"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa

Vierailija kirjoitti:

Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.

Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.

Sinulta meni taas ohi niin että viuhahti. Nimenomaan moni yrittää ja näkee vaivaa, muttei silti pääse minnekään. Moni tekee enemmän kuin tarpeeksi, muttei silti pääse minnekkään. Ja nurkan takaa tulevat ne harvat, jotka pääsivät, haukkuen laiskaksi ja saamattomaksi.

Kukaan ei väittänyt, etteikö laiskoja ihmisiä olisi olemassa. On toki. Mutta sillekin on syy, että heistä on sellaisia tullut. Sinä et ahkerana ole ketään parempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Haluatko sinä olla yrittäjä, joka velvoitetaan pitämään työntekijöitä? Oma firmani lopettaa tasan sinä hetkenä, kun tällainen laki tulisi. On ihan tarpeeksi stressaavaa saada työllistettyä itse itsensä että pitäisi vielä kantaa vastuuta siitä, että saa tienattua palkan jollekin toisellekin. 

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Ihan samaa mieltä, ei muuta kuin nostat hihat ylös ja teet tämän muutoksen.

Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.

Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.

On myös paljon geeneistä kiinni. Osa ihmisistä lannistuu ja masentuu paljon herkemmin kuin toiset, osa taas hyvinkin resilientteja ja nousevat aina isojenkin vastoinkäymisten jälkeen.

Eihän sille minkään voi, jos on huonot geenit saanut ja näitäkin ihmisiä tulee ymmärtää.

Miten sitten tähän pitäisi suhtautua, jos joku on heikompi niin mitä muiden pitäisi asialle tehdä? Jos luonnossa on heikko eläin, niin vahvempi ottaa siitä itselleen ravinnon ja vahvistuu entisestään. Oletko varma siitä, jos jokainen joutuisi kovemman paikan eteen ja valittaisi vähemmän, jäisikö enemmän energiaa selviämiseen,

Ymmärrätköhän itsekään, mitä tässä kirjoitat ja puolustat?

Kyllähän meillä on yhteiskunnassa niitä, jotka käyttävät häikäilemättä hyväksi muiden heikompaa asemaa, heikkoutta ja haavoittuvuutta. Nämä ovat niitä, jotka huijaavat mm. vanhuksilta ja pitkäaikaissairailta rahaa, varastavat, petkuttavat ja valehtelevat. Yleensä heitä kutsutaan psykopaateiksi ja huijareiksi ja he yleensä oikeuttavat toimintaansa juuri kirjoittamasi kaltaisilla selityksillä. Empatiakyvyttömyys kuuluu taudinkuvaan.

Ensinnäkään en puolusta ketään ja ymmärrän hyvin mitä kirjoitan. Sinun reaktiosi kertoo enemmän sinusta, kuin minusta. Mietipä miksi psykopaatit ja huijarit menestyvät, aivan oikein, koska heille annetaan siihen mahdollisuus. Mieti kuka antaa tämän mahdollisuuden ja mieti mitä asialle pitäisi tehdä, olen hyvin empatiakykyinen ja aivan normaalijärkinen ihminen ajattelen vain loogisesti asiaa, tuskin auttaa, jos menee nurkkaan itkemään kun joku lyö, pitää lyödä takaisin tai pistää mieleen ettei joudu enää sellaiseen paikkaan. Ruikuttaminen ja toisten syytteleminen siitä, että esittää faktoja on enemmän narsistin piirre, jos haukut minua psykopaatiksi, olet juuri sortunut siihen mistä arvostelet heitä, hyökkäät sellaisen kimppuun joka yrittää löytää ratkaisun. Kertoo paljon enemmän sinusta....

Mitäpä tähän enää lisäämään :D

Varmaan sitten olen psykopaatti ja narsisti myös, kun mielestäni se että toimisimme kuin eläimet ja vahvemmat söisi heikommat olisi väärä ratkaisu. Sitähän sinä kommentissasi tarjosit ratkaisuksi ketjun aiheeseen. Ihan vaan henkilöön menemättä kerroin, että meillä on jo tällä tavoin toimivia ihmisiä, mutta yleensä he päätyvät ennemmin tai myöhemmin vankilaan.

Olet ihan oikeassa, hyvää jatkoa.

