Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko sinulle ok jos miehesi luovuttaisi siittiöitä?
01.07.2013 |
Olisiko sinulle ok jos miehesi luovuttaisi siittiöitä lapsettomuusklinikalla lapsettomien avuksi? Nythän on tuo laki, että kun niillä mahdollisesti alkunsa saaneet lapset ovat 18, saavat he luovuttajan tiedot ja mahdollisuuden ottaa yhteyttä. Haittaisiko se sinua? Entä ajatus siitä, että yhteisillä lapsillanne olisi biologisia sisarpuolia jossain?
Mietin vaan kun sanoin tyttöjen illanistujaisissa, että mieheni on menossa luovuttamaan spermaa ja siitä nousi kauhea haloo. Olemme itsekin saaneet 3 lasta 8 vuoden rankkojen hoitojen jälkeen (esikoinen + kaksoset), toki omilla soluilla, mutta silti tarvitsimme kipeästi apua klinikalta. Monen monta ivf-hoitoa ja pakastesiirtoa tehtiin turhaan, kunnes sitten kävi ihme ja jostain tuntemattomasta syystä tärppäsi, vaikka hoitokaavaa ei enää muutettu. Olemme siitä ikuisesti kiitollisia ja vieläkään ei oikein voi uskoa, että meitä "hankalia tapauksia" ja ikuisesti lapsettomiksi ajateltuja siunattiin lopulta KOLMELLA ihanalla lapsella. Tiedämme miten raastavalta lapsettomuus tuntuu, se suorastaan tukahduttaa kaiken elämänilon.
Nyt meillä olisi mahdollisuus auttaa muita samassa tilanteessa olevia, joten ei ole käynyt mielessäkäänn, että jättäisimme sen tekemättä. Minun munasoluni eivät kelpaa luovutettavaksi, mutta miehen siittiöt kyllä. Näitä alussa esittämiäni kysymyksiä meiltä tentattiin illanistujaisissa. Olisi mielenkiintoista kuulla onko yleinen kanta naisilla tämä?
Kommentit (106)
Tässähän tulee ihan sellainen olo, että voisi ilmoittautua luuydinluovuttajaksi. Sitten kun sieltä soitto tulee jonkun lapsen kohdalla niin pitää vissiin kysyä vanhemmilta mitä mieltä ovat hedelmöityshoidoista ja sukusolujen luovutuksista. Jos on luonnotonta jatkaa sukua apuvoimien kera niin on varmaan luonnotonta jatkaa elämääkin apuvoimien kera. En luovutakaan sopivaa luuydintäni ellei vastapuoli korjaa mielipiteitään... Voisin jopa sanoa, että annan ydintäni ilomielin jos he antavat sukusoluja ystäväpariskunnalleni. Ovat olleet jonossa jo vuoden ja loppua ei näy. Ihan rikki ovat. Harmi ettei omat soluni heille käy ja miehestäkään ei oel apua kun munasoluja ovat vailla. Syöpä vei naiselta munasarjat, siksi ovat lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok olisi. Suoraan sanottuna kummastuin, kun näinkin moni näyttää luovutusta vastustavan. Ajattelin, että vastaukset olisivat olleet paljon myönteisempiä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 19:53"]
Ei olisi ok. Meillä oli itseasiassa juuri vähän aikaa sitten puhetta miten reagoisin, jos selviäisi että hänelle on käynyt joskus vaikka vahinko ja muutamien vuosien päästä tuolla koputtelisi jälkeläinen ovella. Sitten keskusteltiinkin hyvin painokkaasti, että nytkö pehmitetään mahdollista vahinkoa varten vai mitäs tämä tällainen puhe on :) Tuo luovutus-asia menee samaan kategoriaan.
Ajatuksena luovuttaminen ja lapsettomien pariskuntien auttaminen on kaunis ja nostan hattua kaikille, jotka tekevät niin, mutta käytännössä en voisi elää sen ajatuksen kanssa, että miehen tai minun geenit (jos luovuttaisin munasoluja) käppäilisivät tuolla jossain. Miettisin jatkuvasti miten lapselle menee ja olisin varmaankin kiinnostunut näkemään miltä hän näyttää. Samalla en pitäisi ajatuksesta, jos en haluaisikaan tietää lapsesta mitään, mutta hän yrittäisi ottaa yhteyttä ja selvitellä geeniperimäänsä. Sellainen olisi täysin luonnollista, koska sitä ihmettelisi omia ulkoisia ja luonteenpiireteitään, joita ei löytyisi vanhemmilta. Ja jos mieheni olisi luovuttaja, tunteet olisivat monin kertaiset, koska olisin varmaan jollain oudolla tapaa mustasukkainen tai jotain sen tyylistä, koska en kestäisi, että miehellä on jonkun muun kanssa saatu jälkeläinen jossain.
Ja tosiaan, valitsin puolisoni sen perusteella ettei hänellä ollut omia lapsia aikaisemmista suhteista.
