Lue keskustelun säännöt.
Huh, onpa adoptioprosessi hullunhommaa
03.08.2020 |
Prosessi kestää vuosia, 1-2 vuoden valmennus, vanhemmille pakollinen lääkärintarkastus, tarkistetaan rikosrekisteriotteet (ok tän ymmärrän) ja asiakassuhteet sosiaalitoimeen tarkastetaan, aivan kaikki henkilökohtaiset asiat käydään läpi. Adoption voi estää esim. nuoruuden päihdeongelma tai masennuslääkitys tai liian matala tulotaso.
Hyvä tietysti että adoptiovanhemmat seulotaan hyvin mutta onhan toi vähän ironista siihen nähden että biologisia lapsia tehdään miten sattuu tai vahingossakin ja biovanhemmat yleensä kelpaa silti vanhemmiksi kaikkine epätäydellisyyksineen.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.
Vanhempien kannattaa varoittaa mielenterveyspalveluiden käytöstä.
Siinä voi mennä adoptiomahdollisuus. Onpa pimeää. Eli mieluummin ollaan sitten hoidotta.
Tunnen yhden diagnosoimattomaan Aspergerin, joka adoptoi. Varmaan kiitti itseään, ettei ollut mennyt hakemaan diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.
Vanhempien kannattaa varoittaa mielenterveyspalveluiden käytöstä.
Siinä voi mennä adoptiomahdollisuus. Onpa pimeää. Eli mieluummin ollaan sitten hoidotta.
Tunnen yhden diagnosoimattomaan Aspergerin, joka adoptoi. Varmaan kiitti itseään, ettei ollut mennyt hakemaan diagnoosia.
Ei vaan teinin ja nuoren aikuisen ymmärtää miten maailma toimii.
Miksi ihmeessä sinä koko ajan odotat ettäjoku muu ajattelee puolestasi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Ei monikaan tiedä etukäteen lapsettomuuttaan, etenkään kun syytäkään ei aina löydy.
Ja LÄÄKÄRI määrää lääkkeen, kyttäävät terveydenhuollossa sitäkin, jos jätät määrätyt lääkkeet noutamatta.
Eiköhän näissä ylitiukoissa kriteereissä ole kyse siitä, että karsitaan suuri hakijajoukko mahdollisimman pieneksi.
Pitäisikin julkisesti puhua enemmän sitä, että adoptio on mahdollinen vain erittäin harvoille, jotteivat ihmiset näkisi adoptiota yhtenä mahdollisuutena - ainakaan meillä Suomessa.
Kannattaa panostaa lasten hankkimiseen jo nuoresta, jos lapsoa ylipäätään haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.
Olet joko trollaaja tai todella pihalla. Ei ihminen pysty tietämään kaikkea, mitä eteen tulee. Masennuslääkkeitä voi tarvita hyvien monien syiden takia. Lisäksi kyseessä on lääkärin määrittelemä tarve.
Masennuslääkkeiden käyttöhistoria muuten estää monet terveys yms. vakuutuksetkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.
Olet joko trollaaja tai todella pihalla. Ei ihminen pysty tietämään kaikkea, mitä eteen tulee. Masennuslääkkeitä voi tarvita hyvien monien syiden takia. Lisäksi kyseessä on lääkärin määrittelemä tarve.
Masennuslääkkeiden käyttöhistoria muuten estää monet terveys yms. vakuutuksetkin...
Huh, huh. Eli mielenterveyttä ei kannata joita tai lääkitä, kun voi menettää vakuutukset ja adoption.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teistä moni kirjoittelee luulopuheiden perusteella. Se että tulevat vanhemmat ja heidän taustansa tutkitaan huolella ennen hyväksyntää, tehdään aina lapsen parhaaksi. Muuten, ei sijaisvanhemmiksikaan pääse pystymetsästä, vaan kyllä siinäkin käydään läpi prosessi, ehkä keveämpi kuin adoptiossa, mutta kuitenkin.
Itse tehty lapsi sen paremmin kuin adoptiolapsikaan ei tule perheeseen takuutodistus kainalossa, jossa taataan, että lapsi on priimatavaraa. Monenlaisia ongelmia ja sairauksia voi puhjeta ennalta varoittamatta. Samoin kuin vanhemmatkin voivat sairastua ja jopa kuolla. Tällöin lapselle on hankittava uusi koti ja uudet vanhemmat, olipa kyseessä biologinen tai adoptiolapsi.