P**oissa kodeissa varttuneet ovat loputtoman lojaaleja vanhemmilleen(ainakin lapsina):"sisäisesti lapsi ei hylkää vanhempiaan vaan itsensä--kun isä tai äiti kritisoi lasta toistuvasti, lapsi lakkaa rakastamasta heitä vaan hän lakkaa rakastamasta itseään."  Menestymään siitä sitten vaan itsetunto huipussaan, eiksje!

Vierailija kirjoitti:

Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.

Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.

Tässä on myös se, että teidät on valittu sinne töihin. Entä jos olisitte joutuneet työttömyyskierteeseen ja lukuisista yrityksistä ette olisi sinne päässeet? Minun työpaikkani eivät ole olleet omaa ansiostani, vaan sinne mut on aina valittu. Se, että olen nyt koulussa, ei ole osin omaa ansiostani, vaan mut on tänne valittu.

Edelleenkin, vaikka sinä selvisit, kaikki muut ei selviä ja jaksa. Moni sinun lähtökohdista ei selviä ja on tutkittu juttu, että kiusaaminen, rankka lapsuus ja sairaudet altistaa syrjäytymiselle. Näköjään ne vaikeat elämänkokemukset ei opeta kaikille empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset, jotka sanovat että "jokaisen pitää tulla toimeen omillaan" ovat ihmisiä, joilla on ollut vanhemmat ja suku sekä henkisenä että varsinkin taloudellisena tukena. On ihan eri asia esim. opiskella kun ei tarvitse koko ajan huolehtia rahojen riittävyydestä, harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen löytämisestä jne.

Täyttä tuubaa. En saanut penniäkään opiskeluaikana vanhemmiltani, eikä saanut kukaan muukaan ystävistäni. Opintotuella ja asumislisällä kituutettiin, töitä tehtiin opiskelujen ohella; siivousta, markkinatutkimushaastatteluja, lehdenmyyntiä ym. hommaa joka ei nykyajan ahdistuneelle sovi. Syötiin makaroonia sipulin, porkkanan ja tomaattimurskan kanssa. Vaatteet kirpputorilta. Valmistuttiin.

Että sellainen tekosyy taas.

Kiusattiinko sua opiskelujen aikana? Jouduitko vakavan onnettomuuteen uhriksi? Sairastuitko, uuvuitko opintojen aikana? Pääsitkö töihin kävelemällä? Entä jos siellä sua olisi kiusattu tai sulle olisi tehty jotain pahaa? Kohtasitko opintojen aikana ison trauman tai tragedian? Jouduitko huolehtimaan jonkun läheisesi hyvinvoinnista?

Mikä tuon litanian pointti on? Olen eri ja kokenut ison trauman pienenä lapsena, pitkäkestoisen trauman teininä, ollut vuoden pois opinnoista sairauden vuoksi, jäänyt ikisinkuksi, kaikki lähiomaiset kuolleet, paniikkihäiriön vuoksi en ole ollut ulkomailla viiteentoista vuoteen enkä pysty menemään edes ostoskeskukseen.

Minulla on keskiluokkainen koti, tienaan ylimmässä kymmenyksessä ja minulla on ystävyyssuhteita ja rahaa.

Ihan näkökulmaa vaihtamalla olen joko luuseri, uhri, menestyjä, selviytyjä tai ihan vaan ihminen.

Se, että nuo asiat voivat vaikuttaa siihen, valmistuuko vai ei, pääseekö töihin vai ei ja miten suoriutuu opinnoista. Juuri tästä aloituksessa puhuttiin: Kun minäkin pärjäsin, kaikkien muidenkin pitää pärjätä ja se on kaikille mahdollista.

Sinulta menee syvällisempi pointti ohi korkealta ja kovaa. Onko raha sinulle menestys? Vai ammatti? Eikö elämässä ole muuta merkityksellistä? Oletko jäänyt vähän katkeraksi elämälle? Onko elämässäsi mitään hyvää?

Onko se niin vaikeaa myöntää, että valmistuakseen töihin päästäkseen sut täytyy ensin valita sinne, olosuhteiden täytyy olla suht kunnossa, että niistä voi suoriutua hyvin. Esim. kiusaaminen altistaa sairauksille. Jos sairastut kesken opintojen, oliko se vain omaa vikaa ja olisi pitänyt olla vähän ahkerampi?

Se miten hoitaa terveyttään on ihan omaa valintaa.  Kuka tahansa voi sairastua, mutta vetämällä kossupullon päivässä sydänvikaa, ei välttämättä parane tai masennus ei parane vellomalla sitä sängyn pohjalla. 

