Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope

Olin todella yllättynyt, miten paljon päiväkodissa ohjataan näihin perinteisiin sukupuolirooleihin. Pojat laitetaan riehumaan ritarileikkeihin ja pallopeleihin, tytöt kotileikkeihin tai keinumaan kahdestaan. Päiväkodinjohtajakin totesi vanhempainillassa, että pojat ovat poikia...

Miksi poikien ja miesten kohdalla kaikki on aina muiden vika? Ei kukaan pakota perseilemään riehumaan. Voisiko miehet joskus ottaa vastuuta? Pojat on kamala taakka koulussa, aina häiritsemässä muiden rauhaa ja panosta. Ei tipu pätkääkään sympatiaa. Naiset on aina sopeutuneet jopa sukuihin joissa heidän oletetaan suosivan poikia, tätä puolustetaan. Poikien kannattaisi tottua siihen, että elämässä ei voi saada kaikkea pakottamalla ja taivuttamalla muita omaan tahtoon. Ei naisten takia ole tehty mitään helpotteita.

Äidinkielen yo-kokeen rakennetta muutettiin, koska pojat pärjäsivät niin huonosti esseekokeessa. Kun poika ei pärjää, alkaa instituutio muuttamaan itseään. Samaan aikaan tyttöjen on pakko pelata koulussa poikien lajeja, vaikka ne ei tilastollisesti kiinnosta tyttöjä. Ei pojat tee balettia tai joogaa ja taitoluistelua, sen sijaan tyttöjen pitää pelata lätkää ja korista. Ei tytöille ole mitään etuja koulussa.

Miehet itse vastustaa kaikkea mikä voisi parantaa tyttöjen asemaa. Taas huomaa perhedynamiikan: poikia pitää palvoa, tytöt saa vain jättää yksin ongelmien kanssa. Täällä huoritellaan kymmenvuotiaita tyttöjä jolta 50v ukko ostaa seksiä. Mutta on ne teinipojat niin tärkeitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ja et ole oikeassa. Ongelma on myös suomalaisessa peruskoulussa. Ala-astella mm. luonnontieteiden, jotka nyt yleensä kiinnostavat poikia enemmän kuin esim äidinkieli, opetus on suoraan sanottuna ala-arvoista. Joku 24v tyttönen, jonka erikoistumisala on ollut vaikka tanssi tai musiikkipedagokiikka, yrittää keksiä lisätekemistä matemaattisesti lahjakkaalle pojalle, kun alueen perus- ja lisätehtävät on jo tehty? Joo ei onnistu. Ja kun on tylsää, alkaa häiriköinti ja pyöriminen luokassa ja muiden häirintä. Ja kun sitä onnistumisen tunnetta ei saa mistään, ei sitä työnteon kulttuuria niiden vaikeampien asioiden eteen opi. Edes siellä koulussa. Eli katso, että oppilailla on oman tasonsa ylärajalta ne hommat JOKA aineessa, niin homma toimii. Onnistuneita esimerkkejä tästä on omien lasten kohdalla tullut nähtyä.

Tässä on niin paljon asiavirheitä ja ennakkoluuloja, että ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Luokanopettaja ei voi olla lähtökohtaisesti erikoistunut tanssiin tai musiikkipedagogiikkaan. Jotta olisi pätevä toimimaan luokanopettajana, on suoritettava vaaditut opinnot kaikissa niissä aineissa, joita opettaa. Tämän päälle voi ottaa toki sivuaineita ja hankkia lisäpätevyyksiä.

Toisekseen tyttöjen ja poikien matemaattisessa osaamisessa ei ole merkittävää eroa. Nykyään tytöt ovat jopa ohittaneet pojat mm. PISA-testeissä. Pojat eivät osoita koulussa tyttöjä suurempaa kiinnostusta matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin alaluokilla. Tyttöjen parempi menestys johtuu siitä, että näissä aineissa vaaditaan keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, ja juuri näissä taidoissa pojilla on nykyään puutteita.

Ajatus siitä, että koulu ei tarjoa tarpeeksi haastetta lahjakkaille pojille, ei sekään perustu todellisuuteen. Sellaisia erityislahjakkuuksia, joille oikeasti ei koulussa riitä haasteita, on hyvin vähän kaikista oppilaista, eikä tässäkään ole eroa tyttöjen ja poikien välillä. On huomattavasti yleisempää, että kamppaillaan ihan perusasioiden kanssa kuin että koulutehtävät olisivat liian helppoja. Nykyään pedagogiikassa sitäpaitsi pyritään huomioimaan eritasoiset oppijat. Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin eri tahdissa eteneviin ryhmiin.

