Juttuseuraa nuorista äideistä ja äitiyttä haaveilevista? :)

Täällä 19-vuotias nuori nainen, toukokuun lopussa jätettiin ehkäisy pois..nyt menossa kolmas yrityskierto (tiistaina pitäisi alkaa menkat, jos on tullakseen, säännöllinen kierto kun on)..jänniä aikoja siis eletään täällä päin!! :) Pieni nyytti olisi enemmän kuin tervetullut!

Kuinka teillä muilla nuorilla on ystävät suhtautunut vauvan hankintaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska oma ystäväni lähinnä alkoi syyttämään minua siitä että pilaa hänen ja oman nuoruuteni lapsella, kuulemma hänen elämänsä sillä että en pääse viettämään iltaa lasin ääreen tai baariin.. Ehdotin hänelle että tottakai voin lähteä, mutta olen späin, mutta eihän se käynyt, koska siitä katoaa se kaikki into ja hauskuus :o.. Ja tulen kuulemma olemaan aina vain lapsen kanssa, enkä voi lähteä viettämään iltaa enää samalla tavalla, enkä tietenkään voi mutta ei elämä siihen lopu kun lapsi tulee! Olen kuulemma nyt jo niin muuttunut kotihiireksi, vaikka tosiaan vasta yritämme lasta, ja kotihiiren minusta tekee se ettemme ole vähän yli viikkoon nähneet..

Olin jotenki kuvitellut että syyllistämisen sijaan ystäväni olisi ollut iloinen puolestamme, mutta ei :o.. Ystäväni on kuitenkin koko ajan tiennyt että lapset tulee kuulumaan elämääni.. Ehkä ystäväni reaktio on ihan sallittu, ja olen itse liian herkkänahkainen, mutta järkytti silti nuo 'syytökset' hänen nuoruuden pilaamisesta..

Täällä 24-vuotias joka kovasti vauvakuumeilee ja haaveilee että joko pian voitais yrittää :) tätä haavetta vähän mutkistaa välimatka, joudumme elämään miehen kanssa kaukosuhteessa eri maissa ensi kevääseen saakka. Vauvakuume on mulle ihan uusi tuntemus enkä tiedä mistä se just nyt oikein ilmestyi mutta vahvistuu vaan!

PIUPAU94 ystäväsi reaktio on itsekäs, mutta kuulostaa siltä että sen takana on säikähdys ja harmitus siitä missä vaiheessa elämääsi sinä jo olet ja kuinka hän ei vielä ole siellä asti. Hän pelkää kenties menettävänsä sut ja häntä voi mahdollisesti vaivata myös se kuinka kaukana hän on vielä tilanteestasi. Jos hän on oikeasti hyvä ystäväsi kyllä hän siitä pienen sulattelun jälkeen sopeutuu ja ymmärtää tukea sinua, ole kärsivällinen ja näytä ystävällesi että hän on sinulle silti tärkeä!

Niin varmaan pelkää, mutta olen yrittänyt sanoa että pieni nyytti ei ole este sille etten pitäisi häntä tärkeänä, hän on tärkeä mutta eri tavalla. Ehkä tilanne tasaantuu, toivottavasti ainakin:/, sillä en halua menettää ystävääni sen takia että menen elämässä eteenpäin oman tahtoni enkä hänen tahtonsa mukaan..

[quote author="piupau94" time="12.08.2013 klo 09:57"]

Kuinka teillä muilla nuorilla on ystävät suhtautunut vauvan hankintaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska oma ystäväni lähinnä alkoi syyttämään minua siitä että pilaa hänen ja oman nuoruuteni lapsella, kuulemma hänen elämänsä sillä että en pääse viettämään iltaa lasin ääreen tai baariin.. Ehdotin hänelle että tottakai voin lähteä, mutta olen späin, mutta eihän se käynyt, koska siitä katoaa se kaikki into ja hauskuus :o.. Ja tulen kuulemma olemaan aina vain lapsen kanssa, enkä voi lähteä viettämään iltaa enää samalla tavalla, enkä tietenkään voi mutta ei elämä siihen lopu kun lapsi tulee! Olen kuulemma nyt jo niin muuttunut kotihiireksi, vaikka tosiaan vasta yritämme lasta, ja kotihiiren minusta tekee se ettemme ole vähän yli viikkoon nähneet..

Olin jotenki kuvitellut että syyllistämisen sijaan ystäväni olisi ollut iloinen puolestamme, mutta ei :o.. Ystäväni on kuitenkin koko ajan tiennyt että lapset tulee kuulumaan elämääni.. Ehkä ystäväni reaktio on ihan sallittu, ja olen itse liian herkkänahkainen, mutta järkytti silti nuo 'syytökset' hänen nuoruuden pilaamisesta..