[/quote]
Toivottavasti miehesi jättää sinut. Ei noin itseään täynnä olevaa ihmistä kukaan järkevä katsele
[/quote]
Hahahaa... no ei ole jättämässä. Miksi olen itseäni täynnä, jos en halua jakaa omia tai mieheni geenejä ympäriinsä? Sehän on myös jokaisen oma valinta millaisen puolison valitsee itselleen, jonkun muun lapsilla tai ilman. Vissiin paha juttu kirjoittaa se näin julkisesti. Mieheni ajattelee asiasta samalla tavalla, joten sovimme sen takia hyvin yhteen - vaikka ollaankin täynnä itsejämme :)
Ja tuosta itse aiheesta vielä sen verran, että kai sille on joku syy miksi luovuttajista on pulaa. Varmasti monen ajatusmaailma on myönteinen, kuten itselläni, mutta silti ei ole itse valmis luovuttamiseen varmastikin hyvin erilaisista itsekkäistä syistä.
Kyse on lapsesta, ihmisestä! Hän haluaa jonakin päivänä tietää kuka oikein on. Hän huomaa, ettei muistutakaan "isäänsä". Kuinka repivää onkaan elää täysin vieraan ihmisen "lapsena"! Tuntea sisällään outoa ristiriitaa tietämättä syytä, kantaa geenejä, joita ei ymmärrä, ymmärtämättä itseään!! Elämä pilalla, kun isä puuttuu.
Minusta olisi ihanaa jos mieheni luovuttaisi sukusolujaan. Minä en enää pysty, kun olen täyttänyt jo 35 vuotta. Olisi ihanaa, jos 20 vuoden päästä ovikello soisi, ja siellä olisi lastemme biologisia (puoli)sisaruksia. Ottaisin avosylin vastaan, ja jos lapset haluaisivat pitää yhteyttä biosukulaisiinsa, niin olisin asialle myötämielinen. Miksi en olisi? Mitä se minulta olisi pois?
Minulla on itsellänikin biosukua, johon olen aikuisena vasta tutustunut, tosin nämä sukusolut on isäni aikanaan luovuttanut vähän perinteisemmin menetelmin, kauniisti sanoen. On ollut ihanaa saada tutustua biosisaruksiini, jostain syystä se veri vain on ollut vettä sakeampaa, vaikka periaatteessa nuo ihmiset ovat ihan vieraita alun perin olleet minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut munasolujani myös uuden lain aikana. Totesin että minun lapseni on sen verran viisas että ymmärtää etten ole hänen äitinsä vaan hänen äitinsä on nainen joka hänet on kantanut sisällään, synnyttänyt, rakastanut ja kasvattanut. Olen toki lapsen halutessa valmis hänet tapaamaan.
Nykytutkimuksien mukaan insesti ei aiheutakaan merkitsevässä määrin periytyviä sairauksia, joten jos lapseni nyt sattuu rakastumaa toiseen, ei se haittaa jos siitä ei tiedetä. Todennäköisyys on kuitenkin pieni.
Itse luovutin kun seurasin vierestä muutaman ystävän hoitoja. En estäisi miestäni luovuttamasta enkä ikinä voisi olla niin kapeakatseisen, itsekkään, epäempaattisen ja älyllisesti vähälahjaisen kanssa joka ei olisi valmis antamaan omastaan ja toista auttamaan jos siihen on mahdollisuus. Täytyykin ehdottaa miehelle että käy luovuttamassa. Kyllä hänen geenejään kelpaa jakaa.
Ajatus puistattaa väistämättä. En pidä suomen lainsäädännöstä, jonka mukaan lapsella on oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys. En haluaisi oveeni koputettavan 18 vuoden päästä. Tiedostan olevani ahdasmielinen tässä, mutta ei voi mitään. Mieheni ei myöskään suostuisi, että luovuttaisin munasoluja. Kai me halutaan vain keskittää geeniperimämme. itse mietin myös joskus, etten voisi luovuttaa sukusoluja sokkona tietämättä millaisten ihmisien käyttöön ne menee, entä jos ne ihmiset olisivat ihan hirviöitä eivätkä esim. kannustaisi lasta taiteissa (jotka ovat itselle olleet rakkaita). uskon, että vain itse osaan kasvattaa oman jälkeläiseni oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 05:29"]
Ajatus puistattaa väistämättä. En pidä suomen lainsäädännöstä, jonka mukaan lapsella on oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys. En haluaisi oveeni koputettavan 18 vuoden päästä. Tiedostan olevani ahdasmielinen tässä, mutta ei voi mitään. Mieheni ei myöskään suostuisi, että luovuttaisin munasoluja. Kai me halutaan vain keskittää geeniperimämme. itse mietin myös joskus, etten voisi luovuttaa sukusoluja sokkona tietämättä millaisten ihmisien käyttöön ne menee, entä jos ne ihmiset olisivat ihan hirviöitä eivätkä esim. kannustaisi lasta taiteissa (jotka ovat itselle olleet rakkaita). uskon, että vain itse osaan kasvattaa oman jälkeläiseni oikein.
