Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Marjojen poiminta, sitä joutui tekemään lapsena. Nyt en poimi, en todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuroa piti vetää nassuun niin kauan, että tuli yökkö, eli oksennusrefleksi, sitten sai poistua pöydästä.
Sunnuntaina ei saanut siivota, ainakaan imuroida. Sunnuntaina oli myös pakko mennä pyhäkouluun tai kirkkoon.
Nämä varhaislapsuudessa, sittemmin meno järkeentyi.
Pakko lähteä mökille, jopa talvella. Isä pakotti minut, vanhemman pojista 12-13 v huushollerskaksi mökille jossa jouduin hoitamaan 3-4 vuotiasta pikkuveljeäni. Lämmitys ei kunnolla toiminut, ei ollut sähköjä, sauna oli ainoa lämmin paikka. Sitten piti kalastaa eli kokea verkot ja iskukoukut jään alla, porata avantoja ja katsoa oliko kalaa tullut, ja perkaa kalat. Muutama kerta tuli made ,mutta suurin osa oli syömäkelvottömia ruotoisia särkiä. Isän mielestä mökkireissut oli hauskoja kun hän sai juoda viinaa ilman että mutsi räpätti siitä. Ainoa hauska juttu oli että sain ajaa utoa (13 v!) alkumatkan kotiin koska isällä taisi olla vähän promilleja päässä vielä.
Vetis 17v+1v kirjoitti:
Puuroa piti vetää nassuun niin kauan, että tuli yökkö, eli oksennusrefleksi, sitten sai poistua pöydästä.
Sunnuntaina ei saanut siivota, ainakaan imuroida. Sunnuntaina oli myös pakko mennä pyhäkouluun tai kirkkoon.
Nämä varhaislapsuudessa, sittemmin meno järkeentyi.
Ai niin, melkein unohtui. Äiti valitsi kouluvaatteet, ja itkua tuherrellen sitten puettiin äidin valitsema kutiseva heppa-villapaita, tukkaa piti pitää tiukalla poninhännällä aina. :D
Olen kirjoittanut topaan ennenkin, mutta laitan näitä nyt sitä mukaa kun tulee mieleen:
Lapsuudenkodissa piti aina uskoa kaikki, mitä vanhemmat sanoivat, vaikka tietäisi vanhempien olleen väärässä. Enkä ole edes kauhean vanha, eivätkä vanhempani mitään ihan muinaisjäänteitä joille auktoriteetti olisi ollut tärkein asia - joissain asioissa ihan modernejakin. Mutta jos jotain käskettiin, ja kysyi että miksi, niin vastaus oli aina "koska mä sanon". Nykyään ymmärrän sen arvon, mikä sillä on, että lapselle selittää kaikki päätökset ja ohjeet auki. Sehän auttaa lasta myöhemmin tekemään myös omia päätöksiä loogisella tavalla perustellen! Myöskin sellainen auktoriteetin tyhjäpäinen seuraaminen on älytöntä. Itse olen ollut äärimmäisen auktoriteettikammoinen, vaikka tiedostankin että auktoriteetteja kuuluisi kyseenalaistaa. Koin vielä aikuisena tietyllä tapaa kaikki kaupan kassatkin siinä kyseisessä asiointitilanteessa auktoriteetteina. Edes yliopistossa en koskaan kysynyt proffilta, miksi sain juuri sen arvosanan, vaikka olisin omasta mielestäni ehkä ansainnut paremman.
Luulen, että etenkin äidilläni oli vain ongelmana se, ettei hän koskaan myönnä olevansa väärässä. Minulla on joissain asioissa samaa ongelmaa, läheisten kanssa koen tosi hankalaksi perääntyä jossain riitatilanteessa mikäli huomaan kesken keskustelun, että olen tehnytkin virhearvion. Myös anteeksipyytäminen tuntuu vaikealta. Samalla taas kaikkien ulkopuolisten kanssa koen aina olevani väärässä ja annan muiden mielipiteiden jyrätä minut. Epäilen itseäni hurjasti mm. työyhteisössä.
