Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä olisi oikeasti älykkäitä lukemassa ja vastailemassa?
Joutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systeemiteoria aika vahvasti vaikuttaa pohjalla. Pyrin tunnistamaan subjektiiviset vinoumat mahdollisimman hyvin asioiden taustalla. Myös omassa ajattelussani. Kyseenalaistan hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko lukeneet siitä teoriasta (hitto en nyt muista mistä sen luin) että älykkyyden syntyyn saattaa vaikuttaa joskus trauma.
Olen ihan testatusti älykäs ja olen ihmetellyt että miksi. Olen hirveästi junttikodista, vanhemmat tyhmiä kuin saappaat, isä luonnevikainen juoppo joka pieksi lapsia julmasti ja ajoi perheen pakkaseen usein. Koulutusta ja lukemista vihattiin, oppineita halveksuttiin ja esim mulle ei maksettu lukiota (itse tein siivoushommia maksaakseni kaiken).
Olen lapsuudessani traumatisoitunut väkivallasta, mutta jollain ihmeellisellä tavalla minusta tuli älykäs. Olen päässyt pitkälle urallani, yliopistokoulutus oli helppo, nyt teen työn ohella väittäriä.
Mun pitäisi olla tuollaisen lapsuuden jälkeen työkyvytön ja masentunut, mutten ole. Pitääkin etsiä tuo tutkimus jostain. Siinä oli hypoteesinä, että ääriolosuhteissa aivojen toiminta voi jotenkin muuttua ja ylikompensoida toimintaa tietyillä osa-alueilla. En tän tarkemmin osaa nyt referoida mutta yritän etsiä tuon jostain.Keskimäärin toki on niin että älykäs lapsi syntyy älykkäistä vanhemmista. Mutta poikkeuksiakin voi olla!
Tietyllä tavalla tuo on loogistakin, että jos lapsena jo on hyvin äärimmäisessä tilanteessa, niin älykkyysgeeni - jos sellainen on - aktivoituu. Turvatussa ympäristössä sille ei ole niin tarvetta eikä älykkyyden kehitys vaikuta selviämiseen juurikaan.
En osaa selittää tätä hyvin, mutta luin hiljattain jutun jossa oli kuvattu älykkyyden periytymiseen liittyvää vaihtelua. Siinä oli kuvattu sitä, että itse asiassa tapahtuu usein niin, että tyhmille vanhemmille syntyy älykkäämpi lapsi ja toisinpäin. Muutenhan kai älykkyys keskittyisi siten, että älykäs saisi älykkään lapsen jne. jne. ja tulisi keskenään huomattavan eritasoisia älykkäiden ja tyhmien sukuja, joissa älyn paljous ja vähyys korostuu sukupolvi sukupolvelta. Näin ei käytännössä kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.
Tuo on ihmisen luonto. Ei sen tarvitse antaa mennä tunteisiin. On hyviä ihmisiä, jotka pyrkivät toimimaan laajasti yhteisen hyvän puolesta ja on ihmisiä, joiden hyvä tahto riittää koskemaan vain omaa laumaa eli lähiperhettä, joillakin kenties vain omaa itseä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.
Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena.
En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.
Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.
Tässä on mun mielestä tämä älykkäiden ongelma. Pakko alkaa vääntämään sitä parempaa ratkaisua, vaikka toisen ratkaisu on ihan hyvä. Itse ymmärsin ekan kirjoituksen niin että annettiin esimerkki havainnointikyvystä ja sen vaikutuksesta. Siihen toinen alkaa että ei kun meillä päin bussit kyllä kulkee miten sattuu ja se pitää ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D
Niinpä niin.
No, minä olen silti mensalainen, sinä et. En kuuntele tolloilta ohjeita.
Typerää mainostaa itseään jollain mensalla. Ei ainakaan kovin fiksua kuvaa sinusta anna. Se että on selvittänyt jonkin testin, jossa mitataan loogista päättelykykyä ei tarkoita paljoakaan. Älykkyyttä on monenlaista, voit olla esim sosiaalisesti kömpelö tai omata huonon yleistiedon tason (maailman/yhteiskunnan asioista ei tajua mitään), vaikka tuosta selviääkin. Tv: eri
Älykkyyttä kukaan ei väitäkään fiksuudeksi tai sen takeeksi. Älykkyyttä on vain yhdenlaista, sinä luettelot taitoja. Älä luennoi älykkyydestä, kun et ymmärrä sen eroa esim tietämyksen laajuuteen. Sivusta.