Kun on ihan heitäkin, jotka sairastuu, vaikka elämäntavat olisi kunnossa. Totta kai tietyillä elämäntavoilla voi ehkäistä näitä asioita, mutta se ei aina mene niin. Kaikkiin sairauksiin ei saa aina kunnollista hoitoa, vaan siitä voi joutua tappelemaan ja riippuu paljon, sattuuko osaava ammattilainen kohdalle vai ei. Terapiaan on pitkät jonot.

Kyllä joskus voi osua heikot kortit käteen. Anoppini eli ikänsä terveellisesti ja niin vaan otti ja kuoli rintasyöpään 20 vuotta sitä sairastettuaan. Kaikkensa yritti hoitojen suhteen kyllä, siksi varmaan niin pitkään syövän kanssa elikin. Terapia on vain yksi hoitomuoto, kannattaa odotellessa kokeilla kaikki muutkin keinot. 

Mistä MISTÄ tulee tämä ajatus että kaikilla pitäisi olla samat kortit elämässä? EI OLE. Se kannatta hyväksyä niin ei tarvitse olla kaikesta niin pahoilla mielin.

Jokainen voi kuolla tai vammautua milloin vaan. Elämä ei ole reilua. Tasan ei käy nallekarkit. Jollain menee aina paremmin ja ihan varmasti jollain menee vielä huonommin.

Sitä en ymmärrä millään että mitä tämän ketjun aloittaja ja kaikki muut märisijät ajattelevat saavuttavansa sillä että sitä valittavat ja vaativat jotain tasapuolisuutta? Sellaista ei ole eikä tule. Joillakin käy tuuri ja toisilla ei. Valitatteko sitäkin jos joku voittaa lotossa? Vaaditko osan rahoista koska ei ole reilua että muilla on ja sinulla ei? Raaka totuus on se että jokainen on oman onnensa seppä. Suomessa saa vielä ihan helvetisti apua siihen päälle. Oma suhtautuminen ja reagointi asioihin on joka kerta oma valinta.

Ensin sanot, ettei kaikki nallekarkit mene tasan ja sitten huudat, että jokainen on oman onnensa seppä. Sanopa tällä sille syöpäsairaalle, yt-neuvotteluiden takia työttömäksi joutuneelle, konkurssin tehneelle tai perheensä menettäneelle.

Ja kukaan ei ole vaatinut täällä, että KAIKKIEN pitää saada yhtä paljon, vaan YMMÄRRYSTÄ siitä, miten aina kaikki ei ole omaa valintaa.

Kotonakaan ei näköjään opettanut yhtään mitään ja sen huomaa näistä kommenteista. Kyllähän se yritys valitsi sen, että koronan takia pistettiin kaikki kiinni ja se meni nurin. Oman onnensa seppänä siinä vain oltiin.

Älä vahingossakaan ymmärrä. Voin vääntää rautalangasta. Kaikilla ei käy sama tuuri, ei ole samat lähtökohdat. Nämä on ne nallekarkit. Et voi sille mitään niin sitä on turha itkeä. Joku syntyy Suomeen, joku köyhään kehitysmaahan. Toinen on siis onnekas. Keksi itse kumpi.

Tee itse sen minkä voit asemasi parantamiseksi äläkä vain tyydy valittamaan. Tämä on se oman onnensa seppä. Onko parempi jäädä kotiin valittamaan vai ottaa askelia siihen suuntaan mihin haluat elämäsi menevän. Aina voi tehdä jotain.

Minä olen myös suurin odotuksin massiivisesti akateemisesti alisuoriutunut, osittain varmaan koska lapsuudenkoti oli ankea tai olin vain nuori ja hölmö. Minulla on ollut syöpä. Vakituisen työn olen saanut vasta suhteellisen myöhäisessä iässä. En koe mitenkään että olisi ollut huono elämä. Kaikki ei mene elämässä niinkuin haluaa, sille ei voi mitään. Jotenkin kauhean lapselliselta tuntuu tämä valitus kun asiat ei mennyt niinkuin minä halusin.

