Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Asutaan mahdollisimman lähellä. Miten mahtaa onnistua jos asutaan 2 tunnin päässä ja esim koulu on äidin lähellä?
Meillä lasten koulu on isän lähellä. Minä kuskaan omilla viikoillani lapset autolla kouluun. Hyvin onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä(kään) asiasta ei voi keskustella järkevästi? Koko ketju vain provoajia täynnä. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Ja sen eron jälkeen äidin nääntyminen jää mihin? Silloinko äiti ei yksin tee kaikkia kotitöitä? Mistäs sitä seksiä nääntynyt sitten heti saa? Raahaa jotain nettipanoja kotiinsa? Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille!
Eron jälkeen isän on pakko ottaa vastuuta. Näin kävi meillä. Osa isistä ei ota vastuuta eronkaan myötä, mutta kyllä se vaan on paljon helpompaa olla yksin lasten kanssa kuin että siihen lisäksi päälle tulee joku toimimaton parisuhde. Ja joo, kyllä saan eron jälkeen seksiä. Mitä sitten? Kuoleeko seksuaalisuus naisesta kun hänestä tulee äiti? Mitä väliä kenen kanssa harrastan seksiä, kun lapset on isällään? Tai mistä se kumppani on hankittu. Voi jestas teitä dinosauruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Ja sen eron jälkeen äidin nääntyminen jää mihin? Silloinko äiti ei yksin tee kaikkia kotitöitä? Mistäs sitä seksiä nääntynyt sitten heti saa? Raahaa jotain nettipanoja kotiinsa? Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille!
Eron jälkeen isän on pakko ottaa vastuuta. Näin kävi meillä. Osa isistä ei ota vastuuta eronkaan myötä, mutta kyllä se vaan on paljon helpompaa olla yksin lasten kanssa kuin että siihen lisäksi päälle tulee joku toimimaton parisuhde. Ja joo, kyllä saan eron jälkeen seksiä. Mitä sitten? Kuoleeko seksuaalisuus naisesta kun hänestä tulee äiti? Mitä väliä kenen kanssa harrastan seksiä, kun lapset on isällään? Tai mistä se kumppani on hankittu. Voi jestas teitä dinosauruksia.
Mitä oon kavereiden kans jutellu niin ihan yllättävän monelle tosissaan käy juuri näin. Siinä on miehellä vitsit vähissä..
m40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Kyseinen tutkimus on mielestäni surkuhupaisa.
Mitä muutakaan tutkijat voisivat sanoa, kun tuhannet lapsiparat vaihtavat kotia viikottain?
No mikäs sitten olisi parempi? Lapsi näkisi äitiään tai isäänsä joka toinen viikonloppu?
Isäänsä jokatoinen vl tai kun sovitaan.
Lapsen koti on siellä missä äiti on, jos äiti ei ole narkkari tms. Sen nyt sanoo ihan terve järki, niin on.ollut aina ja tulee olemaan.
Itse oisin hävennyt silmät päästäni jos olisin pienet lapseni antanut isälleen vuoroviikoiksi kun lähdettiin eri teille. Mikä äiti niin tekee. En.minä ainakaan ikipäivänä.
Minä taas olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin eronnut lasteni äidistä lasten ollessa pieniä. Tai myöhemminkään.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi suostunut mutta sossut ja mies pakotti 3 vuotiaan vuoroasumiseen.
Lapsi nyt 4 eikä vielä oikein ymmärrä miksi on kokoajan menossa. Isä on informoinut lasta, että äiti on "rellestämässä" isä viikoilla. Joka varmasti auttaa asian käsittelyssä.
Miksei voisi? Lapsihan on jo alunperin tehty "itselle", joten lapsi kestäköön sen kaiken minkä vanhempi kaikessa viisaudessaan hänen päällensä langettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Valitettavasti tämä on aika naivi näkemys, toiveajattelua, utopiaa.
Ihmiset menee hetken huumasta usein naimisiin ja lapset tehdään ties mistä syistä. Ei voi odottaa että ihmiset ajattelisivat siinä vaiheessa, että mitä jos haluan joskus erota tuosta henkilöstä, miten se vaikuttaa lapsiin. Ehkä en siis haluakaan lapsia tuon kanssa. Eroa ja sen vaikutuksia ei usein mietitä kuin vasta sitten kun se on oikeasti akuuttia.
Jokainen on vapaa menemään naimisiin ja vapaa eroamaan. Oikea perusteltu syy erota? Se on täysin jokaisen oma asia millä perusteella eroaa. Vanhakantaista ja moralistista ajattelua mielestäni on sellainen, ettei saisi erota jos ei ole onnellinen puolisonsa kanssa.
Eron hetkellä lapsia voi suojata sen negatiivisilta vaikutuksilta, jos haluaa tehdä yhteistyötä exän kanssa. Lapset kyllä tottuu kaikenlaisiin asumisjärjestelyihin, jos molemmat vanhemmat yrittävät parhaansa.
Terveisin hyvän elämän saanut eroperheen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä viikko-viikko systeemiä ihan oikeasti. Miksi ei mielummin kuukausi-kuukausi? Ei lapsen tarvitsisi joka viikko muuttaa eri suuntaan.
Lapsi ei muuta hänellä on koti mihin hän menee.
Toisessa kodissa eli yleensä äidin luona on oma huone ja omat tavarat, toisessa patja olohuoneen lattialla.
No entäs sitten? Ei kai kodin tuntomerkki ole aina se, että on oma huone ja tietynlaiset huonekalut? Jospa isällä ei ollut mahdollisuutta hankkia isompaa asuntoa. Tähänhän olisi yksi ratkaisu se, että vuoroasuminen huomioitaisiin asumistuessa yms, jolloin etävanhemmillakin olisi useammin varaa hankkia sellainen asunto, jossa lapsi voisi saada oman huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Ja sen eron jälkeen äidin nääntyminen jää mihin? Silloinko äiti ei yksin tee kaikkia kotitöitä? Mistäs sitä seksiä nääntynyt sitten heti saa? Raahaa jotain nettipanoja kotiinsa? Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille!
Henkilökohtaisesti koen ainakin, että on parempi olla perheen ainoa aikuinen ja tehdä kaikki kotityöt kolmelle kuin olla perheen toinen aikuinen ja tehdä kaikki kotityöt neljälle. Ja samoin koen, että on helpompi sietää seksin puutetta sinkkuna kuin parisuhteessa. Tai ainakaan en halua sellaista suhdetta, jossa toinen ei tee kotitöitä ja jossa ei ole seksiä. Joten jos vaihtoehtona on seksitön suhde laiskimuksen kanssa, niin olen mieluummin sinkku, vaikken ikinä löytäisi ketään. Toiveitteni vastainen suhde olisi nimittäin pahempi pettymys.
Tuo on niin huono argumentti, joka toistuu usein palstan ketjuissa. Ajatellaan jotenkin, että jos suhteesta ei saa mitän haluaa, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä pettyneenä siihen suhteeseen, kun eihän sinkullakaan sitä hyvää suhdetta olisi. Loistavaa logiikkaa...
https://yle.fi/uutiset/3-8470774
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin....
– Se on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta.
Sinkkonen - tuo järjen (ja lapsen) ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Ja sen eron jälkeen äidin nääntyminen jää mihin? Silloinko äiti ei yksin tee kaikkia kotitöitä? Mistäs sitä seksiä nääntynyt sitten heti saa? Raahaa jotain nettipanoja kotiinsa? Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille!
Henkilökohtaisesti koen ainakin, että on parempi olla perheen ainoa aikuinen ja tehdä kaikki kotityöt kolmelle kuin olla perheen toinen aikuinen ja tehdä kaikki kotityöt neljälle. Ja samoin koen, että on helpompi sietää seksin puutetta sinkkuna kuin parisuhteessa. Tai ainakaan en halua sellaista suhdetta, jossa toinen ei tee kotitöitä ja jossa ei ole seksiä. Joten jos vaihtoehtona on seksitön suhde laiskimuksen kanssa, niin olen mieluummin sinkku, vaikken ikinä löytäisi ketään. Toiveitteni vastainen suhde olisi nimittäin pahempi pettymys.
Tuo on niin huono argumentti, joka toistuu usein palstan ketjuissa. Ajatellaan jotenkin, että jos suhteesta ei saa mitän haluaa, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä pettyneenä siihen suhteeseen, kun eihän sinkullakaan sitä hyvää suhdetta olisi. Loistavaa logiikkaa...
Ihan totta. Minäkin olin lähes kaksi vuotta ilman seksiä sinkkuna, eikä tehnyt tiukkaakaan, mutta nyt kun vaimo on pihdannut muutaman kuukauden, on todellista kidutusta joka ilta käydä hänen viereensä makaamaan.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.
Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.
Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.Kyllä on tehty. Aikuisilta eroperheiden lapsilta on kysytty, ja aikuiset vuoroviikkolapset olivat onnellisimpia, heidän välinsä molempiin vanhempiin olivat hyvät. Huonoin vaihtoehto on asua suurimman osan ajasta toisella vanhemmalla ja reissata esim. joka- tai jokatoinen viikonloppu toiselle vanhemmalle.
On myös tutkittu, että riitaisassakin ydinperheessä kasvaneet lapset ovat onnellisempia kuin eroperheiden lapset.
Ei pidä paikkaansa. Elin lapsuuteni riitaisessa kodissa. Joka hiton päivä koulusta tullessa sai pelätä, mistä siellä alkaa taas huuto ja tappelu, mitään läksyjä ei pystynyt tekemään ja koko ajan ahdisti. Jos vanhempani olisivat olleet vastuullisia, niin olisivat eronneet: mieluummin kaksi turvallista kotia kuin yksi sotatanner. Pahinta oli se, että eivät kuulemma voineet erota "teidän lasten takia"! Eli syyllistivät vielä syyttömät lapset tästä tilanteestaan. Ei se ydinperhe ole mikään onnen tae.
