Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, miten estätte sen ettei töissä miehet ihastu tai ala ahdistella?
Kommentit (478)
Pysyn asiassa. En hymyile liikaa, tai tuijota silmiin liian kauan. Käytän neutraalia kehonkieltä ja vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peseydyn vain kerran kuukaudessa. Ei pyöri ku paskakärpäset ympärillä. Kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ihastuu niin miten se on sinun ongelma?
Siitä voi tulla töissä ihan hemmetin iso ongelma. Kaikki eivät osaa ottaa kauniisti aseteltujakaan pakkeja asiallisesti vaan aloittavat aivan käsittämättömän epäammattimaisen ja lapsellisen käytöksen.
Varmasti koskee naisia ja miehiä yhtä lailla.
Ongelma ei ole ihastuminen vaan se ettei jotkut osaa käsitellä tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ihastuu niin miten se on sinun ongelma?
Siitä voi tulla töissä ihan hemmetin iso ongelma. Kaikki eivät osaa ottaa kauniisti aseteltujakaan pakkeja asiallisesti vaan aloittavat aivan käsittämättömän epäammattimaisen ja lapsellisen käytöksen.
Varmasti koskee naisia ja miehiä yhtä lailla.Ongelma ei ole ihastuminen vaan se ettei jotkut osaa käsitellä tunteitaan.
Kysyttiin, miten ihastus voi olla ongelma. Annoin esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää kokemukset muuttavat ihmistä. Ne, jotka eivät ole kokeneet ahdistelua työpaikalla, ovat varmaan iloisempia ja vapautuneempi ihmisiä, luulisin. Ei tarvitse varoa kokoajan😥
Voivat myös toimia erilailla kuin sinä. Vaihtoehtoja on olemalla lyttäävä, paskamainen tai nostaa meteli yms. Tosin ehkä pitäisi nostaa asia rauhallisesti ja kypsästi esiin, mutta selviytymisvaisto voi laittaa taistelumoodiin.
Itse esim. lamaannuksesta lähinnä väkivallan pelossa. Mitkään tuijottamiset, pään aukomiset ja kiristykset eivät saa minua lukkoon ja pakenemaan. Mutta vastakäytökseni ei ole välttämättä kovin korrektia tai kaunista.
Olen sitten tarvittaessa manipuloiva ja kiero, sekä yritän etsiä henkilön heikon kohdan. En myöskään pidä suutani kiinni ja pyrin saamaan muut puolelleni. Muuten olen asiallinen ja pyrin huomioimaan muut. Eli tuollaisessa harvinaisemmassa tilanteessa toimin melko erilailla kuin normisti.
Luotto omaan pärjäämiseen on kova. Ikää jo 50v ja vähän huonompi lapsuus opetti miten elämästä selvitään. Ainoastaan fyysisen väkivallan kohdalla olen aseeton, koska voimat ja taidot ei riitä fyysisesti vahvempien miesten kanssa tappeluun.
Arvata saattaa, että kukaan ei ole ahdistellut minua. Kaksimielistä läppää on heittänyt, mutta se ei haittaa koska teen sitä itsekin. Ihastunut kyllä on, mutta ei se ole ollut mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä riittää suojaksi.
Sama tilenne.
Nuorempana olin häirikkömagneetti, mutta nykyisin saan olla rauhassa. Hyvä etu vanhenemisesta!
Vierailija kirjoitti:
Yötöissä yritettiin kähmiä kun nostimme potilasta, istuimme kahvilla ja otin puhelun lähistöllä olevaan aviomieheeni. Siihen loppui mutta kostettiin valehtelemalla esimiehelle, että asia toisin päin, koska työmaalla olin epäsuosiossa ja hän käytti hyväkseen tätä.
