Huh, onpa adoptioprosessi hullunhommaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on niin, että hyvötuloiset akateemiset adoptiovanhemmat saavat aivan eritasoisen lapsen kuin itse ovat ja siitä seuraa ongelmia ja pettymyksiä.

Esim mun tuttu pariskunta on lakimiesrouva ja tohtorismies. He saivat levottoman pojan, jolla lopulta todettiin adhd ja jokin muu ongelma vielä päälle. Eivät ymmärrä lastaan kovin hyvin.

Toinen tapaus, joka on jo täysi-ikäinen: pari oli hyvin toimeentuleva ja heillä oli jo 1 lapsi. Adoptoivat toisen lapsen. Eivät tulleet tämän kanssa toimeen. Hermot menivät. Äitinsä mm roilotti lasta porraskäytävässä pää alaspäin ja sanoi, että hän pudottaa lapsen, jollei ole hillitymmin. Järkyttävää.

Kolmas tapaus. tohtori ja opettaja. 1 lapsi ennestään. Adoptiplapsella adhd. Lääkitsi sitä huumeilla. Varasti talosta kaiken arvokkaan ja myi saadakseen huumeita. Tuli aivovaurio lapselle ja ero adoptiovanhemmille. Nyt adoptioäiti omaishoitaja adoptiolastaan.

Kolmen juorun perusteella yleistät? Nice.

Tiedän vain 3 adoptiotapausta ja ne olivat nuo.

Ihmisillä on ruusunpunaiset lasit käytössä näissä adoptiohommissa.

Niin. Vedät jättimäisiä yleistyksiä kolmen lapsen perusteella.

Sulla on pahansuovat silmälasit päässä näissä adoptiohommissa.

Ongelmien kieltäminen ei auta! Todella paljon on ongelmia adoptioperheissä, erityisesti erityislasten sekä traumatisoituneiden kanssa - mutta usein muutenkin. Toki toisilla asiat menevät todella hienostikin.

Joskus myös adoptiolapsia lellitään liikaa, mistä seuraa helposti narsismia - eivätkä adoptiolapset aina tajua, miten ihmissuhteet ovat vaikeitä täysin bioperheissäkin.

Asioista pitäisi puhua, puhua ja puhua, todella syvällisesti ja erilaisten ihmisten kanssa.

Juoruilu ja sairas yleistäminen eivät ole mitään syvällistä puhumista. Se on vain pahantahtoista sosiaalipornoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptiovapaita lapsia on paljon vähemmän kuin halukkaita hakijoita.

Adoptiovanhemmat on ihan tavallisia ihmisiä ja adoptiolapset tavallisia lapsia. Eikä kaikki oireile yhtään sen ihmeemmin edes teini-iässä.

T kahden jo aikuisen adoptiolapsen äiti

Maailman lastenkodit  täynnä lapsia ja monin paikoin kaduilla, jopa kaatopaikoilla elää hylättyjä lapsia -  Suomi on luonut liian tiukat omat kansalliset kriteerit ja pitäisikin laittaa adoptiosysteemit uusiksi ulkomaan lähtömaiden kanssa.

Esim. jenkeissä on paljon mustia lapsia, joita kukaan ei adoptoi - silti monet jenkit hankkivat  itsenäisesti lapsia ulkomailta, toki aborttivastaisuuden takia on melko paljon myös esim. valkoisia lapsia tarjolla kotimaassakin. En haluaisi Suomeen yhtä vapaata systeemiä kuin Jenkeissä, mutta helpottaa adoptiota pitäisi Suomessakin.

Suomessa nimenomaan jotkut adoptiolapset valittaneet, joilla menee huonosti - että keskiluokkaiset adoptiovanhemmat, joilla ei koskaan ole ollut mitään omia ongelmia -  eivät oikein pysty ymmärtämään adoptiolapsia, jotka tulevat huonoista oloista ja joilla on esim. traumoja.

Kokevat, että ovat saaneet esim. nuorina apua lähinnä aikuisilta, joilla itselläänkin ollut joskus vaikeaa elämässä.

"Suomessa nimenomaan jotkut adoptiolapset valittaneet, joilla menee huonosti - että keskiluokkaiset adoptiovanhemmat, joilla ei koskaan ole ollut mitään omia ongelmia -  eivät oikein pysty ymmärtämään adoptiolapsia, jotka tulevat huonoista oloista ja joilla on esim. traumoja."

