Millainen on unelmiesi elämä?

Muuttaisin Hawaijille, ehdottomasti hienoin paikka missä olen käynyt!

Lähtisin perheeni kanssa purjehtimaan ympäri maailmaa uudestaan. Olimme siis vuoden purjehtimassa muutama vuosi sitten, ja oli kyllä elämäni paras vuosi, lapsetkin kysyy että koska lähdetään taas purjehtimaan. On myös tosi opettavainen reissu lapsille, näkevät paljon uusia ihmisiä ja kulttuureja, oppivat uusia kieliä ja saavat hyviä ystäviä muista purjehtijoiden lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin perheeni kanssa purjehtimaan ympäri maailmaa uudestaan. Olimme siis vuoden purjehtimassa muutama vuosi sitten, ja oli kyllä elämäni paras vuosi, lapsetkin kysyy että koska lähdetään taas purjehtimaan. On myös tosi opettavainen reissu lapsille, näkevät paljon uusia ihmisiä ja kulttuureja, oppivat uusia kieliä ja saavat hyviä ystäviä muista purjehtijoiden lapsista.

Tämä toive siis on toivottavasti toteutumassa joko ensi vuonna tai 2022, mikäli korona ja työt eivät estä lähtemistä.

Asuisin jossain kivassa puutalossa kumppanini kanssa. Meillä olisi siellä yhteinen verstas kädentaitoja ja taidetta varten. Tekisin töitä osa-aikaisesti jossain mielenkiintoisessa projektissa tai järjestössä, työ olisi inspiroivaa ja siinä saisi auttaa ihmisiä. Kuitenkin elämä olisi myös sellaista, että työn ulkopuolisille asioille jäisi rutkasti aikaa, voisi reppureissailla, seikkailla luonnossa ja nähdä ystäviä. En tarvitsisi paljoakaan ylimääräistä rahaa, mutta kokemuksia haluaisin haalia sitäkin enemmän.

Unelmieni elämässä myöskin pysyisin terveenä tai ainakin toimintakykyisenä niin, että mitkään sairaudet ei liikaa rajoittaisi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin perheeni kanssa purjehtimaan ympäri maailmaa uudestaan. Olimme siis vuoden purjehtimassa muutama vuosi sitten, ja oli kyllä elämäni paras vuosi, lapsetkin kysyy että koska lähdetään taas purjehtimaan. On myös tosi opettavainen reissu lapsille, näkevät paljon uusia ihmisiä ja kulttuureja, oppivat uusia kieliä ja saavat hyviä ystäviä muista purjehtijoiden lapsista.

Täällä myös purjehtijaperhe. Meidän pitäisi olla nyt purjehtimassa jossain Uuden-Seelannin kohdalla, mutta korona esti lähtemisen. Toiveeni on siis päästä mahdollisimman pian takaisin merelle.

Kaksi lasta ja puoliso. Varakkuutta ja joku mielenkiintoinen työ vaikka hr tai tapahtumasuunnittelun parissa. Iso ok talo, tramppa, poreamme, siivooja + kokki. Lisäksi kesämökki läheltä ison järven rannalta ja vene.

Todellisuus on kaksi lasta ja puoliso. Rivari, kohtalainen elintaso, ei kiinnostava työ, itse siivoan ja kokkaan. Ei tramppa tai allasta. Molempien porukoilla mökki ja vene, mutta ovat 200km päässä..

Vierailija kirjoitti:

Asuisin aviomieheni kanssa maalla, keskellä korpea. Lapsemme olisivat jo muuttaneet omilleen koulun perässä. Me olisimme täysin omavaraisia, sähkön, veden ja ruoan suhteen. Meillä olisi isot kasvihuoneet. Rahaa tulisi sijoituksista tarpeeksi muuhun. Talo olisi terve ja kauniisti sisustettu, siellä olisi kaikki mitä voisin kaivata, kuten iso vaate/pukeutumishuone, kodinhoitohuone, ihana makuuhuone, työhuone miehen etätöihin, suuri avokeittiö-ruokailuhuone-olohuone. Höyrysauna, poreallas ulkona terassilla.