Lahjakkuus tai motivaatio jossain tietyssä oppiaineessa eivät myöskään ole välttämättä mitenkään pysyviä ominaisuuksia. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja välillä lapsi voi edetä nopeasti ja välillä taas hitaammin. Tästä syystä esimerkiksi luokkien yli hyppäämistä vältetään nykyään.

Lopuksi haluaisin vielä kiinnittää huomion viestin naisia vähättelevään asenteeseen. Miksi 24-vuotias naisopettaja on huonompi kuin samanikäinen miesopettaja? Naiset ovat vielä yli 20-vuotiaanakin niin paljon miehiä henkisesti kyvyttömämpiä, että he eivät voi opettaa alakouluikäisiä poikia? Vai miksi tämä näkökulma piti ottaa esille? Ylipäänsä pätevän alan ammattilaisen kutsuminen "tyttöseksi" on todella alentavaa.

Olen itse työssäni opettajana huomannut, että vanhemmilla on liioiteltuja kuvitelmia useammin nimenomaan poikien osaamisesta. Jos tähän yhdistyy vanhemman, yleensä isän, vähättelevä asenne naisopettajia kohtaan, oppii lapsi kyllä, mistä narusta vetää kotona. Se, että koulu ei suju, ei tietenkään johdu omasta laiskuudesta vaan tyhmästä naisopettajasta.

Tässä hyvin kuvaava esimerkki opettajien "naismaisuudesta", eli lähinnä feministisestä paasauksesta, missä hakemalla haetaan jotain naisnäkökulmaa koko ajan. En silti epäile, ettetkö olisi varsin pätevä perusopettaja. Mutta mitä tulee vaikkapa tuohon henkisten ominaisuuksien jakautumiseen sukupuolten välillä, niin jos oikeasti perehtyisit aiheeseen, niin tietäisit miehistä löytyvän enemmän äärimmäisyyksiä ja ääripäitä. Hyvässä ja pahassa, tietenkin.

Ja uskon, että opetuksessa "ongelmaiset" vaativat enemmän huomiota kuin lahjakkaat. Luulisin vain, että kansakunnallemme olisi hyödyksi kiinnittää huomita myös lahjakkuuksien jalostamiseen, koska he viime kädessä aukovat latuja ja vetävät perässään rekeä alati kiristyvässä kilpailussa.

Totta kai tiedän, että miehissä ja pojissa on enemmän ääripäiden edustajia. Viestissä, johon vastasin, annetaan kuitenkin ymmärtää, että matemaattinen lahjakkuus ja kiinnostus olisi jotenkin miessukupuolen yleinen ominaisuus, vaikka niitä erityislahjakkuuksia on hyvin vähän pojissakaan. Olen samaa mieltä siitä, että oppilaiden erityislahjakkuudet tulisi huomioida opetuksessa, mutta ihmettelen viestiin valittua sukupuolinäkökulmaa. Ihan yhtä lailla lahjakkaita tyttöjä tulisi tukea.

Se, keille resurssit suunnataan, on laajempi yhteiskunnallinen kysymys, johon liittyvät päätökset tehdään ihan muualla kuin koulussa. Itse olen sitä mieltä, että yksi Suomen hyviä puolia on se, että heikoimmistakin pyritään pitämään huolta. Tämän ansiosta meillä on kansainvälisesti hyvin vähän esimerkiksi lukutaidottomia, minkä näen yhteiseksi eduksi.

Pitää myös muistaa, että Suomessa on kuitenkin kouluttautuminen ilmaista kaikilla koulutusasteilla, mikä osaltaan avaa kouluttautumismahdollisuuksia laajemmalle joukolle kuin monessa muussa maassa. On paljon maita, joissa sen lisäksi, että on lahjakas, on oltava myös hyvin toimeentulevasta perheestä saadakseen laadukasta koulutusta.

Tytöt ja pojat on geneettisbiologisesti erilaisia.

Olishan se niin ihanaa kun pojat ja tytöt yhtälailla kiltisti ruutumekoissaan niiailisi ja sensellaista.

Normikoulu on monta ihmistainta tuhonnut kummallisilla vaatimuksillaan.

Syvältä.

Eli aloittaja on täysin väärällä alalla ja totaalinen epäonnistuja ja kelvoton työssään.

Tätä sitten yläpeukutetaan? Aloittajan kannattaa etsiä ihan jotain muuta työtä, opettajaksi sinusta ei ole. 

