Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Aion antaa lapsieni nauttia lapsuudestaan ja etenkin teini-iässä saavat sitten mennä limudiskoon tai kavereille yöksi. Minä en päässyt koskaan ja jos pääsin niin äitini pilasi ne aina.
Olin teini kun kännykät juuri yleistyivät ja jokaisella alkoi olemaan Nokian joku kännykkä. Jos sain itkien äitiltä luvan mennä vaikka koulun diskoon tai kaverille yöksi niin äiti osasi kyllä pilata koko illan. Hän vei minut autolla sinne ja koko automatkan sain kuunnella kuinka kamalia tällaiset diskot ovat ja osaako se "Marin" äiti pitää teistä huolta koko viikonloppua. Kello 20 viimeistään alkoi tulemaan tekstiviestejä äitiltä:
- "minä kuolen sitten häpeään, jos sinä ryyppäät tai löydyt ohjanpohjasta sammuneena"
- "mulla on niin huono olo. Pitäiskö soittaa ambulanssi? Tule nyt jo kotiin, jos haluat mut vielä nähdä elossa. Sanonko isälle että tulee jo hakemaan?"
- "muista nyt että olet kunnolla. Ei olisi pitänyt päästää sinua sinne."
- "missä olen epäonnistunut niin, että sinun täytyy mennä diskoon?"
jne. koko illan tuli kaikkea ja lopulta minulla oli huono omatunto enkä lopuksi enää montaa kertaa mennytkään minnekään vaan jäin kotiin ja minusta tuli lukiossa todella sulkeutunut oman tien kulkija, joka ei saanut mennä edes penkkareihin, koska äitini mielestä siellä vain ryypättäisiin ja joutuisin r**skatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivosiivousta kotona, huutoa, valitusta, pakkosyömistä, pakkosaunomista, pakkopuutarhanhoitoa, pakkomarjastamista, pakkojoulunviettoa, pakkojuhannusta, naapureitten vahtimista, pakkokyläilyä mummoloissa, sukulaisilla ja kesämökillä, pakkoa tehdä sitä, pakkoa tehdä tätä, ahdistava, kireä ja kurja ilmapiiri kotona ja sukulaisilla, lapsille jopa kuritusta ja selkäsaunaa. Ahdistavaa, ikävää ja turvatonta lapsuutta. Komentajina ovat olleet äiti, isä, sukulaiset, isovanhemmat ja aikuisena jopa appivanhemmat. Kurja lapsuus rajoittaa elämää vielä aikuisena. Ei saa tehdä niin tai näin, ettei XX vaan pahastu ja suutu.
Nykyään näistä entisajan hulluista lapsiperheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus ja otettaisiin lapset huostaan!
Toivottavasti näitä omia lapsuuden traumoja ei siirretä omille lapsille! Omat vanhempani ovat kuolleet eikä minulla ole ollut em. pakkoja. Eikä minua komentele anoppi eikä appiukko. Jos olen vi##umainen miniä, niin sitten olen! Ja jos elämäntapani ei miellytä omia sukulaisia, mieheni sukulaisia tai appivanhempia, niin eipä tarvitse miellyttää! Elän ja perheemme elää ihan niin kuin haluamme. Ja meillä eivät määrää minun sukulaiset eivätkä puolisoni sukulaiset!
Vierailija kirjoitti:
Lauantaiaamun raivosiivous seiskalta. Kiva herätä kolisteluun, imurin hurinaan ja kärttyisään äitiin. :(
sama. kärsivä kiukkuinen äiti "kun kukaan ei auta". ei se koskaan pyytänyt tai opettanut, huusi vaan jälkikäteen. eikä ollut tyytyväinen siivousjälkeen, teki tai teetätti uudestaan. kerran 9v olin omatoiminen ja siivosin itse kirjahyllyn, kato äiti on ny ylpee. hah, tuli huutamaan että oot siivonnu päin helvettiä.
joskus tuntui (tuntuu vieläkin) että se nautti kärsimisestä.
En käy pesulla enää kun ei ole pakko.
Sisempien ikkunoiden vieminen kesäksi varastoon. Äiti luuli että talo pysyy silloin viileämpänä... Liekö syy sittenkin ollut se että silloin kukat sai paremmin ikkunalaudalle?
