Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Mensa on keskiälykkyyden yläpuolella olevien järjestö, vaan mitään kompleksista ei vaadita 135 pisteen tehtävän suoritukseen.

Jos rajana olisi 160 ja järjestössä olisi kotimaan <200 älykkäintä, Mensa olisi totisesti älykkyysjärjestö joka otettaisiin tosissaan. Nyt se on vain narsististen tavisten hupikerho, joka ei nauti kunniaa osakseen.

Mutta itse aiheeseen; ei kummempaa kuin laatikon ulkopuolella ajattelu ja norsunluutorninäkemykset. 1. persentiili, tarkempaa mittausta ei ole tehty

Herra suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Jää nihkeä olo kun jotkut sanovat "testaavansa" toisen älyä ja mukautuvat siihen, en tiedä, ehkä jossain määrin järkevää yleisesti etsiä yhteistä kosketuspintaa ihmisten kanssa, mutta muuten kuulostaa lähinnä vähän harhaiselta ja ylimieliseltä toiminnalta. Toisaalta ymmärrän, olen ollut varsinkin lapsena ja nuorena myöhemmin ajatellen helmiä sioille-tilanteissa, yritin mukautua paljon "alempaan" käytökseen ja etsiä itsestäni korjattavaa.

Äsken tehty mensan nettitesti 121, osan arvailin, en jaksanut miettiä (huippuälykäs varmaan "näkee" vastaukset) Ai niin, en olisi saanut vastata jos raja osallistumiseen oli 125. Lahjakkaaksi on kyllä kutsuttu.

Ja, en tietenkään tarkoita että minäkään alan puhua yksityiskohtaista teoreettista erityistietoa "mökin mummolle" ja jos mummo ei tätä ymmärrä, pidän tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Jää nihkeä olo kun jotkut sanovat "testaavansa" toisen älyä ja mukautuvat siihen, en tiedä, ehkä jossain määrin järkevää yleisesti etsiä yhteistä kosketuspintaa ihmisten kanssa, mutta muuten kuulostaa lähinnä vähän harhaiselta ja ylimieliseltä toiminnalta. Toisaalta ymmärrän, olen ollut varsinkin lapsena ja nuorena myöhemmin ajatellen helmiä sioille-tilanteissa, yritin mukautua paljon "alempaan" käytökseen ja etsiä itsestäni korjattavaa.

Äsken tehty mensan nettitesti 121, osan arvailin, en jaksanut miettiä (huippuälykäs varmaan "näkee" vastaukset) Ai niin, en olisi saanut vastata jos raja osallistumiseen oli 125. Lahjakkaaksi on kyllä kutsuttu.

Ei siinä sopeutumisessa välttämättä ole kyse siitä, että "alennutaan" kenenkään tasolle, vaan siitä, että älykäs kykenee tietoisesti havainnoimaan mikä on se yhteinen "kenttä" jossa kommunikaatio toimii. Yksinkertaiset ihmiset usein vain tohottavat omiaan välittämättä siitä onko toinen henkisesti läsnä ollenkaan ja helposti tuomitsevat kenet tahansa "tyhmäksi" joka ei ajattele ja koe juuri samalla tavalla kuin he (sanan "tyhmä" käyttäminen muista ihmisistä tuntuu korreloivan äo:n kanssa käänteisesti...)

Se toinen ihminenhän voi olla esim yhtä älykäs kuin tämä "testaaja" mutta eri asioihin orientoitut, tai vaikka huomattavasti älykkäämpikin. Ja vaikka toinen olisikin älylliseltä kapasiteetiltaan huomattavasti köykäisempi, empaattinen älykäs pyrkii silti löytämään tavan kokea molemminpuolista yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.

Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.

Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.

Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.

Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.

Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.

Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.

No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.

Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.

Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D

Niinpä niin.

No, minä olen silti mensalainen, sinä et. En kuuntele tolloilta ohjeita.