En käy katsomassa heitä hoitokodeissaan, tapelkoot vaikka hoitajien kanssa välillä.
Tietenkin väestötasolla tehtävät tutkimukset kertovat vain keskimääräisistä tuloksista, luulisi tämän olevan itsestään selvää jokaiselle. Jos luet tutkimuksen, että hollantilaiset ovat pitempiä kuin englantilaiset, niin luuletko, että Hollannista ei löydy yhtään ihmistä, joka olisi lyhyempi kuin brittien keskipituus?
Vanhempasi kuulostavat siltä, että he olivat kyvyttömiä kasvattajia, eivätkä sopineet vanhemmiksi, ihan riippumatta siitä, erosivatko vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on oikeus viettää aikaa kummankin vanhemman kanssa. Me asuttiin exän kanssa lähekkäin, ja välit asialliset. Pääosin viikko-viikko, tarvittaessa joustettiin puolin ja toisin. Nyt lapset ihan täyspäisiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-8470774
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin....
– Se on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta.
Sinkkonen - tuo järjen (ja lapsen) ääni.
Mitä laukkuja pakatessa?? Lapsilla oli tietysti omat vaatteet, tavarat ym. kummankin vanhemman luona. Oikeastaan vain koulureppu kulki mukana, satunnaisesti toki esim. luistimet yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.
Ja aivan käsittämätöntä, että vanhemmat saavat joka toinen VIIKKO lapsivapaata koko viikon.
Jos ei välitä lapsestaan niin kyllähän tuo onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-8470774
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin....
– Se on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta.
Sinkkonen - tuo järjen (ja lapsen) ääni.
No, ihan yhtä hyvin voisi kokeilla sitä, että tapaa jotain perheenjäsentä enää vain 2-4 päivää kuukaudessa. Jos tuntuu että mikään ei ole niin kivaa kuin olla olematta tekemisissä rakastamansa perheenjäsenen kanssa, niin sitten sitä mallia voi ajatella lapsellekin.
Jos lapsi tapaa vaikka isäänsä kerran, pari kuussa, niin eikö siinä joudu pakkaamaan laukut ihan yhtä lailla? Vai meinataanko tässä sitä, että laukkujen pakkaaminen on niin kurjaa, että mieluummin voisi olla näkemättä isäänsä enää ikinä?
Kyllähän ero on aina kriisi lapselle. Kriisi jossa tarvittaisiin vakautta - ja yhtä selkeää kotia.
Lastaan ajattelvat vanhemmat laittaisivat lapsen etuaijalle ja järjestelisivät heistä johtuvat muutokset siten, että lapsen koti säilyy. MUTTA kun kyse on siitä kaikkein rakkaimmasta, niin järki sumenee. Jos molemmat haluaa yhtä paljon olla vanhempia ja ei kykene olemaan erossa lapsesta, ei kumpikaan pysty olemaan "se parempi", epäitsekkäämpi vanhempi, joka luopuisi omasta ajastaan lapseen, jotta lapsi saisi yhden selkeän kodin (ja vierailisi toisen luona).
Ratkaisu ongelmaan: älkää turhan päiten erotko, säilyttäkää yksi koti. Päihteet ja väkivalta erikseen. Tämä "meillä on vain yksi elämä" höpötys ei saisi mennnä lapsen ainoan lapsuuden edelle.
Itselläni ei ole kokemusta vuoroviikoista, koska olemme edelleen miehen kanssa yhdessä 30 vuoden jälkeen ja tässä lapset kasvatettu.
Mutta kun kuskasin tyttöä ja hänen kavereitaan paljon harkkoihin, kuuntelin monesti niitä vuoroviikkonuorten juttuja
-voi vitt u, en pääsekkään ens viikolla, kun on isäviikko
-äh, taas pitää lähteä pakkaamaan tavarat, kun pitää muuttaa taas äidin kotiin viikoksi
-sovitaan myöhemmin, kun en pääse kun oon isän kotona viikon ja joudun hoitaan sen lapsia koko viikon
jne..
Yhtään positiivista kommenttia en takapenkiltä kuullut vuoroviikkoasumisesta teineiltä. Tuntui olevan heistä vain pelkkää riesaa se isän ja äidin kotiin siirtyminen. Kumpikaan ei tuntunut heidän puheissa olevan heidän oma kotinsa.
Mistä ihmeestä näin pimeä käsitys tulee? Mä olen eronnut ja mulla on uusi mies ja itken usein kun lapset lähtee isälleen koska rakastan heitä yli kaiken. Niin paljon rakastan että olen valmis tähän kahteen kotiin enkä omi heitä isältään vaan tuen suhdetta yhtä tärkeään toiseen vanhempaan.
En missään nimessä haluaisi olla arkea erossa lapsistani! Ikinä.