Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?Alapeukuttajien mielestä yhteiskunnan syy jos omat kyvyt ei riitä mihin haluaisi - aika omituinen logiikka:
haluaisin olla huippukirurgi mutta en siihen pysty, siis yhteiskunnan vika
Jep, ei kannata antaa tässä ketjussa henkistä tukea tai vinkkejä, kun siitä saa ainoastaan alapeukkua ja haukkumista. Toki ymmärrän sen, että moni "neuvoja" antanut on toistanut itsestäänselvyyksiä, joiden kanssa pohjalla olevat painivat muutoinkin päivittäin. Parempi siis, että pohjalta ponnistaneet poistuvat koko ketjusta, sillä jos tähän mennessä he eivät ole suhtautuneet pohjalle jääneisiin negatiivisesti, en ihmettele, jos se on heihin kohdistuneen vähättelyn ja syyllistämisen jälkeen siihen suuntaan notkahtanut. Minä lähden ainakin. Kiitos ap, kun jaoit kokemuksiasi, olen valtaosasta samaa mieltä. Omalle kohdalle ei ole osunut onne - tai on sen verran, että pääsin teholta hengissä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös. Kaksinaismoralismi.
Huoh. Kun suurin osa ei meistä vähättele sitä, vaan inhoaa sitä ylimielistä ja oman navan ympärillä pyörivää asennetta, että kun minäkn, niin kaikki muutkin pystyy kyllä eikä yhtään nähdä, että miten myös ulkopuoliset tekijät vaikuttaa siihen, nouseeko ihminen sieltä pohjalta vai ei. Siinä ON MYÖS MUKANA omaa asennetta ja ansiota, MUTTA MYÖS sattumaa, onnea ja geenejä. Mulle ei ole lainkaan vaikeaa myöntää tätä omalla kohdallani. En tiedä, miksi se on osalle niin vaikeaa. Ihan kuin se jotenkin horjuttaisi jotain egoa tai vastaavaa.
-ap-
En usko luuserigeeneihin, t. pohjalla.
En ole puhunut mistään luuserigeenistä, vaan siitä, että toisilla on enemmän resilenssiä (sitäkin voi kehittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta sekin riippuu monista asioista), voimavaroja eikä ole alttiutta tiettyihin sairauksiin. Minulla on esimerkiksi lahjoja tietyissä asioissa ja on ollut mun valinta kehittää niitä. Mutta ne lahjakkuudet ovat myös synnynnäisiä ominaisuuksiani. Tietyistä ihmisistä ei vaan tule huippumuusikoita- tai urheilijoita, vaikka kuinka treenaisi.
-ap-
Ap, olet tässä ihan oikeassa. Siksi olisikin tärkeää, että ihmiset tunnistaisivat itsessään näitä kykyjä, joita voivat kehittää, jos ne voivat jollakin tapaa auttaa heitä ponnistamaan takaisin normaaliin arkeen. Oletko eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?Alapeukuttajien mielestä yhteiskunnan syy jos omat kyvyt ei riitä mihin haluaisi - aika omituinen logiikka:
haluaisin olla huippukirurgi mutta en siihen pysty, siis yhteiskunnan vika
Jep, ei kannata antaa tässä ketjussa henkistä tukea tai vinkkejä, kun siitä saa ainoastaan alapeukkua ja haukkumista. Toki ymmärrän sen, että moni "neuvoja" antanut on toistanut itsestäänselvyyksiä, joiden kanssa pohjalla olevat painivat muutoinkin päivittäin. Parempi siis, että pohjalta ponnistaneet poistuvat koko ketjusta, sillä jos tähän mennessä he eivät ole suhtautuneet pohjalle jääneisiin negatiivisesti, en ihmettele, jos se on heihin kohdistuneen vähättelyn ja syyllistämisen jälkeen siihen suuntaan notkahtanut. Minä lähden ainakin. Kiitos ap, kun jaoit kokemuksiasi, olen valtaosasta samaa mieltä. Omalle kohdalle ei ole osunut onne - tai on sen verran, että pääsin teholta hengissä pois.
