Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Usein ajatuksissani ja ympäröivän havannointi ei erityisen tietoista. Voin upota täysin mielikuvitukseeni tai jonkun asian miettimiseen ja sulkea ympäristön liki täysin ulos. Toisaalta yritän monissa tilanteissa myös ennakoida ympäristöä ja optimoida omaa toimintaa siinä. Se on paitsi eräänlainen peli jota pelaan mielessäni, myös käytännössä jatkuva riskianalyysi. Se voi joskus olla väsyttävää, eikä sitä aina saa työnnettyä mielestä. Muistan hyvin yksityiskohtia.

Älykkyydestä on joskus iloa, mutta (tutkimusten, sekä oman kokemukseni mukaan) sillä on myös taipumus tehdä ihminen kyyniseksi ja onnettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs huomaa muita enemmän yksityiskohtia ja osaa löytää niiden välille yhteyksiä. Useinkin kuulee, kuinka "ei tuo voi olla noin", mutta sitten paljastuu että niinhän se olikin. Älykäs on edellä muita, koska hoksaa asiat muita ennen.

Huonon itsetunnon omaavat kokevat älykkään ihmisen uhaksi ja hyökkäävät häntä vastaan, useinkin yrittämällä todistaa tämän "tyhmäksi".

Totta.

Älykäs havannoi ja tietää asiat ennen rahvasta.

Itse mm. jo 80-luvulla lapsena olin avoimesti naton kannalla.

Näin Neuvostoliiton, moskovan, Kremlin ja sosialismin pahuuden ja sen muodostaman voimakkaan uhan Suomea vastaan.

Venäjä on jatkanut samaa aggressiivisuutta. Ukrainan sota ei tule yllätyksenä.

Nyt enemmistö heräsi naton kannalla.

Miksi ihmeessä ei jo 10, 20 tai 30 v aikaisemmin?

Merkit ja faktat ovat AINA olleet silmiemme alla.

Tämän tosiaan näin jo pikkulapsena, siksi Suomi NATOon.

Ehkä se varusmiehelle kelpaa, mutta ammattisotilaalle ehkä ei. Suomi olisi voinut valmistaa sen sijaan ydinaseita, ettei tarvii sotia muiden sotia ja altistua ydinhyökkäykselle jostain toisesta maasta johtuen.

Havainnoinin sijaan voisi puhua ajattelusta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisen toimista perustuu ahneuteen, sen jälkeen kun perusasiat on tyydytetty. Kun rivitalo on hankittu niin halutaan omakotitaloon. Kaksi lasta ei riitä, vaan halutaan kolmas. Jos on jo 50m huvijahti, niin halutaan 100m huvijahti. Aina löytyy seuraava porras, johon pyrkiä.

Ja joka portalla on vähemmän kärsimystä. Loppujen lopuksi, sitä haluaa vain kellua laineilla ja nauttia. Ja jos jotain älyllistä tehdään, vain omaksi huvikseen, tarpeen sijaan. Jotkut tosin ovat parantumattomia.

Vierailija kirjoitti:

Mietin viimeksi, mitä vastaan jos työhaastattelussa kysytään sosiaalisista taidoista ja tajusin, ettei ole sosiaalisesti taitavaa vastata totuudenmukaisesti.

Tyhmästi asetetut kysymykset on haastattelijan tapa vaikuttaa fiksulta. Tuntuu, että niitä ei ole suunnattu erityisen älykkäille, koska oikea vastaus on väärä vastaus.

Joutuu lukee erikseen jostain, miten niihin kuuluu vastata, siis mitä niissä yritetään kysyä ja mikä olisi paras vastaus toivotun tuloksen aikaansaamiseksi apinalta, ja sillä nivaskalla haastatteluun ja menee sukkana läpi.

