Millainen on unelmiesi elämä?

Mulla olisi sama mies, mutta hän olisi vain vähän minua vanhempi nykyisen 14v. ikäeron sijaan. Eikä hänellä olisi ollut lasta ennestään. Meillä olisi yhteisiä lapsia monta, ainakin 3 ja näistä pienin olisi juuri nyt vauva. Minulla olisi voimavaroja hoitaa heidät hyvin, eikä näitä nykyisiä terveysongelmia jotka rajoittivat lapsiluvun yhteen.

Olisin hoikka, terve ja urheilullinen.

Olisin koulutukseltani arkkitehti ja menestynyt sellainen. Rahasta ei muutenkaan tarvisi huolehtia.

Asuisin jossain merenrantalossa lyhyen matkan päässä työpaikastani.

Vanhempani olisivat mukavia ihmisiä.

Minulla olisi iso ystäväpiiri, sellainen Frendeistä tmv. sarjoista tuttu. Vietettäisiin yhdessä isolla porukalla aikaa, lapset ja aikuiset. Matkusteltaisiin, oltaisiin mökillä, juhlittaisiin joulua yhdessä. Toki ne voisi olla myös vaikka sisaruksia tai serkkuja, mutta sellainen sosiaalinen elämä olisi ihanaa.

En olisi allerginen eläimille, joten mulla olisi kissa ja koira. Lapsella voisi olla vaikka marsu.

Asuisin itse keksimässäni mielikuvitusmaailmassa, jossa olisi paikat joissa olen ollut olemassa. Asuisin siellä ikuisesti yksin tämän ikäisenä kuin olen nyt ja olisin ikuisesti terve, onnellinen ja kaikin puolin hyvinvoiva. Muita ihmisiä siellä ei olisi enkä minä kaipaisi tai tarvitsisi heitä mihinkään. Minä hallitsisin aikaa ja kaikkea muutakin siellä. Se olisi kaikin puolin täydellinen maailma minulle eikä siellä olisi mitään pahaa. Esim. töitä en joutuisi tekemään lainkaan.

En tarvitsisi muuta, kuin että pääsisin tästä kroonistuneesta masennuksesta eroon. Tuloni ovat pienet, mutta tulen niillä toimeen ja pystyn niillä jopa pienesti auttamaan köyhiä ystäviäni.

Elin 31 vuotta Suomessa, mutta en koskaan ollut tyytyväinen elämääni. Yliopisto tutkinto takas minulle turvallisen elämän kohtalaisen hyvällä palkalla ja hyvällä työajalla. Ympäristö ei vain ollut minua varten. Status hakuisia ihmisiä enemmän ja vähemmän, kesäihmiselle ikuiselta tuntuva talvi oli yhtä tuskaa. Koen olevani ulkoilma ihminen ja tarvitsen elämää ympärilleni. Sinäänsä sitä on suomessa kesäisin ja silloin olinkin kuin eri ihminen. Hain vauhtia 3kk ajan Australiasta josta siirryin Kreikan saarille matkaoppaaksi. Siellä viihdyin 1.5 vuotta. Kreikasta matka vei Italiaan ja sieltä pieneen Espanjalaiseen kaupunkiin, jonne olen myös asettunut. Aluksi kaipasin omaa kieltäni ja ystäviäni, mutta pian ympärilläni oli uusia ystäviä ja opin paikallisen kielen kohtalaisen nopeasti. Viimeisen vuoden arkea on vaikeuttanut korona, mutta kaikkinensa olen enemmän elossa kuo koskaan. Aurinkoa riittää, olen energinen, iloinen ja onnellinen ja miksen olisi, kun kaikkialla ympäril on samankaltaista elämää. Naapurin mummot hoitaa puutarhojansa ja pelailevat korttia varjossa, miehet tervehtivät aina ja kyselevät kuulumisia, tarjoavat apuansa ja yhteisöllisyyden tunne on vahva. Työskentelen tarjoilijana ja vaikka palkka on pieni, pärjään sillä vähintäänkin yhtä hyvin kuin yksinelävä Suomessa sillä erotuksella, että aurinko paistaa elämässäni päivittäin. Sydämen paikka on siellä, missä sielu hymyilee joka päivä!

Uskollinen, rehellinen, keskusteleva aviomies. Siinäpä haave.