Joka tapauksessa aivan älytön tapa. En ole koskaan kuullut kenenkään muun tekevän tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten paljon tässä ketjussa mollataan äitejä, jotka ovat raataneet saadakseen lapsilleen terveellistä ruokaa. Ei varsinkaan ennen ollut varaa ostaa avokaadoja ja pensasmustikoita lähikaupasta, vaan itse oli poimittava marjat.
Marjastaa ei olisi saanut eikä soppaakaan keittää, olisi pitänyt sen sijaan leikkiä lasten kanssa.
Marjojen kanssa olisi voinut pysyä kohtuudessa. Niitä ei saanut syödä tuoreena vaan kaikki säilöttiin talven varalle. Talvi eli marjojen syöntiaika koitti sitten kevättalvella, jolloin niitä oli pakko syödä urakalla. Kesällä saavillinen puolukkasurvosta kaadettiin tunkiolle. Nämä jutut meillä toistui vuodesta toiseen, mitään ei otettu opiksi.
Joo ja voisi myös vaikka seurata aikaansa. Nykyään saa kaupan pakkasestakin marjoja oikein hyvin, eikä hintakaan nyt päätä huimaa, ellei sitten vedä niitä kilotolkulla per päivä. Ja tämän muistan myös kotoa, että niitä marjoja ei saanut vahingossakaan syödä tuoreeltaan, kun pitää "säästää" pakkaseen. Eli armosta saa pari mansikkaa kesällä ja loput, kilotolkulla, survottiin marttyyrina pakkaseen. Ja mitä, sitten kevät-talvella imeskeltiin niitä mauttomaksi menneitä pa*kapalleroita tai tehtiin jotain marjasosetta puuroon.
Ihme spedeilyä, mielummin syön nyt kauden marjoja tuoreeltaan ja talvi mennään pääasiassa kaupan pakasteiden varassa.
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödä aamupala. Kolmivuorotyötä tekevä äitini ei ollut aamuisin aina paikalla, mutta silloin kun oli, aamupala oli pakko syödä.
Omia lapsiani en ole pakottanut aamupalalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Meillä vaimo jatkaa äitinsä perinnettä raivosiivoamisen merkeissä samalla kun itse olen pyrkinyt pääsemään siitä eroon, koska oma äitini teki sitä myös. Imuroin kun on likaista tai jos jotain menee rikki tms. mutta vaimon mielestä ainoa oikea hetki siivota on perjantai-ilta & lauantaiaamu. Lisäksi vaimo miettii aina, että mitäköhän tapahtuu, jos joku tulee sattumalta kylään ja meillä ei ole siivottu sitä ennen. Pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, että elämän tarkoitus ei ole kiikkustuolissa muistella kuinka kova olin siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi että, voisin listata kaikki samat asiat eli raivosiivoukset, marttyyri-itkut, joulustressit, marjastamiset, pakastamiset, kukkapenkin perkaamiset kesälomalla, aikaiset herätykset ja lista voisi jatkua loputtomiin.
