Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Jos ihminen saa jotain omalla älyllään tai kauneudellaan, on hän saanut sen omilla avuillaan.
Ei geenejä voi ihmisestä poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas näitä "minun verorahani mikään ei tule ilmaiseksi nönnönöö" pitäskö meitä muita kiinnostaa nönönnöö"' "miksi minun pitäisi välittää mistään nönöönöö" Ihan kuin todistamassa aloituksessa tuodut asiat. En ikinä halua tulla tommoseksi ylimieliseksi ja kylmäksi ihmiseksi, vaikka saisin siitä lottovoiton.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä "minun verorahani mikään ei tule ilmaiseksi nönnönöö" pitäskö meitä muita kiinnostaa nönönnöö"' "miksi minun pitäisi välittää mistään nönöönöö" Ihan kuin todistamassa aloituksessa tuodut asiat. En ikinä halua tulla tommoseksi ylimieliseksi ja kylmäksi ihmiseksi, vaikka saisin siitä lottovoiton.
Kuten tässä ketjussa on lukuisia kertoja todettu, niin teidän "MINÄ MINÄ MINÄ olen yrittänyt ja ponnistellut, älköön kukaan väittäkö vastaan" joukosta löytyvät ne tämän universumin kylmäsydämisimmät ihmiset.
Teille mikään ei ole yhtä pyhää kuin katkeruus heitä kohtaan, jotka vielä jaksavat uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä "minun verorahani mikään ei tule ilmaiseksi nönnönöö" pitäskö meitä muita kiinnostaa nönönnöö"' "miksi minun pitäisi välittää mistään nönöönöö" Ihan kuin todistamassa aloituksessa tuodut asiat. En ikinä halua tulla tommoseksi ylimieliseksi ja kylmäksi ihmiseksi, vaikka saisin siitä lottovoiton.
Kuten tässä ketjussa on lukuisia kertoja todettu, niin teidän "MINÄ MINÄ MINÄ olen yrittänyt ja ponnistellut, älköön kukaan väittäkö vastaan" joukosta löytyvät ne tämän universumin kylmäsydämisimmät ihmiset.
Teille mikään ei ole yhtä pyhää kuin katkeruus heitä kohtaan, jotka vielä jaksavat uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä.
En minä ainakaan ole katkera kellekään, vaan kiitollinen, että olen elossa ja oon näinkin hyvässä kunnossa kaiken jälkeen. Tutkimusten mukaan kyllä ns. hyväosaisuus kaventaa empatiaa ja helposti silloin verhoutuu liiallisen itsevarmuuden harhaan. Olen ainoastaan kyllästynyt kuulemaan niitä ylimielisiä kommentteja. He, jotka uskovat omiin kykyihinsä ja itseensä, mutta antavat edes jotain ymmärrystä heille, jotka eivät, ovat musta upea esimerkki siitä, että osaa nähdä asioita omankin navan puolelta.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen saa jotain omalla älyllään tai kauneudellaan, on hän saanut sen omilla avuillaan.
Ei geenejä voi ihmisestä poistaa.
Sekä että. Kauneus ja äly ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin itse voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen. Silti minusta ei ikinä tule vaikka missiä, vaikka kuinka ponnistelisin, koska olen liian lyhyt. Onko se pelkkä asennekysymys siis, kun minusta ei tule pidempää vaikka kuinka olisi positiivinen asenne?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, miksi ponnistelusta pitäisi palkita?
Kylmä totuus on se, että meitä muita ei kiinnosta sinun ponnistelut. Miksi pitäisi kiinnostaa?
Ei meitä kiinnosta. Meillä on vähän nk. muitakin asioita mielen päällä. Katsos kun AP koko universumi ei pyöri sinun ja kaltaistesi ympärillä.
Kasva nyt hyvä ihminen aikuiseksi, pääset paljon helpommalla itsekin. Ei maailma toimi niin, että ihminen voi vain ilmoittaa "jo yrittäneensä parhaansa", ja sen takia ansaitsee nyt kaiken hyvän vastineeksi yrityksestään. Eikä sen pidä toimia noin. Yrittämistä ei palkita, lopputulos palkitaan.
Minä myös vähän ihmettelen tätä jatkuvaa julistusta että ”olen ponnistellut”. Newsflash: kaikki ponnistelee, muutenhan kaikki makaisi kotona sohvalla. Se että sinä olet siinä asemassa kuin olet on sekoitus sattumaa ja omia valintoja. Elämän on hyvin sattumanvaraista. Tämän ymmärtää jokainen. Mitä oikein haet tällä keskustelulla? Sääliä? Empatiaa? Oikeutusta? Mille?
Olen havainnut milleniaaleissa juuri tällaista asennetta; minun pitäisi saada sellainen elämä kuin haluan ja on epäreilua jos en saa. Ihan sama kuin ne joululahjankinuamiset ja ketjut tällä köyhien kesälomista. Että olisi muka joku universaali oikeus samaan materiaan ja menestykseen kuin niillä jotka sen oikesti ovat hankkineet. Ei ole, jos et sitä oikeasti ole hankkinut.
