Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei kukaan sanonut että avioliitossa yhdessä asuminen voi ahdistaa näin paljon?
29.07.2020 |
Huhtikuussa mentiin naimisiin ja ostettiin yhteinen uusi ja iso talo. Lapsia meillä ei ole, mutta hemmetti en ole tottunut tällaiseen että töiden jälkeen syödään yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä. Mies ei kuorsaa ja on kaikinpuolin mahtava aviomies, mutta haluan olla yksin. Haluaisin viettää viikonlopun yksin vastaamatta puhelimeen tai miehen kysymyksiin mitä syödään, mitä mies tuo kaupasta ym. Olemme miehen kanssa introvertteja ja mies hoivaa mua vähän liikaa ja ahdistun. Kaikki on niin outoa ja uutta enkä tiedä sopiiko elämä rouvana minulle. Öisin otan sormuksen pois sormesta ja kerran mies suuttui tekosestani. Olin niin ahdistunut etten nukkunut koko yönä! Ahdistaa mutta en tiedä mikä on. En haluaisi erota mutta lähdenkö pois viikonlopuksi vai muutanko vuokralle ja mies jää isoon taloon yksin?
Kommentit (107)
1. PUHU sille miehellesi, älä vauvapalstalle! Ei me sun suhdetta voida korjata.
2. Miksi et ole kertaakaan pysähtynyt miettimään mitä haluat? Olisi kannattanut miettiä tätä ja yhdessä asumista ennen kuin ostitte kalliin talon ja menitte naimisiin. Mutta sokeana mentiin ajattelematta mitään.
3. Miksi oi miksi vielä vuonna 2020 ihmiset menee naimisiin asumatta ensin yhdessä? Se että hengailee toisen kämpillä 90% ajasta ei ole sama kun arjen jakaminen toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksei kukaan sanonut että yhdessä asuminen avioliitossa ahdistaa?"
No ei ahdista normaalia ihmistä. Ja kyllä nyt kaikki tietävät että uudet asiat saattaa ahdistaa niin sekö olisi pitänyt kertoa sinulle? Että hei, et ole tehnyt koskaan asiaa x, saattaa tulla yllätyksenä ettet pidä siitä. Olisilo itse pitänyt käyttää niitä aivoja eikä odottaa että joku muu tulee kertomaan sinulle itsestäänselvyyksiä?
Siis suuttuuko joku oikeasti siitä että sormus otetaan pois? En käytä koskaan öisin ja kotona sormusta, välillä se unohtuu kun lähtee ulos ja silloin vitsaillaan miehen kanssa aina että tänään vedetään "sinkkuna"😅 Tai mies piikittelee että miltä tuntuu olla naimisissa olevan miehen "salarakkaana" liikenteessä😅 Se sormus symboloi avioliittoa kyllä, mutta se ei OLE se avioliitto. Ei se yhdestä rihkamasta huonone tai parane.
Löytyisikö mielenterveystoimistosta apua? Ei ole normaalia.
Toisaalta moni pari jaksaa pysyä pitkään yhdessä juuri siksi, että on riittävän paljon erillistä elämää. Jospa sinä hankkisit itsellesi työpaikan ja työasunnon toisella paikkakunnalla niin että voisitte jatkaa edelleen seurusteluaikaista elämää enimmäkseen erillänne.
En oikeastaan ymmärrä ollenkaan ongelmaasi, kun talo on kuitenkin "liian iso kahdelle" ja siellä olisi aivan riittävästi tilaa sinulle yksinoloon. Varusta ja kalusta yksi huone vain omaan käyttöösi. Hanki sinne yksi tuoli, tai vaikka kangaspuut joiden ääressä saat olla itseksesi eikä kukaan muu sinne mahdu. Tai varaa vaikka kirjahyllyt ja se omaksi kirjastoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha juttu, jos sormus ahdistaa niin että pitää ottaa yöksi pois. Sehän on vain koru!
