Lue keskustelun säännöt.
Mille alalle kouluttautuisit jos olisit nyt valinnan edessä?
Kommentit (605)
En ainakaan lähihoitajaksi. Vihaan työtäni vanhusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin lekuriksi. Pyrin siihen koulutukseen kerran 90-luvulla, silloin oli vielä kaupunkikohtainen haku ja hain Helsingin lääkikseen, jäin jotain 0,3 pisteen päähän. Silloin v*tutti, koska kaikkiin muihin lääkiksiin olisin niillä pisteillä päässyt - pääsykoehan oli sama sekä Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa että Kuopiossa..
Olen tyhmä. Sain lukiosta reilun kasin päästötodistuksen. Menin inttiin ja sitten siivoojaksi. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Tänne synnytään, kärsitään vähän aikaa ja sitten kuollaan pois.
Oikikseen. Työn puolesta tulee jatkuvasti eteen mielenkiintoisia caseja, jotka sitten kuitenkin menevät aina firman juristeille pohdittavaksi.
Aikoinaan menin kauppikseen koska ajattelin että pääsen tekemään isoja ja kiinnostavia juttuja, mutta todellisuus onkin excelin pyörittelyä ja joutavien prosessikaavioiden tuottamista. Työtilanne ja palkka toki hyvä, mutta sieluakin pitäisi ravita.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lähihoitajaksi. Vihaan työtäni vanhusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiologiaa lähtisin opiskelemaan ja lastensuojeluun hakeutuisin töihin eli sossuksi. Nyt korkeakoulututkinto IT-alalta ja käteen jäi muutama pätkä palkallista työkokemusta IT-neuvojana (lähitukihenkilö) enkä tahdo päästä näihin töihin haastatteluista huolimatta. Lähitukihenkilöitä ob liikaa suhteessa työpaikkoihin. Ohjelmoida en osaa, vaikka tälläkin hetkellä mulla on projekti alla. Kaltaisiani keskinkertaisia koodareita on 13 tusinassa ja työvoimapula koskee vain niitä, jotka ovat ohjelmoineet lapsesta lähtien ja ovat ammattilaisia jo lukio/amis ikäisinä. Kaiken lisäksi palkkaa ei saisi pyytää mielellään yli paria tonnia. IT-alalle EI KANNATA HAKEUTUA ellet ole oikeasti pitkän linjan koodari. Toki aikuisiälläkin voi aloittaa, mutta valmistaudu viettämään illat ja muukin vapaa-aika alati muuttuvien teknologioiden parissa ja niitä opiskellessa. Itseään on pakko kehittää koko ajan lisää. Tämä on hankalaa varsinkin perheelliselle naiselle (lastenhoito syö paljon aikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja
Vielä ehdit. Jos sinulla on lukiolaista/joku muu tutkinto jo, niin koulutus ei kestä silloin kuin 2 vuotta.
Käy kuitenkin ensin tutustumassa työhön ennenkuin lähdet opiskelemaan alaa. Työn vaativuus ja rankkuus saattaa tulla yllätyksenä
Yllättävän moni täällä haluaisi opiskella lääkäriksi tai puheterapeutiksi. Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja. Pitkät kesälomat. Muutenkaan ei tarvitse paljon töissä käydä kun oppilaat laitetaan tekemään etäharjoituksia netissä tai johonkin työharjoitteluun.
Korjaanpa pari asiaa
1) Pitkät lomat eli opetukseton aika. Ja tiedoksesi, että opettajat tekevät saman määrän töitä tunneissa kuin muutkin, mutta lyhyemmässä ajassa. Esim kotona korjata kokeita/tenttejä.ja suunnittelee opetusta
2)Etäopetus/ verkko-opetus vaatii huomattavasti paljon enemmän valmisteluja ja ennakkotyötä kuin lähiopetus. Opettajan työn näkökulmasta lähiopetus on helpompaa kuin Etäopetus tai verkko-opetus
En lähtisi ainakaan millekään naisvaltaiselle alalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakinainenko kirjoitti:
Olen aineenope, työskentelen nyt alakoulun puolella, nettopalkka noin 2000 e. Pääsin opiskelemaan oikeustieteitä, joten aloittanen sen jossakin vaiheessa. Alanvaihto lienee siis vastassa! Lasten kanssa työskentely on upeaa, mutta kaipaan enemmän haasteita - ja paksumpaa lompakkoa kasvavan perheen tarpeisiin. Jos olisin voinut valita toisin, en olisi valinnut toisin, koska olen tyytyväinen opettajan uraani kansainväline kokemuksineen, mutta aikansa kutakin, sanoi pässi jne.
Jos pääsit nyt sisään, sä aloitat tänä syksynä, et ”jossain vaiheessa”, sillä poissaolevaksi ei voi ilmoittautua ensimmäisenä vuonna.
Poissaolevaksi voi ilmoittautua hyvästä syystä. Jos se ei ole mahdollista niin voi ilmoittautua läsnäolevaksi, mutta ei silti tee opintoja, sitä ei voi kukaan vaatia.
Ei voi ilmoittautua poissaolevaksi ensimmäisenä vuonna mistään syystä. Jatkossa kyllä vaikka ilman syytä. Opintoja ei toki ole pakko tehdä, mutta oikiksessa kursseihin tuppaa kulumaan aikaa niin, että kannattaa alkaa suosiolla suorittaa opintoja edes pikku hiljaa. Tiedän mistä puhun, opiskelen toista tutkintoa töiden ohessa oikiksessa.