Niin, täällä kaivattais vaan sitä ymmärrystä ja empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät sieltä pohjalta nouse tai eivät tule työkykyisiksi. Ei tartte sääliä, ei tartte tuntea huonoa omatuntoa, vaan yrittää ymmärtää ja nähdä, että miten monet tekijät vaikuttaa siihen, miksi osa ei nouse sieltä pohjalta ja ymmärtää, että ns. vähäosaisuus on monesti periytyvää ja miten tietyt kokemukset altistaa esim. syrjäytymiselle. Tämä ei edelkeenkän tarkoita, että kaikille käy niin, mutta monelle käy. Ärsytystä mussa ja monissa herättää myös se, että aloituksessa selkeästi sanottiin, että vaikka juuri sinä olet noussut pohjalta, kaikki ei sieltä nouse ja sitten osa tulee melko ylimielisellä tavalla selittämään, että kun minäkin pystyin, kaikki muutkin pystyy. Kyllä ne sairaudetkin paranee, kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee lenkille. Osassa sairauksissa toki oma aseennekin tietty merkkaa, mutta se ei ole ainoa asia.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös. Kaksinaismoralismi.
Huoh. Kun suurin osa ei meistä vähättele sitä, vaan inhoaa sitä ylimielistä ja oman navan ympärillä pyörivää asennetta, että kun minäkn, niin kaikki muutkin pystyy kyllä eikä yhtään nähdä, että miten myös ulkopuoliset tekijät vaikuttaa siihen, nouseeko ihminen sieltä pohjalta vai ei. Siinä ON MYÖS MUKANA omaa asennetta ja ansiota, MUTTA MYÖS sattumaa, onnea ja geenejä. Mulle ei ole lainkaan vaikeaa myöntää tätä omalla kohdallani. En tiedä, miksi se on osalle niin vaikeaa. Ihan kuin se jotenkin horjuttaisi jotain egoa tai vastaavaa.
-ap-
En usko luuserigeeneihin, t. pohjalla.
En ole puhunut mistään luuserigeenistä, vaan siitä, että toisilla on enemmän resilenssiä (sitäkin voi kehittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta sekin riippuu monista asioista), voimavaroja eikä ole alttiutta tiettyihin sairauksiin. Minulla on esimerkiksi lahjoja tietyissä asioissa ja on ollut mun valinta kehittää niitä. Mutta ne lahjakkuudet ovat myös synnynnäisiä ominaisuuksiani. Tietyistä ihmisistä ei vaan tule huippumuusikoita- tai urheilijoita, vaikka kuinka treenaisi.
-ap-
Ap, olet tässä ihan oikeassa. Siksi olisikin tärkeää, että ihmiset tunnistaisivat itsessään näitä kykyjä, joita voivat kehittää, jos ne voivat jollakin tapaa auttaa heitä ponnistamaan takaisin normaaliin arkeen. Oletko eri mieltä?
En periaatteessa, mutta täytyy muistaa, ettei kaikilla ole voimavaroja ja terveyttä siihen. Juuri lahjakkaat ja älykkäät ovat niitä, joilla on todettu masennusta enemmän kuin muilla.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!
Hanki lääkkeet. Tarkoitin pohjalta onnistuneesti ponnistaneella sitä, että ponnistus ei johtanut mahalaskuun, vaan ylös on päästy. Ponnistaa kun tarkoittaa tässä mielessä yrittämistä.
A: Henkilö 1 kohtaa vastoinkäymisiä määrän x, hänellä on hyviä geenejä ja hyviä voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä y, hänellä on huonoja geenejä ja ympäristötekijöitä määrä z.
Henkilö yrittää minkä jaksaa ja pystyy, tekee parhaansa.
Lopputulos voi olla että hän menestyy tai ei menesty vaan jää esim. sairaseläkkeelle
B: Henkilö 2 kohtaa vastoinkäymisiä määrän ö, hänellä on hyviä geenejä ja voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä u, ja huonoja määrä r.
Hän tekee parhaansa minkä jaksaa niillä korteilla, ja hänkin voi joko pudota kuoppaan, hyppiä siellä tai tulla nostetuksi, what evör, kivuta sieltä ylös.
TIEDÄTTEKÖ MIKSI?
