Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?

No ei todellakaan kaikki voi vuokrata jotain asuntoa ja jättää omaa kotia viikoksi. Joillakin saattaa olla vaikkapa talli tai navetta kotona.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kaikki voi vuokrata jotain asuntoa ja jättää omaa kotia viikoksi. Joillakin saattaa olla vaikkapa talli tai navetta kotona.

Kuitenkin kodin jättämistä edellytetään lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.

Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.

Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.

Kyllä on tehty. Aikuisilta eroperheiden lapsilta on kysytty, ja aikuiset vuoroviikkolapset olivat onnellisimpia, heidän välinsä molempiin vanhempiin olivat hyvät. Huonoin vaihtoehto on asua suurimman osan ajasta toisella vanhemmalla ja reissata esim. joka- tai jokatoinen viikonloppu toiselle vanhemmalle.

Minäpä kerron vaikka sainkin taas lukea että olen järjettömän itsekäs pska ja haluan vaan vapautta lapsistani välittämättä heistä.

Kerronpa syitä miksi olen ”laittanut” lapseni vuoroviikkoasumiseen:

1. Ero oli väistämätön

2. Mies ei suostunut siihen että aikuiset muuttaa muttei lapset

3. Asumme eksän kanssa toisistamme n 600 m päässä

4. Lapset _haluavat_ olla molempien vanhempien luona yhtä paljon, ovat ajattelevia 9 ja 11 v ihmisiä

5. Lapset tapaavat tiivisti molempia vanhempia molemmilla viikoilla halutessaan

6. En nauti pätkääkään joka toisesta viikosta ilman lapsia vaan suren ettei lapset elä arjessani joka päivä

Onneksi olkoon te joilla sattuu niin hyvä onni että yhteys puolisoon säilyy niin hyvänä että pystytte välttämään eron, toki luette tämän vain omaksi ansioksenne ja hienoksi sinnikkyydeksi. Mutta se ei ole vain teidän erinomaisuudestanne kiinni.

Kai minä sitten annoin ” ensimmäisessä vastoinkäymisessä periksi” kun ero tuli 22 v aviovuoden ja muutaman pariterapian jälkeen.

Näin vastasi 2 upean tasapainoisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Samaa mieltä kuin aiemmin sinulle vastannut. Olet kuvottavan omahyväinen. Etkä selvästikään TUNNE yhtään eroa vaan luulet tietäväsi, et näemmä edes sen vertaa tajua että perheelliselle ero on todella äärimmäinen ja raskas ratkaisu jota kukaan, ei kukaan, tee kevyin perustein, ai että olet kyllä tietämätön ja ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kaikki voi vuokrata jotain asuntoa ja jättää omaa kotia viikoksi. Joillakin saattaa olla vaikkapa talli tai navetta kotona.

Kuitenkin kodin jättämistä edellytetään lapsilta.

Sinun mielestä siis pitäisi luopua elannosta?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, lapset voisivat pysyä koko ajan samassa paikassa. Vanhemmat vuorottelisivat

Tämä voisi olla ihanteellisin ratkaisu, mutta jos se ei ole mahdollinen, niin silloin toiseksi paras on se vuoroasuminen. Siis tilanteessa, jossa lapsella on läheinen ja hyvä suhde kumpaankin vanhempaan, jolloin lapselle olisi henkisesti raskaampaa luopua yhteisestä arjesta toisen vanhemman kanssa kuin se, että on kaksi kotia.

Miksi muuten kaksi kotia koetaan hankalaksi? Minä olen aikuinen, jolla on kaksi kotia, ja kunhan oma työtilanteeni mahdollistaa sen, tulen asumaan joka kuukausi molemmissa 50/50 tai esim. niin että olen 273 yhdessä ja 1/3 toisessa. Toinen on siis kaupunkiasuntoni, toinen vapaa-ajan asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kaikki voi vuokrata jotain asuntoa ja jättää omaa kotia viikoksi. Joillakin saattaa olla vaikkapa talli tai navetta kotona.

Kuitenkin kodin jättämistä edellytetään lapsilta.

Niin, aikuinen voisi tehdä saman, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Useimmiten ei ole.

