Sivut

Kommentit (633)

Vierailija

Meillä ei pedattu lasten sänkyjä. Niinpä niihin kulkeutui likaiselta lattialta hiekkaa, etenkin kosteissa jalanpohjissa.
Oma kotini on siisti mutta petaan myös sängyn. Tykkään viettää aikaa vuoteella. Ilman petaamista se likastuisi ja pölyyntyisi, ja makuuhuoneessa on tekstiilipölyä muutenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.

Mökkeily 70-luvulla tiesi aina aikaista heräämistä ja Lahdentien ruuhkassa köröttelyä. Aamun kosteus ja väsymys sai mut aina voimaan pahoin. Ja sama taas takaisin sunnuntai-iltana mahdollisimman myöhään. Ja kaikki muutkin oli jostain syystä ajoittaneet menemisensä samoihin aikoihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta

Sama. Keitetty peruna oli pääruoka, sen lisäksi yleensä jotain kuivaa ja ankeaa, ei kastikettakaan. Viikonloppuna saatettiin tehdä juhlan kunniaksi muusia tai pakasteranskalaisia. Joskus arkena jos oli kiirettä ja ruoka myöhässä, keitettiin makaronia mutta se oli vain hätävara, jos olisi ollut aikaa oltaisiin keitetty perunoita.

Paitsi kun olin jossain vaiheessa hyvissä ajoin ennen muita kotona, pystyi sanomaan että on jo riisiä tai spagettia tulossa, kun tuli soitto että laitatko perunat kiehumaan.


Käsitys hitaista perunoista ja nopeasta riisistä tms elää edelleen.
En tiedä, onko perunalajikkeissa eroa, mutta kun keittää muutaman pienen se vie melkein yhtä paljon tai vähän aikaa. Ehkä perunoita on nykyään jalostettu vähemmän koviksi.
70-luvun Suomessa ei ketsuppia syöty kuin harvoin makaroonilaatikon kanssa. Muu ei tullut kotona edes mieleen. Seuraavalla vuosikymmenellä sitä sai jo laittaa paistettuihin perunoihin. Toki nakkikipsat soivat sitä tilkan, mutta vain tilkan.

Vierailija

Ole jatkuvassa jäätyneessä ja jännittyneessä tilassa, että milloinkahan taas raivo repeää jostain mitättömästä pikkujutusta ja jooudun kohteeksi. Ihmiset ihmettelevät, kun viihdyin vain itsekseni kotonani, siinäs ihmetelkööt, kun oma kokemus on, että ihmisten kanssa joutuu koko ajan olemana varuillaan ja lytätään ja tivataan mikset sitä ja tätä voi tehdä ja olla:/ Aina pitäisi jotain olla ja tehdä enemmän, ei saisi vaan olla rauhassa ikinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Sängyn petaaminen joka aamu.

Se että makeaa sai syödä vain karkkipäivänä ja vasta ruoan jälkeen.

Säännöllinen siivoaminen.

Mikä noissa on vastenmielistä? Ihan perusasioita.


Sängyn pelaaminen vähentää pölyä ja pitää lakanat puhtaana, jos siellä viettää muunkin kuin nukkumisen ajan. Toki sänky saa kuivua ensin hikoilun jäljiltä.
Makea jälkiruokana ja säännöllinen syöminen yleensä on hampaille hyväksi.
Siivoaminen edistää paitsi puhdasta sisäilmaa, pitää myös paikat kunnossa. Kannattaa miettiä jos omistaa asunnon jonka aikoo joskus myydä eikä jaksa remontoida.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Viikottainen suursiivous meillä oli torstaisin töiden ja koulun jälkeen. Eli mä ja veli oltiin jo alotettu siivous, kun äiti tuli töistä. Matot tamppaustelineellä jne. imuroitu, äiti tuli pesämään lattiat ja pölyjen pyyhintään. Silloin oli aina einestä ruokana, ellei sitten haettu spudarilta. Ikäänkuin palkinto raatamisesta. ;)

Näin saatiin viikonloput olla "rauhassa" siivoamiselta, sai keskittyä vapaisiin. Silti niin usein lauantaiaamusin heräsin siihen, kun äiti raivo imuroi. "tämmösessä läävässä, kun pitää elää..."

Itse imuroin ja pyyhin lattiat tarvittaessa. Asutaan maantasalla ja on koira, että pari kolme kertaa viikossa tulee tehtyä. Eikå se ole mitään pakkopullaa itselle, kunhan on näppärät välineet ja käden ulottuvilla. Huomannut, että lapsetkin välillä pyyhkii eteisen ja keittiön lattioita "muuten vaan".