Kumpikaan ei elä missään tyhjiössä! KAIKKI ei riipu itsestä! EI KAIKKI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ärsytystä herättää myös se, että se oma kokemus yleisestään koskemaan kaikkia. Jos sä oot saanut apua jostain, joku toinen ei välttämättä siitä apua saa. Jollekin syöpään tehoaa hoidot, toisille ei. Jollekin masennukseen auttaa työnteko, toisilla se pahentaa sitä. Ja niin edelleen. Tietysti tiettyjä yhtymäkohtia on, että on esimerkiksi todettu, että luonto auttaa masennusoireisiin, muttei se kaikkilla toimi välttämättä samalla tavalla.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
A: Henkilö 1 kohtaa vastoinkäymisiä määrän x, hänellä on hyviä geenejä ja hyviä voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä y, hänellä on huonoja geenejä ja ympäristötekijöitä määrä z.
Henkilö yrittää minkä jaksaa ja pystyy, tekee parhaansa.
Lopputulos voi olla että hän menestyy tai ei menesty vaan jää esim. sairaseläkkeelle
B: Henkilö 2 kohtaa vastoinkäymisiä määrän ö, hänellä on hyviä geenejä ja voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä u, ja huonoja määrä r.
Hän tekee parhaansa minkä jaksaa niillä korteilla, ja hänkin voi joko pudota kuoppaan, hyppiä siellä tai tulla nostetuksi, what evör, kivuta sieltä ylös.
TIEDÄTTEKÖ MIKSI?
Kumpikaan ei elä missään tyhjiössä! KAIKKI ei riipu itsestä! EI KAIKKI!
Tuo on pohjalta nousseen aliarvioimista.
Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki riippuisi itsestä, vaikka tätä toistuvasti caps lockilla painottaen väität muiden sanoneen, ottamatta kantaa millään muulla tavalla ponnistaneiden kertomuksiin. Toivottavasti saat purettua pahaa oloosi tähän ketjuun. Ehkäpä pohjalta ponnistaneita tarpeeksi lyttäämällä saat heidätkin uskomaan teoriaasi, ja heidät putoamaan takaisin pohjalle, silloinhan he muuttuvat takaisin silmissäsi hyviksi tyypeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!Hanki lääkkeet. Tarkoitin pohjalta onnistuneesti ponnistaneella sitä, että ponnistus ei johtanut mahalaskuun, vaan ylös on päästy. Ponnistaa kun tarkoittaa tässä mielessä yrittämistä.
Älä viitsi olla tahallaan tyhmä.
MIKSI VITTUILET?
KYLLÄ MINÄ YMMÄRRÄN MITÄ PONNISTAMINEN TARKOITTAA!!
SINÄ TAJUA MISTÄ MINÄ OLEN SINULLE TUOHTUNUT! IDIOOTTI!SINÄ VÄITÄT ETTÄ SELLAINEN IHMINEN JOKA EI PONNISTELUISTA HUOLIMATTA PÄÄSSYT YLOS ON LUUSERI! KOSKA VAIN ONNISTUMINEN LASKETAAN YRITTÄMISEKSI/PONNISTUKSEKSI
JOTEN SYÖ PÄÄSI!!!!PAINU HEL*ETTIIN SIITÄ TROLLAAMASTA!!!!
Edelleen, tarkoitin ponnistamisen verrastuvan yrittämiseen, en onnistumiseen. Onnistumisella tarkoitin sitä, että ponnistelu on mahdollista ainakin hetkeksi lopettaa kauhean olotilan lakatessa joksikin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Olen itsekin pohjalla, joten ystävällinen toivotuksesi osui tässä mielessä oikeaan. Rakkautta elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Ja ärsytystä herättää myös se, että se oma kokemus yleisestään koskemaan kaikkia. Jos sä oot saanut apua jostain, joku toinen ei välttämättä siitä apua saa. Jollekin syöpään tehoaa hoidot, toisille ei. Jollekin masennukseen auttaa työnteko, toisilla se pahentaa sitä. Ja niin edelleen. Tietysti tiettyjä yhtymäkohtia on, että on esimerkiksi todettu, että luonto auttaa masennusoireisiin, muttei se kaikkilla toimi välttämättä samalla tavalla.