Nykyinen elämä oikein hyvä, oma talo ja pieni maatila sekä mukavaa yritystoimintaa, mutta vaimo ja lapsi olisi ollut unelmissa ja voisi nuo oman kropan jo kulumaan alkaneet nivelet olla vähemmän kipeitä välillä. Unohtui vaan oma elämä elämättä kun tuli hoidettua vuoronperään muistisairaiden isovanhempien asioita ja asumista enemmän ja vähemmän paljon töiden ohella lähes 20 vuoden ajan. Mutta en kadu silti sitä aikaa yhtään. Mutta alkaa olla myöhäistä nyt 43 vuoden iässä enää mistään vaimoa löytää kun en käy baareissa eikä alkoholia ole koskaan tullut juotua niin pidetään vielä jotenkin outona vaikka tuntuu tuo alkoholittomuus nykyään olevan jo hyväksyttyä hieman paremmin kuin 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.

Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.

Pinnallinen ajattelutapa tulevaksi lääkäriksi.

No, sellaisihan ne kaikki on! Ei ole helpompaa hommaa kuin olla "lääkäri" TK:ssa. Minäkin osaisin. Buranaa ja kotiin tai "ei sinua mikään vaivaa. Kotiisi siitä"... Mutta näille erikoislääkäreille ja yksityisille nostan hattua. Niiden osalta alaa tapahtumaan. TK lääkäriksi pääsee varmaan vain se alin pohjasakka luulen... Ainakin palvelualttius ja hoitokyky on sitä luokkaa. Jopa hoitajat on monta kertaa fiksumpia ja tietotaitoisempia. Jopa niin, että he pelastavat elämiä... Yksi tuttuni olisi kuollut 100% varmasti ellei hoitaja olisi puuttunut keuhkoulppaan, joka tk lääkärin mukaan on vain "pikku astma"... Menee nopeasti ohi... joo, olisi varmaanmennyt ellei hoitaja käytävällä tutun miehen nähdessään olisi kiinnostunut asiasta ja heti huomannut mistä todella on kyse... Keskussairaalan lääkäri näki 3 sekunnissa, että nyt on kiire ja mies liuotukseen!!! Toinen tapaus äitini, jonka voimakkaat veriyskökset tk lääkärin mukaan "ei olleet mitään vakavaa" (ja taksilla saman tein kotiin) mitä nyt otti ja kuoli keskussairaalassa muutamaa päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen... Mutta pikkutautihan se on ja ei mitään vakavaa.

Olisin pitempi, lihaksikkaampi ja reilusti komeampi. Sosiaaliset taidot olisivat hyvät. Varallisuutta olisi kertynyt mukavasti elämän aikana. Tuottavia sijoituksia.

Olisin osaava ja karismaattinen eräopas Lapissa. Nauttisin sosiaalisesta työstäni, flirttailisin välillä naisten kanssa.

After skissä kävisi flaksi ikäisteni, nelikymppisten naisten kanssa, jotka etsivät seikkailua.

Asuisin viihtyisässä mökissä joen rannalla. Tallissa hyvä maasturi ja moottorikelkka. Vapaa-ajalla lukisin paljon antiikin Kreikkaan ja Egyptiin liittyvää tutkimuskirjallisuutta takkatulen räiskeessä, minulla olisi oma kirjastohuone. Minulla olisi varaa ostaa kaikki uusimmat tutkimukset ja tilata tärkeimmät sarjajulkaisut suoraan itselleni.

Kaksi kertaa vuodessa kävisin parin-kolmen viikon lomalla Egyptissä ja Kreikassa. Molemmissa maissa pääsisin arkeologian oppiaineesta valmistuneena vapaaehtoisena tutkimuksiin kaivauksille tai työhön museoiden kokoelmaosastolle.

Elän aika pitkälle unelmaani. Olen liikunnallinen uranainen, minulla on hyvä mies ja suurperhe. Asumme metsän keskellä pääkaupunkiseudulla. Lisäksi meillä on kaupunkikoti.

Haluaisin matkustella enenmän työni puolesta, muita haaveita ovat oma firma ja väitöskirja. Haaveilen myös työstä hallitusammattilaisena.

Olisin valmistunut nykyisistä opinnoistani ja jatko-opiskellut psykoterapeutiksi. Minulla olisi oma kodikas vastaanotto viihtyisässä asunnossa. Olisin hyvä työssäni. Yrittäjänä suunnittelisin itse työaikani. Nauttisin työstäni, mutta hyvät tulot takaisivat kuitenkin sen, että voisin hyvin ottaa välillä vähän lomaakin.