[/quote]

Täällä sama homma! Kuulin juuri samanlaisia syytöksiä yhdeltä ystävältäni, hän väitti että pilaan elämäni. Ja KUN kuulemma mieheni kanssa eroamme, lapsi kärsii erosta. Mitään positiivista hän ei ole vielä sanonut raskausuutiseen, ärsyttää kovasti! :(

[quote author="Nimettomana" time="10.08.2013 klo 19:07"]

EFFIINA,

Millainen elämäntilanne teillä muuten yleisesti ottaen on?  Onko yritystä jo ollut? Samaa ikäluokkaa, siksi kiinnostunut :-)

[/quote]

elämäntilanne on ihan okei, itse tosiaan opiskelen ja käyn työssä samaan aikaan. mies pian valmistuu ja toivottavasti saa heti työtä :) yrittämistä ei ole ollut, sillä mies vähän jarruttelee ja haluaa kerätä rahaa ja hankkia omistusasunnon. Tällä hetkellä siis vuokralla.. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että jarruttelee, sillä jos nyt tulisin raskaaksi jäisi kyllä koulu kesken. Mutta silti,.. Huoh ! Millainen tilanne teillä on? 

Moi! Liittyisin mielelläni joukkoon! Olen 22 vuotias vauvakuumeileva nainen ja poikaystäväni on samanikäinen. Jätin muutama viikko sitten pillerit ja jos nyt kierto yhtään säännöllinen on, voisi viikonloppuna alkaa menkat. Minulla alkaa pian kolmas vuosi yliopisto-opintoja, mutta kuume yllätti niin päätettiin antaa vauvan tulla, koulun ehtii kyllä käydä :) Kivoja tällaiset palstat, toivottavasti saadaan mukavaa keskustelua. Itselleni olisi mielenkiintoista juuri kuulla muista, joilla on opinnot vielä kesken.

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Moimoii no täällä on myös kaksi vuotta valmistumiseen jäljellä, yliopistossa opiskelen:) Aina aikaisemmin olen ajatellut et ensin koulu ja sitten perustetaan perhe mutta nyt vauvakuume iski yllättäen! Ei kuitenkaan varmaan päästä yrittämään kun aikaisintaan ensi kesänä... En tiedä olisiko vauvaa muutenkaan nyt viisasta hankkia kun poikaystäväni vasta aloittaa opintonsa, enkä tiedä onko se fiksua vielä ensi kesänäkään, mutta saa nähdä miten kovaksi tämä vauvahaaveilu yltyy! Onko Camillah sun poikaystäväsi jo valmistunut/töissä? Meillä vielä mutkistaa se että kultani opiskelee ensi talven Jenkeissä. Liekö ikävä aiheuttanut tämän kuumeilun...:)

Huomenta

On se jännä miten vauvakuumeilu iskee vaikka on ensin ajatellut "järjellä" että odottaa kun esim työpaikka tai asunto on saatu. Mun poikaystävä on vakituisessa työssä, eli sinänsä hyvä että toinen tienaa jo rahaa. Onko Lilliliana teillä molemmilla vauvakuumetta ilmassa?

Miten pitkään te keskustelijat olette seurustelleet kun kuumeilu tai yritys on alkanut? 

Me ollaan oltu vasta alle vuosi yhdessä ja vähän kummastelua on tullut joiltain ette mites nyt noi aikaisin lasta hankkimaan. Tiedän, että edetään melko rivakasti, mutta jos tunne on sellainen niin kai sitä pitää sydäntään kuunnella :)

[quote author="camillah" time="16.08.2013 klo 07:52"]

Huomenta

On se jännä miten vauvakuumeilu iskee vaikka on ensin ajatellut "järjellä" että odottaa kun esim työpaikka tai asunto on saatu. Mun poikaystävä on vakituisessa työssä, eli sinänsä hyvä että toinen tienaa jo rahaa. Onko Lilliliana teillä molemmilla vauvakuumetta ilmassa?

Miten pitkään te keskustelijat olette seurustelleet kun kuumeilu tai yritys on alkanut? 