Talo olisi älytalo ja mahdollisimman moni asia olisi automatisoitu, kuten vaikka puutarhan ja talon sisäiset valot ulkotilan valoisuuden mukaan.

Meillä olisi rescue-eläiminä muutama lammas ja vuohi, ehkä vanha lehmäkin, ja kanoja. Oma iso hevonen jolla voisi tehdä peltotöitä.

Säilössä olisi pahan päivän varalle paljon vettä, sidetarpeita, lääkintävälineitä, säilyvää ruokaa, eläimille tarpeita, vessapaperia, lääkkeitä...

Olisi ihana elää siellä omaa, rauhallista elämää nauttien luonnosta isojen ikkunoiden kautta kelillä kuin kelillä. Keitellä ihanaa teetä kauniissa keittiössä ja selailla nopeaa nettiä. Käydä hakemassa lounassalaattiin tarpeet kasvihuoneesta...

Eli mies tekisi etätöitä ja rahoittaisi "omavaraisuuden", mutta sinä et?

Rakentaisimme oman talon jonnekin meren rantaan. Talossa olisi kuntosali, uima-allas, iso parveke ja terassi sekä kaikille isot makuuhuoneet. Lisäksi ostaisimme oman veneen.

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Hienoa, että oikeanlaista hoitoa pystyttiin antamaan. Mutta minua jäi mietityttämään, onko tosiaan nykyisten nettiyhteyksien ja tietokantojen aikana vielä sellaisia sairauksia, joista tietää vain yksi lääkäri ja hoitosuositusten ja ohjeiden  antaminen vaatii paikallakäynnin. Eikö noista voida keskustella lääkäreiden kesken verkossakin. Jotenkin olen ymmärtänyt, että lääkäreillä olisi tällainen maailmanlaajuinen tapa hankkia tietoa.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Hienoa, että oikeanlaista hoitoa pystyttiin antamaan. Mutta minua jäi mietityttämään, onko tosiaan nykyisten nettiyhteyksien ja tietokantojen aikana vielä sellaisia sairauksia, joista tietää vain yksi lääkäri ja hoitosuositusten ja ohjeiden  antaminen vaatii paikallakäynnin. Eikö noista voida keskustella lääkäreiden kesken verkossakin. Jotenkin olen ymmärtänyt, että lääkäreillä olisi tällainen maailmanlaajuinen tapa hankkia tietoa.    

Huomasin itsekin, että taisin kirjoittaa hieman epäselvästi. Mutta siis tämä lääkäri oli erikoistunut juuri tähän sairauteen. En tiedä onko sitten muita kyseiseen erikoistuneita, mutta meille ainakin annettiin vain hänen nimensä, ja se löytyi myös ainoana netistä. Suomessa tiedettiin tällaisen sairauden olemassa olosta, mutta oikeanlaista hoitoa ei pystytty antamaan. Lapseni on siis tiettävästi ainut suomalainen, kenellä tämä sairaus on. Tätä on hieman vaikea selittää ilman että paljastan sairauden tai lääkärin nimeä.

Unelmien elämä: 2-3 lasta lasta, tilava asunto omalla pihalla viihtyisässä asuinympäristössä, hyvällä näköalalla, kävelymatkan päästä palveluista, aupair tai lastenhoitaja, lyhyt työmatka unelmatyöhön, samoin miehellä. Itselläni ja perheelläni mieluisia harrastuksia ja ystäviä, lapset pärjäävät koulussa, mökki, mahdollisuus tehdä etätöitä, varma ja kiinnostava työ, riittävä palkkataso, mahdollisuus matkustella. Eläkkeellä mahdollisuus asua osa vuodesta ulkomailla.