Lähtisin ehkä opiskelemaan jotain kemiaa tai biokemiaa. Olin koulussa hyvä kemiassa ja aihe jotenkin kiinnostaisi mutta nuorena en tajunnut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni täällä haluaisi opiskella lääkäriksi tai puheterapeutiksi. Miksiköhän?
Voisikohan erinomaisella työtilanteella olla asian kanssa tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Sosiologiaa lähtisin opiskelemaan ja lastensuojeluun hakeutuisin töihin eli sossuksi. Nyt korkeakoulututkinto IT-alalta ja käteen jäi muutama pätkä palkallista työkokemusta IT-neuvojana (lähitukihenkilö) enkä tahdo päästä näihin töihin haastatteluista huolimatta. Lähitukihenkilöitä ob liikaa suhteessa työpaikkoihin. Ohjelmoida en osaa, vaikka tälläkin hetkellä mulla on projekti alla. Kaltaisiani keskinkertaisia koodareita on 13 tusinassa ja työvoimapula koskee vain niitä, jotka ovat ohjelmoineet lapsesta lähtien ja ovat ammattilaisia jo lukio/amis ikäisinä. Kaiken lisäksi palkkaa ei saisi pyytää mielellään yli paria tonnia. IT-alalle EI KANNATA HAKEUTUA ellet ole oikeasti pitkän linjan koodari. Toki aikuisiälläkin voi aloittaa, mutta valmistaudu viettämään illat ja muukin vapaa-aika alati muuttuvien teknologioiden parissa ja niitä opiskellessa. Itseään on pakko kehittää koko ajan lisää. Tämä on hankalaa varsinkin perheelliselle naiselle (lastenhoito syö paljon aikaa).
Sosiologiaa opiskelemalla et tosin pääse sossuksi lastensuojeluun etkä minnekään muuallekaan. Valitse pääaineeksi sosiaalityö, jos sossuksi haluat.
Jos päättäisin nyt, menisin opiskeleman kognitiotiedettä. Lukiossa olin todella kiinnostunut kielistä, psykologiasta ja luin pitkää matikkaa. Myöhemmin uralla olen kiinnostunut tosi paljon myös teköälystä. Siinä yhdistyisi nuo kaikki!
En tajua miten en aiemmin tätä tajunnut. Olen KTM, joka on päätynyt ulkomailla vähän tuon kaltaisiin hommiin. Ironisesti kun sain gradun valmiiksi ja olin ollut silloin töissä jo melkein kolme vuotta, tajusin mitä kognitiotiede on. Muistan että se mainittiin kerran psykologian tunnilla lukiossa, mutta en oikeastaan tajunnut että se käsittää nuo kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutiksi, ja tätä harkitsenkin. Sisätyö virka-aikaan, mahdollisuus parantaa toisten elämänlaatua, mutta ei ole vastuussa kenenkään hengestä kuten lääkärit, kohtuullinen palkka eikä tarvitse olla koko ajan käskytettävänä.
Palkan kohtuulisuus on aika subjektiivista. Puheterapeutti ansaitsee n. 3000-3500 €/kk, eli minun mittapuullani erittäin vähän. Toki vasemmistolainen verotuksen progressio vähän tukee huonoa palkkaa.
Jep, itse tienasin 2700-3200 e ihan vaan lähihoitajan hommissa, kun tein kolmivuorotyötä. En ollut tuolloin vielä edes valmistunut.
Nykyään olen sosionomi ja teen virka-aikaa, viikonloput vapaita ja kk.palkka 2617 e. Olen myös ollut esimiehenä tässä välissä, jolloin peruspalkka oli naurettavat 2900 e.
Tykkään tällä hetkellä sosiaaliohjaajan työstäni, koska tässä on sopivasti vastuuta, ei liian kiire, saa keskittyä yhteen asiakkaaseen kerrallaan. Lisäksi mulla on liukuma-ajat, joten saan itse päättää menenkö 7 vai 9 töihin (lasten kanssa tosi kiva ja välillä muutenkin huomaan työaamuina jääväni laittamaan tiskejä ja pyykkejä ja menevänikin tunnin myöhemmin töihin).
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja. Iltasanomien mukaan palkka alkaen 3600e eli melkein 2 kertaa enemmän kuin teollisuustyössä.
Palkka on hoitajalla tuon verran, jos teet lähinnä vain yövuoroja sekä viikonloppuja (sisältäen useimmat juhlapyhät). Siinä voi sitten miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Terveys? Perheen ja ystävien kanssa vietetty aika
Huumekuriiriksi, helppo työ, hyvä palkka.
Jos sattuu kiinni jäämään, pääsee täysihoitoon punomaan uusia suunnitelmia
toisten ammattilaisten kanssa.
Opiskelisin aineenopettajaksi, nyt olen luokanopettaja. Nykyinen työ on välillä aivan p e r s e e s t ä ja henkisesti todella raskasta. Se vaikuttaa oleelliseti, millaiset oppilaat ja huoltajat sattuu kohdalle. Aineenopettajana olisi parempi palkka ja vähemmän kasvatusvastuuta. Eihän palkka siltikään huippu olisi, mutta lomat on ehdoton syy, miksi kaikista negatiivisista asioista huolimatta haluan pysyä opettajan ammatissa. Lomilla on aikaa harrastaa ja tehdä muita projekteja, joita minulla riittää.