Meillä olisi nykyisen mieheni kanssa upea kaksikerroksinen omakotitalo maalla, mutta ei liian kaukana kaupungista. Talossa olisi korkea katto, takka, leivinuuni, iso aidattu piha ja se sijaitsisi metsän vieressä. Talo olisi sisustettu mieleisekseni ja siellä olisi haaveilemani upea kirjastonurkkaus vihreän nojatuolin kera. Mieheni olisi ihan oma itsensä, mutta vähemmän melankolisuuteen taipuvainen ja parempi puhumaan tunteistaan. Mies tekisi menestyksekkäästi sitä työtä, mistä nykyisin haaveilee, ja olisi tyytyväinen. Meillä olisi lapsia... En ole varma olisiko tässä haavekuvassani lapsia jo kaksi pikkukoululaista vai yksi taapero. Koiria olisi kaksi, yksi vanhempi mummelikoira ja yksi aikuinen.

Tekisimme mukavia reissuja sekä perheenä, että mieheni kanssa kahdestaan. Joskus kun lapsi/lapset menisivät mummolaan, saattaisimme mennä hotelliin vaikka ihan vain samassa kaupungissa. Miehen kanssa meillä olisi mukavia yhteisiä harrastuksia. Aikaa löytyisi yhdessä lenkkeilyyn, sulkapalloon, ratsastukseen ja tanssiin.

Jakaisin elämäni nykyisen mieheni kanssa. Omistaisimme Suomessa kauniin pitsihuvilan merenrannalla, jossa viettäisimme kesäisin aikaa perheen ja ystävien kesken. Muun ajan vuodesta kiertäisimme purjeveneellä maailmaa, tutustuisimme eri kulttuureihin ja opiskelisimme ajankuluksi monia kieliä. Kirjoittaisin kirjoja, joiden avulla edistäisin merten hyvinvointia ja suojelua. Lapsia ei olisi, mutta pari kanaa ja koira löytyisi.

Palkkatyö olisi mielekästä, ja omin työajoin. Voisin päivällä tai illalla harrastaa kivoja harrastuksia ulkona, joko snoukkailu, surfaus tai vaikka liitolautailu (kahta jälkimmäistä en osaa mutta opettelisin). Olisi toki mies, lapsiakin saa olla muttei välttämätön, ja he olisi mukana näissä harrastuksissa. Työ semmoinen liikkuva, eli talvet voi asua talvimaisemissa esim. alppien läheisyydessä, kesät jollain ranta/kaupunkikohteessa.

Vierailija kirjoitti:

Elin 31 vuotta Suomessa, mutta en koskaan ollut tyytyväinen elämääni. Yliopisto tutkinto takas minulle turvallisen elämän kohtalaisen hyvällä palkalla ja hyvällä työajalla. Ympäristö ei vain ollut minua varten. Status hakuisia ihmisiä enemmän ja vähemmän, kesäihmiselle ikuiselta tuntuva talvi oli yhtä tuskaa. Koen olevani ulkoilma ihminen ja tarvitsen elämää ympärilleni. Sinäänsä sitä on suomessa kesäisin ja silloin olinkin kuin eri ihminen. Hain vauhtia 3kk ajan Australiasta josta siirryin Kreikan saarille matkaoppaaksi. Siellä viihdyin 1.5 vuotta. Kreikasta matka vei Italiaan ja sieltä pieneen Espanjalaiseen kaupunkiin, jonne olen myös asettunut. Aluksi kaipasin omaa kieltäni ja ystäviäni, mutta pian ympärilläni oli uusia ystäviä ja opin paikallisen kielen kohtalaisen nopeasti. Viimeisen vuoden arkea on vaikeuttanut korona, mutta kaikkinensa olen enemmän elossa kuo koskaan. Aurinkoa riittää, olen energinen, iloinen ja onnellinen ja miksen olisi, kun kaikkialla ympäril on samankaltaista elämää. Naapurin mummot hoitaa puutarhojansa ja pelailevat korttia varjossa, miehet tervehtivät aina ja kyselevät kuulumisia, tarjoavat apuansa ja yhteisöllisyyden tunne on vahva. Työskentelen tarjoilijana ja vaikka palkka on pieni, pärjään sillä vähintäänkin yhtä hyvin kuin yksinelävä Suomessa sillä erotuksella, että aurinko paistaa elämässäni päivittäin. Sydämen paikka on siellä, missä sielu hymyilee joka päivä!