En koe olevani älykäs, vaikka nykyinen ala ja aikanaan kouluarvosanat sen jo kertoivat. Kamalin aika oli päiväkodissa, missä jouduin katsomaan mitä älyttömimpiä sekoiluja ilman päätä ja häntää. Taisin olla aika pikkuvanha. Nykyään olen jo hyväksynyt, että moni ei samaan pääse kuin missä itse nyt olen, vaikka kuvittelen, etten ole vielä saavuttanut mitään. Aika kaksijakoiset fiilikset siis. Eihän älykkyys itsessään ole mikään saavutus, se on vaan ajattelukyky, minkä avulla ehkä pystyy oppimaan lisää. Toiset nopeammin, toiset hitaammin. Innolla odotan mihin asti itse pääsen ennen kuin tämä taivallus lopulta päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Mielessä kulkee jatkuva kommenttiraita, jota on vaikea sammuttaa edes yöksi. Aiheet vaihtelevat, mutta laajasti yhteiskuntaa, ihmistä, biologiaa, avaruutta, mieltä ja ajattelua, logosentrismiä, Foucaultin vaikutusta uusliberalismiin, uskonnondidaktiikkaa, predikaattilogiikkaa, pornografian suggestiivisuutta, historiankirjoituksen luonnetta, vastaentropiaa, jumaluskoa, ihan mitä vaan. Aina nopeammin ja usein myös laajemmin kuin ympärillä olevat ihmiset. Olen dosenttitason tutkija ja omasta tutkimusaiheestani pystyn keskustelemaan ehkä kymmenen ihmisen kanssa maailmassa. Nauran joukossa aina puoli sekuntia ennen muita ja olen yleiseltä dispositioltani huvittunut tai pohjattoman surullinen, tai molempia samanaikaisesti. Välillä kaikki on ihan liikaa, mutta usein tunnen oloni tyhjäksi.

Tunnistan tämän fiiliksen, vaikka en välttämättä ole aivan yhtä älyllisellä tasolla. Liikun kiinnostavasta aiheesta toiseen, ja saatan viettää viikon yhden aiheen parissa kiivaasti. Sen jälkeen tulee väsähdys ja siirryn toiseen. Lasken todennäköisyyksiä, tarvitsen jatkuvasti jotain pureskeltavaa aivoilleni ja vetäydyn aika ajoin jonkun uuden aiheen pariin. Näen maailman todennäköisyyksien, riskien ja mahdollisuuksien kautta, ja oivallan usein strategian, jolla saavuttaa jonkin tavoitteen. Näen läpi reaalimaailman, ja sen tuottamien tarinoiden eron. Suurin osa ihmisten mielipiteistä on kuin papukaijan toistamaa todellisuutta, politiikka on taistelukenttä, jossa ei ole ainoita, oikeita vastauksia. Pystyn näkemään datan kautta maailman todellisuuden balanssoidusti ja perustamaan näkemykseni approksimaatioon.

Silti kaiken tuon rationaalisuuden taustalla on ymmärrys hyveellisyydestä ja siitä, että olemme aina elämässä yksin, ja tekemämme sopimukset lähimmäisten ihmisten kanssa on aina parhaimmillaankin parhaita mahdollisia vetoja hyväksi toivoviemme asioidemme puolesta. Sota, "rakkaus", toimeentulo ja toisen puolesta uhrautuminen...lopulta olemme aina yksin omien valintojemme ja niiden seurauksien kanssa. Minua surettaa omat rakkaat lapseni, että he joutuvat oppimaan kaiken sen, mitä minä olen niin karvaasti saanut kokea. Hartain toiveeni on, että he olisivat onnekkaita, sillä onnea tarvitaan elämässä aina.

Koko keskustelu älykkyydestä on täysin turha. Älykkyyden määritelmästä pitäisi keskustella, koska älykkyyden erot ovat häviävän pienet ihmisten välillä. Vai onko? Saatan olla väärässä. Kuitenkin näen älykkyyden, siten kuin sitä länsimaissa mitataan, hyvin vajavaiseksi käsitteeksi, jonka konkreettisimmillaan on ainoastaan kyvykkyys suorittaa numerosarjoja, ja erilaisia loogisen päättelyn tehtäviä ehkä muutamaan minuuttia nopeammin tunnissa. Kyse onkin pohjimmiltaan potentiaalista, ja sen käyttämisestä?

Ihmiset, jotka yrittävät suloisesti loukata toisia täysin tuntemattomia ihmisiä näytön välityksellä on minusta jollain lailla aika suloisia. :D Vähän kuin jokeltavia lapsia. Kirjoittaa rivejä näytölle toiselta puolelta Suomea hartaasti ja luulee loukkaavansa. :D

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa 100 % varmuudella, että oikeasti älykkäät ihmiset eivät käy vauva palstalla keskustelemassa. Täällä keskustelun taso on sellaista, että he eivät jaksaisi seurata. Älykäs ihminen kaipaa haastetta ajatteluunsa, ja siksi yleensä haluaa viettää aikansa saman tasoisten ihmisten parissa. Vauvapalsta on täynnä keskivertoälykkäitä ihmisiä, joista suurin osa kuvittelee olevansa viereistä älykkäämpi. Vaikka samaa massaa me olemme.

