Lue keskustelun säännöt.
Yhtä asiaa en ymmärrä masennuksesta. Miksi itsekriittisyyttä ja kielteisyyttä ei kyseenalaisteta?
29.07.2020 |
Siis kun masennuksessa yksi keskeinen oire kohtuuton itsekriittisyys ja negatiiviset ajatukset. Miksi henkilö ei kyseenalaista näitä ja tunnista, että ne ovat vain masennuksen tuottamia valheita?
Ymmärrän täysin sen, että ensimmäistä kertaa masennukseen sairastunut ei tätä vielä osaa tehdä. Mutta jos sairastaa pitempään tai masennus uusii, eikö silloin tunnista että tämä on taas tätä?
Jos tällaisen asian tunnistaa, niin eikö se auta tavallaan valitsemaan toisin: tyyliin "minusta tuntuu että olen ihan hirveä ja epäonnistunut, mutta se on vain masennusoire eikä siis totta. Päätän tehdä itselleni hyvää."
Kommentit (77)
No, kun siinä masennuksessa oikeasti uskoo, että on täysin huono ja arvoton ym. Ja siis puhun ihan kokemuksesta. Mulle on ammattilaiset sanoneet, ettei se ole totta vaan mulla on tulevaisuus ja potentiaalia ja blaa blaa. Mutta en vaan usko sitä. Tiedän, että kyse on masennuksesta, mutten pysty muuttamaan ajatuksiani ja tunteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen takia se on sairaus. Ihminen ihan aidosti ja oikeasti uskoo ne kaikki päänsisäiset valheet. Mikään mitä muut sanoo ei vakuuta, eikä auta.
Vierailija kirjoitti:
No, kun siinä masennuksessa oikeasti uskoo, että on täysin huono ja arvoton ym. Ja siis puhun ihan kokemuksesta. Mulle on ammattilaiset sanoneet, ettei se ole totta vaan mulla on tulevaisuus ja potentiaalia ja blaa blaa. Mutta en vaan usko sitä. Tiedän, että kyse on masennuksesta, mutten pysty muuttamaan ajatuksiani ja tunteitani.[/quote
Voisitko muuttaa tekojasi? Itselläni on ahdistusta ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut seuraava: tunteita tai ajatuksia ei voi pakottaa muuttumaan. Tekoihin taas voi vaikuttaa. Esimerkiksi jos pelkää yli kaiken kauppaan menemistä, on lähes mahdotonta lakata pelkäämästä. Ei siis kannata jäädä odottamaan pelon poistumista. Sen sijaan kannattaa mennä sinne kauppaan PELOSTA HUOLIMATTA. Usein kun toimii sen mukaan minkä uskoo oikeaksi, tunteetkin muuttuvat pikku hiljaa perässä.
Juuri siksi masennus on sairaus, ihminen ei pysty muuttamaan tunteitaan vaikka tiedostaiskin ajatustensa valheellisuuden. Jos oma ajattelu olisi muutettavissa vain omalla tietoisella päätöksellä ja valinnalla kukaan ei varmaankaan olisi masentunut?
Vaikuttaa siltä, että et ymmärrä montaakaan asiaa masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin masennuksessa äärettömän väsynyt. Käsitin että väsymys johtuu psyykestä. Se on voitettavissa. Olen joutunut pakottamaan itseni tekemään asioita jotta olen päässyt masennuksesta irti. Myönteistä on kun saan jotain aikaiseksi. Vähän kerrassaan. Hyvin pitkä prosessi tämä on ollut ja jatkuu yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun siinä masennuksessa oikeasti uskoo, että on täysin huono ja arvoton ym. Ja siis puhun ihan kokemuksesta. Mulle on ammattilaiset sanoneet, ettei se ole totta vaan mulla on tulevaisuus ja potentiaalia ja blaa blaa. Mutta en vaan usko sitä. Tiedän, että kyse on masennuksesta, mutten pysty muuttamaan ajatuksiani ja tunteitani.[/quote
Voisitko muuttaa tekojasi? Itselläni on ahdistusta ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut seuraava: tunteita tai ajatuksia ei voi pakottaa muuttumaan. Tekoihin taas voi vaikuttaa. Esimerkiksi jos pelkää yli kaiken kauppaan menemistä, on lähes mahdotonta lakata pelkäämästä. Ei siis kannata jäädä odottamaan pelon poistumista. Sen sijaan kannattaa mennä sinne kauppaan PELOSTA HUOLIMATTA. Usein kun toimii sen mukaan minkä uskoo oikeaksi, tunteetkin muuttuvat pikku hiljaa perässä.