Eli sinun mielestäsi älykkyyttä on vain analyyttinen älykkyys. Mutta itseasiassa tästä on monia eri mielipiteitä. Älykkyyttä on myös luova älykkyys ja käynnöllinen älykkyys (=sosiaalinen älykkyys).
Ja myös fyysinen älykkyys, jotta saadaan kaikki Ääliöt mukaan älykkyyden määritelmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D
Niinpä niin.
No, minä olen silti mensalainen, sinä et. En kuuntele tolloilta ohjeita.
Typerää mainostaa itseään jollain mensalla. Ei ainakaan kovin fiksua kuvaa sinusta anna. Se että on selvittänyt jonkin testin, jossa mitataan loogista päättelykykyä ei tarkoita paljoakaan. Älykkyyttä on monenlaista, voit olla esim sosiaalisesti kömpelö tai omata huonon yleistiedon tason (maailman/yhteiskunnan asioista ei tajua mitään), vaikka tuosta selviääkin. Tv: eri
Älykkyyttä kukaan ei väitäkään fiksuudeksi tai sen takeeksi. Älykkyyttä on vain yhdenlaista, sinä luettelot taitoja. Älä luennoi älykkyydestä, kun et ymmärrä sen eroa esim tietämyksen laajuuteen. Sivusta.
Eli sinun mielestäsi älykkyyttä on vain analyyttinen älykkyys. Mutta itseasiassa tästä on monia eri mielipiteitä. Älykkyyttä on myös luova älykkyys ja käynnöllinen älykkyys (=sosiaalinen älykkyys).
Ja myös fyysinen älykkyys, jotta saadaan kaikki Ääliöt mukaan älykkyyden määritelmään.
Nyrkkiälykkyys on ihan yhtä tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.
Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena.
En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.
Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.
Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä olisi oikeasti älykkäitä lukemassa ja vastailemassa?
Tää palstahan on erinomainen paikka tehdä empiirisiä havaintoja psykologian näkökulmasta tietynlaisessa kontekstissa. On mielenkiintoista seurata keskustelujen dynamiikkaa ja tunnistaa toistuvia kaavoja niissä. Tunnistaa erilaisia kollektiivisen käyttäytymisen muotoja. Mä rakastan tätä palstaa, se antaa kivasti stimulaatiota aivoille kun yritän ymmärtää ja analysoida ihmisten käyttäytymistä. Mutta ei se siitä kokonaiskuvaa anna, yhden osailmiön vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta ihan koko ketjua läpi kommentoin...
Voitko ihan ensin määritellä "oikeasti älykkään" ja "keskiälykkään" eron?
Mä olen kai "keskiälykäs". Olen analyyttinen, tosi tunneihminen. Havainnoin valtavasti ihmisiä ympärilläni, heidän motiivejaan, tunnetilojaan jne.
Mieheni on sitten varmaan "oikeasti älykäs". Hän hahmottaa maailmaa todella voimakkaasti matematiikkana, todennäköisyyksien jne. kautta. Hänen näkemyksensä ja ymmärryksensä todella monista ilmiöistä ovat ällistyttävän monisyisiä.
Vierailija kirjoitti:
On se kummallista minkälaiset ihmiset luulevat olevansa älykkäitä.
Haluan voittaa kaikki. Haluan oikeiston olevan vallassa.
Ja tutkimusten mukaan vasemmistolaiset ovat älykkäimpiä.
Voitko laittaa linkkejä näihin tutkimuksiin? En ole itse törmännyt ja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauraa hieman ennen muita, on kiinnostunut monesta, haluaisi puhua ilmiöistä eikä vain henkilöiden kokemuksista. Toiset tuntuvat hitailta, jälkeenjääneiltä. Toisaalta on tähän liiankin sopeutunut ja on tullut tapa sanoa asiat kahteen kertaan, koska ensimmäisellä ei koskaan ymmärretä.