Muutenkin olen välttänyt tuota pakottamista ja ajatellut, että omalla esimerkillä on enemmän pointtia.

Lapsuuden jouluista meni hohto, kun sen perinteisen joulusiivouksen jälkeen myös jouluaatto aamuna järjestettiin jotkut pirun massasiivoomiset. Ei meillä voinut lastenohjelmia tms. kattoa, kun äiti marttyyrina imuroi maanisesti ja kirosi muuta perhettä, että helppohan se muiden vaan on olla, kun hän tekee yksin kaikki työt!! Sen jälkeen sitten väännettiin väkisin salaatteja jne. Se jatkuva painostus ja hampaiden kiristys.

Meillä tehdään kaikki valmiiksi pikku hiljaa ja jouluaattona ei tehdä muuta kuin jotain pientä.. että saadaan olla ja rauhottua jouluun jo aamusta. Nauttia olemisesta. Äiti kun tulee meille jouluna, niin se vaan tuhisee, kun vaan ollaan. :D

Jouluraivoamiset ja marttyyrinaolot olivat tuttuja anoppilasta. Anoppi siskonsa kanssa hermostuneena laittoivat jouluruoat joka kerta tarkalleen samalla tavalla. He eivät oyttaneet apua vastaan ja tekivät ruokia hysteerisen raivon vallassa. Ruoka syötiin aina noin klo 19 ja vasta sen jälkeen sai joulupukki tulla. Kyllä mahtoi lastenlapsilla olla mukavaa ja ateriaan päästyä oikea joulumieli.

Sitten anoppi armollisesti valitsi ketä sai jäädä yöksi. Meni muutama vuosi, niin tilanne kääntyi niin, että miksei kukaan käy?

Vierailija

Siivoa/tiskaa/tee ruokaa helvetillisen raivon ja tuskailun ja tiuskimisen kanssa. Mun mielestä etenkin siivoaminen on ihan kivaa ja jopa rentouttavaa, kun saa rauhassa siivota vaan omia jälkiään eikä päälle vielä muidenkin rajattomasti tahallaan sikailevien sottapyttyjen jotka eivät siivoa ikinä omia sotkujaan.

Vierailija

Aina vain syötiin perunaa. Perunaa perunan perään. Ja tämä sen takia, että vanhempieni mielestä ainoa oikea kunnollinen ja täyttävä ruoka on perinteinen peruna ja ruskea kastike.

Edelleenkin saan silmien pyörittelyä ja tuhahteluja, jos, vaikka kerron käyneeni jossain ravintolassa tai tilanneeni kotiin aasilaista tms, koska perunaa sen pitää prkele olla.

Nykyään syön todella harvoin perunaa. Viimeisen 5 kuukauden aikana olen tainnut keittää perunat 2 kertaa.

Vierailija

Vedä ja viikkaa lakanoita! Kuulen yhä korvissani äidin kireän äänen "Kuka tulee vetämään lakanat?"  ja sen miten miten minä, veli ja isä vilkuiltiin toisiamme,

Vierailija

Sunnuntaina äiti ajoi minut ulos asunnosta aamuvarhaisin koska halusi siivota. Ajoi isänkin, ei sen puoleen ;D Ja moni muu äiti teki samaa sillä meillä oli piha täynnä unisia muksuja. Eräs lapseton naapurin rouva pyysi kerran  luokseen katsomaan telkkaa ja juomaan kahvia (tulkaa lapsihyvät pois sieltä vesisateesta)  ja me muuten tosiaan juotiin sitä  kahvia, kun ei iletty kieltäytyä.