Se, että tunteet seuraavat perässä, johtuu siitä, että uudet toimintatavat kasvattavat uusia yhteyksiä neuronien välille aivoissa. Muutos kestää kauan, koska se on ihan fyysinen muutos, mutta vastaavasti muutokset ovat pysyviä. Toivottavasti mahdollisimman moni tajuaisi, että vaikea masennus on aivosairaus, joka muuttaa aivoja ja/tai aiheutuu muutoksista, ja siten vain aivojen muuttaminen hävittää sairauden pysyvästi. Terapia muuttaa uskomuksia ja asenteita ja sitä kautta aivoratoja, mutta niitä voi muuttaa myös tietoisesti tekemällä asioita eri tavalla, jolloin muuttuminen pääsee alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin masennuksessa äärettömän väsynyt. Käsitin että väsymys johtuu psyykestä. Se on voitettavissa. Olen joutunut pakottamaan itseni tekemään asioita jotta olen päässyt masennuksesta irti. Myönteistä on kun saan jotain aikaiseksi. Vähän kerrassaan. Hyvin pitkä prosessi tämä on ollut ja jatkuu yhä.
Se, kun mukamas ei saa mitään aikaiseksi, ja mitä tarvitsee saada aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytkö myös, miksi skitsofreenikko ei tunnista sairauden aiheuttamia harhoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä ymmärrän etteivät negatiiviset ajatukseni ole 1:1 todellisuuden kanssa. Ongelma vain on siinä, että ne palaavat mieleeni uudelleen ja uudelleen! Ei niitä niin vain kytketä pois. Ymmärrän etten ole paska ja arvoton ihminen, mutta silti niitä ajatuksia (ja muita vastaavia) vain tulee mieleen mitä ihmeellisimpinä hetkinä. Ihmismieli on vaikea hallittava, eikä se toimi konemaisen rationaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ymmärrän etteivät negatiiviset ajatukseni ole 1:1 todellisuuden kanssa. Ongelma vain on siinä, että ne palaavat mieleeni uudelleen ja uudelleen! Ei niitä niin vain kytketä pois. Ymmärrän etten ole paska ja arvoton ihminen, mutta silti niitä ajatuksia (ja muita vastaavia) vain tulee mieleen mitä ihmeellisimpinä hetkinä. Ihmismieli on vaikea hallittava, eikä se toimi konemaisen rationaalisesti.
Onnesi on että ymmärrät. Minä en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ole masentunut, mutta ymmärtääkseni silloin kun ihminen on masentunut, hän uskoo ajatustensa ja tunteidensa vihdoin vastaavan todellisuutta. Eli masentunut ajattelee "no nyt tiedostan miten asiat oikeasti ovat". Hän varmaan muistaa, miten ei-masentuneena ajatteli ja tunsi, mutta masentuneena hän ajattelee, että se oli hölynpölyä ja toiveajattelua.
En tiedä meneekö se kaikilla masentuneilla noin, mutta tuohon tyyliin jotkut ovat puhuneet nettikeskusteluissa yms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen masentunut, koska olen oikeasti hirveä. Kukaan ei koskaan ilahdu näkemisestäni, mikä on ymmärrettävää. Sisarukset toki erikseen, mistä olen kiitollinen.
Eivät ne välttämättä ole valheita. Itsellä esim. masennuksen taustalla on muilta saatu huono palaute ja syrjiminen. Omasta mielestäni terapiassa on painotettu liikaakin sitä, että negatiiviset tulkinnat itsestä ovat vain harhakuva ja niistä pitäisi opettelun kautta päästä eroon.
Faith kirjoitti:
En itse ole masentunut, mutta ymmärtääkseni silloin kun ihminen on masentunut, hän uskoo ajatustensa ja tunteidensa vihdoin vastaavan todellisuutta. Eli masentunut ajattelee "no nyt tiedostan miten asiat oikeasti ovat". Hän varmaan muistaa, miten ei-masentuneena ajatteli ja tunsi, mutta masentuneena hän ajattelee, että se oli hölynpölyä ja toiveajattelua.
En tiedä meneekö se kaikilla masentuneilla noin, mutta tuohon tyyliin jotkut ovat puhuneet nettikeskusteluissa yms.
Noin se just on mulla, että todellakin uskon ajatusteni vastaavan todellisuutta ja lääkärit ja muut ovat väärässä. Ja kuitenkin tiedostan olevani masentunut. Hmm. No tätä on masennus.
Masentuneiden itsekriittisyys vastaa enemmän todellisuutta kuin tavallisen ihmisen näkymätön itsepetos. Tämä on moneen kertaan tutkittu juttu.
Vainoharha vaanii koko ajan lähellä.
Veikkaisin, että se on yllättävän vaikeaa. Ihminen on taipuvainen uskomaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan, vaikka ne suoltaisivat millaista sontaa tahansa.