Naiset, miten estätte sen ettei töissä miehet ihastu tai ala ahdistella?

Ei tarvitse estää mitenkään. Käyttäydyn asiallisesti ja normaalisti, ystävällisestikin, eikä kukaan työpaikan mies ole koskaan ehdotellut mitään tai näkyvästi kiinnostunut. Työpaikalla on suunnilleen puolet naisia ja miehiä. Ei kyllä edes nuorempana ollut ongelmana että miehiä roikkuisi perässä, vaikken vieläkään vanha ole (32v).

Vierailija kirjoitti:

Saako ihminen ihastua työpaikalla. Tuntuu että tämä on nykyään kiellettyä, mutta monet ihastuu työpaikalla. Pettämistä, avioeroja, häpeää on paljon, koska ihmiset hilluu työpaikoilla. Joissakin työpaikoissa on melkein sääntö että kaikki pasneskelee työkaverin kanssa. Vaimoilta menee hermot ja pian vaimoa jopa syytetään firman asioihin sekaantumisesta (firman vanhat natsimatroosinaiset lynkkää vaimot kun ensin käräyttää oman työkaverinsa vaimolle) Useat kuulemma löytää ekaks sen kakkosen ja kakkosesta ykköstyvän eli uuden vaimon työpaikalalta. Uusi vaimo ehkä vaihtaa työpaikkaa. Useimmiten tämä nuori nainen firmassa leimataan, maine menee ja pakko vaihtaa työpaikkaa. Vaimokin saa kunnolla kuraa niskaan. Voittajia koko rallissa ovat miehet. The end loppu. N52

Saa tietenkin ihastua. Työpaikkahan on juuri se missä useimmiten ihastutaan. Mutta on myös sellaisia naisia ja miehiäkin varmaan, jotka ehdottomasti haluaa pitää työelämän täysin erillään yksityiselämästään. Nämä kyllä yleensä erottaakin helposti, että eivät ole oikein kontaktia ottavia siellä työpaikalla, eivät osallistu firman juhliin jne. 

Pidän omenavatsaproteesia xl- tpaidan alla. Voi tulkita myös raskausmahaproteesiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nää kokemukset muuttavat ihmistä. Ne, jotka eivät ole kokeneet ahdistelua työpaikalla, ovat varmaan iloisempia ja vapautuneempi ihmisiä, luulisin. Ei tarvitse varoa kokoajan😥

Ja kuten tästäkin ketjusta huomaa, monet, jotka eivät ole itse kokeneet ahdistelua tai häirintää eivät usko sellaista olevan millään työpaikalla. Että on vain ahdistelun uhrin omaa kuvitelmaa moinen. Että jos jotain epäasiallista lähestymistä olikin niin ainakin se oli ihan uhrin omaa syytä. Intetään vaan että no eikö nykyään saa jutella kellekkään eikä oveakaan avata. Puistattavaa.  Vinkki - jos et näe eroa työympäristöön sopivan ja toisen olon tukalaksi tekevän jutustelun välillä, niin ehkä sinun olisi parasta pysyä kotona. 

Tsemppiä kaikille ahdistelun kohteeksi joutuneille. Te ja kokemuksenne ovat totta, vaikka öyhöttäjät öyhöttävät. Se, että pukeutuu naisellisesti, laittautuu, hymyilee, on ystävällinen eikä mikään muukaan oikeuta epäammattimaista kohtelua pätkääkään - vika ei ole sinussa. 

Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi joidenkin naisten kokeneen oikeaa ahdistelua, vaikken itse ole. Mutta nää on niin tulkinnanvaraisia asioita välillä ja naisissa on heitäkin, jotka käyttävät naisellisuuttaan kieroillakseen miesten päänmenoksi. Siksi en usko ihan mitä vaan mitä kanssasisaret kertoo. Jos nyt lähdetään esimerkiksi tuosta, että miehet eivät saisi edes ihastua työpaikoilla. Ihastuminen ei liity ahdisteluun millään tavalla. Ihastuminen ei ole rikos!

Jos et halua että sinuun ihastutaan, et vaan näytä mitään vihreää valoa, et katso päinkään ja treffikutsusta kieltäydyt kohteliaasti. Ei se sen kummempaa ole. Pelkästä ihastumisesta valittaminen on ihan oikeasti jo uhriutumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi estää muuten kuin olemalla töykeä, ja se saa toisen vihamieliseksi, joten en suosittele.