Kyllä mulle on ihan kristallinkirkas käsitys se, että itse pitää asiat saavuttaa ja ansaita. Jos ei pysty niin sitten pitää TYYTYÄ siihen mitä on. Jos naapurilla on Tesla, minä en aloita ketjua siitä miksi minulla ei ole, pitäisi olla, ei ole reilua jne. Vaan mietin, jos siis ihan oikeasti sellaisen haluaisin, miten pääsen siihen tilanteeseen. Jos ei ole mahdollista, hyväksyn sen ja ajelen vanhalla autollani. Ilman mitään katkeruutta. Kun ei aseta epärealistisia tavoitteita ei tarvitse sitten katkeroitua. Kaikkein vähiten miettiä mitä muut ajattelevat ja anella jotain reaktioita nyt siihen että minä elän niin tai näin.
Mä olen varmaan niitä joilla se empatia ei riitä. Mulla ei aina ole ollut helppoa. Löytyy ADHD ja asperger, kiusattiin koulussa, isä oli alkoholisti, teininä olin huonossa suhteessa jossa mut henkisesti lytättiin, sitten päädyinkin suhteeseen missä lyttätiin myös fyysisesti, huumet tuli kuvioihin ja kaikesta siitä mitä mulle tehtiin tuli PTSD. Pääsin irti huumeista, valmistuin koulusta ja menin töihin. Kärsin järkyttävistä uni ongelmista ja pelkäsin nukkumista, liikuntakyky meni, en pystynyt kävelemään eikä edes haarukka pysynyt kädessä. Juoksutettiin eri lääkäreillä ja söin kipulääkkeitä. Sain tehdä onneksi töitä etänä ja jalat saatiin kuntoutettua ja nykyään pystyn kävellä jo pari kilometriä ja koko ajan enemmän. Kärsin kuitenkin jatkuvista hermokivuista jotka pysyvät hallinassa liikunalla ja fysioterapialla. Myös tietty kipuun suhtautuminen piti opetella. Kipulääkkeistä pääsin eroon vuoden vaihteessa.
Käyn silti töissä, mulla on oma asunto ja oon todella onnellinen mun elämästä. Oon käynyt niin lähellä kuolemaa että jokainen päivä tuntuu uskomattomalta lahjalta. Oppi arvostamaan ihan pieniäkin asioita kun menetti kaiken.
Ainoa mitä en ole pystynyt parantamaan on luottamusta muihin ihmisiin, niin paljon näin sitä kaikkea pahaa mihin toinen ihminen pystyy ja usein olin se vastaanottava osapuoli. Monet näistä jotka syrjäytyvät ovat ihan järkyttävässä negatiivisessa ajatus loopissa eikä heillä tunnu enää olevan uskoa siihen että asiat voisi olla paremmin tai ehkä enemmänkin siihen että he pystyisivät muuttamaan omaa elämäänsä. He ovat uhreja, itse koen olevani selviytyjä.
On mulle päin naamaakin sanottu etten voi ymmärtää, koska mun elämä on aina ollut niin helppoa. Ihmiseltä jolla oli jonkin lainen käsitys mitä mulle on tehty tai ehkä hän tarkoitti että mulle on ollut helppoa selvitä asioista ja vastoin käymisistä.
Mun elämässä auttoi se että mä halusin elää ja uskoin että on mun elämä voisi olla parempaa, sekä tietty se usko siihen että tämä on mun ainoa elämä ja ainoa mahdollisuus. Siinä vaiheessa kun lopetin muiden syyttämisen mun tilanteesta ja hyväksyin että mä pystyn vaikuttamaan omaan elämääni niin hyvässä kuin huonossa rupesi elämä rullaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, miksi ponnistelusta pitäisi palkita?
Kylmä totuus on se, että meitä muita ei kiinnosta sinun ponnistelut. Miksi pitäisi kiinnostaa?
Ei meitä kiinnosta. Meillä on vähän nk. muitakin asioita mielen päällä. Katsos kun AP koko universumi ei pyöri sinun ja kaltaistesi ympärillä.
Kasva nyt hyvä ihminen aikuiseksi, pääset paljon helpommalla itsekin. Ei maailma toimi niin, että ihminen voi vain ilmoittaa "jo yrittäneensä parhaansa", ja sen takia ansaitsee nyt kaiken hyvän vastineeksi yrityksestään. Eikä sen pidä toimia noin. Yrittämistä ei palkita, lopputulos palkitaan.
Minä myös vähän ihmettelen tätä jatkuvaa julistusta että ”olen ponnistellut”. Newsflash: kaikki ponnistelee, muutenhan kaikki makaisi kotona sohvalla. Se että sinä olet siinä asemassa kuin olet on sekoitus sattumaa ja omia valintoja. Elämän on hyvin sattumanvaraista. Tämän ymmärtää jokainen. Mitä oikein haet tällä keskustelulla? Sääliä? Empatiaa? Oikeutusta? Mille?