Oma poika on aina ollut rauhallinen ja hyväkäytöksinen, kunnes kolmannella joutui luokalle, jossa opettaja suosi tyttöjä. Kaikkien poikien ja osan tyttöjen kun mielestä. Alkuvuosi meni hyvin, mutta sitten lapsestani kuoriutui häirikkö. Ei pahis, eikä kiusaaja vaan häslääjä. Se kesti neljä vuotta kunnes opettaja vaihtui. Kotona ja muualla lapsi osasi aina käyttäytyä. Pikkuisen olo vaikea yrittää vaikuttaa lapsen koulukäyttäytymiseen. Mikään ei saanut häntä muuttamaan käytöstään. Teininä on on osannut käyttäytyä ja loppu peruskoulu meni hyvin. Edelleen yritän keksiä mikä huonon käytöksen aiheutti ja miten sitä olisi voinut muuttaa. En ole löytänyt ratkaisua. Nyt lukiossa oleva poikani vain sanoo, että.se opettaja oli niin epäreilu. Vaikea uskoa, että.olisi ollut niin pienestä kiinni.

Minä olen myös tytön ja pojan äiti. Kavahdin nyt tätä, että tyttöjen ja poikien ero olisi kotikasvatuksessa. Tytöt ja pojat ovat erilaisia (ja kukin vielä erilaisia yksilöitä) kasvatuksesta riippumatta.

Ostimme pojalle nuken ja nukenvaunut. Leikkikö niillä? Vain tyttöjen tullessa kylään. Sen sijaan piti kovasti legoista ja pikkuautoista.

Tyttö oli pieni prinsessa alusta asti. Tykkäsi kaikesta pinkistä ja vaaleanpunaisesta. Myös niistä legoista ja autoista, mutta myös pehmoleluista ja nukeista. Nykyään pukeutuu lähes poikien vaatteisiin ja verkkareihin. Kun muoti.

Miten kävi koulussa? Pojan oli todella vaikea keskittyä. Jälkikäteen ajatellen ei tainnut oikein olla koulukypsä. Ei oppinut helposti lukemaan ja inhosi tehtäviä. Koko peruskoulu sujui vaikeasti ja sai valtavasti apua ja tukea vanhemmilta kotona, koulussa opettajilta ja erityisopettajilta. Suoriutui tasoaan heikommin saaden lopulta ysiltä 7,3 keskiarvon. Tällä pääsi ONNEKSI opiskelemaan koodausta ja valmistuu kohta datanomiksi. Ollut luokkansa paras alusta asti - todella motivoitunut ja etsii tarvitsemansa tiedon nopeasti. Hän ei vaan ollut lukijatyyppiä, eikä tykännyt matematiikastakaan. Koodauksessa kuulemma tarvitaan matemaattisia taitoja ja loogista ajattelukykyä ja sitä löytyy kyllä. 

Tyttö ei ole tarvinut oikeastaan koskaan apua koulussa. Hänellä on 9,0 keskiarvo ja hän on menossa lukioon. Voi sanoa, että hän oli koulukypsä jo neljävuotiaana opetellessaan kirjaimia ja laskemaan. 

Työ, jonka teimme pojan koulun eteen tuntui monesti meistä vanhemmista jopa kohtuuttomalta. Tämä siksi, kun pojalla itsellään ei vaan ollut motivaatiota ja sitä ei vaan voi toiselle antaa tai opettaa. Kun hän pääsi omalle alalle, niin se motivaatio vaan ilmestyi jostain. Hän todella haluaa pärjätä alallaan pelikoodaajana. 

Nyt vielä, jos olisimme asettaneet todella ankaria pelirajoja pojalle, niin olisimme estäneet häntä pääsemästä unelmiensa ammattiin. 

Lisäksi kun muistelen kouluaikoja, niin kaikista vilkkaimmat pojat ovat hyvin menestyneitä esimerkiksi yrittäjinä. 

Älkää opettajat yleistäkö liikaa. Älkää luopuko toivosta poikien suhteen. Yrittäkää miettiä oppitunnit siten, että ne eivät lannista poikien motivaatiota. Ne kaikista haastavimmat pojat voivat olla ne tulevaisuuden rohkeat menestyjät. Tärkeää olisi kuitenkin, että kaikki saavat koulussa onnistumisen elämyksiä.