Muutamat mainitsivat, että monissa maissa lastenkodit ovat täynnä lapsia, mutta miksi heitä ei voi saada. Moni maa rajoittaa adoptiota ja panostaa kotimaiseen adoptioon. Usein ajatellaan myös, onko lapselle hyväksi joutua aivan erilaiseen maahan ja erilaiseen kulttuuriin. Olen itse pohtinut usein, miksi ihmiset haluavat tuoda Suomeen lapsia täysin erilaisesta maasta. Vaikka lapsi olisi niin pieni, ettei vielä ole perehtynyt ja juurtunut synnyinmaansa kulttuuriin, niin esim. ulkonäölleen ja ihonvärilleen hän ei voi mitään. Ne ovat tavallisia kiusaamisen kohteita. Ei ole ihme, jos lapsen mieli järkkyy, kun tuntee, ettei juuri kukaan hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Itsekkäistä motiiveista ei pidä koskaan lähteä hankkimaan sijoitus- tai adoptiolasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Ei monikaan tiedä etukäteen lapsettomuuttaan, etenkään kun syytäkään ei aina löydy.
Ja LÄÄKÄRI määrää lääkkeen, kyttäävät terveydenhuollossa sitäkin, jos jätät määrätyt lääkkeet noutamatta.
Eiköhän näissä ylitiukoissa kriteereissä ole kyse siitä, että karsitaan suuri hakijajoukko mahdollisimman pieneksi.
Pitäisikin julkisesti puhua enemmän sitä, että adoptio on mahdollinen vain erittäin harvoille, jotteivat ihmiset näkisi adoptiota yhtenä mahdollisuutena - ainakaan meillä Suomessa.
Kannattaa panostaa lasten hankkimiseen jo nuoresta, jos lapsoa ylipäätään haluaa!
Noin on. Eli moni luulee pystyvänsä sitten aikanaan adoptoimaan, mutta ihan liin tiukat syyt estävät sen.
Pitäisi jo yläkoulussa rehellisesti kertoa, että masennuslääkkeet ja psykologikäynnit voivat estää vakuutuksen ja adoption. Sitten voisi nuori vanhempineen valita, alkaako joita itseään, mutta tietää, että nuo menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teistä moni kirjoittelee luulopuheiden perusteella. Se että tulevat vanhemmat ja heidän taustansa tutkitaan huolella ennen hyväksyntää, tehdään aina lapsen parhaaksi. Muuten, ei sijaisvanhemmiksikaan pääse pystymetsästä, vaan kyllä siinäkin käydään läpi prosessi, ehkä keveämpi kuin adoptiossa, mutta kuitenkin.
Itse tehty lapsi sen paremmin kuin adoptiolapsikaan ei tule perheeseen takuutodistus kainalossa, jossa taataan, että lapsi on priimatavaraa. Monenlaisia ongelmia ja sairauksia voi puhjeta ennalta varoittamatta. Samoin kuin vanhemmatkin voivat sairastua ja jopa kuolla. Tällöin lapselle on hankittava uusi koti ja uudet vanhemmat, olipa kyseessä biologinen tai adoptiolapsi.
Muutamat mainitsivat, että monissa maissa lastenkodit ovat täynnä lapsia, mutta miksi heitä ei voi saada. Moni maa rajoittaa adoptiota ja panostaa kotimaiseen adoptioon. Usein ajatellaan myös, onko lapselle hyväksi joutua aivan erilaiseen maahan ja erilaiseen kulttuuriin. Olen itse pohtinut usein, miksi ihmiset haluavat tuoda Suomeen lapsia täysin erilaisesta maasta. Vaikka lapsi olisi niin pieni, ettei vielä ole perehtynyt ja juurtunut synnyinmaansa kulttuuriin, niin esim. ulkonäölleen ja ihonvärilleen hän ei voi mitään. Ne ovat tavallisia kiusaamisen kohteita. Ei ole ihme, jos lapsen mieli järkkyy, kun tuntee, ettei juuri kukaan hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Itsekkäistä motiiveista ei pidä koskaan lähteä hankkimaan sijoitus- tai adoptiolasta.
Tuo on kyllä totta, että kurjaa lapselle kokea rasismia, vaikka hänet on kasvatettu täysin kantasuomalaisiksi.