Miksi riehut ja huudat täällä muille? Ja haukut "märisijöiksi". Ihan suoraan sanottuna, et vaikuta ihmisenä sellaiselta, jolla on jotain arvokasta annettavaa tällaiseen keskusteluun. Osa kuitenkin vaivautuu muotoilemaan asiansa ihan asiallisesti. Sinäkin ehkä siihen kykenet, toivottavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset, jotka sanovat että "jokaisen pitää tulla toimeen omillaan" ovat ihmisiä, joilla on ollut vanhemmat ja suku sekä henkisenä että varsinkin taloudellisena tukena. On ihan eri asia esim. opiskella kun ei tarvitse koko ajan huolehtia rahojen riittävyydestä, harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen löytämisestä jne.

Täyttä tuubaa. En saanut penniäkään opiskeluaikana vanhemmiltani, eikä saanut kukaan muukaan ystävistäni. Opintotuella ja asumislisällä kituutettiin, töitä tehtiin opiskelujen ohella; siivousta, markkinatutkimushaastatteluja, lehdenmyyntiä ym. hommaa joka ei nykyajan ahdistuneelle sovi. Syötiin makaroonia sipulin, porkkanan ja tomaattimurskan kanssa. Vaatteet kirpputorilta. Valmistuttiin.

Että sellainen tekosyy taas.

Kiusattiinko sua opiskelujen aikana? Jouduitko vakavan onnettomuuteen uhriksi? Sairastuitko, uuvuitko opintojen aikana? Pääsitkö töihin kävelemällä? Entä jos siellä sua olisi kiusattu tai sulle olisi tehty jotain pahaa? Kohtasitko opintojen aikana ison trauman tai tragedian? Jouduitko huolehtimaan jonkun läheisesi hyvinvoinnista?

Kuule niihin kiusaamisasioihinkin voi itse vaikuttaa. Harvalla on niin paska flaxi, että joka paikkaan minne menee tulee myös kiusaajia ilman, että itse on siihen mitenkään vaikuttanut. 

Oma vikahan se on, että kiusataan, joutuu onnettomuuteen tai sairastuu. Olisi vaan pitänyt olla ahkerampi.

Ei välttämättä ole, mutta voi olla. Oma sukulainen kuoli sekoiltuaan kännipäissään. Onnettomuus se oli, mutta oli siinä paljon omaakin vikaa. Matkustajat jotka matkasivat korona-alueille tietoisina riskeistä olivat vastuussa tartunnoistaan, vaikka eivät koronaa menneet hakemaan, vaan pitämään hauskaa, jne.

Ohis

Ai ku kiva. Itse ikävä kyllä tiedän ihan omasta kokemuksesta että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Kaikesta muusta vastoinkäymisestä olen aina selvinnyt mutta fyysinen onnettomuus oli liikaa. Ja ihan selvinpäin olin (olin ollut absolutisti jo yli 20v ennen onnettomuutta). Minusta ei ole enää edes toimistotyöhön, niin vakavia vammoja sain eivätkä lukuisat ortopediset toimenpiteet ole työkykyä tuoneet takaisin. Olkaa onnellisia jos teillä on tallessa terveys, se kun voi mennä sekunnissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.

Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.

Tässä on myös se, että teidät on valittu sinne töihin. Entä jos olisitte joutuneet työttömyyskierteeseen ja lukuisista yrityksistä ette olisi sinne päässeet? Minun työpaikkani eivät ole olleet omaa ansiostani, vaan sinne mut on aina valittu. Se, että olen nyt koulussa, ei ole osin omaa ansiostani, vaan mut on tänne valittu.

Edelleenkin, vaikka sinä selvisit, kaikki muut ei selviä ja jaksa. Moni sinun lähtökohdista ei selviä ja on tutkittu juttu, että kiusaaminen, rankka lapsuus ja sairaudet altistaa syrjäytymiselle. Näköjään ne vaikeat elämänkokemukset ei opeta kaikille empatiaa.

Miksi luulet, että rankat elämänkokemukset opettaisivat empatiaa? Miksi luulet, että se, että muut kohtelevat sinua kuin paskaa, saisi sinut säälimään heitä tai vaivaamaan päätäsi heidän kivullaan? :D Minä olen katkera myös. En vain ole katkera itselleni vaan muille. Se kannattaa jokaisen masentuneen tajuta, ettei omaa elämää kannata antaa muiden ihmisten pilata, koska vika ei ole siinä jota muut kohtelivat huonosti vaan niissä jotka kohtelivat häntä huonosti. Ja jos nyt loukkaan tällä kommentilla jotakin niin se on minun syytäni ja loukatun pitäisi vihata minua, ei yhtään enempää itseään.