Lisäksi pitää sanoa, että tytöllä tulee ihan jatkuvasti positiivisia Wilma-merkintöjä. Vaikuttavatko ne hänen arvosanoihin nostavasti? Eivät. Vaikuttaisivatko pojan arvosanoihin nostavasti - ihan varmasti. Olkaa siis myös tasapuolisia, sillä tuntuu, ettei tytöt välttämättä vaatimattoman luonteensa vuoksi saa yhtä hyvin erittäin hyviä arvosanoja etenkään korottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä miksi ADHD/Autistitytöt saavat diagnoosin keskimäärin vasta yli 20-vuotiaana hakeuduttuaan elämän läpi kestäneen masennuksen ja ahdistuksen takia hoitoon. Samassa perheessä saattaa raivopäänä riehuva ja huonokäytöksinen poika saada päänsilittelyä ja tätä kuskataan huolestuneena lääkäriin että pikku-Mikko saisi apua pahaan oloonsa. Samalla hymyillään päälle ja pyydetään muilta ymmärtäväisyyttä, kun Mikolla on tuota ADHDta epäilty. Tytölle taas pienestä lähtien äksyillään ja käsketään käyttäytymään kovemmalla kurilla kuin pojille, jolloin neurologinen ongelma jää oirehtimaan muilla tavoin (haaveilu luokassa, vaikeus ymmärtää ohjeita, poissaoleva luonne, sosiaalinen ahdistus jne.). Osoittaa mielestäni hyvin sitä miten eri tavalla tyttöjä ja poikia kasvatetaan ja millaista käytöstä heiltä odotetaan.

Pojille asioiden pitäisi aina olla kivoja ja inspiroivia, menestyvä poika on yksinkertaisesti lahjakas nero. Tyttöjen taas odotetaan sopeutuvan ja kestävän epämieluisat ja tylsät jutut elämässä, hyvin pärjäävä tyttö taas on pelkästään ahkera ja kuuliainen. Tätähän aina hoetaan kun valitetaan ettei kouluopiskelu tue poikia tarpeeksi, kun ei millään jaksaisi istua pulpetissa kuuntelemassa opettajaa. Pojat saavat löhöillä juhlissa sohvalla, tytöt kutsutaan keittiöön auttamaan ruoanlaitossa ja tarjoiluissa. Ja niin edelleen. Tällaisia asenteita on edelleen olemassa merkittävissä määrin.

Itsekin sain diagnoosin vasta yli 30-vuotiaana. Sitä ennen tullut koettua masennus, burn out jne. 

ADHD-tyttö voi olla myös sellainen aivan yli-innokas koululainen joka haluaa tietää ihan kaikesta kaiken ja kun tunnilla tulee tylsää alkaa auttaa muita tai toimia apuopettajana. Joillain ADHD-tytöillä on joka illalle harrastus ja vielä oppilaskunnassa toimivat sen päälle. Sitten on se stereotyyppisempi haaveileva tyttö joka piirtelee kukkasia vihkonreunaan eikä kukaan huomaa ettei hän ole ollenkaan läsnä opetuksessa... Kipuilen jatkuvasti sen kanssa etten voi auttaa näitä hiljaisia haaveilijoita enemmän. Niitä löytyy niin tytöistä kuin pojista. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kuitenkin opettajan aikaa menee väkisin eniten niihin villeihin poikiin, sillä muuten luokassa on täys kaaos päällä ja sitten ei ole enää kenelläkään minkäänmoisia edellytyksiä oppimiseen. Opettajan kuitenkin pitää myös varmistaa kaikkien oppilaiden turvallisuus ennen kaikkea ja kaikki oppilaat eivät ole edes henkisesti siinä kunnossa että heidän pitäisi olla normaalissa koulussa vaan sairaalakoulu olisi oikeampi paikka... 

Ja joka kerta tuntuu ihan tosi pahalle kun joudun laittamaan jonkun rauhallisen tytön jonkun häiriköivän pojan viereen. En haluaisi tehdä niin! Ei kenenkään tehtävänä ole olla jokin häirikköstoppari. Sitä varten pitäisi saada koulunkäyntiavustaja, mutta kun nekin on yleensä kiven alla.

T: Ope jolla ADHD

Mitä hyotyä yhteiskunnalle ja veronmaksajille on tyttöjen käsityö-numeroista peruskoulussa?

Miehet tätäkin maata rakentavat, kehittävät, ylläpitävät ja rahoittavat. 

Palataan sitten asiaan kun joku nainen perustaa seuraavan Supercellin, joka muuten tekee niitä ketjun naisten vihaamia pelejä. 

Myös se millainen lapsi on vaikuttaa paljon.Meillä on kaksi täysin erilaista poikaa luonteeltaan.Toinen on kiltti ja hyväkäytöksinen,älykäs,joka tulee yleensä kaikkien kanssa toimeen.Opiskelee arkkitehdiksi,esikoinen.Pelaa paljon ja aina pelannut.

