Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen, sauna VAIN ti ja pe. Klo 18:00. Oma sauna... Suihkuun muina päivinä piti pyytää lupa, jalat ja kainalot sai pestä lavuaarissa. Verhojen avaus huoneista viimeistään 9:00, etteivät naapurit ihmettele. En vieläkään tiedä mitä ne naapurit, jotka nukkuivat vkl pitkään, ihmettelivät? Perunaa ja pohjaanpalanutta ruskeaa kastiketta, AINA. Joko makkaralla tai jauhelihalla, joita ei missään nimessä saanut ruskistaa. Joskus herne-tai makkarakeittoa. Suola oli talon ainut mauste. Lihaa tai kalaa kerran vuodessa, jouluna. Roskien kerääminen tiskipöydälle maitopurkkeihin tungettuna haisemaan. Teepussien käyttäminen monta monta kertaa uudelleen. Iltapalavoileipien annosteleminen, 2 leipää per syöjä. Lauantaimakkarasiivun ositus neljään osaan. Köyhiä en silti oltu.
Melkein kuin meillä, ellet ole joku sisaristani. Vähän eroja kuitenkin. Sauna oli ti ja pe, koska asuimme rivitalossa ja muut kävivät saunassa yleensä lauantaina, jolloin lämmin vesi saattoi olla ajoittain vähissä. Perjantaisauna oli loogista työ- ja kouluviikon jälkeen, lauantaityöt olivat harvinaisia, tosin äitini kävi vuorotöissä joskus lauantaisinkin.
Lapsia oli useampia, joten oli arki-iltoina suikuvuorot, 10 min./nokka. Vuorojen jälkeen sai olla suihkussa pitempäänkin.
Teepusseja tosiaan käytettiin melkein siihen asti, kun naru katkesi.
Ruoka oli tuollaista, en tosin muista pohjaanpalaneisuutta, mutta ruskea, käristetty jauhokastike. Lihakeitossa oli vain lihaa ja perunaa.
Iltapalaleipiä sai syödä kaksi ja leikkeleitä sai syödä vain leivän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätä lomilla ja vapaapäivinä viimeistään klo 7.00, avata verhot ja laittaa valot päälle, jotta naapurit ei pidä laiskana.
Tämä! Asuitteko Pohjanmaalla tai pohjois-Pohjanmaalla?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialle mentiin ns. hyvissä ajoin eli liian aikaisin. Sitten odoteltiin. Esim. joulukirkkoon mentiin niin, että istuttiin siellä tuntia aikaisemmin, koska "silloin siellä on enemmän väkeä". Tavallisiin kirkonmenoihinkin mentiin ennen aikojaan ja istuttiin puoli tuntia kovassa penkissä. Tämä tapa jäi mulle ja olen hyvin hitaasti pyristellyt siitä eroon. Olen aina mennyt "hyvissä ajoin" ja sitten odotellut. Tunnen yhä lievää kauhua ja paniikkia, jos menen jonnekin niin että olen paikalla 10 min ennen sovittua aikaa. Varmaan tästä johtuen minulle kehittyi hyvä mielikuvitus, kun piti viihdyttää itseään jotenkin ajattelemalla ja kuvittelemalla.
Sama. Oltiin "myöhässä", jos ei oltu paikalla viimeistään 15-20 min ennen sovittua aikaa. Sitten vanhemmat ärsyyntyi, jos toinen osapuoli on vaikka 5 min myöhässä. Ikään kuin se 5 minuuttia olisi jotenkin tärkeämpää menetettyä aikaa, kuin meidän porukalla etukäteen suorittama 20 min odotus. =D
Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.
Mökillä käpyjen kerääminen grilliin faijan pihistellessä grillihiilistä.
Sauna aina ke ja la. Sunnuntaisin ei saanut siivota, vaikkaolusi ollut tarvetta. Perunoita oli joka ruoalla. Leipää piti ottaa ruoan kanssa, mutta leikkelettä ei ikinä saanut ottaa leivän päälle. Juusto tai kinkku säästettiin iltapalalle. Lisäksi lauantaipäivä kului aina siivotessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.