Typerää mainostaa itseään jollain mensalla. Ei ainakaan kovin fiksua kuvaa sinusta anna. Se että on selvittänyt jonkin testin, jossa mitataan loogista päättelykykyä ei tarkoita paljoakaan. Älykkyyttä on monenlaista, voit olla esim sosiaalisesti kömpelö tai omata huonon yleistiedon tason (maailman/yhteiskunnan asioista ei tajua mitään), vaikka tuosta selviääkin. Tv: eri

On hieman älyllisesti epärehellistä oikeuttaa oma oikeassa olemisensa Mensaan kuulumisella, jos toista ei ole testattu. Kumpikaan teistä ei tiedä, läpäisisikö testiä jos osallistuisi, kuten ei sitäkään, saisiko sinua paremman tuloksen (vaikka näitä ei taideta enää tarkasti ilmaista). Väitän faktana, että kaikki älykkäät eivät kuulu Mensaan, osa siksi ettei halua, osa siksi ettei ole käynyt Mensan älykkyystesteissä.

Ajattelen laajasti kaikenlaista. Viime vuosina olen ajatellut paljon epätasa-arvoa Suomessa. Toisaalta olen myös ajatuksiltani laiska. Joskus möyrin dokumenttien tai roskaohjelmien parissa. Sitten tosipaikan tullen pinnistelen ajatuksiani ja tulee eufoorinen, levollinen olo. Myös jos olen valvonut paljon (esim. rästitöiden parissa aivoja pinnistellen), niin tulee sama olo. Olen ajatellut, että aivoni kaipaisivat tuollaista pinnistelyä, ponnistelua ja valvomistakin jotta en olisi niin harhaileva. Mutta harvoinpa maailma haastaa. Enemmän joutuu sietämään tyhmänä olemista, mikä tekee minut ärtyisäksi ja yliajattelevaksi.

Miten ajatteluni eroaa muista? No, olen huomannut, että ihmiset ajattelevat usein samoja ratoja pitkin ja konservatiivisesti. Minun on helppo keksiä luovia, uusia ajatuksia ja ehdotuksia, koska kyllästyn siihen, että ajatukset menee samaa rataa. Toinen ero minkä olen huomannut on, että joskus ihmiset ovat väärässä, koska he kosahtavat heti ensimmäiseen oikealta tuntuvaan ajatukseen ja heidän on vaikeaa joustaa siinä. Sitten he alkavat inttämään ja puolustamaan sitä. Vaikka olen älykäs, en ole kovinkaan dominoiva tai auktoriteettia omaava. Siksi koen usein, etten pysty näissä tilanteissa tuomaan uutta näkemystä, niin että se otettaisiin vastaan. Yleensä peräännyn ja seurailen sivusta. Voi olla turhauttavaa. Joskus sieltä sivusta seuratessa huomaan, kuinka väärässä oleva on jättänyt niin selkeän loogisen aukon keskusteluun, että pääsen sinne tujauttamaan oikeansuuntaisen ajatuksen johon on muidenkin helppo tarttua.

Vaikka olen älykäs, olen myös usein väärässä. Varsinkin koska annan mieleni rauhattomana ja laiskana harhailla, niin en ole aina kovin skarppina. Joskus tosiaan yliajattelen asioita ja paljon yksinkertaisempi ajatuskuvio olisikin ollut sopiva. Usein aliarvioin mihin muutoksiin ihmiset kykenevät. Esimerkiksi tupakanpoltonrajoituksia en ikinä olisi uskonut onnistuvan tässä mittakaavassa missä ne ovat onnistuneet. Samoin teknologian läpimurtoon en olisi uskonut tässä mittakaavassa. Eli en ole kuitenkaan mikään ennustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jää nihkeä olo kun jotkut sanovat "testaavansa" toisen älyä ja mukautuvat siihen, en tiedä, ehkä jossain määrin järkevää yleisesti etsiä yhteistä kosketuspintaa ihmisten kanssa, mutta muuten kuulostaa lähinnä vähän harhaiselta ja ylimieliseltä toiminnalta. Toisaalta ymmärrän, olen ollut varsinkin lapsena ja nuorena myöhemmin ajatellen helmiä sioille-tilanteissa, yritin mukautua paljon "alempaan" käytökseen ja etsiä itsestäni korjattavaa.

Äsken tehty mensan nettitesti 121, osan arvailin, en jaksanut miettiä (huippuälykäs varmaan "näkee" vastaukset) Ai niin, en olisi saanut vastata jos raja osallistumiseen oli 125. Lahjakkaaksi on kyllä kutsuttu.