Ei minulle pahat muistot jääneet, mutta tuo mielipuolinen sunnuntai-siivous  huivi päähän kiedottuna ei  siirtynyt omiin rutiineihin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lauantai oli siivous- ja leivontapäivä. Matot heitettiin ulos heti aamusta. Sitten äiti alusti hiivaleipä- ja pullataikinat sekä sytytti puut leivinuuniin. Taikinoiden noustessa ehti lakaista lattiat. Sitten ensin leivät ja sitten pullat nousemaan. Jos muita oli kotona, niin jotain kevyttä syötävää. Leivät oli paistettu ja pullat uunissa, kun tulin kotiin kahdeltatoista (meillä oppikoulu päättäyi aina lauantaina kahdeltatoista ja alkoi maanantaina kymmeneltä, jotta kirkonkylällä viikot asuvat ehtivät käydä viikonloppuna kotona). Söin pari palaa lämmintä leipää ja sitten melkein joka lauantai vispasin kuivakakkutaikinan reseptejä vaihdellen. Sillä aikaa yleensä äiti pesi lattiat polvillaan konttaamalla jollakin kalsarinlahkeella. Ehdotin sinipiikaa tai lankamoppia, mutta ei, ei käy, ei niillä tule kuulemma pudasta. Imurikin oli, mutta harja ja sihveri olivat käytössä. Kun kakkukin oli paistettu, laitettiin uuniin karjalanpaistia tai muuta liharuokaa sekä uunipuuro (riisi, ohraryyni tai ruispuolukka). Illalla sauna.

Maanantai oli pyykkipäivä ulkona kylmässä pyykkituvassa pulsaattorikoneella. Kesällä pyykki kuivui nopeasti ulkona, talvella meni enemmän aikaa kuivumiseen. Sitten silitettiin, sekä äiti että minä. Kaikki silitettiin, jopa alusvaatteet, niin trikoiset kuin talvella miesten flanellisetkin. Lakanat mankeloitiin keittiöpöydän runaan kiinnitettävällä veivimankelilla. Veljeni ja minä istuimme pöydällä painona, sillä muuten pöytä lähti liikkeelle mankeloitaessa. 

Noin joka toinen viikko äiti paistoi keskiviikkona ruisleipää ja mahdollisesti pullaa tai piirakkaa ja jotain ruokaakin uunissa. Minun herkkuani oli ja on edelleen jälkiuunissa hyydytetty munavoi ja tuore hiivaleipa! Keskiviikko oli toinen saunapäivä. Vedet kaivosta ja puut liiteristä.

Kun ajattelen omaa huusholliani, niin kyllä on tavat ja tottumukset muuttuneet. Siivoan silloin kun on tarve, leivon harvoin (tänään tein pannaria), en juuri silitä mitään eli pyrin hankkimaan itsestään siliäviä vaatteita. Joskus tosin pitää silittää joku kangaspusero ja pesussa rypistyneet pitkäthousut. Niin ja polvillani en suin surminkaan konttaa lattioita pestessäni, levymoppi on korvannut kalsarinlahkeen. Ja imuria käyttelen tarpeen mukaan. Miksi seisottaisin sitä komerossa toimettomana! Äitiparka taitaa pyöriä haudassa, jos ajattelee, miten laiska tyttärestä on tullut. Taas on koulutus pilannut roiman työihmisen! Mutta aamulla herään edelleen aikaisin, jopa aikaisemmin kuin kotona asuessani.

Millaista on hyydytetty munavoi? Miten sitä tehdään?

Vierailija

Meilläkin oli kotona tämä siivous raivoaminen. Äiti laittoi siivouspäivinä eli joka perjantai aina jonkun shown pystyyn. Odotin kammolla aina tuota päivää. Ikinä siivoaminen ei ollut kivaa. Kerran siivottiin siskoni kanssa omia huoneitamme ja äiti sillä aikaa kylpyhuonetta raivon vallassa. Lopulta löysimme hänet itkemässä kylppärin lattialta tiuskien, etti kukaan häntä koskaan auta(?) Aina pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvin omat osuutemme koko muu perhe, mutta tälle naiselle ei vaan koskaan mikään ikinä ollut riittävän hyvä.

Itse siivoan harvoin omaa kotiani ja, kun siivosin ensimmäisen kerran omaa kotiani ihan yllätyin kuinka mukavaa siivoaminen voi olla.

Vierailija

En
- omista kesämökkiä tai omakotitaloa (mistä seuraa paljon kivoja juttuja, kuten ei lumitöitä, ei remppoja..)
- en petaa sänkyä, en omista päiväpeittoja, en käytä pyjamaa. Sängyssä on kauniit petivaatteet ja se saa tuulettua päivisin
- leikkaa tukkaa ja laita sievää kampausta vaan pidän hiuksia pitkänä
- syö aamiaista enkä pahaa ruokaa (=ruokaa josta en pidä)
- silitä mitään
- omista mattoja
- käy saunassa tiettyinä päivinä
- laske sekunteja käydessäni suihkussa. Kylven milloin haluan, nautin siitä täysin siemauksin
- mene ulos jos en halua vaan luen sängyssä kirjaa
- mene juhliin jos en halua
- leivo
- käy kirkossa

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla