Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua edes vähän, kun asia tiedostetaan ja siitä puhutaan.
Jos kovasti hoetaan periytyvyyttä, se voi muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.
Sitkeys, jolla toistat kohtalonuskoa, ei auta ketään.
^ Ja tässäkin siis on totta kai niitä ykilökohtaisia eroja, mutta todennäköisempää on, että hyväosaisten lapsesta tulee itsekin hyvin tienaava vakkarityössä oleva työntekijä tai menestyvä yrittäjä kuin narkkari kadulla. Toki näitäkin tapauksia on olemassa. Harvinaisempaa se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua edes vähän, kun asia tiedostetaan ja siitä puhutaan.
Jos kovasti hoetaan periytyvyyttä, se voi muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.
Sitkeys, jolla toistat kohtalonuskoa, ei auta ketään.
Täsmälleen näin. Sanasta sanaan osasit kirjoittaa ajatukseni. Siten ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa elämänsä suuntaan, jos edes hiukan saa siihen tukea ja uskoa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua edes vähän, kun asia tiedostetaan ja siitä puhutaan.
Jos kovasti hoetaan periytyvyyttä, se voi muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.
Sitkeys, jolla toistat kohtalonuskoa, ei auta ketään.
No nythän se on tiedostettu...? Minä olen sanonut varmaan miljoona kertaa, että on myös yksilökohtaista eroja, mutta tutkimuksissa on havaittu, että hyväosaisuus ehkäisee syrjäytymistä ja ennustaa hyväosaisuuden jatkumista. Ja vähäosaisuudessa sama asia päinvastoin. Pitäisikö nämä tutkimukset nyt kieltää tai niitä ei saisi sanoa ääneen, kun se on "sitkeää kohtalonuskoa"? Yritän täällä näyttää näille oman onnensa seppä huutelijoille, että omaan ns. menestykseen vaikuttaa monet tekijät, mihin voi itse vaikuttaa, jopa sellaiset, joita ei ehkä itse tiedosta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö asenteella, sinnikkyydellä ja omilla ansioilla olisi myös tekemistä asian kanssa tai etteikö pohjalta voisi nousta ns. menestyjäksi.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen saa jotain omalla älyllään tai kauneudellaan, on hän saanut sen omilla avuillaan.
Ei geenejä voi ihmisestä poistaa.
Sekä että. Kauneus ja äly ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin itse voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen. Silti minusta ei ikinä tule vaikka missiä, vaikka kuinka ponnistelisin, koska olen liian lyhyt. Onko se pelkkä asennekysymys siis, kun minusta ei tule pidempää vaikka kuinka olisi positiivinen asenne?
-ap-
Kommentti älystä ja kauneudesta liittyy pariin aiempaan kommenttiin. Kaikkea ei voi sosialisoida, eikä kaikki jakaudu tasan.
Ei sitä vastaan kannata taistella - katkeruudella ei voita mitään.
Kuulostaa siltä että kaipaat vain hyvää syytä epäonnistumisillesi. Keskity edes hetkeksi mahdollisuuksiin, niin voit pärjätä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen saa jotain omalla älyllään tai kauneudellaan, on hän saanut sen omilla avuillaan.
Ei geenejä voi ihmisestä poistaa.
Sekä että. Kauneus ja äly ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin itse voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen. Silti minusta ei ikinä tule vaikka missiä, vaikka kuinka ponnistelisin, koska olen liian lyhyt. Onko se pelkkä asennekysymys siis, kun minusta ei tule pidempää vaikka kuinka olisi positiivinen asenne?
-ap-
Kommentti älystä ja kauneudesta liittyy pariin aiempaan kommenttiin. Kaikkea ei voi sosialisoida, eikä kaikki jakaudu tasan.
Ei sitä vastaan kannata taistella - katkeruudella ei voita mitään.
Miksi tätä katkeruutta pitää jatkuvasti toistaa? Jos totean, että mulla ei ole mahiksia pituuteni takia missiksi, se tarkoittaa, että oon katkera ja vellon siinä? Totean vaan, että pituus ei ole oma valinta eikä asenteesta kiinni. Eli siis kaikki ei ole itsestä kiinni, kuten väitetään. Toki osa on
"En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen."
Mun mielestä taas elintasosairaudet kuten sairaalloinen ylipaino, anoreksia, ortoreksia, bulimia, persoonallisuushäiriöt(ei siis mielisairaudet) ja kaikki missä ihminen omalla pelleilyllään aiheuttaa "vaikeutensa" eivät ole samalla viivalla yksinhuoltajaksi joutumisen, sairastelun, vammautumisen, sotaorpouden jne kanssa.
