Millainen on unelmiesi elämä?

Vierailija kirjoitti:

Oma toiveeni on ollut aina se, että minulla on ihana ja iso perhe, lapset terveitä ja onnellisia, koti mahdollisesti ulkomailla ja työ, jonka ansiosta rahasta ei tarvitse murehtia. Kaikki toiveet jo toteutuneet. Lapsia 6, vanhin pojista pelaa Jenkeissä jääkiekkoa, itse asumme Espanjassa, itsellä oma yritys ja täydellinen mies. Jos joku kysyisi, olenko onnellinen, niin onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni en edes voisi olla.

Tällaisten kommentoijien kohdalla aina herää kysymys, miksi olet täällä? Kuitenkin aika negatiivinen palsta tämä ja luulisi olevan muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma toiveeni on ollut aina se, että minulla on ihana ja iso perhe, lapset terveitä ja onnellisia, koti mahdollisesti ulkomailla ja työ, jonka ansiosta rahasta ei tarvitse murehtia. Kaikki toiveet jo toteutuneet. Lapsia 6, vanhin pojista pelaa Jenkeissä jääkiekkoa, itse asumme Espanjassa, itsellä oma yritys ja täydellinen mies. Jos joku kysyisi, olenko onnellinen, niin onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni en edes voisi olla.

Tällaisten kommentoijien kohdalla aina herää kysymys, miksi olet täällä? Kuitenkin aika negatiivinen palsta tämä ja luulisi olevan muutakin tekemistä.

Tarkoitatko vauvapalstaa vai juurikin tätä keskustelua? Palstaa luen, koska täällä on välillä ihan järkeviä ja kiinnostavia keskusteluja, kuten tämäkin keskustelu.

Tähän keskusteluun osallistuin, koska kysyttiin onko jonkun kaikki unelmat jo toteutuneet, ja minun on.

Kyllä minulla toki tekemistä riittää lastenkin takia, mutta ei se tarkoita ettenkö ehtisi välillä lukea tätäkin palstaa.

Olisin menestynyt taiteilija. Luovuus oikein pursuilisi minusta. Teokset syntyisivät kuin itsestään, ja kaikki menisi kaupan korkealla hinnalla. Aurani olisi valoa ja keräisin ympärilleni samanlaisia ihmisiä.

Koti olisi Helsingin ydinkeskustassa jugend-linnassa ja kesäasunto Suvisaaristossa. Lähellä kotia. Ateljeet olisi molemmissa paikoissa kodin vieressä.

Lapsia on kolme, kauniita ja ihania. Yhdistäisin luovuuden ja lapsien kasvatuksen onnistuneesti. Arki olisi luovaa ja energisoivaa.

Parisuhde olisi vakaa ja turvallinen, kuitenkin intohimoinen. Olisimme kumppanini kanssa toistemme muusat.

Matkustaisimme aina välillä ulkomaille ja joskus olisimme koko kesän vaikkapa Ranskassa viinitilalla.

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Aivan mahtavaa. Olen todella iloinen teidän puolesta.

Asuisin Australiassa poikaystäväni kanssa. Meillä olisi oma asunto meren rannalla. Kävisin aamuisin surffaamassa ja sen jälkeen menisin töihin omaan kahvilaani. Illat olisimme rannalla ystävien kanssa ja söisimme hienoissa ravintoloissa.

Matkustelisin ympäri maailmaa, tutustuisin uusiin ihmisiin ja oppisin erilaisia kulttuureja ja kieliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma toiveeni on ollut aina se, että minulla on ihana ja iso perhe, lapset terveitä ja onnellisia, koti mahdollisesti ulkomailla ja työ, jonka ansiosta rahasta ei tarvitse murehtia. Kaikki toiveet jo toteutuneet. Lapsia 6, vanhin pojista pelaa Jenkeissä jääkiekkoa, itse asumme Espanjassa, itsellä oma yritys ja täydellinen mies. Jos joku kysyisi, olenko onnellinen, niin onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni en edes voisi olla.