[/quote]A) Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule niitä j'älkeläisiä, koska et todellakaan sovellu kasvattamaan ketään.
B) Toivottavasti aikanaan kun tarvitset verta tai luuydintä, kohtaat kaltaisiasi ja poistut pian ihmiskunnan geenipoolia saatuttamasta.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 05:51"]
A) Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule niitä j'älkeläisiä, koska et todellakaan sovellu kasvattamaan ketään.
B) Toivottavasti aikanaan kun tarvitset verta tai luuydintä, kohtaat kaltaisiasi ja poistut pian ihmiskunnan geenipoolia saatuttamasta.
[/quote]
Epäystävällisesti kirjoitettu, mutta itse ajatus on mielenkiintoinen.
Voiko moraaliton ihminen kasvattaa lapsia "oikein"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei musta ole moraalitonta, jos ei halua luovuttaa omia sukusolujaan, jokaisella on omat syynsä siihen eikä niitä syitä voi tällaisessa asiassa arvottaa. Itselleni ei olisi mikään ongelma luovuttaa luuydintä vaikka ventovieraalle, jos sillä ihmiselämä säästyisi. Uuden elämän luominen tuntemattomissa oloissa on se ongelma.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 07:18"]ei musta ole moraalitonta, jos ei halua luovuttaa omia sukusolujaan, jokaisella on omat syynsä siihen eikä niitä syitä voi tällaisessa asiassa arvottaa. Itselleni ei olisi mikään ongelma luovuttaa luuydintä vaikka ventovieraalle, jos sillä ihmiselämä säästyisi. Uuden elämän luominen tuntemattomissa oloissa on se ongelma. [/quote]
Onko joku väittänyt etteikö moraalittomasti toimivilla ihmisillä ole "omat syynsä" toimia , kuten toimivat?
Jeesus mitä typerien itsestäänselvyyksien suoltamista taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mainittakoon vielä, että lapsen "oikein kasvattamisella" tarkoitan lähinnä lapsen ymmärtämistä, outouksien ymmärtämistä jne.sitä, kun näkee laosen piirteissä itsensä. itse olen esim. sairastanut teininä syömishäiriön ja uskon ymmärtäväni lastani jos joskus samaaö kurimukseen (ehkä geeniperimän taki) joutuu.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 07:30"]
ja mainittakoon vielä, että lapsen "oikein kasvattamisella" tarkoitan lähinnä lapsen ymmärtämistä, outouksien ymmärtämistä jne.sitä, kun näkee laosen piirteissä itsensä. itse olen esim. sairastanut teininä syömishäiriön ja uskon ymmärtäväni lastani jos joskus samaaö kurimukseen (ehkä geeniperimän taki) joutuu.
[/quote]
Toivottavasti et vie niitä geenejäsi eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat pikkusieluiset mammat, vaviskaa. Minun mieheni on auttanut naispareja ihan muumimukimenetelmällä. Kaksi ihanaa lasta on syntynyt! Lapset saavat jo pieninä tietää, kuka heidän isänsä on ja saavat olla tekemisissä isänsä kanssa.
Itse ehdotin tätä asiaa miehelleni ja hän halusi auttaa naispareja. Rahaa ei ole senttiäkään liikkunut tässä jutussa.
Täällä huudetaan luonnollisuuden perään. Tyypit vetää röökiä posket lommollaan, onko se luonnollista? Onko luonnollista, että ihmisillä on silmälasit? Eikö heikkonäköisten pitäisi sitten vaan tyytyä olemaan puolisokeita, sehän olisi luonnollista.
Sukusolujen luovuttajat ovat tietenkin lapsen biologiset vanhemmat, mutta sosiaaliset vanhemmat ovat ne, jotka lapsen kasvattavat ja huolehtivat hänestä.
Laajentakaa hei vähän ajatusmaailmaanne, jooko.
Luovuttajat taitaakin olla niitä joille vaimo sanoo missä kaappi seisoo, pakottaa miehen luovuttamaan siittiöitään..ja semmoisenko joku haluaa lapsensa isäksi!
Miksi ei fiksu ja älykäs mies voisi tuottaa omia älykkäitä siittiöitä jollekin.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 11:21"]
Miksi ei fiksu ja älykäs mies voisi tuottaa omia älykkäitä siittiöitä jollekin.
[/quote]
Ilmeisesti vain he voivatkin. Vässykät eivät auta ihmisiä vaikeassa elämäntilanteessa, koska kotona pirttihirmu haluaa "kaiken itselleen".
Mulle olisi spermanluovutus ihan ok, kunhan se ei vaurioita omaa perhettä. Harkitsin itsekin nuorempana munasolujen luovuttamista, mutta mulla on itselläni todetut laiskat munasarjat.
Ensin minulle tuli sellainen tunnereaktio, että "ei ikinä", mutta ajattelin asiaa enemmän. Kyllä se olisi ok.
Alue: Aihe vapaa
Sen verran komea ja fiksu tapaus on, että minun puolestani saisi luovuttaa ilo mielin!