Yritän itse aina äitinä välttää sitä "koska mä sanon" -lauselmaa ja kuunnella lapsia. Jos lapsilla on parempi ehdotus, otan sen aina huomioon. Mutta myönnän, että lasten kiukutellessa menen edelleen vähän puolustuskannalle. En yhtä pahasti kuin äitini ja yritän aina korjata käytöstäni, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukun viikonloppuisin ja lomilla niin pitkään kuin haluan, ja menen nukkumaan niin myöhään kun haluan.
Sallin saman myös omille lapsilleni, enkä ole viikonloppuaamuisin vinkumassa heille klo 10 aikaan kuinka "päivä menee pilalle" jos nukkuu pitkään.
Minun äiti antoi 9-vuotiaasta alkaen myös kouluiltoina valvoa niin pitkään, kun huvitti, mutta kouluun oli pakko mennä vaikka kokonaan ilman unia. Jonkun aikaa, ehkä pari viikkoa, valvoin aamuyöhön saakka (olen aina ollut yökukkuja), kunnes kyllästyin ja aloin mennä aikaisin nukkumaan. Aina toisinaan valvoin kyllä, mutta se, että piti mennä kouluun, vähensi sen houkuttelevuutta. Ehkä omille lapsilleni en käyttäisi tätä strategiaa, mutta varhaiskypsälle 9-vuotiaalle joka vaan halusi valvoa, se toimi ihan hyvin. Minulla oli jo myös aika hyvät säätelytaidot tuossa vaiheessa (joskus tuntuu, että nykyään on jopa vaikeampi pitää unirytmiä kuin tuohon aikaan).
Lomilla olen aina saanut nukkua ja valvoa niinkuin huvittaa. Joskus nukuin iltaan asti ja valvoin yön. Toisinaan taas menin nukkumaan kello 18 ja heräsin kolmelta yöllä. Myös äidin rutiini oli melko samantahtinen loma-aikaan, mikä varmaan kertoo paljon... Ja luulen, että omien lasten kanssa tulee olemaan ainakin melkein samanlaista menoa kunhan vähän kasvavat :D Ehkä vähän rajoitan kumminkin, mutta valvoa saavat. Se oli kesän parasta antia, vapauden tunne.
Hyvä vaan että on säännölliset ruoka-ajat ja ei vapaapäivinäkään nukuta puolille päivin.
Pysyy paino normaalina ja ei mene viikonloppuna vuorokausirytmi sekaisin.
Näin meillä.
Nykyään kaiken pitäisi olla rajatonta ja ei saisi pahoittaa mieltä töistä ja tehtävistä jotka ei tunnu mieluisilta mutta jotka on vain tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kanssa emme tee perjantai-iltaisin mitään kotihommia. Ruuat haetaan/tilataan valmiina ja todellakaan ei siivota. Saa kaikki huilata työ-/kouluviikon jälkeen rauhassa. Siivotaan kun jaksetaan ja aina viikolla, eikä ole mitenkään likaista.
Kaikki siivoustraumoja kommentoineet ovat muistaneet korostaa, että heillä ei ole likaista vaikka ei siivotakaan liian usein. Haluan tarjota vähän vertaistukea muille ja ihan rehellisesti paljastaa, että meillä on kyllä välillä epäsiistiäkin kun ei jatkuvasti siivota, mutta pärjätään kuitenkin. Joskus vaan täytyy priorisoida kun elämä on mitä on. Kukin tavallaan!
Lapsuudenhaaveista piti luopua heti, kun niitä erehtyi lausumaan ääneen. Suuret unelmat olivat haihattelua, sillä vain oikeasti lahjakkaat ihmiset voivat tehdä jotain suurta. Ei me, ihan tavalliset ihmiset, joten meidän haaveidenkin piti olla tavallisia ja realistisia. Jo pienillä lapsilla. Äiti halusi minusta lastentarhan tädin. Kaikki haaveet, mitkä meni sen "yli", järkeiltiin pois. Olisin halunnut pienestä asti kirjailijaksi, mutta koska sillä työllä niin harva elää, niin miksi edes yrittää.
Omien lasten haaveita en ammu alas, vaan saavat unelmoida vapaasti ja myös pyrkiä kohti unelmiaan. Olen myös itse opetellut jälleen haaveilemaan ja yritän jopa uskoa itseeni, mutta ääneen en edelleenkään unelmiani uskalla sanoa, koska pelkään tulevani torjutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kanssa emme tee perjantai-iltaisin mitään kotihommia. Ruuat haetaan/tilataan valmiina ja todellakaan ei siivota. Saa kaikki huilata työ-/kouluviikon jälkeen rauhassa. Siivotaan kun jaksetaan ja aina viikolla, eikä ole mitenkään likaista.
Kaikki siivoustraumoja kommentoineet ovat muistaneet korostaa, että heillä ei ole likaista vaikka ei siivotakaan liian usein. Haluan tarjota vähän vertaistukea muille ja ihan rehellisesti paljastaa, että meillä on kyllä välillä epäsiistiäkin kun ei jatkuvasti siivota, mutta pärjätään kuitenkin. Joskus vaan täytyy priorisoida kun elämä on mitä on. Kukin tavallaan!
Hyvä huomio :) Sen verran ne traumat vielä kummittelee, että siisteys on edelleen tärkeä arvo omassakin elämässä. Meilläkään ei ole aina siistiä, ei todellakaan, mutta kuitenkin aika usein on. Olen panostanut laadukkaisiin helppokäyttöisiin siivousvälineisiin, helposti puhdistettaviin pintoihin, tavaran minimointiin ja tulevaisuudessa aion myös ulkoistaa osan siivouksesta. Yritän siis pitää kodin siistinä mahdollisimman vähällä vaivalla.
En ole jatkanut perheeni ruokakulttuuria. Kaikenlaiset herkut siis kuuluivat juhliin. Lämpimän ruuan lisäksi kotona oli tarjolla vain puuroa, maustamatonta jogurttia ja leipätarpeet. (Leivänpäälle margariinia ja kurkkua) Isäni osti välissä salaa itselleen herkkuja kuten lihapiirakoita ja munkkeja, mutta piilotti ne muilta. Itse opin myös tähän ja saadessani omaa rahaa, hain joskus koulun jälkeen kaupasta karjalanpiirakkaa ja mikropitsaa, jotka hotkin ennen kuin vanhemmat tulee kotiin..Omilleni muutettuani homma lähti käsistä ja sairastuin bulimiaan. Se on nyt kuitenkin jo takana päin ja omasta keittiöstäni löytyy aina hyvä valikoima välipalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko syödä 20 vuotta aamuisin puuroa mustikoilla, ei siis muuta "lisuketta" puuron päällä kuin vanhempien valmiiksi lautaselle annostelemat pari ruokalusikallista mustikoita. Nykyisin syön terveellisen, monipuolisen aamiaisen, joka sisältää kaurahiutaleita korkeintaan smoothiessa. Vanhempani ovat tästä hyvin pöyristyneitä.
Kaikkia aikuisia piti aina kunnioittaa, vaikka he olisivat käyttäytyneet kuinka hirviömäisesti. Äitini mielestä piti vain pystyä nielemään kaikki sonta ja olemaan aikuisille mieliksi. Äitiäni ei esim. haitannut, vaikka sukulaistädit haukkuivat minua päin naamaa hänen kuullensa, minun piti vain kyyneliä niellen jatkaa hymyilyäni, etten vain "alkanut hankalaksi". Yhä edelleen yli kolmekymppisenä taistelen kiltteyssyndroomaa vastaan, koitan koota itsekunnioitukseni rippeitä ja harjoittelen itseni puolustamista. Omia lapsiani puolustan ulkopuolisille pään aukojille viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä piti lautanen syödä tyhjäksi ja muistan kuinka kiemurtelin ruokapöydän ääressä tuoleilla maaten vielä siinä vaiheessa, kun äiti jo tiskasi astioita. Oli pakko myös imuroida siskon kanssa kerran viikossa ja kerätä marjat pensaista ja poimia voikukat (mikä älyttömyyden huippu katkoa pelkkiä varsia). Karkkia sain vain lauantaina karkkipäivänä ja silloinkin sai valita vain yhden karkkipussin, joka oli yleensä LontoonRae-pussi tai vaalea Omar-pussi. Kun äiti siivosi, niin kukaan ei saanut kävellä lattioilla, vaan piti pysytellä omassa sängyssä. Muutenkin kaiken suhteen oli tiukat säännöt. Itse olen rennompi siivouksen, ruokailun ja herkuttelun suhteen, mutta lapsilla on imurointi ja tiskikoneen tyhjennysvuorot vuoroviikoin.