No näin just voi käydä. Kostetaan ja käännetään asia toisinpäin. Työpaikoillahan on välillä niin, että joku on pomojen ja muidenkin suosiossa ja saa tehdä mitä vaan, ilman, että kukaan puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana olin töissä miesvaltaisilla työpaikoilla, esim. siivoojana. Olin ujo ja arka ja yritin olla ystävällinen ja iloinen kaikille. Minua ei ahdisteltu, mutta sain osakseni aika huonoa kohtelua, sellaista vittuilua ja työhöni puuttumista ja perässä kulkemista, vaikka tein työtäni mahdollisimman hyvin. Kerrankin yksi mies valitti, että olin huonosti puhdistanut ovenkahvan ja sitten jotenkin selvisi, että hänellä oli itsellä ollut jotain rasvaa käsissään, kun siihen ripaan tarttui.
Onneksi tyttäreni ovat reippaampaa sorttia, he pystyvät paremmin pitämään puolia, JOS on tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sormus sormessa, löysät roikkuvat vaatteet jolla peitän muodot, hiukset tylsästi vaan nutturalla ja ei meikkejä, tekoripsiä yms. En käy syömässä muiden kanssa ja keskityn vain töihin. Ei silti aina auta.
Jep. Toimii! Tuo sormus on ihan turha asia tuossa listassa. Unohdit ilmeisesti ne Turkissa teetetyt tatuoinnit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suojeluhalu mistä aiemmin täällä juteltiin on ilmiselvä merkki ihastuksesta. Eli ei luultavasti tarkoita mitään ahdistelua. Tällä palstalla sekoitettiin nyt totaalisesti ihastuminen ja ahdistelu.
Miehet käyttäytyköön kunnollisesti, kunniallisesti ja eivät ahdiste. Sama kuin potentiaaliselta uhrilta kysyisi: Miten estät potentiaalisen tulevan (rikos)tapahtuman? Se ei ole uhrin tehtävä. Uhrin syyllistäminen loppukoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet käyttäytyköön kunnollisesti, kunniallisesti ja eivät ahdiste. Sama kuin potentiaaliselta uhrilta kysyisi: Miten estät potentiaalisen tulevan (rikos)tapahtuman? Se ei ole uhrin tehtävä. Uhrin syyllistäminen loppukoon!
Mutta kun on niin kiva porukalla kiusata naista joka torjuu ja antaa pakit. Heikko ego ei katsos kestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo suojeluhalu mistä aiemmin täällä juteltiin on ilmiselvä merkki ihastuksesta. Eli ei luultavasti tarkoita mitään ahdistelua. Tällä palstalla sekoitettiin nyt totaalisesti ihastuminen ja ahdistelu.
Onko sekin merkki ihastuksesta jos mies mm. automaattisesti nostaa suht painavan esineen puolestani (sanoo että se on niin painava joten hän kantaa sen) ja varoittaa erikseen jostain kuumasta etten polta itseäni?
Okei, ehkä teen kärpäsestä härkäsen mutta...... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet käyttäytyköön kunnollisesti, kunniallisesti ja eivät ahdiste. Sama kuin potentiaaliselta uhrilta kysyisi: Miten estät potentiaalisen tulevan (rikos)tapahtuman? Se ei ole uhrin tehtävä. Uhrin syyllistäminen loppukoon!
Uhrin syyllistäminen on turhaa ja tyhmää. Rikoksista oppiminen on eri juttu esim. kehoitus ettei jätetä autoon näkyville arvoesineitä.
No eipä ole ollut moista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäydyn tylsänä ja asiallisena. En vitsaili enkä naura miesten vitseille. Keskityn työasioihin, en kerro omista asioistani. Eli pidän tiukat rajat. Toisaalta kyllä pienennän ja häivytän itseäni. Silti jokaisessa työpaikassa joku ihastuu ja alkaa tehdä tuttavuutta, kertoa asioitaan ja kosketella "vahingossa".
