Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?

Minäkin teen töitä eroperheiden kanssa. Myös ydinperheiden. Suurin osa vanhemmista on molemmissa tapauksissa mukavia ja eronneet osaavat tulla toimeen keskenään, Ja katsoa lapsen etua. Poikkeuksia on, näitäkin molemmissa tapauksissa.

En sentään ala kuitenkaan jumalaa leikkiä ja kuvittele että tiedän ettei heidän olisi kannattanut erota koska eron syy oli x tai syy oli y.

Kannattaa vaihtaa työnkuvaa jos alkaa tulla kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

612 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei

Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.

Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.

Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.

Turhaan kuitenkin.

Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?

Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.

No, sähän sen sanoit. Jos äiti jaksaa vapaaviikolla mennä uuden miesystävän luo majailemaan niin kyllähän ne lapsetkin vaihtaa kotia ihan tuosta vaan. Onko kukaan muuten jo kertonut sitä vanhaa kliseetä, että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on. Sillähän tätä lasten edestakaisin ramppaamista myös usein perustellaan.

Eli perustella. Sitä perustellaan sillä, että lapselle kumpikin vanhempi on tärkeä, ja halutaan että läheinen suhde ja yhteinen arki säilyy kummankin vanhemman kanssa. Nykyisin kun ei lasten näkökulmasta enää toinen vanhempi (äiti) ole se "pääasiallinen" vanhempi, vaan lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja haluaa olla molempien lapsi.

Eli jos ennen eroa isä ei ole juuri arkeen osallistunut, ja äiti on pääasiassa huolehtinut lapsesta koko hänen ikänsä, vuoroviikko ei ole perusteltavissa? Kiitos, näin ajattelinkin.

En tiedä, mihin tapauksiin viittaat, mutta nykysiinhän EI enää tuo ole oletus. Joskus 80-luvulla kyllä, ja silloin ero yleensä tarkoittikin isäsuhteen katkeamista. Nykyisin taas isät osallistuvat lastensa hoitoon ja viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa. En silti sanoisi niinkään, että jos äiti on hoitanut lapsia enemmän, se olisi syy evätä isältä mahdollisuus hoitaa lapsia jatkossa. Onhan se toisaalta niinkin, että parempi edes eron jälkeen kuin ei milloinkaan. 80-luvulla tosin useimmiten isät vaan lähtivät.

Elätkö jossain humanistikuplassa, kyllä tavisperheissä on edelleen ihan säännönmukaisesti nainen joka hoitaa lapset, ja mies käy töissä, harrastamassa ja "rentoutuu".

Vastakkain ei ole että vuoroviikko tai kokonaan kadonnut mies ja katkennut idäsuhde. Sillä välillä on paljon vaihtoehtoja, vaikka päivä-pari viikossa isällä. Isä voi hoitaa lapsia ilman vuoroviikkoakin ihan hyvin. Moni äiti antaisi mielellään kun isää vain kiinnostaisi lähellä lapsen kanssa uimaan tai pelailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?

Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.

Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?

Ja silti panet lapsesi asumaan tuollaisen isän luo joka toinen viikko. Katsomaan kun idä ryyppää ja jurottaa ja mäiskii lasta turpaan.

Minä pitäisin lapsen itselläni, jos sillä olisi tuollainen isä

Itsekkäintä on mielestäni se, jos vanhemmat perustavat pian uuden perheen. Minulle kävi näin, olin juuri koulun aloittanut kun vanhempani erosivat, 1½ vuoden sisällä molemmilla oli jo lapsi uuden puolison kanssa, myöhemmin sisaruspuolia tuli vielä lisää. Tiukasti pidettiin kiinni viikko-viikko -systeemistä, ja lopputulos oli se, että olin vieras kummassakin "kodissa". Koin vahvasti, että sekä isän että äidin oikeat perheet olivat ne, joiden kanssa he olivat joka viikko, ja minä olin jonkinlainen kummallinen sukulainen, joka oli pakko ottaa nurkkiin pyörimään joka toinen viikko, ja joka ikävästi muistutti siitä hankalasta eksästä. Oma lukunsa olivat vanhempien uudet puolisot, jotka aivan avoimesti lellivät omia pentujaan. 

Sisaruspuolten kanssa olen nyt aikuisena ihan hyvissä väleissä, mutta vanhempiini en kauheasti pidä yhteyttä. En ole myöskään itse uskaltanut aloittaa vakavaa suhdetta, vaikka ikää on kohta 30.

