Lue keskustelun säännöt.
Huh, onpa adoptioprosessi hullunhommaa
03.08.2020 |
Prosessi kestää vuosia, 1-2 vuoden valmennus, vanhemmille pakollinen lääkärintarkastus, tarkistetaan rikosrekisteriotteet (ok tän ymmärrän) ja asiakassuhteet sosiaalitoimeen tarkastetaan, aivan kaikki henkilökohtaiset asiat käydään läpi. Adoption voi estää esim. nuoruuden päihdeongelma tai masennuslääkitys tai liian matala tulotaso.
Hyvä tietysti että adoptiovanhemmat seulotaan hyvin mutta onhan toi vähän ironista siihen nähden että biologisia lapsia tehdään miten sattuu tai vahingossakin ja biovanhemmat yleensä kelpaa silti vanhemmiksi kaikkine epätäydellisyyksineen.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että hyvötuloiset akateemiset adoptiovanhemmat saavat aivan eritasoisen lapsen kuin itse ovat ja siitä seuraa ongelmia ja pettymyksiä.
Esim mun tuttu pariskunta on lakimiesrouva ja tohtorismies. He saivat levottoman pojan, jolla lopulta todettiin adhd ja jokin muu ongelma vielä päälle. Eivät ymmärrä lastaan kovin hyvin.
Toinen tapaus, joka on jo täysi-ikäinen: pari oli hyvin toimeentuleva ja heillä oli jo 1 lapsi. Adoptoivat toisen lapsen. Eivät tulleet tämän kanssa toimeen. Hermot menivät. Äitinsä mm roilotti lasta porraskäytävässä pää alaspäin ja sanoi, että hän pudottaa lapsen, jollei ole hillitymmin. Järkyttävää.
Kolmas tapaus. tohtori ja opettaja. 1 lapsi ennestään. Adoptiplapsella adhd. Lääkitsi sitä huumeilla. Varasti talosta kaiken arvokkaan ja myi saadakseen huumeita. Tuli aivovaurio lapselle ja ero adoptiovanhemmille. Nyt adoptioäiti omaishoitaja adoptiolastaan.
Kolmen juorun perusteella yleistät? Nice.
Tiedän vain 3 adoptiotapausta ja ne olivat nuo.
Ihmisillä on ruusunpunaiset lasit käytössä näissä adoptiohommissa.
Niin. Vedät jättimäisiä yleistyksiä kolmen lapsen perusteella.
Sulla on pahansuovat silmälasit päässä näissä adoptiohommissa.
Ei todellakaan ole! Mietin itsekin vielä yhtä lasta ja ajattelin, adoptoisimmeko sen. emme sitten ryhtyneet siihen. Syynä lähinnä se, että olisimme halunneet adoptoida Kiinasta, mutta heiltä alettiin vähentää adoptioon ulkomaille annettavien lasten määrää. Oikein mikään muu maa ei minua kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiovapaita lapsia on paljon vähemmän kuin halukkaita hakijoita.
Adoptiovanhemmat on ihan tavallisia ihmisiä ja adoptiolapset tavallisia lapsia. Eikä kaikki oireile yhtään sen ihmeemmin edes teini-iässä.
T kahden jo aikuisen adoptiolapsen äiti
Maailman lastenkodit täynnä lapsia ja monin paikoin kaduilla, jopa kaatopaikoilla elää hylättyjä lapsia - Suomi on luonut liian tiukat omat kansalliset kriteerit ja pitäisikin laittaa adoptiosysteemit uusiksi ulkomaan lähtömaiden kanssa.
Esim. jenkeissä on paljon mustia lapsia, joita kukaan ei adoptoi - silti monet jenkit hankkivat itsenäisesti lapsia ulkomailta, toki aborttivastaisuuden takia on melko paljon myös esim. valkoisia lapsia tarjolla kotimaassakin. En haluaisi Suomeen yhtä vapaata systeemiä kuin Jenkeissä, mutta helpottaa adoptiota pitäisi Suomessakin.
