Huh, onpa adoptioprosessi hullunhommaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.

Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).

joku sukulainen pakotettaisiin huolehtimaan lapsesta? entä jos heille tulisi ero ja toinen menisi parisuhteeseen samaasukupuolta olevan kanssa?

Ei ketään pakotettaisi, tieto on lähtömaata varten. Prosessissa pitää olla tuo tieto, kenelle lapsi menee. Suomen lakihan toimii toisin.

Pointtina on prosessin hankaluus. Kaikilla ei ole lähipiiriä, mutta adoptioprosessiin se tarvitaan.

Harvalla ihmisellä ei ole ketään perheen ulkopuolisia läheisi, sukulaisia tai ystäviä. Jos näin on, eikö sillon tukiverkon puute ole oikeastikin riskitekijä?

Eikö täysin tukiverkon puute merkitse yleensä sitä, että ihmisellä on jonkinlainen vuorovaikutusongelma? Kyllä adoptioperheelle on tärkeää, että on tiivis turvaverkosto ja lapsi oppii luottamaan muihinkin ihmisiin.

Eihän siitä ollut kyse vaan siitä, että se ihmisen lähipiiri ei kelpaa aina adoptioprosessissa, esim ystäviä ja sinkkusukulaisia ei kelpuuteta kummeiksi (lähtömaa ei kelpuuta, ja se vain merkitsee lasta odotettaessa).

Kukaan ei puhunut ihmisestä, jolla ei ole läheisiä.

En kritisoi sitä sinänsä, se on kuitenkin yksi seikka, joka lisää adoptioprosessin vaikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Voihan pikkuvauvan saada myös adoption kautta.

Joo, mutta siitä ei makseta. Sijaislapsista saa hyvät kuukausipalkat :)

Jo ihan pienestäkin lapsesta yli 2000€/kk nettona, isommasta n. 2700. Jos on kaksi tai kolme sijoitettua lasta, pääsee oikein hyville palkoille. Kuinka paljon pitäisi palkkatyössä tienata, että jää verojen jälkeen 6000-8000€/kk?

Harvassa kunnassa oikeasti noin paljon ”tienaa”. Esim nuorten ystävien maksama palkkio on hyvä, mutta lapsetkin ovat niitä pahasti oireilevia, joita kunta ei saa sijoitettua.

Meillä on tällä hetkellä yksi sijaislapsi ja palkkio on hiukan päälle tonni. Toisitko sinä tonnilla työpaikkasi kotiisi, pistäisit koko perheen likoon ja työ tosiaan on 24/7? Siitä voit kateuksissasi laskea tuntipalkkaa. Siihen päälle yleensä saa vielä pahasti oireilevat biovanhemmat ja mahdollisesti isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa taas tulee esille se, miten kaikki mielenterveysongelmat niputetaan yhteen ja samaan sarjaan. Myös mielialalääkkeitä voidaan syödä monesti eri syystä ja myös masennusdiagnoosi voi tulla monesta eri syystä, esim. avun hakeminen läheisen kuoleman kohtaamiseen voi tuoda avun hakijalle masennusdiagnoosin. Masennus (tai masennusdiagnoosi; nämä kun eivät ole välttämättä yksi ja sama asia) ei todellakaan välttämättä toistu, ei edes silloin jos joku toinen läheinen myöhemmin kuolee.

Ja kyllä, emme me "ammattiauttajat" tätä huutele, mutta meilläkin voi olla esim. nuorempana masennusdiagnoosi ja vaikka tällä hetkelläkin lääkitys päällä. Ja ei, emme ole kykenemättömiä työhömme, vaikka sitä joku epäilisikin. Toki jotkut ovat, mutta he tajuavat yleensä itse jättäytyä sairauslomalle tai mikäli eivät tajua, niin viimeistään esimies/kollegat huomaavat alentuneen työkyvyn.

Masennusdiagnoosi ja mielialalääkkeet ovat nykyään hyvin yleisiä, mikä kertoo mielestäni eniten siitä, että ihmiset ymmärtävät hoitaa itseään. Sen ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa oikeastaan yhtään mitään, ei adoptiossa, vakuutuksissa tai muussakaan.

Aivan sama. Adoptiovanhemman potää olla terve ja vahva. Ja kun hakijoita riittää, on varaa ruotia huonommat pois.

Niin. En kommentissani väittänytkään päinvastaista.

Voin lämpimästi suositella kotimaan adoptiota omasta kokemuksesta. Kotimaan adoptioon tulee 2-3kk ikäisiä vauvoja, ja on lisäksi ilmaista (eli halvempaa kuin vaikka biolapsen saaminen). Vauvat pääsääntöisesti terveitä (samat riskit kuin biolapsillakin). Tosin meidän ei ole vielä teini, joten mitään kriiseilyä ei ole ollut. Lapsen kanssa puhutaan taustasta avoimesti. On kovasti ”meidän näköinen”, joten kukaan ulkopuolinen ei tajua että on adoptoitu.

Mielestäni meiltä ei vaadittu mitään täydellisyyttä eikä tosiaan suurta omaisuutta. Kuulemma kaksiossa asuvillekin on annettu adoptiolapsia.

En voi uskoa että mielialalääkkeitä syö niin sankka joukko, että tämä jotenkin vaikuttaisi siihen saako lasta vai ei? Toki meillekin sanottiin, että lasta haluavia on niin paljon että on vähän varaakin karsia sitä joukkoa. Perus terveystietolomakkeen voi hakea yksityiseltä, eikä siellä ainakaan ole mitään pääsyä kaikkiin mahdollisiin resepteihin joita on elämänsä aikana saanut. Mistä tämä käsitys, että yksi resepti elämän aikana estäisi kaiken?