Hänellä ei tavallaan oikein ole ollenkaan omaa kulttuuria sitten. Eihän hän myöskään täysin kulu lähtömaansakan väkeen.
Uskoisin, että musta lapsi tulee kohtaamaan eniten rasismia, mutta muut kyllä sulautuvat nopeasti adoptiolapsina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.
Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.
Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.
Silti esim Kaikkonen sai ja sitten hylkäsi?
Ei kai hän lapsia ole hylännyt. Sijaisvanhemmillekin voi tulla ero. Ei sellaista etukäteen voi tietää.
Taiveaho ilmoittanut olevansa yksinhuoltaja.
Eikä hänkään kyllä ole sopiva äidiksi.
Missä hän noin on sanonut? Eihän hän ole huoltaja ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Ei monikaan tiedä etukäteen lapsettomuuttaan, etenkään kun syytäkään ei aina löydy.
Ja LÄÄKÄRI määrää lääkkeen, kyttäävät terveydenhuollossa sitäkin, jos jätät määrätyt lääkkeet noutamatta.
Eiköhän näissä ylitiukoissa kriteereissä ole kyse siitä, että karsitaan suuri hakijajoukko mahdollisimman pieneksi.
Pitäisikin julkisesti puhua enemmän sitä, että adoptio on mahdollinen vain erittäin harvoille, jotteivat ihmiset näkisi adoptiota yhtenä mahdollisuutena - ainakaan meillä Suomessa.
Kannattaa panostaa lasten hankkimiseen jo nuoresta, jos lapsoa ylipäätään haluaa!
Noin on. Eli moni luulee pystyvänsä sitten aikanaan adoptoimaan, mutta ihan liin tiukat syyt estävät sen.
Pitäisi jo yläkoulussa rehellisesti kertoa, että masennuslääkkeet ja psykologikäynnit voivat estää vakuutuksen ja adoption. Sitten voisi nuori vanhempineen valita, alkaako joita itseään, mutta tietää, että nuo menettää.
* hoitaa. Lisäksi voi mennä jotkut ammatit ja aselupa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teistä moni kirjoittelee luulopuheiden perusteella. Se että tulevat vanhemmat ja heidän taustansa tutkitaan huolella ennen hyväksyntää, tehdään aina lapsen parhaaksi. Muuten, ei sijaisvanhemmiksikaan pääse pystymetsästä, vaan kyllä siinäkin käydään läpi prosessi, ehkä keveämpi kuin adoptiossa, mutta kuitenkin.
Itse tehty lapsi sen paremmin kuin adoptiolapsikaan ei tule perheeseen takuutodistus kainalossa, jossa taataan, että lapsi on priimatavaraa. Monenlaisia ongelmia ja sairauksia voi puhjeta ennalta varoittamatta. Samoin kuin vanhemmatkin voivat sairastua ja jopa kuolla. Tällöin lapselle on hankittava uusi koti ja uudet vanhemmat, olipa kyseessä biologinen tai adoptiolapsi.
Muutamat mainitsivat, että monissa maissa lastenkodit ovat täynnä lapsia, mutta miksi heitä ei voi saada. Moni maa rajoittaa adoptiota ja panostaa kotimaiseen adoptioon. Usein ajatellaan myös, onko lapselle hyväksi joutua aivan erilaiseen maahan ja erilaiseen kulttuuriin. Olen itse pohtinut usein, miksi ihmiset haluavat tuoda Suomeen lapsia täysin erilaisesta maasta. Vaikka lapsi olisi niin pieni, ettei vielä ole perehtynyt ja juurtunut synnyinmaansa kulttuuriin, niin esim. ulkonäölleen ja ihonvärilleen hän ei voi mitään. Ne ovat tavallisia kiusaamisen kohteita. Ei ole ihme, jos lapsen mieli järkkyy, kun tuntee, ettei juuri kukaan hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Itsekkäistä motiiveista ei pidä koskaan lähteä hankkimaan sijoitus- tai adoptiolasta.
Kyllä lapsen hankkiminen lähtee aina ihmisen omasta halusta ja tarpeesta saada itselleen jälkikasvua hoivata jne.
Moniin muihin maihin adoptio sujuu helpommin eli ongelmia on systeemeissäkin - ja tosiaan lapsia elää käsittämättömän huonoissa oloissa, jopa kuolee massoittain kaduille kehitysmaissa.
