Lue keskustelun säännöt.
Millainen on unelmiesi elämä?
Jos nyt saisit päättää, millainen olisi elämäsi? Asuisitko yksin vai olisiko sinulla mies-/naisystävä? Olisiko sinulla lapsia, montako? Missä asuisit? Mitä tekisit työksesi? Mitä muuta elämässäsi olisi, mitä nyt ei ole?
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
🌞😘😍👀👅👄💋❤💖💕📿💏💑👨👩👧👦🎅🤶👴👵👨🎓👩🎓👨🏫👩🏫👨💻👩💻👨🎨👩🎨👨⚕️👩⚕️👶👦👧😺😺😺🐈🐕🐩🐑🐎🐇🐀🐹🐁🐭🐣🐥🦋🌺🌻🌼🌷⚘🌱🌲🌳🌴🌵🌾🌿☘🍀🍁🍂🍃🎂🍰🍫🍬🍭🍧🍡🍨🍮☕🍹🍷🍹🍻🍬🍾🥃🍮🍩🥂🍕🌮🥗🍲🥚🍟🍔🍢🍝🍇🍈🍉🍊🍌🍅🍍🍎🍏🍑🍑🌽🌶🌶🥝🥑🍆🥕🌽🌶🎃🎄🎆🎆🎇✨🎈🎉🎉🎊🎍🎍🎎🎏🎖🎑🎑🎀🎁🎗🎫🏆🏅🥇🥉🥉⚽️⚾️🏀🏐🎯🎿🏒⛷🏈🏂🏓🏄♂️🎾🏄♀️🏌️♀️🏄♀️🏄♀️🏇🥋🏇🏊♂️🏊♂️🏊♀️🤹♀️⛹️♂️🏎⛹️♀️🎲🏋️♂️🎲🤾♀️🚴♂️🤹♂️🌍🏔⛰🏕🏖🏜🏝🏞🏟🏗🏗🏙🏚🏠🏡🏤🏥🏨🏩🏪🏫🏬🏯⛩💒🗼🗽🕌⛩🕋⛺🌁🌄🌅🌆🌇🌉♨️🌌🎠🎡🎢💈🎪🎭🚆🎨🎨🖼🎰🚂🚃🚄🚅🚆🚇🚍🚉🚊🚝🚋🚌🚌🚍🚐🚐🚑🚒🚔🚕🚖🚗🚙🚛🚛⛟🚨🚲🚦🚏🚏🛣🛤⛽🚦🚧🚧🛴🛑🛑⛽🚧⚓🚣♂️🚣♂️🚣♀️🚤🛳⛴🛥🚢✈🛫🛬🛬💺🚪🚪🚠🚡🚡🚀🛰🛰🛌🛋🛌🛌🛌🛀🛁🛁🛁⌚⏰⏱⏲🕰🌑🌒🌓🌔🌕🌖🌗🌘🌙🌙🌚☀️🌤🌤🌤⭐☁️⛅⛈🌤🌫🌫🌥🌦🌧🌩🌪🌪🌫🌫🌫🌬🌀🌈🌂☔💧⚡❄☃️⛄☃️⛄💧🌊🎛🎤🎧🔔🎼🎶🎙🎚📞☎️📞📞📟🔋🖥🖨🎥📱📻📲🎸📞📞🎺🎵🎙🎼🎹🎹📟🔋🔋💻🖨⌨🖲💽📀📀🎥🎻🥁📺🔎📼📹📹📽🎬📷📸📸📡📡📷💿🔬🔭📡🕯💡🔦🏮📒📖📗📚📑📃🏷📔📜🗞📑🏷💵💷💳📃💳💳💱✉📧📨📭📤📥📦📪📭📮📮🗳🖋🖊🖌🖍🖍🖍📝💼📂🗂📅📆📆🗒🗓📊📋📋🗃🔐🔐🗃🔒⛏💊💉🛒🇫🇮🇩🇪🇩🇯🇩🇰🇩🇲🇩🇲🇩🇿🇪🇨🇪🇪🇪🇬🇪🇭🇪🇸🇪🇹🇪🇺🇪🇺🇫🇮🇫🇯🇫🇰🇫🇲🇫🇷🇬🇦🇬🇧🇨🇾🇨🇿🇨🇿🇩🇪🇩🇰🇩🇲🇪🇺🇪🇺🇫🇯🇬🇦🇬🇦🇳🇬🇳🇪🇲🇵🇲🇴🇳🇦🇲🇸🇲🇹🇳🇴🇲🇲🇳🇴🇵🇷🇳🇷🇳🇺🇷🇼🇴🇲🇸🇦🇵🇦🇵🇳🇵🇳🇸🇨🇸🇨🇷🇪🇷🇪🇸🇴🇸🇿🇹🇯🇸🇮🇹🇩🇹🇲🇸🇻🇹🇳🇹🇳🇸🇱🇹🇳🇺🇳🇻🇮🇹🇻🇿🇼🇺🇦
🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän jo ihanaa elämää rakkaiden ympäröimänä. Mutta jos rahaa olisi enemmän, lopettaisin päivätyön ja keskittyisin sivutoimisen työn (oma yritys) pyörittämiseen ja tekisin väitöskirjaa nopeammassa tahdissa. Moni juttu on mennyt erilailla kuin nuorempana ajattelin, mutta asiat kävivät lopulta parhain päin ja olen onnellinen. Niin onnellinen että pelkään tämän onnen josssin vaiheessa loppuvan.
Perheen kanssa maalla, suuressa talossa järven rannalla, metsän reunassa. Yksi poni tai hevonen, pari isoa koiraa. Riittävästi rahaa, jotta voisi ostaa molemmille kunnolliset autot joilla pärjätä siellä pikkuteiden takana. Muutenkin taloudellinen huolettomuus.
Terveyttä kaikilla.
Luin koko viestiketjun alusta loppuun ja peukutin monta viestiä.