Olen havainnut milleniaaleissa juuri tällaista asennetta; minun pitäisi saada sellainen elämä kuin haluan ja on epäreilua jos en saa. Ihan sama kuin ne joululahjankinuamiset ja ketjut tällä köyhien kesälomista. Että olisi muka joku universaali oikeus samaan materiaan ja menestykseen kuin niillä jotka sen oikesti ovat hankkineet. Ei ole, jos et sitä oikeasti ole hankkinut.
Kyllä mulle on ihan kristallinkirkas käsitys se, että itse pitää asiat saavuttaa ja ansaita. Jos ei pysty niin sitten pitää TYYTYÄ siihen mitä on. Jos naapurilla on Tesla, minä en aloita ketjua siitä miksi minulla ei ole, pitäisi olla, ei ole reilua jne. Vaan mietin, jos siis ihan oikeasti sellaisen haluaisin, miten pääsen siihen tilanteeseen. Jos ei ole mahdollista, hyväksyn sen ja ajelen vanhalla autollani. Ilman mitään katkeruutta. Kun ei aseta epärealistisia tavoitteita ei tarvitse sitten katkeroitua. Kaikkein vähiten miettiä mitä muut ajattelevat ja anella jotain reaktioita nyt siihen että minä elän niin tai näin.
Ensin sanot, että elämä on sekoitus sattumanvaraisuutta, onnea ja omaa ansiota. Sitähän tässä on koko ajan yritetty toitottaa. Sitten sanot kuitenkin, että itse pitää asiat saavuttaa, mutta etkö ymmärrä, että se sattuma voi tulla peliin siinä, ettet sitä saavuta? Täällähän sitä paitsi monikin on julistanut, että jokainen on oman onnensa seppä, asennekysymys yms. Eli kyllä tälle keskustelulle on musta paikkansa ja heille tämä on ensisijaisesti kohdistettu, mutta myös toivottavasti luo sitä tunnetta niille "pohjalla oleville", että meitä on muitakin ollut siellä, me ymmärretään, mitä se on ja välitetään sun tilanteesta. Olen tosin jankannut ja vääntänyt kymmeniä viestejä samoja asioita eikä mun ponnistelu ole tuottanut tulosta. Mutta teinpä sen silti. Ja täällähän juuri ne "minä pärjäsin"-tyypit ovat ensin sitä omaa ponnisteluaan tuoneet esiin ja sitten siihen on vastattu, että kyllä moni "sohvalla makaavaksi luuseriksi" leimattu on voinut ponnistella ja paljon. Kannattaa lukea ketjua taakse päin, niin tajuaa, mistä nämä vastaukset tulee.
En myöskään tajua, mistä tämä oletus tulee, että minä tai joku muu olisi jotenkin katkera? Tai joo, osa kyllä katkeroituu, mutta ei kaikki. En minä ole katkera kenellekään. Aikanaan se kirpaisi, ettei minusta tullut ehkä sellaista akateemista menestyjää, mitä musta povattiin jo peruskoulussa, mutta en mä tiedä, olisinko edes halunnut sellaista. Olen tyytyväinen nykyiseen valintaani. En minä halua kenenkään autoa, taloa tai mitään muutakaan. Viihdyn oikein hyvin omassa kodissani ja nautin siitä, mitä mulla nyt on.
-ap-
Selviytyjä kirjoitti:
Mä olen varmaan niitä joilla se empatia ei riitä. Mulla ei aina ole ollut helppoa. Löytyy ADHD ja asperger, kiusattiin koulussa, isä oli alkoholisti, teininä olin huonossa suhteessa jossa mut henkisesti lytättiin, sitten päädyinkin suhteeseen missä lyttätiin myös fyysisesti, huumet tuli kuvioihin ja kaikesta siitä mitä mulle tehtiin tuli PTSD. Pääsin irti huumeista, valmistuin koulusta ja menin töihin. Kärsin järkyttävistä uni ongelmista ja pelkäsin nukkumista, liikuntakyky meni, en pystynyt kävelemään eikä edes haarukka pysynyt kädessä. Juoksutettiin eri lääkäreillä ja söin kipulääkkeitä. Sain tehdä onneksi töitä etänä ja jalat saatiin kuntoutettua ja nykyään pystyn kävellä jo pari kilometriä ja koko ajan enemmän. Kärsin kuitenkin jatkuvista hermokivuista jotka pysyvät hallinassa liikunalla ja fysioterapialla. Myös tietty kipuun suhtautuminen piti opetella. Kipulääkkeistä pääsin eroon vuoden vaihteessa.
Käyn silti töissä, mulla on oma asunto ja oon todella onnellinen mun elämästä. Oon käynyt niin lähellä kuolemaa että jokainen päivä tuntuu uskomattomalta lahjalta. Oppi arvostamaan ihan pieniäkin asioita kun menetti kaiken.