Ei siinä sopeutumisessa välttämättä ole kyse siitä, että "alennutaan" kenenkään tasolle, vaan siitä, että älykäs kykenee tietoisesti havainnoimaan mikä on se yhteinen "kenttä" jossa kommunikaatio toimii. Yksinkertaiset ihmiset usein vain tohottavat omiaan välittämättä siitä onko toinen henkisesti läsnä ollenkaan ja helposti tuomitsevat kenet tahansa "tyhmäksi" joka ei ajattele ja koe juuri samalla tavalla kuin he (sanan "tyhmä" käyttäminen muista ihmisistä tuntuu korreloivan äo:n kanssa käänteisesti...)

Se toinen ihminenhän voi olla esim yhtä älykäs kuin tämä "testaaja" mutta eri asioihin orientoitut, tai vaikka huomattavasti älykkäämpikin. Ja vaikka toinen olisikin älylliseltä kapasiteetiltaan huomattavasti köykäisempi, empaattinen älykäs pyrkii silti löytämään tavan kokea molemminpuolista yhteyttä.

No miettii vaikka entistä tyttöbändi Gimmeliä, tämä on vain spekulaatiota mutta jos vaikka Jenni Vartiainen, joka oli silloin kyseisessä bändissä, ei tykkää valmiista konseptista saati osaa mukautua siihen, eikä toimia siinä missä muut, onko hän silloin tyhmä. Ei, vaan hänen kannattaa lähteä koko hommasta pois ja luoda oma ura, tehdä hyvää musiikkia kuten haluaa ja tienata paljon.

En ole älykäs. Tosin voisin olla koska alakoulussa huitaisin nopeasti läksyt mutta silti olin koko ajan luokan priimus. Häpesin sitä.

Jos nyt ajattelisin että olisin ainakin pseudoälykäs, kuuluuko tämä kuvioon,

vastatkaa te oikeasti älykkäät.

En ole tunneihminen mitä tulee ihmisiin. Olen kyynikko.

Tarkastelen ihmisiä kylmästi, otan ikään kuin pinsetteihin ja tutkin sitten mikroskoopilla heitä tarkasti, kääntelen ja tutkin. Totean, että hyi miten kelvoton luonne ( lähes kaikilla) on. Sitten heitän ihmisen pois kuin roskan ja unohdan.

Koetteko te oikeasti älykkäät tällä tavalla muut ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita,  jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.

Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.

Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.

Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.

Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei  jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.

Olen tässä suhteessa aivan samanlainen. Jos eläisimme kaukana historiassa, niin olisin todennäköisesti naispuolinen taistelija, koska ennakointi- ja havainnointikykyni on paljon nopeampaa kuin toisilla. On todella vaikeaa sietää ihmisiä jotka rehellisesti tyhmyyttään sähläävät koko ajan eivätkä selkeästi pysähdy siksi aikaa että ajattelisivat nokkaansa pidemmälle.

Esim. Lapsena kielsin jättämästä joululahjakassia rappukäytävään joulupukille. Isäpuoli vei sen sinne silti, ja kaikkien tietämättä roudasin sen takaisin sisään ja annoin huoneestani joulupukkia varten. Hirveä ritinä ja valitus itsepäisestä pennusta, mutta joulun jälkeen olivat isot otsikot siitä miten lahjoja oli varastettu rappukäytävistä tuolla tekniikalla.

Toisella kerralla samat naamat olivat laittamassa yhtä kiiltävää kuveä akvaarioon. Kielsin laittamasta, ettei se kivi himmene ja ettei siitä liukene myrkkyjä kaloille. Taas kauhea "ei uskota sua" ulina ja kuinka ollakkaan, akvaarion vesi muuttui ja se hiton kivi hapertui vedessä ihan liiduksi mikä mureni käsiin. Onneksi ei ollut omat viikkorahat niissä kaloissa kiinni.

Äitini myös hirveästi yli- ja aliajatteli asioita ja aina aivan pieleen. Hänen kanssaan tulivat suurimmat riidat ja vaarallisimmat tilanteet, koska hän ei missään tapauksessa kuunnellut eikä myöskään uskonut. Kerrankin meillä oli ongelma maitzena- jauhon kanssa. Pelastin pikkusisareni myrkytyskuolemalta kun näytin äidille miten se vaahtosi epäluonnollisen paljon. Sitä ennen sama satsi oli jo vaahdonnut ihan hirveästi, mutta oli pakko tehdä siitä samasta paketista meille ruokaa. Millä idealla, kysynpähän vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.

Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.

Et ole älykäs ihminen.

Miksi sitten voitan sinut aina kaikessa?

