Sivut

Kommentit (612)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.

Mökkeily oli yhtä työleiriä. Nolotti kun kerran sain ottaa teininä kaverin mukaan, ja sitten meidät laitettiin kaivamaan jotain kantoa ylös maasta! Koko ajan piti tehdä jotain. Kun sitten aloin käymään itsekseni kävelyillä, sekin piti lopettaa koska oli jostain syystä huono juttu. Pihapiirissä raataminen oli ainoa hyväksytty asia. 

Vierailija

Alituinen siivoaminen mutta varsinkin imurointi, en vieläkään ymmärrä miksi niin usein piti imuroida, ei ollut kuitenkaan neuroottista ("maton hapsujen kampaamista" tmv.) siivomista, mutta sellaista että "koko ajan" imuroitiin.

Minulla on jäänyt jonkinlainenkammo imureita kohtaan, imuroin kyllä joskus, mutta 90% mieheni hoitaa imuroinnin, ja ei hänkään sitä kovin usein tee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kaikki nämä eivät olleet pakkoja, osa tapoja.
-Sängyn pelaaminen joka aamu (pakko). Portaan sängyn jos tulee vieraita, koska makkaran ovi on aina auki
-Silittäminen (äidille pakko). Silitän vaan osan vaatteista, jos ovat tosi ryppysiä, kauluspaidat, juhlavaatteet, verhot jne.
-Leipää joka aterialla. Meillä yleensä ei kukaan halua kuin keiton ja salaatin kanssa.
-Uutiset oli aina päällä klo 19, 20.30, 22, ja Aamu-tv. Meillä ei ole telkkaria.
-Ei oikeita huonekasveja, koska äiti pelkää ötököitä. Meillä niitä on.

Vierailija

Lapsuudenkodissa käytiin saunassa perjantaina klo 20 nykyään käyn lauantaina klo 18. Ihan siitä syystä että kerrostalossa saunaosato on silloin varattu mulle.

Siivousta harrastan vähemmän ja kevyemmin. Tosin pesetin teinillä kaikki keittiön kaapit kesällä, että saisi rahaa tietokoneeseen.

Joten aikalailla samanlaista elämää vietetään kuin lapsuudenkodissa, meillä ei kukaan nipota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Alituinen siivoaminen mutta varsinkin imurointi, en vieläkään ymmärrä miksi niin usein piti imuroida, ei ollut kuitenkaan neuroottista ("maton hapsujen kampaamista" tmv.) siivomista, mutta sellaista että "koko ajan" imuroitiin.

Minulla on jäänyt jonkinlainenkammo imureita kohtaan, imuroin kyllä joskus, mutta 90% mieheni hoitaa imuroinnin, ja ei hänkään sitä kovin usein tee.

Kaverini kodissa pestiin lattiat päivittäin. Oli jotenkin niin outoa tulla kylään, yhdessä vaiheessa useinkin, kun aina joko kaveri tai äitinsä oli mopin varressa kiinni. :D

Vierailija

Viikottainen suursiivous meillä oli torstaisin töiden ja koulun jälkeen. Eli mä ja veli oltiin jo alotettu siivous, kun äiti tuli töistä. Matot tamppaustelineellä jne. imuroitu, äiti tuli pesämään lattiat ja pölyjen pyyhintään. Silloin oli aina einestä ruokana, ellei sitten haettu spudarilta. Ikäänkuin palkinto raatamisesta. ;)

Näin saatiin viikonloput olla "rauhassa" siivoamiselta, sai keskittyä vapaisiin. Silti niin usein lauantaiaamusin heräsin siihen, kun äiti raivo imuroi. "tämmösessä läävässä, kun pitää elää..."

Itse imuroin ja pyyhin lattiat tarvittaessa. Asutaan maantasalla ja on koira, että pari kolme kertaa viikossa tulee tehtyä. Eikå se ole mitään pakkopullaa itselle, kunhan on näppärät välineet ja käden ulottuvilla. Huomannut, että lapsetkin välillä pyyhkii eteisen ja keittiön lattioita "muuten vaan".

Muutenkin olen välttänyt tuota pakottamista ja ajatellut, että omalla esimerkillä on enemmän pointtia.

Lapsuuden jouluista meni hohto, kun sen perinteisen joulusiivouksen jälkeen myös jouluaatto aamuna järjestettiin jotkut pirun massasiivoomiset. Ei meillä voinut lastenohjelmia tms. kattoa, kun äiti marttyyrina imuroi maanisesti ja kirosi muuta perhettä, että helppohan se muiden vaan on olla, kun hän tekee yksin kaikki työt!! Sen jälkeen sitten väännettiin väkisin salaatteja jne. Se jatkuva painostus ja hampaiden kiristys.

