Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei kukaan sanonut että avioliitossa yhdessä asuminen voi ahdistaa näin paljon?
29.07.2020 |
Huhtikuussa mentiin naimisiin ja ostettiin yhteinen uusi ja iso talo. Lapsia meillä ei ole, mutta hemmetti en ole tottunut tällaiseen että töiden jälkeen syödään yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä. Mies ei kuorsaa ja on kaikinpuolin mahtava aviomies, mutta haluan olla yksin. Haluaisin viettää viikonlopun yksin vastaamatta puhelimeen tai miehen kysymyksiin mitä syödään, mitä mies tuo kaupasta ym. Olemme miehen kanssa introvertteja ja mies hoivaa mua vähän liikaa ja ahdistun. Kaikki on niin outoa ja uutta enkä tiedä sopiiko elämä rouvana minulle. Öisin otan sormuksen pois sormesta ja kerran mies suuttui tekosestani. Olin niin ahdistunut etten nukkunut koko yönä! Ahdistaa mutta en tiedä mikä on. En haluaisi erota mutta lähdenkö pois viikonlopuksi vai muutanko vuokralle ja mies jää isoon taloon yksin?
Kommentit (107)
Meillä ei edes pidetä sormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa omia harrastuksia
Entä jos haluaa harrastaa kotona? Miksi pitää lähteä pois omasta kodista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa omia harrastuksia
Entä jos haluaa harrastaa kotona? Miksi pitää lähteä pois omasta kodista?
Introvertit yleensä tykkääkin harrastaa kotona. Menköön ekstrovertimpi ulos!
Koska pitää esittää onnellista jotta sopisi heteronormatiiviseen parisuhdeideaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ilmeni aika pian häiden jälkeen. Miehen aiemmassa lukaalissa en kokenut oloani ahdistuneeksi. Jotenkin tuntuu tyhjältä kun suunnittelimme häitä pitkään ja sitten oli lopullinen muutto uuteen ja isompaan kotiin. Kai täytyy tunnustaa, että olen ehkä suorittaja luonteeltani ja kun hääprojekti loppui jäi tilalle aukko. Nyt keskitän liikaa huomiota siihen että olemme kahden ilman projektia.
En usko, että sellaista omakotitaloa ole, jossa ei projektia olisi. Aina on joku paikka vähän rempallaan ja sitten rempataan.
Huoneen sisustushan voi olla hyvä projekti, siihen lisävaikeutena budjetti. Siinä aika menee kuin siivillä, kun kierrät kaikki kirpparit ja kierrätyskeskukset ja sitten hiot ja maalaat huonekalut, päällystä ja tuunaat.
En ole ikinä asunut yksin. Nykyisen kanssa muutin avoliitosta avoliittoon. Mutta yhdessä oltu yli 20v. Joskus nukutaan yhdessä, joskus ei. Ai niin ja työpaikkakin on yhteinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No omat huoneet molemmille. Meillä on itseasiassa omat kerrokset. Kummasti helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ilmeni aika pian häiden jälkeen. Miehen aiemmassa lukaalissa en kokenut oloani ahdistuneeksi. Jotenkin tuntuu tyhjältä kun suunnittelimme häitä pitkään ja sitten oli lopullinen muutto uuteen ja isompaan kotiin. Kai täytyy tunnustaa, että olen ehkä suorittaja luonteeltani ja kun hääprojekti loppui jäi tilalle aukko. Nyt keskitän liikaa huomiota siihen että olemme kahden ilman projektia.
En usko, että sellaista omakotitaloa ole, jossa ei projektia olisi. Aina on joku paikka vähän rempallaan ja sitten rempataan.
Huoneen sisustushan voi olla hyvä projekti, siihen lisävaikeutena budjetti. Siinä aika menee kuin siivillä, kun kierrät kaikki kirpparit ja kierrätyskeskukset ja sitten hiot ja maalaat huonekalut, päällystä ja tuunaat.
Mitä ihme projektia? Ei meillä ole mitään, jos jotain pitää rempata, ostetaan toki remppafirmalta.
Vierailija kirjoitti:
No omat huoneet molemmille. Meillä on itseasiassa omat kerrokset. Kummasti helpottaa.