Riippuu persoonastaan, esim. Elon Musk voisi hyvin olla Vauvalla, kun taas John von Neumann ilmeisesti ei, kuten ei muutkaan erittäin kovatieteellisesti suuntautuneet, joiden esiasteita saattaa löytää tiede.fi foorumilta, jossa on sen tyylistä väittelyä lapsen kengissä.

Mensan foorumilla asiat on kuulema heikolla mallilla. Quara taas on korkean tason tietolähde, mitä foorumointiin tulee ja sopii myös tiedon ja asian ymmärryksen etsintään.

Kaikilta foorumeilta löytää kyllä tietoakin. Ja voi osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.

Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.

Et ole älykäs ihminen.

Miksi sitten voitan sinut aina kaikessa?

Onko se älykkyyden merkki että kulkee elämänsä hampaat irvessä sairaan voitontahtoisena. :)

On testattu virallisesti ja älykkääksi on todettu. En tiedä johtuuko älykkyydestä vai mistä, mutta katson ihmisiä jotenkin etäältä, vähän niinkuin biologi joka tarkkailee lintujen käytöstä. Huomaan erilaisia asioita, kuten millä tavalla ihmisten keskinäinen hierarkia rakentuu, ja miten ihmiset käyttäytyvät vieläkin vähän samalla tavalla kuin eläimet; esiintyy valtataisteluja ja reviirikamppailuja. Ihmisten limbinen järjestelmä palkitsee ihmisiä pääsystä hyvään sosiaaliseen asemaan. Omasta asemasta luopuminen taas aiheuttaa huonon olon psyykkisesti, mikä johtuu myös limbisen järjestelmän toiminnasta. Olen tainnut ajatella itseni normaalin elämän ulkopuolelle, ja täällä on todella yksinäistä. En suosittele korkeaa älykkyyttä. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.

Hieman lavea kysymyksenasettelu, mutta vastaan jotain. Olemme tästä puhuneet mieheni kanssa usein, koska hahmotan maailmaa ja asioita varsin kokonaisvaltaisemmin kuin ihmiset keskimäärin. Mieheni sanoo, että olen kuin Pako-sarjan päähahmo, huomaan kaiken ja pystyn muodostamaan käsityksen asioiden toiminnasta ihan vaan katsomalla. Totta tämä ainakin osittain.

Mä katson kokonaisuuksia, kontekstia ja motivaatioita sekä pohdin mahdollisia seurauksia ja potentiaalisia skenaarioita eri toimintamalleille. Osaan yhdistää asioita ja olla olematta vaikutuksille altis.

En kuitenkaan osaa selittää yksityiskohtaisesti, miksi näen niinkuin näen. Olen tiennyt monien asioiden kehityskulun jo vuosia ennen kuin asiat ovat tapahtuneet, yhteiskunnalliset tapahtumat, yksilöiden elämäntapahtumat ja kaikkea siltä väliltä. Lähipiiri kokee tämän vähän pelottavanakin ja osa varmaan on vähän taikauskoisiakin, koska mua on sanottu myös noidaksi 😃 Mut mua myös kuunnellaan, vaikken aina sano kivoja asioita.

Käytän asioita ja ihmisiä tulktessa hyödyksi päästäni löytyvää tietoa, historiaa, tiedettä, tilastotiedettä ja psykologiaa. Yhtä paljon kuin kuuntelen mitä ihminen sanallisesti ilmaisee, tai oikeastaan enemmänkin, kuuntelen miten hän sanoo ja katson kuinka hän sen sano, pohdin taustoja ja motiiveja. Ja teen sen salamannopeasti, vaikka kuulostaisi silt, että käytän siihen aikaa

Ehkä eniten kaikki asiat huomioiden tässä maailmassa mua häiritsee eniten poikkitieteellisyuden ja yhteistyön puute kattavasti kaikilla aloilla ja tasoilla. Todella todella monet asiat saataisiin ratkaistua, jos ihmiset vaan laajentaisivat näkemyksiän ja ajatteluaan oman alansa (saati ideologiansa) ulkopuolelle ja aivan kaikki käytettävissä oleva tieto huomiootaisiin joka alalla.

Tulee mieleen kyky intuitiivisuuteen ja ennen kaikkea luovuuteen. Kaikki ns. älykkäät eivät ole luovia.

Olen lukenut saman väitteen. Mutta kun käyn mielessäni läpi erityisen älykkäitä ja mitä he ovat tehneet, niin mun on vaikea yhtyä ajatukseen.