Hain opiskelemaan varmasti työllistäävälle alalle(ICT) ja sain täydet pisteet yliopiston valintakokeeseen harjoittelemalla kokeeseen . Sellainen valinta ja minun se valinta oli. Miksei minua valittaisi töihin alalle, jolla osaajista on pulaa ja jossa olen hyvä(koska olen opiskellut)?

Miksi pitäisi kouluttautua pitkälle ja tienata paljon?

Eikö se riitä, että käy töissä ja maksaa omat laskunsa?

Mun mielestä jokaisen pitäisi tähdätä siihen. Se ei ole liikaa vaaditttu keneltäkään.

Opiskelkoot pitkälle ja tienatkoon paljon sitten ne, joilla haluja ja voimia siihen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Haluatko sinä olla yrittäjä, joka velvoitetaan pitämään työntekijöitä? Oma firmani lopettaa tasan sinä hetkenä, kun tällainen laki tulisi. On ihan tarpeeksi stressaavaa saada työllistettyä itse itsensä että pitäisi vielä kantaa vastuuta siitä, että saa tienattua palkan jollekin toisellekin. 

Se että yritykselläsi ei ole varaa tarjota asiallista työsopimusta ja palkkaa työntekijöille kertookin jo kaiken tarpeellisen.

Ennen tunnettiin sellainen käsite kuin yhteiskuntavastuu ja heikommillakin lahjoilla pystyi kävelemään sisään moneen paikkaan ja pääsemään vakituiseen palkkatyöhön kiinni. Nyt voi jokainen miettiä, miksi syrjäytyminen ja mt-ongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Työn saamisesta on tehty loputon temppusirkus, josta ei tarvitse edes työntekijälle aina maksaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.

Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.

Tässä on myös se, että teidät on valittu sinne töihin. Entä jos olisitte joutuneet työttömyyskierteeseen ja lukuisista yrityksistä ette olisi sinne päässeet? Minun työpaikkani eivät ole olleet omaa ansiostani, vaan sinne mut on aina valittu. Se, että olen nyt koulussa, ei ole osin omaa ansiostani, vaan mut on tänne valittu.

Edelleenkin, vaikka sinä selvisit, kaikki muut ei selviä ja jaksa. Moni sinun lähtökohdista ei selviä ja on tutkittu juttu, että kiusaaminen, rankka lapsuus ja sairaudet altistaa syrjäytymiselle. Näköjään ne vaikeat elämänkokemukset ei opeta kaikille empatiaa.

Miksi luulet, että rankat elämänkokemukset opettaisivat empatiaa? Miksi luulet, että se, että muut kohtelevat sinua kuin paskaa, saisi sinut säälimään heitä tai vaivaamaan päätäsi heidän kivullaan? :D Minä olen katkera myös. En vain ole katkera itselleni vaan muille. Se kannattaa jokaisen masentuneen tajuta, ettei omaa elämää kannata antaa muiden ihmisten pilata, koska vika ei ole siinä jota muut kohtelivat huonosti vaan niissä jotka kohtelivat häntä huonosti. Ja jos nyt loukkaan tällä kommentilla jotakin niin se on minun syytäni ja loukatun pitäisi vihata minua, ei yhtään enempää itseään.

Hain opiskelemaan varmasti työllistäävälle alalle(ICT) ja sain täydet pisteet yliopiston valintakokeeseen harjoittelemalla kokeeseen . Sellainen valinta ja minun se valinta oli. Miksei minua valittaisi töihin alalle, jolla osaajista on pulaa ja jossa olen hyvä(koska olen opiskellut)?

No, koska minua ne kokemukset ovat opettaneet ja ymmärrän paremmin, miksi ihmiset joutuu velkakierteeseen, kodittomiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi. En ole itse joutunut miksikään näistä, vaikka lähellä on käyty ja oli iso merkitys onnella, että sain katon pään päälle, kun jouduin tyhjän päälle.

Sinulla on ollut jaksamista ja sen verran terveyttä opiskella kokeisiin. Jos pääset töihin, se ei suojaa sua rikoksilta, kiusaajilta, yt:ltä tai konkurssilta. Ja on siis hienoa, että olet päässyt eteenpäin. Kaikille se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Haluatko sinä olla yrittäjä, joka velvoitetaan pitämään työntekijöitä? Oma firmani lopettaa tasan sinä hetkenä, kun tällainen laki tulisi. On ihan tarpeeksi stressaavaa saada työllistettyä itse itsensä että pitäisi vielä kantaa vastuuta siitä, että saa tienattua palkan jollekin toisellekin. 