Meillä lapsi ei edes tiedä mitä on asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Erottiin kun lapsi oli alle 1v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, lapset voisivat pysyä koko ajan samassa paikassa. Vanhemmat vuorottelisivat

Tämä voisi olla ihanteellisin ratkaisu, mutta jos se ei ole mahdollinen, niin silloin toiseksi paras on se vuoroasuminen. Siis tilanteessa, jossa lapsella on läheinen ja hyvä suhde kumpaankin vanhempaan, jolloin lapselle olisi henkisesti raskaampaa luopua yhteisestä arjesta toisen vanhemman kanssa kuin se, että on kaksi kotia.

Miksi muuten kaksi kotia koetaan hankalaksi? Minä olen aikuinen, jolla on kaksi kotia, ja kunhan oma työtilanteeni mahdollistaa sen, tulen asumaan joka kuukausi molemmissa 50/50 tai esim. niin että olen 273 yhdessä ja 1/3 toisessa. Toinen on siis kaupunkiasuntoni, toinen vapaa-ajan asunto.

Se koetaan raskaaksi siksi koska ydinperheen mamma haluaa arvostella niitä mammoja jotka uskaltavat ottaa eron. Kun itse kärsii huonossa liitossa eikä ole rohkeutta lähteä. Kateus joka toisesta yksinäisestä viikosta on kuormittuneelle mammalle liikaa, pakko päästä haukkumaan eronneet, tuo on sitten keino minkä ovat keksineet: lapset kärsii valtavasti kahdesta kodista.

Hauskaa hupia lukea sitä paatosta. Lapset kun eivät siitä monestikaan kärsi. Saattavat kärsiä sen sijaan miehelleen mököttävästä katkerasta mammasta ihan joka ikinen päivä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.

Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.

Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.

Tuota on vaikea tutkia, koska se olisi käytännössä mahdollista vain erittäin hyvätuloisille ihmisille. Tuo edellyttäisi myös sitä, että on oikeasti aika rajaton valinnanvapaus asumisen suhteen, sillä ei normaalisti ihminen noin vaan löydä kolmea vapaana olevaa asuntoa saati voi ostaa vanhan kodin vierestä kahta ylimääräistä taloa tai huoneistoa. Jopa se, että vanhemmille ostettaisiin omat asunnot, on suurimmalle osalle perheistä taloudellisesti mahdoton. Käytännössä molemmilla pitäisi olla isot tulot.

Itselleni tuo olisi sopinut oikein hyvin. Meillä on eksän kanssa hyvät välit ja pystytään olemaan tekemisissä ja viettää lasten vuoksi juhlapyhiäkin yhdessä. Ei ole ongelmaa. Taloudellisista syistä emme kuitenkaan olisi voineet toteuttaa tuota sinun ehdottamaasi mallia, vaikka itse asiassa molemmat olisimme voineet oikein mielellämme tehdä sen. Minusta olisi jopa kiva, että olisi tavallaan kaksi kotia - toinen se, missä asuisin lasten kanssa ja toinen se, jossa olisin sitten muina viikkoina. Mutta pienituloisina asumistuen saajina otettiin ne kerrostaloasunnot, jotka satuttiin saamaan, onneksi sentään lähekkäin, ja mikään tätä luovempi ratkaisu ei onnistunut - eli nyt lapsilla on kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei

Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.

Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.

Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.

Turhaan kuitenkin.

Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?

Eihän sen tarvitse olla viikon välein. Se vuoroasuminen voi olla myös vaikka kahden viikon sykleissä. Moni aikuinen itse asiassa tekisi niin mielellään - ja tekeekin. Monella on kakkosasunto ja ehkä vielä joku pieni mökkikin siihen päälle. Mutta tietysti ne, joilla ei ole varaa loma-asuntoon, vakuuttavat etteivät ikinä haluaisi kotoa mihinkään lähteäkään ja ankeaa on kaikki matkustaminen ja muu.

Omat lapseni kyllä valittavat ihan kaikesta mahdollisesta, jopa siitä miten rasittavaa ja tyhmää on pyöräillä uimarannalle. Silti sinne aina haluavat. Ja veikkaan, että jos meillä olisi vuoroasuminen, uskaltaisivat kyllä valittaa siitäkin. Ei se silti sitä tarkoittaisi, että he mieluummin luopuisivat toisesta vanhemmastaan tai näkisivät tätä vaan joskus lyhyen ajan kerrallaan.