Kunhan löytää kullekin sopivan alueen, ja pistetään luomaan, niin en odottaisi surkeaa tekelettä. Jos jollain ei sitä koulutusta vielä ole, voi sen hankkia. Potentiaali kuitenkin jo on.

Tiedän yhden, joka on ääliö monella saralla ajattelussa, ja hyvin itsepäinen sen suhteen, eikä tajua omaa vajavuuttaan siellä, edes opastettuna. Mutta jos alue on luova matematiikka, niin tulos on huippuluokkaa. Selvää Mensa-materiaalia, jota ei epäile kukaan, kuten ei kirjoitustaitojaankaan (työskentelee myös editorina), ja perustanut menestyneen yrityksen. Mutta yhdistäpä oikeaan elämään; psykologiaa, ymmärrystä, avoimuutta oppia muilta, käytännön järkeä, niin taso on koomisenkin heikkoa. Voisi jopa sanoa, että logiikkansa on keskinkertaista, ja mistä se johtuu, niin en tiedä. Ei hän mikään fiksu yleisesti ole, mutta selvästikin huippuälykäs ja luova.

Koen havainnoivani maailmaa ulkopuolisen silmin. Suurin osa ihmisten tekemisistä vaikuttaa järjettömiltä. Ymmärrän kuitenkin miksi asiat ja ihmiset toimivat, kuten toimivat. Mutta en silti ymmärrä. Tai halua ymmärtää. 

Osaan olla sosiaalisesti taitava silloin kun haluan. En ole enää vuosikausiin halunnut, koska se on äärimmäisen rasittavaa. 

mark kirjoitti:

Se mitä moni ihminen ei näytä käsittävän on se että älykäs ihminen ei välttämättä ole missään johtajan hommassa tai maailman huipulla vaan hänen arvonsa voi olla hyvinkin minimaaliset ja hän voi olla onnellinen jossain ihan tavallisessa työssä pikku omakotitalossaan jonkun rouvansa tai herransa kanssa. Jostain syystä ihmisillä on kuva että työ koulutus tms määrittää tai kertoo älykkyydestä.

Itseasiassa tuntuu siltä tätä nykyä, että mitä "hölmömpi" tms, niin sitä hienommat puitteet pyritään rakentamaan ympärille ja harmaa massa ihannoi ympärillä. Jotain, mitä ei syntymässä ole saanut, korvataan materialla ajattellen, "nyt olen niin älykäs ja erityinen".

Kaikkialla vikoja ja virheitä, liian tarkka neuroottiinen luonne, ihan kuin koko ajan katsoisi kaikkea mikroskoopin läpi, enkä todellakaan haluaisi. Olen todella ahdistunut. Maailma on alkeellinen paikka.

Rattaat päässäni raksuttavat, joskus hetkeksi tarttuvat. Oivalluksen hetki... usein pettymys. Ollapa niin yksinkertainen ettei kelpaisi edes tyhmäksi. Helpottaisi elämää... kun saisi tyydytystä esim. potkupallon vahtaamisesta tai virsilaulannasta.

Rattaat päässäni raksuttavat, joskus hetkeksi tarttuvat. Oivalluksen hetki... usein pettymys. Ollapa niin yksinkertainen ettei kelpaisi edes tyhmäksi. Helpottaisi elämää... kun saisi tyydytystä esim. potkupallon vahtaamisesta tai virsilaulannasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa 100 % varmuudella, että oikeasti älykkäät ihmiset eivät käy vauva palstalla keskustelemassa. Täällä keskustelun taso on sellaista, että he eivät jaksaisi seurata. Älykäs ihminen kaipaa haastetta ajatteluunsa, ja siksi yleensä haluaa viettää aikansa saman tasoisten ihmisten parissa. Vauvapalsta on täynnä keskivertoälykkäitä ihmisiä, joista suurin osa kuvittelee olevansa viereistä älykkäämpi. Vaikka samaa massaa me olemme.

Riippuu persoonastaan, esim. Elon Musk voisi hyvin olla Vauvalla, kun taas John von Neumann ilmeisesti ei, kuten ei muutkaan erittäin kovatieteellisesti suuntautuneet, joiden esiasteita saattaa löytää tiede.fi foorumilta, jossa on sen tyylistä väittelyä lapsen kengissä.

Mensan foorumilla asiat on kuulema heikolla mallilla. Quara taas on korkean tason tietolähde, mitä foorumointiin tulee ja sopii myös tiedon ja asian ymmärryksen etsintään.

