Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Mensalaisena voisin vastata suht yksinkertaisesti. Etsin ja koitan korjata ja pohtia syitä, en seurauksia.

Olen päätellyt kelluvani ravintonesteessä jossain laboraorion kammiossa. Kaikki ulkoinen informaatio ja ärsykkeet tulevat elektrodeja pitkin. Minusta ei ole jäljellä enää muuta kuin aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita,  jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.

Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.

Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.

Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.

Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei  jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.

Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.

Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena. 

En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.

Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.

Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.

Olen peräkyliltä kotoisin ja kuten havaittua, olin oikeassa. Näin peilistä bussin kaartavan pysäkille. Minä taas ihmettelen, mikä sinun tarpeesi on vängätä tätä asiaa = etkö todellakaan ymmärtänyt, että tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten erilaisista pienistä havainnoista koostetaan kokonaisuuksia ja rakennetaan syy/seuraussuhteita?

Sinun älykkyytesi taitaa olla kovin kognitiivista lajia, johon ei sisälly abstraktimmat asiat, kuten vertaukset ja metaforat.

Sinulle kun sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, alat vänkäämään, että meillä ainakin tynnyrit on aina täysiä ja miten tynnyri voi kolista, heittikö sen muka joku jostakin.

Olit oikeassa, mutta olisi ollut myös aika todennäköistä, että bussi ei olisi tullut juuri sillä hetkellä vaan vaikka kaksi, kolme tai kymmenen minuuttia myöhemmin. Ehkä olit oikeassa sattumalta, tai ehkä tiesit että juuri tuolla päin Suomea (?) ihmiset ja bussit usein tosiaan käyttäytyvät mainitsemallasi tavalla. Jos bussi olisi ollut myöhässä, olisiko se ollut osoitus siitä, että et ole älykäs ja tarkka havainnoimaan? Silloinhan miehellä olisi ollut lopputuloksen perusteella oikeus jupista, että ihan hyvin olisitte voineet pysähtyä bussipysäkille. Kuulisin mielellään toisen esimerkin siitä, miten päättelykykysi on osunut oikeaan ja pelastanut tilanteen, koska itse ajattelen, että kertomassasi tilanteessa oli paljon kyse sattumasta.

Ehkä mies on sellainen, jonka seurassa on helppo tuntea itsensä älykkääksi, kun hän pitää suurena ihmeellisyytenä sitä, että kumppani ennusti bussin pysähtymisen bussipysäkille...

Mitä älykkyys edes on? kirjoitti:

En ole käynyt missään Mensan testissä, mutta minulle on tosi usein sanottu olevani "tosi älykäs". Eli ehkä nyt sitten vastaan tähän. Tapaani havainnoida maailmaa liittyy varmasti myös se, että olen introvertti. 

Kiinnitän huomiota fyysisessä ympäristössä aina säännönmukaisuuksiin tai niiden puutteeseen. Tunnen olevani usein ulkopuolinen, mutta tämä taas ei liity välttämättä tuohon (oletettuun) älykkyyteen.  Usein ympäröivät asiat tai uutiset herättävät minussa uteliaisuutta ja ajaudun aina lukemaan milloin mistäkin aiheista. Ihmettelen tavallaan kokoajan, miksi asiat ovat niinkuin ovat. Minusta tulee apaattinen ja jotenkin ahdistunut jos en saa mitään "järkevää" ajateltavaa. Olen virkeimmilläni, kun saan jotain uutta inspiroivaa tietoa. Opiskelu on minulle myös aika helppoa, eikä minun tarvitse käyttää siihen paljoakaan aikaa. Usein koen tästä huonoa omatuntoa, kun lusmuilen niin paljon, vaikka teenkin tarvittavan määrän opintopisteitä. 

Pohdin aika paljon kaikenlaista, en näe kauheasti järkeä esim. statuksen ja materian haalimisessa. Mielestäni ylipäänsä ihminen on aika merkityksetön osa tätä maailmankaikkeutta, eikä myöskään minun elämälläni ole kovin suurta merkitystä. Tämä auttaa minua itseasiassa nauttimaan omasta elämästä, vaikka saattaa kuulostaa joltai masennukseen viittaavalta. :D Ymmärrän myös sen, että muita ei liiemmin kiinnosta se mitä teen tai mitä olen (ehkä lähimmät ihmiset poislukien). Tämä tuo vapautta elämään. 

Piisamirotta?

Huomautan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauraa hieman ennen muita, on kiinnostunut monesta, haluaisi puhua ilmiöistä eikä vain henkilöiden kokemuksista. Toiset tuntuvat hitailta, jälkeenjääneiltä. Toisaalta on tähän liiankin sopeutunut ja on tullut tapa sanoa asiat kahteen kertaan, koska ensimmäisellä ei koskaan ymmärretä.

Kokouksissa turhaantuu ja odottaa hiljaa että muut lopulta tunnin keskustelun päästä tulevat samaan lopputulokseen jonka itse näki heti. Jos alkaa mennä kovin sivuraiteille, sitten puuttuu asiaan.

Huolestuminen liittyy älykkyyteen, osaa ennakoida tapahtumaketjuja ja vaaranpaikkoja.

Ei voi koskaan olla oma itsensä, ei ole sellaista ryhmää jossa olisi riittävästi samanhenkistä seuraa. On aina vähän kuin lasten kanssa. Ihminen kuitenkin haluaa jakaa kokemuksia ja saada hyväksyntää, siten omaksuu roolin, joka ei ole aivan aito.

On kuin raikas tuulahdus, kun tapaa toisen älykkään ja ajatus voi hetken vapaasti lentää. Yleensä on mielellään yksin, koska toisten seura on aina kivereen perässävetoa enemmän tai vähemmän.

Mitä, tämä on kuin omasta kynästäni?! Piti jo tsekata onko tämä vanha ketju, johon olen joskus kirjoittanut :) Mutta juuri tältä minustakin tuntuu, ulkopuoliselta.

Hämmästyttää miten paljon on hitaalla käyviä ja tyhmiä ihmisiä. Aika usein minua pidetään outona ja väärinymmärretään. En enää jaksa selitellä ajatuksiani tyhmille eikä minua haittaa, vaikka sen takia joku esim töissä ei pitäisi minusta. Mieluummin kartan sellaisten seuraa.

Olen aika usein vaihtanut työpaikkaa, koska tylsistyn nopeasti. Jos työ ei tarjoa henkistä haastetta ja tarpeeksi aivopähkinää, päivät kuluvat tervassa. Nykytyö on onneksi vaihtelevaa ja vaativaa ja tunnun viihtyvän. Työkavereissakin tuntuu olevan myös fiksujakin paljon.

Tosi älykäs ei tylsisty helposti.

Samaa mieltä. Olen tehnyt kaikenlaista hommaa lähettinä juoksemisesta asiakaspalvelun kautta niihin kuuluisiin vaativiin asiantuntijatehtäviin ja viihtynyt ihan kaikissa työpaikoissa. Jokaisesta työstä on löytynyt hyvät ja huonot puolet, kaikissa hommissa oli jotain kehitettävää, miten tehdä työ paremmin ja tehokkaammin, jne.

Olen siirtynyt muihin tehtäviin sen vuoksi, että olen saanut siihen tilaisuuden. En sen vuoksi, että olisin tylsistynyt tyhmiin töihin tyhmien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mensalaisena voisin vastata suht yksinkertaisesti. Etsin ja koitan korjata ja pohtia syitä, en seurauksia.

Lasketaanko mensalaiseksi, jos on jäänyt jäsenyys hakematta, vaikka tulokset riittäisivät?

Vierailija kirjoitti:

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.

Minä olen aina ajatellut, että tuollainen sosiaalisten tilanteiden haistelu ja havannointi olisi sitä paljon puhuttua "erityisherkkyyttä". Itsekin olen samanlainen. Jos esim. menen huoneeseen, jossa on muita ihmisiä paikalla, minulle muodostuu nopeasti kuva porukan dynamiikasta, ilmapiiristä, ihmisten suhteesta toisiinsa ja pinnan alla olevista pyrkimyksistä. Tuollainen havainnointi ei rasita eikä ahdista minua, koen sen vain mielenkiintoisena. Käsite "erityisherkkyys" ärsyttää minua, koska jotkut tuntuvat pitävän sitä oikeana diagnoosina ja joka on tarkkaan määritettävissä eli joko olet sitä tai et ole. Minusta se on sinänsä aika kuvaava sana, kunhan herkkyyden ymmärtää ominaisuutena, jota voi olla ihmisellä enemmän tai vähemmän. Tuollaista sosiaalista havainnointitaitoa voisi pitää yhtenä älykkyyden mittarina, mutta sitä vesittää se, että tuosta taidosta huolimatta monet herkät toimivat sosiaalisissa tilanteissa itselleen vahingollisella tavalla eli eivät osaa ollenkaan hyödyntää tuota kykyään.

Luen ja hankin jatkuvasti tietoa. Pyrin oppimaan uutta ja ajattelemaan asioita usealta eri kantilta. Sitten keskustelen havainnoistani ystävieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita,  jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.

Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.

Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.

Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.

Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei  jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.

Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.

Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena. 

En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.

Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.

Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.

Olen peräkyliltä kotoisin ja kuten havaittua, olin oikeassa. Näin peilistä bussin kaartavan pysäkille. Minä taas ihmettelen, mikä sinun tarpeesi on vängätä tätä asiaa = etkö todellakaan ymmärtänyt, että tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten erilaisista pienistä havainnoista koostetaan kokonaisuuksia ja rakennetaan syy/seuraussuhteita?

Sinun älykkyytesi taitaa olla kovin kognitiivista lajia, johon ei sisälly abstraktimmat asiat, kuten vertaukset ja metaforat.

Sinulle kun sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, alat vänkäämään, että meillä ainakin tynnyrit on aina täysiä ja miten tynnyri voi kolista, heittikö sen muka joku jostakin.

Olit oikeassa, mutta olisi ollut myös aika todennäköistä, että bussi ei olisi tullut juuri sillä hetkellä vaan vaikka kaksi, kolme tai kymmenen minuuttia myöhemmin. Ehkä olit oikeassa sattumalta, tai ehkä tiesit että juuri tuolla päin Suomea (?) ihmiset ja bussit usein tosiaan käyttäytyvät mainitsemallasi tavalla. Jos bussi olisi ollut myöhässä, olisiko se ollut osoitus siitä, että et ole älykäs ja tarkka havainnoimaan? Silloinhan miehellä olisi ollut lopputuloksen perusteella oikeus jupista, että ihan hyvin olisitte voineet pysähtyä bussipysäkille. Kuulisin mielellään toisen esimerkin siitä, miten päättelykykysi on osunut oikeaan ja pelastanut tilanteen, koska itse ajattelen, että kertomassasi tilanteessa oli paljon kyse sattumasta.

Herra isä.

Olinpa oikeassa sattumalta tai en, olisipa bussi tullut tai ei, tämä oli nyt oli vain esimerkki siitä, miten asioita voidaan päätellä ja olen havainnut, että monetkaan eivät siitä tee vain siitä syystä, että eivät havannoi samanlailla ympäristöään. 

En ollut pelastamassa tilannetta eikä miehelläni ole tapana jupista, vaikka olisinkin joskus havannoinut asioita väärin. Hän on vain tottunut siihen, että usein olen tullut havainneeksi jotain, mitä hän ei ja tehnyt siitä päätelmän, jota kannattaa kuunnella. Hän on myös sillä tavalla empaattista tyyppiä, että mieluummin ottaa riskin siitä, että bussi ei tulekaan, vaikka minä niin kuvittelen kuin siitä, että tukkii muiden matkustajien väylän.

Ja ei, enempää en ala sinulle rautalankaa vääntämään. 

Käsitän, että maailmassa on paljon erilaista elämää ja ajattelua, ainoa älykkyyden mitta on se, että osaat käyttää ajatteluasi oikein. Näen todelliseksi älyksi sen, että ihminen kykenee elämään onnellista elämää, selviämään ja saamaan ympärillään olevat tuntemaan samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mensalaisena voisin vastata suht yksinkertaisesti. Etsin ja koitan korjata ja pohtia syitä, en seurauksia.

Lasketaanko mensalaiseksi, jos on jäänyt jäsenyys hakematta, vaikka tulokset riittäisivät?

Ei tietenkään. Tuohan olisi mainiota, jos kuka vaan voisi ilmoittautua "mensalaiseksi" tehtyään lehdessä tai netissä olleen testin:D Varmaan yli puolet suomalaisista ilmoittaisi olevansa keskimääräistä älykkäämpiä mensalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä olisi oikeasti älykkäitä lukemassa ja vastailemassa?