Kuulostat psykopaatilta, sulla on varmaan hyvä elämä ja paljon vilpittömiä ystäviä. Hah hah.

Mensaan menevät lähinnä ne, kenellä ei ole ahkeruutta ja kunnianhimoa opiskella yliopistossa. Ikään kuin tällä voisi jotain kompensoida. Hah!

Siinähän maksatte vuosimaksuja kun ei todistusta ole. Mutta maksakaa jos se teitä lohduttaa. Itseäni se lähinnä naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole älykäs. Tosin voisin olla koska alakoulussa huitaisin nopeasti läksyt mutta silti olin koko ajan luokan priimus. Häpesin sitä.

Jos nyt ajattelisin että olisin ainakin pseudoälykäs, kuuluuko tämä kuvioon,

vastatkaa te oikeasti älykkäät.

En ole tunneihminen mitä tulee ihmisiin. Olen kyynikko.

Tarkastelen ihmisiä kylmästi, otan ikään kuin pinsetteihin ja tutkin sitten mikroskoopilla heitä tarkasti, kääntelen ja tutkin. Totean, että hyi miten kelvoton luonne ( lähes kaikilla) on. Sitten heitän ihmisen pois kuin roskan ja unohdan.

Koetteko te oikeasti älykkäät tällä tavalla muut ihmiset?

Ja ihan koko elämä on aina ja kaikkialla pitänyt teeskennellä tyhmempää mitä on.

Ei mulla muuta, pärjäilkää.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole älykäs. Tosin voisin olla koska alakoulussa huitaisin nopeasti läksyt mutta silti olin koko ajan luokan priimus. Häpesin sitä.

Jos nyt ajattelisin että olisin ainakin pseudoälykäs, kuuluuko tämä kuvioon,

vastatkaa te oikeasti älykkäät.

En ole tunneihminen mitä tulee ihmisiin. Olen kyynikko.

Tarkastelen ihmisiä kylmästi, otan ikään kuin pinsetteihin ja tutkin sitten mikroskoopilla heitä tarkasti, kääntelen ja tutkin. Totean, että hyi miten kelvoton luonne ( lähes kaikilla) on. Sitten heitän ihmisen pois kuin roskan ja unohdan.

Koetteko te oikeasti älykkäät tällä tavalla muut ihmiset?

Ja ihan koko elämä on aina ja kaikkialla pitänyt teeskennellä tyhmempää mitä on.

Ei mulla muuta, pärjäilkää.

-sama

Miksi et mene muiden älykkäiden (ja hyvien tyyppien, kai niitäkin on) luo?

MOT kirjoitti:

Käsitän, että maailmassa on paljon erilaista elämää ja ajattelua, ainoa älykkyyden mitta on se, että osaat käyttää ajatteluasi oikein. Näen todelliseksi älyksi sen, että ihminen kykenee elämään onnellista elämää, selviämään ja saamaan ympärillään olevat tuntemaan samoin.

Sanoisin tätä viisaudeksi pikemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Mensaan menevät lähinnä ne, kenellä ei ole ahkeruutta ja kunnianhimoa opiskella yliopistossa. Ikään kuin tällä voisi jotain kompensoida. Hah!

Siinähän maksatte vuosimaksuja kun ei todistusta ole. Mutta maksakaa jos se teitä lohduttaa. Itseäni se lähinnä naurattaa.

Sinä et vaikuta älykkäältä. Tiedätkö miksi?

Oikeasti älykäs ei takerru jonninjoutaviin asioihin eikä tee typeriä yleistyksiä.

Se on älyllisesti epärehellistä ajanhaaskausta. Rasittavaa tyhjänpäiväistä riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.

ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole älykäs. Tosin voisin olla koska alakoulussa huitaisin nopeasti läksyt mutta silti olin koko ajan luokan priimus. Häpesin sitä.

Jos nyt ajattelisin että olisin ainakin pseudoälykäs, kuuluuko tämä kuvioon,

vastatkaa te oikeasti älykkäät.

En ole tunneihminen mitä tulee ihmisiin. Olen kyynikko.

Tarkastelen ihmisiä kylmästi, otan ikään kuin pinsetteihin ja tutkin sitten mikroskoopilla heitä tarkasti, kääntelen ja tutkin. Totean, että hyi miten kelvoton luonne ( lähes kaikilla) on. Sitten heitän ihmisen pois kuin roskan ja unohdan.