Upea nosto :smolke;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessäasuminen on ahdistavaa. Muutimme yhteen usean vuoden seurustelun jälkeen. Bonuksena tuli uusperhe. Kadun yhteenmuuttoa raskaasti ja viimeiset puoli vuotta olen ollut myös melko masentunut. Ei hetken rauhaa koskaan, enkä pääse lataamaan akkujani oikein missään - ne latautuu ainoastaan kun saan olla yksin ainakin muutaman päivän. En tunne myöskään enää mielenkiintoa miestäni kohtaan. Todennäköisesti muutan pois - säilyttääkseni oman mielenterveyteni. Suhde menee ja hieno asunto - mutta oma terveys on pakko laittaa etusijalle..
Oma huone on ratkaisu. Sinne myös vaikka oma tietokone ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan miettineet, mistä ahdistus johtuu? Oikeasti omassa kodissaan saa kyllä rauhan, jos sitä tahtoo. Se on sitten eri asia, jos toinen osapuoli ahdistuu ja suuttuu siitäkin, että toinen menee vähäksi aikaa johonkin.
Jos aloittajalle tosiaan ongelma se, että mies kyselee viikonloppuisinkin, mitä syödään ja mitä tuo kaupasta, on ratkaisu yllättävän yksinkertainen: valmiiksi kauppalista ja viikonlopun menu, niin ei ole kyselemistä. Se on huonompi homma, jos sormuksen poisottamisesta suorastaan suuttuu. Tässä vuoden mittaan on tainnut tulla muitakin suuttumisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
se juuri yhdessä asumisessa on pahinta kun ei voi koskaan olla yksin. mutta jos joku olisi varoittanut et olisi uskonut.
Toisen vuorotyö auttaa asiaan.
Utelias. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Mikä siinä lopussa 10%:ssa sitten niin ahdistaa?
Veikkaan että sitoutumiskammo. Nyt ap tietää että tämän olisi tarkoitus olla viimeinen mies elämässäni ja masentui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se juuri yhdessä asumisessa on pahinta kun ei voi koskaan olla yksin. mutta jos joku olisi varoittanut et olisi uskonut.
Toisen vuorotyö auttaa asiaan.
Ei sekään auta, koska se koti ei ole sinun koti. Kun asuu toisen kanssa niin joutuu jakamaan reviirinsä. Minä ainakin tarvitsen minun asunnon, en mitään tilaa nurkassa tai huoneessa tai muutamaa tuntia, vaan tilan jonne kukaan muu ei pääse kuin minä. Tila jossa minä elän, ruokailen, nukun eikä kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos sormus ahdistaa niin että pitää ottaa yöksi pois. Sehän on vain koru!
Pahempaa on se, jos mies suuttuu sen pois ottamisesta. Silloin vaan sanotaan miehelle, että minusta tuntuu paremmalta nukkua ilman ja sillä selvä.
Toivoisin, että tämä on provo mutta jos ei ole, huolestuisin ap:n terveydestä.
"Vain koru"! Siis kun menit naimisiin ja vaihdoitte sormuksia, niin sillä ei ollut mitään symboliarvoa? Totesiko vihkijäkin, että "tässä teille nämä merkityksettömät korut"?
Minua ärsyttää ihmiset jotka ei pidä sormusta, vaikka ovat naimisissa. Jos olet varattu, niin se pitää kertoa. Jos ei sitoutuminen kiinnosta, niin sitten älä mene naimisiin, mutta älä teeskentele etteivätkö liiton symbolit muka tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Alla kaksi vuotta kunnes mies kosi ja mentiin naimisiin. Ei hätiköity naimisiin menon kanssa.
Avauksesta saa kyllä ihan toisenlaisen käsityksen eli tuli hätiköityä pahasti, koska nyt ahdistaa näin paljon.
En tiedä onko tämä häiden jälkeistä stressiä mutta ahdistaa jatkuva yhdessä olo ja asuminen suuressa talossa kahdestaan kun pienempäänkin olisi mahduttu. Mies halusi ison talon ja onhan tämä kaunis. En ole tottunut ettei ole paikkaa olla yksin.
Eikö siinä suuressa talossa ole sinulle yhtä omaa huonetta. Ei kannata erota, vaan järjestää asiat niin, että saat omaa tilaa. Etsi joku hyvä harrastus tai mene kirjastoon lukemaan. Minä lähden kaupungille, kun ahistaa.
Alue: Aihe vapaa
Etätöiden myötä myös miehen kollegat ovat kotonani zoomin kautta.