Mökillä käpyjen kerääminen grilliin faijan pihistellessä grillihiilistä.
Niinhän muuten mekin kerättiin! Olinkin täysin unohtanut koko asian :)
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Toi pakollinen tunti pihalla (joka päivä?) kuulostaa siltä, että vanhemmillasi on ollut vilkas seksielämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.
Mökillä käpyjen kerääminen grilliin faijan pihistellessä grillihiilistä.
Niinhän muuten mekin kerättiin! Olinkin täysin unohtanut koko asian :)
Ei niitä käpyjä sen takia kerätty yleensä, että grillihiilet olisivat olleet kalliita, vaan siksi, että kävyt saatiin pois. Ainakin meillä oli mökillä paljon käpyjä, jotka piti kerätä maasta. Kyllä niitä yritettiin myös grillissä polttamalla tuhota. Omat lapseni eivät ole keränneet käpyjä, koska kaadatin kaikki havupuut polttopuiksi, kun ostettiin mökki. Tykkään enemmän avarasta nurmikkopihasta. Pari rantakoivua on suojaa antamassa. Omat lapset varmaan aikuisena muistelee, että aina siellä mökillä piti nurmikkoa leikata ja koivunlehtiä haravoida.
Ei tule mitään mieleen! Meillä oli ilmeisesti vapaa kasvatus, herättiin kun herättiin, tehtiin mitä tehtiin sisällä, ulkona ja lähialueilla. Tehtiin leipää kun oli nälkä, oli äidin/isän tekemä lämmin ruokakin välillä. Juomana aina mehua, kesälomalla käytiin isän suku maalla läpi, nukuttiin aina jonkun olohuoneen lattialla patjoilla. Omaa huonettani siivosin sitten kun siellä ei mahtunut enää kävelemään, tai näin muistelen..
Ei meillä ollut "pakko" tehdä mitään, no koulu piti käydä kyllä. Omaa lastani kyllä ohjailen paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa! Olivatko nämä vanhukset jotenkin neuroottisia siivouksen suhteen? Ei kuulosta ihan normaalilta! Miksi isoäiti ei siivonnut itse, vaan lapset joutuivat siivoamaan? En siivoa appivanhempien kotona. Ja minun lapset eivät siivoa siellä myöskään. Isovanhemmat siivotkoot itse sotkunsa, kun ovat sotkunsa itse tehneetkin! Ja eläkeläisillähän on 24/7 aikaa siivota!
Vierailija kirjoitti:
Mummon luona piti siivota ja hän tarkisti sormella että yläpölyt on pyyhitty. Myös seinät piti aina jynssätä joka viikko. Kaikista kamalinta oli pestä ikkunoiden välissä olevat sälekaihimet kostealla niin, ettei niihin jää rantuja.
Tänne kirjoittavien isovanhemmat ovat pääosin varmaan syntyneet 20- tai 30-luvulla ja käyneet läpi sota-ajan. Silloin se kuri ja elämä oli aivan erilaista.
En usko. Useimpien isovanhemmat ovat varmaankin syntyneet sodan jälkeen, kun tuli suuret ikäluokat. Oma mummoni syntyi v, 37, äitini v. 58 ja minä v. 77.
Köyhyys oli aika monessa perheessä syy, että oli kaikenlaista sääntöä. Nuorilla perheillä mitään rahaa ollut. Meillekin tuli auto vasta kun täytin 6 v. Ukki avusti auton hankinnassa. Siihen asti kuljettiin kaikkialle bussilla, pyörällä ja sukulaisten kyydeillä (jopa 7 ihmistä ahtautui tavalliseen henkilöautoon vielä 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa). Olen matkustanut bussissa äidin sylissä 6-vuotiaaksi asti. Jotenkin se bussisysteemi meni niin, ettei pieni lapsi tarvinnut omaa lippua.