Olisi kiva kuulla, mitä pakkoja teillä on nyt omassa kodissa, joita lapset tulevat mahdollisesti myöhemmin muistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yksityiskohta tuli ketjusta mieleen että jossain vaiheessa voi oli Suomessa kauhean kallista. Kun olin lapsena ekaa kertaa vanhempien kanssa risteilyllä niin vanhemmat ostivat useamman kilon voita kotiin tuotavaksi Tukholmasta 😀
Voita tosiaan käytiin ostamassa Ruotsista! Meidän perhe oli joskus 80-luvulla Vaasan seudulla kesälomalla, ja ohjelmaan kuului päiväristeily Vaasasta Merenkurkun yli Uumajaan, jossa maissa oltiin vain sen verran että ostettiin voipaketteja sinne satamaan varta vasten suomalaisia varten tulleista kojuista ja sitten marssittiin onnellisina takaisin laivaan kotimatkalle. :D :D Olin ehkä 10-vee, ja muistan vieläkin sen sataman autiohkon asvalttikentän, jossa ei ollut muuta kuin ne kojut siellä (voi olla että siellä oli myynnissä jotain muutakin kuin pelkkää voita, en muista). Ihan hullun hommaa, kiinnostaisi tietää mikä voin hintaero oikein tuolloin oli Suomen ja Ruotsin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yksityiskohta tuli ketjusta mieleen että jossain vaiheessa voi oli Suomessa kauhean kallista. Kun olin lapsena ekaa kertaa vanhempien kanssa risteilyllä niin vanhemmat ostivat useamman kilon voita kotiin tuotavaksi Tukholmasta 😀
Voita tosiaan käytiin ostamassa Ruotsista! Meidän perhe oli joskus 80-luvulla Vaasan seudulla kesälomalla, ja ohjelmaan kuului päiväristeily Vaasasta Merenkurkun yli Uumajaan, jossa maissa oltiin vain sen verran että ostettiin voipaketteja sinne satamaan varta vasten suomalaisia varten tulleista kojuista ja sitten marssittiin onnellisina takaisin laivaan kotimatkalle. :D :D Olin ehkä 10-vee, ja muistan vieläkin sen sataman autiohkon asvalttikentän, jossa ei ollut muuta kuin ne kojut siellä (voi olla että siellä oli myynnissä jotain muutakin kuin pelkkää voita, en muista). Ihan hullun hommaa, kiinnostaisi tietää mikä voin hintaero oikein tuolloin oli Suomen ja Ruotsin välillä.
Samanlaista voimatkailua harrastettiin myös Pohjois-Suomessa. Mentiin kerrankin ala-asteella "luokkaretkelle" Haaparannalle, bussillinen koululaisia ja kaikilla paluumatkalla isot muovipussilliset voita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yksityiskohta tuli ketjusta mieleen että jossain vaiheessa voi oli Suomessa kauhean kallista. Kun olin lapsena ekaa kertaa vanhempien kanssa risteilyllä niin vanhemmat ostivat useamman kilon voita kotiin tuotavaksi Tukholmasta 😀
Voita tosiaan käytiin ostamassa Ruotsista! Meidän perhe oli joskus 80-luvulla Vaasan seudulla kesälomalla, ja ohjelmaan kuului päiväristeily Vaasasta Merenkurkun yli Uumajaan, jossa maissa oltiin vain sen verran että ostettiin voipaketteja sinne satamaan varta vasten suomalaisia varten tulleista kojuista ja sitten marssittiin onnellisina takaisin laivaan kotimatkalle. :D :D Olin ehkä 10-vee, ja muistan vieläkin sen sataman autiohkon asvalttikentän, jossa ei ollut muuta kuin ne kojut siellä (voi olla että siellä oli myynnissä jotain muutakin kuin pelkkää voita, en muista). Ihan hullun hommaa, kiinnostaisi tietää mikä voin hintaero oikein tuolloin oli Suomen ja Ruotsin välillä.