Tällaisten kommentoijien kohdalla aina herää kysymys, miksi olet täällä? Kuitenkin aika negatiivinen palsta tämä ja luulisi olevan muutakin tekemistä.

Minä taas sivusta ihmettelen sinun kommenttiasi. Hupipalstahan tämä on. Itse ainakin lueskelen ihan viihteen vuoksi kun on jokin sopiva väli, esim nyt aamupalalla. Elän kuitenkin unelmaelämääni ja siitä jo edelle kirjoitinkin.

Ei täällä käy pelkät epäonnistujat ja neitsytmiehet.

Vierailija kirjoitti:

Toive, jonka toteutumista en olisi ikinä uskonut, toteutui viime syksynä todella yllättäen. 6v lapseni on sairastanut vauvasta asti erästä todella harvinaista sairautta, johon ei saanut hoitoa Suomessa. Hän siis joutui olemaan aina sairaalassa, kotona kävi sairaana ollessaan alle 10 kertaa. Amerikassa oli yksi lääkäri, joka osasi hoitaa kyseistä sairautta. Lapsen olisi ollut mahdollista päästä Jenkkeihin tämän lääkärin hoitoon, mutta maksut olivat aivan liian suuret meidän maksettaviksi. Kuin ihmeen kaupalla tämä lääkäri sattui syksyllä tulemaan Länsinaapuriin johonkin konferenssiin. Sairaalan henkilökunta teki kaikkensa saadakseen lääkärin tänne. Itse en uskonut yhtään että se onnistuisi. Mutta kävi kuin kävikin, lääkärillä oli muutama päivä ylimääräistä aikaa, jolloin hän tuli Suomeen. Hän kertoi lapseni lääkäreille sairauden hoidosta ja laittoi hoidot alkuun. Nyt minulla on täällä kotona jo paljon paremmassa kunnossa oleva lapsi, kiitos tämän Jenkkilääkärin♡. Sairas on toki vielä, mutta sitä ei huomaa enää lähes muuten kuin päivittäisistä lääkkeistä. En olisi uskonut tämän päivän tulevan ikinä.

Tiedän että tämä voi kuulostaa jostakusta epätodelliselta, niin sitä se on minustakin. En kuitenkaan halua kertoa enempää sairaudesta tai lääkäristä yksityisyydemme takia.

Nyt ainoa toiveeni on, että hänen tilansa pysyy samana, ja että hän voi elää lähes normaalia elämää aina.

Olipa ihana kuulla tämä. Toivon teille edelleen kaikkea hyvää. Ihan totta nousi melkein kyynel silmään:).

Mies, koira, pari lasta. Omakotitalo (tai mökki jos olisi myös kaupunkiasunto) ja piha rauhallisessa paikassa. Heitellä lapsille pesäpalloa ja grillailla perheen kesken pihassa. Antaa lapsille paras mahdollinen elämä. Tehdä mielenkiintoista työtä joka kiinnostaa, haastaa ja kehittää. Joko oma yritys tai asiantuntijatyö. Purjevene. Tennistä ja retkeilyä miehen kanssa. Pienet häät joissa parhaat kaverit kaasoina. Terveyttä kaikille läheisille ja rahatilanne josta ei tarvitse huolehtia. Jotain tällaista. Tavallinen onnellinen elämä. 

Asuisin jollain saarella, jossa kanssani asuisi 2-10 kissaa, ja pari koiraa, vuohia jokunen kana ehkä, (kukko oisi pakko olla, niistä en muuten piittaisi, kanat vaan tykkää että on).

Asunto olisi joku hirsitalontapainen jossa iso lasi kuisti jossa voisi olla kuin istuisi mättäällä. Iso tupa ja kammari ja studio ja mukavuudet tietty:).