Pakko ei....lähinnä oppia tulevaan aikuisuuteen. 70luku.
Ruoka- ajat, marjastus/kasvimaa
Käytöstavat
Kodinhoito tehtäviä äitin apuna
Ennen perhe oli ja teki yhdessä.
Nykyisin eivät jaksa edes 2 viikkoo olla omien lastensa kanssa (korona aikakin sen osoittanut)
Kylä jossa kaikki auttoivat naapureitaan, esimerkkiä näyttivät nuorille.
Hyväksyttiin toisemme, nykyään räksytys ja solvaaminen (some) nainen 60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätä lomilla ja vapaapäivinä viimeistään klo 7.00, avata verhot ja laittaa valot päälle, jotta naapurit ei pidä laiskana.
Ja jotta päivä ei mene pilalle, sanoi natsiäitini. En tiedä mihin aikaan olisi pitänyt herätä. ettei äitiliini olis pilannut päivää...
Pakotetaanko joku saunaan? Kyllä me saatiin käydä vaan suihkussa jos ei pystynyt olemaan kuumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli varmaan niin fiksu äiti, että nyt kolmekymppisenä kaikki "tota en tee ikinä, kun muutan pois" - tavat on itsellä.
En syö ikinä ranskanleipä, vaan aina ruisleipää tai täysjyvää
ruoka syödään ruokapöydän ääressä eikä tv:n ja yhdessä, jos ollaan kotona
Siivoan joka päivä vähän ja pidän kodin siistinä
Ulkoilen lähes joka päivä (myös oman pihan ulkopuolella 😀)
Itse hylkäsin nämä tavat kotoa muuttaessani, mutta huomaan kaikkien tulleen takaisin hankittuani omia lapsia. Rutiinit ovat tulleet kunniaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään mieleen! Meillä oli ilmeisesti vapaa kasvatus, herättiin kun herättiin, tehtiin mitä tehtiin sisällä, ulkona ja lähialueilla. Tehtiin leipää kun oli nälkä, oli äidin/isän tekemä lämmin ruokakin välillä. Juomana aina mehua, kesälomalla käytiin isän suku maalla läpi, nukuttiin aina jonkun olohuoneen lattialla patjoilla. Omaa huonettani siivosin sitten kun siellä ei mahtunut enää kävelemään, tai näin muistelen..
Ei meillä ollut "pakko" tehdä mitään, no koulu piti käydä kyllä. Omaa lastani kyllä ohjailen paljon enemmän.
Kauhukseni tajusin, ettei ollut minunkaan lapsuuden perheessä juuri mitään näistä mitä muilla ollut. Esimerkiksi pedin petaaminen oli lähestulkoon tuntematon toiminto, kotona laitettiin päiväpeite vain kun tuli vieraita. Syötiin kerran päivässä lämmin ruoka, ja muut ateriat saattoi olla ns itsepalvelulla, jokainen otti syötävää silloin kun nälkä oli. Ei todellakaan herätty kukonlaulun aikaan siivoamaan ja siivouspäivä oli silloin kun äidille iski inspiraatio.
Ainoa pakko oli tosiaan ehkä se, kun äiti herätti kouluun niin oli noustava ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kyllä ihmettelen, että kaikkien mielestä pikkusisarusten vahtiminen on kohtuutonta. Millä tavalla? Mä olin pahimmassa teinivaiheessa, kun mulle syntyi pikkusisarus, mutta en kyllä kyseenalaistanut sitä, että mullekin kuuluu välillä hänen hoitaminen.
Ylipäätään perheessä on ihan normaalia, että jaetaan vastuuta ja hommia ikätason mukaisesti. Ilmeisesti tämä on nykyään sitten epäsuosittu mielipide.
