Vauva vuodelle 2014 / 2015
Onhan tämä vähän aikaista keskustelua, mutta kuumeilu on kovaa! Olemme mieheni kanssa päätyneet alkaa yrittämään ensimmäistä lastamme tämän vuoden loppuun mennessä.
Kovasti on mielessä pelkoja ja kysymyksiä voidaanko saada lasta, ja kuinka nopeasti mahdollinen tärppi tapahtuu.
Onko muilla samanlaisia mietteitä tai odotuksia vauvan suhteen?
Terkuin Cecilia
Kommentit (261)
Moikka,
eipäs olekaan tuon ekan viestini jälkeen tullut tähän ketjuun kirjoteltua, mutta nyt voisin taas aktivoitua :)
Eli siis täällä minä about 30 vee ja mies vähän päälle ja ensimmäinen lapsukainen olis kovasti toiveissa. Meillä siis ehkäsy jätetty pois jo reilu vuosi sitten, mutta varsinaisen yrityksen voisi merkata aloitetuksi tammikuussa 2013 eli nyt reilu vuosi takana ja mitään ei ole tapahtunut :( mutta jatketaan jatketaan ja toivotaan jospa se sieltä tulis :)
tällä hetkellä menossa siis kp 28/30-46 yk 12 ja kovastihan sitä aina toivoo, että olis tärpännyt, mutta pettymyksen aina saanut kokea. Nyt olen pyrkinyt ajattelemaan jo vähän muutakin kuin tätä vauva-asiaa :)
Rima
suosittelen kans et unohtaa sen tekemisen :) ekaa yritettii reilu puol vuot ja sit aloin epäilee et en edes saa lapsia ja et mula on tyylii syöpä kohdus ja sit alko hirveet mahakivut ja olin varma et no jotaa häiriöö siel on ja menin lääkärii no ekana se kysy et voisinko olla raskaana ja totesin et kyllä mut en usko siihe ja pyys tekee testin ni sillo oliki tärpänny xD
Voih, tsemppiä Rima!
Joku tuollainen kirja miehelle voisi kiinnostaa, mutta enhän voi sitä ainakaan tänne kotiin tilata, kun haluaisin tietysti antaa sen vasta sitten, kun on tärpännyt.:D
PK-seudulta olen itse.
Tein tänään uuden testin ja en ole raskaana...ehkä aikanen keskenmeno, en tiedä, tai sitten edellisessä testissä vikaa...kuitenkin ehti jo niin iloita pienokaisesta =( Onneks on kyllä nää pienet jota voi halailla... Meillä siis miehen kaa 3 lasta, vanhin tammikuussa 2009 syntynyt tyttö, poika tuli lokakuussa 2010 ja sitten mieheni sai syövän niin tuli tauko mutta onneksi onnistui vielä onnistuineiden hoitojen jälkeen niin saimme tytön tammikuussa 2013 täyttää siis 5 päivän päästä 1! Miehen kanssa tulee kesällä 11 v yhdessä josta kesällä 8 v naimisissa... En oikein edes laske että me yritettäis vielä joten mun kohdalla voisi vielä olla ihan kysymysmerkki....ensin odottelen menkkoja jotka varmaan tulee vasta sitten kun en enää imetä, sitten "aloitellaan" yrittämistä...Täällä asustellaan Turun lähistöllä, olen 32 v ja olen kotiäiti. Olen ollut nyt jo 5 vuotta kotona. Hoidan kaikki lapsia kotona eli päivähoidossa eivät vielä ole ja jos kaikki menee kuten toivotaan niin olen kotona siihen saakka kunnes toivottavasti seuraava vauva on ollut jo koulussa jonkun aikaa, eli ehkä vielä 10 v...pientä omaa yritystoimintaa lastenhoidon ohella mutta aktiivisesti lasten kaa mennään joka päivä jonnekin ja olen myös vapaaehtoistoiminnoissa mukana, lähinnä lapsille mutta siinä on myös eläkeläistoimintaa...noh siinä nyt vähän itsestäni...voi kuinka toivon että meille kaikille tulis nopeasti plussa joka PYSYIS ja pysyis loppuun asti kunnes kaikilla olisi nyytti sylissä!
Heippa! Täällä myös yksi kuumeilija!