Oi, kuulostaa ihanalle. Tuommosta elämää minäkin kaipaan. Tuo ympäristö ja yhteisöllisyys on elämässä tärkeintä ja täällä semmoista elämää ei ole. Suomi ei ole maailman onnellisin kansa. Elämä on paljon enemmän kuin BKT ja koulutus. Siksi smile space tutkimuksessa länsimaat ei pärjää, suomi taisi olla sijalla 76. Smile space mittaa ihmisten kokemaan onnellisuutta, ystävyyttä, perhettä, yhteisöllisyyttä, vapaa-aikaa, harrastuksia jne. Costa-Rica tais olla ykkösenä jos oikein muistan. Onnea sinulle!

Minulla olisi onnellinen parisuhde ja lapsia, edes yksi. Pystyisin tekemään töitä, ja arki olisi ihan tavallista: töitä, harrastuksia, päiväkotia ja koulua, vanhempainiltoja ja uhmakiukkuja. Saisin lukea omalle lapselleni iltasadun ja halata puolisoa ohikulkiessa. Viikonloppuisin tekisimme yhdessä ruokaa isossa keittiössä, ja ehkä muutama ystäväkin tulisi käymään.

Ikävä kyllä vakavan sairastumiseni takia mikään näistä haaveista ei voi enää toteutua, koska en voi saada lapsia, en luultavasti pysty palaamaan työhön, sairastumisen jälkeen olen ollut todella yksinäinen, ja kuka edes voisi enää rakastua minuun näillä pohjatiedoilla, kun terveilläkin ikäisilläni tuntuu olevan hankalaa löytää puolisoa? :/

Pahoittelen synkkää postausta, mutta synkkä on mielikin, koska sairastuminen on aika tuore juttu ja tuntuu ylivoimaiselta enää löytää elämälle merkitystä, kun nämä kaikki tulevaisuuden toiveet romuttuivat kerralla.

Olisi sellainen mieluisa työ, missä ei tarvitsisi stressata aikataulujen mukaisesta paikallaolosta. Lisäksi palkka saisi olla kaksinkertainen ja työnarvostus korkeampi, etten tuntisi itseäni työelämän pohjasakaksi.

Haluaisin myös isomman talon missä olisi tilaa lapsille, vieraille ja harrastuksille.

Suurin unelmani olisi olla terve ja toimintakykyinen. Unelmaelämässäni asuisin maalla ja tienaisin elantoni luomuviljelyllä, lampaiden villalla ja joillain etätöillä, vaikka kirjanpidolla, ihan sama. Olisi metsää ja niittyjä ja mehiläisiä ja omalla toiminnallani suojelisin tätä maailmaa ja luontoa sen verran kuin pystyisin. Olisi lapsia useampia, itse tehtyjä ja sijoitettuja. Ja koiria ja kissoja ja useampi heppa.

Oikeassa elämässä en koskaan tule niin terveeksi, että tuollaisen elämän fyysinen pyörittäminen olisi mahdollista. Ylipäätään se hoidettavien määrä olisi oikeassa maailmassakin vähän liiallinen, vaatisi todella vahvasti osallistuvan puolison vähintäänkin.

Onneksi oikeassa elämässä ehdin saamaan kaksi lasta. Ja olen kiitollinen heistä ja siitä, että ehdin olla terve ja toteuttaa niitä haaveita, joita silloin oli. Ja onneksi on oma piha ja omat niittykasvit ja kimalaiset. Fyysisesti on vaikeaa suoriutua näistäkään, kun kroppa ei enää toimi.

Huolista ja murheista huolimatta elän unelmaelämääni. Rahaa on tällä hetkellä niukasti mutta toivottavasti helpottaa vielä kevään aikana.

On ihana uusi talo, piha kasvihuoneineen, kukkineen ja hyötytarhoineen. Uimaan pääsen päivittäin ympäri vuoden. Mustikkametsästä haen marjat ja sienet ilmaiseksi.

On terveet lapset ja lastenlapsia, hyvä parisuhde. Ystäviä. Ennen koronaa matkustimme paljon ja jonain päivänä toivottavasti taas. Ehkä jopa asumme muualla.