Pahinta on se, ettei saa tehtyä töitäni, kun joku on koko ajan juttelemassa. Kummallista kyllä niille puhujille ei sanota mitään, mutta minua saatetaan moittia siitä, että en tee töitäni, vaan juttelen. Siis vaikka vain kuuntelisin.

Ei ole helppoa ratkaisua.

Mielestäni ei noin. Et ole saanut miesten kunnioitusta, jos tilanne menee liian pitkälle. Luultavasti olet ihan itse omalla toiminnallaan vedättänyt tilanteen tuohon saakka ja silloin on turha itkeä, jos maine on mitä on ja miehet sen tietävät.

Turha se on siis enää tuossa paikassa alkaa ryhdistäytymään, vaan olet maineesi vanki. Jos sinua on moitittu ylemmältä taholta lörpöttelystä, niin luulisi sinun oppivan jo pitämään sen tu*pasi kiinni ja työkeskustelut työhön liittyvinä. Älä ole liian helppo.

Oletpa lapsellinen kusipää. Jokainen on itse vastuussa kätöksestään. Nainen EI OLE KOSKAAN vastuussa miehen käytöksestä!

Meneekö perille?

Ihastumista en ole voinut estää, enkä ole pyrkinytkään. Työpaikalla olen aina asiallinen eikä mitään ahdistelua ole sen kummemmin tapahtunut. Vihjailtu on kyllä useasti mutten ahdistu sellaisesta.

Edellisessä työpaikassa eräs mies lähenteli.

Pyysi ulos, ehdotteli, lähetteli viestejä joissa kertoi minun näyttävän hyvältä "😉", hameeni näytti hyvältä. Ei auttanut vaikka uhkasin kertoa hänen tyttöystävälle, ei auttanut vaikka kerroin olevani varattu. Hän vaihtoi työpaikkaa, mutta tuli aina välillä käymään.

Vaihdoin itse työpaikkaa, pari kk sitten sain häneltä taas viestiä.

Uudessa työpaikassa eräs mies tarjosi palvelusta, mutta uskoi kun kerroin olevani varattu.

Pukaudun usein farkkuihin ja t-paitaan, en käytä paljon meikkiä.

Nämä tilanteet ovat ahdistavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nää kokemukset muuttavat ihmistä. Ne, jotka eivät ole kokeneet ahdistelua työpaikalla, ovat varmaan iloisempia ja vapautuneempi ihmisiä, luulisin. Ei tarvitse varoa kokoajan😥

Ja kuten tästäkin ketjusta huomaa, monet, jotka eivät ole itse kokeneet ahdistelua tai häirintää eivät usko sellaista olevan millään työpaikalla. Että on vain ahdistelun uhrin omaa kuvitelmaa moinen. Että jos jotain epäasiallista lähestymistä olikin niin ainakin se oli ihan uhrin omaa syytä. Intetään vaan että no eikö nykyään saa jutella kellekkään eikä oveakaan avata. Puistattavaa.  Vinkki - jos et näe eroa työympäristöön sopivan ja toisen olon tukalaksi tekevän jutustelun välillä, niin ehkä sinun olisi parasta pysyä kotona. 

Tsemppiä kaikille ahdistelun kohteeksi joutuneille. Te ja kokemuksenne ovat totta, vaikka öyhöttäjät öyhöttävät. Se, että pukeutuu naisellisesti, laittautuu, hymyilee, on ystävällinen eikä mikään muukaan oikeuta epäammattimaista kohtelua pätkääkään - vika ei ole sinussa. 

Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi joidenkin naisten kokeneen oikeaa ahdistelua, vaikken itse ole. Mutta nää on niin tulkinnanvaraisia asioita välillä ja naisissa on heitäkin, jotka käyttävät naisellisuuttaan kieroillakseen miesten päänmenoksi. Siksi en usko ihan mitä vaan mitä kanssasisaret kertoo. Jos nyt lähdetään esimerkiksi tuosta, että miehet eivät saisi edes ihastua työpaikoilla. Ihastuminen ei liity ahdisteluun millään tavalla. Ihastuminen ei ole rikos!

