Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?
Kommentit (333)
En ymmärrä viikko-viikko systeemiä ihan oikeasti. Miksi ei mielummin kuukausi-kuukausi? Ei lapsen tarvitsisi joka viikko muuttaa eri suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.
On oireellista, että tämän viestin peukutukset ovat 7 ylös ja vain 1 alas. Mitä hienoa on siinä, että erotaan vauva-aikana? Teillä ei varmaan ainakaan heti ollut viikko-viikko -systeemiä, mutta kyllä se lapsenne on saanut paljon huonommat eväät elämään kuin ydinperheissä kasvaneet keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.
On oireellista, että tämän viestin peukutukset ovat 7 ylös ja vain 1 alas. Mitä hienoa on siinä, että erotaan vauva-aikana? Teillä ei varmaan ainakaan heti ollut viikko-viikko -systeemiä, mutta kyllä se lapsenne on saanut paljon huonommat eväät elämään kuin ydinperheissä kasvaneet keskimäärin.
Vai on saanut paljon huonommat eväät elämään. Kyllä niin olisi jos olisin jäänyt siihen suhteeseen. Samoin minä olisin joutunut hullujen huoneelle. No, hoitoon jouduinkin.
Mitä pirua sinä arvostelet kun et tiedä mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.
On oireellista, että tämän viestin peukutukset ovat 7 ylös ja vain 1 alas. Mitä hienoa on siinä, että erotaan vauva-aikana? Teillä ei varmaan ainakaan heti ollut viikko-viikko -systeemiä, mutta kyllä se lapsenne on saanut paljon huonommat eväät elämään kuin ydinperheissä kasvaneet keskimäärin.
Vauvalle aivan liian raskasta olla viikko-viikko -systeemillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessa
Täällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Niin onkin. Tutkitusti parempi kuin ero'perhe'.
Psst, ne lapset ei tiedä milloin seksiä on viimeksi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.
Ja tämä hyödyttäisi... ketä? Jos avioero aiheuttaa mielenterveysongelmia, niin luulisi kummankin vanhemman menettämisen aiheuttavan niitä lapselle vielä enemmän. Oikeastihan tuossa kävisi vaan niin, että varakkaammat maksaisivat sakon, ja pienituloisilla se menisi ulosottoon.
Tai sitten kukaan ei eroaisi virallisesti, vaan oltaisiin paperilla naimisissa, mutta asuttaisiin erillään. Tässä olisi tietenkin se huono puoli, että mitään virallisia sopimuksia ei pystyttäisi tekemään. Joskus entisaikaanhan näitä joissain maissa oli - muka aviopareja, jotka elivät omaa elämäänsä kuka missäkin, kun eroa ei ollut mahdollista saada.
Ja toki, jos avioliitto muuttuisi pakottavaksi ja velvoittavaksi, laskisi avioliiton suosio. Avoparille ilmeisesti ero olisi ongelmaton? Vai pitäisikö siis esittää alunperinkin että asuu erillään?
Ja eihän sen vauvakuumeisen mitään tarvitse harkita. Vauvakuumeinenhan voisi tuossa järjestelmässä tehdä riskittä lapsia joidenkin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, kun ongelmia tulisi vain erotapauksissa. Eli olisi tavallaan kannattavampaa hankkia lapsi tuntemattoman kanssa vain oman kumppanin.
Hyödyttäisi valtiota kun tulisi lisää tuloja. Ja pointtini oli lähinnä se, että sanktio saisi ihmiset harkitsemaan tarkemmin, kenen kanssa lapsia tekevät.
Ja viimeiseen kohtaasi, jos lapsia tehtäisiin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, silloinhan heillä juuri olisi yksi, pysyvä koti, eikä tarvitsisi reissata joka viikko paikasta toiseen. Win-win!
Niin, jos vuoroviikkoja ja vanhemmuuden jakamista eron jälkeen vastustaa, niin toisaalta silloin kokee varmaan, että on parempi, jos toista vanhempaa ei ole tai että hän on vaikka kuollut, kuin se, että lapsella olisi kaksi vanhempaa. No, kiva että joku saattaa siitäkin nähdä hyviä puolia jos lapsen vanhempi menehtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.