Kaikilta foorumeilta löytää kyllä tietoakin. Ja voi osallistua.

Kuuluin joskus mensaan, mutta lakkasin maksamasta jäsenmaksua kun en saanut mitään siitä irti. Netin keskustelupalstoilla tykkään pyöriä, joskus kun aikaa on. Se on viihdettä eikä liity käyttäjän älykkyyteen. 

Aloitus oli kyllä sinällään hauska, kysytään älykkäitä ihmisiä, mutta miten kukakin itsensä määrittelee älykkäämmäksi kuin joku toinen? Yleensä ihmiset arvioivat oman älynsä yläkanttiin. 

Mensaan kuuluminenkaan ei ole kummoinen meriitti, sinne pääsee 2% väestöstä jos haluavat. Ei siis mitään ihan terävintä kärkeä nekään. Em Elon Musk on varmasti älykkäämpi kuin keskiverto-mensalainen. 

Vierailija kirjoitti:

On testattu virallisesti ja älykkääksi on todettu. En tiedä johtuuko älykkyydestä vai mistä, mutta katson ihmisiä jotenkin etäältä, vähän niinkuin biologi joka tarkkailee lintujen käytöstä. Huomaan erilaisia asioita, kuten millä tavalla ihmisten keskinäinen hierarkia rakentuu, ja miten ihmiset käyttäytyvät vieläkin vähän samalla tavalla kuin eläimet; esiintyy valtataisteluja ja reviirikamppailuja. Ihmisten limbinen järjestelmä palkitsee ihmisiä pääsystä hyvään sosiaaliseen asemaan. Omasta asemasta luopuminen taas aiheuttaa huonon olon psyykkisesti, mikä johtuu myös limbisen järjestelmän toiminnasta. Olen tainnut ajatella itseni normaalin elämän ulkopuolelle, ja täällä on todella yksinäistä. En suosittele korkeaa älykkyyttä. :(

Sama, mutten ole ajatellut sen liittyvään älykkyyteen (olen tuo joku joskus kuului mensaan), ennemmin minusta tuntuu että on asperger-piirteitä. 

Äo 135 kirjoitti:

Harvoin tunnen kuuluvani porukkaan. Usein teeskentelen tyhmempää kuin olen. Havainnoin ihmisiä liikaa.

Tää on ihan hyvä myytti; meikäkin voi esittää tyhmää, jotta mua pidetään fiksuna, tai kun sanon tai teen jotain tyhmää, niin mua ei silti pidetä tyhmänä, kun mä oon kierolla tavalla esittänyt fiksumpaa kuin olen ja saanut osin muutkin uskomaan niin, jolloin vallitsee epävarmuus ja voin sitten tyhmyyden jälkeen vahvistaa sitä käsitystä ja selvitä kunnialla.

Voi olla, että pian 130:n jälkeen alkaa ihmisissä olemaan jotain aivostollista vikaa (kuten 70-tasolla), tai epänormaali geeni,  joka tekee heistä epänormaaleja.

En juuri pysty keskustelemaan kenenkään kanssa asioista, jotka oikeasti kiinnostavat minua. Yleensä pitkästyn heti kun joku alkaa innostuneena selittämään jotain elokuvan juonen käännettä tai jotain lehdestä lukemaansa. Erityisen vaikeaa on kuunnella jonkun selittävän juurta jaksain jotain ilmeisesti vain minulle päivänselvää. Näen kokonaisuudet paljon ennen muita ja pitkästyn turhaan ja tyhjään puheeseen. Vastavuoroisesti hyvin harva jaksaa kuunnella omaa selitystäni, ja olen oppinut olemaan aloittamatta keskustelua minua kiinnostavista aiheista, koska se johtaa haukotteluun aika nopeasti.

Luulin aikaisemmin, että olen autismin spektrillä kun kommunikaatio ihmisten kanssa on niin vaikeaa. Sitten tein muutaman äo testin, ja sain tulokseksi 135-148. Jälkeenpäin olen lukenut, että jo 30 äo pisteen ero tekee kommunikaatiosta lähes mahdottoman. Olen kokenut sen, suurella enemmistöllä on ÄO 100.

Ne harvat kerrat kun olen tavannut ihmisen jonka äo on 140 paikkeilla ovat olleet inspiroivia ja kinnostavia. Suurimman osan aikaa koen olevani yksin ja minua ymmärtämättömien ihmisten ympäröimä. Uskon, että olisin onnellisempi vähemmän älykkäänä.

Kaikilla aisteilla. Sekä sillä kuudennella.