Olen huolissani naapurin lapsesta

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Puhuitko koskaan heille? Joskus ihan inhimillinen kommentti lähimmäiseltä voi auttaa. Sitä paitsi ehkä se äiti satsasi siihen lapseensa, joten ei niin keskittynyt itseensä. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta täysin. Aika pelottavaa, jos täytyy olla viimeisen päälle laitettu ja puleerattu joidenkin vieraiden ihmisten vuoksi, vaikka ystävien, harrastusten ja töiden puolesta saa olla rennosti oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Siis millainen on tuo kärsivä äiti, joka on sellaiseksi leimattu rappukäytäväkohtaamisen perusteella? Miten niinku ilmenee?? Kysyn vaan kun ei tulis mieleenkään tehdä noin suuria päätelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että epäempaattinen kasvatustyyli (kulttuurista ja geeneistä huolimatta) maksaa yhteiskunnalle JÄLKIkäteen. Jälkikäteen se lasku on meillä kaikilla omassa verotuksessa. Siksi olisi järkevää estää tämä tieten tahtoen ihmisiä vahingoittava käytös. Näin toimittaisiin kehittyneessä yhteiskunnassa.

Vanhemmat myös ymmärtäisivät että kyse on perheen auttamisesta.

Itse en onneksi enää kuulee naapureiden huutoa, mutta ymmärrän sen stressaavan. On kamalaa seurata vierestä kun toimitaan ihan vain väärin. Ei sitä tarvitse kauniimmin sanoa. Monet eivät osaa olla empaattisia lapselleen. Usein käy sääliksi.

Tosiasia on että nää naapurikyylien turhat lasut vasta maksaakin.

Ja on perheelle traumaattisia.

Aikuiset selviävät siitä, että tuntematon kyselee outoja. Lapset eivät selviä siitä, että heille tutuimmat eivät osaa hoitaa lämmöllä.

Kaikkea ei voida lakiin määritellä, mutta vanhemmuuden taitoja tulisi myös opetella. Itkevä lapsi on ihan normaali juttu, mutta ei naapuri huolestuisi jos ei jtn ongelmaa olisi. Äidin tapa matkia lapsen itkua on alhaista käytöstä.

Tuo on lapsettoman pahantahtoisen ihmisen tulkinta joka kuultu seinän läpi vailla näköyhteyttä.

Ja lapsi kärsii aina siitä että hänen vanhempiaan uuvutetaan ja traumatisoidaan.

Juuri niin. Lasun seuraus on että parvekkeen ovi menee kiinni koska perhe tietää naapurin kyttäävän. Eli lapsi ei enää pääse partsille ja sisällä on kuuma. Kiitos lapsen edun ajamisesta kyttääjä!

Ahdistunut vanhempi yrittää epätoivoisesti hiljentää huutavaa lastaan, kun tietää että naapuri siellä seinän takana kuuntelee ja rustaa uutta lasua. Kuulostaako ap hyvälle lapsen kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu että lapsi ei saa itkeä, ei huutaa ja että lapsen pitää olla mahdollisimman hiljainen ja näkymätön. Ulkomailla asia on ihan päinvastoin, lasten annetaan huutaa eikä hyssytellä koko ajan.

Entä jos perheellä on vaikka unikoulu menossa? Meillä lapset huusivat silloin paljon. Ei se huutaminen lasta riko jos vanhempi on lähellä.

Se on jännä paikka se mystinen Ulkomaat. Itse aikoinani kiinnitin huomiota, kun eräästä maasta muuttaneet lapset leikkivät meidän kanssa ja pieni tyttö satutti itsensä ja alkoi itkeä, ja tämän isoveli veti tämän nopeasti syrjään ja hyssytteli tätä kovasti, aivan kuin itku olisi tabu heidän kulttuurissaan.