On oireellista, että tämän viestin peukutukset ovat 7 ylös ja vain 1 alas. Mitä hienoa on siinä, että erotaan vauva-aikana? Teillä ei varmaan ainakaan heti ollut viikko-viikko -systeemiä, mutta kyllä se lapsenne on saanut paljon huonommat eväät elämään kuin ydinperheissä kasvaneet keskimäärin.
Vauvalle aivan liian raskasta olla viikko-viikko -systeemillä.
Ei sitä taideta vielä vauvalle aloittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Niin onkin. Tutkitusti parempi kuin ero'perhe'.
Psst, ne lapset ei tiedä milloin seksiä on viimeksi ollut.
Ei tiedäkään, mutta järkyttyy kun näkee, että kaverin vanhemmat hymyilee ja puhuu kauniisti toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kuitenkin kenellä on kokemusta viikko-viikko asumisesta ja kenellä ei. Ensinnäkin, kuka puhuu “muutoista”? Ei meillä lapset muuta yhtään mihinkään. He vaihtaa kotia. Heillä on kaksi kotia ja molemmissa on heidän omat tavarat ja lelut ja tarvikkeet. Yhtään mitään ei käytännössä tarvitse “muuttaa” mukana, ellei sitten halua jotain erityistä joskus mukaan ottaa. Asutaan isän kanssa parin kilometrin säteellä koulusta, lapsi voi vaikka valita kumpaan kotiin haluaa mennä. Mitään kiveenhakattuja vuoroja ei todellakaan ole. Alusta asti ollaan herkällä korvalla kuunneltu lapsen toiveita ja seurattu jaksamista.
Ero on tragedia, mutta kun meille kaikille tulee elämässä tragedioita. Niitä ei voi estää tulemasta, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Monella nyt aikuisella on eroista todella ikäviä kokemuksia, koska ennen se oli häpeällistä eikä oikein mitään ero-ohjausta, terapiaa ym. ollut saatavilla, ainakaan lapsen näkökulmasta. Nykyään onneksi on ja ne auttaa erossa selviämisestä todella paljon. Uutta tutkimusta tarvitaan, nuo mistä täällä jauhetaan on kuitenkin vanhoja ja puutteellisiakin. Ja sen eron todellakin voi hoitaa hyvin tai sitten huonosti, ei kaikkia voi niputtaa samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.
Ja tämä hyödyttäisi... ketä? Jos avioero aiheuttaa mielenterveysongelmia, niin luulisi kummankin vanhemman menettämisen aiheuttavan niitä lapselle vielä enemmän. Oikeastihan tuossa kävisi vaan niin, että varakkaammat maksaisivat sakon, ja pienituloisilla se menisi ulosottoon.
Tai sitten kukaan ei eroaisi virallisesti, vaan oltaisiin paperilla naimisissa, mutta asuttaisiin erillään. Tässä olisi tietenkin se huono puoli, että mitään virallisia sopimuksia ei pystyttäisi tekemään. Joskus entisaikaanhan näitä joissain maissa oli - muka aviopareja, jotka elivät omaa elämäänsä kuka missäkin, kun eroa ei ollut mahdollista saada.
Ja toki, jos avioliitto muuttuisi pakottavaksi ja velvoittavaksi, laskisi avioliiton suosio. Avoparille ilmeisesti ero olisi ongelmaton? Vai pitäisikö siis esittää alunperinkin että asuu erillään?
Ja eihän sen vauvakuumeisen mitään tarvitse harkita. Vauvakuumeinenhan voisi tuossa järjestelmässä tehdä riskittä lapsia joidenkin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, kun ongelmia tulisi vain erotapauksissa. Eli olisi tavallaan kannattavampaa hankkia lapsi tuntemattoman kanssa vain oman kumppanin.