Kuopus taas on vallaton,itsekäs huonokäytöksinen ja aivan pitelemätön sekä mahdoton.Lisäksi kiljuu ja karjuu,sekä ääntelee koko ajan.Metkuja tekee enempi kuin Eemeli koskaan.Koskaan ei ole pelikoneella istunut.Tv,tä tosin tykkää katsella.Eikä väsy.Puistoreissut,kävelyt yms.eivät poista hänen energiaansa,ihan sama kuinka paljon kuljettaa.Varmasti aiheuttaa koulussa ongelmia,ainakin uskoisin.

Kuitenkin sama perhe/sama kasvatus.Joten hmmmm.....

Samaa mieltä. Olen lastentarhanopettaja ja näen päiväkodissakkn kuinka ammattikasvattajat kasvattavat lapsia erilailla riippuen sukupuolesta. Pojille ehdotetaan autohuonetta, hippaleikkejä ja mitä vain aktiviteettia aina ensin ja tytöt ohjataan piirtämään ja tekemään palapelejä. Kun se eka tyttö ja poika ohjattu tekemisiin seuraa "kysymys" seuraavalle ville-petterille että meneekö poikien kanssa autohuoneseen ja tytöiltä kysytään menevätkö tyttöjen kanssa piirtämään.

Myös kun viskarit harjoittelevat eskaria varten on "normaalia" kun joku pojista ei jaksa keskittyä ja se pyyhkäistään maton alle, mutta kun tyttö ei keskity niin siihen puututaan nopeasti ja asiasta keskustellaan vanhempien kanssa yms ja tukea tulee heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ja et ole oikeassa. Ongelma on myös suomalaisessa peruskoulussa. Ala-astella mm. luonnontieteiden, jotka nyt yleensä kiinnostavat poikia enemmän kuin esim äidinkieli, opetus on suoraan sanottuna ala-arvoista. Joku 24v tyttönen, jonka erikoistumisala on ollut vaikka tanssi tai musiikkipedagokiikka, yrittää keksiä lisätekemistä matemaattisesti lahjakkaalle pojalle, kun alueen perus- ja lisätehtävät on jo tehty? Joo ei onnistu. Ja kun on tylsää, alkaa häiriköinti ja pyöriminen luokassa ja muiden häirintä. Ja kun sitä onnistumisen tunnetta ei saa mistään, ei sitä työnteon kulttuuria niiden vaikeampien asioiden eteen opi. Edes siellä koulussa. Eli katso, että oppilailla on oman tasonsa ylärajalta ne hommat JOKA aineessa, niin homma toimii. Onnistuneita esimerkkejä tästä on omien lasten kohdalla tullut nähtyä.

Tässä on niin paljon asiavirheitä ja ennakkoluuloja, että ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Luokanopettaja ei voi olla lähtökohtaisesti erikoistunut tanssiin tai musiikkipedagogiikkaan. Jotta olisi pätevä toimimaan luokanopettajana, on suoritettava vaaditut opinnot kaikissa niissä aineissa, joita opettaa. Tämän päälle voi ottaa toki sivuaineita ja hankkia lisäpätevyyksiä.

Toisekseen tyttöjen ja poikien matemaattisessa osaamisessa ei ole merkittävää eroa. Nykyään tytöt ovat jopa ohittaneet pojat mm. PISA-testeissä. Pojat eivät osoita koulussa tyttöjä suurempaa kiinnostusta matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin alaluokilla. Tyttöjen parempi menestys johtuu siitä, että näissä aineissa vaaditaan keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, ja juuri näissä taidoissa pojilla on nykyään puutteita.

Ajatus siitä, että koulu ei tarjoa tarpeeksi haastetta lahjakkaille pojille, ei sekään perustu todellisuuteen. Sellaisia erityislahjakkuuksia, joille oikeasti ei koulussa riitä haasteita, on hyvin vähän kaikista oppilaista, eikä tässäkään ole eroa tyttöjen ja poikien välillä. On huomattavasti yleisempää, että kamppaillaan ihan perusasioiden kanssa kuin että koulutehtävät olisivat liian helppoja. Nykyään pedagogiikassa sitäpaitsi pyritään huomioimaan eritasoiset oppijat. Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin eri tahdissa eteneviin ryhmiin.

Lahjakkuus tai motivaatio jossain tietyssä oppiaineessa eivät myöskään ole välttämättä mitenkään pysyviä ominaisuuksia. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja välillä lapsi voi edetä nopeasti ja välillä taas hitaammin. Tästä syystä esimerkiksi luokkien yli hyppäämistä vältetään nykyään.