Ainoa mitä en ole pystynyt parantamaan on luottamusta muihin ihmisiin, niin paljon näin sitä kaikkea pahaa mihin toinen ihminen pystyy ja usein olin se vastaanottava osapuoli. Monet näistä jotka syrjäytyvät ovat ihan järkyttävässä negatiivisessa ajatus loopissa eikä heillä tunnu enää olevan uskoa siihen että asiat voisi olla paremmin tai ehkä enemmänkin siihen että he pystyisivät muuttamaan omaa elämäänsä. He ovat uhreja, itse koen olevani selviytyjä.
On mulle päin naamaakin sanottu etten voi ymmärtää, koska mun elämä on aina ollut niin helppoa. Ihmiseltä jolla oli jonkin lainen käsitys mitä mulle on tehty tai ehkä hän tarkoitti että mulle on ollut helppoa selvitä asioista ja vastoin käymisistä.
Mun elämässä auttoi se että mä halusin elää ja uskoin että on mun elämä voisi olla parempaa, sekä tietty se usko siihen että tämä on mun ainoa elämä ja ainoa mahdollisuus. Siinä vaiheessa kun lopetin muiden syyttämisen mun tilanteesta ja hyväksyin että mä pystyn vaikuttamaan omaan elämääni niin hyvässä kuin huonossa rupesi elämä rullaamaan.
Harmi, että sulla ei riitä tuosta kaikesta huolimatta ymmärrystä toisenlaisiin tilanteisiin. Minäkin haluan elää ja uskon, että mulla on monia mahdollisuuksia vielä edessä kaikesta kokemastani p*skasta huolimatta. En silti pidä itseäni mitenkään parempana ja loistavana ihmisenä, vaan ihan vaan ihmisenä, jolla sattui olemaan asenteen lisäksi mukana myös tuuria, sattumaa ja synnynnäisiä ominaisuuksia. En jaottele ihmisiä uhreihin ja selviytyjiin. Näen ihmisiä, joista osa on pohjalla monien syiden ja tekijöiden takia ja osa taas noussut sieltä monien syiden ja tekijöiden takia. Masennukseen kuuluu monesti negatiivinen ajattelun kehä, jota on tosi vaikea katkaista ilman asianmukaista hoitoa eikä sekään aina kaikilla tehoa, sillä masennus voi kroonistua. Näen nämä syvästi masentuneet sairauden runtelemina ihmisinä, jotka tarvitsivat apua ja tukea. Osa ei ehkä sieltä nouse työelämään, mutta voi silti elää ihan siedettävää elämää.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Eikös tämä ole juuri sitä "uhriutumista ja valittamista", mistä täälläkin on puhuttu? Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja älä välitä niistä kommenteista, niin kyllä se siitä. Voit vain itse vaikuttaa, miten annat niiden kommenttien vaikuttaa ja miten et. Älä uhriudu niistä, pää vaan pystyyn.
Siis samalla tavalla kuin niille "päähän potkituille" on täällä sanottu? Vai eikö se toimi noin päin? Että ihminen vaan valitsee itse, että suhtautuminen muuttuu kyynisemmäksi tai se vaikuttaa omaan mielenterveytee , kun jatkuvasti tulee p*skaa niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä luvut ovat huolestuttavia. Onko se vain näiden ihmisten oma vika ja asennevamma vai voisiko vikaa olla myös kylmissä asenteissa, kovemmassa työelämässä ja liiallisessa suorituskeskeisyydessä?
"Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Lähde: Kela 2019
Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 prosenttia. Lähde Kela 2020
Nuorten aikuisten mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyi 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Lähde: Työterveyslaitos 2018"
https://mielenterveyspooli.fi/materiaalipankki/mielenterveys-ja-tyoelam…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Eikös tämä ole juuri sitä "uhriutumista ja valittamista", mistä täälläkin on puhuttu? Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja älä välitä niistä kommenteista, niin kyllä se siitä. Voit vain itse vaikuttaa, miten annat niiden kommenttien vaikuttaa ja miten et. Älä uhriudu niistä, pää vaan pystyyn.
Siis samalla tavalla kuin niille "päähän potkituille" on täällä sanottu? Vai eikö se toimi noin päin? Että ihminen vaan valitsee itse, että suhtautuminen muuttuu kyynisemmäksi tai se vaikuttaa omaan mielenterveytee , kun jatkuvasti tulee p*skaa niskaan?
-Kaikilla- ihmisillä on asioita mistä voisi uhriutua. Miten aloittajan esittämä ongelma on ratkaistavissa? Siten että ihmiset osoittaisivat enemmän empatiaa? Menee ihan kaikkiin suuntiin empatiat vastavuoroisesti. Jos aloittaja ei koe saavansa empatiaa "menestyneeltä" ihmiseltä, muttei näe että tämä "menestynyt" ihminen voisi tarvita itsekin sitä enemmän osakseen niin en tiedä kuka sen ymmärtämisen aloittaa ensiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Eikös tämä ole juuri sitä "uhriutumista ja valittamista", mistä täälläkin on puhuttu? Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja älä välitä niistä kommenteista, niin kyllä se siitä. Voit vain itse vaikuttaa, miten annat niiden kommenttien vaikuttaa ja miten et. Älä uhriudu niistä, pää vaan pystyyn.