Joo ei. Minä elin lapsuuteni vuoroviikko järjestelmällä. Kumpikaan koti ei tuntunut oikealta kodilta. Otti aivoon että piti aina raahata vaatteet, kaikki koulukirjat ja muut tärkeät kamat porukoilta toiselle. Toisesta kodeista 2 yhteensä tunnin matka kouluun, kaverit myös siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa suorastaan, sillä juuri kukaan ei ole oikeasti exän kanssa hyvissä väleissä. Silti muka vuoroviikkoasuminen sujuu kuin tanssi eikä rahasta ja hankinnoista tule mitään kinaa. Buah!

Lisäksi täälläkin on jatkuvasti ketjuja, missä vuoroviikkolapset ärsyttää uutta puolisoa ja aiheuttaa kitkaa. Miehen exä on aina hirviö ja miehen lapset myös ja pilaavat kaikkien elämän. Lisäksi mies viettää liikaa aikaa lastensa kanssa.

Että siinä on lapset onnellisimpia uusperhe-vuoroviikkoasumisessa

Uskomatonta että joku ehdottaa että vuokrataan asunto missä vanhemmat kulkee vuoro viikoin. Mitähän se uusi puoliso sanoo kun toinen lähtee joka toinen viikko toiseen asuntoon. Voi olla lyhyt liitto.

Ja mun lapsen isä on vain lapsen isä, ei mikään ex puoliso. Mieluummin vaikka vedän ranteet auki kun asuisin kämpässä missä se mieskin asuu omalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.

Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.

Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.

Kyllä on tehty. Aikuisilta eroperheiden lapsilta on kysytty, ja aikuiset vuoroviikkolapset olivat onnellisimpia, heidän välinsä molempiin vanhempiin olivat hyvät. Huonoin vaihtoehto on asua suurimman osan ajasta toisella vanhemmalla ja reissata esim. joka- tai jokatoinen viikonloppu toiselle vanhemmalle.

On myös tutkittu, että riitaisassakin ydinperheessä kasvaneet lapset ovat onnellisempia kuin eroperheiden lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

612 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei

Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.

Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.

Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.

Turhaan kuitenkin.

Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?

Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.

No, sähän sen sanoit. Jos äiti jaksaa vapaaviikolla mennä uuden miesystävän luo majailemaan niin kyllähän ne lapsetkin vaihtaa kotia ihan tuosta vaan. Onko kukaan muuten jo kertonut sitä vanhaa kliseetä, että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on. Sillähän tätä lasten edestakaisin ramppaamista myös usein perustellaan.

Eli perustella. Sitä perustellaan sillä, että lapselle kumpikin vanhempi on tärkeä, ja halutaan että läheinen suhde ja yhteinen arki säilyy kummankin vanhemman kanssa. Nykyisin kun ei lasten näkökulmasta enää toinen vanhempi (äiti) ole se "pääasiallinen" vanhempi, vaan lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja haluaa olla molempien lapsi.

Eli jos ennen eroa isä ei ole juuri arkeen osallistunut, ja äiti on pääasiassa huolehtinut lapsesta koko hänen ikänsä, vuoroviikko ei ole perusteltavissa? Kiitos, näin ajattelinkin.

En tiedä, mihin tapauksiin viittaat, mutta nykysiinhän EI enää tuo ole oletus. Joskus 80-luvulla kyllä, ja silloin ero yleensä tarkoittikin isäsuhteen katkeamista. Nykyisin taas isät osallistuvat lastensa hoitoon ja viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa. En silti sanoisi niinkään, että jos äiti on hoitanut lapsia enemmän, se olisi syy evätä isältä mahdollisuus hoitaa lapsia jatkossa. Onhan se toisaalta niinkin, että parempi edes eron jälkeen kuin ei milloinkaan. 80-luvulla tosin useimmiten isät vaan lähtivät.

Elätkö jossain humanistikuplassa, kyllä tavisperheissä on edelleen ihan säännönmukaisesti nainen joka hoitaa lapset, ja mies käy töissä, harrastamassa ja "rentoutuu".

Vastakkain ei ole että vuoroviikko tai kokonaan kadonnut mies ja katkennut idäsuhde. Sillä välillä on paljon vaihtoehtoja, vaikka päivä-pari viikossa isällä. Isä voi hoitaa lapsia ilman vuoroviikkoakin ihan hyvin. Moni äiti antaisi mielellään kun isää vain kiinnostaisi lähellä lapsen kanssa uimaan tai pelailemaan.