Ja sitä paitsi jos toista vanhempaa näkee joka toinen viikonloppu, niin siinähän tulee ihan yhtä paljon siirtymiä. Millä lailla se sitten on helpompi? Eikö tuon logiikan mukaan olisi sitten parasta, että toinen vanhempi katoaisi kokonaan lapsen elämästä, niin ei tule mitään rasittavia laukkujen pakkaamisia, matkoja tai muualla nukkumista?

Ihan älytön tuo ehdotus että vanhemmat vuorottelevat kodissa ettei lasten tarvitse. Yleensä kuvioon astuu kuitenkin uudet puolisot, eihän kukaan rupea tuollaiseen pelleilyyn.

Tietenkin ideaalitilanteessa ei mitään eroa edes tulisi mutta kun emme asu mielikuvitusmaailmassa. Ja usein kun erotaan niin se tehdään ihan syystä eikä välit enää välttämättä ole hirveän hyvät sen jälkeen.

Luulisi että vuoroviikkoasuminen toimii ihan hyvin siihen saakka kunnes lapset on tarpeeksi vanhoja että osaavat itse päättää miten asuvat.

Vierailija kirjoitti:

612 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei

Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.

Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.

Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.

Turhaan kuitenkin.

Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?

Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.

No, sähän sen sanoit. Jos äiti jaksaa vapaaviikolla mennä uuden miesystävän luo majailemaan niin kyllähän ne lapsetkin vaihtaa kotia ihan tuosta vaan. Onko kukaan muuten jo kertonut sitä vanhaa kliseetä, että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on. Sillähän tätä lasten edestakaisin ramppaamista myös usein perustellaan.

Eli perustella. Sitä perustellaan sillä, että lapselle kumpikin vanhempi on tärkeä, ja halutaan että läheinen suhde ja yhteinen arki säilyy kummankin vanhemman kanssa. Nykyisin kun ei lasten näkökulmasta enää toinen vanhempi (äiti) ole se "pääasiallinen" vanhempi, vaan lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja haluaa olla molempien lapsi.

Meidän lapset eivät tykänneet tuosta että äiti ja isä kävivät vuoroviikoin vanhassa kodissamme. Ei kuulemma tunrunut enää kodilta vaan siltä että vanhempi muuttaa sinne aina viikoksi ja taas muuttaa pois.

Myimme vanhan kodin pois ja ostimme asunnot suht löhekkäin, Meiilä on käytännössä vuoroviikko- systeemi mutta jos lapsilla on esim. Tulossa matikan koe ja tietävät että isä on parempi ”tenttaamaan” matikkaa menevät isälleen tai jos isälle tulee joku meno niin tulevat minun luokse.

Emme eronneet riidoissa ja tiedostamme että lapsien ehdoilla mennään, meillä ei ole mitään ”lapsivapaa” viikkoja vaan olemme aina valmiita huolehtimaan omista lapsistamme myös toisen viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Sunlaiselle melkein toivoisi eroa. Sori ei voi mitään mutta jos on noin omahyväinen niin olisi hyvä tipahtaa maan pinnalle.

Senkun toivot vaan.

Onko omahyväisyyttä se, että ymmärtää parisuhteessa olevan ylä- ja alamäkiä? Tai se, että itse asettaa lasten edun tarvittaessa oman "mukavuuden" edelle? Ei parisuhteessa ole aina kivaa ja riidatonta, joskus on huonoja kausia, etenkin kun lapset ovat pieniä. Jokainen on varmasti huonoina kausina miettinyt eroa, mutta älykäs ihminen antaa asioille aikaa ja tekee itse(kin) töitä parisuhteen eteen tietäen, että pitkässä suhteessa tulee huonojakin kausia, joista on selvittävä.

Mutta jokainen toki tekee valintansa itse (ellei puoliso päättänyt erota). Samalla yleensä valitsee (ainakin osittain) yh-elämän ja huonomman taloudellisen tilanteen. Näistäkin seurauksista voisi kantaa vastuun sitten kuitenkin ihan itse, eikä vaatia koko ajan yhteiskunnalta lisää rahaa ja palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Halvimmaksi tulee tämä:

Isä ja äiti hankkii molemmat esim. yksiöt.