Yritystä takana ehkä puolisen vuotta. Kierto sekaisin joten aloitin terolut -kuurin jolla saatiinkin menkat tulemaan. Yksi kierto takana, toivottavasti pian tärppäisi :)
Peukkuja kaikille yritykseen!
no täällä kävi nyt niin et kun kirjoitan että kuumeilen niin tulee plussa no nyt kirjoittelen että ootetaan menkkoja no...nyt en ainakaan joudu lähtee mihinkään tutkittavaksi koska joko nyt oli keskenmeno tai sit alko menkat (viimeks ollut siis 04/2012)..niin tai molemmat..eipä auta kun jatkaa....onneks on nää muut koska auttaa kyllä kun heitä halailee
Rima: Kovasti toivon plussatuulia teille!
Millimamma: Pahoittelut negasta! Toivotaan plussapuhureita seuraavasta kierrosta!
Oivoi.. Pakko tulla tunnustamaan kun ollaan miehen kanssa lievästi sanottuna hölmöjä. :D Kirjoittelin jokunen päivä sitten siitä, että mies oli alkanut jännäilemään tätä koko raskaus- ja vauvaprojektia. Saatoin sitten ehkä himppasen verran kerätä itselleni paineita asiasta, vaikka täälläkin annoin ymmärtää, että hei, no problem, no panic. Keskiviikkona sitten kun otin puheeksi sen, että otanko nyt vielä yhden renkaan käyttöön vai en, ei keskustelu ollut ehkä kaikkein rakentavinta laatua. Itse tenttasin hurjan draaman säestyksellä mieheltä hieman tähän tyyliin: "mitämitäkäytetäänköehkäisyävielävaimitähaluatapuameneehermokerronyt?!?" Mies sitten puolestaan tyypilliseen juroon tapaansa meni aivan lukkoon tuosta tenttauksesta ja mie hyvin aikuismaisesti (en todellakaan) käyttäytyen painuin vessaan renkaan kanssa ja totesin, että ehkäisyä jatketaan kun ei herra halunnut asiasta kunnolla keskustella.
Juuh, nyt pari päivää myöhemmin se keskustelu sitten onnistui hieman paremmissa merkeissä. Mies kertoi toivovansa lasta enemmän kuin mitään. Pahoitteli omaa viime hetken paniikkia ja sanoi olevansa pahoillaan siitä, että tämä nyt meni näin ja että ehkäisyä vielä jatkettiin. Pyydeltii molemmin puolin anteeksi käytöstämme ja tämän renkaan jälkeen ehkäisy nyt sitten ihan oikeasti jää pois.
Normaalisti itselläni ei ole taipumusta ihan tällaiseen melodramaattisuuteen. Ihanaa kuitenkin, että saatiin lopultakin asiat selväksi. Meillä jännäilyn aloitus nyt siirtyi sitten ensi kuun alkuun, mutta ehkäpä nyt sinne jaksaa vielä odottaa kun ollaan jaksettu odottaa tähänkin saakkaa.
Repale täytyy sanoo että ihan hymy tuli naamaan (vaikka päivä ei oo sille muuten aiheuttanu) kun luin tuon...niin hauskasti oli kirjoitettu ja näin tilanteen ihan edessäni..en vielä ny kunnolla kaikkia täällä "tunne" mutta ekaa lasta jännitätte eikö? Voin sanoo että mun mies ei ollut ehkä ihan valmis kun aloiteltiin ekan lapsen yritystä koska olin aika jyrkkä asiassa et nyt YRITETÄÄN koska mulla on VAUVAKUUUUUUME isolla V:llä....en ottanu ehkä edes kunnolla huomioon hänen jännäilyä asiasta ja nyt jälkeenpäin niiin mun mies on todennut että "hyvä että painostit mua" koska hän uskoo ettei koskaan ois sanonu olevansa valmis isyyteen, silleen tietoisesti...mutta ei kyllä nyt meiän kolmee pienokaista mihinkään vaihtais... ;) Meiän suhde on siis mennyt niin että asuttiin noin 700 km päässä toisistaan kun tavattiin ja HUOM mieheni otti minuun yhteyttä ja alkoi toden teolla