En tiedä, elänkö kuplassa, mutta kyllä minun tuntemissani perheissä lastenhoitovastuuta jaetaan, kuten myös vastuuta kotitöistä. Pääsääntöisesti perheissä joko molemmilla vanhemmilla on harrastuksia ja omia juttuja, tai sitten molemmat ovat kotihiiriä, mutta kuvaamaasi tilannetta en ole nähnyt kuin parissa perheessä, jossa riidelläänkin sitten koko ajan. MINUN todellisuudessani on ihan normaalia, että isätkin hoitavat lapsia. Minun todellisuudessani ne ovat tavisperheitä. Ja näissä tavisperheissä arvostetaan yhtä lailla isän ja lapsen yhteistä aikaa kuin äidin (ja toki isänkin) myös omaa aikaa.

Minusta tuollainen "isä hoitaa yhtenä tai kahtena päivänä" on todella paljon isyyttä ja lapsen isäsuhdetta vähättelevää. Jo se ajatus, että isä vain "hoitaa" lasta, kuin joku lastenhoitaja, kuvastaa sitä, ettei vaan nähdä isän ja lapsen yhteistä elämää niin tärkeänä. Jos itselläsi on lapsia, niin mieti, haluaisitko itse olla heidän kanssaan vain päivän viikossa? Entä miten lapset kokisivat sen, haluaisivatko he, että näkisivät sinua enää vain kerran viikossa? Uskotko, että lapsille on ihan sama, jos aika isän kanssa typistyy tuollaiseen? Omista lapsistani tiedän, että he eivät ainakaan haluaisi kummankaan vanhemman kohdalla tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta että joku ehdottaa että vuokrataan asunto missä vanhemmat kulkee vuoro viikoin. Mitähän se uusi puoliso sanoo kun toinen lähtee joka toinen viikko toiseen asuntoon. Voi olla lyhyt liitto.

Ja mun lapsen isä on vain lapsen isä, ei mikään ex puoliso. Mieluummin vaikka vedän ranteet auki kun asuisin kämpässä missä se mieskin asuu omalla viikolla.

Miksi kuitenkin päätit lisääntyä tuollaisen kultamunan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsensa vuoroviikoille pakottamat ovat järkyttävän itsekkäitä. Vaikka kuka mitenkä puolustelee tilannetta, niin kyllä jokainen sisimmissään tietää, että väärin lapsia kohtaan.

Ja aivan käsittämätöntä, että vanhemmat saavat joka toinen VIIKKO lapsivapaata koko viikon.

No niinpä! Siis kerrassaan älytöntä, että vanhemmat jakavat vastuun sen ainaisen "isällä 4 päivää kuukaudesta" sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Kyseinen tutkimus on mielestäni surkuhupaisa.

Mitä muutakaan tutkijat voisivat sanoa, kun tuhannet lapsiparat vaihtavat kotia viikottain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.

Ja tämä hyödyttäisi... ketä? Jos avioero aiheuttaa mielenterveysongelmia, niin luulisi kummankin vanhemman menettämisen aiheuttavan niitä lapselle vielä enemmän. Oikeastihan tuossa kävisi vaan niin, että varakkaammat maksaisivat sakon, ja pienituloisilla se menisi ulosottoon.

Tai sitten kukaan ei eroaisi virallisesti, vaan oltaisiin paperilla naimisissa, mutta asuttaisiin erillään. Tässä olisi tietenkin se huono puoli, että mitään virallisia sopimuksia ei pystyttäisi tekemään. Joskus entisaikaanhan näitä joissain maissa oli - muka aviopareja, jotka elivät omaa elämäänsä kuka missäkin, kun eroa ei ollut mahdollista saada.

Ja toki, jos avioliitto muuttuisi pakottavaksi ja velvoittavaksi, laskisi avioliiton suosio. Avoparille ilmeisesti ero olisi ongelmaton? Vai pitäisikö siis esittää alunperinkin että asuu erillään?

Ja eihän sen vauvakuumeisen mitään tarvitse harkita. Vauvakuumeinenhan voisi tuossa järjestelmässä tehdä riskittä lapsia joidenkin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, kun ongelmia tulisi vain erotapauksissa. Eli olisi tavallaan kannattavampaa hankkia lapsi tuntemattoman kanssa vain oman kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut haluavat väkisin jatkaa yhdessä ja luoda sillä tavoin lapsille huonon kasvuympäristön. Varmasti lapsille paempi kun eivät joudu asumaan samassa talossa missä isä ja äiti eivät haluaisi asua yhdessä.

Olet väärässä. Tutkitusti lapset ovat tyytyväisempiä jos vanhemmat pysyvät yhdessä kuin jos he eroavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?

Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.

Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?

Ja silti panet lapsesi asumaan tuollaisen isän luo joka toinen viikko. Katsomaan kun idä ryyppää ja jurottaa ja mäiskii lasta turpaan.