Lopuksi haluaisin vielä kiinnittää huomion viestin naisia vähättelevään asenteeseen. Miksi 24-vuotias naisopettaja on huonompi kuin samanikäinen miesopettaja? Naiset ovat vielä yli 20-vuotiaanakin niin paljon miehiä henkisesti kyvyttömämpiä, että he eivät voi opettaa alakouluikäisiä poikia? Vai miksi tämä näkökulma piti ottaa esille? Ylipäänsä pätevän alan ammattilaisen kutsuminen "tyttöseksi" on todella alentavaa.

Olen itse työssäni opettajana huomannut, että vanhemmilla on liioiteltuja kuvitelmia useammin nimenomaan poikien osaamisesta. Jos tähän yhdistyy vanhemman, yleensä isän, vähättelevä asenne naisopettajia kohtaan, oppii lapsi kyllä, mistä narusta vetää kotona. Se, että koulu ei suju, ei tietenkään johdu omasta laiskuudesta vaan tyhmästä naisopettajasta.

Tässä hyvin kuvaava esimerkki opettajien "naismaisuudesta", eli lähinnä feministisestä paasauksesta, missä hakemalla haetaan jotain naisnäkökulmaa koko ajan. En silti epäile, ettetkö olisi varsin pätevä perusopettaja. Mutta mitä tulee vaikkapa tuohon henkisten ominaisuuksien jakautumiseen sukupuolten välillä, niin jos oikeasti perehtyisit aiheeseen, niin tietäisit miehistä löytyvän enemmän äärimmäisyyksiä ja ääripäitä. Hyvässä ja pahassa, tietenkin.

Ja uskon, että opetuksessa "ongelmaiset" vaativat enemmän huomiota kuin lahjakkaat. Luulisin vain, että kansakunnallemme olisi hyödyksi kiinnittää huomita myös lahjakkuuksien jalostamiseen, koska he viime kädessä aukovat latuja ja vetävät perässään rekeä alati kiristyvässä kilpailussa.

Totta kai tiedän, että miehissä ja pojissa on enemmän ääripäiden edustajia. Viestissä, johon vastasin, annetaan kuitenkin ymmärtää, että matemaattinen lahjakkuus ja kiinnostus olisi jotenkin miessukupuolen yleinen ominaisuus, vaikka niitä erityislahjakkuuksia on hyvin vähän pojissakaan. Olen samaa mieltä siitä, että oppilaiden erityislahjakkuudet tulisi huomioida opetuksessa, mutta ihmettelen viestiin valittua sukupuolinäkökulmaa. Ihan yhtä lailla lahjakkaita tyttöjä tulisi tukea.

Se, keille resurssit suunnataan, on laajempi yhteiskunnallinen kysymys, johon liittyvät päätökset tehdään ihan muualla kuin koulussa. Itse olen sitä mieltä, että yksi Suomen hyviä puolia on se, että heikoimmistakin pyritään pitämään huolta. Tämän ansiosta meillä on kansainvälisesti hyvin vähän esimerkiksi lukutaidottomia, minkä näen yhteiseksi eduksi.

Pitää myös muistaa, että Suomessa on kuitenkin kouluttautuminen ilmaista kaikilla koulutusasteilla, mikä osaltaan avaa kouluttautumismahdollisuuksia laajemmalle joukolle kuin monessa muussa maassa. On paljon maita, joissa sen lisäksi, että on lahjakas, on oltava myös hyvin toimeentulevasta perheestä saadakseen laadukasta koulutusta.

Näinhän se on. Tähän on hyvä lopettaa, kun joka ainoa viesti poistetaan välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä häirikköpojat on tälläkin palstalla mammojen mukaan huippuälykkäitä ja kunnianhimoisia. Jep jep. Liekö tässä yksi syy ongelmiin...

Jaa.. no, esikoinen lähti lukioon 8,8 ka:lla, kewkimmmäinen 9,4llä ja kuopus tuossa lopetti 7:n luikan 8,9ka:lla. Ja kaikki ovat keränneet wilma-viestejä tunnilla häiriköinnistä. Kun on tylsää on tylsää, varsinkin murrosikäisen mielestä.

8,8 ja 8,9-keskiarvot yläasteella eivät kyllä todellakaan ole mikään merkki huippuälykkyydestä. Tavan oppilas voi pitää tuollaista keskiarvoa yllä sillä että viitsii olla tunnilla ja mennä kokeeseen.