-ap-
Minua raivostuttaa se, että vain lopputulos ratkaisee.
Vaikka henkilö ponnistelisi 9999999 kertaa ja ei onnistuisi, on hän omanonnenseppien mielestä ponnistanut 0 kertaa, koska vain lopputulos nähdään, ja se on se millä ihminen määritellään joko makaajaksi tai sankariksi.
Henkilö joka on ponnistellut 70 kertaa ja sitten onnistunut, on noiden onnenseppien mukaa ponnistellut enemmän kuin ensimmäinen, jonka kaikki 999999 ponnistusta eivät ole sepän mielestä koskaan tapahtuneet, vaan ne ovat nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus aapeelta, mutta kannattaa aina muistaa, että hyväksikäyttäjiä löytyy. Sellainen ihminen kun huomaa, että hän saa tehdä mitä vaan ja mikään ei ole itsestä kiinni niin huhheijaa. Varsinkin, jos löytyy vielä joku ymmärtäjä.
Sanon vain, että älkää olko liian sinisilmäisiä. Yllättävän moni käyttää surutta jopa läheisiään hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!Hanki lääkkeet. Tarkoitin pohjalta onnistuneesti ponnistaneella sitä, että ponnistus ei johtanut mahalaskuun, vaan ylös on päästy. Ponnistaa kun tarkoittaa tässä mielessä yrittämistä.
Älä viitsi olla tahallaan tyhmä.
MIKSI VITTUILET?
KYLLÄ MINÄ YMMÄRRÄN MITÄ PONNISTAMINEN TARKOITTAA!!
SINÄ TAJUA MISTÄ MINÄ OLEN SINULLE TUOHTUNUT! IDIOOTTI!SINÄ VÄITÄT ETTÄ SELLAINEN IHMINEN JOKA EI PONNISTELUISTA HUOLIMATTA PÄÄSSYT YLOS ON LUUSERI! KOSKA VAIN ONNISTUMINEN LASKETAAN YRITTÄMISEKSI/PONNISTUKSEKSI
JOTEN SYÖ PÄÄSI!!!!PAINU HEL*ETTIIN SIITÄ TROLLAAMASTA!!!!
Edelleen, tarkoitin ponnistamisen verrastuvan yrittämiseen, en onnistumiseen. Onnistumisella tarkoitin sitä, että ponnistelu on mahdollista ainakin hetkeksi lopettaa kauhean olotilan lakatessa joksikin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Olen itsekin pohjalla, joten ystävällinen toivotuksesi osui tässä mielessä oikeaan. Rakkautta elämääsi.
No hanki sitten ihan itsellesi ne lääkket sitten! Rakkauttasi en ota vastaan, kiitos vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!Hanki lääkkeet. Tarkoitin pohjalta onnistuneesti ponnistaneella sitä, että ponnistus ei johtanut mahalaskuun, vaan ylös on päästy. Ponnistaa kun tarkoittaa tässä mielessä yrittämistä.
Älä viitsi olla tahallaan tyhmä.
MIKSI VITTUILET?
KYLLÄ MINÄ YMMÄRRÄN MITÄ PONNISTAMINEN TARKOITTAA!!
SINÄ TAJUA MISTÄ MINÄ OLEN SINULLE TUOHTUNUT! IDIOOTTI!SINÄ VÄITÄT ETTÄ SELLAINEN IHMINEN JOKA EI PONNISTELUISTA HUOLIMATTA PÄÄSSYT YLOS ON LUUSERI! KOSKA VAIN ONNISTUMINEN LASKETAAN YRITTÄMISEKSI/PONNISTUKSEKSI
JOTEN SYÖ PÄÄSI!!!!PAINU HEL*ETTIIN SIITÄ TROLLAAMASTA!!!!
Edelleen, tarkoitin ponnistamisen verrastuvan yrittämiseen, en onnistumiseen. Onnistumisella tarkoitin sitä, että ponnistelu on mahdollista ainakin hetkeksi lopettaa kauhean olotilan lakatessa joksikin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Olen itsekin pohjalla, joten ystävällinen toivotuksesi osui tässä mielessä oikeaan. Rakkautta elämääsi.
No hanki sitten ihan itsellesi ne lääkket sitten! Rakkauttasi en ota vastaan, kiitos vaan.