Kokouksissa turhaantuu ja odottaa hiljaa että muut lopulta tunnin keskustelun päästä tulevat samaan lopputulokseen jonka itse näki heti. Jos alkaa mennä kovin sivuraiteille, sitten puuttuu asiaan.
Huolestuminen liittyy älykkyyteen, osaa ennakoida tapahtumaketjuja ja vaaranpaikkoja.
Ei voi koskaan olla oma itsensä, ei ole sellaista ryhmää jossa olisi riittävästi samanhenkistä seuraa. On aina vähän kuin lasten kanssa. Ihminen kuitenkin haluaa jakaa kokemuksia ja saada hyväksyntää, siten omaksuu roolin, joka ei ole aivan aito.
On kuin raikas tuulahdus, kun tapaa toisen älykkään ja ajatus voi hetken vapaasti lentää. Yleensä on mielellään yksin, koska toisten seura on aina kivereen perässävetoa enemmän tai vähemmän.
Mitä, tämä on kuin omasta kynästäni?! Piti jo tsekata onko tämä vanha ketju, johon olen joskus kirjoittanut :) Mutta juuri tältä minustakin tuntuu, ulkopuoliselta.
Hämmästyttää miten paljon on hitaalla käyviä ja tyhmiä ihmisiä. Aika usein minua pidetään outona ja väärinymmärretään. En enää jaksa selitellä ajatuksiani tyhmille eikä minua haittaa, vaikka sen takia joku esim töissä ei pitäisi minusta. Mieluummin kartan sellaisten seuraa.
Olen aika usein vaihtanut työpaikkaa, koska tylsistyn nopeasti. Jos työ ei tarjoa henkistä haastetta ja tarpeeksi aivopähkinää, päivät kuluvat tervassa. Nykytyö on onneksi vaihtelevaa ja vaativaa ja tunnun viihtyvän. Työkavereissakin tuntuu olevan myös fiksujakin paljon.
Tosi älykäs ei tylsisty helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen varmaan jokseenkin samalla tavalla kuin muutkin, mutta nopeammin ja eri näkökulmista. Hoksaan enemmän kuin muut. En jaksa ihmisiä, jotka innostustuvat temppareiden kaltaisista ohjelmista tai ihmettelevät tyhjänpäiväisiä asioita. Ajattelen ns. isosti. Toki pidän arjen pienistä asioista kuten käsitöiden tekemisestä. Turha huumori ei naurata eikä ivailu, mutta hyvälle tilannekomiikalle purskahdan helposti.
No kerroppas mistä koronakriisissä on kyse. Kun kerran näet kristallinkirkkaasti Scherlockin älylläsi ison kuvan yksityiskohtia myöden virkkuukoukkuja käyttäen silmät sidottuna Rubikin kuution ratkaisten.
Eri.
Sekä korona että siirt*o*aisongelma on ylikansoitetun rottapopulaation rimpuilua. Liian tiheässä populaatiossa kulkutaudit leviävät ja tappavat heikoimmat. Ne joilla loppuu tila ja ruoka, rynnivät laumoina sinne missä niitä vielä on. Jälleen seuraa kamppailua ja vahvemmat ja röyhkeämmät valtaavat uusia reviirejä.Hehe. Hyvin on propaganda nielty. Naiset tosiaan uskoo että se on luontoäidin viirus. Hesari teki muuten tutkimuksen ketkä ajatteli koronan olevan luonnosta. Tulos ei yllätä.
Huippuälykkäät on pääosin miehiä vaikka keskimäärin naiset pärjää paljon paremmin koulussa. Kaikki merkittävät keksinnöt ja noobelit on kuitenkin miesten tekemiä jne. Miehet on toisaalta liian älykkäitä kun keksivät itseään älykkäämmän tekoälyn. Sellainen tekoäly jo on ja maailman fiksuinkaan ei ole siihen verrattuna mitään.
"Kaikki". Joopa joo. Lähdetään nyt vaikka siitä, että maailman ensimmäinen ihminen, joka sai Nobelin kahdesti, oli Marie Curie. Hän on myös edelleen maailman ainoa ihminen, joka on saanut Nobelin kahdelta eri tieteenalalta (fysiikka ja kemia).