Miksi tulkitset kaiken negatiivisella tavalla? Tuohan kuulostaa mukavalta, että sisarus reagoi tilanteeseen ja ehkä hyssyttelikin eli siis oli sisaruksensa tukena samalla itkua aiheuttaneessa tilanteessa. Onko siis sittenkin hyvä, että itketään? Vai riittääkö, että on ulkomaalainen tai vähän persoonallisemman näköinen, niin on heti jotenkin kelvoton ja silloin tulkitaan aivan kaikkea tekemistä mahdollisimman jyrkästi ja ilkeästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Puhuitko koskaan heille? Joskus ihan inhimillinen kommentti lähimmäiseltä voi auttaa. Sitä paitsi ehkä se äiti satsasi siihen lapseensa, joten ei niin keskittynyt itseensä. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta täysin. Aika pelottavaa, jos täytyy olla viimeisen päälle laitettu ja puleerattu joidenkin vieraiden ihmisten vuoksi, vaikka ystävien, harrastusten ja töiden puolesta saa olla rennosti oma itsensä.

No en tiedä mikä tyyli teidän mammojen mielestä on normaalia puhua lapselle, mutta se tapa millä äiti HUUSI tyttärelleen aamusta iltaan ei mielestäni ollut sopivaa. Lapsi huutaa ja itkee äitiään hädissään ja äiti ivailee, huutaa ja kiroaa kun tyttö ei saa kenkiä jalkaan.......

Eikös tuo koko lasu-villitys ollut Tanja Karpelan ministerikauden hedelmiä vai muistanko väärin? Suomessa on DDR-tyyppinen erittäin kallis ilmiantokoneisto siitä kiitoksena.

Niitä oikeasti vakavia tapauksia on autettu aina aikaisemminkin, mutta nyt käytännössä kaikki muutkin joutuvat koneiston hampaisiin ja ihmisten välinen aito välittäminen on vähentynyt entisestäänkin saman syyn tähden. Syntyvyys laskee, kun ihmiset eivät enää uskalla hankkia lapsia jne.

Kalikat täällä kolisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Puhuitko koskaan heille? Joskus ihan inhimillinen kommentti lähimmäiseltä voi auttaa. Sitä paitsi ehkä se äiti satsasi siihen lapseensa, joten ei niin keskittynyt itseensä. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta täysin. Aika pelottavaa, jos täytyy olla viimeisen päälle laitettu ja puleerattu joidenkin vieraiden ihmisten vuoksi, vaikka ystävien, harrastusten ja töiden puolesta saa olla rennosti oma itsensä.

No en tiedä mikä tyyli teidän mammojen mielestä on normaalia puhua lapselle, mutta se tapa millä äiti HUUSI tyttärelleen aamusta iltaan ei mielestäni ollut sopivaa. Lapsi huutaa ja itkee äitiään hädissään ja äiti ivailee, huutaa ja kiroaa kun tyttö ei saa kenkiä jalkaan.......

Huusi aamusta iltaan? Eikös ne kengät laiteta pari kertaa päivässä jalkaan?

Älä mulkku tunge nokkaasi toisten asioihin.

Aloitus on ikävä esimerkki siitä kuinka kaikenlaiset sosiaaliset taidot puuttuu. Rustaillaan kyllä niin kovin 'sydämellisesti huolissaan' omasta naapurista nimettömiä ilmiantoja viranomaisille eikä osata kysyä asiasta ihmiseltä jota kohtaa parhaimmillaan päivittäin. Huoh.

Järkyttävää millä tolalla asiat Suomessa. Ei ole enää mitään jäljellä siitä yhteisöllisyydestä kun lapset leikki pihalla yhdessä ja kyläili naapurissa. Nykyään tulee lasu kun on niin epäilyttävää jos vanhempi ei vahdi lasta 24/7. Edes parvekkeella ei saa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Siis millainen on tuo kärsivä äiti, joka on sellaiseksi leimattu rappukäytäväkohtaamisen perusteella? Miten niinku ilmenee?? Kysyn vaan kun ei tulis mieleenkään tehdä noin suuria päätelmiä.