Koetteko te oikeasti älykkäät tällä tavalla muut ihmiset?

Ja ihan koko elämä on aina ja kaikkialla pitänyt teeskennellä tyhmempää mitä on.

Ei mulla muuta, pärjäilkää.

-sama

Miksi et mene muiden älykkäiden (ja hyvien tyyppien, kai niitäkin on) luo?

Heitä on todella tosi vähän.

Todennäköisesti sitten voi ollakin ihan oikeasti älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita,  jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.

Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.

Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.

Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.

Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei  jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.

Olen tässä suhteessa aivan samanlainen. Jos eläisimme kaukana historiassa, niin olisin todennäköisesti naispuolinen taistelija, koska ennakointi- ja havainnointikykyni on paljon nopeampaa kuin toisilla. On todella vaikeaa sietää ihmisiä jotka rehellisesti tyhmyyttään sähläävät koko ajan eivätkä selkeästi pysähdy siksi aikaa että ajattelisivat nokkaansa pidemmälle.

Esim. Lapsena kielsin jättämästä joululahjakassia rappukäytävään joulupukille. Isäpuoli vei sen sinne silti, ja kaikkien tietämättä roudasin sen takaisin sisään ja annoin huoneestani joulupukkia varten. Hirveä ritinä ja valitus itsepäisestä pennusta, mutta joulun jälkeen olivat isot otsikot siitä miten lahjoja oli varastettu rappukäytävistä tuolla tekniikalla.

Toisella kerralla samat naamat olivat laittamassa yhtä kiiltävää kuveä akvaarioon. Kielsin laittamasta, ettei se kivi himmene ja ettei siitä liukene myrkkyjä kaloille. Taas kauhea "ei uskota sua" ulina ja kuinka ollakkaan, akvaarion vesi muuttui ja se hiton kivi hapertui vedessä ihan liiduksi mikä mureni käsiin. Onneksi ei ollut omat viikkorahat niissä kaloissa kiinni.

Äitini myös hirveästi yli- ja aliajatteli asioita ja aina aivan pieleen. Hänen kanssaan tulivat suurimmat riidat ja vaarallisimmat tilanteet, koska hän ei missään tapauksessa kuunnellut eikä myöskään uskonut. Kerrankin meillä oli ongelma maitzena- jauhon kanssa. Pelastin pikkusisareni myrkytyskuolemalta kun näytin äidille miten se vaahtosi epäluonnollisen paljon. Sitä ennen sama satsi oli jo vaahdonnut ihan hirveästi, mutta oli pakko tehdä siitä samasta paketista meille ruokaa. Millä idealla, kysynpähän vaan.

Jatkan vielä, olen lisäksi hirveän herkkä näkemään ihmisten läpi, mutta myös yrittänyt himmentää sitä vaistoa. Samalla kuitenkin kun naivius katosi, aloin tehdä yhtä häiritseviä temppuja toisille kuin he tekivät minulle. Tämä onneksi jäi nuoruuteen, mutta silloin olin aika keinoja kaihtamaton. Tämäkin sopisi jonnekin taistelukentille, koska monet tekemisistäni olivat pieniä mutta saivat aikaan tasan sen reaktion minkä olin ajatellutkin. Nyt ei ole kyse mistään "yhyy se haukkui mun paitaa" - tason riidoista vaan oikeasti vaarallisten ihmisten taltuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Systeemiteoria aika vahvasti vaikuttaa pohjalla. Pyrin tunnistamaan subjektiiviset vinoumat mahdollisimman hyvin asioiden taustalla. Myös omassa ajattelussani. Kyseenalaistan hyvin paljon.

Tuntemani yhteiskunnassa menestyneet älykkäät ihmiset eivät ole erityisen älykkäitä. He ovat omalla kapealla sektorillaan menestyneintä mutta heidän ihmissuhteet voivat olla täysin päin persettä. En tiedä ovatko he älykkäitä mutta ainakin lahjakkaita yhdessä asiassa jopa autistisuuteen saakka. Helposti sitten alkaa viina maistua kun ihmissuhteet on sekaisin tai tullaan uskoon.

Tai jollakin huippuälykkäällä on kelvoton luonne. Mieluummin menen kunnon ihmisten luo jotka ovat hyviä. En haaskaa aikaani psykopaatteihin. Tämä on älykäs valinta. Tai viisaus. Hienoa jos olisi älykäs ja viisas, viisaus on parasta.