Se että yritykselläsi ei ole varaa tarjota asiallista työsopimusta ja palkkaa työntekijöille kertookin jo kaiken tarpeellisen.

Ennen tunnettiin sellainen käsite kuin yhteiskuntavastuu ja heikommillakin lahjoilla pystyi kävelemään sisään moneen paikkaan ja pääsemään vakituiseen palkkatyöhön kiinni. Nyt voi jokainen miettiä, miksi syrjäytyminen ja mt-ongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Työn saamisesta on tehty loputon temppusirkus, josta ei tarvitse edes työntekijälle aina maksaa palkkaa.

Väännätkö vielä uudelleen rautalangasta sen mitä se kertoo? Sen, että työntekijälle pitää voida maksaa asiallinen korvaus, mielellään iso, jotta hän olisi motivoitunut ja voisi valita hyvän? Sen, että minä en tiedä mistä sen rahan tempaisen. Etenkään silloin, jos työntekijä on sairaana tai ihan vaan vuosilomalla tai jos varauskirja ei ole täynnä. Ja sen, että minäkin olen vain ihminen, jolla on omat terveyshuolensa ja stressinsä itselläkin? Sen, että sekä asiakas että yritys haluavat maksimoida hyötynsä ja kilpailu on globaalissa maailmassa kova?

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Ihan samaa mieltä, ei muuta kuin nostat hihat ylös ja teet tämän muutoksen.

Miten ajattelit, että yksi ihminen voi tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko yhteiskuntaa? Diktaattoriksiko tässä pitäisi pyrkiä?

Tällä hetkellä vallitsevat arvot ovat muokanneet järjestelmän sellaiseksi kuin se on.

Täällä halutaan usein kasvattaa omat lapset hyvin, omista lapsista menestyviä paperilla ja elämässä. Että itse, oma perhe ja oma koti näyttää hyvältä. Naapurilla ei niin väliä, kun maine ja toisten ihailu silmissä revitään jostain narsistiminä jolla jaksetaan porskuttaa vaikka harmaan kiven läpi.

Sillä mentaliteetilla ne jotkut kyllä porskuttaa ja saavatkin ulkokultaisen elämän, mutta sitten ihmetellään kun suuri osa ihmisistä ympärillä voi pahoin, ja kaikkien turvallisuus ja hyvinvointi kärsii. Koska kaikkia _ei kiinnosta_ porskuttaa paskan läpi vain oman onnensa takia, koska oma onni ei poistaisi sitä faktaa että joku ympäristössä on pielessä. He eivät näe, miten voisivat taistella isoa koneistoa vastaan joka erinäisin tavoin musertaa ihmisiä. Masentuvat ja jäävät sinnittelemään.

Mutta usein menestystä hampaat irvessä itselleen toivovilla on asenneongelma muita ihmisiä kohtaan, muilla ei koulu- tai työyhteisöissä ole väliä, ollaan ivallisia, kateellisia, tyytyväisiä siihen jos joku tekee huonommin. Eihän tuollainen asenne pitkälle kanna ja siitä kärsii kaikki.

Yhteiskunnan pitäisi olla enemmän kuin yksi suuri perhe, jossa biologisella siteellä ei ole niin suuri merkitys vaan kaikkia autetaan ja kaikille toivotaan hyvää. Kasvatetaan lapset kaikissa perheissä siihen, että ketään ei kiusata. Puututaan kiusaamiseen oikeasti ja rakentavasti. Tehdään työelämästä inhimillisempää, niin että kaikki eri persoonat voivat viihtyä ja toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla (kohdellen muita hyvin). Ymmäretään, että toisen onni ei ole itseltä pois ja onnelliset ja hyvinvoivat ihmiset joita on autettu ja kannustettu, rakentavat parempaa tulevaisuutta meille kaikille.

Elämä ei todellakaan ole kilpailu kenellä on eniten rahaa tai karismaa.

Ennen ihmiset olivat ja elivät enemmän kuin yksi suuri perhe, ainakin yhteisöt olivat tiiviimpiä ja isompia. Nykyään kaikki on omissa pienissä yksityisissä kuplissaan, joista näytetään ulos vain tarkkaan harkitut palaset mitä halutaan muiden näkevän, että.näyttäisi itse hyvältä.