Suomessa nimenomaan jotkut adoptiolapset valittaneet, joilla menee huonosti - että keskiluokkaiset adoptiovanhemmat, joilla ei koskaan ole ollut mitään omia ongelmia - eivät oikein pysty ymmärtämään adoptiolapsia, jotka tulevat huonoista oloista ja joilla on esim. traumoja.
Kokevat, että ovat saaneet esim. nuorina apua lähinnä aikuisilta, joilla itselläänkin ollut joskus vaikeaa elämässä.
"Suomessa nimenomaan jotkut adoptiolapset valittaneet, joilla menee huonosti - että keskiluokkaiset adoptiovanhemmat, joilla ei koskaan ole ollut mitään omia ongelmia - eivät oikein pysty ymmärtämään adoptiolapsia, jotka tulevat huonoista oloista ja joilla on esim. traumoja."
Jo se, että käy lapsettomuuden surun läpi (adoption taustalla usein lapsettomuus) on aikamoinen trauma. Ja erikoinen luulo, että kaikki adoptiovanhemmat tulevat ongelmattomista ja esim varakkaista perheistä? Tunnen adoptiovanhempia, jotka ovat kotitaustoiltaan hyvin vaatimattomista perheistä lähtöisin. Toki adoptio on suuri haaste ja iso päätös, siksi siihen valmentautuminenkin on pitkä tie.
Vrt. esim. opettajatkaan eivät keskuluokkaisina kympin tytöinä oikein usein pysty ymmärtämään niitä huono-osaisia ja ongelmaisia koululaisia ja tällaisten koululaisten syrjäytymistä ei sitten pystytä juuri lainkaan ennaltaehkäisemään.
Adoptiovanhempien pitää kyllä käytönnössä olla tukevasti keskuluokkaisia ja jopa perhetaustojakin tutkitaan, että onko myös varakkaita tukiverkkoja!
On akateemiset ammatit tai muutoin hyväpalkkaiset duunit, omakotitalot ja mökit, elämä mennyt putkeen lasta lukuunottamatta - sitä porukkaahan adoptiovanhemmat ovat.
Liian monet tukevasti keskiluokkaiset ihmiset ovat muutoinkin erilaisuutta erittäin huonosti ymmärtäviä, jopa tunnekylmyyttä löytyy paljon materialismiin keskittyvän arvomaailman vuoksi.
Tiedän kanssa adoptiolapsen - joka katkaissut välit kokonaan adoptiovanhempiinsa, koska perheeseen syntyi myöhemmin biolapsia ja adoptilapsesta sen jälkeen vähät välitettiin. Painostettu aikanaan myös tekemään huonoja ratkaisuja elämässä, josta siis adoptiolapsi myös kärsi.
Jenkkien adoptiosysteemit vaikuttaa kyllä oudoilta. Lueskelin aikoinaan yhden suomalaisen, Usassa asuvan naisen blogia, nainen oli miehineen adoptoimassa Kiinasta. Siellä tuo prosessi eteni todella nopeaa Suomeen verrattuna, parhaimmillaan lapsen sai kahden vuoden päästä prosessin aloittamisesta (kyseessä ei edes ns. special needs-lapsi.) Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista. Sieltä jos bongasi jonkun lapsen, jonka halusi adoptoida, otti vain yhteyttä järjestöön. Yleensähän kohdemaassa tehdään lapsiesitys, mutta jenkeillä oli tässäkin joku oma systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista.
Tarkennan: tarkoitan järjestöllä siis sitä jenkkiläistä adoptiojärjestöä, jonka kautta adoptiota hoidettiin.