Asuisin itsekseni, maalaisin ja kirjoittelisin, voisi olla saven ja lasitöiden pajakin, mutta kerran viikossa joku silverfox kävisi ja pitäisi hyvänä.  Ystäviä ympärillä joo (mutta ei lian lähellä, ehkä 10-20km etäisyydellä.) Muuten ei ketään)ja grillikota sekä vene ja maasturi jne.  Tietenkään ei tarvitsi huolehtia rahasta, mutta ajatuksella; rikkaudet ei onnea takaa.

Olisin terve ja iloinen ja minulla olisi kukaties oma pieni rukousluola johon vetäytyisin aika ajoin.

Haluaisin pienen mökin joltain saarelta, jonka tienoilla kukaan harvoin eksyisi. Siellä ei olisi mitään punkkeja tai hirvipärkäsiä.

Olisin rikas. Mulla olisi siellä oma helikopteri ja vene. Sellainen soutuvene, johon voisi purjeenkin pystyttää tai laittaa perämoottorin. Elättäisin itseni taiteella.

Siellä saarella kasvaisi mustikkaa, puolukkaa ja hillaakin, ja tarpeeksi puuta, että sillä lämmittää mökin ilman, että metsä siitä juuri muuttuu. Piha puskisi tatteja ja metsä kanttarelleja. Siellä olisi myös pakurikääpää ja omasta metsästähän sitä saa ottaa. Järvessä olisi tietty kalaa.

Sähköä tulisi aurinkopaneeleista ja tuulivoimalasta sen verran, että vesipumppu toimii ja sähköä olisi tietokoneen ja kännykän lataamiseen, pakastimeen, jääkaappin ja sen sellaisiin. Uuni ja liesi voisi toimia kaasulla. Olisi myös vanha kunnon puu-uunikin liedellä varustettuna. Siinä leipoisin tiinussa tehtyä ruisleipää.

Saunassa saisi niin hyvät löylyt, että pahat ajatukset haihtuu räppänästä ulos. Talvet olisi hyviä ja paksuun jäähän saisi aina avannon tehtyä.

Pihaan laittaisin naurista, pottua ja härkäpapua. Väliin kävisin veneellä tai helikopterilla lähimmässä kaupungissa ostoksilla ja taidegalleriaani katsomassa.

Jossain räystään alla olisi pääskysen pesä. Käki kukkuisi metsässä ja laiturin tienoilla kävisi aina sorsalintuja poikueineen ruisleivän murusten toivossa. Muitakin kuin sinisorsia. Ymmärtäisivät kuitenkin, jos ei murusia olekaan. Eivät tulisi sentään mökin ovea kolkuttamaan.

Jos maalausinto iskee oikein kunnolla, niin voisin hakea helikopterilla tai veneellä jonkun tekemään välttämättömät hommat siellä. Palkka olisi tietty hyvä ja majoitus olisi aitassa, jossa on sähkölämmitin. Se jos ei toimi, niin napakka potku auttaisi. Palkkaisin aina jonkun työttömän ja vähän syrjäytyneen, jos joku tahtoo tulla. Mun antamani suositukset takaisi hyvän työpaikan jatkossa.

Asuisin siellä yksin. Seurana olisi ehkä pari kissaa, jotka ei ikinä poistuisi pihapiiristä ja tulisi yöllä viereen nukkumaan. Lopulta kuolisin hyväkuntoisena ja onnellisena vaan yhtäkkiä. Kissoja ei enää olisi ja mökki sattumalta syttyisi tuleen. Ruumiini palaisi siinä, mutta kaikki mökkiä lukuunottamatta säästyisi. Loppuun asti kykenisin ylläpitohommiin.

Välillä voisin sitten tulla kummittelemaan saarelle. Jos sinne tulee uusi asukas, voisin vähän katsoa perään. Muuten asuisin tuonpuoleisessa ihan vastaavassa mökissä.