Jopa sellainenkin työtoveri jonka kanssa synkkasi hyvin, eli ihme haavemaailmoissa, ettei sortoa ole oikeasti, vaikka se joka päivä näkyi ja oli käsin koskettavissa.

Circulus vitiosus - epätoivon kierre koettu.  Huonoa itsetuntoa yleensä vain vahvistetaan.

Uskon jokaisen jota tyrmätty monien vuosien ajan, tarvitsevan lepokotia, positiivista rohkaisua ainakin 3, 5 vuoden ajan.

Löysin kivat harrastukset vasta melkein keski-iässä, ihme kyllä juuri näiden juttujen parissa joissa eniten lytättiin.  Olihan meidän nuoruudessa eri tyyli, uskottiin jos kehutaan, niin kakarathan lakkaavat yrittämästä.

Pääseminen töihin on jo itsessään vääristynyt käsite, työ on tietenkin hieno ja kannustava asia, mutta on lähdettävä siitä, että se on velvollisuus.  Vasta kun ansaitset kiitosta voit saada etuoikeuksia.

Näillä joita tunsin, se meni toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi muuttaa ja onko se joltain toiselta taas pois?

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Haluatko sinä olla yrittäjä, joka velvoitetaan pitämään työntekijöitä? Oma firmani lopettaa tasan sinä hetkenä, kun tällainen laki tulisi. On ihan tarpeeksi stressaavaa saada työllistettyä itse itsensä että pitäisi vielä kantaa vastuuta siitä, että saa tienattua palkan jollekin toisellekin. 

Se että yritykselläsi ei ole varaa tarjota asiallista työsopimusta ja palkkaa työntekijöille kertookin jo kaiken tarpeellisen.

Ennen tunnettiin sellainen käsite kuin yhteiskuntavastuu ja heikommillakin lahjoilla pystyi kävelemään sisään moneen paikkaan ja pääsemään vakituiseen palkkatyöhön kiinni. Nyt voi jokainen miettiä, miksi syrjäytyminen ja mt-ongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Työn saamisesta on tehty loputon temppusirkus, josta ei tarvitse edes työntekijälle aina maksaa palkkaa.

Väännätkö vielä uudelleen rautalangasta sen mitä se kertoo? Sen, että työntekijälle pitää voida maksaa asiallinen korvaus, mielellään iso, jotta hän olisi motivoitunut ja voisi valita hyvän? Sen, että minä en tiedä mistä sen rahan tempaisen. Etenkään silloin, jos työntekijä on sairaana tai ihan vaan vuosilomalla tai jos varauskirja ei ole täynnä. Ja sen, että minäkin olen vain ihminen, jolla on omat terveyshuolensa ja stressinsä itselläkin? Sen, että sekä asiakas että yritys haluavat maksimoida hyötynsä ja kilpailu on globaalissa maailmassa kova?

Liiketoiminnan riskit, kuin myös voitot, kuuluvat yrittäjälle, ei työntekijälle kuten yrität tässä esittää. Toisekseen, jos stressinsietokyky ja terveydentila eivät kestä yrittämistä, niin se homma on parempi jättää muille. Aina voi toimia yksinyrittäjänä, tai mennä muualle töihin. Se ei oikeuta muiden riistämistä nollasopimuksilla, työkokeiluilla tai palkattomien harjoittelijoiden kierrättämisellä. Heidänkin ajallaan ja työllään on arvo.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä pitäisi ihan aidosti auttaa sieltä suosta ylös sen sijaan, että potkitaan kaatunutta.

Ihan ensi alkuun yrityksiä pitäisi kannustaa ja jopa velvoittaa pitämään työpaikat Suomessa, ketju-pätkä-nollasopimus-työkokeilut pitäisi muuttaa vakituisiksi palkkatöiksi, terapiaan pitäisi päästä jokaisen joka sitä tarvitsee, perheitä pitäisi tukea enemmän, ihmisille pitäisi luoda mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sillä panoksella jolla he kykenevät. Jne.

Oletko koskaan yrittänyt auttaa huono-osaista? Se ei ole noin yksinkertaista. Minulla on kaveri, joka kärsii köyhyydestä ja ihmissuhteiden puutteesta. Vuokria ei saa maksettua, mutta silti on liian vaivalloista täytellä tukihakemuksia, vaikka minä olisin kädestä pitäen neuvomassa. On myös liian vaivalloista hankkia lisää rahaa, vaikka kerron hänelle miten hän sitä saisi ja vaihe vaiheelta annan vinkit. Olen tarjonnut hänelle palkkatöitä, mutta niissäkin hän tekee välillä ohareita.