Siis samalla tavalla kuin niille "päähän potkituille" on täällä sanottu? Vai eikö se toimi noin päin? Että ihminen vaan valitsee itse, että suhtautuminen muuttuu kyynisemmäksi tai se vaikuttaa omaan mielenterveytee , kun jatkuvasti tulee p*skaa niskaan?
-Kaikilla- ihmisillä on asioita mistä voisi uhriutua. Miten aloittajan esittämä ongelma on ratkaistavissa? Siten että ihmiset osoittaisivat enemmän empatiaa? Menee ihan kaikkiin suuntiin empatiat vastavuoroisesti. Jos aloittaja ei koe saavansa empatiaa "menestyneeltä" ihmiseltä, muttei näe että tämä "menestynyt" ihminen voisi tarvita itsekin sitä enemmän osakseen niin en tiedä kuka sen ymmärtämisen aloittaa ensiksi.
Onko joku väittänyt, ettei empatiaa pitäisi myös kohdistaa ns. menestyneisiin? Totta kai empatia toimii joka suuntaan, onko joku täällä muuta väittänyt? Nojaan väitteissäni myös tutkimustuloksiin, kossa. Musta on hyvä herätellä ihmisiä vähän ajattelemaan, että elämä voi oikeasti yllättää, ihmiset reagoi asioihin eri tavalla ja siihen vaikuttaa monet, myös synnynnäiset tekijät ja jättää ne ylimieliset kommentit pois. Eikö se riittäisi? Ketjun perusteella tosin se on osalle mahdottomuus. En minä ajattele, että KAIKKI ns. hyväosaiset ajattelee tietyllä tavalla ja ovat kulta lusikka suussa -syntyneitä, joten miksi sitten sen menestyneen pitäisi ajatella, että KAIKKI vähäosaiset on vaan laiskoja, jotka ei oo yrittänyt tarpeeksi? Musta kummatkin on yleistykset on typeriä, mutta on havaittu tiettyjä yhtenäisyyksiä ajattelussa esim. huipputuloksen keskuudessa. Tämä ei tarkoita, että kaikki niin ajattelee, mutta monet. En tiedä, onko tuosta vähäosaisten huonosta käyttäytymistä jotain tutkimusta, että se on heille tyypillistä lääkärissä yms. Jos on, niin varmasti vaikuttaa lääkärin kohdalla negatiivisesti asenteisiin. Ei vähäosaisuus oikeuta huonoon käytökseen. Se ei silti tarkoita, että kaikki niin tekee aivan kuten ei kaikki hyväosaiset ole ylimielisiä. Monet pohjalla olevat eivät tee itsestään numeroa ja häpeävät omaa tilannettaan. Se syrjäytynyt hädin tuskin poistuu kotoaan, ei häntä huomaa juuri kukaan.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Eikös tämä ole juuri sitä "uhriutumista ja valittamista", mistä täälläkin on puhuttu? Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja älä välitä niistä kommenteista, niin kyllä se siitä. Voit vain itse vaikuttaa, miten annat niiden kommenttien vaikuttaa ja miten et. Älä uhriudu niistä, pää vaan pystyyn.
Siis samalla tavalla kuin niille "päähän potkituille" on täällä sanottu? Vai eikö se toimi noin päin? Että ihminen vaan valitsee itse, että suhtautuminen muuttuu kyynisemmäksi tai se vaikuttaa omaan mielenterveytee , kun jatkuvasti tulee p*skaa niskaan?
-Kaikilla- ihmisillä on asioita mistä voisi uhriutua. Miten aloittajan esittämä ongelma on ratkaistavissa? Siten että ihmiset osoittaisivat enemmän empatiaa? Menee ihan kaikkiin suuntiin empatiat vastavuoroisesti. Jos aloittaja ei koe saavansa empatiaa "menestyneeltä" ihmiseltä, muttei näe että tämä "menestynyt" ihminen voisi tarvita itsekin sitä enemmän osakseen niin en tiedä kuka sen ymmärtämisen aloittaa ensiksi.
