ole synonyymi sanalle älykkyysosamäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin päästä keskustelemaan presidentti Niinistön, Sixten Korkmanin, Kekkosen, Lenita Airiston, Esa Saarisen ja Ruben Stillerin kanssa.
En jaksa sairauksiaan ja terveyksiään ja lapsiaan tai lapsenlapsiaan vatvovia ihmisiä. Väsyn sellaisten seurassa heti, jos jostain syystä niitä tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin päästä keskustelemaan presidentti Niinistön, Sixten Korkmanin, Kekkosen, Lenita Airiston, Esa Saarisen ja Ruben Stillerin kanssa.
En jaksa sairauksiaan ja terveyksiään ja lapsiaan tai lapsenlapsiaan vatvovia ihmisiä. Väsyn sellaisten seurassa heti, jos jostain syystä niitä tapaan.
Mutta he eivät halua keskustella "nobadyn" kanssa, luulisin. "Taviksistakin" toki löytyy älykkäitä ihmisiä, jos itse avaat silmäsi, etkä ihaile ainoastaan julkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin päästä keskustelemaan presidentti Niinistön, Sixten Korkmanin, Kekkosen, Lenita Airiston, Esa Saarisen ja Ruben Stillerin kanssa.
En jaksa sairauksiaan ja terveyksiään ja lapsiaan tai lapsenlapsiaan vatvovia ihmisiä. Väsyn sellaisten seurassa heti, jos jostain syystä niitä tapaan.Mutta he eivät halua keskustella "nobadyn" kanssa, luulisin. "Taviksistakin" toki löytyy älykkäitä ihmisiä, jos itse avaat silmäsi, etkä ihaile ainoastaan julkkiksia.
Siis "Nobodyn".
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.
Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.
Et kuitenkaan ole tutustunut narsistiseen persoonallisuushäiriöön? Yksi oireista on voimakas harha omasta erinomaisuudesta ja tarve hallita ympäristöä ;-D
Vierailija kirjoitti:
Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.
Mulla sama. Tuntuu, että luen ihmisiä liikaa. Pitäisi antaa olla vain, katsoa tyhjin silmin.
Käymällä katsomassa paikan päällä ja huolehtimalla, että seura (kaikki tarvitsevat toisia ihmisiä) on kehityksemme kannalta sopivaa. Ajatusten täytyy kulkea hyvin. Sen verran pitää olla hyvää asumispaikkaa, ettei ihan huonokuntoiseen asumukseen tyydy. Vaikkei toisten puolesta voi päättää, täytyy itse pitää pintansa. Nykyään on sellaista koulu- ja työelämä, että yksilö on se, joka saattaa tehdä hyvin työn. Mutta yksilöiden pitää voida hyvin. Kaikki on hyvin erikoistunutta ja virheitä saattaa tulla, kuten korona todisti. Asia tiedettiin, mutta siihen ei koko maailmassa ollut varauduttu. Samaan aikaan silti tämä miesten ala varustautuu suojelemaan maa-alueitaan hyvinkin suurilla summilla. Hyvä tahto saa mielestäni parhaan lopputuloksen ja hyvähän voittaa pahan (häviäjän) lopulta. Olen erittäin utelias ja harvinaisen älykäs. Luulen, että älykkyyteni olisi mennyt yli 180 jos jotain olisi kiinnostanut ollessani lapsi edes mittailla sitä. Isäni oli ainoa, joka yleensä kiinnitti huomiota asiaan. Muut vain kiusasivat. Toisaalta en edes usko tulevani toimeen kovin suuren eron älykkyydessä omaavien ihmisten kanssa. Ikävystyn helposti ja tunnen oloni vaikeaksi. Ja kuten sanoin, täytyy edetä omaa elämää pelottomasti ja tutustua oikeisiin ihmisiin, jotka ymmärtävät minunkin kiinnostuksen kohteita. Tarpeeksi tietoa riittää toteuttamaan jotakin hyvin tärkeää itselleni. Jotakin pitää tehdä elämällään. Nykymaailmassa se on kai korkeasti älykkäälle ne kaikkein vaikeimmat tehtävät, mitä tässä muutenkin vaativassa yhteiskunnassa (kaupunki) riittää.
Vierailija kirjoitti:
On se jännää että puolet ihmisistä on keskimääräistä älykkäämpiä.
No itseasiassa ei ole, kun ne keskimääräisen lukeman ihmiset miinustetaan. Ei jää 50% jotka olisivat yli sen, tietenkään.
Minä myös näen nopeasti asiat laajemmin ja kokonaisuutena.
En jää jumiin johohonkin pikkuseikkaan vaan mietin heti eteenpäin.
Tämä tapahtuu itsestään ja usein niin ettei ajatuksia pidä ikäänkuin pakottaa.
Ajatukseni kulkevat nopeasti ja myös entiset päätelmät ja kokemukset ko. asiasta tulevat heti mieleen automaattisesti.
Joskus on vaikeaa kun itse on jo edennyt ja luonut kokonaisuutta ja eri näkökantoja ja vaihtoehtoja ja muut vielä ovat siinä alkuasetelmassa tai hiukan edenneet.
Nopea ajattelu on plussa, mutta joskus miinus kun on jotenkin erilainen aivoiltaan kuin suurin osa muista.
Olen joskus miettinyt miltähän tuntuisi elää päivä muiden aivoilla.
Tietenkin sitten haluaisin palata omiin aivoihini takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ne sitten tekee, sinun mielestäsi?
Minä käytän netissä ja tällä palstalla lorvailua ajantappamiseen, juon kupin kahvia, kun odottelen että lapsi saa itsensä lähtövalmiiksi (on pukemassa). Äo minulla riittää mensaan, olin jäsen joskus vuonna keppi ja kivi (olen kirjoittanut tähän ketjuun monta kertaa aiemminkin).
Minusta on aika outo ajatus, että jos on korkea äo, niin aivojaan ei halua laittaa koskaan vapaalle.
Minä haluan joka päivä sellaisen hetken, että aivot on vaan narikassa, eikä tarvitse pohtia maailmantuskaa tai mitään syvällistä. Some ja palstakeskustelut on juuri tähän nollaamiseen sopivia. Harrastukset myöskin.