Pojat eivät pärjää koulussa, koska pojilla on keskimäärin enemmän keskittymishäiriöitä kuin tytöillä. Koulu on myös kivikautinen konstruktio joka ei ole kehittynyt riittävästi kehityksen tahdissa, vaan junnaa edelleen menneisyydessä vikoineen. Tyttöjä suositaan arvostelussa, koska tyttöjen hiljainen ulosanti vetoaa enemmin arvostelijoihin, sillä hiljainen oppilas on helppo oppilas. Tietokonepelit ovat taas hyvä syntipukki jota syyttää puuttellisen kasvatuksen ja viallisen koululaitoksen sijaan. Voisikohan se olla niinkin, että massoille suunnattu koulutus ei välttämättä ole kaikkien oppilaiden edun mukaista? T: ei-onneksi-ope

Kilpaurheilua harrastavia poikia tämä kritiikki ei tietenkään koske, sillä heillä ei voi olla oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä, ainoastaan niillä tietokonepelejä pelaavilla pojilla?

Ei tipu sympatiaa sukupuolelle jonka takia naiset ja tytöt kärsii maailmalla.

Linkittäkää yksikin puheenvuoro, jossa mies purkki parantamaan naisten ja tyttöjen asemaa. Miehet kyllä nauttii ihan täysillä perheen päänä olosta ja sukunimivallasta, eipä näy miehiltä mitään solidaarisuutta.

Niin kauan kun sukunimet menee miesten mukaan, on myös poikien vapaus valita heikko asema. Suomessa kukaan ei pakota pärjäämään huonosti koulussa, siis se ei ole ongelma. Kukaan ei pakota.

Naisia ja etnisiä vähemmistöjä saa kyllä syyttää siitä etteivät he pärjää. Heti poikien kohdalla sävel muuttuu ja sitä ollaan niin tietoisia rakenteista ja vallasta.

Tytöille kuuluu valta. Ei tähän voi puuttua. Kotiläksyt on yksityisasia, eikä yksityiseen voi puuttua. Harmi!

Miesopettajia on vähän ja naisopettajat eivät osaa samaistua poikiin tai päinvastoin; tämähän on kaikille intuitiivisesti selvä. Sen sijaan tytöt hyötyvät suuresta naisopettajien määrästä; naisopettajalle on helpompi kertoa ongelmista ja myös "women are wonderful" efekti ja feminismi vaikuttaa. Olen todistanut naisopettajien miesvihaa lastentarhassa, peruskoulussa ja korkeakoulussa, vaikka siihen aio ottaa kantaa kuinka yleistä juuri se on.

Kouluissa myöskin vähemmistö pojista luo turvattomuuden ilmapiiriä muille, johon ei ainakaan ennen voinut kunnolla puuttua. Tytöt alistavat toisia enemmän sanallisesti; esim.kun kerran olin tulossa välitunnilta takaisin sisälle joskus yläasteen vaihteessa, joku tyttö huusi pilkaten, että "sieltä se teidän prinssi tulee!" Lähinnä poikiin kohdistuva väkivalta ja turvattomuus syrjäyttää myös niitä kilttejä.

Opetuksessa myös ainakin ennen panostettiin myös tietynlaista hegemonista maskuliinisuutta; tyttöjen käsityöt olivat turvallisia, poikien käsitöissä käytettiin vaarallisia koneita (pieni virhe ja käsi olisi entinen) tunkkaisissa luokissa ja liikunta oli kilpailullisempaa ja rajumpaa. Näihin asenteisiin oltiin saamassa muutosta, mutta ulkomaalta tulevat hegemonisen tai toksisen maskuliinisuuden kulttuurit tuovat taas vanhat asenteet pinnalle (ehkä).

Erinomaiset pelikoodarit ovat harjoitelleet visuaalisen hahmottamisen ja ilmaisun taitoja kuviksessa, mallintamisen taitoja matikassa, tarinankerrontaa ja kuvan lukemista äikässä, rakenteita käsitöissä ja vielä opetelleet historiat ym. jotta osaavat tuottaa sisältöjä peleihin.

Nämä taidot eivät kehity pelaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Olen lastentarhanopettaja ja näen päiväkodissakkn kuinka ammattikasvattajat kasvattavat lapsia erilailla riippuen sukupuolesta. Pojille ehdotetaan autohuonetta, hippaleikkejä ja mitä vain aktiviteettia aina ensin ja tytöt ohjataan piirtämään ja tekemään palapelejä. Kun se eka tyttö ja poika ohjattu tekemisiin seuraa "kysymys" seuraavalle ville-petterille että meneekö poikien kanssa autohuoneseen ja tytöiltä kysytään menevätkö tyttöjen kanssa piirtämään.