Hyödyttäisi valtiota kun tulisi lisää tuloja. Ja pointtini oli lähinnä se, että sanktio saisi ihmiset harkitsemaan tarkemmin, kenen kanssa lapsia tekevät.
Ja viimeiseen kohtaasi, jos lapsia tehtäisiin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, silloinhan heillä juuri olisi yksi, pysyvä koti, eikä tarvitsisi reissata joka viikko paikasta toiseen. Win-win!
Niin, jos vuoroviikkoja ja vanhemmuuden jakamista eron jälkeen vastustaa, niin toisaalta silloin kokee varmaan, että on parempi, jos toista vanhempaa ei ole tai että hän on vaikka kuollut, kuin se, että lapsella olisi kaksi vanhempaa. No, kiva että joku saattaa siitäkin nähdä hyviä puolia jos lapsen vanhempi menehtyy.
On parempi että lapsi syntyy yhdelle rakastavalle
vanhemmalle, kuin että ei syntyisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!
Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.
Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessaTäällä on ihan jatkuvasti ketjuja siitä miten mies on lapamato eikä osallistu perheen arkeen mitenkään kuin maksamalla puolet laskuista, ja perheen äiti on täysin nääntynyt työtaakkansa alle ja suunnittelee joka toinen päivä eroa. Seksiä ei tietenkään ole ollut kahteen vuoteen ja lasten takiahan tässä vaan vielä roikutaan. Kyllä se on sit hyvä kasvualusta lapsille tuo ydinperhe!
Niin onkin. Tutkitusti parempi kuin ero'perhe'.
Psst, ne lapset ei tiedä milloin seksiä on viimeksi ollut.
No kaivanko tähän tutkimuksia siitä miten seksittömyys vaikuttaa parisuhteeseen? Ja miten parisuhteen tila vaikuttaa lapsiin? Ja miten se malli mikä kotoa saadaan, vaikuttaa pitkälle lasten omaan elämään ja heidän ihmissuhteisiin?
Mutta jos joku nyt vakaasti on sitä mieltä että haluaa elää paskassa suhteessa lasten takia ja että se on lapsille vieläpä hyväksi, niin senkus. Ei saa minua katumaan omaa eroani, se oli ainut oikea ja vastuullinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä viikko-viikko systeemiä ihan oikeasti. Miksi ei mielummin kuukausi-kuukausi? Ei lapsen tarvitsisi joka viikko muuttaa eri suuntaan.
Voihan se olla vaikka kuukausi-kuukausikin. Monella on kahden viikon jaksoissa. Tämänhän voi ihan itse päättää omalla kohdallaan tapauskohtaisesti, että mikä sopii parhaiten kenellekin. Mutta jos väli on tosi pitkä, on todennäköistä, että lapsi haluaa siinä kuitenkin nähdä toistakin vanhempaa, joten jos sitä kulkemista kuitenkin tulee, saattaa olla melkein sama ottaa ne tavaratkin mukaan, ja silloin pitempi väli ei ehkä enää hyödytä ketään. Voi olla, että juuri siksi päädytään joko viikon tai kahden viikon jaksotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä viikko-viikko systeemiä ihan oikeasti. Miksi ei mielummin kuukausi-kuukausi? Ei lapsen tarvitsisi joka viikko muuttaa eri suuntaan.
Lapsi ei muuta hänellä on koti mihin hän menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.
Ja tämä hyödyttäisi... ketä? Jos avioero aiheuttaa mielenterveysongelmia, niin luulisi kummankin vanhemman menettämisen aiheuttavan niitä lapselle vielä enemmän. Oikeastihan tuossa kävisi vaan niin, että varakkaammat maksaisivat sakon, ja pienituloisilla se menisi ulosottoon.
Tai sitten kukaan ei eroaisi virallisesti, vaan oltaisiin paperilla naimisissa, mutta asuttaisiin erillään. Tässä olisi tietenkin se huono puoli, että mitään virallisia sopimuksia ei pystyttäisi tekemään. Joskus entisaikaanhan näitä joissain maissa oli - muka aviopareja, jotka elivät omaa elämäänsä kuka missäkin, kun eroa ei ollut mahdollista saada.