Jo se, että käy lapsettomuuden surun läpi (adoption taustalla usein lapsettomuus) on aikamoinen trauma. Ja  erikoinen luulo, että kaikki adoptiovanhemmat tulevat ongelmattomista ja esim varakkaista perheistä? Tunnen adoptiovanhempia, jotka ovat kotitaustoiltaan hyvin vaatimattomista perheistä lähtöisin. Toki adoptio on suuri haaste ja iso päätös, siksi siihen valmentautuminenkin on pitkä tie.

Vrt. esim. opettajatkaan eivät keskuluokkaisina kympin tytöinä oikein usein pysty ymmärtämään niitä huono-osaisia ja ongelmaisia koululaisia ja tällaisten koululaisten syrjäytymistä ei sitten pystytä juuri lainkaan ennaltaehkäisemään.  

Adoptiovanhempien pitää kyllä käytönnössä olla tukevasti keskuluokkaisia ja jopa perhetaustojakin tutkitaan, että onko myös varakkaita tukiverkkoja!

On akateemiset ammatit tai muutoin hyväpalkkaiset duunit, omakotitalot ja mökit, elämä mennyt putkeen lasta lukuunottamatta - sitä porukkaahan adoptiovanhemmat ovat.

Liian monet tukevasti keskiluokkaiset ihmiset ovat muutoinkin erilaisuutta erittäin huonosti ymmärtäviä, jopa tunnekylmyyttä löytyy  paljon materialismiin keskittyvän arvomaailman vuoksi.

Tiedän kanssa adoptiolapsen - joka katkaissut välit kokonaan adoptiovanhempiinsa, koska perheeseen syntyi myöhemmin biolapsia ja adoptilapsesta sen jälkeen vähät välitettiin. Painostettu aikanaan myös tekemään huonoja ratkaisuja elämässä, josta siis adoptiolapsi myös kärsi.

Ja lisää naurettavia yleistyksiä. Ei opettajat ole mitään ”keskiluokkaisia kympin tyttöjä”. Mistä ihmeestä sinä vedät näitä? Ja miten se opettajan tausta liittyy nyt siihen miten vanhempi ymmärtää lastaan.

Ja minä olen ohan biolapsi ja katkaissut välit äitiini. Sanna Marin ei mennyt edes isänsä hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Voihan pikkuvauvan saada myös adoption kautta.

Käytännössä pikkuvauvoja tulee lähes pelkästään kotimaisen adoption kautta. Siinä on sellainen mahdollisuus, ettei lasta tule lainkaan koska kotimaassa annetaan lapsia hyvin vähän adoptioon.

Silti joku aina on onnekas ja saa pienen vauvan. Meillekin tuli 2 kk vanhana.

No ei todellakaan tullut 2 kk ikäistä :D Johan siihen adoption järjestelyyn menee kauemmin kuin 2 kk. Sukulaiset sai 4 kk ikäisen vauvan aikoinaan, mutta kyseessä oli kotimaan adoptio.

Kahdeksan viikon harkinta- ajan jälkeen adoptio voidaan vahvistaa. Joten kyllä vauva voi tulla adoptioperheeseen 2 kk ikäisenä.

Voiko joku kertoa lisää kokemuksia sijaisperhetoiminnasta, pride kurssi on ollut meillä harkinnassa.

Olimme aikoinamme kuusi vuotta siinä prosessissa, laskettuna jonoon ilmoittautumisesta toisen lapsen vikaan seurantakäyntiin.

Kuusi vuotta.

Koko se kuusi vuotta jauhettiin ongelmista. Vaikeuksista. Kamaluuksista.

Nyt nuo lapset on aikuisia. Ja ihmettelen että miksi kertaakaan ei puhuttu mistään mukavasta. Tai edes siitä että adoptiolapsetkin on yksilöitä.

Mitään ongelmia, vaikeuksia tai kamaluuksia emme kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.

Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Jenkeillä on paremmat sopimukset kuin Suomella - vaikka Jenkeissä olisi omassa maassaankin adoptoitavia -  etenkin mustia lapsia, joita adoptoidaan myös Kanadaan, koska ottajia ei ole tarpeeksi.

Tuo on kyllä mielenkiintoista, ettei oman maan lapset kelpaa, vaan niitä haalitaan muualta.