Meillä tehdään kaikki valmiiksi pikku hiljaa ja jouluaattona ei tehdä muuta kuin jotain pientä.. että saadaan olla ja rauhottua jouluun jo aamusta. Nauttia olemisesta. Äiti kun tulee meille jouluna, niin se vaan tuhisee, kun vaan ollaan. :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksen aikaan teen mitä haluan, en rauhoitu kuuntelemaan sitä.

Yyh, sama muisto minullakin. Kirkon aika piti istua hiljaa paikoillaan. Sunnuntaina ei saanut lukeakaan mitään muuta kuin läksyjä. Me ei käyty kirkossa edes joulunakaan, mutta joulupäivän aamuna jokaisen piti herätä aamulla katsomaan jumalanpalvelusta telkkarista. En minä koskaan nukkunut myöhään, mutta tuo tuli tosi aikaisin.

Mummola oli yli sadan kilometrin päässä ja siellä käytiin joskus päiväseltään. Herätys oli aamuneljältä ja usein me oltiin perillä heti aamukuuden jälkeen. Istupa siellä sitten päivä sohvalla aikuisten juttuja kuunnellen. Tyttönä sain kattaa pöytää ja tiskata yli kymmenenkin hengen tiskejä koko päivän useaan kertaan.

Vierailija

Täällä on tuttuja pakko tekemisiä vaikka kuinka paljon ja ajattelin tehdä luettelon:

1. Sängyn petaaminen vaikka oltiin vain oman perheen kesken. En ole omassa kodissani petannut koskaan vaan jätän tuulettumaan enkä tumppaa peitolla ja sänkypeitolla nukkuma alustaa. 

2. Säännöllinen viikko siivo ennen viikonloppua. En ole sellaista harrastanut omassa kodissani vaan siivoon tarpeen mukaan enkä silloin jos ei huvita. 

3. Pakko saunominen joka viikonloppu. Suihkussa ei saanut joka päivä käydä. Tykkään saunoa vain talvisin nyt aikuisena eikä joka viikonlppu väksin jos ei huvita. 

4. Viikonloppuisin piti mennä toisten nurkkiin, isovanhemmille vaikka puolipakolla jos ei huvittanut. Rakastan kotoilua ja olen kodistani tehnyt mahdollisimman viihtyisän.

5. Pitkään ei saanut nukkua koskaan vaan heräteltiin kattilankansia paukattamalla jos ei noussut aamulla aikaisin ylös ja kerrostalossa varmaan heräsi naapuritkin. Kerran siitä joku uskalsi valittaa heippa lapulla tai en tiedä tuli useampiakin mutta yhden ennätin nähdä ennen kuin se lennätettiin roskiin ja sama jatkui. Pitkään en osaa nukkua nykyäänkään. Se on jäänyt päälle lapsuudesta. 

6. Vaatetus oli mahdollisimman epämukava, tarkkaa ja kamalan virallista, kaikki silitettiin niin ettei rypyn ryppyä saanut olla. Kotonkin piti olla ykköset päällä. Mukavia vapaa-ajan asuja sain vasta kun itse aloin tienaamaan ja pääsin yksin vaateostoksille. Ykkösissä en enään suostu kulkemaan. 

7. Ruoka oli ankeaa, pahanmakuista ja siihen ei satsattu ollenkaan. Kavereille ei olisi ollut mitään tarjottavaa jotenka en tuonut kavereita kotiin eikä niitä juuri ollutkaan. Synttäreitä ei pidetty koskaan ja jouluksi piti mennä taas isovanhemmille kun kotona ei niitä järjestetty. Aikuisena olen aina juhlinut synttärit ja laittanut viimeisen päälle kodin joulut koristeluineen ja härpäkkeineen niin että on tunnelmaa eikä kylmän kalskeaa. Ja ruoka viimeisen päälle jonka eteen on vähän vaivaakin nähty vaikka kaikkea saa valmiinakin. 

Jotenka ole pyrkinyt elämään ihan päinvastaisesti mistä en tykännyt lapsuudenkodissani. 