Meillä ei lapsuudenkodissa myöskään saanut syödä tai käydä jääkaapilla ilman lupaa. Aina piti kysyä, että saako ottaa keksin. Kaverin luona sai juoda cokista ilman lupaa ja ottaa keksin kulhosta, meillä tuli heti huutoa, että ei niitä ole heti syötäväksi ostettu vaan olisi pitänyt odottaa monta päivää ennenkuin saa syödä ettei lopu kesken. Mitä väliä sillä on koska ne keksit loppuvat, jos ne joka tapauksessa syödään :D
Muistan kun olimme setäni luona kylässä ja minulla oli kauhea jano ja menin kysymään sedältä, että onko cokista tai vettä. Setä haki limpparia, mutta kotimatkalla autossa alkoi kauhea huuto, että taas sai hävetä silmät päästään kun sinä menit pyytämään limpparia vaikka ei ollut edes kahvin aika vielä. Aina piti odottaa kylässä, että ensin vanhemmat ottavat kahvia ja sitten lapset saivat limpparia. Muutenkin kyläily oli kauhean virallista ja lapsena piti aina istua hiljaa jossain nurkassa serkkujen tai kaveriperheen lapsien kanssa ja odottaa, että kyläily on ohi. Ehkä siksi en osaa olla kauan kylässä edes 30 vuotta sen jälkeenkään, koska aina mietin, että saako noita keksejä tuosta kaverin pöydältä ottaa ja kehtaanko pyytää lisää juotavaa jne. Minusta on myös tosi vaivalloista valittaa vaikka ravintolassa väärästä annoksesta, koska kotona opetettiin pitämään suu kiinni. Mahtavatko vanhempani edes tietää mitä tuolla "kurilla" tekivät lapselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Meillä vaimo jatkaa äitinsä perinnettä raivosiivoamisen merkeissä samalla kun itse olen pyrkinyt pääsemään siitä eroon, koska oma äitini teki sitä myös. Imuroin kun on likaista tai jos jotain menee rikki tms. mutta vaimon mielestä ainoa oikea hetki siivota on perjantai-ilta & lauantaiaamu. Lisäksi vaimo miettii aina, että mitäköhän tapahtuu, jos joku tulee sattumalta kylään ja meillä ei ole siivottu sitä ennen. Pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, että elämän tarkoitus ei ole kiikkustuolissa muistella kuinka kova olin siivoamaan.
Kirjoitin tänne kerran tilanteesta, jossa kiireisen viikon jälkeen perjantaina meillä oli sotkuista ja tarkoitus oli siivota illalla. Tiskipöydällä oli likaisia astioita, samoin ruokapöydällä syömisen jälkeen. Olin tehnyt heti töiden jälkeen kahvikakun uuniin ja lähdin kauppaan. Lähtiessä sanoin lapsille, että ottavat petivaatteet pois ja laittavat ne eteisen lattialle. Olin just tullut kaupasta, kun ostoksia purkaessani tuli yksi naapuri käymään. Hän katsoi pitkään ympärilleen ja sanoi, että olet sitten leiponut. Kyse oli yhdestä hetkestä, tuntia myöhemmin tilanne olisi ollut toinen. Palstalla minut haukuttiin pystyyn siitä, että meillä ei ollut siistiä. Joten ihan aiheesta vaimosi murehtii, ketään kutsumatta tullutta ei kannata päästää sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Ei varsinaisesti eroa aiheuttanut, mutta varmasti nuo mallit molempien lapsuudesta ja nuoruudesta toivat oman kuormituksensa parisuhteeseen. Olen jälkikäteen miettinyt miten paljon helpompaa meillä olisi ex-puolison kanssa ollut kun oltaisi tajuttu ajoissa että voidaan elää yhdessä ihan niin kuin me halutaan, eikä siihen ole kummankaan vanhemmilla sanomista, tai heidän esimerkeillään vaikutusta. Aika montaa riitaa saatiin aikaiseksi ihan turhista asioista, kun toinen oli sitä mieltä että just esim. viikonloppuaamuisin ei voi nukkua pitkään kun pitää herätä aikaisin puuhastelemaan jotain järkevää, tai että siivota pitää just tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan. Oma elämä on nykyään huomattavasti rennompaa, toivottavasti exälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Meillä vaimo jatkaa äitinsä perinnettä raivosiivoamisen merkeissä samalla kun itse olen pyrkinyt pääsemään siitä eroon, koska oma äitini teki sitä myös. Imuroin kun on likaista tai jos jotain menee rikki tms. mutta vaimon mielestä ainoa oikea hetki siivota on perjantai-ilta & lauantaiaamu. Lisäksi vaimo miettii aina, että mitäköhän tapahtuu, jos joku tulee sattumalta kylään ja meillä ei ole siivottu sitä ennen. Pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, että elämän tarkoitus ei ole kiikkustuolissa muistella kuinka kova olin siivoamaan.