Ehkä voisin sinne jonkun vaimoksikin viedä. Tai mieheksi. Ei sillä ole niin väliä. Jos vaikka sydän paranisi tuolla ja rakastuisin. Joku mukava ihminen, joka osaa soittaa kauniisti jotain soitinta, jota sääolosuhteet ei pilaa. Hän osaisi myös tehdä hyvää ruokaa, mutta minä kuitenkin leivon aina leivän. Voitaisiin joskus maata laiturilla vaikka koko yö ja pohtia syntyjä syviä.

Se olisi elämää.

M32

Vierailija kirjoitti:

Asuisin jollain saarella, jossa kanssani asuisi 2-10 kissaa, ja pari koiraa, vuohia jokunen kana ehkä, (kukko oisi pakko olla, niistä en muuten piittaisi, kanat vaan tykkää että on).

Asunto olisi joku hirsitalontapainen jossa iso lasi kuisti jossa voisi olla kuin istuisi mättäällä. Iso tupa ja kammari ja studio ja mukavuudet tietty:).

Asuisin itsekseni, maalaisin ja kirjoittelisin, voisi olla saven ja lasitöiden pajakin, mutta kerran viikossa joku silverfox kävisi ja pitäisi hyvänä.  Ystäviä ympärillä joo (mutta ei lian lähellä, ehkä 10-20km etäisyydellä.) Muuten ei ketään)ja grillikota sekä vene ja maasturi jne.  Tietenkään ei tarvitsi huolehtia rahasta, mutta ajatuksella; rikkaudet ei onnea takaa.

Olisin terve ja iloinen ja minulla olisi kukaties oma pieni rukousluola johon vetäytyisin aika ajoin.

Voisit asua mun unelmasaareni naapurisaaressa. Kuitenkin niin, että kummallakin on reippaasti yksityisyyttä, eikä äänet kantaudu. Kirjoitin tuon viestin 51 (M32). Tulisin soutamalla tai jäätä pitkin hiihtämällä ostamaan sulta savi-ja lasitöitä ja kananmunia. Voisin tuoda kalaa, kasvimaani antimia ja ruisleipää.

Ehkä voitaisiin joskus käydä katsomassa toisiamme. Että onkos se naapuri hengissä. Se on hyvä juttu. Varsinkin, kun alkaa tulla vanhaksi. Toki tarjoaisin aina kahvit ja murkinat, jos paikalle sattuisit. Itsekin myös maalaan ja kirjoitan. Puheenaihetta ja nähtävää varmaan riittäisi kummankin saaressa.

M32

Olisin vakaassa ja pitkässä parisuhteessa (naimisiinmenoa en ole edes ajatellut, se on tuon rinnalla toisarvoinen seikka), opiskelisin haluamaani alaa, tai työskentelisin jo siellä. Lapsia ei olisi, mutta eläimiä kylläkin. Muutama hevonen, kissoja ja koiria. Ehkä tarhattuja villisikoja ja vuohiakin muutama. Minulla olisi toimiva auto, ja perinnetalo maalaismaisemissa. Sijoitusasuntoja pari kappaletta (ihan omilla ansioilla, en ole miehen elätti). Työt eivät veisi kaikkea aikaa, vaan olisi aikaa ja rahaa harrastaa, kävisin tanssimassa ja ratsastamassa, jälkimmäisessä voisin jopa kilpailla. Koirien kanssakin voisi harrastaa jotain, näyttelyitä, paimennusta ym. Ystäviä kävisi kylässä. Olisi varaa matkustella, ja olisin hyvä ottamaan valokuvia niin niistä reissuista jäisi kivoja muistoja.

Olisin terve, se on kuitenkin se suurin unelma.

Olen aina ollut huono unelmissa. Kuten joku tässä ketjussa aiemmin sanoi, jokainen hetki on kuitenkin elettävä juuri nyt.

