mama94

Minä aloin jo kolmannella luokalla meikkaamaan. Eskarista asti olin kinunnut ja ekaluokkalaisena sain juhliin laittaa vähän kulmakynää ja poskipunaa, joskus salaa vähän ripsariakin (älkää kertoko äidilleni ;)) Tosiaan sitten kun oli kolme vuotta jo väännetty asiasta,äitini antoi periksi ja osti mulle jotain omia meikkejä. Edelleen rakastan meikkaamista ja työskentelen kosmetiikan parissa. 

Minä taisin olla ensimmäinen luokallani joka meikkasi mutta pian muut tuli perässä :)

Vanhemmille oli aluksi shokki kun niitten "pikku vauva" saa vauvan :D mutta muutaman päivän sulattelun jälkeen iloisia ovat olleet, Suku on ottanut tosi hyvin ja samoin ystäväpiiri. Koulussa kuulin kun ihan tuntemattomatkin kuiskailivat kuinka "ihana maha sillä on" ja että "tosi rohkeeta kun se pitää lapsen" :) kaiken kaikkiaan positiivista palautetta on tullu :)

Joo älä kuuntele muiden juttuja! Ikä ei oo mikään "hyvä-äitiys" -mittari, kyllä se henkinen ikä/kypsyys sen kertoo kuinka hyvin pärjää :) Kauhisteleville ihmisille voit sanoa että on se nyt parempi perikymppinen rakastava äiti kun 30-40 v juoppo, väkivaltanen, narkkari yms. Ei sillä iällä mitää merkitystä ole, "aikuisetkin" törppöilee :)

Moi Sandra :) oon saman ikänen ku sinä, ja mulla on puolivuotias tytär :) se ei kylläkään ollut suunniteltu raskaus mutta oon erittäin onnellinen tähän tilanteeseen, heti kun testi näytti positiivista tuli niin onnellinen olo :) Nyt asutaan kahdestaan tytön kanssa

Mulla on vielä lukiokin kesken. Mutta nyt keväällä' pitäisi valmistua, iltalukiossa siis jatkan ja mun vanhemmat voi olla hoitoapuna :) Me ei seurusteltu lapsen isän kanssa silloin, uutisten jälkeen sitte tutustuttii ja vähä aikaa seurusteltiikii kunnes tais pelko mennä persuksiin ja ukko lähti loikkii.. ei oo sen jälkee näkyny, edes lasta ei oo halunnu nähä :( harmi tilanne vauvan takia mutta kai se on parempi ilman isää kun huonon kanssa :) 

Sulla on tosi onnellinen tilanne kun olette pitkään ollut yhdessä ja mieskin on kovasti perhettä perustamassa joten antakaa mennä vaan! :)

En oo kaikkiaan mitään muuta kun TOSI onnellinen nykyisestä tilanteesta, tuntuu et on elämä paljon ihanampaa nyt kun ennen :) ja taas pukkaa vauvakuumetta :D Nyt tosin aijon kyllä oottaa sen vakituisen miehen löytämistä, mutta ei haittais ollenkaan jos vaikka parin vuoden päästä syntyis toinen, jos siis löydän sen ukon pian :) Ja sen voin sanoa että jos uusi "vahinko"/yllätys kävis nii en kyllä ottas pois. Haluaisin ehdottomasti pitää

Onnea teidän tulevaan elämään! :) Ihana lukea kun muutkin nuoret perustaa perheitä

itse aloin baareissa käymää 17v ja sitäkin ennen silloin tällöin kavereiden kesken "biletettiin". sitte 18v synntäreillä olikin jo limulinja kun odotin ja nyt kohta täytän 19 ja vauvan kanssa oon kotona joten biletykset on jääny pois.. enkä kaipaa yhtään. aion kyllä tottakai silloin tällöin käydä ulkona mut ei tosiaankaan oo joka viikkoista tai edes -kuista touhua.

oon toden näkösesti 36 kun lapseni muuttaa kotoa ja silloin vielä biletysiässä ;) aijon elää väliin jääneet "teinivuodet" silloin jos alkaa joskus kaduttaa