Last not least terveys ja onnellisuus.

Suurimman osan näistä olen saavuttanut.

Mun unelmieni elämä on hirsitalo mäntymetsässä Tampereen tai Helsingin lähialueilla, oma iso puutarha, 2 - 3 lasta, koira, hevonen ja hellä ja rakastava mies. Mielenkiintoinen työ kansainvälisessä ympäristössä. 

Minulla on yksi lapsi, rivitalo, työ kansainvälisessä yrityksessä ja avomies, joka on lähinnä kaveri. Vielä olisi siis saavutettavaa :). 

Muuten sama elämä kuin omani nyt, mutta haluaisin olla 40 kiloa hoikempi ja etten lihoisi millään eli saisin syödä mitä haluan ja haluaisin olla töissä jossain kivassa pikku firmassa, jossa työkaverit tuntuisivat ihan perheenjäseniltä, työ olisi kivaa ja vaatisi asiantuntijuutta ja palkka olisi kohdallaan.

Elämä jossa voisin edes hetken olla ylpeä itsestäni tai tuntea onnea. Ei jatkuvasti, mutta jos vaikka kerran kuukaudessa niin sekin riittäisi.

Täydellinen unelma olisi loputtomasti kukkaa ja jatkuvasti uusia himokkaita naisia. Vain seksi ja olo ovat oikeasti tavoittelemisen arvoisia asioita.

Onnettomimmillani olin 17- vuotiaana. Lapsuudessa koettu kiusaaminen toistui, olin hirveän yksinäinen.

Muutama lyhyt seurustelusuhde nosti itsetuntosni ja nuorena aikuisena sain nykyisen puolisoni.

Pääsin etenemään työurallani koulutukseeni nähden kohtalaisen korkealle(ylempi toimihenkilö/suunnittelija amistaustalla) ja kun ko. Alalla alkoi olla laskusuhdanteen merkkejä, ostimme vaimon isän perheyrityksen.

Saimne lapsia.

Aika monta unelmaa on toteutunut niin perhe-elämää kuin työtä koskien, joskin takaiskuja on tullut mm. vammainen lapsi, vaimon vakavaakin sairastamista.

Yrityksen toimialan kannattavuuden lasku, jota en ole onnistunut kompensoimaan.

Nyt 50v korvilla olisi unelmissa sopiva sauma realisoida irtain yritysomaisuus ja vuokrata kiinteistö.

Muiden pääomatulojen kanssa olisi mahdollista vähentää työntekoa ja keskittyä harrastuksiin.

Ainakin nykyisen alan tuntitöihin kelpaan vielä vanhanakin.

Emme varsinaisesti ole rikastuneet, mutta se ei ole ollut unelma.

Toki tärkein unelma on terveys myöhemmälläkin iällä.

Sen puute kun vie pohjan muulta.

Ja tietysti lasten pärjääminen.

Miljardööri, kymmenen bi tyttöystävää, kartanoita ja penthouseja ympäri maailmaa

Lepäilisin päivästä toiseen. Minut syötettäisiin, pestäisiin ja rakasteltaisiin sänkyyn. Aina kun haluaisin, joku viihdyttäjä tulisi viihdyttämään minua. Kun haluaisin matkalle, sänkyni kuljetettaisiin yksityiskoneeseen ja eikun matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Voittaisin lotossa 100000000€...

Oikeasti toteuttaisin unelmani ja lähtisin kiertämään Amerikkaa.

Ei siihen Amerikan kiertämiseen tarvita lotttovoittoa. Säästät rahaa tekemällä ahkerasti töitä ja elät niukasti vaikkapa vuoden päivät. Tai siihen asti kun kotona siellä jyllää. Lennot Usaan, voit siellä kulkea esim, junalla, bussilla yöpyä motelleissa budjettihintaan. Jos haaveesi on amerikan kiertäminen säästä, tee suunnitelma ja toteuta.