Lapset pysyy samassa osoitteessa. Äiti ja isä on vuoroviikot. Airbnb vuokraus sitten niille viikoille kun ei ole paikalla. Helposti tienaa tuolla järjestelyllä, jos asuu hyvällä paikalla, jonne saa Airbnb väkeä.

Entä jos ei asutakaan Etelä-Helsingissä, vaan esimerkiksi jossain Loimaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Sunlaiselle melkein toivoisi eroa. Sori ei voi mitään mutta jos on noin omahyväinen niin olisi hyvä tipahtaa maan pinnalle.

Senkun toivot vaan.

Onko omahyväisyyttä se, että ymmärtää parisuhteessa olevan ylä- ja alamäkiä? Tai se, että itse asettaa lasten edun tarvittaessa oman "mukavuuden" edelle? Ei parisuhteessa ole aina kivaa ja riidatonta, joskus on huonoja kausia, etenkin kun lapset ovat pieniä. Jokainen on varmasti huonoina kausina miettinyt eroa, mutta älykäs ihminen antaa asioille aikaa ja tekee itse(kin) töitä parisuhteen eteen tietäen, että pitkässä suhteessa tulee huonojakin kausia, joista on selvittävä.

Mutta jokainen toki tekee valintansa itse (ellei puoliso päättänyt erota). Samalla yleensä valitsee (ainakin osittain) yh-elämän ja huonomman taloudellisen tilanteen. Näistäkin seurauksista voisi kantaa vastuun sitten kuitenkin ihan itse, eikä vaatia koko ajan yhteiskunnalta lisää rahaa ja palveluita.

  

Mitä sä nyt sönkötät ihan ohi aiheen?

Aika moni miettii eroa todella kauan ja harkitsee päätöstään.

Yhteiskunnan rahat ja palvelut ei nyt liity tähän.

Mene muualle syyllistämään, nyt jo minäkin alan toivomaan että sunlainen idari joutuis eron kokemaan. Ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Omahyväiset vanhemmat pomputtavat lasta, rakastavat vuorottelevat itse asuntojen kanssa. Omahyväisiä taitaa olla enemmistö.

eli jos vanhemmilla on uudet parisuhteet ja mahdollisesti lapsiakin uusista liitoistaan, niin he ovat vuoroviikkoisin sielläkin? Eli lapsi ei tutustu missään vaiheessa sisaruspuoliinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla. 

Sunlaiselle melkein toivoisi eroa. Sori ei voi mitään mutta jos on noin omahyväinen niin olisi hyvä tipahtaa maan pinnalle.

Senkun toivot vaan.

Onko omahyväisyyttä se, että ymmärtää parisuhteessa olevan ylä- ja alamäkiä? Tai se, että itse asettaa lasten edun tarvittaessa oman "mukavuuden" edelle? Ei parisuhteessa ole aina kivaa ja riidatonta, joskus on huonoja kausia, etenkin kun lapset ovat pieniä. Jokainen on varmasti huonoina kausina miettinyt eroa, mutta älykäs ihminen antaa asioille aikaa ja tekee itse(kin) töitä parisuhteen eteen tietäen, että pitkässä suhteessa tulee huonojakin kausia, joista on selvittävä.

Mutta jokainen toki tekee valintansa itse (ellei puoliso päättänyt erota). Samalla yleensä valitsee (ainakin osittain) yh-elämän ja huonomman taloudellisen tilanteen. Näistäkin seurauksista voisi kantaa vastuun sitten kuitenkin ihan itse, eikä vaatia koko ajan yhteiskunnalta lisää rahaa ja palveluita.

  

Hahaha. Nämä asiantuntijalausuntosi ovat kerrassaan hellyttäviä. Jatka, kuolen nauruun ja se on kivaa.

Hahaha. Itse olin 22 v naimisissa ja voi kuule ymmärrän että suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja :D

Enpä ole myöskään muuten lapsilisää kummempia tukia saanut ennen eroa enkä sen jälkeen.

Aaa että sinun kaltaiset mustavalkotyypit on parasta viihdettä tylsään maanantaihin :D