Miksi lasten adoptoiminen on tehty noin älyttömän vaikeaksi jos ainoana vaihtoehtona on lapsen pallottaminen sijaisperheestä tai laitoksesta toiseen koko lapsuuden ajan? Adoptio mahdollistaa kuitenkin pysyvän perheen ja suvun. Joku sijaisperhe voi dumpata lapsen pois milloin hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.

Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.

Silti esim Kaikkonen sai ja sitten hylkäsi?

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa lisää kokemuksia sijaisperhetoiminnasta, pride kurssi on ollut meillä harkinnassa.

Mene kurssille, sijaisperheitä tarvitaan. Usein kursseilla saa kuulla myös kokemuksia jo perhehoitajana olevilta. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos koko perhe on valmis saamaan uuden perheenjäsenen.

sijaisäiti

Siis mikä tässä on niin kamalaa? Soisin näistä jokaisen kaikille lisääntyville, lapsi-ajokortti olisi suuri pelastus.

- 1-2 vuoden valmennus: Lapsiperheen arki on rankkaa. Kuinka moni vanhempi on yllättynyt lapsen vaatimasta läsnäolosta ja huomiosta, väsymys painaa ja aika on koko ajan kortilla? Ja tämä ihan tavallisten lasten kanssa, erityislapset ovat ihan omaa luokkaansa ja jokaisen vanhemmaksi haluavan tulisi valmistautua myös pahimpaan skenaarioon.

- vanhemmille pakollinen lääkärintarkastus: Adoption idea on tarjota lapselle pysyvä koti, sairas vanhempi ei tähän pysty. Lääkärintarkastus myös kertoo jos on piileviä sairauksia sekä elintavoista, mikä voi kertoa myös lapsen tulevaa kohtaloa.

- rikosrekisteriotteet ja asiakassuhteet sosiaalitoimeen: Edelleen lapsen hyvinvointi edellä.

- nuoruuden päihdeongelma tai masennuslääkitys: Ymmärrettävää, masennuksella varsinkin on tapana uusiutua stressaavassa elämäntilanteessa, mikä ei todellakaan ole lapselle eduksi. Samoin päihdeongelma on aina hälyttävä merkki.

- matala tulotaso: Lapsen kasvatus on kallis harrastus. Elinkustannukset nousevat koko ajan, joten hyvä että halutaan taata lapsen elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.

Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.

Silti esim Kaikkonen sai ja sitten hylkäsi?

Ei kai hän lapsia ole hylännyt. Sijaisvanhemmillekin voi tulla ero. Ei sellaista etukäteen voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkeillä on paremmat sopimukset kuin Suomella - vaikka Jenkeissä olisi omassa maassaankin adoptoitavia -  etenkin mustia lapsia, joita adoptoidaan myös Kanadaan, koska ottajia ei ole tarpeeksi.

Tuo on kyllä mielenkiintoista, ettei oman maan lapset kelpaa, vaan niitä haalitaan muualta.

No, eivät ilmeisesti yleensä sitten halua mustia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.

Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.

Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.

Silti esim Kaikkonen sai ja sitten hylkäsi?

Ei kai hän lapsia ole hylännyt. Sijaisvanhemmillekin voi tulla ero. Ei sellaista etukäteen voi tietää.

Taiveaho ilmoittanut olevansa yksinhuoltaja.

Eikä hänkään kyllä ole sopiva äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olimme aikoinamme kuusi vuotta siinä prosessissa, laskettuna jonoon ilmoittautumisesta toisen lapsen vikaan seurantakäyntiin.

Kuusi vuotta.

Koko se kuusi vuotta jauhettiin ongelmista. Vaikeuksista. Kamaluuksista.

Nyt nuo lapset on aikuisia. Ja ihmettelen että miksi kertaakaan ei puhuttu mistään mukavasta. Tai edes siitä että adoptiolapsetkin on yksilöitä.

Mitään ongelmia, vaikeuksia tai kamaluuksia emme kokeneet.

Mitä ne kamaluuset olivat, mitä siellä jauhettiin?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.

Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).

Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.

Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.

Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).

Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.

Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.

Pitää osata itse ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Kallista on, ei duunarien touhua. Ja hullua, että masennuslääkitys estää. Pahempihan se hoitamaton masennus olisi. Ja eikös ylipainokin ole este?

Ehkä sairaalloinen ylipaino, ei lievä. Mutta moni pitkäaikaissairaus on vaikka olisi erinomainen hoitotasapaino pitkältä ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.

Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).

Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.

Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.

Pitää osata itse ajatella.

Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.