Mulla yksi vanhempi mies tuli koskemaan noin ja puhumaan aina omia juttuja. Oli myös luottamusmies joten ajattelin sen olevan viatonta. Sitten se lähelle tulo ja vitsailu rupesi niin ärsyttämään, että kävin sanomassa hänelle asiasta. Kohta hän ei puhunut enää mitään ja näytti maansa myyneeltä ja pian sen jälkeen sain itse potkut.
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä yhtäkään varteenotettavaa keinoa estää ihastumista tai konkreettista ahdistelua. Naisen ei tarvitse keinotekoisesti rumentaa/lihottaa itseään, laiminlyödä hygieniaansa/terveyttään/hyvinvointiaan/mielenterveyttään, puhua karkotteeksi yksityisasioistaan, kuten miehestään/miesystävästään tai väittää olevansa lesbo tms lapsellista tai tarpeetonta.
Syy/vastuu ei ole koskaan uhrin puolella, vaan aina syyllisen. Sama epäoikeudenmukaisuus tapahtuu kouluissa, joissa ei osata asiallisesti ja tehokkaasti kitkeä kiusaamista, vaan pahimmillaan hyysätään ja nuoleskellaan syyllistä ja "pohditaan" uhrin kanssa, miten uhri muuttuisi vähemmän houkuttelevaksi kiusaamiskohteeksi, koska mitä ilmeisemmin se on ainoa keino puuttua ko. epäkohtaan.
Ihastuminen on tunnetila. Sille ei voi mitään muuta kuin koettaa hallita käyttäytymistään, vaikka kuinka tekisi mieli ihastuksen kohteen lähelle. Täällähän on todettu jo moneen kertaan, että ihastuminen ja ahdistelu ovat eri asioita ja annettu asiallisiakin neuvoja ahdistelun torjumiseksi. Kerrataan:
1) sano ahdistelijalle selvästi, ettet pidä hänen käytöksestään
2) jos ei auta, sano esimiehelle
3) jos esimies ei puutu asiaan, sano hänen esimiehelleen sekä työsuojeluvaltuutetulle
Jotain pitää alkaa tapahtua siinä vaiheessa,
Huomiotta jättäminen toimii useimmiten, kun on kyse tuijottelusta, härskeistä tai henkilökohtaisista "vitseistä" jne. Eihän nuokaan mukavalta tunnu, kun haluaisi vain tehdä työnsä, mutta harva ahdistelija jaksaa kokeilla saman ihmisen häiriköimistä kovin kauaa, kun ei saa vastakaikua.
Puristelua, kopelointia ja "vahingossa" hiplailua ei tarvitse sietää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäydyn tylsänä ja asiallisena. En vitsaili enkä naura miesten vitseille. Keskityn työasioihin, en kerro omista asioistani. Eli pidän tiukat rajat. Toisaalta kyllä pienennän ja häivytän itseäni. Silti jokaisessa työpaikassa joku ihastuu ja alkaa tehdä tuttavuutta, kertoa asioitaan ja kosketella "vahingossa".
Mulla yksi vanhempi mies tuli koskemaan noin ja puhumaan aina omia juttuja. Oli myös luottamusmies joten ajattelin sen olevan viatonta. Sitten se lähelle tulo ja vitsailu rupesi niin ärsyttämään, että kävin sanomassa hänelle asiasta. Kohta hän ei puhunut enää mitään ja näytti maansa myyneeltä ja pian sen jälkeen sain itse potkut.
Tää just on paha, jossa ihastua on luottamus asemassa, tai se henkilö jolta pitäisi ongelmatilanteissa hakea apua. Siinä jää aikas yksin. Jos miehellä on valta suhde naiseen on tilanne aika paha. Siinä punnitaan käyttääkö valtaansa väärin vai kykeneekö toimimaan oikein.
Olemalla asiallinen. Kyllä se on itsestä Ja omasta käytöksestä kiinni, jos noin käy aina.
Näytät liikaa vihreää valoa.
Alue: Aihe vapaa
Eikä mitään löydä.