Pahempaa on se, jos mies suuttuu sen pois ottamisesta. Silloin vaan sanotaan miehelle, että minusta tuntuu paremmalta nukkua ilman ja sillä selvä.
Toivoisin, että tämä on provo mutta jos ei ole, huolestuisin ap:n terveydestä.
Kyllä minä naisena ihmettelisin jos mieheni menisi tyhjään huoneeseen seisomaan hoomoilasena ja ahdistuisi. Ja samaan aikaan ihmettelisi kun täällä on niin paljon tilaa meille kahdelle kun en saa olla yksin. Mikset ostanut pienempää niin en ahdistuisi. Miten kuvittelet saavasi omaa tilaa pienessä asunnossa kun sitä ei löydy isossakaan. Ei järjen hivenentä. Olet hukassa itsesi kanssa, syynä ei ole iso tai pieni talo, yhdessä asuminen tai avioliitto.
Ensiksikin KALUSTAKAA se talonne. Teille sopivaksi.
Kyllähän tyhjät huoneet ovat kolkkoja ja tuntuvat tarpeettomilta.
Miksi ette laittaneet taloa valmiiksi jo ennenkuin muutittu sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voinut sanoa etukäteen kuinka paljon avioliitossa ahdistaa yhdessä asuminen kun suurinta osaa se ei ahdista.
Ajoittainen yksinolon haluaminen on eri asia kuin että koko ajan ahdistaa.
Miksi ihmeessä te ahdistujat ylipäätään menette yhteen, pitäisihän itsensä tuntea. Vai ettekö tunne, tuleeko ahdistus ihan puskista. Kun on menty yhteen. Ei anna mitään oiretta ennen.
En usko, jos on noin voimakasta niin luultavasti on ollut jo ennenkin ongelmia yhdessäolosta. Ja jostain muustakin.
Ahdistaa, mutta silti valitsen tämän. Eikö ihmisellä saa olla ristiriitaisia tunteita vaan mustavalkoisesti "erotkaa jos ahdistaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provonhuutelijan kanssa olen sikäli samaa mieltä, että ei tämä nyt introversiolla selity. Tyyppi on aivan kujalla, ja pelkää sen näkyvän jos hän menee tyhjään kammariin seisomaan. Taitaa pelätä, että sieluntila siinä paljastuu toiselle.
Eli joko tämä on köyhä provo tai sitten todellinen ongelma on paljon isompi kuin tässä nyt osataan kuvata, ja ap jäätyy sen ääreen. Pakokauhun syyt voivat olla paljon isommat. Eihän hän kerro itse asiassa oikein mitään. Tyhjää on nyt talossa ja tarinassa sen lisäksi että aapeen pää lyö tyhjää.
Mitä ap odotti naimisissaololta? Miten oli tarkoitus elämää rakentaa? Onhan tuossa kriisinpaikka muutenkin, mutta nyt olisi korkea aika vähän avata asioita jos niistä keskustella halusi. Vai onko tämä päänsilittelyn kerjuuta?
Komppi tälle, että ongelma on luultavasti isompi mitä AP hoksaa. Itse osasin aikanaan myös selittää terapiassa vain, että tarvitsen enemmän omaa aikaa. Se oli se asia jonka hoksasin ja ajattelin että vika on introverttiydessäni. Ei se, että mies on sovinisti passuuttaja, joka kaipaa jatkuvasti minun huomiota ja passaamista ja tiettyä mielentilaa jopa. Ja että oikeastaan mies on väkivaltainen. Nuo opin vasta terapian edetessä, kun mieli oli puskenut ne pois tietoisuudestani. Suosittelen lukemaan kirjan Why does he do that, joka löytyy googlella luettavaksi ilmaiseksi selaimella. Nyt tässä on jotain syvempää taustalla kuin pelkkä introverttiys, AP:N pitää vain kaivaa irti mielestä että mikä se on. Ei ole helppo homma voin kertoa, ja luultavasti apua tarvitsee terapiasta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää, kun mies kaataa oman stressinsä minun niskaan. Ikäänkuin se automaattisesti olisi minun syytä koska satun olemaan paikalla.
