Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Näin huippuälykkyynä ihmisenä en tosiaan usko, niinkuin monet liberaalipoliitikot tekevät, että älykkyys on ns. sosiaalinen konstruktio, vaikka silläkin on merkitystä, millainen yhteiskunta on, vaan, että älykkyyden taustalta löytyvät massasta poikkeava genetiikka. 

Itselläni on erikoinen genetiikka siinä mielessä, että olen kaksikätinen, aistiyliherkkä ja omaan ns. valokuvamuistin. Nämä yhdessä on varmasti myötävaikuttaneet suuresti siihen, että minusta on tullut kognitiivisesti huippulahjakas. En tiedä älykkyysosamäärääni, mikä sinänsä ei ole mielestäni se oleellisin tekijä kognitiivisessa lahjakkuudessa. 

Flowajattelu ja flowtilat ovat olleet minulle arkea, ja pyrin aina ajattelemaan aiheita ja ilmiöitä laatikon ulkopuolella, eikä minulla ole tarvetta hyväksyä asioita, vain koska niin on opettu. Kaoottisuus ja dynaamisuus varmaakin kuvaavat persoonaani aika paljon, mutta nykyään vähemmässä määrin. 

Olen nk. yksinäinen susi ja koleerinen persoona, joten minun on aika vaikea tulla toimeen ihmisen kanssa, koska olen temperamenttinen ja radikaalisti rehellinen, ts. minulla on tapana tykittää asiat julki suoraan ilman mitään pehmennystä.

Herranjestas!  Minä olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin. Valokuvamuistia lukuunottamatta olen täysin samanlainen kuin sinä. Tosin en ole huippuälykäs. Mensan testistä sain 127 joka taitaa olla jonkin verran keskiarvon yläpuolella, mutta ei mikään huipputulos.

Tarkkailen maailmaa työpaikan teleskoopilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran olette niin älykkäitä, niin miksette keksi ratkaisua esim. Ukrainan sodan tai Pohjois-Korean tilanteen kaltaisiin ongelmiin?

Aika yksinkertaista ajatella, että näihin olisi jokin ratkaisu tässä järjestelmässä, jonka olemme luoneet/joka on monien muuttujien seurauksena kehittynyt. Luulempa, että moni älykäs on läpi elämänsä pohtinut järjestelmiä, ihmisyyttä ja mahdollisia ratkaisuja tai seurauksia. Poliittiset ja valtaan liittyvät ilmiöt eivät ole kajahtaneet tajuntaan nyt ajankohtaisten tapahtumien herätteleminä, vaan moni on jo miettinyt teemat moneen kertaan aiemminkin. Ihan iltapuhteena. Todennäköisesti jo lapsuudessa. Ja koska ihmisyyden ja sen järjestelmien lainalaisuudet ovat tavallaan muuttumattomia, annetaan olla. Seurataan, kuinka tapahtumat jälleen etenevät niin, ettei muutos vielä tälläkään vuosituhannella mahdollistunut. Ja onko niin tarkoitettukaan? Mitä seurauksia vaihtoehdoilla olisi?

Ongelma on valta. Sitä voi haluta vain, jos ei ymmärrä sen rajattoman korruptoivaa vaikutusta. Emme voi mitään seikalle, ettei kukaan osaa käyttää valtaa sen omasta olemuksesta johtuen. Silti se koetaan välttämättömänä järjestyksen luomiseksi. Se on kuin luonnonvoima, jota ihminen ei voi hallita. Kuin tuli, hyvä renki ja huono isäntä. Ihmiset eivät kuitenkaan koskaan osaa hallita sitä, vaikka niin olettavat. Se on itsensä toteuttava kehä. Vallan pitäisi jakaantua laajasti. Vallan ominaisuutena kuitenkin on, kun se jaetaan, se heikkenee tai katoaa. Se pitää omistaa, jotta sitä voi käyttää. Ja kun omistat sen, haluat sitä lisää, jottet menetä sitä. Se ja sen itsensä ylläpito siirtyy ohjaksiin, isännäksi.

Tiedän sanoisin 90-95% ajasta miksi ihimiset tekevät mitä tekevät ja miksi ihmiset sanovat mitä sanovat. Tiedän erittäin suurella todenäköisyydellä miten ihmiset reagoivat asioihin ja minkä takia.

Monessa kanssakäymisessä pelaan kortit niin että ihmiset jäävät asemaan jossa heistä voi olla minulle hyötyä myöhemmin. Pystyn ajattelemaan suurimman osan ajasta erittäin selkeästi ja vastaamaan tilanteisiin nopeasti. Koen rakkautta, mutta olen hyvin itsekäs siinä mitä haluan elämältäni.

Olen hyvä valehtelija, tarvittaessa sekoitan totuutta valheisiin, ja olen jo etukäteen valmistautunut tarinaani niin että voin ilmaista sen luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.

Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.

Kuvailit juuri sosiopaatin. Et älykästä ihmistä.

Ap:n kysymys oli kuinka oikeasti älykkäät ihmiset havainnoi maailmaa.

Oma lyhyt vastaus: uteliaana, tiedonhaluisena, ihmeissään, välillä huvittuneena, välillä kauhuissaan.

Nykyään älykkyyttä on lokeroitu eri laatikoihin (matemaattis-looginen, spatiaalinen, kielellinen, sosiaalinen, jopa "tunneäly"). Tärkeintä minusta on mielen notkeus ja nähdä yhteyksiä jotka eivät heti ole kaikille selviä, kyky ajatella laatikon ulkopuolella, ei kangistua kaavoihin... Ja kyky erottaa ajattelu tunnereaktioista. (Nykyäänhän tunnutaan politiikassakin menevän enemmän tunne kuin järki edellä, laidasta laitaan.)

Missään Mensan testeissä en ole käynyt, mutta pidän itseäni keskimääräistä älykkäämpänä - en välttämättä viisaampana - koska olen jo lapsesta asti huomannut "hoksaavani" asiat nopeammin kuin muut ja ihmetelleeni, mikseivät muut näe minulle ilmiselviä asioita. Ja sitten jättäneet kysymättä jatkokysymyksiä ja jatkokysymystenjatkokysymyksiä, jotka minulle heti tuli mieleen.

Nuorempana, keskiluokkaisen "kulttuurikodin" kasvattina, arvostin liikaakin yliopistokoulutusta ja akateemisuutta, mutta sittemmin aloin ymmärtää, että älykkäitä ihmisiä löytyy myös opisto- (AMK) tai "vain" amiskoulutettujen ihmisten joukosta. Kykyä hahmottaa kokonaiskuva, ratkaista ongelmia työelämässä, yksityiselämässä sitten monipuolisesti kiinnostunut eri asioista, eri tavoin luova - on se sitten nikkarointia, käsitöitä, omien tatuointien suunnittelua, vaikka puutarhansuunnittelua. Mitä tahansa, missä ei kopioida lehtien tai sosiaalisen median tai (oppi)kirjojen malleja vaan tehdään omalla tavalla, kunhan ihan perusjutut ovat hallussa. Sovelletaan omaa osaamista uuden, erilaisen luomiseen.

Myös tietoisuus siitä, mikä on vallitseva käytäntö ja ajatusmalli, ja vähän sitä vastaan potkiminen. Vaikka nykyään uuspuritaanisena woke-aikana yritetäänkin "cancelloida" ihmisiä jotka eivät "oikeinajattele". Onhan näitä ollut ennenkin, vaikka noitavainot 1600-luvun jälkipuolella.

Lopuksi: eivät älykkäät ihmiset välttämättä ole parempia ihmisiä kuin muutkaan. Tähän pitää tuoda eettinen ja moraalinen (EI moralistinen) ulottuvuus. Noin niin kuin kärjistettynä voisi ottaa esimerkiksi Joseph Mengelen, joka varmaankin oli keskimääräistä älykkäämpi ja koulutetumpi, mutta hänen ihmiskokeensa ovat omaa aikaansa aikaisemman ja myöhemmän ajan eettisen- ja moraalikäsityksen mukaan vastenmielisiä ja tuomittavia. Että ei se (itse koettu) älykkyys oikeutta ihan mitä tahansa.

Miten oikeasti älykkäät ihmiset havainnoivat maailmaa? Lapsena ihmeissään, aikuisena edelleen ihmeissään, mutta ymmärtäen, että suurin osa ihmiskunnasta on vähemmän älykkäitä ja heitä pitää ymmärtää ja sopeutua elämään siinä maailmassa.

Kärsivällisyydellä.