No kyllä se on niin, että se hoitaa joka ne lapset hankkii. Ei voi hankkia lapsia ja ajatella, että kyllä sisarukset hoitaa. On väärin kaikkia sisaruksia kohtaan. Se on toki eri asia jos sisarus on aikuinen tai tyyliin 17 vuotias ja hänen kanssaan sovittu joku systeemi, jossa hoitajana oleva sisarus saa palkkaa tai muuta korvausta. Mutta että nakittaa joku 13-vuotias "kotityönä" hoitamaan sisarusta, on aivan eri asia.
Tai nakitetaan seitsemänvuotiaana, niin kuin minut, eli pikkusiskoni ollessa vauva. Sitten kun hän oli seitsemän, ja paljon myöhemminkin, minun piti yhä huolehtia hänestä. Itse samassa iässä oli ihan itsenäinen, vähän pakostakin. En toisaalta halunnut edes äidin kanssa olla, koska silloin siinä samalla oli yleensä myös siskoni, jonka seurasta oli saanut ihan tarpeekseni. Itse asiassa siskoni läsnäoloon assosioituu niin paljon huonoja muistoja, että aikuisenakin tuntuu, etten halua viettää aikaa hänen kansaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään mieleen! Meillä oli ilmeisesti vapaa kasvatus, herättiin kun herättiin, tehtiin mitä tehtiin sisällä, ulkona ja lähialueilla. Tehtiin leipää kun oli nälkä, oli äidin/isän tekemä lämmin ruokakin välillä. Juomana aina mehua, kesälomalla käytiin isän suku maalla läpi, nukuttiin aina jonkun olohuoneen lattialla patjoilla. Omaa huonettani siivosin sitten kun siellä ei mahtunut enää kävelemään, tai näin muistelen..
Ei meillä ollut "pakko" tehdä mitään, no koulu piti käydä kyllä. Omaa lastani kyllä ohjailen paljon enemmän.
Kauhukseni tajusin, ettei ollut minunkaan lapsuuden perheessä juuri mitään näistä mitä muilla ollut. Esimerkiksi pedin petaaminen oli lähestulkoon tuntematon toiminto, kotona laitettiin päiväpeite vain kun tuli vieraita. Syötiin kerran päivässä lämmin ruoka, ja muut ateriat saattoi olla ns itsepalvelulla, jokainen otti syötävää silloin kun nälkä oli. Ei todellakaan herätty kukonlaulun aikaan siivoamaan ja siivouspäivä oli silloin kun äidille iski inspiraatio.
Ainoa pakko oli tosiaan ehkä se, kun äiti herätti kouluun niin oli noustava ylös.
Sama, ja nyt omassa kodissani petaan sängyn vain kun tulee vieraita :D Äitini kyllä petasi omansa päivittäin.
T. se ketä lainasit
Itse olen syntynyt -82, vanhempani -41 ja -46. Koti oli uskonnollinen, sijaitsi maatalossa Etelä-Pohjanmaalla. Nämä asiat ovat jääneet itselläni menneisyyteen:
- verhojen vaihtaminen 3-4 kertaa vuodessa ja ikkunoiden pesu 2 kertaa vuodessa
- iso kasvimaa, pelto oikeastaan, ja sadon säilöminen maakellariin
- marjojen kerääminen hulluuteen asti, mustikoita 200 litraa, puolukoita 300 litraa, lakkoja kymmeniä ämpärillisiä, karpaloita samoin, marjapensaita oli parhaimmillaan 30 kpl. Meidän perhe keräsi marjat oman perheen lisäksi isovanhemmille ja kaikille vanhempien sisaruksille. Lapsena oli todella, todella ärsyttävää kerätä näitä marjoja ja perata niitä. Onneksi sai sentään syödä jos halusi.
- ruoka-ajat, aamulla aamiainen klo 7.30, lounas klo 11.30, päiväkahvi klo 14, päivällinen klo 16.30 ja iltapala klo 19. Tästä ei poikettu eikä poiketa. Vanhemmiltani menee vieläkin pasmat sekaisin kun olemme kyläilemässä heillä, lähdemme ulkoilemaan tai kyläilemään toisaalle ja ilmoitamme palaavamme iltapala-aikaan. "Missä te syötte päivällisen, missä juotte kahvit, kuinka lapsetkin pärjää pelkillä eväsleivillä" jne.