mua "tavoittelemaan"..me juteltiin puhelimessa ja ekat "treffit" oli 9 päivän asuminen toisen kämpässä (lähdin mulle tuntemattomaan kaupunkiin silloin eli Ouluun) ja sit reissttiin 1 ½ vuotta edes takaisin....mutta jo siellä "ekoilla" pitkillä treffeillä otin selvää hänen tulevaisuuden lapsitoiveistaan, naimisiinmenoajatuksistaan jne.....taisin jopa jutella mitä hän on mieltä lasten nimistä (suomen vain ruotsinkieliset siis) ja jos lapset menis suomen- vai ruotsinkieliseen kouluun (heh) Tais mun päämäärätietoinen luonne tulla jo silloin esiin vai mitä? =D No näin on mennyt meiän suhde sit muutenkin kaiken suhteen ja kaikesta on kiittänyt jälkeenpäin... esim kihloihin menemisen painostuksesta naimisiinmenosta ja lapsista...ja tämä meidän nyt neljännen ja HUOM viimeisen lapsen toivomisesta oli kyllä noin 9 kk pehmittäminen ennen kun oltiin samalla sivulla asiast ja nyt kyllä mieheni oli yhtä pettynyt kun minäkin näissä testeissä... Onko täällä ryhmässä muuten joku joka on nyt jomman kumman syövän jälkeen yrittämässä lasta?? Meillä siis miehellä toisaan oli syöpä meidän toisen lapsen ollessa 6 kk todettiin syöpä ja 3 leikkauksen sekä kovan hoitojakson jälkeen sisältäen sytostaatteja sekä sädehoitoa. Nuorin lapsemme on saannut sen jälkeen alkuunsa niin hyvin on siis toivoa mutta pakkasessa on varmuuden vuoksi mieheni "tavaraa" ;) Miten muuten teillä, monesko lapsi teillä on toiveessa ja montako on tulevaisuudessa toiveessa? Meille tämä neljäs on viimeinen koska on niinvaikeita raskauksia ollut ja tiedossa on että tulevakin tulee olemaan erittäin raskas jos häntä nyt saadaan...!
Niin ja muuten viime syksynä oli pelokas tilanne kun uskottiin syövän uusioituneen mutta leikkauksen jälkeen selvisi ettei onneksi ollutkaan...leikkaukset on kuitenkin tehty niin vaikeaalle alueelle että kohta on kyse siitä että täytyy uudestaan kouluttautua jotta pystyy jotain töitä tekemään.. sekin pelottaa tässä lasta yrittäessä kun kuitenkin olen kotiäiti sitten 5 v eikä työpaikkaa mihin palata koska olin yrittäjä eikä sitä yritystä enää ole..
Heh, minäkin voin kuvitella, millainen tilanne Repaleella on ollut, aina kommunikointi ei vaan välttämättä suju niin rakentavasti kuin voisi toivoa.:D
Millimamma, olette kyllä kokenut kovia, mutta hyvä, että kaikki on loppujen lopuksi kääntynyt parempaan päin! Toivottavasti se "viimeinenkin" haave toteutuisi.
Millimamma: Mun mies haki mut Ouluun Lahdesta. Ekat treffit oli nelipäiväset ;) ja ryöstö Ouluun tapahtui reilun vuoden päästä ekoista treffeistä. Täällä ollaan edelleen :)
Jaahas Rietukka sutkin on sinne haettu =D , me asuttiin siellä sitten yhdessä 3 v ja sit muutettiin etelä-suomeen kun mietittiin lapsia kun haluttiin asuu isovanhempien lähistöllä!
Millimamma: Meillä olisi toinen lapsi haaveissa, esikoinen on syntynyt 8/12. Haaveilen neljästä lapsesta, mutta saapi nähdä mitä elämä tuo tullessaan... Kunhan meille nyt ainakin toinen suotaisiin. Esikoinen tärppäsi viidennestä kierrosta. Tosin silloin asuttiin miun työharjoittelun takia eri kaupungeissa, niin ei pystynyt hommailemaan aina parhaaseen aikaan... Toivon, että seuraava tärppäis mahdollisimman nopeesti.