Älykkyyttä on paljon erilaista, sitä on melkeimpä mahdotonta niputtaa tiettyyn lokeroon. Ehkä itse olen matemaattisesti, yleistiedoltani ja kielellisesti suht älykäs, mutta esimerkiksi sosiaalinen älykkyys vaatii minulta aika paljon ponnisteluja. Toisaalta siinäkin suhteessa selviydyn ihan hyvin, mutta ei tule niin sanotusti luonnostaan. Älykkyys ja viisaus taas eivät ole synonyymeja, mutta kulkevat monesti käsi kädessä.

Mutta jos nyt palataan itse kysymykseen, että miten älykkyys vaikuttaa siihen, miten havainnoin maailmaa, niin varmasti siten, että asiat harvoin ovat minulle mustavalkoisia. En hirveän mielelläni julista omaa mielipidettäni jostain asiasta ainoana oikeana totuutena, jos en tiedä olevani täysin oikeassa oikeassa ja asiaan liittyy paljon eri osatekijöitä sekä muuttujia. Tämä aiheuttaa monesti sen, että olen mieluummin hiljaa kuin osallistun johonkin turhanpäiväiseen väittelyyn.

Asetun hetkästi ehkä myös toisen asemaan mielipiteitäni muodostaessa. En ole välttämättä varsinaisesti samaa mieltä, mutta pystyn tarkastelemaan asioita muistakin näkökulmista. Se ehkä aiheuttaa välillä ahdistusta, koska helppoahan olisi vain olla jotain mieltä asiasta sen enempää asiaa perustelematta. Piste.

Olen myös tiedonjanoinen, joten saatan jäädä tutkiskelemaan jotain ilmiötä tai asiaa, vaikka joku muu saattaisi vaan siirtyä seuraavaan aiheeseen.

Muusikkomieheni aina nauraa mulle, kun oon tällanen pilkunnussija. Mutta hän on kyllä paljon älykkäämpi monessa mielessä, kun minä :D

Ole utelias.

Vierailija kirjoitti:

Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.

Sama. Turhaankin murehtien.

Erityisen ahdistavaa on kun ennalta näkee, että pieleen menee.

Vierailija kirjoitti:

Miten oikeasti älykkäät ihmiset havainnoivat maailmaa? Lapsena ihmeissään, aikuisena edelleen ihmeissään, mutta ymmärtäen, että suurin osa ihmiskunnasta on vähemmän älykkäitä ja heitä pitää ymmärtää ja sopeutua elämään siinä maailmassa.

Voi elää myös itsekseen, kuten minä.

Vierailija kirjoitti:

Näen/ymmärrän asiat jokaiselta kantilta. Voin olla kaikkien kanssa täysin samaa tai täysin eri mieltä, aatteesta riippumatta. Todella kuluttavaa. Valitsen siksi ulapalle tuijottelun.

Tämä juuri, on ollut lapsesta asti ihmeellinen kyky asettua kenen tahansa kenkiin. Ikäänkuin irtoan itsestäni ja asetun tämän ihmisen näkökulmaan. Voi se olla sitäkin, kun on suuren perheen kuopus niin on tottunut siinä suuressa joukossa näkemään monenlaista luonnetta ja käytösmallia. Mutta tämä on myös rasittavaa ymmärtää kaikkia ja kaikkea. Olen nyt alkanut tietoisesti olemaan enemmän ''itsessäni' , enkä kelaa enää niinkään toisten asioita. Vapauttavaa.

av-palsta , mensan jäsenien kokoontumispalsta :D :D :D LOL

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntia kuten Suomea heikennetään sisältäpäin lapsellisen hajota ja hallitse -periaatteen mukaisesti. 2000-luku on ollut kamalaa katsottavaa sen suhteen, mitä Suomessa on tapahtunut.

Suomen talous polkee jatkuvasti paikallaan - kasvu on ollut olematonta jo 15 vuotta; kilpailukyky heikentynyt radikaalisti sitten 2000-luvun alun; valtio ja kotitaloudet velkaantuvat jatkuvasti lisää.

PISA-tulokset eli peruskoulun oppimistulokset ovat romahtaneet Suomessa 2000-luvulla.

Mielenterveysongelmaisia on nykyään jo niin paljon, ettei kaikille riitä mitään hoitoa, Suomessa on huumepandemia ja täällä kuolee nuoria huumeisiin per capita enemmän ihmisiä kuin missään muualla Euroopassa. Lapset ja nuoret voivat kaiken kaikkiaan koko ajan huonommin.

Talous on menossa selkeään taantumaan ja mahdollisesti kohti lamaa ensi vuonna. Pelivaraa ei ole, ts. leikkauksia on tiedossa, joka entisestään pahentaa köyhien asemaa Suomessa. Suomessa köyhyysrajalla tai sen alapuolella on 1 milj. ihmisistä jo nyt. 