- naapureiden elämän taivastelu "miten se Matti nyt jo uuden auton osti" "miten ne voivat olla menemättä naapurin kummin kaiman siskon tädin juhliin, kuinka voivat olla menemättä" "tuo Jaakkokin sitten on nähty kylällä kapakassa perjantaina illalla, kyllä se on surkeaa elämää"
- uskonnolliset tilaisuudet ja niissä käyttäytyminen. Piti istua hiljaa penkissä tuntitolkulla ja kuunnella ahdistavia saarnoja. Tähän liittyen tietysti myös ahdistava hengellinen kielenkäyttö kodissa ja sukulaisissa. Tiettyjen ohjelmien, musiikkilajien ja kirjojen kieltäminen.
- sunnuntaisin piti olla hiljaa ja kunnolla
- saunominen aina tiistaisin ja lauantaisi
- pitkänäperjantaina, jouluaattona ja joulupäivänä ei voinut mennä kylään mihinkään. Pitkänäperjantaina ei myöskään katsottu televisiota (joka sekin hankittiin vasta kun olin jo 9 vuotias)
- raivosiivoaminen joka lauantai. Vanhemmat riitelivät tästä ihan hulluna joka lauantai
- kaikessa piti miettiä mitä muut uskovaiset, sukulaiset ja naapurit ajattelevat. Ettei vaan tule puheita
- peruna. Perunaa syötiin aina ja kaikkialla. Vanhemmat ovat aina ihan hädissään meillä kun perunaa ei ole ruuaksi. Isä on ratkaissut asian tuomalla mukanaan oman kattilan ja perunapussin. Keittää perunoita vierailun alussa ja sitten lämmittää sitä mukaa mikrossa kuin haluaa syödä
- tavaran hilloaminen aittoihin ja varastoihin. Koska sitä voi vielä joskus tarvita. No siellä on aika monen sukupolven tavarat, noin 100 jätelavallista odottaa lähtöä kunhan vanhemmista aika jättää. Veli ehdotti, että poltetaan koko pihapiiri, päästään vähemmällä
- ärsyttävien sukulaisten luona pakkosukulointi. En lapsena tajunnut koskaan miksi piti käydä jonkun isotädin luona, josta kumpikaan vanhemmista ei pitänyt.
- jokaisella lomareissulla käytiin vähintään kerran päivässä kirkossa. Tämä oli joskus jopa kolme kirkkoa päivässä, mutta teini-iässä veljen kanssa saatiin läpi sääntö että yksi kirkko per päivä riittää. Isälle tämä tuotti suunnatonta ahdistusta, koska sitten piti päättää mikä kirkko nyt on kaikkein tärkein kohde matkan varrella. Mutta olen laajasti sivistynyt Suomen mannermaalla sijaitsevien kirkkojen suhteen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herätä lomilla ja vapaapäivinä viimeistään klo 7.00, avata verhot ja laittaa valot päälle, jotta naapurit ei pidä laiskana.
Ja jotta päivä ei mene pilalle, sanoi natsiäitini. En tiedä mihin aikaan olisi pitänyt herätä. ettei äitiliini olis pilannut päivää...
Joo, meillä syynä oli, että ei kukaan normaali ihminen päivällä nuku. Päivä alkoi siis juurikin kello 7, oli sitten viikonloppu tai loma tai ihan mitä tahansa. Jos meni päivällä sängylle lukemaan Aku Ankkaa ja vaikka nukahti niin tultiin herättämään, että ei maata sängyssä keskellä päivää, jos on tylsää niin mene ulos leikkaamaan nurmikkoa.
Suurin osa taitaa olla 70- ja 80-luvun lapsia.