Suurin moraalinen ongelma on se, jos joku vanhempi kehitysmaassa joutuu antamaan lapsen pois pelkän köyhyyden takia. Ei mikään ihonväri, muuta kuin BLM-ideologiassa.
Suomessakin lasten pakkoadoptio pois biovanhemmilta, jotka toistuvasti laiminlyövät lastaan voisi olla hyvä idea Amerikan ja monen muun maan tapaan...
- katkaisisi sijoitus- ja huostaanottokierteen. Räsänen on tätä jopa joskus ehdottanut, siis puhunut todella pahoinpidellyistä lapsista, jotka laitoskierteessä jo vauvasta, eikö loppua näy ja lasta uhkaavat mielenterveysongelmat tämän pallottelun takia, jopa raaka väkivalta. Myös aborttien tilalle yhä useammin adoptio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.
Voihan pikkuvauvan saada myös adoption kautta.
Joo, mutta siitä ei makseta. Sijaislapsista saa hyvät kuukausipalkat :)
Jo ihan pienestäkin lapsesta yli 2000€/kk nettona, isommasta n. 2700. Jos on kaksi tai kolme sijoitettua lasta, pääsee oikein hyville palkoille. Kuinka paljon pitäisi palkkatyössä tienata, että jää verojen jälkeen 6000-8000€/kk?
Älä valehtele, tiedät itsekin että nämä järkyttävät luvut on syvältä hanuristasi :D Terv. Sijaisäiti yhdelle, entinen kokopäivätyö jatkuu koska on pakko jatkua. Ja hyvä niin.
Tässä joitakin juttuja omasta adoptioprosessistamme, jotka voivat valottaa kriteereitä:
- kotimme oli vuokrakaksio
- minulla on krooninen sairaus (piti hankkia todistus, ettei sairaus lyhennä elinajanodotetta)
- kerroin käyneeni psykologilla lyhyessä terapiassa (kommenttina hyvä, osaat hakea tarvittaessa apua adoptiolapsellesikin)
- lapsuusperheessäni oli ongelmia (hyvä, monen adoptiolapsenkin taustalla samanlaisia ongelmia ja kokemuksesta voi olla apua lapsen ymmärtämisessä)
Kommenttina siihen, kun joku kertoi, kuinka adoptiolasta sorsitaan suvun taholta niin itse olen törmännyt enemmän toiseen ääripäähän. Eli adoptiolapsia saatetaan huomioida biologisia sukulaislapsia enemmän. Kumpikaan ei tietenkään ole oikein. Esim. tulevien isovanhempien kanssa kannattaa keskustella aiheesta jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo kattava prosessi onkin, ihan kaikkea nekään ei pysty seulomaan. Eräs pesunkestävä narsisti laittoi adoptioprosessissa parastaan, ja on saanut vuosien varrella adoptoitua kolme lasta. Lapsiraukat.
Mä taas tiedän yhden alkoholisti pariskunnan joka sai adoptoitua lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki henkilökohtainen otetaan selville.
Paitsi jos menee valehtelulla läpi moni asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
Vähän eri asia joku pedo-rikoshistoria kuin vaikka viimeksi 15 vuotta sitten oireillut lievä masennus.
Toivon että joku olisi kertonut mulle nuorena että masennuksen hoitaminen terveydenhuollossa voi tarkoittaa sitä että en ehkä voi adoptoida vuosienkaan päästä. Olisin miettinyt kaksi kertaa haenko apua vai en.
Pitää osata itse ajatella.
Veikkaan että aika harva teini tai nuori opiskelija tämmöisiä miettii. Eikä pitäisi joutua kyllä miettimäänkään.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.
Olet joko trollaaja tai todella pihalla. Ei ihminen pysty tietämään kaikkea, mitä eteen tulee. Masennuslääkkeitä voi tarvita hyvien monien syiden takia. Lisäksi kyseessä on lääkärin määrittelemä tarve.
Masennuslääkkeiden käyttöhistoria muuten estää monet terveys yms. vakuutuksetkin...
Kuka sellaista on väittänyt?
Sen sijaan sanoin että kyllä jo hyvin nuorena fiksu ymmärtää että kirjatut mt-ongelmat eivät ole meriitti ja että ne tulee vastaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.