Ja toki, jos avioliitto muuttuisi pakottavaksi ja velvoittavaksi, laskisi avioliiton suosio. Avoparille ilmeisesti ero olisi ongelmaton? Vai pitäisikö siis esittää alunperinkin että asuu erillään?
Ja eihän sen vauvakuumeisen mitään tarvitse harkita. Vauvakuumeinenhan voisi tuossa järjestelmässä tehdä riskittä lapsia joidenkin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, kun ongelmia tulisi vain erotapauksissa. Eli olisi tavallaan kannattavampaa hankkia lapsi tuntemattoman kanssa vain oman kumppanin.
Hyödyttäisi valtiota kun tulisi lisää tuloja. Ja pointtini oli lähinnä se, että sanktio saisi ihmiset harkitsemaan tarkemmin, kenen kanssa lapsia tekevät.
Ja viimeiseen kohtaasi, jos lapsia tehtäisiin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, silloinhan heillä juuri olisi yksi, pysyvä koti, eikä tarvitsisi reissata joka viikko paikasta toiseen. Win-win!
Niin, jos vuoroviikkoja ja vanhemmuuden jakamista eron jälkeen vastustaa, niin toisaalta silloin kokee varmaan, että on parempi, jos toista vanhempaa ei ole tai että hän on vaikka kuollut, kuin se, että lapsella olisi kaksi vanhempaa. No, kiva että joku saattaa siitäkin nähdä hyviä puolia jos lapsen vanhempi menehtyy.
On parempi että lapsi syntyy yhdelle rakastavalle
vanhemmalle, kuin että ei syntyisi ollenkaan.
Totta, ja ei tuo minun kommenttini sitä tarkoitakaan, että itse paheksuisin mitään perhemuotoja. Oli vaan niin erikoista, että joku tässä ketjussa kaavaili isoa sakkoa erosta, "jotta mietittäisiin tarkkaan kenen kanssa lapset tehdään" kun kuitenkin samassa sanktiosysteemissä olisi riskittömintä tehdä lapsia jonkun randomin kanssa yhtään miettimättä.
Omasta puolestani sekä mietityt että randomit ovat ihan henkilön oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.
On oireellista, että tämän viestin peukutukset ovat 7 ylös ja vain 1 alas. Mitä hienoa on siinä, että erotaan vauva-aikana? Teillä ei varmaan ainakaan heti ollut viikko-viikko -systeemiä, mutta kyllä se lapsenne on saanut paljon huonommat eväät elämään kuin ydinperheissä kasvaneet keskimäärin.
Vauvalle aivan liian raskasta olla viikko-viikko -systeemillä.
Ei sitä taideta vielä vauvalle aloittaakaan.
Ei kukaan edes sanonut että vauva olisi ollut vuoro viikoin.
Jotta saa ihanaa omaa aikaa. Ja uuden miehen -taas. Kyllä se lapsi sopeutuu. MINÄ olen tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Samaa mieltä kuin aiemmin sinulle vastannut. Olet kuvottavan omahyväinen. Etkä selvästikään TUNNE yhtään eroa vaan luulet tietäväsi, et näemmä edes sen vertaa tajua että perheelliselle ero on todella äärimmäinen ja raskas ratkaisu jota kukaan, ei kukaan, tee kevyin perustein, ai että olet kyllä tietämätön ja ylimielinen.
Kyllä vaan erotaan kevyin peustein esim kivempaa jonkun muun kanssa.
M36 kirjoitti:
Jotta saa ihanaa omaa aikaa. Ja uuden miehen -taas. Kyllä se lapsi sopeutuu. MINÄ olen tärkein.
Kuulostat jokseenkin katkeralta. Jos äiti haluaisi noin paljon omaa aikaa, niin varmaan antaisi lapset sitten isälle ja alkaisi viikonloppuäidiksi.
Miksi vain joka toinen? Vaikka joka viikonloppu ja muulloinkin.