Koska ilmiöt ja ajatukset kiinnostavat, psykologisesti ja yhteiskunnallisesti. Keskusteluketjuista löytyy usein joku aihe, joka kiinnostaa ja jota on tullut pohdittua. Sekin kiinnostaa, minkälaisia aiheita on heitetty kehiin, vaikka niitä ei kiinnostakaan avata. Se on eräänlaista tutkielmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita,  jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.

Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.

Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.

Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.

Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei  jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.

Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.

Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena. 

En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.

Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.

Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.

Olen peräkyliltä kotoisin ja kuten havaittua, olin oikeassa. Näin peilistä bussin kaartavan pysäkille. Minä taas ihmettelen, mikä sinun tarpeesi on vängätä tätä asiaa = etkö todellakaan ymmärtänyt, että tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten erilaisista pienistä havainnoista koostetaan kokonaisuuksia ja rakennetaan syy/seuraussuhteita?

Sinun älykkyytesi taitaa olla kovin kognitiivista lajia, johon ei sisälly abstraktimmat asiat, kuten vertaukset ja metaforat.

Sinulle kun sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, alat vänkäämään, että meillä ainakin tynnyrit on aina täysiä ja miten tynnyri voi kolista, heittikö sen muka joku jostakin.

Olit oikeassa, mutta olisi ollut myös aika todennäköistä, että bussi ei olisi tullut juuri sillä hetkellä vaan vaikka kaksi, kolme tai kymmenen minuuttia myöhemmin. Ehkä olit oikeassa sattumalta, tai ehkä tiesit että juuri tuolla päin Suomea (?) ihmiset ja bussit usein tosiaan käyttäytyvät mainitsemallasi tavalla. Jos bussi olisi ollut myöhässä, olisiko se ollut osoitus siitä, että et ole älykäs ja tarkka havainnoimaan? Silloinhan miehellä olisi ollut lopputuloksen perusteella oikeus jupista, että ihan hyvin olisitte voineet pysähtyä bussipysäkille. Kuulisin mielellään toisen esimerkin siitä, miten päättelykykysi on osunut oikeaan ja pelastanut tilanteen, koska itse ajattelen, että kertomassasi tilanteessa oli paljon kyse sattumasta.

Totta kai siinä oli myös sattumaa mukana, mutta idea oli oikea. Sinua pidän nipona, kun pidät tarpeellisena takertua asioihin, jotka ovat itsestäänselviä ja joita ei siksi olisi tarvetta mainita. Tuollainen on rasittavaa ja ärsyttävää.

No, olen usein muita vuosia edellä joissain jutuissa tai en pidä niinkään kiinni mitä meille on opetettu joistain asioista. Monet yhteiskunnan rakenteet ovat täysin teennäisiä ja niitä kannatetaan vaikka ne olisivat miten vahingollisia, hankalia tai jopa tarpeettomia. Olen saanut lokaa naamalleni kun olen kyseenalaistanut monia tällaisia, mutta toisaalta juuri niiden avulla saavutetaan yhteiskuntarauha. Yksi pahin aivojen tappaja on peruskoulu, vaikka ymmärrän miksi se toimii niin kuin toimii.

Olen surullinen, kun muut ihmiset ovat tyhmiä, tietämättömiä, itsekkäitä ja ahneita. En jaksa vaikuttaa liiaksi asioihin, vaan annan niiden mennä omalla painollaan, olen hiljaa. Katson vaan vierestä, kun ihmiset epäonnistuvat suhteissaan, työpaikoillaan, sijoituksissaan, yrityksissään ja repivät koiriaan talutushihnoissa. Suurimmalla osasta ihmisistä on hakusessa moni asia elämässään. Moni urheilua työkseen harrastava ei ymmärrä, että kroppa tai taidot eivät riitä ja kannattaisi tehdä jotain ihan muuta. Pieni hetki julkisuudessa panee yrittämään jotain, mitä eivät koskaan saavuta. Monet rumat esittävät kauniita ja tyhmät viisaita. Ihmiset ovat aivan hulluja ja maailma on ihan hullupaikka. Vetäydyn aika paljon omiin oloihini ja joskus riipasen kännit.