Itse tiedän nopeasti kiihtyvän adhd-äidin, jolla menee lähes tauotta hermo biologiseen adhd-lapseensa. Itse introverttinä adoptiovanhempana taas rauhoitan ylivilkasta lasta. Mutta tosiaan, asenne ratkaisee. Ihmiset, joilla on ns. ihmistyyppejä, joista eivät pidä, voivat olla alttiimpia olemaan ongelmissa adoptiolastensa kanssa. Itse pidän ihan kaikenlaisista ihmisistä (jos eivät ole todella ilkeitä), joten lapsi saa olla sellainen kuin on.
Enkä ole täydellinen itsekään. Korostan nuorellekin sitä, että on parka saanut tällaisen tylsimyksen vanhemmakseen. Ja että elämämme olisi kovin tylsää ilman häntä.
t. Adoptioäiti, joka tuolla ylempänä kirjoitti adhd-lapsestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mieluummin ryhtyä sijaisvanhemmaksi, sillä tienaa hyvin. Ja voi saada ihan pikkuvauvankin hoidokiksi.
Voihan pikkuvauvan saada myös adoption kautta.
Käytännössä pikkuvauvoja tulee lähes pelkästään kotimaisen adoption kautta. Siinä on sellainen mahdollisuus, ettei lasta tule lainkaan koska kotimaassa annetaan lapsia hyvin vähän adoptioon.
Silti joku aina on onnekas ja saa pienen vauvan. Meillekin tuli 2 kk vanhana.
No ei todellakaan tullut 2 kk ikäistä :D Johan siihen adoption järjestelyyn menee kauemmin kuin 2 kk. Sukulaiset sai 4 kk ikäisen vauvan aikoinaan, mutta kyseessä oli kotimaan adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän kaksi adoptioäitiä ja kumpikaan ei ole mikään superihminen. Päinvastoin. Ihan tavalliset ihmiset saavat adoptoida.
Jostain syystä moni on sitä mieltä, että adoption pitäisi olla tosi helppoa. Olen ihan eri mieltä. Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen taustansa vuoksi ja vanhempien pitää tajuta mihin ryhtyy.
Ei kai helppoa pitäisikään olla, mutta pitäisi katsoa pankkitilin ja ns. pinnallisen täydellisyyden lisäksi myös adoptiota haluavien ihmisten sydäntä; tunnekypsyyttä ja ylipäätään sitä, mitä voi antaa lapselleen vanhempana myös henkisesti.
Väitän, että syy siihen, että adoptiovanhemmilla on niin paljon ongelmia - on joskus todella myös adoptiovanhemmissa ja siinä, että vain materiaa painotetaan valinnoissa. Lapsikin saattaa olla vain joku status, mikä kuuluu olla - eikä pystytä kohtamaan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään tuntemani adoptiolapsen ei-bio sukulaiset eivät arvosta tuota sukuun ulkopuolelta tullutta lasta ollenkaan. Sääliksi käy. Välit ovat menneet tuon takia poikki adoptiovanhempien sukulaisiin.
Kommentit ovat tyhliin: eihän tuo lapsi ole oikea sukulainen. Ei se muistuta meidän sukua mme mitenkään. Ei ulkonäöltä eikä ominaisuuksiltaan.
Tunnen siis toisen adoptiovanhemmista suvun. Hänen sisaruksensa ovat 6 laudaturin ylioppilaita hyvine urineen. Adoptoidulla on koulu vaikeuksia.
Suvussa kulkevaa perintöä sille ei aiota jättää, kun se ei edes kuulu sukuun. Ministä tuo on surullista. Isovanhemmilla on biolapsenlapsia ja omaisuudet menee heille.
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien adoptiosysteemit vaikuttaa kyllä oudoilta. Lueskelin aikoinaan yhden suomalaisen, Usassa asuvan naisen blogia, nainen oli miehineen adoptoimassa Kiinasta. Siellä tuo prosessi eteni todella nopeaa Suomeen verrattuna, parhaimmillaan lapsen sai kahden vuoden päästä prosessin aloittamisesta (kyseessä ei edes ns. special needs-lapsi.) Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista. Sieltä jos bongasi jonkun lapsen, jonka halusi adoptoida, otti vain yhteyttä järjestöön. Yleensähän kohdemaassa tehdään lapsiesitys, mutta jenkeillä oli tässäkin joku oma systeemi.