Sormuksista: meillä otetaan aina sormukset pois yöksi. Tämä on pikkujuttu, mutta minusta ihan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia. Itse olen aina ollut paita ja peppu mieheni kanssa. Toiset tarvitsevat enemmän yksinoloa. Kumpikaan ei ole mitenkään oikein tai väärin (vaikka tällä palstalla usein tulee se vaikutelma, että oma tapa ainoa oikea tapa ja muut ovat jotenkin sairaita).
Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ahdistu yksinolosta, vaan nautimme siitäkin tahoillamme.
Mielestäni ahdistuksen läsnäolo on aina merkki siitä, että jotain on pielessä syvemmällä tasolla. Jos itse voi hyvin itsensä kanssa, niin kumppanin ei kuulu tuottaa ahdistusta eikä sinun kuulu ahdistua kumppanistasi. Oikean kumppanin kanssa yhdessäolo sujuu kuin luonnostaan.
Voi myös olla, ettei oman itsensä kanssa ole kaikki hyvin, mikä ilmenee kumppaniin kohdistuvana ahdistuksena, koska ihmismieli yleensä projisoi ulkopuolisiin tekijöihin syyllisyyden.
Kannattaa ehkä pyrkiä pohtimaan asiaa laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä kiintymyssuhde?
Av:lla on yllättävän paljon kiintymyssuhteeseen erikoistuneita kasvatuspsykologian asiantuntijoita.
Sanokaa vielä "tunnelukko".
Mää tuntisin tasan samoin.
Siksi (olen suhteessa naisen kanssa) meillä on omat kämpät. Ja tää sopii molemmille!
Oon jotenkin niin oman elämäni herra ja kaipaan yksin oloa välillä, että ahdistus olisi taattu kumppanin kanssa asuessa.
N87
Ap voisi sopia miehen kanssa, että yksi huone on ap:n oma huone eikä mies tule sinne ollenkaan. Ei edes koputtelemaan ovelle tai huutele kysymyksiä oven läpi, jos ei ole joku oikeasti kiireinen asia kyseessä. Mies voi laittaa vaikka viestiä, ja ap katsoo puhelinta kun siltä tuntuu (äänet pois). Jos ap haluaa olla huoneessa pitkään, niin sitten on tietty kohteliasta todeta toiselle että "meen tonne, tuun joskus viiden maissa varmaan takas". Tällöin toinen ei kärvistele valmiustilassa odottamassa.
Me ollaan miehen kanssa aika lailla koko ajan yhdessä ja nautitaan siitä, mut joskus jompikumpi ehdottaa, että miten ois pari tuntia ihan omia juttuja. Tällöin ei huudella jokaista mieleen tulevaa ajatusta ja ideaa toiselle, vaan molemmat puuhaa mitä tahtoo ja jättää toisen rauhaan. Mulle ainakin on joskus tärkeää nimenomaan tieto, että toinen ei tule hölisemään mitään seuraaviin pariin tuntiin. Se on melkein kuin olisi yksin kotona.
Kun sulla oli oma kämppä, se oli eräänlainen varmuutta tuova elementti. Jos kaikki meneekin pieleen, pääset nopeasti omaan kotiin. Nyt tällaista ”vakuutusta” ei ole. Olet ilmeisesti todella introvertti kun edes tuore, iso talo ei innosta vaan mietit minne pääset olemaan yksin.
No ap, oletko jutellut miehesi kanssa asioista?
Alue: Aihe vapaa
Introvertti ei kuitenkaan tarkoita että automaattisesti ahdistaa toisen kanssa asuminen. Olen introvertti, asun mielelläni mieheni kanssa yhdessä. Hänkin on introvertti, joten molemmat saa ja viettää omaa aikaa koska vain siltä tuntuu. Se on ihan kommunikaatiosta kiinni toimiiko.