Minulla ei ole agressio-ongelmia, mutta lääkärin vastaanotolla joudun muista terveyssyitä käymään. Voittaja-asenne sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A: Henkilö 1 kohtaa vastoinkäymisiä määrän x, hänellä on hyviä geenejä ja hyviä voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä y, hänellä on huonoja geenejä ja ympäristötekijöitä määrä z.
Henkilö yrittää minkä jaksaa ja pystyy, tekee parhaansa.
Lopputulos voi olla että hän menestyy tai ei menesty vaan jää esim. sairaseläkkeelle
B: Henkilö 2 kohtaa vastoinkäymisiä määrän ö, hänellä on hyviä geenejä ja voimavaroja jotka eivät riipu hänen yrittämisestään määrä u, ja huonoja määrä r.
Hän tekee parhaansa minkä jaksaa niillä korteilla, ja hänkin voi joko pudota kuoppaan, hyppiä siellä tai tulla nostetuksi, what evör, kivuta sieltä ylös.
TIEDÄTTEKÖ MIKSI?
Kumpikaan ei elä missään tyhjiössä! KAIKKI ei riipu itsestä! EI KAIKKI!
Tuo on pohjalta nousseen aliarvioimista.
Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki riippuisi itsestä, vaikka tätä toistuvasti caps lockilla painottaen väität muiden sanoneen, ottamatta kantaa millään muulla tavalla ponnistaneiden kertomuksiin. Toivottavasti saat purettua pahaa oloosi tähän ketjuun. Ehkäpä pohjalta ponnistaneita tarpeeksi lyttäämällä saat heidätkin uskomaan teoriaasi, ja heidät putoamaan takaisin pohjalle, silloinhan he muuttuvat takaisin silmissäsi hyviksi tyypeiksi.
En ole tuo caps lockaaja, mutta siis hän varmaan tarkoittaa sitä, että se pohjalle jäänyt on voinut myös ponnistaa paljon eikä se ole silti tuottanut tulosta. Eli hänen ponnistelunsa nähdään "epäonnistumisena", kun ei ole kyennyt parantumaan masennuksesta, syövästä tai mikä sairaus tai muu asia, joka hänet on pohjalle syössyt, hänellä onkaan.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Tämä ketju (jota et nähtävästi paljon ole lukenut) on täynnä tuollaisia ihmisiä, jotka väittävät noin.
Ei ole mikään luuserin oma kuvitelma ja tulkinta.
Sinä voit tarkistaa asian lukemalla tämän ketjun.
Tuota lässytystä "jos ei tee mitään jos ei tee mitään" on koko ketju täynnä. Se turhaa, kun ei ole sellaisia ihmisiä ketkä eivät "koskaan tee yhtään mitään".
Jos nyt pitää vielä yksi viesti kirjoittaa niin omalla kohdalla ainakin monet elämäni ikävät asiat liittyvät toisiin ihmisiin. Minua on kiusattu, nöyryytetty, peloteltu ja muuten kohdeltu kaltoin monien ihmisten toimesta. Eli siinä mielessä ei koskaan ole sama miten toisia kohtelemme vaan edes pieni ripaus empaattisuutta ei ole pahitteeksi. Itsekin voisin varmasti paremmin jos tielleni olisi sattunut erilaisia ihmisiä ja olisi kohtelu ollut edes vähän parempaa. Monet ihmiset tekevät toisten elämästä vaikeaa ja raskasta ilman, että se henkilö on itse tehnyt mitään ansaitakseen sen kaiken. Joku tietenkin sanoo, että miksi suostuit ja alistuit, mutta ei yksi ihminen mahda isolle joukolle mitään ja joskus se kaikki vaan pahenee, vaikka kuinka vastustaisi. Eli siinä mielessä se asetelma ei ole tasapuolinen vaan monesti yksi vastaan kaikki muut. Siinä mielessä kukaan tuskin hyötyy siitä jos toisia poljetaan maahan ja alistetaan sekä vertaillaan. Saadaan vaan pahaa aikaan ja monelle ihmiselle traumoja mistä hän ei välttämättä toivu koskaan. Senkään takia tästä maailmasta ei saisi tehdä kovempaa ja julmempaa paikkaa, kun se monesti jo sitä. Minusta, kun sillä ei saavuta mitään jos entistä enemmän ihmisiä tippuu kyydistä ja entistä nuorempina. Jotenkin pitäisi ymmärtää myös ihmisten erilaisuus ja se, että kenenkään elämä ja kokemukset eivät ole samanlaisia.