Myös kun viskarit harjoittelevat eskaria varten on "normaalia" kun joku pojista ei jaksa keskittyä ja se pyyhkäistään maton alle, mutta kun tyttö ei keskity niin siihen puututaan nopeasti ja asiasta keskustellaan vanhempien kanssa yms ja tukea tulee heti.

Näkyykö tämä poikalapsivihasi työssäsikin? Vai teetkö kenties jotain asian eteenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Oma poika on aina ollut rauhallinen ja hyväkäytöksinen, kunnes kolmannella joutui luokalle, jossa opettaja suosi tyttöjä. Kaikkien poikien ja osan tyttöjen kun mielestä. Alkuvuosi meni hyvin, mutta sitten lapsestani kuoriutui häirikkö. Ei pahis, eikä kiusaaja vaan häslääjä. Se kesti neljä vuotta kunnes opettaja vaihtui. Kotona ja muualla lapsi osasi aina käyttäytyä. Pikkuisen olo vaikea yrittää vaikuttaa lapsen koulukäyttäytymiseen. Mikään ei saanut häntä muuttamaan käytöstään. Teininä on on osannut käyttäytyä ja loppu peruskoulu meni hyvin. Edelleen yritän keksiä mikä huonon käytöksen aiheutti ja miten sitä olisi voinut muuttaa. En ole löytänyt ratkaisua. Nyt lukiossa oleva poikani vain sanoo, että.se opettaja oli niin epäreilu. Vaikea uskoa, että.olisi ollut niin pienestä kiinni.

Omallekin pojalla ollut naisope, joka selkeästi suosi tyttöjä. Jopa me poikien vanhemmat olimme toisen luokan kansalaisia. Naisena voi olla joskus vaikea kiinnostua poikien asioista aidosti esimerkiksi joukkuelajeista, konsolipeleistä, pieruhuumorista jne. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin ei saisi ajatella, mutta itse uskon, että jollain tasolla kyse on ainakin osittain biologiasta. Itselläni on sekä poikia ja tyttöjä ja heidän kaveripiirissä kautta huomaa eron sisäsyntyisessä käytöksessä. Joku siinä vain on, että pojat (ei tietenkään kaikki) ovat asteen verran levottomampia ja leikkivät toiminnallisen Pia leikkejä.

Jos asiaa tarkastelee globaalisti, tiedetään, että nuoret työttömät miehet ovat iso riski yhteiskunnalle. Samaa ei koskaan todeta nuorten työttömien naisten osalta. Ehkä meissä on jotain sukupuoleen liittyvää eroa, mikä ei tietenkään poissulje sitä, että huono käytös on aina huonoa käytöstä ja siihen pitäisi aina puuttua.

Millä perusteella syy on biologiassa eikä kasvatuksessa?

Siksi, että ihmislajissa on ollut tietylle sukupuolelle suotuisampia ominaisuuksia, jotka ovat valikoituneet vallitsevimmiksi tietylle sukupuolelle. Hoivavietti naisilla, soturigeenit miehillä. Toki poikkeuksia on, mutta impulsiiviseen tai aggressiivisen äidin poikaset eivät ole välttämättä kasvaneet lisääntymisikäisiksi. Miehen nämä ominaisuudet taas eivät ole vaikuttaneet samalla tavalla, koska poikaset ovat olleet yleensä emän mukana.

Tietyt ominaisuudet periytyvät Y-kromosomissa. Lisäksi hormonit, kuten testosteroni, vaikuttavat käytökseen.

Emme ole enää luolamiehiä. Nykyajan ihminen tunnistaa oman huonon käytöksensä ja kykenee sitä säätelemään. Jos toimisimme vaistojen varassa, huitaisisit varmaan työkaveriasi kuonoon jos tuntisit olosi uhatuksi tai ärtyneeksi. Tiedät kuitenkin että niin ei voi tehdä, joten osaat olla lyömättä.

Sitäpaitsi hoivaviettiä ei kehity naaraille eläimilläkään kuin raskausajan hormonien käynnistämänä. Kovin montaa eläintä ei yleensä kiinnosta passata muiden poikueita, ihmisillä sukupuolten erot ovat mittavissa määrin sosiaalisen kognition tulosta eikä mitään geeneihin kirjoitettua taipumusta nukkeleikkeihin tai sotapeliin. Muutenhan nämäkään öyhöttäjät eivät voisi kokea sukupuolineutraalia kasvatusta uhaksi yhteiskunnalle kun kerran lapset joka tapauksessa biologisesti ajautuvat joko "hoivaamaan" tai "taistelemaan".