Elämän varrella unelmat vaihtuvat.
Ennen koronaa sain matkustaa ilman rajoituksia.
Joulun jälkeen jäin lentojumiin ulkomaille.
Jatkolennon kentällä kaipasin eniten normaalia elämää, jossa kaupat ym.. ovat auki.
Vaikeudet kuuluvat elämään. Kirjoitin aikoinaan Anna-lehden nettikeskustelussa elämästäni yh-äitinä.
Muutimme lasten lukion takia Ullanlinnaan ja sitten Töölöön. Palasin takaisin nuoruuteni kotikulmille.
Lasten lennettyä pesästä muutin takaisin tuttuun lähiöön.
Minulta usein kysytään mistä nyt haaveilen. Haluanko muuttaa jonnekin. Kaipaanko matkustamista.
Joku haaveili elämästä maalaispapoina maaseudun rauhassa.
Vieressäni on kirkkojakaupunki-lehti. Täytin lehden sanaristikon ja katsoin ratkaisun netistä. Sitten juutuin lukemaan vauva av:ta. Otin täällä hieman kantaa pormestarikeskusteluun.
Liian varreltaan lyhyelle kirjoittajalle, työttömille, liian painaville, läheisiään sureville, hyvin menestyneille ja monelle muulle kirjoittajalle toivon hyvää jatkoa.
Koronasta päästään aikanaan ja tämäkin ketju painuu unholaan.
En muuta enää kolmatta kertaa Helsingin keskustaan ja ala käydä lähialepassa.
Tykkään Prisman tv-mainoksista ja Prisma-elämästä.
Eilen kävin hakemassa kirjakaupasta tilaamani satukirjan lapsenlapselleni. Oli elämäni ihaninta aikaa viettää hänen seurassa kolme viikkoa.
Haluaisin asua jossain pikkuisessa kunnassa, järven rannalla. 2 omaa hevosta.
Ihanat lapset minulla jo on, osa unelmaa.
Voisin ottaa sinne kanssamme asumaan jonkun ihanan fiksun, kekseliään, minua ymmärtävän naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis edes ripaus elämänhalua eikä vtuttais ihan joka päivä.
Unelmani olisi elää vielä vuosia parantumattoman syöpäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.
Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.