Onko joku väittänyt, ettei empatiaa pitäisi myös kohdistaa ns. menestyneisiin? Totta kai empatia toimii joka suuntaan, onko joku täällä muuta väittänyt? Nojaan väitteissäni myös tutkimustuloksiin, kossa. Musta on hyvä herätellä ihmisiä vähän ajattelemaan, että elämä voi oikeasti yllättää, ihmiset reagoi asioihin eri tavalla ja siihen vaikuttaa monet, myös synnynnäiset tekijät ja jättää ne ylimieliset kommentit pois. Eikö se riittäisi? Ketjun perusteella tosin se on osalle mahdottomuus. En minä ajattele, että KAIKKI ns. hyväosaiset ajattelee tietyllä tavalla ja ovat kulta lusikka suussa -syntyneitä, joten miksi sitten sen menestyneen pitäisi ajatella, että KAIKKI vähäosaiset on vaan laiskoja, jotka ei oo yrittänyt tarpeeksi? Musta kummatkin on yleistykset on typeriä, mutta on havaittu tiettyjä yhtenäisyyksiä ajattelussa esim. huipputuloksen keskuudessa. Tämä ei tarkoita, että kaikki niin ajattelee, mutta monet. En tiedä, onko tuosta vähäosaisten huonosta käyttäytymistä jotain tutkimusta, että se on heille tyypillistä lääkärissä yms. Jos on, niin varmasti vaikuttaa lääkärin kohdalla negatiivisesti asenteisiin. Ei vähäosaisuus oikeuta huonoon käytökseen. Se ei silti tarkoita, että kaikki niin tekee aivan kuten ei kaikki hyväosaiset ole ylimielisiä. Monet pohjalla olevat eivät tee itsestään numeroa ja häpeävät omaa tilannettaan. Se syrjäytynyt hädin tuskin poistuu kotoaan, ei häntä huomaa juuri kukaan.
-ap-
Eli ympyrä ja keskustelu sulkeutuu kun päädytään lopputulemaan että kaikki eivät ole ylimielisiä + kaikki eivät ole luuseriluovuttajia. Toki rivien välistä yrität vielä osoittaa menestyneiden syyllistyvän ylimielisyyteen. Mitä asialle pitäisi tehdä? Haukkua ja syyllistää menestyneitä lisää, niin tippuvat sieltä pilvilinnoistaan? Nostaa veroprosentti 75:een niin että kaikki rikkaat muuttavat muualle ja "menestyneet" saavat vähän nenilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten ne "menestyneet" ihmiset jotka ovat olleet empaattisia elämän päähän potkineita kohtaan, mutta saavat vaan heiltä vastavuoroisesti v*ttuilua ja vähättelyä? Monet lääkärit ovat olleet uransa alussa empaattisia ja innokkaita, mutta mitä enemmän tulee negatiivisia ihmiskontakteja potilaiden tai yksityishenkilöiden osalta, sitä kyynisemmäksi ja "ylimielisemmäksi" muuttuu ja hakeutuu niiden seuraan joiden seurassa ei ole paha olla. Esimerkiksi yhdessä harrastajapiirissä lääkäri joutui maksamaan yhden tilan käytöstä enemmän kuin muut, asia selvisi vasta jälkikäteen. Miten pysyä kaikkia kohtaan empaattisena kun ne muut ovat jatkuvasti heittämässä kiviä niskaan ja vetämässä alaspäin?
Eikös tämä ole juuri sitä "uhriutumista ja valittamista", mistä täälläkin on puhuttu? Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja älä välitä niistä kommenteista, niin kyllä se siitä. Voit vain itse vaikuttaa, miten annat niiden kommenttien vaikuttaa ja miten et. Älä uhriudu niistä, pää vaan pystyyn.
Siis samalla tavalla kuin niille "päähän potkituille" on täällä sanottu? Vai eikö se toimi noin päin? Että ihminen vaan valitsee itse, että suhtautuminen muuttuu kyynisemmäksi tai se vaikuttaa omaan mielenterveytee , kun jatkuvasti tulee p*skaa niskaan?
-Kaikilla- ihmisillä on asioita mistä voisi uhriutua. Miten aloittajan esittämä ongelma on ratkaistavissa? Siten että ihmiset osoittaisivat enemmän empatiaa? Menee ihan kaikkiin suuntiin empatiat vastavuoroisesti. Jos aloittaja ei koe saavansa empatiaa "menestyneeltä" ihmiseltä, muttei näe että tämä "menestynyt" ihminen voisi tarvita itsekin sitä enemmän osakseen niin en tiedä kuka sen ymmärtämisen aloittaa ensiksi.