Kirjoitin tänne kerran tilanteesta, jossa kiireisen viikon jälkeen perjantaina meillä oli sotkuista ja tarkoitus oli siivota illalla. Tiskipöydällä oli likaisia astioita, samoin ruokapöydällä syömisen jälkeen. Olin tehnyt heti töiden jälkeen kahvikakun uuniin ja lähdin kauppaan. Lähtiessä sanoin lapsille, että ottavat petivaatteet pois ja laittavat ne eteisen lattialle. Olin just tullut kaupasta, kun ostoksia purkaessani tuli yksi naapuri käymään. Hän katsoi pitkään ympärilleen ja sanoi, että olet sitten leiponut. Kyse oli yhdestä hetkestä, tuntia myöhemmin tilanne olisi ollut toinen. Palstalla minut haukuttiin pystyyn siitä, että meillä ei ollut siistiä. Joten ihan aiheesta vaimosi murehtii, ketään kutsumatta tullutta ei kannata päästää sisään.
No jos haluaa rakentaa elämänsä siltä pohjalta, että mitäköhän naapuri ajattelee niin siitä vaan. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. tuplien kesäksi poisottaminen oli Suomessa pitkään yleinen tapa. Sitä ei kyseenalaistettu. Jopa Tampereella Amurin työläiskorttelissa oli vuokrahuoneilla yhteinen vintti, johon tuplat sai kesällä viedä.
Tienpuoleisen ikkunan sälekaihtimet piti aina olla kiinni. Välillä sai varovasti kurkistaa kaihtimien välistä. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään vilkas kaupunkibulevardi vaan syrjäinen metsätie!
Minulla ei ole ollut omassa kodissani koskaan sälekaihtimia, enkä pidä verhoja muutenkaan jatkuvasti ikkunassa vaikka asun melko vilkkaan tien varrella. Ei voisi vähempää kiinnostaa näkeekö joku ohi mennessään vilaukselta sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Ns. tuplien kesäksi poisottaminen oli Suomessa pitkään yleinen tapa. Sitä ei kyseenalaistettu. Jopa Tampereella Amurin työläiskorttelissa oli vuokrahuoneilla yhteinen vintti, johon tuplat sai kesällä viedä.
Sellaiset oikein vanhat ikkunalasit vääristivät todella paljon, kun se toinen ruutu on ollut tavallaan ylimääräinen, se on ollut hyvä ottaa pois ikkunasta niin ”kuva” pihalle on ollut tarkempi. Toisekseen sellaiset vanhat tuplaikkunat piti nostaa kokonaan sivuun jos tuuletettiin, ulompi lasi oli auki pitkän haan varassa. Silloin olisi jo aika iso riski, että sivuun nostettu talvilasi rikkoutuu. Parempi varastoida kunnossa. Tuon kirjoittajan äidille tämä on tietysti vain jäänyt tarpeettomaksi tavaksi, ellei ole jonkun todella vanhan talon ikkunat kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Ei varsinaisesti eroa aiheuttanut, mutta varmasti nuo mallit molempien lapsuudesta ja nuoruudesta toivat oman kuormituksensa parisuhteeseen. Olen jälkikäteen miettinyt miten paljon helpompaa meillä olisi ex-puolison kanssa ollut kun oltaisi tajuttu ajoissa että voidaan elää yhdessä ihan niin kuin me halutaan, eikä siihen ole kummankaan vanhemmilla sanomista, tai heidän esimerkeillään vaikutusta. Aika montaa riitaa saatiin aikaiseksi ihan turhista asioista, kun toinen oli sitä mieltä että just esim. viikonloppuaamuisin ei voi nukkua pitkään kun pitää herätä aikaisin puuhastelemaan jotain järkevää, tai että siivota pitää just tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan. Oma elämä on nykyään huomattavasti rennompaa, toivottavasti exälläkin.