Samanlaista voimatkailua harrastettiin myös Pohjois-Suomessa. Mentiin kerrankin ala-asteella "luokkaretkelle" Haaparannalle, bussillinen koululaisia ja kaikilla paluumatkalla isot muovipussilliset voita.
Rasvaretkiksi näitä sanottiin. Me tehtiin näitä retkiä vanhempieni ja tätien kanssa.
Pitkään nukkuminen mullakin. Mä en ole kovinkaan montaa kertaa saanut nukkua lapsuudenkodissani yli kahdeksaan, ettei päivä olisi mennyt ihan hukkaan. Ei lomalla, ei ikinä. Jos en meinannut lauantaiaamuna herätä, niin äiti tuli mielenosoituksellisesti imuroimaan mun huoneeseen tai oikein tahallaan kolisteli keittiössä astioita, ettei nukkumisesta enää tullut mitään.
Joskus olin jo päälle kolmekymppisenä käymässä jouluna ja olin yötä. Joulupäivän aamuna tuli taas herätys joskus ennen kahdeksaa, niin kilahdin ihan totaalisesti. Silloin sen raivokohtauksen jälkeen äiti antoi armollisesti nukkua lopulta vähän yli yhdeksään. Mitä helvetin tekemistä joulupäivänä olisi ollut, että tarvitsee noin aikaisin herätä? Istua katsomassa telkkaria?
Samoin myös sauna vain keskiviikkoisin ja lauantaisin, eikä suihkussa saanut käydä, eli hiustenpesu lavuaarissa oli tuttua puuhaa. Sekin piti tehdä jotenkin puoliksi salaa. En usko, että mun porukat on ikinä käyneet pelkästään suihkussa ilman saunaa. Tuskin se oli edes mistään vedensäästämisestä kiinni, vaan niin oli vain aina tehty ja suihkussa käyminen oli jotenkin epänormaalia.
Mä syön nykyään myös aamiaista. Vanhemmilla oli tapana juoda aamulla vain kahvia ja syödä joku keksi tai pulla. Kahvia ei myöskään saanut juoda ihan vain pelkästään syömättä mitään sen kanssa. Aina piti olla ne sen seitsemän sorttia jotain makeaa leipomusta kahvin kanssa. Asun yksin, niin voi arvata, kuinka usein itselleni katan kahvipöydän koreaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Meinaakkos,ettö kun ipanat oli ajettu pirtistä ulkosalle,niin isä ja äiti tehtailivat lisää sisaruksia?
Kyllä ennenkin on seksiä harrastettu. Luulitko sen olevan nykyajan keksintöä? Vanhempasikin ovat tehneet ” sitä”. Yäk.
En tiedä, mistä vuosikymmenestä puhutaan, mutta ainakin 40-50-luvulla syntyneillä ei ole ollut tapana panna pentuja pihalle ja irstailla keskellä kirkasta päivää. Ne asiat oli tapana hoitaa yömyöhällä aviovuoteessa.
Niinhän sinä luulet. Me ollaan kyllä hoidettu aviolliset velvollisuutemme päiväsaikaan aina kun vaan on voitu. Terv. Pari 50-luvulla syntynyttä.
Nukkumisesta sen verran, että onneksi nykyään ei aikaisin herääminen ole mikään oletusarvo. Olen ollut ammatissakin, joka painottuu iltaan. Itseni ikäisissä äideissä, eli noin kolmekymppisissä, olen huomannut ylpeyttä siitä, että lapsi ei herää aamulla liian aikaisin.