No hoh hoh! Toi Marie on juurikin se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Suurin osa naislekureistakin vaan hokee käsien pesua määrää buranaa ja varoittaa alkoholista. Osaako ne erottaa sarsin influenssasta?
Jos ne olis älykkäitä niin varmaan ne koiran kanssa diagnoisi sen jollain testillä? Mutta siellä ne sen tikun kanssa säätää. Kyllä nekin on varmaan miehiä jotka sen tekoälynenän kehittää.
Uskotaan kuitenkin aina keskimäärin se propaganda ja niellään uskottavat valheet. Joulupukki on totta jos Einstein niin sanoo. Siispä joku
Nature lehden juttu on "asiantuntijoille" ja tutkijoille lähes aina totta. Kirjoittajat tosin on skifiP0rn0 wraittereita ja valeuutistekoäly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.
Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena.
En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.
Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.
Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.
Olen peräkyliltä kotoisin ja kuten havaittua, olin oikeassa. Näin peilistä bussin kaartavan pysäkille. Minä taas ihmettelen, mikä sinun tarpeesi on vängätä tätä asiaa = etkö todellakaan ymmärtänyt, että tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten erilaisista pienistä havainnoista koostetaan kokonaisuuksia ja rakennetaan syy/seuraussuhteita?
Sinun älykkyytesi taitaa olla kovin kognitiivista lajia, johon ei sisälly abstraktimmat asiat, kuten vertaukset ja metaforat.
Sinulle kun sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, alat vänkäämään, että meillä ainakin tynnyrit on aina täysiä ja miten tynnyri voi kolista, heittikö sen muka joku jostakin.
En juuri havainnoi. Tykkään upota omiin maailmoihini ja ajatuksiini, ja esimerkiksi bussissa tai uimarannalla unohdan välillä kokonaan, missä olen fyysisesti. Suljen silmät ja tarvittaessa laitan kuulokkeista mukavaa musiikkia ja haaveilen, spekuloin, pohdin tai suunnittelen jotakin. En aina edes kuule, mitä ympärillä puhutaan, vaikka olisinkin ilman kuulokkeita. Joskus havahduin esimerkiksi siihen, kun vieressä istuva kaveri kysyy: "Mitä tuo mies sanoi meille?" kun itse en ole nähnyt mitään miestä tai kuullut kenenkään sanovan mitään.
Aivoissani sinkoilee kyllä koko ajan koko kaistan leveydeltä kaikkea mahdollista ajatusta, niin paljon, että yöllä kestää pari tuntia lopettaa ajattelu sängyn pohjalla ja nukahtaa. Mutta virikettä/ympäristöä en siihen ajatteluun tarvitse, enkä oikein välitä ajatella ympärillä olevia ihmisiä tai asioita, koska siinä harvoin tapahtuu mitään mielenkiintoista. Välillä avaan vaikka bussissa silmät, näen kauniin metsämaiseman, suljen silmät taas ja mietin sitä metsää ja kaikenlaisia kuvitteellisia asioita tapahtumassa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Av:lla 70% kirjoittajista on Mensan jäseniä ja muutenkin poikkeuksellisen älykkäitä... :).
Tämä on kyllä tullut selväksi täällä :D:D:D
Oikeasti minä pidän yhtenä tärkeänä älykkyyden merkkinä sitä, että ihminen osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää erilaisia näkökantoja ja inhimillisten tekijöiden vaikutuksia eri tilanteissa. Mustavalkoinen ajattelu ja omasta ainoasta oikeasta mielipiteestään öyhöttäminen ei ole älykästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on hyvin subjektiivinen asia ja kaikki kokevat älykkyyden eri tavalla, joten en tiedä minkälaista älykkyyttä ap tarkoittaa. Vastaan tähän silti, koska en ainakaan pidä itseäni täysin tollona :D
Olen todella hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään. En luota sokeasti mediaan, mistä paistaa toimittajien omat mielipiteet ja ideologiat, vaan kykenen kriittisesti arvioimaan eri lähteitä ja luomaan kuvan asioista niiden perusteella. Uskallan olla erimieltä muiden kanssa -myös aroista aiheista. Turhautuminen on päällimmäinen tunne, kun katson päättäjien jahkailua ja sitä, kuinka asiat hoidetaan väärin tai epätehokkaasti. Olen todella kiinnostunut oppimaan ja opiskelemaan koko ajan uusia asioita ja mielenkiinnon kohteeni ovat laajat laidasta laitaan. Olen kiinnostunut niin muodista ja kauneudesta, kuin tieteestä, historiasta, politiikasta ja taloudesta. Uskallan myös myöntää jos olen väärässä ja osaan nauraa itselleni.Älykkyys on subjektiivinen vain heille joilla sitä ei objektiivisesti ole.