Me ollaan oltu vasta alle vuosi yhdessä ja vähän kummastelua on tullut joiltain ette mites nyt noi aikaisin lasta hankkimaan. Tiedän, että edetään melko rivakasti, mutta jos tunne on sellainen niin kai sitä pitää sydäntään kuunnella :)

[/quote]

Me ollaan seurusteltu 4 vuotta ja siitä 2 vuotta kihloissa :). Ja nyt menossa rv 5+5.. Ystäväni mielestä olemme aivan liian aikaisessa, mutta meistä hetki tuntuu ihan oikealta.. :)

Se on Camillah jo hyvä lähtökohta:) Jepjep, vauvakuumetta ei oikein voi ajoittaa eikä kontrolloida, se ilmeisesti tulee kun on tullakseen... Me ollaan seurusteltu myös vasta vuoden verran enkä aikaisemmin ajatellut että näin pian vauvakuume voisi nousta mutta niin vaan kävi :D

Poikaystäväni on puhunut lapsista ja siitä kuinka pian niitä jo meille tulisi oikeastaan jo ennen kun itse olin edes ehtinyt ajatella asiaa, mutta ei hänkään vauvaa vielä ihan tähän hetkeen ole puheissaan ajoittanut. Tällä hetkellä kovempi kuume on siis minulla:)

Oon alkanut lukea keskustelupalstoja ja raskausaiheisia blogeja.. se ei ainakaan vauvakuumetta laske! Ehkä mun pitäisi vähän malttaa mieltäni, koska realistisesti ajatellen me päästään yrittämään vasta ihan aikaisintaan ensi keväänä.

Heippa kaikille ! Täällä ilmottautuisi kans yks 20.v kuumeilija. Pillerit lopetin kesäkuun alussa ja menkat alko 11.6. Heti ei tärpänny ja seuraavat menkat alko 13.7 ja kierto oli laskujen mukaa 32pv. Nyt siis menossa kp36 ja testei oon tehny mut näyttää negaa... :( Harmittaa niin pirusti tää epätietoisuus et onko tärpänny vai ei.. Onko menkat muuten vaa myöhässä vai mitä ihmettä.. Mitä kannattas tehä ? 

Moi!

Tervetuloa, uusia vaan mielellään mukaan :) En muutamaan päivään ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne. Lauantaiaamuna tein malttamattomuuttani raskaustestin, koska siis jos kieto olisi sama kuin pillereiden kanssa niin menkkojen olisi kuulunut alkaa viikonloppuna. No eivät kuitenkaan alkaneet, eikä testikään näyttänyt plussaa, joten täytyy odotella kehon käynnistymistä. Yllätyshän tämä ei ollut, sillä joskus oon hetken ollut ilman pillereitä ja silloin kesti noin pari kk, että menkat alkoivat. 

Jansku: Onko tapahtunut mitään? Vaikea neuvoa yhtään mitään muuta kuin odottamaan, mikä ei varmasti kuumeisesti odottavaa helpota pätkääkään.

Huh, meinaa joku flunssakin iskeä. Kurkku kipeenä ja muutenkin veto pois, täytyyköhän lähteä kotiin täältä töistä..Poikaystävälläkin on synttärit tänään ja piti mennä syömään mutta taitaa se jäädä..

Tällaista tänään, toivottavasti ei lopahda tää meidän ketju :)

Heippa !

Ei oo tapahtunu suuntaa eikä toisee.. Kp39/32 tänää menos ja äsken heräsin ja tein testin, negaa.. :(  eilen tein testin kans, ihan ku ois ollu haaleen haalee haamu, mut voihan se olla et mieli tekee tepposia kun kuitenkin nyt nega. Miten musta voi tuntua niin varmalle et oon raskaana koska menkat näin paljon myöhässä, mut testit on min kans erimieltä.. 

Luin jostain että toisilla naisilla hcg hormooni nousee hitaammin, ja sen takia ei näy testeissä kun vast myöhemmin. Luin sit semmosii keskustelu palstoi ja jotkut oli plussannu vast vk6, vk8 jnejne. Tai sitte sitä hcg hormoonii ei vaan erity tarpeeks virtsaan nii testi ei sitä tunnista.. Ajattelin testailla taas uuestaa sit parin tai kolmen päivän päästä ellei menkat ala. Tää on vaa niiiiiiin turhauttavaa ! :( 

Oireita ei varsinaisesti oo ollu, muuta ku alavatsaa on nippaillu n.4 päivän ajan, et ihan ku menkat alkais, mut eipä oo näkyny, tuntuu et väsyttää entist enemmän ja mielialat heittelee laidast laitaa. Yks päivä oli nännit kosketus arat, mut nyt sekii on hävinny.. Tiedä sit näistäki "oireista"..