Onko joku väittänyt, ettei empatiaa pitäisi myös kohdistaa ns. menestyneisiin? Totta kai empatia toimii joka suuntaan, onko joku täällä muuta väittänyt? Nojaan väitteissäni myös tutkimustuloksiin, kossa. Musta on hyvä herätellä ihmisiä vähän ajattelemaan, että elämä voi oikeasti yllättää, ihmiset reagoi asioihin eri tavalla ja siihen vaikuttaa monet, myös synnynnäiset tekijät ja jättää ne ylimieliset kommentit pois. Eikö se riittäisi? Ketjun perusteella tosin se on osalle mahdottomuus. En minä ajattele, että KAIKKI ns. hyväosaiset ajattelee tietyllä tavalla ja ovat kulta lusikka suussa -syntyneitä, joten miksi sitten sen menestyneen pitäisi ajatella, että KAIKKI vähäosaiset on vaan laiskoja, jotka ei oo yrittänyt tarpeeksi? Musta kummatkin on yleistykset on typeriä, mutta on havaittu tiettyjä yhtenäisyyksiä ajattelussa esim. huipputuloksen keskuudessa. Tämä ei tarkoita, että kaikki niin ajattelee, mutta monet. En tiedä, onko tuosta vähäosaisten huonosta käyttäytymistä jotain tutkimusta, että se on heille tyypillistä lääkärissä yms. Jos on, niin varmasti vaikuttaa lääkärin kohdalla negatiivisesti asenteisiin. Ei vähäosaisuus oikeuta huonoon käytökseen. Se ei silti tarkoita, että kaikki niin tekee aivan kuten ei kaikki hyväosaiset ole ylimielisiä. Monet pohjalla olevat eivät tee itsestään numeroa ja häpeävät omaa tilannettaan. Se syrjäytynyt hädin tuskin poistuu kotoaan, ei häntä huomaa juuri kukaan.
-ap-
Eli ympyrä ja keskustelu sulkeutuu kun päädytään lopputulemaan että kaikki eivät ole ylimielisiä + kaikki eivät ole luuseriluovuttajia. Toki rivien välistä yrität vielä osoittaa menestyneiden syyllistyvän ylimielisyyteen. Mitä asialle pitäisi tehdä? Haukkua ja syyllistää menestyneitä lisää, niin tippuvat sieltä pilvilinnoistaan? Nostaa veroprosentti 75:een niin että kaikki rikkaat muuttavat muualle ja "menestyneet" saavat vähän nenilleen?
Rivien välistä? Nojaan näissä ihan tutkimuksiin. Vähän sama asia kuin todetaan vaikka, että naiset hakeutuu keskimäärin enemmän hoitoalalle. Ei se tarkoita, että KAIKKI sinne hakeutuu, vaan naisella on siihen todennäköisyys.
Miksi jatkat tuota hiton jankutusta siitä, että pitäisi haukkua ja syyllistää, kun minä en niin ajattele? Peräänkuulutan vaan ymmärrystä siitä, että kaikki ei ole aina itsestä kiinni ja elämässä pärjäämiseen vaikuttaa monet tekijät, niin itsestä riippuvat kuin ulkopuoliset tekijät. Ja miksi pitää jatkuvasti tuota hemmetin veroasiaa tuoda esiin? Kukaan ei ole vaatinut täällä verojen nostamista eikä halua lisää juuri sinun verorahojasi. Pidä rahasi, se on hienoa, että sä oot päässyt eteenpäin, mutta pointti on se, ettei kaikki pääse eikä se ole aina heidän vika. Osalla täällä on tässä selkeitä vaikeuksia ymmärtää asiaa, vaikka olen jankannut sitä jo kymmeniä viestejä ja yrittänyt vääntää rautalangasta kärsivällisesti selittäen.
-ap-
Muuten ihan kiinnostava keskustelu, mutta alkaa kyllä jo suorastaan v!tuttamaan, että joka toinen viesti on jotain APn kaikkitietäväistä paasausta siitä, että asiat on juuri niin kuin hän sanoo ja hän tietää totuuden kaikista parhaiten. Sitten joku tai jotkut toiset raivoavat capslock sauhuten ja vähättelevät sivukaupalla asiallisesti keskustelevien älykkyyttä. Siis ties kuinka monta viestiä muiden keskustelijoiden haukkumista tyhmäksi ja ylimieliseksi. Empatiaa ei herätetä ihmisissä tuollaisella käytöksellä, päinvastoin. Pikemminkin sivusta lukevalle tulee tunne "se, joka muita haukkuu on ite." Kuuntelisitte tekin mitä niillä toisenlaisen tarinan omaavilla on sanottavanaan. Siitä voi jopa olla hyötyä joissain tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan kiinnostava keskustelu, mutta alkaa kyllä jo suorastaan v!tuttamaan, että joka toinen viesti on jotain APn kaikkitietäväistä paasausta siitä, että asiat on juuri niin kuin hän sanoo ja hän tietää totuuden kaikista parhaiten. Sitten joku tai jotkut toiset raivoavat capslock sauhuten ja vähättelevät sivukaupalla asiallisesti keskustelevien älykkyyttä. Siis ties kuinka monta viestiä muiden keskustelijoiden haukkumista tyhmäksi ja ylimieliseksi. Empatiaa ei herätetä ihmisissä tuollaisella käytöksellä, päinvastoin. Pikemminkin sivusta lukevalle tulee tunne "se, joka muita haukkuu on ite." Kuuntelisitte tekin mitä niillä toisenlaisen tarinan omaavilla on sanottavanaan. Siitä voi jopa olla hyötyä joissain tilanteissa.