Minuakin kiinnostaa. Antakaa jotkut tarkat ohjeet, miltä pitäisi näyttää, jotta ei varmasti näytä niiden kaikkein neuroottisimpien mielestä "kärsivältä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein lastensuojeluilmoituksen alakerran asukkaista. Lapsi itki sydäntäsärkevää itkua KOKO AJAN. Ei siinä vielä mitään, lapset itkee ja itse olen lapseton niin enhän mä mitään tiedä mutta... Äiti huusi lapselle niin ilkeästi ja kuului selvästi miten ivaili jos lapsi ei saanut esim. kenkiä jalkaan. Tässä talossa on todella paperinohuet seinät. Mun äiti oli aikanaan kova huutamaan kun siskojen kanssa tapeltiin ja hän oli masentunut, mutta sekin huuto oli jotenkin erilaista. Mä huolestuin eniten siitä, että tää äiti tuntui selkeästi olevan ihan loppu. Lapsi oli aina rappukäytävässä reipas ja siististi puettu ym. Äitinsä (yksinhuoltaja ymmärtääkseni) taas oli aina kärsivän oloinen. Oon töiden puolesta niin paljon lasuja tehnyt, että tiedän että sossut alkaa ensimmäisenä kartoittaa palveluntarvetta. Jos aihetta huoleen ei ole niin sillä selvä. Nykyään ei mitään ihmeempää huutoa kuulu. Lapsi itkee ihan erilaista itkua silloin kun itkee (paljon harvemmin) ja äidin inhottavaa huutoa ei kuulu. Se mitä kuuluu on normaalia käskemistä ym. Sinuna tekisin lasun. Minä ainakin olisin soimannut itseäni ellen olisi tehnyt asialle mitään ja lapsi olisi oikeasti hädässä. Lasu ei automaattisesti tarkoita että on huono vanhempi, se on mahdollisuus saada apua ja tukea.

Puhuitko koskaan heille? Joskus ihan inhimillinen kommentti lähimmäiseltä voi auttaa. Sitä paitsi ehkä se äiti satsasi siihen lapseensa, joten ei niin keskittynyt itseensä. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta täysin. Aika pelottavaa, jos täytyy olla viimeisen päälle laitettu ja puleerattu joidenkin vieraiden ihmisten vuoksi, vaikka ystävien, harrastusten ja töiden puolesta saa olla rennosti oma itsensä.

No en tiedä mikä tyyli teidän mammojen mielestä on normaalia puhua lapselle, mutta se tapa millä äiti HUUSI tyttärelleen aamusta iltaan ei mielestäni ollut sopivaa. Lapsi huutaa ja itkee äitiään hädissään ja äiti ivailee, huutaa ja kiroaa kun tyttö ei saa kenkiä jalkaan.......

Ja tästä syystä sinä kehoitat aloittajaa tekemään lasun, koska sinun naapuri huusi ja kiroili lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että epäempaattinen kasvatustyyli (kulttuurista ja geeneistä huolimatta) maksaa yhteiskunnalle JÄLKIkäteen. Jälkikäteen se lasku on meillä kaikilla omassa verotuksessa. Siksi olisi järkevää estää tämä tieten tahtoen ihmisiä vahingoittava käytös. Näin toimittaisiin kehittyneessä yhteiskunnassa.

Vanhemmat myös ymmärtäisivät että kyse on perheen auttamisesta.

Itse en onneksi enää kuulee naapureiden huutoa, mutta ymmärrän sen stressaavan. On kamalaa seurata vierestä kun toimitaan ihan vain väärin. Ei sitä tarvitse kauniimmin sanoa. Monet eivät osaa olla empaattisia lapselleen. Usein käy sääliksi.

Puit harvinaisen selkeästi sanoiksi fanaatikon uskontunnustuksen. Sinä olet ristiretkellä kärsimystä ja pahaa vastaan. Kuvittelet, että on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa kukaan ei toimi väärin, ja jos toimii niin "auttaja" tulee.

Kaiken lisäksi perustelet tällaisen täydellisen valvontayhteiskunnan tarpeellisuuden rahalla.

Kun auttava taho on saman harhan vallassa, että heillä on valta ja kyky muuttaa maailma onnelaksi, apu on todellakin syytä laittaa sitaatteihin. Kaikki todellinen auttaminen lähtee taidosta ja taito perustuu realismiin. Hyväätarkoittavuus on vain kestävin mahdollinen motiivi kivetä tie helvettiin.