Anteeks pitkä ja sekava viesti, toivottavast joku sai jotain selvää :)

minä sain esikoisen 18 vuotiaana. Isää ei oo kiinnostanut eikä oo sitten edes senvertaa että ois lastansa halunnut nähdä, joten nyt sitten oon yksin mutta ERITTÄIN onnellinen tilanteeseen :) Vauvakuume taas päällä (lapsi on nyt 6kk) muttakun ei oo sitä miestä :D ja toista isätöntä en todellakaan halua, kun onhan se selvää että lapsi kärsii kun ei isäänsä tunne :(

[quote author="camillah" time="15.08.2013 klo 12:51"]

Moi! Liittyisin mielelläni joukkoon! Olen 22 vuotias vauvakuumeileva nainen ja poikaystäväni on samanikäinen. Jätin muutama viikko sitten pillerit ja jos nyt kierto yhtään säännöllinen on, voisi viikonloppuna alkaa menkat. Minulla alkaa pian kolmas vuosi yliopisto-opintoja, mutta kuume yllätti niin päätettiin antaa vauvan tulla, koulun ehtii kyllä käydä :) Kivoja tällaiset palstat, toivottavasti saadaan mukavaa keskustelua. Itselleni olisi mielenkiintoista juuri kuulla muista, joilla on opinnot vielä kesken.

Mukavaa loppuviikkoa! :)

[/quote]

Mulla on lukio kesken. Nyt sitä syksyllä jatkan iltalukion puolella niin vanhemmat voivat sitten olla hoitoapuna. pikkuhiljaa opiskelen kun kuitenkin lapsi on tärkein ja sille pitää riittää aikaa :) opiskella ehtii vaikka kuinkapaljon vielä

Yksi vauvakuumeileva liittyy jokkoon. 23-vuotias olen ja samoin miekkonen, naimisiin mentiin kesällä -12. Tarkoituksena oli odotella vielä hetki, että ehdittäisiin molemmat valmistua, mutta kuume otti molemmista vallan ;)

Minä valmistun nyt jouluna korkeakoulusta ja mies vuotta myöhemmin yliopistosta. 

Yritys vasta aluillaan, mutta tästä se lähtee :) 

Tääläkin ois yks 20-vuotias kuumeilija, miehellä ikää 22. Mulla kuume yltynyt todella kovaksi nyt viimesen puolen vuojen aikana ja kovasti on aiheesta keskusteltuki.. Kumpiki siis opiskelee yliopistossa, mulla alko nyt syksyllä ensimmäinen vuosi uuella alalla, miehellä neljäs vuosi.

Suunnitelmana ois siis alotella yritykset vasta ens kesänä/syksynä että saisin tehtyä kaikki pakolliset opinnot ja kenttäkurssit ensin alta pois ja mieskin sit kohta jo valmistuis. :) Tuntuu ettei millää jaksais vuotta oottaa mut kyllä se ois järkevintä niin..

Ois kiva löytää juttuseuraa samassa tilanteesa olevilta! :)

Miltäs muiden tilanteet näyttää? :)

Moi

Kivaa kun on samanhenkisiä ja tavallaan samassa tilanteessa olevia naisia :) Itsellä tosiaan yritys päällä ja toinen yrityskerta. Torstaina pitäisi menkkojen alkaa, tai siis toivottavasti eivät alkaisi :D Oireita on ollut, tiedä sitten onko mieli vaan temppuillut. Itkuherkkyyttä, alavatsan ja -selän kipua ja jopa lämpö ollut koholla...

Ovistesteihin en ole vielä perehtynyt, mutta greippimehua halusin ihan uteliaisuudesta kokeilla. Ainakin itsestä tuntui että huomasin hyvin oviksen.

Eli eipäs tässä muuta kuin odottelua :)

Moi!

Mä olen piakkoin 21v täyttävä nuori nainen. Poikaystävä on viisi vuotta vanhempi ja hällä on ennestään kaksi tyttölasta (alle kouluikäisiä), asuvat äitinsä luona toisella puolella Suomea. Olemme vuoden seurustelleet, kihloihinkin jo kerenneet. Mies on töissä, mutta itse työttömänä olen.

Ja vauvakuume on valtava! Vielä en ole tarvikkeita sen kummemmin tutkiskellut, kun jo kaupassa pelkän vauvanruoka- tai tarvikehyllyn ohittaminen tekee pahaa.. Kun tuntuu, ettei koskaan sitä omaa pientä saa, tosin se johtuu ihan siitä, kun miehellä on kaksi lasta, niin joskus tuntuu, et tahtooko se enää kolmatta. Puhetta on ollut, mutta järkevänä miehenä sanoo, että olisi järkevää, jos minullakin olisi työpaikka, jotta olisi enemmän tuota rahaa. Toki tämä on järkevää, mutta joskus mieli ottaa vallan ja ei muka ymmärrä ;) Onneksi ei tämän enempää riitoja ole ollut, enkä asiasta kamalasti halua puhuakkaan, koska poikaystävä tuskin ymmärtäisi tätä omaa tunnetta ja niitä ajatuksia, mitä ajattelen.

No onhan tässä tietenkin aikaa :)