Oottekos jo ostanu jotain raskauteen liittyvää, tai tulevalle vauvalle? Osa oli ainakin ostanu miehelle kirjan. Ite oon nyt tilannu netin alennusmyynneistä joitakin äitiyspaitoja ja pari Boobin odotus-/imetyspaitaa. Toivon, että nuo ei tuottais huonoa onnea yritykseen... Mutta oikealla hinnalla ostettuna en kyllä raaskis niitä sitten myöhemmin ostaa, lisäksi täällä Joensuussa ei tuo äitiys- ja imetysvaatteiden valikoima ole kovinkaan suuri.
Nyt tuntuu taas siltä, että ei millään malttais odottaa paria kuukautta. Etenkin kun mies olis jo valmis seuraavaan... Järki kuitenkin sanoo, että vielä ei ole sopiva aika aloittaa yritystä.
Hei kaikille, ajattelin muutaman kuukauden pohdinnan jälkeen uskaltautua mukaan.
Olemme mieheni kanssa yrittämässä ensimmäistä lastamme. Yritys alkoi viime kesänä, kun jätin monen vuoden jälkeen pillerit pois. Kroppa meni sekaisin pillereiden jättämisestä ja ekat menkat tulivatkin sitten vasta kolmen kuukauden odottelun jälkeen (luulin jo, että oli kesälomalta tärpännyt, kun mulla menkat yleisesti (mitä nyt ajalta ennen pillereitä muistan) aika tarkat).
Eka luomukierto marraskuun lopulla kolmen kuukauden odottelun jälkeen oli varsin tasainen 28 päivää. Mutkaa matkaan toi paha vyöruusu kasvoissa, jonka vuoksi jouduin syömään vahvoja särkylääkkeitä viime vuoden lopulla. Silloin pidättäydyimme tietoisesti hedelmällisinä päivinä joulukuussa, vaikka mielestäni löysinkin ovulaation (kun kerrankin pääsin niitä käyttämään, kun kierto ei ollut sekaisin/menkat ei puuttuneet).
Viimeisin uusi yritys alkoi ovulaation etsinnällä (veikaten tasaista 28 pv:n kiertoa) vuoden vaihteessa ja ei muuta kuin uutena vuotena uutta yritystä. Ovulaatiota en löytänyt, mutta luotin päivien laskentaan, kun olimme paikassa, jossa en voinut aina tehdä ovulaatiotestiä sopivaan aikaan.
Nyt kp 32/28 (oletuskiertoaikana 28 pv kuten ekat normaalit menkat oli). Testi näyttää negaa (tänä aamuna).
Syksyllä kun ensimmäisen kerran menkat jäi pois oli alavatsan aika koviakin nippailua ja kuplintaa sekä kipuja munasarjojen kohdalla. Toki toivo on korkealla ja siksi pelkäänkin, että kehoni aiheuttaa uudestaan turhia oireita.
Nyt oireina viimeisen 1,5 viikon aikana alavatsan nippailu ja kuplinta, käsittämätön jano viime viikolla (n. 3 litraa vettä ja suu kuiva, uusi oire, nyt hieman tasoittunut), voimakkaan hajuinen ja värinen pissa (jopa vihertävä hieman) vaikka joinkin paljon (myös uusi oire, nyt tasoittunut hieman), kipu varsinkin oikeassa alavatsassa sekä osittain heijastuu häpyluuhun ja hyppiminen on inhottavaa (nyt tasoittunut, ei enää kipeä, osittain uusi oire), vatsan turvotus, vyö tuntuu ikävältä sekä kaikista kummallisinta; hiiva (uusi, mahdollinen oire, voihan se tietty muustakin tulla). En muista milloin viimeksi on ollut hiiva eikä nyt olla hetkeen sekstailtukaan eikä sillä ole koskaan ollut tähän hiivaan vaikutusta.
Hetken jo elättelin toivoja, että nyt ois tärpännyt, kun sen verran voimakkaat oireet. Mutta tämän aamun negatiivinen tulos oli pettymys, kuinkas muutenkaan. Oireet ovat hieman hellittäneet, mutta on kyllä hermoja raastavaa. Ja kyllä, tiedän, että olemme yrittäneet vasta niiiiiiiiiiiiiiin vähän aikaa. Eräs ystäväni miehensä kanssa yritti 7 vuotta, joten oikeasti en saisi olla edes pettynyt. Mutta olen ja tulinpa nyt jakamaan hetken mielijohteesta tänne omat fiilikset.
Hyvää viikon alkua kuitenkin kaikille!