Miten ajattelet lapsen tilanteen paranevan siitä, että äiti jatkossa suhtautuu lapsen itkuun entistäkin ahdistuneemmin, koska hän tietää sen johtavan "auttajien" ilmaantumiseen?

Jokainen hymistelijä vastatkoon tähän kysymykseen. Miten teidän epärealisminne ja rajattomuutenne parantaa muiden ihmisten elämää? Se ei ole säätelemättömänä sitä koskaan tehnyt eikä tee, se on nuoruuteen kuuluvaa omnipotenssia ja ympäristöön heijastettua itsesääliä. Sen takia nuoret ihmiset ovat mahtava muutosvoima, mutta myös vaarallisia itsekeskeisyydessään.

Sivumennen sanoen, yhteiskunta tarvitsee myös niitä karskimmin kasvatettuja. Jokainen ei voi olla empatian kaunein kukka, tai ei selviä elämästään ja töistään.

Tämän kirjoitti feministi, joka juhli nuorena hoiva- ja huolenpitoetiikan nousua. Nyt se nostaa harmaantuvat hiukseni pystyyn. 

Onko parempi sitten täysi välinpitämättömyys siitä, mitä naapurissa tapahtuu. Eikö huoli lapsesta ole kuitenkin parempi kuin se, että yksikin lapsi joutuu kaltoinkohdelluksi.

Siis ihan yleisesti ajateltuna. Lapsi on avuton kuitenkin, kuka häntä puolustaa jos kukaan ei välitä mitä jossain kotona tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että epäempaattinen kasvatustyyli (kulttuurista ja geeneistä huolimatta) maksaa yhteiskunnalle JÄLKIkäteen. Jälkikäteen se lasku on meillä kaikilla omassa verotuksessa. Siksi olisi järkevää estää tämä tieten tahtoen ihmisiä vahingoittava käytös. Näin toimittaisiin kehittyneessä yhteiskunnassa.

Vanhemmat myös ymmärtäisivät että kyse on perheen auttamisesta.

Itse en onneksi enää kuulee naapureiden huutoa, mutta ymmärrän sen stressaavan. On kamalaa seurata vierestä kun toimitaan ihan vain väärin. Ei sitä tarvitse kauniimmin sanoa. Monet eivät osaa olla empaattisia lapselleen. Usein käy sääliksi.

Puit harvinaisen selkeästi sanoiksi fanaatikon uskontunnustuksen. Sinä olet ristiretkellä kärsimystä ja pahaa vastaan. Kuvittelet, että on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa kukaan ei toimi väärin, ja jos toimii niin "auttaja" tulee.

Kaiken lisäksi perustelet tällaisen täydellisen valvontayhteiskunnan tarpeellisuuden rahalla.

Kun auttava taho on saman harhan vallassa, että heillä on valta ja kyky muuttaa maailma onnelaksi, apu on todellakin syytä laittaa sitaatteihin. Kaikki todellinen auttaminen lähtee taidosta ja taito perustuu realismiin. Hyväätarkoittavuus on vain kestävin mahdollinen motiivi kivetä tie helvettiin.

Miten ajattelet lapsen tilanteen paranevan siitä, että äiti jatkossa suhtautuu lapsen itkuun entistäkin ahdistuneemmin, koska hän tietää sen johtavan "auttajien" ilmaantumiseen?

Jokainen hymistelijä vastatkoon tähän kysymykseen. Miten teidän epärealisminne ja rajattomuutenne parantaa muiden ihmisten elämää? Se ei ole säätelemättömänä sitä koskaan tehnyt eikä tee, se on nuoruuteen kuuluvaa omnipotenssia ja ympäristöön heijastettua itsesääliä. Sen takia nuoret ihmiset ovat mahtava muutosvoima, mutta myös vaarallisia itsekeskeisyydessään.

Sivumennen sanoen, yhteiskunta tarvitsee myös niitä karskimmin kasvatettuja. Jokainen ei voi olla empatian kaunein kukka, tai ei selviä elämästään ja töistään.

Tämän kirjoitti feministi, joka juhli nuorena hoiva- ja huolenpitoetiikan nousua. Nyt se nostaa harmaantuvat hiukseni pystyyn. 