Voi kuule. Tästä me kaikki lääkärit olemme haaveilleet opiskeluvuosista alkaen. Tulet huomaamaan että totuus on suurimmalla osalla toisenlainen, vaikka olisi mieskin samalla alalla. Meillä suomessa on progressiivinen verotus. Toisekseen työn ja vapaa-ajan suhde on minimaalinen, varsinkin jos halutaan tienata. Se tarkoittaa sitä, että lomat on tiukassa ja viiden lapsen kasvattamiseen läsnä olevana vanhempana ei ole aikaa. Aika on tiukilla muutoinkin, koska päivystäminen on myös pakko, ei vain mahdollisuus. Erikoisalasta tietysti riippuen. Helsingistä merenranta huvilasta saa vain haaveilla, jos ei ole lotosta sattunut voittamaan. Lääkärin arki syö myös sitä parisuhdetta. Ennen niin mahtava suhde jää tässä ammatissa usein kakkoseksi. Kilpailu on kovaa ja tunnollisia kilpailuhenkisiä ihmisiä löytyy työyhteisöstä. Toiset uhraavat perheensä työlleen. Ei kannata elätellä liian ruusuista kuvaa vaan pitää mielessä, mikä elämäs on tärkeää ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.
Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.
Voi kuule. Tästä me kaikki lääkärit olemme haaveilleet opiskeluvuosista alkaen. Tulet huomaamaan että totuus on suurimmalla osalla toisenlainen, vaikka olisi mieskin samalla alalla. Meillä suomessa on progressiivinen verotus. Toisekseen työn ja vapaa-ajan suhde on minimaalinen, varsinkin jos halutaan tienata. Se tarkoittaa sitä, että lomat on tiukassa ja viiden lapsen kasvattamiseen läsnä olevana vanhempana ei ole aikaa. Aika on tiukilla muutoinkin, koska päivystäminen on myös pakko, ei vain mahdollisuus. Erikoisalasta tietysti riippuen. Helsingistä merenranta huvilasta saa vain haaveilla, jos ei ole lotosta sattunut voittamaan. Lääkärin arki syö myös sitä parisuhdetta. Ennen niin mahtava suhde jää tässä ammatissa usein kakkoseksi. Kilpailu on kovaa ja tunnollisia kilpailuhenkisiä ihmisiä löytyy työyhteisöstä. Toiset uhraavat perheensä työlleen. Ei kannata elätellä liian ruusuista kuvaa vaan pitää mielessä, mikä elämäs on tärkeää ja mikä ei.
Jatkan vielä juttua eiliseen höpinääni. Elin lapsuuteni 9-lapsisessa perheessä maaseudulla.
Lapseni perhepäivähoitaja 80-luvulla kertoi myös olevansa yhtä suuresta perheestä Helsingissä.
Joten on täällä aina pärjätty suurperheenä.
Olen olemassa siksi ettei ulkomaalainen mieslääkäri suostunut antamaan äidilleni ehkäisyvälineitä. Sodan jälkeen haluttiin lisää lapsia. Kuulin asiasta, kun kysyin miksi olen maailmassa. Siihen aikaan ei tiedetty paljoakaan psykologiasta.
Elämässä pärjää uskomalla unelmiin. Ei pidä lytätä hurjimpiakaan unelmia.
Unelmoin paljon nuorena. Usein opettaja yllätti minut katsomasta ikkunaan.
Siellä suuri maailma odotti minua.
Olen tehnyt elämässäni virheitä ja niistä jotain oppinutkin.
En haaveillut perhe-elämästä, mutta kuitenkin avioiduin.
Jouduin sitten ottamaan vaikeista asioista selvää.
Tyttäreni harkitsi pitkään lääkärin ammattia. Hän on erittäin kiinnostunut lääketieteestä
ja hyvinvoinnista. Meilläkin on paheemme. Rakastamme Lontoon raesuklaata.
Helsinki kasvaa ja kehittyy. Täällä on hyvä kasvattaa lapsensa. Lapseni eivät viihtyneet Suomessa. Heistä on outoa, kun tykkään elää täällä.
Tehkää lääkärit jotain hyvää ammattikuntanne puolesta. Perustakaa asuntorahastoja.