ELi kyllä, hänestä jolla on ulkoiset puitteet kunnossa, ja siksi keksii itselleen ongelmia, voidaan vetää johtopäätöstä suuntaan jos toiseenkin. Vrt. se kynnen katkeaminen juuri ennen miljoonahäitä vs. sodan jaloista paennut äiti, jonka suvusta ei selvinnyt edes 3kk ikäinen vauvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kaipaat vain hyvää syytä epäonnistumisillesi. Keskity edes hetkeksi mahdollisuuksiin, niin voit pärjätä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Okei alan väsyä tähän keskusteluun. Minä suunnittelen omaa yritystä, minä opiskelen, kehitän itseäni ja harrastan jatkuvasti uutta. Miksi ajattelet, että tässä on kyse musta ja että mä haen oikeutusta mun vaikeuksille? Mä tässä yritän nimenomaan ymmärtää noita rakenteita ja tekijöitä taustalla. Tutkimukset ovat siis vain hyväksynnän hakemista sille, että yritän ja opiskelen?
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua edes vähän, kun asia tiedostetaan ja siitä puhutaan.
Jos kovasti hoetaan periytyvyyttä, se voi muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.
Sitkeys, jolla toistat kohtalonuskoa, ei auta ketään.
No nythän se on tiedostettu...? Minä olen sanonut varmaan miljoona kertaa, että on myös yksilökohtaista eroja, mutta tutkimuksissa on havaittu, että hyväosaisuus ehkäisee syrjäytymistä ja ennustaa hyväosaisuuden jatkumista. Ja vähäosaisuudessa sama asia päinvastoin. Pitäisikö nämä tutkimukset nyt kieltää tai niitä ei saisi sanoa ääneen, kun se on "sitkeää kohtalonuskoa"? Yritän täällä näyttää näille oman onnensa seppä huutelijoille, että omaan ns. menestykseen vaikuttaa monet tekijät, mihin voi itse vaikuttaa, jopa sellaiset, joita ei ehkä itse tiedosta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö asenteella, sinnikkyydellä ja omilla ansioilla olisi myös tekemistä asian kanssa tai etteikö pohjalta voisi nousta ns. menestyjäksi.
-ap-
Av-keskustelu ei ole laajaa tiedostamista. Toivotaan, että viesti leviää kuitenkin.
Lopullinen vastuu omasta elämästä ja samalla lempeys itseä ja muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaan tapaus A. Hän tulee varakkaasta helsinkiläisestä perheestä. Isä on yrittäjä on mukana monissa järjestöissä, lautakunnissa, klubeissa jne. Äiti on akateemisesta suvusta, suvussa on lakimiehiä, pankin alan virkamiehiä, poliitikkoja yms. On ns. vanhaa sukua.
A saa ylioppilaslajaksi säästetyt lapsilisät, osakkeita ja uuden auton. Muunmuassa. Kun hän menee yliopistoon saa myös omistukseensa asunnon.
A menee töihin isän yritykseen. Myöhemmin pääsee siihen osakkaaksi. Jne.jne.
Tapaus B on tuntemattoman ja köyhän suvun vesa Mikko Virtanen Pohjois-Savosta.
Kummallekkohan on annettu paremmat eväät menestyä taloudellisesti elämässään.
No, elämähän on valintoja ja se on vain itsestä kiinni..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.
Monessa asiassa samoilla linjoilla. Mutta suosittelen silti lukemaan ylläolevat tutkimukset aiheesta, että hyvä- ja huono-osaisuus on vahvasti periytyvää ja että hyväosainen selviytyy helpommin vastoinkäymisistä kuin huono-osainen todennäköisesti parempien resurssiensa ja verkostojen ansiosta.
-ap-
Se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua edes vähän, kun asia tiedostetaan ja siitä puhutaan.
Jos kovasti hoetaan periytyvyyttä, se voi muuttua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.
Sitkeys, jolla toistat kohtalonuskoa, ei auta ketään.
No nythän se on tiedostettu...? Minä olen sanonut varmaan miljoona kertaa, että on myös yksilökohtaista eroja, mutta tutkimuksissa on havaittu, että hyväosaisuus ehkäisee syrjäytymistä ja ennustaa hyväosaisuuden jatkumista. Ja vähäosaisuudessa sama asia päinvastoin. Pitäisikö nämä tutkimukset nyt kieltää tai niitä ei saisi sanoa ääneen, kun se on "sitkeää kohtalonuskoa"? Yritän täällä näyttää näille oman onnensa seppä huutelijoille, että omaan ns. menestykseen vaikuttaa monet tekijät, mihin voi itse vaikuttaa, jopa sellaiset, joita ei ehkä itse tiedosta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö asenteella, sinnikkyydellä ja omilla ansioilla olisi myös tekemistä asian kanssa tai etteikö pohjalta voisi nousta ns. menestyjäksi.