Myös se, että ymmärtää toista ei tarkoita, että pitäisi sääliä vaan mielummin ajatella, että jokainen ihminen on kuitenkin arvokas vaikka olisikin se heikommassa tilanteessa oleva kuin joku toinen. Samalla voi miettiä kuka on se heikko. Minusta sellainen ihminen ei ole heikko joka selviää monesti asiasta elämässään, vaikka olisikin kuinka vaikeaa. Ei vaikka hänestä ei sen jälkeen olisikaan mihinkään "uralle ja menestykseen" vaan hänen elämänsä olisikin hyvin vaatimatonta muiden silmissä. Hän on kuitenkin selvinnyt kaikesta. Ja ne jotka eivät selviä niin hyvin ja sairastuvat eivät ole heikkoja vaan heillä on monesti voimavarat lopussa ja ovat kokeneet liikaa pahaa. Silloin voi olla iso juttu jo se, että selviää elämässään eteenpäin ja saavuttaa edes jonkun asian elämässään. Siinä mielessä saisi lopettaa jo se vertailun.
Minusta vahvat eivät polje toisia maahan vaan mieluummin nostavat ylös. Itsekin sen huomaa, kun olin kurssilla missä ihania ja kannustavia ihmisiä ja olin ensimmäistä kertaa se jota kukaan ei pilkannut ja minusta pidettiin. Kyllä se voima minkä siitä kaikesta sain oli suuri ja menin sinne aina iloisena ja ajatuksella, että tulee mukava päivä. Samalla ajattelin usein, että kumpa se kaikki olisi aina ollut niin tai edes vähän sinnepäin. Tästä saa myös väärään kuvan eli en todellakaan hae huomiota tai kehuja yms, mutta kyllä sitä vaan arvostaa jos kerrankin pääsee mukaan yhteisöön ja sinua kohdellaan hyvin, kun niitä kokemuksia ei paljon ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Olen pitkälti samaa mieltä, meitä ketä tahansa voi kohdata onnettomuus, joka johtaa siihen että elämä ei menekään ”hyvin”. Minulla on toistaiseksi mennyt elämässä kaikki hyvin ja olen pärjännyt, mutta tiedän kyllä että jos esimerkiksi minulta ja mieheltä lähtisi työt alta eikä saataisi uusia töitä, elämä voisi näyttää tosi erilaiselta. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti. Ja työttömyys/sairaus voi osua ihan kenen tahansa kohdalle. Lisäksi on tuhansia muita asioita, jotka voivat syöstä elämän alamäkeen, vaikka sinänsä palikat olisivatkin kohdillaan.
Silti menestys on osin kiinni myös ihmisestä. Jotkut meistä ovat sitkeää tekoa, eivätkä vastoinkäymiset lannista heitä samalla lailla kuin joitakin. Toiset taas lannistuvat ensimmäisestäkin epäonnistumisesta. En itse tiedä mihin kastiin kuulun, toistaiseksi olen selvinnyt kaikista elämän töyssyistä mutta eteeni ei olekaan sattunut mitään erityisen pahaa.
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta miksi tuollainen piti siihen oksentaa, kun tuskin edes on sellaista ihmistä olemassa, johon tuo kärjistys pätisi.
Vai tiedätkö jonkun muka? Todella tiedätkö ja tunnetko jonkun ihmisen joka on heti heittäytynyt makaamaan ja luovuttanut täysin? Jos luulet tuollaisia ihmisiä tuntevasi, niin luuletko oikeasti tietäväsi heidän kaikki yrittämisensä, taakkansa, vaikeutensa, voimavaransa ja kaiken TUOMITAKSESI noin?