Vierailija

Lauantai oli siivous- ja leivontapäivä. Matot heitettiin ulos heti aamusta. Sitten äiti alusti hiivaleipä- ja pullataikinat sekä sytytti puut leivinuuniin. Taikinoiden noustessa ehti lakaista lattiat. Sitten ensin leivät ja sitten pullat nousemaan. Jos muita oli kotona, niin jotain kevyttä syötävää. Leivät oli paistettu ja pullat uunissa, kun tulin kotiin kahdeltatoista (meillä oppikoulu päättäyi aina lauantaina kahdeltatoista ja alkoi maanantaina kymmeneltä, jotta kirkonkylällä viikot asuvat ehtivät käydä viikonloppuna kotona). Söin pari palaa lämmintä leipää ja sitten melkein joka lauantai vispasin kuivakakkutaikinan reseptejä vaihdellen. Sillä aikaa yleensä äiti pesi lattiat polvillaan konttaamalla jollakin kalsarinlahkeella. Ehdotin sinipiikaa tai lankamoppia, mutta ei, ei käy, ei niillä tule kuulemma pudasta. Imurikin oli, mutta harja ja sihveri olivat käytössä. Kun kakkukin oli paistettu, laitettiin uuniin karjalanpaistia tai muuta liharuokaa sekä uunipuuro (riisi, ohraryyni tai ruispuolukka). Illalla sauna.

Maanantai oli pyykkipäivä ulkona kylmässä pyykkituvassa pulsaattorikoneella. Kesällä pyykki kuivui nopeasti ulkona, talvella meni enemmän aikaa kuivumiseen. Sitten silitettiin, sekä äiti että minä. Kaikki silitettiin, jopa alusvaatteet, niin trikoiset kuin talvella miesten flanellisetkin. Lakanat mankeloitiin keittiöpöydän runaan kiinnitettävällä veivimankelilla. Veljeni ja minä istuimme pöydällä painona, sillä muuten pöytä lähti liikkeelle mankeloitaessa. 

Noin joka toinen viikko äiti paistoi keskiviikkona ruisleipää ja mahdollisesti pullaa tai piirakkaa ja jotain ruokaakin uunissa. Minun herkkuani oli ja on edelleen jälkiuunissa hyydytetty munavoi ja tuore hiivaleipa! Keskiviikko oli toinen saunapäivä. Vedet kaivosta ja puut liiteristä.

Kun ajattelen omaa huusholliani, niin kyllä on tavat ja tottumukset muuttuneet. Siivoan silloin kun on tarve, leivon harvoin (tänään tein pannaria), en juuri silitä mitään eli pyrin hankkimaan itsestään siliäviä vaatteita. Joskus tosin pitää silittää joku kangaspusero ja pesussa rypistyneet pitkäthousut. Niin ja polvillani en suin surminkaan konttaa lattioita pestessäni, levymoppi on korvannut kalsarinlahkeen. Ja imuria käyttelen tarpeen mukaan. Miksi seisottaisin sitä komerossa toimettomana! Äitiparka taitaa pyöriä haudassa, jos ajattelee, miten laiska tyttärestä on tullut. Taas on koulutus pilannut roiman työihmisen! Mutta aamulla herään edelleen aikaisin, jopa aikaisemmin kuin kotona asuessani.

Vierailija

Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Vierailija

- Kaurapuuro joka aamu

- Mustikkametsä 3-4 kertaa kesässä, jokaisen oli kerättävä annettu ämpäri täyteen (isommilla isommat, pienemmillä pienemmät)

- Hiljaisuus klo 18(!), isä sammahti niihin aikoihin :-/

- Nukkumaan klo 20.30 arkena ja viikonloppuna

Hiphei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

-Sängyn pelaaminen joka aamu (pakko). Portaan sängyn jos tulee vieraita, koska makkaran ovi on aina auki

Ihana. Onko sulla nälkä? :)

Vierailija

Faith kirjoitti:
Sängyn petaaminen joka aamu.

Se että makeaa sai syödä vain karkkipäivänä ja vasta ruoan jälkeen.

Säännöllinen siivoaminen.

Mikä noissa on vastenmielistä? Ihan perusasioita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Sama. Keitetty peruna oli pääruoka, sen lisäksi yleensä jotain kuivaa ja ankeaa, ei kastikettakaan. Viikonloppuna saatettiin tehdä juhlan kunniaksi muusia tai pakasteranskalaisia. Joskus arkena jos oli kiirettä ja ruoka myöhässä, keitettiin makaronia mutta se oli vain hätävara, jos olisi ollut aikaa oltaisiin keitetty perunoita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lauantai oli siivous- ja leivontapäivä. Matot heitettiin ulos heti aamusta. Sitten äiti alusti hiivaleipä- ja pullataikinat sekä sytytti puut leivinuuniin. Taikinoiden noustessa ehti lakaista lattiat. Sitten ensin leivät ja sitten pullat nousemaan. Jos muita oli kotona, niin jotain kevyttä syötävää. Leivät oli paistettu ja pullat uunissa, kun tulin kotiin kahdeltatoista (meillä oppikoulu päättäyi aina lauantaina kahdeltatoista ja alkoi maanantaina kymmeneltä, jotta kirkonkylällä viikot asuvat ehtivät käydä viikonloppuna kotona). Söin pari palaa lämmintä leipää ja sitten melkein joka lauantai vispasin kuivakakkutaikinan reseptejä vaihdellen. Sillä aikaa yleensä äiti pesi lattiat polvillaan konttaamalla jollakin kalsarinlahkeella. Ehdotin sinipiikaa tai lankamoppia, mutta ei, ei käy, ei niillä tule kuulemma pudasta. Imurikin oli, mutta harja ja sihveri olivat käytössä. Kun kakkukin oli paistettu, laitettiin uuniin karjalanpaistia tai muuta liharuokaa sekä uunipuuro (riisi, ohraryyni tai ruispuolukka). Illalla sauna.