-ap-
Av-keskustelu ei ole laajaa tiedostamista. Toivotaan, että viesti leviää kuitenkin.
Lopullinen vastuu omasta elämästä ja samalla lempeys itseä ja muita kohtaan.
Kiitos. Tähän on varmaan hyvä päättää mun osalta keskustelu. Olen antanut sen, minkä pystyn ja yrittänyt keskustella ainakin. Lähden tästä nyt suunnittelemaan lisää yritykseen liittyviä juttuja ja tekemään koulujuttuja. En ole silti parempi ihminen, vaikka kykenen tähän. Kiitos Ja toivon voimia kaikille, jotka kamppailevat vaikeuksien kanssa, lempeyttä, ymmärrystä ja myötätuntoa itseä ja myös muita kohtaan.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
"En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen."
Mun mielestä taas elintasosairaudet kuten sairaalloinen ylipaino, anoreksia, ortoreksia, bulimia, persoonallisuushäiriöt(ei siis mielisairaudet) ja kaikki missä ihminen omalla pelleilyllään aiheuttaa "vaikeutensa" eivät ole samalla viivalla yksinhuoltajaksi joutumisen, sairastelun, vammautumisen, sotaorpouden jne kanssa.
ELi kyllä, hänestä jolla on ulkoiset puitteet kunnossa, ja siksi keksii itselleen ongelmia, voidaan vetää johtopäätöstä suuntaan jos toiseenkin. Vrt. se kynnen katkeaminen juuri ennen miljoonahäitä vs. sodan jaloista paennut äiti, jonka suvusta ei selvinnyt edes 3kk ikäinen vauvansa.
No siinä tuli sitä pyydettyä empatiaa kerrakseen, kun rankat mielensairaudet luokitellaan pelleilyksi.
Huhhuh.
No, olen päihde- ja huumeasiakkaita hoitamassa työssäni ja siinä näkee laidasta laitaan ihmiskohtaloita. Eipä elämä ole niin säännönmukaista tai mustavalkoista niin kuin tässä keskustelussa tuodaan esiin. On tragedioita ja suosta nousemista ja loppupeleissä ihminen itse tekee sen muutoksen elämässään, vaikka kuinka yrittäisi auttaa, niin toista ei voi pakottaa. Muutos lähtee itsestä, vaikka se ei alapeukkujen perusteella ole suosittua sanoa tässä keskustelussa.
Toki lapsuuden olot ja elämäntraumat vaikuttavat ja vaikeuttavat elämää merkittävästi, mutta ei pidä kieltämän etteikö itse voisi myös ohjata elämänsä suuntaa edes hitusen. Esim terve ravinto ja liikkuminen vähentävät todennäköisyyttä sairastua vakavasti, toki se ei poista vaikka syövän mahdollisuutta. Mutta parempi se kai kuin syödä itsensä hengiltä ajatellen että syöpä voi kuitenkin tulla teki mitä teki.
Tietänette sanonnan, hyväksy asiat joita et voi muuttaa, ja muuta sellaiset asiat, joita pystyt ja haluat muuttaa. Siinä ihmisellä lähinnä on ainoa mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä. Yksilökohtaiset erot tulevat esiin etenkin siinä onko kykyä nousta jaloilleen ja yrittää uudelleen loputtomiin vai ei ja miten reagoi elämän takaiskuihin. Jos vähän saa elämästä kiinni niin hyvinvointikin tuppaa kumuloitumaan,mutta kaikki voi lähteä yhdeltä seisomalta, jos oma pääkoppa ja tunnehallinta ei ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen saa jotain omalla älyllään tai kauneudellaan, on hän saanut sen omilla avuillaan.
Ei geenejä voi ihmisestä poistaa.
Sekä että. Kauneus ja äly ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin itse voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen. Silti minusta ei ikinä tule vaikka missiä, vaikka kuinka ponnistelisin, koska olen liian lyhyt. Onko se pelkkä asennekysymys siis, kun minusta ei tule pidempää vaikka kuinka olisi positiivinen asenne?
-ap-
Kommentti älystä ja kauneudesta liittyy pariin aiempaan kommenttiin. Kaikkea ei voi sosialisoida, eikä kaikki jakaudu tasan.
Ei sitä vastaan kannata taistella - katkeruudella ei voita mitään.
Miksi tätä katkeruutta pitää jatkuvasti toistaa? Jos totean, että mulla ei ole mahiksia pituuteni takia missiksi, se tarkoittaa, että oon katkera ja vellon siinä? Totean vaan, että pituus ei ole oma valinta eikä asenteesta kiinni. Eli siis kaikki ei ole itsestä kiinni, kuten väitetään. Toki osa on
Kauneus ja älykkyys olivat vain esimerkkejä lähtökohdista.