Nimenomaan tämä! Jenkeillä on paremmat sopimukset kuin Suomella - vaikka Jenkeissä olisi omassa maassaankin adoptoitavia - etenkin mustia lapsia, joita adoptoidaan myös Kanadaan, koska ottajia ei ole tarpeeksi.
Jenkit pitäisi laittaa kansainvälisesti kuriin, jotta muillekin riittäisi lapsia. Lisäksi Jenkeissä liiankin lepsua touhua, aivan kauheitakin tapauksia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien adoptiosysteemit vaikuttaa kyllä oudoilta. Lueskelin aikoinaan yhden suomalaisen, Usassa asuvan naisen blogia, nainen oli miehineen adoptoimassa Kiinasta. Siellä tuo prosessi eteni todella nopeaa Suomeen verrattuna, parhaimmillaan lapsen sai kahden vuoden päästä prosessin aloittamisesta (kyseessä ei edes ns. special needs-lapsi.) Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista. Sieltä jos bongasi jonkun lapsen, jonka halusi adoptoida, otti vain yhteyttä järjestöön. Yleensähän kohdemaassa tehdään lapsiesitys, mutta jenkeillä oli tässäkin joku oma systeemi.
Minusta tuo jenkkien systeemi on suomea parempi.
Minusta adoptiovanhemmat tietävät itse parhaiten, millisen lapsen kanssa tulisivat toimeen.
Olisi hyvä, jos lapsia voisi myös mennä tapaamaan paikan päälle ja silloin vielä varmistaa valintansa.
Jenkkien systeemi on parempi.
Kohtuutonta odottaa lasta yli 2 vuotta. Suomen systtminon myös ihan valtavan ylihintainen adoptoivalle parille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien adoptiosysteemit vaikuttaa kyllä oudoilta. Lueskelin aikoinaan yhden suomalaisen, Usassa asuvan naisen blogia, nainen oli miehineen adoptoimassa Kiinasta. Siellä tuo prosessi eteni todella nopeaa Suomeen verrattuna, parhaimmillaan lapsen sai kahden vuoden päästä prosessin aloittamisesta (kyseessä ei edes ns. special needs-lapsi.) Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista. Sieltä jos bongasi jonkun lapsen, jonka halusi adoptoida, otti vain yhteyttä järjestöön. Yleensähän kohdemaassa tehdään lapsiesitys, mutta jenkeillä oli tässäkin joku oma systeemi.
Minusta tuo jenkkien systeemi on suomea parempi.
Minusta adoptiovanhemmat tietävät itse parhaiten, millisen lapsen kanssa tulisivat toimeen.
Olisi hyvä, jos lapsia voisi myös mennä tapaamaan paikan päälle ja silloin vielä varmistaa valintansa.
Adoptio lähtee aina lapsen tarpeista. Lapselle etsitään vanhempia eikä päinvastoin. Lapsi ei ole koiranpentu.
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien adoptiosysteemit vaikuttaa kyllä oudoilta. Lueskelin aikoinaan yhden suomalaisen, Usassa asuvan naisen blogia, nainen oli miehineen adoptoimassa Kiinasta. Siellä tuo prosessi eteni todella nopeaa Suomeen verrattuna, parhaimmillaan lapsen sai kahden vuoden päästä prosessin aloittamisesta (kyseessä ei edes ns. special needs-lapsi.) Lisäksi kun oli saanut adoptioluvan, sai myös pääsyn järjestön sivuille, joissa oli kuvia ja tietoja adoptiossa olevista lapsista. Sieltä jos bongasi jonkun lapsen, jonka halusi adoptoida, otti vain yhteyttä järjestöön. Yleensähän kohdemaassa tehdään lapsiesitys, mutta jenkeillä oli tässäkin joku oma systeemi.