Maanantai oli pyykkipäivä ulkona kylmässä pyykkituvassa pulsaattorikoneella. Kesällä pyykki kuivui nopeasti ulkona, talvella meni enemmän aikaa kuivumiseen. Sitten silitettiin, sekä äiti että minä. Kaikki silitettiin, jopa alusvaatteet, niin trikoiset kuin talvella miesten flanellisetkin. Lakanat mankeloitiin keittiöpöydän runaan kiinnitettävällä veivimankelilla. Veljeni ja minä istuimme pöydällä painona, sillä muuten pöytä lähti liikkeelle mankeloitaessa. 

Noin joka toinen viikko äiti paistoi keskiviikkona ruisleipää ja mahdollisesti pullaa tai piirakkaa ja jotain ruokaakin uunissa. Minun herkkuani oli ja on edelleen jälkiuunissa hyydytetty munavoi ja tuore hiivaleipa! Keskiviikko oli toinen saunapäivä. Vedet kaivosta ja puut liiteristä.

Kun ajattelen omaa huusholliani, niin kyllä on tavat ja tottumukset muuttuneet. Siivoan silloin kun on tarve, leivon harvoin (tänään tein pannaria), en juuri silitä mitään eli pyrin hankkimaan itsestään siliäviä vaatteita. Joskus tosin pitää silittää joku kangaspusero ja pesussa rypistyneet pitkäthousut. Niin ja polvillani en suin surminkaan konttaa lattioita pestessäni, levymoppi on korvannut kalsarinlahkeen. Ja imuria käyttelen tarpeen mukaan. Miksi seisottaisin sitä komerossa toimettomana! Äitiparka taitaa pyöriä haudassa, jos ajattelee, miten laiska tyttärestä on tullut. Taas on koulutus pilannut roiman työihmisen! Mutta aamulla herään edelleen aikaisin, jopa aikaisemmin kuin kotona asuessani.


Tää oli jotenkin tosi ihana. Ikkuna erilaiseen aikaan ja hyvin kirjoitettu. Kiitos, tästä tuli hyvä mieli :)

Vierailija

Jouluruokaa piti aina pantata iltaan saakka, eli koko aatto olisi siis pitänyt pärjätä aamuisella riisipuurolla.

Saunassa sai käydä vain illalla ja max. 2 krt/vko.

Koskaan ei saanut olla mistään myöhässä, ei edes puolta minuuttia. Täsmällisyys on toki hyvä, muttei näin tiukassa muodossa.

Aina matkustaessa ulkomailla oli pakko käyttää matkakohteessa julkisia, vaikka määränpäähän (esim. ravintolaan) joskus olisi kestänyt kauankin. Nykyään kuljen ulkomailla joskus taksilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Sama. Keitetty peruna oli pääruoka, sen lisäksi yleensä jotain kuivaa ja ankeaa, ei kastikettakaan. Viikonloppuna saatettiin tehdä juhlan kunniaksi muusia tai pakasteranskalaisia. Joskus arkena jos oli kiirettä ja ruoka myöhässä, keitettiin makaronia mutta se oli vain hätävara, jos olisi ollut aikaa oltaisiin keitetty perunoita.

Paitsi kun olin jossain vaiheessa hyvissä ajoin ennen muita kotona, pystyi sanomaan että on jo riisiä tai spagettia tulossa, kun tuli soitto että laitatko perunat kiehumaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

-Sängyn pelaaminen joka aamu (pakko). Portaan sängyn jos tulee vieraita, koska makkaran ovi on aina auki

Ihana. Onko sulla nälkä? :)


Heh, ennemminkin nakkisormet ja innokkaasti kirjoituksia "korjaava" puhelin :)

Vierailija

Meillä ei ollut mitään pakkoja. Sauna oli perjantaisin ja tiistaisin. Muuten vanhempien käytöksessä oli paljonkin outoa ja mielivaltaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla