Ystävän itsemurha tuli puskista

Voiko kuolema olla vahinko?

Kaikista ei näe. Ne,jotka ilmottaa niin ei tee.. Minun ystävä teki ja oltiin syömässä ja puhumassa elämästä jne. Aamulla soi luuri että tappanut itsensä. Vähän oli vaikeaa uskoa ja kysyn edelleen miksi teki. Halusiko hän vaan hienon illan ja jutella kaikesta. Tuntuu edellee pahalta, kun en ymmärrä.

Et olisi todennäköisesti voinut tehdä yhtään mitään. Voimia <3

Moni tuohon päätökseen päätyvä on huojentunut kun päätös on tehty. Itsekin piristyin silloin kun ajattelin että tämän kaiken voi vaan päättää. Silloinen parisuhdekumppanini ymmärsi että jotain on pielessä ja sai minut vielä muuttamaan päätökseni. Mutta varsinkin se hetki kun vakavasti masentunut aloittaa lääkityksen voi olla tosi vaarallinen, lääkitys kun nostaa toimintakykyä mutta ei välttämättä ole mitään terapiakontaktia olemassakaan. Ystäväsi on myös oikeasti saattanut ajatella olevansa muille taakka ja riesa, niin masentuneen ihmisen mieli toimii. 

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

tietävät että kaikki on kohta ohi. haluavat tällä tavalla hyvästellä läheiset että heillä ei jäisi pahaa muistoa tai huonoaomatuntoa jos olisi riidoissa" eroneet"

Jäin hetkeksi miettimään sitä, millaisen viimeisen kuvan olen jättänyt niille muutamalle ihmiselle, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Koska vaikeuksistani ei ole haluttu kuulla, en ole edes kertonut niistä pariin vuoteen, joten vaikutan varmasti ihan entiseltä itseltäni, ja sitten ihmetellään, kun ei mitään edes osattu aavistaa.

Tänään oloni on jo sellainen, etten osaa teeskennellä. En ole itkenyt vuosiin, mutta tämän viikonlopun olen ollut itkun partaalla. En tiedä, pitäisikö jättää jokin kirje näkyvälle paikalle. Syyllinen kaikkeen olen vain minä itse, enkä toivo kenellekään mitään pahaa.

Ja myös se, että jos itsetuhoisella ihmisellä oiekasti asiat paremmin jonkin aikaa jne, niin seuraava vastoinkäyminen on suuri pudotus takaisin kuiluun, josta ihminen ei enää jaksa tai pysty nousta. Silloin mieli mustuu viimeisen kerran ja he tap avat itsensä.

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

Yleensäkin jos pitkään masentuneena tai ahdistuneena ollut tyyppi muuttuu äkkiä varsin levolliseksi ja seesteiseksi, tulee hälytyskellojen soida. Tuo johtuu liian usein juuri siitä, että päätös on tehty ja asiat ovat "selkeitä". Nämä eivät myöskään vihjaa hommasta etukäteen, koska eivät halua riskeerata että joku tajuaisi ja puuttuisi. Sitten on taas näitä draamakuningattaria/kuninkaita, jotka milloin nirhaavat ranteitaan, milloin popsivat pillereitä ja milloin mitäkin, aina varmistaen että se nimenomaan huomataan. Näiden itsarit ovat onnistuessaan yleensä vahinkoja, enemmän heillä on syystä tai toisesta johtuvaa huomionhakuisuutta, kuin selkeää itsetuhoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Suurinosa näistä säälimättömistä itsensä teilaajista aiheuttaa fyysisen tai henkisen kärsimyksen täysin sivulliselle jotka ovat paikalla tapahtumahetkellä. Minulle ei ole lainkaan empatiaa sekä tekijää että sen läheisiä kohtaan. Heikkoa ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

ehkä he itse tai heidän läheinen on vaikka vammautunut jonkun itsemurhan takia.. esim.ajetaan rekan alle , rekkakuski vammautuu ja ei pysty palamaan töihinsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

Yleensäkin jos pitkään masentuneena tai ahdistuneena ollut tyyppi muuttuu äkkiä varsin levolliseksi ja seesteiseksi, tulee hälytyskellojen soida. Tuo johtuu liian usein juuri siitä, että päätös on tehty ja asiat ovat "selkeitä". Nämä eivät myöskään vihjaa hommasta etukäteen, koska eivät halua riskeerata että joku tajuaisi ja puuttuisi. Sitten on taas näitä draamakuningattaria/kuninkaita, jotka milloin nirhaavat ranteitaan, milloin popsivat pillereitä ja milloin mitäkin, aina varmistaen että se nimenomaan huomataan. Näiden itsarit ovat onnistuessaan yleensä vahinkoja, enemmän heillä on syystä tai toisesta johtuvaa huomionhakuisuutta, kuin selkeää itsetuhoisuutta.