Mitähän muuta osaisi edes kaivata

Asuisin maatilalla monien muiden mukavien ihmisten ja eläinten kanssa, kasvattaisimme/ keräisimme metsästä oman ruokamme. Järvi olisi vieressä. Minulla olisi ihana mies, ihan erilainen kuin nykyinen.. Ei olisi mitään kiirettä mihinkään, mutta mukavaa tekemistä riittäisi ja aina olisi joku jolta pyytää apua tarvittaessa. Välillä tekisimme matkailuautolla matkoja ympäri maailmaa. Eipä tässä elämässä tämmöistä varmaan ikinä saavuta, mutta on tässä pienempiä unelmia jotka on realistisempia. Ainakin järvimaisemat ja mukavampi mies :)

Mun unelmien elämässä lapset olisivat aina terveitä. Rahaa olisi tilillä niin paljon ettei työnteosta tarvitsisi ikinä murehtia, voisin tehdä päivät erilaisia vapaaehtoistöitä, orpokodeissa, kodittomien tapahtumissa, missä vaan - ja lahjoitella rahaa erilaisiin toimintoihin. Lapsille olisi rahastot jotta heidänkin asuntokuviot/opiskelut olisi turvattu. Vanhemmille ostaisin loppuelämän kodin, ja veljen asuntovelat ja muut maksettu pois. Olisin onnellisesti naimisissa älykkään, komean ja huumorintajuisen (pitkän, lihaksikkaan, uskollisen) miehen kanssa, joka palvoisi maata jalkojeni alla. 

Kesämökki meillä olisi kotisuomessa mutta asuttaisiin talvet jossakin lämpimässä missä omalla pihalla olisi uima-allas ja iso vaaleansävyinen patio, kasvaisi mangopuu ja palmuja, ja turkoosi meri olisi ihan kävelymatkan takana. Kävisin aamuisin hölkkäämässä rantaviivaa, ennen kuin ilma muuttuisi liian kuumaksi. Maalaisin tauluja, ottaisin valokuvia, kirjoittaisin kirjoja.

Iltaisin, kun tropiikin yö laskeutuu, pitäisin hyville ystäville illanistujaisia, kuunneltaisiin musiikkia, nauru raikaisi, syötäisi hyvää ruokaa ja juotaisiin itsemme höpsöön nousuhumalaan. Yöt rakastelisin aviomieheni kanssa. Ehkä omistaisin tuolla toisessa kotimaassa luksus-bed&breakfast-mestan missä olisi skandinaavinen sisustus, aamupalalla korvapuusteja ja tummapaahtokahvia, mahdollisuus mindfullness-tunteihin ja livemusiikki soisi viikonloppuisin. 

Unelmieni elämässä ei olisi huolta syövästä tai muista taudeista. Olisi rahaa käydä hieronnassa ja kauneushoidoissa. PT olisi käytössä 3x viikossa jotta pysyisi kroppa kunnossa. Ei tarvisi skrabailla auton ikkunoita talvisin tai laskea mitä pitää kaapista myydä että saisi parikymppiä käteistä ennen viikon päästä olevaa palkkapäivää - että saa lapsille leipää ja maitoa.

Tämmösestä unelmoi 2 lapsen yh, 40v.

En olisi yksin 68v.Olisi rahaa vaihtaa kaupungin vuokra asunto lähelle merta.Itä_helsingissä on merta ja lähellä merta Kaupungin vuokra asuntoja.Meren rannalla on helppo hengitää ,huonot keuhkot minulla.Katsella meri lintuja ja laineiden lisatus.Muuto miehet ja muuto laatikot maksaa,kuin muutto auto.Työ-eläkeläisenä ei niihin rahaa.Mutta unelma.Saisin sen kodin sisutaa ilman hinta lappua,vaatimattomasti selkeästi,mutta ei milään Ikean lastulevyllä mööpelit.Unelma olisi lapsen lapseni kävisivät.Mutta aikuistuneet,opiskelut työt,poika-tytöystävät elämä edessä.Unelma ihmiset pitäisivät kontakti livenä.Eikä eläisi siellä F.B. witter, insta-mitä lie tilit nykyisin on ja ilaiset netti viestit,video puhelut ymm.Eivät osaa ihmiset kohtaa enää livenä.Kaiki on siellä älylaiteiten takana.Lasketaan kuinka monta tykkäystä kulloinkin ja masenutaan ne feikki kuvat tai tykäyksiä tänään ei ollut.Ajatus tavat ihmisten on ollut jo ennen koronaa ihan 2000 luvun alusta tänne 2021 jossa eletään.Anteeksi yksipuolinen komentti,lukihäiriöisen kirjotus virheet ja   ihmisenä jonka tietoinen valinta on: ei älypuhelin ei mikään F.B ymm.Muutoinha elämä ok.Tie on vapaa kävely.Unelmat haavet kuitenkin kantaa aina,vanhaakin ja ei maksa mitään.