Eri henkilö tässä kommentoi, että loukkaannuitpa pienestä... Näköjään tästä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua. Eniten minua kauhistuttaa, kuinka paljon tässä keskutelussa vihaa saavat osakseen ne pohjalta ponnistaneet, jotka ovat lähteneet ehkä joitakin ihmisiä ankeammistakin lähtökohdista (lapsena pahoinpidellyt, varattomiin ja velkaantuneisiin perheisiin syntyneet, alkoholistiperheeseen syntyneet, vakavasti pitkäaikaisesti sairastuneet, kokemus avioerosta ja työttömyydestä yllättävässä elämäntilanteessa, yksinhuoltajuus jne.), ja miten heidän onnistumisia vähätellään?!
Henkilökohtaisesti uskon, että helposti luovuttavat kuuluvat ehdottomasti vähemmistöön, ja ap on oikeassa siinä, että ihmiset, jotka leimaavat valtosan tällaisiksi ovat mielestäni kapeakatseisia tai he eivät ole joutuneet vastaavalla tavalla pohjalle. Se taas kertoo jotain ihmisestä itsestään, jos purkaa vihaa MUIHIN pohjalta ponnistaneisiin ihmisiin, jotka yrittävät tsempata muitakin ylös.
HEI! SE EI OLE MUIDEN TSEMPPAAMISTA JOS HAUKUTAAN "EI MITÄÄN YRITTÄÄNEEKSI JA MAAHAN HEITTÄYJÄKSI JOKA ON LUUSERI JOKA EI KOSKAAN TEE MUUTA KUIN URHIUTUU!
JOS HALUAA TSEMPATA JA TODELLA AUTTAA NIIN JÄTTÄÄ TOMMOISET PASKAPUHEET POIS!!!! SE EI MAKSA MITÄÄN!!!! PÄIN VASTOIN!!!!!
Kaksinaismoralismi.
Eipä kukaan pohjalta onnistuneesti ponnistanut ole kutsunut pohjalle jäänyttä "ei mitään yrittäneeksi maahanheittäytyjäksi, joka on luuseri, joka ei koskaan tee mitään muuta kuin uhriutuu". Se on oma tulkintasi. Moni on sanonut, että kannattaa yrittää, vaikka se tuntuisi toivottomalle. Jos luovuttaa ja ei tee mitään, ei siitä seuraakaan mitään. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö se olisi helppoa, tai että se edes olisi mahdollista kaikille, sillä hyvin tiedämme, että joillain voi olla sairauksia, jotka tosiasiallisesti tämän estävät. Paljon vihattu sosialisti Elizabeth Warren on kirjoittanut hyvin aiheesta, kannattaa tutustua.
Et voi olla tosissasi!
Eli vain pohjalta ONNISTUNEESTI pois päässyt on tehnyt jotain ja ei ole luuseri, mutta sellainen ihminen on joka ei ole ONNISTUNUT!!!!?????
Älä viiti lässyttää siellä muka hyväntahtoisesti jos olet noin tyhmä!!!Hanki lääkkeet. Tarkoitin pohjalta onnistuneesti ponnistaneella sitä, että ponnistus ei johtanut mahalaskuun, vaan ylös on päästy. Ponnistaa kun tarkoittaa tässä mielessä yrittämistä.
Älä viitsi olla tahallaan tyhmä.
MIKSI VITTUILET?
KYLLÄ MINÄ YMMÄRRÄN MITÄ PONNISTAMINEN TARKOITTAA!!
SINÄ TAJUA MISTÄ MINÄ OLEN SINULLE TUOHTUNUT! IDIOOTTI!SINÄ VÄITÄT ETTÄ SELLAINEN IHMINEN JOKA EI PONNISTELUISTA HUOLIMATTA PÄÄSSYT YLOS ON LUUSERI! KOSKA VAIN ONNISTUMINEN LASKETAAN YRITTÄMISEKSI/PONNISTUKSEKSI
JOTEN SYÖ PÄÄSI!!!!PAINU HEL*ETTIIN SIITÄ TROLLAAMASTA!!!!
Edelleen, tarkoitin ponnistamisen verrastuvan yrittämiseen, en onnistumiseen. Onnistumisella tarkoitin sitä, että ponnistelu on mahdollista ainakin hetkeksi lopettaa kauhean olotilan lakatessa joksikin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Olen itsekin pohjalla, joten ystävällinen toivotuksesi osui tässä mielessä oikeaan. Rakkautta elämääsi.