Luulin, ettei tätä palstaa älykkäät ihmiset seuraa. Erehdyin kuitenkin, teitähän on jo yli kaksisataa vajaassa vuorokaudessa. Pyydän erehdystäni anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä olisi oikeasti älykkäitä lukemassa ja vastailemassa?

Tämä on Suomen suosituin keskustelupalsta ja kuluvana vuonna ihmisten kohtaaminen kasvokkain on tietyistä syistä siirtynyt yhä enenevässä määrässä verkkoon. Korkeakoulutetut ja tietotöissä olevat ihmiset viettävät enemmän aikaa netissä kuin keskivertokansalainen.

Älykkäillä ihmisillä on usein vaikeuksia sammuttaa mielessä raksuttavia ajatuksia, joten välillä varsinaisten ongelmien sijaan keskittyy mieluummin helpompiin pulmiin, kuten ristikoihin ja vauvapalstailuun. Älykkäät ihmiset ovat myös usein kiinnostuneet ilmiöistä, eikä missään muualla saa samanlaista läpileikkausta suomalaisten ajattelusta kuin täällä. Älykkäillä on myös usein ahdistushäiriöitä, joita vain pulmien ratkaisu ja asioiden pohtiminen lievittää. Älykkäät tuntevat usein myös tietynlaista velvollisuutta yhteisöään kohtaan ja saattavat nähdä anonyymin keskustelun mahdollisuutena ohjata yleistä mielipidettä.

Ja sit kans koska sattuu huvittamaan.

En sitten tiedä olenko oikeasti älykäs mutta Mensan suuntaa antavassa nettitestissä sain tuloksen 140, se on nähtävästi ihan ok.

Mä laitan aina asiat ensin  prioriteettijärjestykseen: omaterveys, vaimo, toimeentulo, vanhemmat jne. Teen mielessäni valmiit suunnitelmat erilaisten mahdollisuuksien varalle: työttömyys, avioero, sairastuminen, kuolema jne. Koska ollaan lapseton pariskunta, teemme suunnitelmat vain omaksi elinajaksi, ei tarvitse miettiä jälkikasvua. Suhtaudun asioihin loogisen kylmästi, todella analyyttisesti ja suunnitelmallisesti. Empaattisuus tai myötätunto riittää vain ystäville ja lähiomaisille, muut saavat hoitaa omat sotkunsa. Terveyttä hoidetaan tietysti, ei pelkoa meidän kansantaudeista. Tulevaisuudessa muutto sitten nautiskelemaan Etelä-Eurooppaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen surullinen, kun muut ihmiset ovat tyhmiä, tietämättömiä, itsekkäitä ja ahneita. En jaksa vaikuttaa liiaksi asioihin, vaan annan niiden mennä omalla painollaan, olen hiljaa. Katson vaan vierestä, kun ihmiset epäonnistuvat suhteissaan, työpaikoillaan, sijoituksissaan, yrityksissään ja repivät koiriaan talutushihnoissa. Suurimmalla osasta ihmisistä on hakusessa moni asia elämässään. Moni urheilua työkseen harrastava ei ymmärrä, että kroppa tai taidot eivät riitä ja kannattaisi tehdä jotain ihan muuta. Pieni hetki julkisuudessa panee yrittämään jotain, mitä eivät koskaan saavuta. Monet rumat esittävät kauniita ja tyhmät viisaita. Ihmiset ovat aivan hulluja ja maailma on ihan hullupaikka. Vetäydyn aika paljon omiin oloihini ja joskus riipasen kännit.

Katsot vierestä, kun muut epäonnistuvat ja itse vellot synkkyydessä ja vedät välillä kännit. Pidätkö oikeasti itseäsi älykkäänä? Luulisi älykkään ihmisen ihmisen pyrkivän kohti mahdollisimman tyydyttävää ja hyvää elämää kohti ja sitä ei saavuta, jos ei edes yritä. Tuttavasi ovat mahdollisista epäonnistumisista huolimatta varmasti onnellisempia kuin sinä. He ovat tehneet ja eläneet. Minä olen keski-ikäinen ihminen ja olen tosi tyytyväinen, että olen tehnyt ja harrastanut paljon kaikenlaista elämässäni. Olen elänyt.

Maailmantuska. Tuntuu välillä, että ei tästä asoiden ymmärtämisestä ole pahemmin hyötyä, on vain painavampi olo itsellä.