Päädyin jostain syystä aikoinaan liettualaisille tai latvialaisille, jonkun kaupungin ylläpitämille englanninkielisille adoptiosivuille. Siellä oli kanssa listattu adoptioon annettavia lapsia, tosin ilman nimeä ja kuvaa. Hämmensi todella lukea niitä juttuja, jossa lasten yksityisasiat kerrottiin hyvin tarkkaan perhesuhteista ja ongelmista lähtien. Lapset olivat kaikki jo vanhempia lapsia, muistaakseni 7-vuotiaista alkaen teini-ikäisiin asti. He olivat kaikki todella ongelmallisia tapauksia, oli FAS:ia, vakavia käytöshäiriöitä, aivovammaa, jälkeenjääneisyyttä, yliseksuaalisyytta, vakavia kiintymyssuhdehäiriöitä, ulosteilla tuhraamista, päihteiden käyttöä ja muuta. Jäi kyllä ihmetyttämään sivujen tarkoitus: en ymmärrä miksi tuollaisia näytetään koko maailmalle, eikä pelkästään niille, jotka adoptiota harkitsevat. Hiukan ihmetyttää myös tuollaisten lasten tarjoaminen adoptioon, koska yleensä ihmiset haluaa mahdollisimman nuoren ja ongelmattoman tapauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien systeemi on parempi.
Kohtuutonta odottaa lasta yli 2 vuotta. Suomen systtminon myös ihan valtavan ylihintainen adoptoivalle parille.
Eli lapsi ja hänen tarpeet on sivuseikka. Suomi on kuitenkin sitoutunut lapsen oikeuksien edistämiseen ja lapsikaupan kieltoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että hyvötuloiset akateemiset adoptiovanhemmat saavat aivan eritasoisen lapsen kuin itse ovat ja siitä seuraa ongelmia ja pettymyksiä.
Esim mun tuttu pariskunta on lakimiesrouva ja tohtorismies. He saivat levottoman pojan, jolla lopulta todettiin adhd ja jokin muu ongelma vielä päälle. Eivät ymmärrä lastaan kovin hyvin.
Toinen tapaus, joka on jo täysi-ikäinen: pari oli hyvin toimeentuleva ja heillä oli jo 1 lapsi. Adoptoivat toisen lapsen. Eivät tulleet tämän kanssa toimeen. Hermot menivät. Äitinsä mm roilotti lasta porraskäytävässä pää alaspäin ja sanoi, että hän pudottaa lapsen, jollei ole hillitymmin. Järkyttävää.
Kolmas tapaus. tohtori ja opettaja. 1 lapsi ennestään. Adoptiplapsella adhd. Lääkitsi sitä huumeilla. Varasti talosta kaiken arvokkaan ja myi saadakseen huumeita. Tuli aivovaurio lapselle ja ero adoptiovanhemmille. Nyt adoptioäiti omaishoitaja adoptiolastaan.
Kolmen juorun perusteella yleistät? Nice.
Tiedän vain 3 adoptiotapausta ja ne olivat nuo.
Ihmisillä on ruusunpunaiset lasit käytössä näissä adoptiohommissa.
Niin. Vedät jättimäisiä yleistyksiä kolmen lapsen perusteella.
Sulla on pahansuovat silmälasit päässä näissä adoptiohommissa.
Ongelmien kieltäminen ei auta! Todella paljon on ongelmia adoptioperheissä, erityisesti erityislasten sekä traumatisoituneiden kanssa - mutta usein muutenkin. Toki toisilla asiat menevät todella hienostikin.
Joskus myös adoptiolapsia lellitään liikaa, mistä seuraa helposti narsismia - eivätkä adoptiolapset aina tajua, miten ihmissuhteet ovat vaikeitä täysin bioperheissäkin.
Asioista pitäisi puhua, puhua ja puhua, todella syvällisesti ja erilaisten ihmisten kanssa.
En ymmärrä aloitusta. Ei se lapsi ole mikään sohva joka hankitaan kun "on sellainen fiilis nyt".