Palkatkaa kotiapua. Olen valmis nannyhommiin. Tunnen itseni joutavanpantiksi hyväkuntoisena eläkeläisenä. Tärvään aikaani somekoukussa. Se on suurin paheeni nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä juuri nyt elän. Siihen kuuluu fiksu ja kaunis puoliso, terveet ihanat lapset, hyväpalkkainen helppo työ, velaton asunto ja sopivasti sijoituksia, vielä terveet ja jaksavat vanhemmat, oma terveys ja jaksaminen kunnossa. Mitä muuta voi toivoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama elämä kuin nyt, mutta tekisin koulutukseni mukaista työtä ja asuisin lontoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.
Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.
Voi kuule. Tästä me kaikki lääkärit olemme haaveilleet opiskeluvuosista alkaen. Tulet huomaamaan että totuus on suurimmalla osalla toisenlainen, vaikka olisi mieskin samalla alalla. Meillä suomessa on progressiivinen verotus. Toisekseen työn ja vapaa-ajan suhde on minimaalinen, varsinkin jos halutaan tienata. Se tarkoittaa sitä, että lomat on tiukassa ja viiden lapsen kasvattamiseen läsnä olevana vanhempana ei ole aikaa. Aika on tiukilla muutoinkin, koska päivystäminen on myös pakko, ei vain mahdollisuus. Erikoisalasta tietysti riippuen. Helsingistä merenranta huvilasta saa vain haaveilla, jos ei ole lotosta sattunut voittamaan. Lääkärin arki syö myös sitä parisuhdetta. Ennen niin mahtava suhde jää tässä ammatissa usein kakkoseksi. Kilpailu on kovaa ja tunnollisia kilpailuhenkisiä ihmisiä löytyy työyhteisöstä. Toiset uhraavat perheensä työlleen. Ei kannata elätellä liian ruusuista kuvaa vaan pitää mielessä, mikä elämäs on tärkeää ja mikä ei.
Nyt on ihan pakko vastata tähän. Olemme mieheni kanssa molemmat lääkäreitä, itse olen radiologi ja mies sydänkirurgi. Meillä on kolme lasta ja neljäs tulossa. Parisuhteemme on hyvässä kunnossa, ei lääkärin arki ole vaikuttanut siihen. Asumme myös hyvällä asuinalueella Helsingissä, lähellä merenrantaa. Lomia kertyy koko ajan enemmän työvuosien kasvaessa. Olemme hyvätuloisia, emme kuitenkaan mitään miljonäärejä. En koe, että ammattimme olisi mitenkään vaikuttanut elämäämme, vaan yhteinen ammatti on vain edistänyt suhdettamme.
En siis halua mitenkään hehkuttaa elämääni, vaan kertoa, että kyllä elämä voi olla onnellista vaikka olisi paljon töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma unelmani on ehkä hieman utopistinen. Toivon pääseväni haluamaani yliopistoon, löytäväni ihanan miehen ja perustaa perheen hänen kanssaan, saada kunnollisen työpaikan ja elää onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ihmisen kanssa josta kiinnostuin ja kuka vihelsi pelimme poikki takiani. Rauhallinen koti elämä ja lapsia hänen kanssaan ja normi arki.
Mitä teit?
Oma haaremi, trooppisella saarella ja määrättömästi seksiä, viinaa ja huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Unelmani olisi elää vielä vuosia parantumattoman syöpäni kanssa.
Koivuntuhka ja aidot c vitamiinit pelasti parantumattoman syövän tuttavalta.
Pieni maatila ja muutama lehmä jotka olisivat lähinnä lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä, muutama kana joilta saisi omia munia. Kaksi tai kolme lasta. Aviomies. Koiria ja kissoja.
Rahaa jos saisin miljoonan niin voisin hypätä pois oravanpyörästä ja nauttia vapaa-ajasta kotona.
Unelmieni elämä on sellainen, että minulla olisi rahaa niin paljon, ettei siitä tarvitsisi puhua eikä sitä tarvitsisi enää koskaan ajatella.
En puhu miljoonista, vaan aina ja koko ajan riittävästä toimeentulosta, jota ei tarvitsisi siis miettiä enää koskaan.