Harmi, jos keskustelutyylini on aiheuttanut tuollaisia reaktioita. Olen yrittänyt olla asiallinen, perustella näkemykseni hyvin ja nähdä myös toisia puolia asioista. Pari kertaa on meinannut mennä hermot, kun osa tuo jatkuvasti jotain samaa asiaa esiin, johon on vastattu jo monta kertaa. En koe olevani mikään kaikkitietävä...? Pidän
kyllä kiinni siitä näkemyksestä, että asenteen lisäksi myös onnella ja ulkopuolisilla tekijöillä on asioihin vaikutusta.
-ap
Laitan tähän myös tutkimuksia, mihin olen vedonnut.
"Helsingin yliopiston tuore väitöstutkimus osoittaa, että vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti erityisesti yhteiskunnan ääripäissä eli kaikista pieni- ja suurituloisimmilla. Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja -olosuhteet ennustavat lasten aikuisena saavuttamaa sosioekonomista asemaa.
VTM Outi Sirniön perjantaina tarkastettavasta väitöstyöstä selviää, että perhetaustalla on vaikutusta siihen, minkälaisia mahdollisuuksia lapsilla on saatavilla. Hyvä- ja pienituloisten resurssit eroavat toisistaan, ja resurssien puute johtaa siihen, että sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuudet vaikeutuvat. Hyväosaisilla etuoikeudet puolestaan pysyvät.
-
-
Erot näkyvät tutkimuksen mukaan myös siinä, että saman koulutustason saaneista lapsista hyvätuloisten perheiden lapset saavuttavat paremman tulotason kuin pienituloisesta perheestä tulevat.
Tutkimuksen mukaan perhetausta vaikuttaa lasten tulotasoon useammassa vaiheessa elinkaarta: Hyvätuloisten vanhempien lasten epäsuotuisat elämäntapahtumat eivät ole yhteydessä yhtä suureen tulomenetysriskiin kuin pienituloisten lapsilla.
- Esimerkiksi yksinasuminen heikentää miesten tulotasoa enemmän, jos lapsuudenperhe on pienituloinen, Sirniö konkretisoi."
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/vaitos-perhetaust…
"Moni sekoittaa ylettömän itsevarmuuden kyvykkyyteen, millä voi olla kauaskantoisia seurauksia tärkeissä elämäntilanteissa, kuten työpaikkahaastatteluissa, Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta selviää.
"Hyväosaisuus ruokkii hyväosaisuutta.
Yhteiskunnan ylempiin luokkiin syntyneet pysyvät ylemmässä luokassa ja kovatuloisista yrittäjistä valtaosa tulee korkeasti koulutetuista ja hyvätuloisista perheistä”, tutkimuksen johtaja Peter Belmi Virginian yliopistosta kertoo."
https://www.evermind.fi/yhteiskunnan-eliittiin-kuuluvat-luulevat-olevan…
"Useissa tutkimuksissa on osoitettu perhetaustan olevan yhteydessä ihmisen myöhempään hyvinvointiin. Lapsuuden perheen elämää kuormittavilla tekijöillä voi pahimmillaan olla hyvin kauaskantoisia seurauksia, mutta on myös tunnistettu useita tekijöitä, jotka voivat suojata näiden ongelmien siirtymiseltä seuraaville sukupolville."
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
"Suomen huipputuloisista eli rikkaimmasta promillesta (tuhannesosasta) kertova kirja on todellinen aarrearkku rikkaiden mielenmaisemaan. Tutkijat ovat haastatelleet Suomen rikkaimpia ihmisiä siten, että heidän nimiään ei paljasteta.
Kaikkia rikkaita ei tietenkään ole veistetty samasta puusta mutta tutkijat ovat löytäneet runsaasti yhdenmukaisuutta rikkaiden ajattelutavassa.
Rikkaat pitävät itseään laajalti tavallisina suomalaisina, jotka pyrkivät elämään huomaamattomasti ja liiemmin pröystäilemättä. Rikkaiden yhteiskunnalliset verkostot ovat kuitenkin heidän omastakin mielestään varsin hyvät ja he pääsevät halutessaan tapaamaan poliitikkoja ja muita tärkeitä henkilöitä varsin helposti."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kirja-arvio-huipputuloiset-haluavat…
Jos jollain on osoittaa muita tutkimuksia aiheesta, luen niitä mielelläni.
-ap-
Alue: Aihe vapaa
Kuule kun aivan hyvin tiedän, mistä ne maksetaan ja olen itsekin niitä veroja maksanut aiemmin monissa töissä. Olen sen verran nuori, etten ole vielä ehtinyt niitä veroja kauheasti maksamaan.
Puhe oli nyt siitä, että sinä oletit, että olen vaatimassa jotain rahallista palkkiota siitä, että jaksoin käydä kävelyllä. En vaadi siitä mitään. Saan lain mukaista opinto- ja asumistukea opintoihini, jotka eivät ole muuten isoja summia. Sinun verorahojasi tuhlataan paljon turhempiinkin asioihin kuin minun ja muiden opiskeluihin. Se opiskelu ku maksaa monesti itsensä takaisin.
-ap-