Ihmissuhteissa sama. Kehenkään ei halua tutustua, mihinkään ei halua kotoa lähteä. Kaikki pitäisi tulla valmiina eteen, muu on liian vaivalloista.

Kun mikään ei tunnu sujuvan, niin selvitetään fyysisiä ja mielenterveysongelmia sekä lapsuustaustoja. Kaikki on kunnossa.

Jostain asiasta tämä ihminen selvästi valehtelee joko itselleen tai minulle. Asiat eivät täsmää, kun valittaa rahan puutetta, mutta mitään ei halua asialle tehdä. Kaipaa ihmissuhteita, mutta ei halua kuitenkaan tavata ihmisiä. Sanoo taustojensa olevan hyvät, mutta kaikki on hänelle silti tavattoman vaikeaa.

En pysty auttamaan ihmistä, joka ei myönnä mitään eikä halua tulla autetuksi. Paljon olen yrittänyt vuosien ajan. Mutta tuo ihminen haluaa pysyä siellä suossaan ja valittaa sieltä käsin miten hänellä on huonoa tuuria ja kaikki on epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.

Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.

Tässä on myös se, että teidät on valittu sinne töihin. Entä jos olisitte joutuneet työttömyyskierteeseen ja lukuisista yrityksistä ette olisi sinne päässeet? Minun työpaikkani eivät ole olleet omaa ansiostani, vaan sinne mut on aina valittu. Se, että olen nyt koulussa, ei ole osin omaa ansiostani, vaan mut on tänne valittu.

Edelleenkin, vaikka sinä selvisit, kaikki muut ei selviä ja jaksa. Moni sinun lähtökohdista ei selviä ja on tutkittu juttu, että kiusaaminen, rankka lapsuus ja sairaudet altistaa syrjäytymiselle. Näköjään ne vaikeat elämänkokemukset ei opeta kaikille empatiaa.

Miksi luulet, että rankat elämänkokemukset opettaisivat empatiaa? Miksi luulet, että se, että muut kohtelevat sinua kuin paskaa, saisi sinut säälimään heitä tai vaivaamaan päätäsi heidän kivullaan? :D Minä olen katkera myös. En vain ole katkera itselleni vaan muille. Se kannattaa jokaisen masentuneen tajuta, ettei omaa elämää kannata antaa muiden ihmisten pilata, koska vika ei ole siinä jota muut kohtelivat huonosti vaan niissä jotka kohtelivat häntä huonosti. Ja jos nyt loukkaan tällä kommentilla jotakin niin se on minun syytäni ja loukatun pitäisi vihata minua, ei yhtään enempää itseään.

Hain opiskelemaan varmasti työllistäävälle alalle(ICT) ja sain täydet pisteet yliopiston valintakokeeseen harjoittelemalla kokeeseen . Sellainen valinta ja minun se valinta oli. Miksei minua valittaisi töihin alalle, jolla osaajista on pulaa ja jossa olen hyvä(koska olen opiskellut)?

No, koska minua ne kokemukset ovat opettaneet ja ymmärrän paremmin, miksi ihmiset joutuu velkakierteeseen, kodittomiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi. En ole itse joutunut miksikään näistä, vaikka lähellä on käyty ja oli iso merkitys onnella, että sain katon pään päälle, kun jouduin tyhjän päälle.

Sinulla on ollut jaksamista ja sen verran terveyttä opiskella kokeisiin. Jos pääset töihin, se ei suojaa sua rikoksilta, kiusaajilta, yt:ltä tai konkurssilta. Ja on siis hienoa, että olet päässyt eteenpäin. Kaikille se ei ole mahdollista.

Minustakin on hienoa, että olen päässyt eteenpäin. Ja on vielä hienompaa, että on sellaisia ihmisiä kuin sinä, jotka vielä jaksavat välittää ja ymmärtää muita. Minulla ei siihen voimia ole vaan joudun laittamaan ne kaikki omaan elämäämme ja selviytymiseen. Ei vain enää halua kokea muiden tuskaa kaiken oman lisäksi. Se tuntuu mahdottomalta. Siksikin ajattelen, että kaikilla on kyllä mahdollisuus ja se on kaikista itsestään kiinni. En voi auttaa.