No hanki sitten ihan itsellesi ne lääkket sitten! Rakkauttasi en ota vastaan, kiitos vaan.
Minulla ei ole agressio-ongelmia, mutta lääkärin vastaanotolla joudun muista terveyssyitä käymään. Voittaja-asenne sinulla.
Oletko lääkäri vai mikä luulet olevasi kun diagnosoit lääkehoitoa vaativan "aggressio-ongelman" toiselle jota et tunne ollenkaan?
Minä olen käynyt lääkäreillä kymmeniä kertoja, psykiatrilla, psykologilla, terapeuteilla ja vaikka millä AMMATTILAISELLA jolla on koulutusta (toisin kuin sinulla lääke-huutelijalla)
Ja yksikään ei ole todennut minulla aggressio-ongelmaa! Mitäs siihen sanot viisastelija?
Että ei kun terkkariin kertomaan että antakaa lääke agresioon kun palstaviisastelija näin diagnosoi?
Veetun stakhanoviitit kirjoitti:
Minusta puhe oman mielen ja kehon vajaavaisuuksien voittamisesta pelkällä tahdon voimalla on hyvinkin vaarallista ja edesvastuutonta varsinkin silloin, kun asiaa lähestytään sen oman kokemuksen kautta. Kaikilla ei ole asiat näin hyvin, että he voivat venyä sillä tahdon voimalla sen tarvittavan määrän, kuten joku muukin on tehnyt jonkin tavoittelemansa asian eteen - hitto, tuohan kuulostaa joltakin urheilulajilta enemmänkin kuin arjelta. Jos haluaa kertoa muillekin siitä oman rimansa nostamisen välttämättömyydestä, niin täytyy ymmärtää myöskin se, ettei kaikilla ole samat eväät alusta lähtien, saati sitä perään kuulutettua tahdonvoimaa/resilienssiä.
Miettikääpä, mitä voi tapahtua sille työntekijälle, joka työssään venyy ja venyy venymistään? Jossakin vaiheessa ylitetään se murtumispiste ja silloin liikutaan sen henkilön kannalta vaarallisilla vesillä, mutta eikun se toinenkin pystyi siihen, niin miksen minäkin...vaikka väkisin? Pahimmillaan käy niin, että sitä kuolee työhönsä.
Se kuoleminenko nyt on tavoiteltava asia?
Tästä olen ihan samaa mieltä. Mä olin tämmöinen, joka suoritti ja suoritti, venyi ja venyi ja halusi niin kovasti menestyä ja olla jotakin. Kunnes seinä tuli vastaan ja elämä heitti eteen vielä roppakaupalla isoja, raskaita asioita. Silti yritin purra hammasta ja ajatella, että kyllä ne traumat, suru ja kaikki muu ikävää katoaa, kun vaan yritän tarpeeksi. Eihän se toiminut niin. Lopulta lääkäri KÄSKI mut lepäämään ja sanoi, että nyt sä et tee vähään aikaan yhtään mitään, sä vaan oot. Siitä alkoi sitten hiljalleen toipuminen, jossa on ollut takapakkeja, tullut lisää vaikeuksia ja silti olen nyt tässä. Se ei ole pelkästään omaa ansiotani, vaan seassa oli myös onnea ja muita ulkopuolisia tekijöitä. Sellainen liiallienn suorittaminen ja yrittäminen voi kostautua ja olla terveydelle oikeasti vaarallista. Olen nähnyt vierestä, miten se voi viedä hengen.
-ap-
Alue: Aihe vapaa
En ole puhunut mistään luuserigeenistä, vaan siitä, että toisilla on enemmän resilenssiä (sitäkin voi kehittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta sekin riippuu monista asioista), voimavaroja eikä ole alttiutta tiettyihin sairauksiin. Minulla on esimerkiksi lahjoja tietyissä asioissa ja on ollut mun valinta kehittää niitä. Mutta ne lahjakkuudet ovat myös synnynnäisiä ominaisuuksiani. Tietyistä ihmisistä ei vaan tule huippumuusikoita- tai urheilijoita, vaikka kuinka treenaisi.
-ap-