Ihan tutkitusti adoptiolapsilla on suuri riski psyykkisiin ongelmiin. Adoptiolapsi ei ole mikään kesäkissa jonka voi ottaa hetken mielijohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin, että hyvötuloiset akateemiset adoptiovanhemmat saavat aivan eritasoisen lapsen kuin itse ovat ja siitä seuraa ongelmia ja pettymyksiä.
Esim mun tuttu pariskunta on lakimiesrouva ja tohtorismies. He saivat levottoman pojan, jolla lopulta todettiin adhd ja jokin muu ongelma vielä päälle. Eivät ymmärrä lastaan kovin hyvin.
Toinen tapaus, joka on jo täysi-ikäinen: pari oli hyvin toimeentuleva ja heillä oli jo 1 lapsi. Adoptoivat toisen lapsen. Eivät tulleet tämän kanssa toimeen. Hermot menivät. Äitinsä mm roilotti lasta porraskäytävässä pää alaspäin ja sanoi, että hän pudottaa lapsen, jollei ole hillitymmin. Järkyttävää.
Kolmas tapaus. tohtori ja opettaja. 1 lapsi ennestään. Adoptiplapsella adhd. Lääkitsi sitä huumeilla. Varasti talosta kaiken arvokkaan ja myi saadakseen huumeita. Tuli aivovaurio lapselle ja ero adoptiovanhemmille. Nyt adoptioäiti omaishoitaja adoptiolastaan.
Kolmen juorun perusteella yleistät? Nice.
Tiedän vain 3 adoptiotapausta ja ne olivat nuo.
Ihmisillä on ruusunpunaiset lasit käytössä näissä adoptiohommissa.
Niin. Vedät jättimäisiä yleistyksiä kolmen lapsen perusteella.
Sulla on pahansuovat silmälasit päässä näissä adoptiohommissa.
Ei todellakaan ole! Mietin itsekin vielä yhtä lasta ja ajattelin, adoptoisimmeko sen. emme sitten ryhtyneet siihen. Syynä lähinnä se, että olisimme halunneet adoptoida Kiinasta, mutta heiltä alettiin vähentää adoptioon ulkomaille annettavien lasten määrää. Oikein mikään muu maa ei minua kiinnostanut.
On
Tiedät tasan kolme adoptiolasta ja sen perusteella esität väitteitä kaikista adoptiolapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien systeemi on parempi.
Kohtuutonta odottaa lasta yli 2 vuotta. Suomen systtminon myös ihan valtavan ylihintainen adoptoivalle parille.
Eli lapsi ja hänen tarpeet on sivuseikka. Suomi on kuitenkin sitoutunut lapsen oikeuksien edistämiseen ja lapsikaupan kieltoon.
Katsoin aikoinaan dokumentin, jossa jenkkeihin oli adoptoitu lapsia jostakin Tyynenmeren saarelta. Myöhemmin kävikin ilmi, että lapsilla oli perheet, jotka kykenivät huolehtimaan heistä. Lapset oli jotenkin huijauksen avulla viety perheistään ja pistetty adoptioon. Jenkit sitten palauttivat lapset vanhemmilleen x vuoden jälkeen. Varmasti hyvin traumaattista lapsille kun revitään perheistään irti täysin vieraaseen maahan, ja sitten kun on jotenkin sopeutunut, oppinut uuden kielen ja unohtanut äidinkielensä, palautetaankin takaisin jonnekin hökkeliin siinä kohtaa jo vieraiden ihmisten joukkoon.
Itse tiedän kaksi adoptioäitiä ja kumpikaan ei ole mikään superihminen. Päinvastoin. Ihan tavalliset ihmiset saavat adoptoida.
Jostain syystä moni on sitä mieltä, että adoption pitäisi olla tosi helppoa. Olen ihan eri mieltä. Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen taustansa vuoksi ja vanhempien pitää tajuta mihin ryhtyy.