Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Hankalasti. Kaikki on todella käsittämätöntä, niin paljon järjettömyyttä.

Helpompaa olisi olla keskivertoälykäs, ja tämähän on paitsi tutkittua, myös itse koettua.

Ihminen tavallisesti mieltää itsensä älykkäämmäksi kuin muut, vaikka ei sitä olisi.

Ap olisi voinut jonkun selkeän kriteerin laittaa "älykkyydelle" eikä niin että kaikki täällä mutuilee olevansa ihan huomattavasti älykkäämpiä kuin toinen. 

Älykkäät ihmiset usein kyseenalaistavat asioita mitkä ovat muille itsestäänselviä tai merkityksettömiä. Lisäksi kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin ja yrittävät nähdä suuren kokonaisuuden, samoin kuten voiko yksittäisillä asioilla, jotka eivät suoranaisesti ole kausaaliasia olla jokin yhteys. Lääkärinä voi esimerkiksi näin löytää harvinaisen taudin jonka löytämiseen ei niin älykkäällä tai kiinnostumattomalla lääkärillä menisi vuosikausia tajuta tai ei koskaan tajuaisi. Esimerkki tutkijan työsta: Suomessa tehtiin tutkimus 90-luvulla tupakoivista miehistä ja heidän riskeistä saada syöpä. Koeryhmälle annettiin antioksidantteja mm. Betakaroteenia ja oletettiin tämän alentavan riskiä. Tutkimus jouduttiin pysäyttämään eettisistä syistä, koska koeryhmällä todettiin enemmän pahemmin levinnyttä syöpää. Tämä oli tietenkin todella masentava koetulos ja vastoin yleistä käsitystä antioksedanteista. Nyt 2010-2020 ollaan pystytty todistamaan miten syöpäsolut hyödyntävät antioksedantteja etäpesäkkeitä muodostaessa. 

https://doi.org/10.1016/j.cell.2019.06.005

luokkasodan kautta

Pärjään hyvin monenlaisissa perinteisissä älyä vaativissa tehtävissä ja olen työskennellyt ihan menestyneenä tutkijana, mutta en koe olevani erityisen älykäs tai viisas.

Pystyn ajattelemaan intuitiivisesti hieman tarkemmin kuin ehkä keskimäärin tavan tallaaja eli pystyn prosessoimaan ja soveltamaan suurta määrää tietoa vaivattomasti. Ymmärrän piilomerkitykset ja kielikuvat. Ajatukseni ovat usein sumuisia ja joudun erikseen pinnistelemään, että saan yllättäen yksityiskohtia sanoitettua. Toisaalta keskittyneenä saan organisoitua isojakin aineistoja pienintä yksityiskohtaa myöten.

Aika lailla ilmiöiden ja korkeamman abstraktiotason kautta. Tämä täyttää oman tiedontarpeeni yleensä hyvin; näen mistä on kyse ja miten jokin asia "toimii". Muilla ihmisillä menee paljon eforttia hukkaan siinä, kun pyörivät yksityiskohtien kanssa. Yksityiskohtia ei voi tehokkaasti ratkoa ennen kuin hahmottaa sen kokonaisuuden, mikä niiden taustalla vaikuttaa. Turhauttavaa niin minulle kuin niille ylikonkreettisille ihmisillekin.

Ei taida tältä palstalta löytyä ku omien pierujensa haistelijoita

Vierailija kirjoitti:

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Yksi tuttu tekee tuota, ja voi Luoja kun hän on raskas. Aina miettimässä ihmisten "sivujuonteita". En olisi ikinä osannut kuvata häntä älykkääksi.

Onnellisen ihmisen ei tarvitse kilpailla ja vertailla itseään muihin. Onnellinen tila on tavoittelemisen arvoista.

Haha, päivän paras vitsi on etsiä vauvafoorumilta keskivertoa älykkäämpiä ihmisiä :DDD

Mul on lukulaseja viidet. Alennuksesta kerralla ostettu. +2.  Makso kympin yhteensä. Alennuslehdestä havannoin kaikkee aina.

Olen kinnittänyt huomiota, että kun osaa vaikapa olla reagoimatta toisten tölväisyihin yms., pidetään tyhmänä. Luullaan, etten edes tajunnut tölväisyä. Vaikka olen vain osannut olla reagoimatta ja provosoitumatta. On tehnyt mieli joillekin sanoa, että lakkaa nyt, en nyt sentään ihan uuno ole, kun testeissä olen 122 älykkyysosamäärän saanut. Mutta en ole vielä koskaan sitä yhdellekään nenätysten paljastanut.