No kerropa sitten mitä objektiivinen älykkyys on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.
Niitä oli runsaasti. Bussipysäkille kaartaminen nyt vain tuntuu olevan monelle kuskille, myös miehelleni, jossain selkärangassa. Sen vuoksi en nähnyt syytä, omilla pohjatiedoillani ja siinä tilanteessa itse fyysisesti olevanana, ottaa riskiä siitä, että olemme pysäkillä bussin tukkeena.
En siis pelännyt sitä, että bussi häätää meidät, vaan en halunnut haitata bussin ja bussissa olevien matkustajien matkaa, tai edes ottaa riskiä siitä, että näin teemme.
Luonnekysymys on myös se, haluaako aina ja joka paikassa päteä paremmilla, fiksummilla, älykkäämmillä ratkaisuilla kuin toisten tekemät ovat. Silloinkin, kun ei itse asiassa tiedä tilanteesta mitään.
Ihmettelen kuitenkin, mistä sinulla on ajatus, että peräkylillä ei tulla etuajassa pysäkille odottelemaan? Jos busseja tulee harvoin, niin sitä tärkeämpäähän se on ehtiä juuri siihen tiettyyn autoon ja riskeerata, että odottaa jopa hieman etuajassa, koska seuraavaa ei tule lyhyen ajan päästä.
Olen peräkyliltä kotoisin ja kuten havaittua, olin oikeassa. Näin peilistä bussin kaartavan pysäkille. Minä taas ihmettelen, mikä sinun tarpeesi on vängätä tätä asiaa = etkö todellakaan ymmärtänyt, että tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten erilaisista pienistä havainnoista koostetaan kokonaisuuksia ja rakennetaan syy/seuraussuhteita?
Sinun älykkyytesi taitaa olla kovin kognitiivista lajia, johon ei sisälly abstraktimmat asiat, kuten vertaukset ja metaforat.
Sinulle kun sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, alat vänkäämään, että meillä ainakin tynnyrit on aina täysiä ja miten tynnyri voi kolista, heittikö sen muka joku jostakin.
Olit oikeassa, mutta olisi ollut myös aika todennäköistä, että bussi ei olisi tullut juuri sillä hetkellä vaan vaikka kaksi, kolme tai kymmenen minuuttia myöhemmin. Ehkä olit oikeassa sattumalta, tai ehkä tiesit että juuri tuolla päin Suomea (?) ihmiset ja bussit usein tosiaan käyttäytyvät mainitsemallasi tavalla. Jos bussi olisi ollut myöhässä, olisiko se ollut osoitus siitä, että et ole älykäs ja tarkka havainnoimaan? Silloinhan miehellä olisi ollut lopputuloksen perusteella oikeus jupista, että ihan hyvin olisitte voineet pysähtyä bussipysäkille. Kuulisin mielellään toisen esimerkin siitä, miten päättelykykysi on osunut oikeaan ja pelastanut tilanteen, koska itse ajattelen, että kertomassasi tilanteessa oli paljon kyse sattumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen miten voitan muut nopeasti ja miten olen aina ensimmäinen kaikessa.
Siihen tähtään ja sillä tavoin havainnoin maailmaani joka on minun maailmani.
Et ole älykäs ihminen.
Sinä et ainakaan ole.
Älykäs voi olla nimittäin luonteeltaan millainen tahansa, vaikka sitten äärimmäisen kilpailunhaluinen.
"Kaikki". Joopa joo. Lähdetään nyt vaikka siitä, että maailman ensimmäinen ihminen, joka sai Nobelin kahdesti, oli Marie Curie. Hän on myös edelleen maailman ainoa ihminen, joka on saanut Nobelin kahdelta eri tieteenalalta (fysiikka ja kemia).