Minä pitäisin lapsen itselläni, jos sillä olisi tuollainen isä

Vaan kun siihen ei äidillä ole mitään sananvaltaa tuleeko viikko-viikkosysteemi. Jos äiti ei ole tehnyt ilmoitusta isän väkivaltaisuudesta ajoissa (kuten moni ei häpeän vuoksi tee), eikä siitä jälkikäteen ole todisteita, vaan sana sanaa vastaan, käy huonoimmassa tapauksessa niin, että äidin katsotaan mustamaalaavan isää ja yrittävän vieraannuttaa lapsia isästä. Tällöin on todennäköistä, että vähintään lähihuoltajuus menee isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

612 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei

Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.

Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.

Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.

Turhaan kuitenkin.

Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?

Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.

No, sähän sen sanoit. Jos äiti jaksaa vapaaviikolla mennä uuden miesystävän luo majailemaan niin kyllähän ne lapsetkin vaihtaa kotia ihan tuosta vaan. Onko kukaan muuten jo kertonut sitä vanhaa kliseetä, että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on. Sillähän tätä lasten edestakaisin ramppaamista myös usein perustellaan.

Eli perustella. Sitä perustellaan sillä, että lapselle kumpikin vanhempi on tärkeä, ja halutaan että läheinen suhde ja yhteinen arki säilyy kummankin vanhemman kanssa. Nykyisin kun ei lasten näkökulmasta enää toinen vanhempi (äiti) ole se "pääasiallinen" vanhempi, vaan lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja haluaa olla molempien lapsi.

Eli jos ennen eroa isä ei ole juuri arkeen osallistunut, ja äiti on pääasiassa huolehtinut lapsesta koko hänen ikänsä, vuoroviikko ei ole perusteltavissa? Kiitos, näin ajattelinkin.

En tiedä, mihin tapauksiin viittaat, mutta nykysiinhän EI enää tuo ole oletus. Joskus 80-luvulla kyllä, ja silloin ero yleensä tarkoittikin isäsuhteen katkeamista. Nykyisin taas isät osallistuvat lastensa hoitoon ja viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa. En silti sanoisi niinkään, että jos äiti on hoitanut lapsia enemmän, se olisi syy evätä isältä mahdollisuus hoitaa lapsia jatkossa. Onhan se toisaalta niinkin, että parempi edes eron jälkeen kuin ei milloinkaan. 80-luvulla tosin useimmiten isät vaan lähtivät.

Elätkö jossain humanistikuplassa, kyllä tavisperheissä on edelleen ihan säännönmukaisesti nainen joka hoitaa lapset, ja mies käy töissä, harrastamassa ja "rentoutuu".

Vastakkain ei ole että vuoroviikko tai kokonaan kadonnut mies ja katkennut idäsuhde. Sillä välillä on paljon vaihtoehtoja, vaikka päivä-pari viikossa isällä. Isä voi hoitaa lapsia ilman vuoroviikkoakin ihan hyvin. Moni äiti antaisi mielellään kun isää vain kiinnostaisi lähellä lapsen kanssa uimaan tai pelailemaan.

En tiedä, elänkö kuplassa, mutta kyllä minun tuntemissani perheissä lastenhoitovastuuta jaetaan, kuten myös vastuuta kotitöistä. Pääsääntöisesti perheissä joko molemmilla vanhemmilla on harrastuksia ja omia juttuja, tai sitten molemmat ovat kotihiiriä, mutta kuvaamaasi tilannetta en ole nähnyt kuin parissa perheessä, jossa riidelläänkin sitten koko ajan. MINUN todellisuudessani on ihan normaalia, että isätkin hoitavat lapsia. Minun todellisuudessani ne ovat tavisperheitä. Ja näissä tavisperheissä arvostetaan yhtä lailla isän ja lapsen yhteistä aikaa kuin äidin (ja toki isänkin) myös omaa aikaa.

Minusta tuollainen "isä hoitaa yhtenä tai kahtena päivänä" on todella paljon isyyttä ja lapsen isäsuhdetta vähättelevää. Jo se ajatus, että isä vain "hoitaa" lasta, kuin joku lastenhoitaja, kuvastaa sitä, ettei vaan nähdä isän ja lapsen yhteistä elämää niin tärkeänä. Jos itselläsi on lapsia, niin mieti, haluaisitko itse olla heidän kanssaan vain päivän viikossa? Entä miten lapset kokisivat sen, haluaisivatko he, että näkisivät sinua enää vain kerran viikossa? Uskotko, että lapsille on ihan sama, jos aika isän kanssa typistyy tuollaiseen? Omista lapsistani tiedän, että he eivät ainakaan haluaisi kummankaan vanhemman kohdalla tuollaista.