Sijaisvanhemmille pitäis olla aivan samat kriteerit kuin adoptiovanhemmille.
Aika tiukat kriteerit onkin ja puute sijaisperheistä on suuri.
Silti esim Kaikkonen sai ja sitten hylkäsi?
Ei kai hän lapsia ole hylännyt. Sijaisvanhemmillekin voi tulla ero. Ei sellaista etukäteen voi tietää.
Taiveaho ilmoittanut olevansa yksinhuoltaja.
Eikä hänkään kyllä ole sopiva äidiksi.
Missä hän noin on sanonut? Eihän hän ole huoltaja ollenkaan.
Anna-lehden haastattelussa keväällä. Hän on ennenkin käytellyt termejä miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teistä moni kirjoittelee luulopuheiden perusteella. Se että tulevat vanhemmat ja heidän taustansa tutkitaan huolella ennen hyväksyntää, tehdään aina lapsen parhaaksi. Muuten, ei sijaisvanhemmiksikaan pääse pystymetsästä, vaan kyllä siinäkin käydään läpi prosessi, ehkä keveämpi kuin adoptiossa, mutta kuitenkin.
Itse tehty lapsi sen paremmin kuin adoptiolapsikaan ei tule perheeseen takuutodistus kainalossa, jossa taataan, että lapsi on priimatavaraa. Monenlaisia ongelmia ja sairauksia voi puhjeta ennalta varoittamatta. Samoin kuin vanhemmatkin voivat sairastua ja jopa kuolla. Tällöin lapselle on hankittava uusi koti ja uudet vanhemmat, olipa kyseessä biologinen tai adoptiolapsi.
Muutamat mainitsivat, että monissa maissa lastenkodit ovat täynnä lapsia, mutta miksi heitä ei voi saada. Moni maa rajoittaa adoptiota ja panostaa kotimaiseen adoptioon. Usein ajatellaan myös, onko lapselle hyväksi joutua aivan erilaiseen maahan ja erilaiseen kulttuuriin. Olen itse pohtinut usein, miksi ihmiset haluavat tuoda Suomeen lapsia täysin erilaisesta maasta. Vaikka lapsi olisi niin pieni, ettei vielä ole perehtynyt ja juurtunut synnyinmaansa kulttuuriin, niin esim. ulkonäölleen ja ihonvärilleen hän ei voi mitään. Ne ovat tavallisia kiusaamisen kohteita. Ei ole ihme, jos lapsen mieli järkkyy, kun tuntee, ettei juuri kukaan hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Itsekkäistä motiiveista ei pidä koskaan lähteä hankkimaan sijoitus- tai adoptiolasta.
Voi miten pahasti meni pieleen. Adoptioon kuuluu ryhtyä itsekkäistä syistä eli halusta saada lapsi. Hyväntekeväisyys on täysin väärä motiivi. Jos haluaa auttaa lapsia, voi tukea kehitysmaan äitiejä ja ohjelmia, joiden avulla lapset voivat asua perheidensä luona sen sijaan että äidin on pakko antaa lapsi lastenkotiin.
Kukaan ei jaksa olla vanhempi suuritarpeiselle lapselle hyväntekeväisyys mielessä vaan taustalla pitää olla vahva halu olla vanhempi. Viranomaisten tehtävä taas on huolehtia siitä, että adoptio on lapsen etu eikä päättää asiasta aikuisten tarpeiden pohjalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mutta jos ei ole tarkka seula, niin pedot yms sairaat tarttuisivat mahdollisuuteen.
Sukulaiseni adoptoi. Hänen piti myös osoittaa heteropariskunta siltä varalta, että jos hänelle tapahtuisi jotain, lapsi menisi näille. Minä hänen yksin elävänä siskonaan en kelvannut lähtömaalle (ne maathan ovat järjestään vanhoillisia).
joku sukulainen pakotettaisiin huolehtimaan lapsesta? entä jos heille tulisi ero ja toinen menisi parisuhteeseen samaasukupuolta olevan kanssa?
Ei ketään pakotettaisi, tieto on lähtömaata varten. Prosessissa pitää olla tuo tieto, kenelle lapsi menee. Suomen lakihan toimii toisin.
Pointtina on prosessin hankaluus. Kaikilla ei ole lähipiiriä, mutta adoptioprosessiin se tarvitaan.
Kyllä nokkaansa pidemmälle katsova ajattelee.