Hyvin sanottu. Valitettavasti vaatii viisautta sisäistää tuo.

Meillä naapurin kanssa asiat on hoidettu niin, että jos toinen on nähnyt toisen lapsen tekevän jotain mistä on huomautettavaa, niin siitä sanotaan suoraan, eikä lasun kautta. Joku muu tietysti hyökkäisi suoraan lasun tekoon, mutta meillä on annettu vanhemmille mahdollisuus hoitaa tilanne. Hyvin on pelannut. Meillä siis isommat lapset.

Jos et uskalla suoraan heille puhua niin anna olla. Ei tulisi mieleenkään tehdä lasua jonkun selän takana.

Tässä on kyse kulttuurieroista. Aasiassa perhe nukkuu yhdessä, ja menee samaan aikaan nukkumaan. On yleistä että olohuone ja makuuhuone ovat sama huone, iltaisin lattialle levitetään patjat joilla perhe nukkuu. Suomessa on itseasiassa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen aikainen nukkumaanmenoaika lapsilla, toinen tälläinen maa on esimerkiksi Hollanti, jossa lapset laitetaan nukkumaan jo iltaseitsemän aikoihin. Etelä-Euroopassa on ihan yleistä olla ulkona vielä klo 22, lähi-idässä myös. Siellä varmaan kauhistellaan meidän tapaamme nukuttaa lapsia keskellä päivää!

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi sitten täysi välinpitämättömyys siitä, mitä naapurissa tapahtuu. Eikö huoli lapsesta ole kuitenkin parempi kuin se, että yksikin lapsi joutuu kaltoinkohdelluksi.

Siis ihan yleisesti ajateltuna. Lapsi on avuton kuitenkin, kuka häntä puolustaa jos kukaan ei välitä mitä jossain kotona tapahtuu.

Ei ole, mutta aloittajan kuvaama tilanne kuulosti aivan tavalliselta perheeltä ja lapsi normaalilta ikäiseltään ja kirjoittaja siltä, että kuuntelee oven/ikkunan raossa päivät/illat pitkät paremman tekemisen puutteessa ja näkemättä oikeasti tilannetta on tehnyt ainoastaan negatiivisia päätelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi sitten täysi välinpitämättömyys siitä, mitä naapurissa tapahtuu. Eikö huoli lapsesta ole kuitenkin parempi kuin se, että yksikin lapsi joutuu kaltoinkohdelluksi.

Siis ihan yleisesti ajateltuna. Lapsi on avuton kuitenkin, kuka häntä puolustaa jos kukaan ei välitä mitä jossain kotona tapahtuu.

Kukaan ei ole ehdottanut täyttä välinpitämättömyyttä. Lähinnä täällä on ehdoitettu että käyttäytyy kuten normaali ihminen ja kysyy naapurilta. Toki paikalle voi yrittää hälyyttää vaikka karhuryhmän jos se omaa egoa palvelee, että on sitten kunnolla "pelastanut" lapsen. Kun ei normaaliin sosiaaliseen huolenpitoon kykene.

Asun ulkomailla ja olen saanut lapseni ulkomailla. Olen täysin ympäröity ihmisillä ja ennenkaikkea äideillä, jotka ovat kotoisin ympäri maailman. Täällä on hyvin vahva ”kyllä äiti tietää parhaiten” kulttuuri eikä jokaisesta ”huolen heräämisestä” todellakaan ilmoiteta. Voitte vain kuvitella, miten eri tapoja ja käytäntöjä voikaan olla lastenkasvatuksessa! Mielestäni täällä suhtaudutaan hyvin avoimesti kaikkeen.

En todellakaan tuosta tilanteesta tekisi mitään lasua. Lapset nyt itkee, joillain voi olla koviakin vatsavaivoja eikä niiden aiheuttajaa ole aina helppo löytää. Syitä voi olla muitakin. Nukkumaanmenoajoissa on valtavia kulttuurieroja, meille naureskellaan kun lapsi menee seiskan jälkeen jo yöunille. Anna toisille vähän tilaa kasvattaa lasta omalla tavallaan.