Tätä tarkoitin, olemme molemmat omassa kuplassamme. Minun kuplassani taas ei ole kuin yksi tuollainen isä, hän on vähän erilainen, pehmo, akateemisesti koulutettu, vähän boheemi. Hän hoiti lapsia puolet ajasta kun olivat pieniä, oli pullantuoksuinen isä. Hänen isyyttään olisikin vähätellyt kaksi päivää viikossa. Muilla sekin ottaisi koville, kun eivät tiedä milloin on harrastus eivätkä ole koskaan laittaneet ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Kyseinen tutkimus on mielestäni surkuhupaisa.

Mitä muutakaan tutkijat voisivat sanoa, kun tuhannet lapsiparat vaihtavat kotia viikottain? 

No mikäs sitten olisi parempi? Lapsi näkisi äitiään tai isäänsä joka toinen viikonloppu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Juuri näin. Minusta pitäisi määrätä esim. 20 000 € sakkomaksu kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, jotka haluavat erota. Ennen kuin maksu on suoritettu, eroa ei myönnettäisi. JA eron jälkeen lapset automaattisesti sijoitukseen kolmannelle taholle. Tämä voisi saada vähän harkintaa näiden vauvakuumeisten ääliöiden päähän, ennen kuin mennään lisääntymään sen ensimmäisen suostuvaisen tollon kanssa.

Ja tämä hyödyttäisi... ketä? Jos avioero aiheuttaa mielenterveysongelmia, niin luulisi kummankin vanhemman menettämisen aiheuttavan niitä lapselle vielä enemmän. Oikeastihan tuossa kävisi vaan niin, että varakkaammat maksaisivat sakon, ja pienituloisilla se menisi ulosottoon.

Tai sitten kukaan ei eroaisi virallisesti, vaan oltaisiin paperilla naimisissa, mutta asuttaisiin erillään. Tässä olisi tietenkin se huono puoli, että mitään virallisia sopimuksia ei pystyttäisi tekemään. Joskus entisaikaanhan näitä joissain maissa oli - muka aviopareja, jotka elivät omaa elämäänsä kuka missäkin, kun eroa ei ollut mahdollista saada.

Ja toki, jos avioliitto muuttuisi pakottavaksi ja velvoittavaksi, laskisi avioliiton suosio. Avoparille ilmeisesti ero olisi ongelmaton? Vai pitäisikö siis esittää alunperinkin että asuu erillään?

Ja eihän sen vauvakuumeisen mitään tarvitse harkita. Vauvakuumeinenhan voisi tuossa järjestelmässä tehdä riskittä lapsia joidenkin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, kun ongelmia tulisi vain erotapauksissa. Eli olisi tavallaan kannattavampaa hankkia lapsi tuntemattoman kanssa vain oman kumppanin.

Hyödyttäisi valtiota kun tulisi lisää tuloja. Ja pointtini oli lähinnä se, että sanktio saisi ihmiset harkitsemaan tarkemmin, kenen kanssa lapsia tekevät. 

Ja viimeiseen kohtaasi, jos lapsia tehtäisiin tuntemattomien kapakkakohtaamisten kanssa, silloinhan heillä juuri olisi yksi, pysyvä koti, eikä tarvitsisi reissata joka viikko paikasta toiseen. Win-win!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?

Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.

Ja lapsi erotuomariksi kun isä mäisikii äitiä humalapäissään viikonloppuisin ja jurottaa silloin kun on "selvänä" Vai kuinka aattelit?

Ja silti panet lapsesi asumaan tuollaisen isän luo joka toinen viikko. Katsomaan kun idä ryyppää ja jurottaa ja mäiskii lasta turpaan.

Minä pitäisin lapsen itselläni, jos sillä olisi tuollainen isä

Vaan kun siihen ei äidillä ole mitään sananvaltaa tuleeko viikko-viikkosysteemi. Jos äiti ei ole tehnyt ilmoitusta isän väkivaltaisuudesta ajoissa (kuten moni ei häpeän vuoksi tee), eikä siitä jälkikäteen ole todisteita, vaan sana sanaa vastaan, käy huonoimmassa tapauksessa niin, että äidin katsotaan mustamaalaavan isää ja yrittävän vieraannuttaa lapsia isästä. Tällöin on todennäköistä, että vähintään lähihuoltajuus menee isälle.

Väärin. Jos vanhemmat ovat eri mieltä asumisesta, ei vuoroviikkoja oikeudessa määrätä koska se edellyttää hyvin toimivaa yhteistyötä vanhempien välillä.