Peruskoululla ja tuilla kyllä yritetään Suomessa tasata lähtökohtia, mutta kaikkea ei voi tasata. SIITÄ ei kannata katkeroitua.
Vierailija kirjoitti:
No, olen päihde- ja huumeasiakkaita hoitamassa työssäni ja siinä näkee laidasta laitaan ihmiskohtaloita. Eipä elämä ole niin säännönmukaista tai mustavalkoista niin kuin tässä keskustelussa tuodaan esiin. On tragedioita ja suosta nousemista ja loppupeleissä ihminen itse tekee sen muutoksen elämässään, vaikka kuinka yrittäisi auttaa, niin toista ei voi pakottaa. Muutos lähtee itsestä, vaikka se ei alapeukkujen perusteella ole suosittua sanoa tässä keskustelussa.
Toki lapsuuden olot ja elämäntraumat vaikuttavat ja vaikeuttavat elämää merkittävästi, mutta ei pidä kieltämän etteikö itse voisi myös ohjata elämänsä suuntaa edes hitusen. Esim terve ravinto ja liikkuminen vähentävät todennäköisyyttä sairastua vakavasti, toki se ei poista vaikka syövän mahdollisuutta. Mutta parempi se kai kuin syödä itsensä hengiltä ajatellen että syöpä voi kuitenkin tulla teki mitä teki.
Tietänette sanonnan, hyväksy asiat joita et voi muuttaa, ja muuta sellaiset asiat, joita pystyt ja haluat muuttaa. Siinä ihmisellä lähinnä on ainoa mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä. Yksilökohtaiset erot tulevat esiin etenkin siinä onko kykyä nousta jaloilleen ja yrittää uudelleen loputtomiin vai ei ja miten reagoi elämän takaiskuihin. Jos vähän saa elämästä kiinni niin hyvinvointikin tuppaa kumuloitumaan,mutta kaikki voi lähteä yhdeltä seisomalta, jos oma pääkoppa ja tunnehallinta ei ole kunnossa.
No jos puhutaan niin yksinkertaisesta asiasta kuin huumeista irtaantumisesta, näin voi olla. Mutta menestyneen yrityksen pyörittäminen, rikastuminen ja verkostoituminen onkin sitten asia erikseen.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisiä on joka lähtöön. On niitä, joita elämä kohtelee todella julmasti alusta alkaen, mutta silti nousevat pohjalta ja selviytyvät olosuhteisiin nähden hienosti. Tai ei selviä, ja se on ymmärrettävää.
On niitä, joilla on kaikki menestymisen eväät annettu syntymälahjana, mutta heittävät elämänsä ränniin (kirjaimellisesti).
On ihmisiä, joilla käy käsittämätön mäihä jossain asiassa. On ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja eivät koskaan luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. On ihmisiä joilla pitäisi olla kaikkea mistä haaveillaan mutta lähtevät oman käden kautta.
Joku sanoi monta sivua sitten hienosti, että yksilöiden välillä erot ovat huimia, mistä lannistuu ja mistä ei. Joku nousee aina jaloilleen kävi miten kävi, ja toinen ei pysty tekemään juuri mitään toisille arkisen tuntuisia asioita. Ei pidä vertailla muita, vaan keskittyä siihen omaan polkuunsa. Mutta jos silti vertailee, on hyvä muistaa, että asiassa kuin asiassa on aina muita joilla menee sinua paremmin ja aina muita joilla menee sinua paljon huonommin. Ole kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta elämässäsi, koska kaiken voi menettää. Ja ole ylpeä pienimmästäkin saavutuksestasi välittämättä muiden mielipiteistä.
Taatusti jokaisella ihmisellä tulee elämässä vaikeita tapahtumia. Joillain tietysti enemmän kuin toisilla, mutten koskaan tohtisi lähteä vähättelemään muiden haasteita. Kun emme tiedä läheskään kaikkea emmekä pääse toisten pään sisään. En siis ymmärrä sitäkään, että jos jollain on ulkoiset puitteet kunnossa, niin vedetään heti johtopäätökset, ettei tämä olisi kokenut elämässä vaikeuksia tai tehnyt töitä saavutustensa eteen. No aivan varmasti on. Mietin lähipiirini menestyjiä, niin suurin osa tekee kyllä niin pirusti töitä ja uhraa elämästään paljon, etten kyllä yhtään kadehdi heitä. Tiedän, että voisin pystyä samaan, mutten usko sellaisen elämän tekevän minua onnelliseksi, joten tyydyn vähempään. Minusta ovat sillä työn paiskimisella saavutetut asiat ansainneet. Ja on osalla niin kammottavia elämänkokemuksia taustalla, että vaikea päällepäin edes uskoa.