Ahdistaa, kun näkee asioiden läpi, ja tajuaa kaiken turhuuden.

Ehkäpä se, että haluan aina oppia jotain uutta ja kehittää itseäni. Eli jos esimerkiksi näen jonkin uuden sanan, jota en tiedä, niin otan selville, mitä se tarkoittaa sen sijaan, että ohittaisin sen. Samaten yritän koko ajan löytää tapoja tehdä jokin asia paremmin.

Varmaan jotenkin huonosti kun törmäilen ja kompastelen kuin mikäkin puliakka.

Tyhmä ihminen uskoo tietävänsä kaiken, älykäs ihminen osaa tunnustaa oman tietämättömyytensä. Älykäs ihminen on halukas kuulemaan muitakin näkökantoja ja mahdollisesti muuttamaan omaa näkemystään jostain asiasta uuden tiedon perusteella, mutta tyhmä pitää kynsin hampain kiinni omasta kannastaan, vaikka olisi millä mitalla todisteita, että hän on väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Pärjään hyvin monenlaisissa perinteisissä älyä vaativissa tehtävissä ja olen työskennellyt ihan menestyneenä tutkijana, mutta en koe olevani erityisen älykäs tai viisas.

Pystyn ajattelemaan intuitiivisesti hieman tarkemmin kuin ehkä keskimäärin tavan tallaaja eli pystyn prosessoimaan ja soveltamaan suurta määrää tietoa vaivattomasti. Ymmärrän piilomerkitykset ja kielikuvat. Ajatukseni ovat usein sumuisia ja joudun erikseen pinnistelemään, että saan yllättäen yksityiskohtia sanoitettua. Toisaalta keskittyneenä saan organisoitua isojakin aineistoja pienintä yksityiskohtaa myöten.

Minulla on sama. Pystyn jäsentämään tosi sumuisia kokonaisuuksia, mutta en ole huippuälykäs. Ei mitään toivoa päästä mensaan. Mutta joissakin tehtävissä olen ihan ässä. Sitten tulee hassuja (tai ei niin hassuja) tilanteita, kun joissakin tilanteissa vaikutan (ei-intuitiivisista) ihmisistä ihan maagisen kyvykkäältä, mutta seuraavaksi olenkin ihan pihalla jonkun suoraviivaisen loogisen tehtävän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kinnittänyt huomiota, että kun osaa vaikapa olla reagoimatta toisten tölväisyihin yms., pidetään tyhmänä. Luullaan, etten edes tajunnut tölväisyä. Vaikka olen vain osannut olla reagoimatta ja provosoitumatta. On tehnyt mieli joillekin sanoa, että lakkaa nyt, en nyt sentään ihan uuno ole, kun testeissä olen 122 älykkyysosamäärän saanut. Mutta en ole vielä koskaan sitä yhdellekään nenätysten paljastanut.

Mä sain kesällä tein niin sain 122,  nuorempana sain 146, ja olen nyt +70v. En ole tuloksia kellekään kertonut, ettei kukaan kuvittelisi minusta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Yksi tuttu tekee tuota, ja voi Luoja kun hän on raskas. Aina miettimässä ihmisten "sivujuonteita". En olisi ikinä osannut kuvata häntä älykkääksi.

 

Ei toi olekaan älykkyytä, mistä tuo yksi kertoi. Olen itse mensan jäsen eikä tuollainen muiden ihmisten havainnointi, ja ilmeiden tulkitseminen, ei se ole älykkyyttä. Teen sitä itsekin mutta omasta mielestäni keskivertoa huonommin, vaikka olen älykäs. En vaan aina jaksa seurata jokaikistä keskustelua ihan täysillä.  Sen sijaan esim autistinen henkilö ei kykene tällaiseen tulkitsemiseen lainkaan, mutta hän voi silti olla ihan huomattavan älykäs (mitatusti ja todistetusti). 

Ne ovat siis eri asioista, tuo ihmisten lukeminen ja älykkyys. 

Helposti kuormittuen.

Teen hurjasti havaintoja kaikesta ja pää ylikuumentuu.

Näkökulmia riittää kaikkeen.

Kaikkea on tullut ajateltua ennen kuin kukaan kysyy niistä.