Meille on ollut iso ristiriitojen aihe se, että lapsuudenkodeissamme oli kodinhoidon suhteen melkeinpä päinvastainen kulttuuri. Meillä oli aina niin siistiä, että itsekin aikuisena ja pienten lasten äitinä ihmettelen, miten se oli edes mahdollista. Miehen lapsuudenkoti oli puolestaan minun mittapuullani karmeassa kunnossa, suorastaan laiminlyöty, eläinten jätöksiä lattioilla jne. Mies ei ole tottunut siihen, että kotona siivotaan tai varsinkaan siihen, että hän itse joutuisi sen tekemään. Nykyään hän arvostaa siisteyttä ja siivoaa paljonkin, olemme löytäneet hyvän tasapainon. Itse viihdyn siistissä kodissa kun olen siihen tottunut mutta olen rentoutunut asian suhteen paljon. Huomaan edelleen usein miettiväni, että mitähän äitini tästä sotkusta ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut parisuhteessa koskaan ongelmia lapsuuden käytösmallien vuoksi? Muistan suhteemme alkuaikoina, kun kyseenalaistimme puolin ja toisin toisen tapoja. Mies patisti minua pesemään ikkunoita, mattoja, leikkaamaan nurmikkoa, vei mustikkametsään. Minä käskytin häntä pesemään lattioita, pyyhkimään pölyjä, siivoamaan kaappeja, hoitamaan pyykkejä ja pesemään astiat tietyllä tapaa. Tästä saatiin jonkun kerran riidat aikaiseksi. Aika paljon tekemistä on tässä vuosien varrella karsiutunut pois ja jäljelle on jäänyt meidän yhteinen tapa toimia.
Meillä vaimo jatkaa äitinsä perinnettä raivosiivoamisen merkeissä samalla kun itse olen pyrkinyt pääsemään siitä eroon, koska oma äitini teki sitä myös. Imuroin kun on likaista tai jos jotain menee rikki tms. mutta vaimon mielestä ainoa oikea hetki siivota on perjantai-ilta & lauantaiaamu. Lisäksi vaimo miettii aina, että mitäköhän tapahtuu, jos joku tulee sattumalta kylään ja meillä ei ole siivottu sitä ennen. Pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, että elämän tarkoitus ei ole kiikkustuolissa muistella kuinka kova olin siivoamaan.
Kirjoitin tänne kerran tilanteesta, jossa kiireisen viikon jälkeen perjantaina meillä oli sotkuista ja tarkoitus oli siivota illalla. Tiskipöydällä oli likaisia astioita, samoin ruokapöydällä syömisen jälkeen. Olin tehnyt heti töiden jälkeen kahvikakun uuniin ja lähdin kauppaan. Lähtiessä sanoin lapsille, että ottavat petivaatteet pois ja laittavat ne eteisen lattialle. Olin just tullut kaupasta, kun ostoksia purkaessani tuli yksi naapuri käymään. Hän katsoi pitkään ympärilleen ja sanoi, että olet sitten leiponut. Kyse oli yhdestä hetkestä, tuntia myöhemmin tilanne olisi ollut toinen. Palstalla minut haukuttiin pystyyn siitä, että meillä ei ollut siistiä. Joten ihan aiheesta vaimosi murehtii, ketään kutsumatta tullutta ei kannata päästää sisään.
Niinpä ja se että on sotkuista on naisen syy, ei suinkaan siellä asuvan miehen.
Jokaisen koti on oma koti ja jokainen perhe elää niin kuin haluaa eikä se kuulu kenellekään.
”Ihan vähän vaan”..... olen kasvanut mummon ja äidin ”yhteistaloudessa”, äitini kävi maatilan ulkopuolella töissä ja jos oli vaikkapa minun vuoroni tehdä ruokaa niin mummoni totesi liki kaikkeen: laita ihan vähän vaan sokeria/voita/lihaa yms. Ja äitini puolestaan ihmetteli miksi on hapanta (no kun ihan vähän vaan sokeria), miksi on käytetty margariinia eikä voita (esim.pullissa)... piti taiteilla kahden sukupolven välissä... tosin mummoni piti esim.kiisselistä, johon salaa kunnolla laitoin sokeria tai jos leivoin pullaa ja margariinipaketti oli pöydällä, mutta voita oli käytetty: ”kyllä osaat leipoa vähästä hyvää”....niinpä
Mä en kanssa ymmärtänyt tätä kylpytakkien erikseen roudailua. Jos olen menossa peseytymään, osaan toki itse ottaa kylpytakin, pyyhkeen tai mitä nyt näen tarvitsevani. Jos kylpytakkia ja pyyhkeitä nyt ylipäätään on tarvis säilyttää jossakin muualla kuin kylpytilojen läheisyydessä.