Olen huomannut, että ihmisiltä on kadonnut elämän tarkoitus. Jumala on kuollut, mutta mitään uutta merkitystä ei ole löytynyt elämälle. Kateus ja pelko riivaavat laumasieluisia ihmisiä, joita tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän. Laumaihmiset haluavat aina lisää ja lisää, mutta eivät halua antaa vastineeksi mitään. Lisää oikeuksia, ei mitään velvollisuuksia itseään tai yhteiskuntaa kohtaan. Täydellinen vapaus, ei mitään todellista vastuuta. 

Nykyihminen ei ymmärrä, etenkin nuoret, että elämä on aina ollut rankkaa, ja täten väsähtävät ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, koska ovat luulleet, että elämä on vain mukava peli, jonka tarkoitus on tehdä ihminen onnelliseksi. 

 

Oikeasti älykäs ei keksi tarinoita todellisuuden ympärille tai havannoi maailmaa jonkun mittarin perusteella. Okei, ehkä taantuma tulee, pisa tulokset ovat huonoja tai on mielenterveysongelmaisia. Fakta on se, että ongelmia on aina. Ja yleensä niitä luodaan tarinoilla. Ongelmat muuttavat vain muotoaan eri aikoina. Ihminen ei ole loppujen lopuksi täysin tyytyväinen.

En tiedä mihin älykkyysasteikolla sijoitun, mutta usein tuntuu että käyn keskusteluja ja tapahtumia läpi toistamiseen, kun on jo ehtinyt ennakoida puheet ja tilanteet. Elämä on kuin ennalta-arvattavaa leffaa - turhauttavaa, mutta katsotaan nyt kuitenki :D

Hämmästelen sitä suurimman osan kykenemättömyyttä ymmärtää syy-seuraussuhteita, eli miten ne dominopalikat kaatuu jonkun päätöksen seurauksena. Oli sitten kyse politiikasta, taloudesta, tai ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisestä.

Suurin osa ymmärtää vain sen yhden tai kahden seuraavan palikan kaatumisen, mutta sitten ollaankin taas ihmettelemässä miksi jokin toinen asia meni pieleen sen päätöksen seurauksena. Kaiken lisäksi se "uuden syntipukin" löytyminen on se ratkaisevin tekijä heidän elämässä, eikä looginen ajattelu ja oppiminen omien ratkaisujen parantamiseen.

Näkyvin esimerkki lähihistoriassa kenties hoitajien palkkaus yms., jossa suu vaahdossa melskataan palkankorotuksista hoitajille, että lisää pitää heille saada, samalla valittaen että miksi verotus on niin korkea.

Ymmärtämällä muita ja ymmärtämällä, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä muita.

Katselen kylmän rauhallisesti ympärilleni silmät siristettyinä, välillä hymähdellen. Päässäni soi Ennio Morriconen A Silhouette of Doom.

mmmaaa kirjoitti:

Tiedän sanoisin 90-95% ajasta miksi ihimiset tekevät mitä tekevät ja miksi ihmiset sanovat mitä sanovat. Tiedän erittäin suurella todenäköisyydellä miten ihmiset reagoivat asioihin ja minkä takia.

Monessa kanssakäymisessä pelaan kortit niin että ihmiset jäävät asemaan jossa heistä voi olla minulle hyötyä myöhemmin. Pystyn ajattelemaan suurimman osan ajasta erittäin selkeästi ja vastaamaan tilanteisiin nopeasti. Koen rakkautta, mutta olen hyvin itsekäs siinä mitä haluan elämältäni.

Olen hyvä valehtelija, tarvittaessa sekoitan totuutta valheisiin, ja olen jo etukäteen valmistautunut tarinaani niin että voin ilmaista sen luonnollisesti.

Tiedän sinut. Olet itsekäs empatiakyvytön toisten hyväksikäyttäjä.

Älykkyytesi on suhteellista.

Miten havannoit maailmaa?

Väitelleenä ja aika meritoituneenakin tutkijana sanoisin että analyyttisesti, kiihkottomasti ja asioita monelta kantilta rauhassa pohtien. Se että introverttina en yleensä puutu muiden sanomiseen on sitten toinen juttu, vaikka sen voisikin väittää johtuvan myös suvaitsevaisuudesta ja toisten kunnioittamisesta.