Unelmoin siitä että minulla olisi enemmän aikaa itselleni ja omille jutuilleni. Nyt on kaksi pientä lasta ja työ, ja vaikka on lyhennetty työaika ja muutenkin elämä yritetty järjestää mahdollisimman rennoksi, niin omaa aikaa ei ole niin paljon. Toisaalta tämä ratkeaa ajan kanssa, kunhan kaikki pysytään terveinä jne.

Unelmoin lapin vaelluksista ja kävelyvaelluksista, Santiago de Compostelasta ja sen tyyppisistä. Pitkistä monen päivän pyöräreissuista.

Asuisitko yksin vai olisiko sinulla mies-/naisystävä? Miesystävä, en tiedä asuisimmeko yhdessä sillä en ole koskaan asunut miehen kanssa joten en osaa sanoa pitäisinkö siitä

Olisiko sinulla lapsia, montako? Ei todellakaan

Missä asuisit? Los Angelesissa

Mitä tekisit työksesi? En mitään

Mitä muuta elämässäsi olisi, mitä nyt ei ole? Rahaa, kauneutta, laihuutta, isot tissit, rakkautta, seuraa, vapautta

Ideaalielämäni on mahdoton toteuttaa. Haluaisin asua valtameren rannalla Suomessa ilman naapureita, mutta kaikki palvelut olisivat kuitenkin lähellä.

Minullakin on tämä perinteinen, avioliitto rakastamani miehen kanssa, kolme tervettä ja onnellista lasta. Meille sopivankokoinen kiva ja oma talo ja pihalla tilaa leikkiä. Miehen kanssa kummallakin vakipaikat omalla alalla sopivan matkan päässä.

Nyt on jo mies ja miehellä vakipaikka, itse teen vielä opintoja ja töitä siinä ohessa. Omistusasunto ja piha on, mutta melko pieni.

En tiedä osaisinko muuta edes toivoa kun olen koko elämäni halunnut noita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oma lapsuuden/nuoruuden unelma on jo toteutunut. Asumme Los Angelesissa, minä, aviomieheni ja 4 lasta. Meillä on hyvä ja hieno koti sekä paljon ystäviä. Molemmilla hyvät palkat, itsellä oma yritys, jonka perustamisesta haaveilin pitkään. Mieheni työn ansiosta pääsemme matkustelemaan ympäri maailmaa, ja monta uutta maata on tullut nähtyä (tai ainakin ennen koronaa).

En olisi vielä 15v sitten teini-ikäisenä uskonut, että kaikki unelmani toteutuvat! Oma mottoni on, että unelmat on aina mahdollista toteuttaa, välillä se vaan on isomman työn takana.

Onnittelut, jos tuo on totta. Ihmettelen vähän, että kuitenkin kirjoittelet täällä vauvapalstalla.

asdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oma lapsuuden/nuoruuden unelma on jo toteutunut. Asumme Los Angelesissa, minä, aviomieheni ja 4 lasta. Meillä on hyvä ja hieno koti sekä paljon ystäviä. Molemmilla hyvät palkat, itsellä oma yritys, jonka perustamisesta haaveilin pitkään. Mieheni työn ansiosta pääsemme matkustelemaan ympäri maailmaa, ja monta uutta maata on tullut nähtyä (tai ainakin ennen koronaa).

En olisi vielä 15v sitten teini-ikäisenä uskonut, että kaikki unelmani toteutuvat! Oma mottoni on, että unelmat on aina mahdollista toteuttaa, välillä se vaan on isomman työn takana.

Onnittelut, jos tuo on totta. Ihmettelen vähän, että kuitenkin kirjoittelet täällä vauvapalstalla.

En ole tuo kenelle vastasit, mutta itse ihmettelen, että miksi hän ei saisi kirjoittaa täällä? Itsekin asun ulkomailla ja silti olen täällä.

Oma unelmani on ollut lapsuudesta saakka perustaa oma yritys, ja viime vuonna se vihdoin toteutui.