Sairaita, itsetuhoisia ja avun tarpeessa ne ovat nämäkin, jotka eivät ole seesteisiä. Ja moni lopulta onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

ehkä he itse tai heidän läheinen on vaikka vammautunut jonkun itsemurhan takia.. esim.ajetaan rekan alle , rekkakuski vammautuu ja ei pysty palamaan töihinsä

Tuolla letkautuksellako se asia sitten muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Suurinosa näistä säälimättömistä itsensä teilaajista aiheuttaa fyysisen tai henkisen kärsimyksen täysin sivulliselle jotka ovat paikalla tapahtumahetkellä. Minulle ei ole lainkaan empatiaa sekä tekijää että sen läheisiä kohtaan. Heikkoa ainesta.

Sinun jälkiviisastelusiko vaikuttaa asiaan jotenkin?

Joo ei sitä välttämättä vaan huomaa päällepäin että toisella on huono olla. Oman veljen itsemurhasta 9 vuotta tänä syksynä ja päällimmäinen tunne vieläkin on "miksi?". Ja saman syyllisyyden kanssa painin aikoinaan, oli soittanu mulle edellisenä päivänä, en ollut huomannut puhelua. Aina mietin että jos olisin vastannut olisin voinut tehdä jotain.

Siihen kuuluu nyt kaikkien tunteiden käsittely. Myös vihaa on luonnollista tuntea. Kliseisesti sanottuna ei auta kun aika. Itseäsi ei kannata syyllistää, anna itsellesi aikaa ja hyväksy kaikki tunteet mitä se tuo tullessaan. Jos ei millään helpota 6kk sisällä niin kannattaa harkita terapiassa käyntiä tai vastaavaa.

Tsemmpiä, aina se aluksi tuntuu ettei selviä ikinä, mutta kyllä se siitä alkaa helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Suurinosa näistä säälimättömistä itsensä teilaajista aiheuttaa fyysisen tai henkisen kärsimyksen täysin sivulliselle jotka ovat paikalla tapahtumahetkellä. Minulle ei ole lainkaan empatiaa sekä tekijää että sen läheisiä kohtaan. Heikkoa ainesta.

Huoh. En tosin sinun empatiaa kyllä kaipaakaan. 

Omankin ystäväni kohdalla kaikki meni juuri niin, että monet luulivat hänen voivan paremmin. Hänen traumansa liittyivät paljon kiusaamiseen ja kotioloihin. Kun viimein pääsi muuttamaan pois kotoaan niin kaikki menikin paremmin. Sitten sattuikin monia ikäviä asioita ja hänelle rakkaat ihmiset pettivät hänet. Hän ei sitten enää toipunut kaikesta. Pystyn ymmärtämään toisaalta sen kaiken ja hänen läheisensä eivät välttäneet hänestä muutenkaan ( ja tämä on totuus vaikka surullista onkin ), mutta hänellä oli pari rakasta ihmistä ja kumppani joka ei ole vieläkään toipunut siitä kaikesta ja mietin aina, että tavallaan hän olisi saanut vielä jaksaa edes tämän ihmisen vuoksi. Toisaalta hän oli ihana ihminen ja kaipaan häntä itsekin.

Toinen tuntemani ihminen puolestaan voi aika huonosti pitkään ja siinä mielessä aina oli pelko miten hän jaksaa ja perheessä tapahtunut toinen tragedia vaikutti kaikkeen paljon ja varmasti määritti sitä kaikkea, koska tuttuni syytti itseään, kun hänen läheiselleen kävi huonosti.  Pari ihmistä on myös tavallaan vaan lähti  yllättäen ja kukaan ei huomannut mitään erikoisempaa. Onhan sekin surullinen asia ja mietin sitä kuinka "tavallista" elämää moni on elänyt ennen sitä kaikkea. Yksi myös väsyi opiskeluihinsa ja pyysi läheisiltään apua monesti ja varmasti sai jotain apua mielenterveyspuolelta, mutta ei se sitten riittänyt. Ihmiset ajattelevat aika usein, että itsemurhan tehneet ovat olleet hoidon piirissä jo ennestään, mutta ei se aina mene niin ja moni vaan lähtee yllättäen ilman, että olisi epäilyjäkään toisen voinnista. Siinä mielessä kukaan ei saisi syyttää itseään. Eri asia jos toinen pyytää apua tai kertoo ajatuksistaan niin sitten voi yrittää auttaa, mutta ikävästi sanottua se kaikki on ihmisen oma päätös, vaikka se tilanne olisi mikä vaan. Kyllä minäkin silti mietin todella paljon tätä kaikkea ja välillä surullisia ajatuksia. Ehkä helpompi ymmärtää jos itsellä on ollut vastaavia synkkiä hetkiä.

Kun depressio vaihtuu maanisuuteen muuttuu ihminen aktiiviseksi ja voi tehdä mitä vain.

Kunnioita ystäväsi viimeistä tekoa ja tahtoa.