Jos et halua että sinuun ihastutaan, et vaan näytä mitään vihreää valoa, et katso päinkään ja treffikutsusta kieltäydyt kohteliaasti. Ei se sen kummempaa ole. Pelkästä ihastumisesta valittaminen on ihan oikeasti jo uhriutumista. 

Hellyyttävän naivia, mutta huolestuttavaa, että kokemattomana, aiheetta puolueellisena ja epäuskoisena kuitenkin heittäydyt miesten puolelle, vain koska on (pieni vähemmistö!) heitäkin, jotka "kieroilevat miesten päänmenoksi." Tämä viimeksi mainittu ei muuten tule edes onnistumaan, jos mies on järjellinen yksilö, eikä anna mitään syytä moisiin epäilyihin, joten naisenemmistön kauhukokemusten vähättely ja maton alle lakaiseminen sekä kuoliaaksi vaikeneminen tälläkään naurettavalla tekosyyllä on käsittämätöntä, epäsolidaarista ja epähyväksyttävää.

Kirjoitan nyt toisesta näkökulmasta. Yksi entinen työkaveri (nainen) luuli että olin ihastunut häneen ja että yritin stalkata. En ollut hänen kanssaan juuri missään tekemisissä mutta ruokalassa tai infoissa tms hän ei antanut minun edes istua viereen vaikka paikka oli tyhjä.  Kumpikin meistä lisäksi varattuja. Minulla oli vähän sellainen turhan menevän miehen maine koska firman juhlissa naiset retuuttivat minua tanssilattialla ja kaikenlaisia juoruja minusta levisi, mutta en suhtautunut kovin vakavasti. Silti tämä sievä pikkuvaimo Espoosta pelkäsi minua kuin ruttoa. Jos satuttiin menemään aamulla töihin samalla junalla, hän ei ollut huomaavinani vaan käänsi pään ikkunaan päin. Onneksi lähti toiseen työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nää kokemukset muuttavat ihmistä. Ne, jotka eivät ole kokeneet ahdistelua työpaikalla, ovat varmaan iloisempia ja vapautuneempi ihmisiä, luulisin. Ei tarvitse varoa kokoajan😥

Ja kuten tästäkin ketjusta huomaa, monet, jotka eivät ole itse kokeneet ahdistelua tai häirintää eivät usko sellaista olevan millään työpaikalla. Että on vain ahdistelun uhrin omaa kuvitelmaa moinen. Että jos jotain epäasiallista lähestymistä olikin niin ainakin se oli ihan uhrin omaa syytä. Intetään vaan että no eikö nykyään saa jutella kellekkään eikä oveakaan avata. Puistattavaa.  Vinkki - jos et näe eroa työympäristöön sopivan ja toisen olon tukalaksi tekevän jutustelun välillä, niin ehkä sinun olisi parasta pysyä kotona. 

Tsemppiä kaikille ahdistelun kohteeksi joutuneille. Te ja kokemuksenne ovat totta, vaikka öyhöttäjät öyhöttävät. Se, että pukeutuu naisellisesti, laittautuu, hymyilee, on ystävällinen eikä mikään muukaan oikeuta epäammattimaista kohtelua pätkääkään - vika ei ole sinussa. 

Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi joidenkin naisten kokeneen oikeaa ahdistelua, vaikken itse ole. Mutta nää on niin tulkinnanvaraisia asioita välillä ja naisissa on heitäkin, jotka käyttävät naisellisuuttaan kieroillakseen miesten päänmenoksi. Siksi en usko ihan mitä vaan mitä kanssasisaret kertoo. Jos nyt lähdetään esimerkiksi tuosta, että miehet eivät saisi edes ihastua työpaikoilla. Ihastuminen ei liity ahdisteluun millään tavalla. Ihastuminen ei ole rikos!

Jos et halua että sinuun ihastutaan, et vaan näytä mitään vihreää valoa, et katso päinkään ja treffikutsusta kieltäydyt kohteliaasti. Ei se sen kummempaa ole. Pelkästä ihastumisesta valittaminen on ihan oikeasti jo uhriutumista. 

Hellyyttävän naivia, mutta huolestuttavaa, että kokemattomana, aiheetta puolueellisena ja epäuskoisena kuitenkin heittäydyt miesten puolelle, vain koska on (pieni vähemmistö!) heitäkin, jotka "kieroilevat miesten päänmenoksi." Tämä viimeksi mainittu ei muuten tule edes onnistumaan, jos mies on järjellinen yksilö, eikä anna mitään syytä moisiin epäilyihin, joten naisenemmistön kauhukokemusten vähättely ja maton alle lakaiseminen sekä kuoliaaksi vaikeneminen tälläkään naurettavalla tekosyyllä on käsittämätöntä, epäsolidaarista ja epähyväksyttävää.

Pohdin kanssa, että onko noin, että on paras vaan olla hiljaa, tehdä työt , ei puhua kenellekään, jotta välttää ei toivotut lähestymiset.

Ymmärrän tietysti, että on naisia, jotka itse provosoi. Ei kaikki nyt kuitenkaan. Osa halua anormaalisti olla ja sitten osa miehistä kiinnostuu ei niin fiksulla tavalla.

Kenellekään ei saa puhua, jutella, katsoa päin, ettei anna väärää viestiä. Hymyilytä nyt puhumattakaan, sehän on selkeä kutsu. Alkaa muistuttaa joitakin lähi- idän maita. Kenties naiset kulkevat muutaman askeleen miesten perässä, niin ei tule ei toivottua takapuolen tuijotustakaan?

Ei vielä yhtäkään varteenotettavaa keinoa estää ihastumista tai konkreettista ahdistelua. Naisen ei tarvitse keinotekoisesti rumentaa/lihottaa itseään, laiminlyödä hygieniaansa/terveyttään/hyvinvointiaan/mielenterveyttään, puhua karkotteeksi yksityisasioistaan, kuten miehestään/miesystävästään tai väittää olevansa lesbo tms lapsellista tai tarpeetonta.

Syy/vastuu ei ole koskaan uhrin puolella, vaan aina syyllisen. Sama epäoikeudenmukaisuus tapahtuu kouluissa, joissa ei osata asiallisesti ja tehokkaasti kitkeä kiusaamista, vaan pahimmillaan hyysätään ja nuoleskellaan syyllistä ja "pohditaan" uhrin kanssa, miten uhri muuttuisi vähemmän houkuttelevaksi kiusaamiskohteeksi, koska mitä ilmeisemmin se on ainoa keino puuttua ko. epäkohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä yhtäkään varteenotettavaa keinoa estää ihastumista tai konkreettista ahdistelua. Naisen ei tarvitse keinotekoisesti rumentaa/lihottaa itseään, laiminlyödä hygieniaansa/terveyttään/hyvinvointiaan/mielenterveyttään, puhua karkotteeksi yksityisasioistaan, kuten miehestään/miesystävästään tai väittää olevansa lesbo tms lapsellista tai tarpeetonta.

Syy/vastuu ei ole koskaan uhrin puolella, vaan aina syyllisen. Sama epäoikeudenmukaisuus tapahtuu kouluissa, joissa ei osata asiallisesti ja tehokkaasti kitkeä kiusaamista, vaan pahimmillaan hyysätään ja nuoleskellaan syyllistä ja "pohditaan" uhrin kanssa, miten uhri muuttuisi vähemmän houkuttelevaksi kiusaamiskohteeksi, koska mitä ilmeisemmin se on ainoa keino puuttua ko. epäkohtaan.

Juu, kiusaamistilanteissa suurin huoli on usein se, miten se kiusaaja ei kokisi oloaan asian tultua ilmi ulkopuoliseksi eikä jäisi porukan ulkopuolelle.

Kyllä täytyy "CILTTIÄ" uuvuttavasti larppaavan limanuljaskan saada vapaasti ahdistella ja alistaa, muuten tulee paha paha mielipaha, itkupotkuraivareita, kiukuttelua, mahdollisia kostotoimenpiteitä ja taantuminen hiekkalaatikkotasolle, kykenemättä (enää) asialliseen ja kohteliaaseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka on (työ)elämän peruspilari ja edellytys.

Jo sitten tämän teoreettisen mahdollisuuden takia kaikkia naisia kaikkialla tulisi aina ja kaikin tavoin syrjiä, sortaa ja olla palkkaamatta mihinkään ihan vaan varmuuden vuoksi, jos eivät aina tarvittaessa (eli alati) mukisematta, poikittaista sanaakaan ääneen sanomatta, alistu nöyriksi ahdistelu- ja alistuskohteiksi.

Pukeutumal vähemmän paljastavammin.

Olen pitkä, kaunis ja hoikka. En todellakaan olisi valinnut tälläiseksi syntymistä sen perusteella, että katuahdistelu alkoi jo 12 vuotiaana. Koulumatkoillakin tultiin pyytämään kyytiin useita kertoja vuodessa.

Ensimmäisessä kesätyöpaikassani asiakkaat ahdistelivat ja pyytelivät ulos. Se, että kerroin olevani 14 ei ikinä auttanut asiaa koska "ikä on vain numero" ja "olen kypsä ikäisekseni".

Kun sitten 18 vuotiaana siirryin kesätöihin mm. Kahvilaan jne. jossa oli työkavereita enimmäkseen miehiä. Mua pyydettiin kokoajan ulos. Vaikka sanoin aina ei. Olin todella kokematon koska katuahdostelun jne. Takia pelkäsin miehiä. Kai tämä pelko ja ujous innosti.

Myös konttoritöissä sama homma jatkui. Ihmeellistä kun koulussa ei ollut samaa oman ikäisten taholta. Enkä jaksa sellaista että lihota jne. Kaikilla ei lihottaminen onnistu ja miksi ryhtyisi epäterveellisiä elämäntapoihin saadakseni olla rauhassa. Tai että älä meikkaa. En meikkaa töihin ja kadullakin pahimmat ahdistelijat tullut kun olen ollut salilta matkalla kotiin hikisenä verkkareissa.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumal vähemmän paljastavammin.

Paljastava pukeutuminen oikeuttaa epätoivotun ahdistelun?

Entä jos rikoksen uhri oli vähäpukeinen, vapautuuko kiistattomin ja raskauttavin todistein syylliseksi todettu tekijä täten kaikesta vastuusta?

Pahoittelut kirjoitusvirheistä, teen lapsille samaan aikaan iltapalaa kun kirjoitan.

Olemalla läski.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan nyt toisesta näkökulmasta. Yksi entinen työkaveri (nainen) luuli että olin ihastunut häneen ja että yritin stalkata. En ollut hänen kanssaan juuri missään tekemisissä mutta ruokalassa tai infoissa tms hän ei antanut minun edes istua viereen vaikka paikka oli tyhjä.  Kumpikin meistä lisäksi varattuja. Minulla oli vähän sellainen turhan menevän miehen maine koska firman juhlissa naiset retuuttivat minua tanssilattialla ja kaikenlaisia juoruja minusta levisi, mutta en suhtautunut kovin vakavasti. Silti tämä sievä pikkuvaimo Espoosta pelkäsi minua kuin ruttoa. Jos satuttiin menemään aamulla töihin samalla junalla, hän ei ollut huomaavinani vaan käänsi pään ikkunaan päin. Onneksi lähti toiseen työpaikkaan

Aha, tämän yhden (sinun sanasi mukaan, ehkä todellisuudessa hän vain ei pitänyt sinusta) harhakuvitteisen naisen kanssa kokemasi tragedian (hän vältteli sinua, eikä muuta, huhu huh, kukas se harhainen onkaan) takia voidaankin mitätöidä kaikki naisten kokema epätoivottu ahdistelu?

Koko päivä työpaikalla ihastuttiin. Eiköhän tämä ole mennyt maailma -tasoinen aihe. Ihmisethän ovat nykyään etätöissä. Käytöskoodit ovat kiristyneet ja asialliset näissä työpaikkasuhteissa eli ei suvaita näitä asioita (kiitos metoo). Nykyään ei katsota, ei ihastuta. Miehet ei puhu paskaa tai vikittele naisia niin ei kukaan leimaudu. 

Tämä näyttää olevan arka aihe kun koko päivän täällä on asiasta kirjoitettu.

Eiköhän tulevaisuudessa nämä  voidaan unohtaa kun ei suomalainen enää pariudu tai mitään lapsia hanki. Eiköhän sukupuolivietti ja seksin tarpeet sanktioida ja hoideta koneellisesti. Satisfly korvaa jo kuulemma miehen kuin miehen.