Iltaa. Meilläkin yritetään ensimmäistä lasta. Viimeinen tyhjennysvuoto oli tällä viikolla ja tänään olisi pitänyt napata uusi pilleri levystä, joten nyt tää yritys alkaa vasta tulla todelliseksi. Saa nähdä miten menkat tulee ja kierto jne kaikki mistä on luomuna niin pitkä aika, etten muista. Jännä tutustua omaan kroppaan uudelleen. Toivon tietenkin, että olisin yksi niistä harvoista, jotka on hedelmällisimmillään (HUH, onpa vaikea sana) juuri pilsujen loputtua ja raskautuisin heti. Ei tätä kuitenkaan tiedä ja yritän olla ottamatta stressiä vaikka tuntuu, ettei sitä saa millään mielest ja seksikin on tekemällä tekemistä. Vaikea ottaa pelkästään tjottailuna..
En ole tietoisesti ostanut mitään vauvalle, koska olen taikauskoinen ja tunnen, että se ei ole sopivaa. Vauvalehden tilauksen mukana sain joskus sellaisen vauva-vaunukassin ja mieheni/ mieheni veljen vauvaiästä on odottamassa pari käyttämätöntä potkupukua, harsorättejä ja 2kpl äitiyspakkauksen käyttämättömiä makuupusseja. Kirjoja on myös, mutta ne on minua ja aikoinaan sitten miestäni varten =)
kp 6/ ?, yk1
ps. mukavaa, että tääkin ketju on lähtenyt ns. käyntiin =)
En oo mitään ostanut...on liiankin paljon tavaraa jo ennestään..enemmänkin myyn alta pois että vauva "mahtuu" meille ;)
Heippa, ilmottautuisin mukaan keskusteluun. Meillä on ennestään yksi poika, 2v., nyt toiveissa toinen. Pirkanmaalta olemme. Toiveissa olisi 3 lasta.
Eilen tein raskaustestin, negaa näytti, mutta tiedän kyllä että taisi taas tulla liian aikaisin tehtyä. Viime raskaudestakin tein liian aikaisin ja ehdin pettyä vaikkakin olinkin raskaana. Kärsimätön mikä kärsimätön.
Minun kroppani ei onneksi reagoinut e-pillerin loppettamiseen, kuukautiset aikoivat heti sen jälkeen tasaisena. Nyt esikoisen ja tämän välissä en ole hormonaalista ehkäisiä käyttänyt. Tämä on siis vasta ensimmäinen yritys, toivottavasti kuitenkin tärppäisi. Esikoinenkin tuli heti ensimmäisellä yrittämällä. Mahassa on tuntunut, että siellä jotain saattaisi tapahtua, mutta mistäs sitä tietää.. Viikonloppuna viimeistää pitäisi olla varmuus asiaan.
Hei TMH -
Tervetuloa joukkoon!
Täällä alkoi menkat tänään eli
kp 1/28-34 alkoi tänään, mikä ikinä onkaan kiertoni.
Uutta matoa koukkuun... Nyt tiedän ainakin, että missä mennään.
Samaten täällä lähdettiin uuteen nousuun kp1/27-29 yk2 =)
Uskoisin, että tässä kierrossa osataan olla jo paljon rennompia. Viime kierto meni vielä asioiden käsittelyssä ja jännittämisessä et ollaanhan me varmasti tähän valmiita. Nyt kun menkat oli pari päivää myöhässä niin mieskin jo jännitti et voisko olla ja vähän pettyi kun vuodot alko...JESH! Eli nyt mennään eikä meinata =D
Eli kun tähän peilaan tätä tilannetta niiin oon tyytyväinen siihen, että tärppiä ei tullu vielä edellisessä kierrossa :)
Mun on myönnettävä, etten ole tainnut sitä mies hoitaa vauvaa-kirjaa kokonaisuudessaan edes lukea, kunhan selailin. Minäpä suosittelen Vicky Iovine tyttökavereiden opas kirjasarjaa, ne eivät siis ole markkinoilla enää mutta huutonetistä jm. saattaa löytyä käytettynä.
ON: Tuntuu, että nää menkat ei lopu koskaan. Mahassa kiertää ja jännittää yrityksen aloittaminen. Vauvajutut on mielessä 24/7. Hetkeksikään ei saa rauhaa.